Lue keskustelun säännöt.
Ihmetyttäneet hääkokemukset -peukutusketju
Näin kesän alussa ja hääkauden lähestyessä verestetään menneiden vuosien ihmetyttäneitä hääkokemuksia. Oliko hääkutsussa jo jotain kummallista tai tapahtuiko juhlapäivänä jotain erikoista? Oliko kaverin häissä tarjolla makaronilaatikkoa? Käskettiinkö vieraita tuomaan lahjat vaaleasävyisiin papereihin käärittynä? Yksi asia per viesti. Peukku ylös = ihmetyttäisi minuakin, peukku alas = mitä ihmeellistä tässä on? Ap aloittaa: Olin morsiamen kaveri ja sain kutsun häihin. Kutsu oli kaksiosainen: minut oli kutsuttu kirkkoon seuraamaan vihkimistä ja iltabileisiin juhlapaikkaan. Näiden välissä oli kuitenkin ns. häävastaanotto/päivällinen muussa tilassa, jonne minua ei kutsuttu. Eli vihkimisen ja iltabileiden välissä oli monen tunnin "tyhjä tauko" vietettäväksi toisella paikkakunnalla, jonne olisin vihkimistä varten matkustanut. Ymmärrän, että hääpari halusi säästää tarjoilukuluissa karsimalla juhlavieraita, mutta skippasin koko juhlapäivän suosiolla. Ei napannut vihkiminen, yksin kaupungilla vietetty iltapäivä jotain noutoruokaa mutustaen + kännisten ihmisten katselu iltabileissä. Ap
Kommentit (1474)
Olen vuosia sitten ollut häissä, jossa istuin samassa pöydässä morsiamen muiden ystävien kanssa. Ainoa vain, että nämä muut ystävykset olivat kaikki morsiamen opiskelukavereita, joita en ollut koskaan tavannut. Heille häät olivat varmasti todella mukava kokemus vaihtaessa kuulumisia ja muistellessa menneitä, itse keskityin viinilasilliseeni noin kymmenennen torpatun keskusteluyrityksen jälkeen. Avecittomana on oikeaati tosi ankeaa juhlissa, joissa kaikki muut ovat osa jotain porukkaa, oli se sitten sukulaisia tai kaveripiiriä. En suinkaan ollut ainoa, jolla ei ollut avecia, mutta olin ainoa, joka ei tuntenut morsiusparin lisäksi paikalta ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 2000-luvun alussa vieraana häissä, joissa oli ihmisiä noin 200, sekä aikuisia että lapsia ja kaikki käyttäytyivät hyvin lukuunottamatta yhtä adhd/asperger/jotainmuutadiagnoosia poikaa. Tämä häiriköi vähän väliä ja viimeinen pisara oli, kun poika, joka oli iältään jo toisella kymmenellä, lähti juoksemaan kahvin aikana ja tönäisi morsiammen tuolia voimakkaasti. Seurauksena tuolista hajosi jalka ja morsian putosi lattialle. Tässä samassa yhteydessä morsiusparin pöytä kaatui ja siinä olleet kahvit sekä kakkupalat kaatuivat moriusparin päälle. Luonnollisesti kummankin vaatteet menivät aivan likaiseksi. Morsian pillahti itkuun ja sulhanen pui nyrkkiään.
Tälle kyseiselle perheelle ilmoitettiin samantien, että voisivat häipyä ja pian ja että lasku tuhoista seuraisi perässä sekä se, että kyseinen poika olisi vastaedes tervetullut sukujuhliin vai käsi- ja jalkaraudoissa. Laskun maksoivat vasta, kun juttua oltiin viemässä kärjäille yksityisoikeudellisena riita-asiana ja tätä poikaa ei enää näkynyt sukujuhlissa. Yhden kerran yritettiin tuoda, mutta juhlien emäntä ilmoitti, etttei ole tarvetullut muutoin kuin kädet ja jalat sidottuna. Ei tullut siis paikalle.
Ehkä ihan hyvä ettei tuon pojan perhe ole enää tekemisissä noin törkeän suvun kanssa.
Niin. Kyllähän ADHD-artun pitää saada toteuttaa itseään, mitä siitä että kaataa pöydän ja aiheuttaa riehumisellaan vaaratilanteita?
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisten alapeukuttajat. Oletteko tajunneet, kuinka paljon näitä kaikenmaailman aveceja on? Eri asia vakiintuneet pariskunnat, jotka ovat ihan kunnolla yhdessä ja tuntevat hääparin. Kavereilta oon saanu kuulla ja omien häiden kohdalla nähdä, kuinka paljon tulee kyselyitä aveceista kutsujen saapumisen jälkeen:
"Meidän Emma 14 v:llä on poikaystävä Jape, jonka kanssa Emma haluais tulla häihin." (=teinin kumppani, joka tuskin on kuvioissa enää parin vuoden päästä)
"Serkku: Oon nyt tapaillut viimeisintä Tinderdeittiä kaksi viikkoa, voinko ottaa mukaan?" (=ties monesko deitti viimeisen vuoden aikana)
Työkaveri: "Voiko kumppani tulla mukaan, kun oisin muuten juhlissa yksin?" (=mietin jo sinunkin kutsumista budjetin kannalta ja nyt pitäisi saada vielä mies mukaan?)A) Miksi hääpari haluaisi kutsua häihin jonkun lyhytaikaisen seurustelukumppanin, jota ei ole koskaan tavannutkaan? Ei huvita maksaa kallista ruokailua ym. seuralaiselle, joka ei ole hääparin juhlan kannalta olennainen.
B) Jos jokainen halukas saa tuoda seuralaisen, niin tiesitkö henkilömäärän äkkiä paisuvan suureksi? Jos haluaisin kutsua 10 kaveria, pitäisi varautua 20 vieraaseen avecien tullessa mukaan.
Samaa mieltä. Mut eräs puolituttu ihastunut mies pyysi avecikseen ystävänsä häihin. Oli ihmeissään, kun en suostunut...
En ikinä kehtaisi mennä vieraiden ihmisten häihin, ja varsinkaan miehen kanssa, jonka olen juuri vasta tavannut!
Samasta syystä linnan juhliin kutsutaan avecina vain avo- ja aviopuolisot.
Muistatteko Lordin vaimon? Tuli juhliin yksin, kun mies ei halunnut. Mun kaaliin ei mene, kuinka kehtasi.No oli se Putaansuu siellä, mutta se tuli keittiön kautta eikä sitä saanut kuvata ja iso osa sakista ei tuntenut, kun esiintyy naamarin kanssa. Minä tunnen ja siksi tunnistin.
No kaikkihan sen tietää minkä näköimen se on. Olihan siitä kuva seiskassa.
Suomessa vaihdossa ollut slovakialainen kaveri kutsui minut häihinsä ainoastaan kirkkoseremoniaan. Ortodoksinen hääseremonia olisi varmasti ollut hieno, mutta enpä järjestänyt matkaa slovakiaan vain sen parin tunnin seremonian takia...
Vierailija kirjoitti:
Olen vuosia sitten ollut häissä, jossa istuin samassa pöydässä morsiamen muiden ystävien kanssa. Ainoa vain, että nämä muut ystävykset olivat kaikki morsiamen opiskelukavereita, joita en ollut koskaan tavannut. Heille häät olivat varmasti todella mukava kokemus vaihtaessa kuulumisia ja muistellessa menneitä, itse keskityin viinilasilliseeni noin kymmenennen torpatun keskusteluyrityksen jälkeen. Avecittomana on oikeaati tosi ankeaa juhlissa, joissa kaikki muut ovat osa jotain porukkaa, oli se sitten sukulaisia tai kaveripiiriä. En suinkaan ollut ainoa, jolla ei ollut avecia, mutta olin ainoa, joka ei tuntenut morsiusparin lisäksi paikalta ketään.
Tuo on niin... se on tietenkin kiva uppoutua juttelemaan vanhan kaverin kanssa vanhoista asioista. Mutta olisi kyllä kohteliasta huomioida vähän muitakin pöydässä olijoita. Itse ainakin kiusaantuisin jos joku olisi pöydässäni hiljaa tai yrittäisi jutustella saamatta vastakaikua. Puhuisin enemmän yleisjuttuja tai selittäisin taustoja vieraammalle että pääsisi mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hääpäivänä morsiamen äiti pohdiskeli ääneen minulle että "meneekö se X nyt ihan oikeasti naimisiin?". Mies ei ollut kyllä hyvä valinta koska pahoinpiteli morsianta jo seurusteluaikana ja oli/on ihan karsea tyyppi. Ovat edelleen naimisissa ilmeisesti ja ovat olleet noin 25 vuotta. Polttareissa sulhaselle oli ostettu prostituoidun palveluita joita oli ilmeisesti myös käyttänyt ja minulle kerrottiin tämä. Häissä oli aika ikävää kun morsian naureskellen kyseli että mitä siellä polttareissa oikein tapahtui?
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni meni naimisiin vuosia sitten. Hääjuhlissa sulhasen äiti tuli hiprakassa sanomaan pienelle pöytäseurueellemme "en ymmärrä, miksi poikani on valinnut tuon Pirkko-Justiinan vaimokseen! He ovat niin erilaisia!"
En tiedä, tajusiko sulhasen äiti puhuvansa morsiamen kavereille, mutta mielestäni kommentti oli todella asiaton oman lapsensa häissä. Olkoon mitä mieltä tahansa, mutta tuollaisia puheita ei tarvitsisi lausua kenenkään hääpäivänä.
Ystäväni on sittemmin eronnut, kun sulhasen äiti painosti poikaansa ottamaan avioeron.
No, tarinalla oli sitten kuitenkin onnellinen loppu.
Jos mies ei osaa valita äidin ja vaimon välillä - tai valitsee oudosti, niin noinhan siinä käy.
Been there, mutta voitin kisan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla kiellettyä, että vasta vihitty aviopari lähtee valokuvattavaksi heti vihkimisen jälkeen ja vieraat jäävät odottamaan. Sinä aikana ei tapahdu mitään. Yleensä kuumaa ja ahdasta, jano mutta ei juotavaa. Ja voi mennä yli tuntikin. Parit tällaiset häät kokenut.
Toivon, että me onnistuttiin tässä. Me oltiin kuvattavana alle 45 minuuttia, ja sillä aikaa vieraille oli cocktailtunti, jossa oli musiikkia, ruokaa ja kaikki juomat tarjolla. Vieraskirja oli auki, kuin myös valokuvauspiste. Kun meidät oli kuvattu, tultiin itsekin sisään syömään ja juomaan ja seurustelemaan.
Inhoan itsekin odottelua, ja siksi tämä oli meille erityisen tärkeä suunnitella hyvin. Häät oli syys-talviaikaan, joten paahteestakaan ei tarvinnut huolehtia.
Me olimme hikihatussa suunnitelleet ohjelmaa sille kuvausodottelulle, yksi yö valvottiin hääviikollakin sulhasen kanssa sen suunnittelun vuoksi. Ja nimenomaan suunniteltiin ohjelmaa, josta juuri ne meidän vieraat tykkäisivät. Juoksin vielä päivä ennen häitä kaupungilla hankkimassa tavaraa ohjelmaan, jotta varmasti olisi kaikilla kivaa. Seremoniamestari oli sitten unohtanu vetää odotteluohjelman. Riepoo vieläkin, vaikka häistä on vuosia. Joillekin vieraista mainitsin asiasta, ja he lohduttelivat, ettei ollut yhtään paha odotus. Mutta taisivat olla vain mukavia. Itse asiassa, se taitaa olla ainoa hääpäivän harmitus (no perus känniörveltäjiä tietenkin oli, mutta eikös aina..) joten ehkä olen onnekas, kuitenkin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla kiellettyä, että vasta vihitty aviopari lähtee valokuvattavaksi heti vihkimisen jälkeen ja vieraat jäävät odottamaan. Sinä aikana ei tapahdu mitään. Yleensä kuumaa ja ahdasta, jano mutta ei juotavaa. Ja voi mennä yli tuntikin. Parit tällaiset häät kokenut.
Niinpä. En tajua miksi kuvauksessa ei voi käydä ennen vihkimistä. Tai sitten niin, että kuvaaja tulee juhlapaikalle ja kuvat otetaan siellä. Vieraat saavat istua ja seurustella ja saavat juotavaa.
Moni pitää edelleen kiinni siitä, että ovat yön erossa ja näkevät vasta vihkimisessä. He jotka eivät pidä, käyvät todennäköisesti kuvattavana ennen vihkimistä. Olen itse kuvannut sekä että. Juhlapaikalla kuvaaminen ei aina onnistu, juhlapaikkoja on esim keskellä kaupunkeja ja aurinkoisena päivänä on tuskaa etsiä valon puolesta sopivaa paikkaa, joka olisi vielä rauhallinen, ettei pari olisi ihan jäykkinä kuvissa.
Mikä idea siinä on, että ollaan yö erossa ja nähdään vasta vihkimisessä? Jos joku asian ymmärtävä osaisi kertoa.
Joku taikauskojuttu. Tuo huonoa onnea, jos mies näkee morsion ennenkuin kirkossa. Tai että mennään hääkuvaan ennen vihkimistä , laitetaan kuviin sormukset , otetaan ne sitten pois ja laitetaan taas takaisin vihkimistilaisuudessa.
Onko tämä jotain kansanperinnettä, vai jenkkityylistä hölynpölyä.
Pitäisi pistää vallalle sellainen uskomus, että tuo erinomaisen huonoa onnea, jos hääparia joudutaan odottamaan häiden missään vaiheessa yli 20 minuuttia.
Aina oppii! Minäkin olen aina ihmetellyt miksei hääkuvassa käydä ennen kirkkoa. Niin me teimme omissa häissämme. En tiedä tuliko siitä mitä huonoa onnea, avioliitto ainakin on kestänyt 24 vuotta tähän mennessä.
N52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tosi onnistuneissa häissä, joten sinänsä ei ole kerrottavaa, mutta olen miettinyt paljon tuota alkoholin tarjoilua. Haaveilen naimisiinmenosta mieheni kanssa lähiaikoina, mutta juomapuoli pitäisi miettiä tosi tarkkaan.
Jos saisin päättää, niin häissäni olisi alkumalja ja ruuan kanssa muutama lasi viiniä ja siinä se. Vieraiden mielestä häät olisi varmasti umpisurkeat, mutta mieheni sukulaisista varmaan yli puolet ovat jäätäviä alkoholinkäyttäjiä, varsinkin jos tarjolla on ilmaista viinaa niin sitä pitää vetää niin paljon kuin sielu sietää. Joka juhlissa monen hänen sukulaisensa aivan pakko vetää perseet, alkaa riehumaan tai sammua johonkin. Jos he muistelevat perheen kesken jotain juhlia, niin ensimmäinen kommentti on tyyliin ”muistatkos kun Pentti-eno sammui sinne puskaan Maikun 50v juhlilla hehhehhehh” eli heillä tämä jotenkin on aivan normaalia juhlissa käyttäytymistä, itse en missään nimessä haluaisi tällaista häihini ja tiedän että oma sukunikin olisi tällaisesta menosta järkyttyneitä :D
Varmaan parempi kun mennään vaan maistraatissa naimisiin niin säästytään paljolta...
Tämä oli yksi syy, miksi menimme miehemme kanssa naimisiin maistraatissa ja juhlia ei järjestetty ollenkaan. Tosin ongelma ei ollut miehen suku, vaan oma sukuni. Onhan niitä juhlia jo nähty, omistani en sellaisia halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tosi onnistuneissa häissä, joten sinänsä ei ole kerrottavaa, mutta olen miettinyt paljon tuota alkoholin tarjoilua. Haaveilen naimisiinmenosta mieheni kanssa lähiaikoina, mutta juomapuoli pitäisi miettiä tosi tarkkaan.
Jos saisin päättää, niin häissäni olisi alkumalja ja ruuan kanssa muutama lasi viiniä ja siinä se. Vieraiden mielestä häät olisi varmasti umpisurkeat, mutta mieheni sukulaisista varmaan yli puolet ovat jäätäviä alkoholinkäyttäjiä, varsinkin jos tarjolla on ilmaista viinaa niin sitä pitää vetää niin paljon kuin sielu sietää. Joka juhlissa monen hänen sukulaisensa aivan pakko vetää perseet, alkaa riehumaan tai sammua johonkin. Jos he muistelevat perheen kesken jotain juhlia, niin ensimmäinen kommentti on tyyliin ”muistatkos kun Pentti-eno sammui sinne puskaan Maikun 50v juhlilla hehhehhehh” eli heillä tämä jotenkin on aivan normaalia juhlissa käyttäytymistä, itse en missään nimessä haluaisi tällaista häihini ja tiedän että oma sukunikin olisi tällaisesta menosta järkyttyneitä :D
Varmaan parempi kun mennään vaan maistraatissa naimisiin niin säästytään paljolta...Tämä oli yksi syy, miksi menimme miehemme kanssa naimisiin maistraatissa ja juhlia ei järjestetty ollenkaan. Tosin ongelma ei ollut miehen suku, vaan oma sukuni. Onhan niitä juhlia jo nähty, omistani en sellaisia halunnut.
Miten ihmeessä maistraatti- vs. kirkollinen vihkiminen liittyy siihen, kuinka paljon on vieraita tai millaisia juhlia pidetään tai mitä juhlissa tarjotaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tosi onnistuneissa häissä, joten sinänsä ei ole kerrottavaa, mutta olen miettinyt paljon tuota alkoholin tarjoilua. Haaveilen naimisiinmenosta mieheni kanssa lähiaikoina, mutta juomapuoli pitäisi miettiä tosi tarkkaan.
Jos saisin päättää, niin häissäni olisi alkumalja ja ruuan kanssa muutama lasi viiniä ja siinä se. Vieraiden mielestä häät olisi varmasti umpisurkeat, mutta mieheni sukulaisista varmaan yli puolet ovat jäätäviä alkoholinkäyttäjiä, varsinkin jos tarjolla on ilmaista viinaa niin sitä pitää vetää niin paljon kuin sielu sietää. Joka juhlissa monen hänen sukulaisensa aivan pakko vetää perseet, alkaa riehumaan tai sammua johonkin. Jos he muistelevat perheen kesken jotain juhlia, niin ensimmäinen kommentti on tyyliin ”muistatkos kun Pentti-eno sammui sinne puskaan Maikun 50v juhlilla hehhehhehh” eli heillä tämä jotenkin on aivan normaalia juhlissa käyttäytymistä, itse en missään nimessä haluaisi tällaista häihini ja tiedän että oma sukunikin olisi tällaisesta menosta järkyttyneitä :D
Varmaan parempi kun mennään vaan maistraatissa naimisiin niin säästytään paljolta...Tämä oli yksi syy, miksi menimme miehemme kanssa naimisiin maistraatissa ja juhlia ei järjestetty ollenkaan. Tosin ongelma ei ollut miehen suku, vaan oma sukuni. Onhan niitä juhlia jo nähty, omistani en sellaisia halunnut.
Jotta pääsette tunnelmaan, kerron muutaman yksityiskohdan sisareni häistä. Parhaimpia paloja tosin en viitsi jakaa tunnistettavuuden vuoksi. Kirkossa yksi sukulaismies oli jo niin humalassa, että ei meinannut pystössä pysyä ja huuteli papin puheen päälle jotain käsittämätöntä mölinää. Sisareni sentään oli jättänyt alkoholitarjonnan iltajatkoille, mutta sehän ei estänyt takakontti- ja povitaskutarjoilua. Muut sukulaiset onneksi skarppasivat vihkimisen ja ruokailun ajan. Iltajatkoilla sitten muun muassa humalainen äitini istui ja itki ulkona pusikossa epäonnistunutta elämäänsä, sisko kaasoineen makasi kasassa humalassa toisessa pusikossa, veli oli jo karaokebaarissa aiheuttamassa riitaa paikallisten kanssa.. tunnelma kuin satuhäissä.
Ei kiitos mulle.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajani kutsui minut häihinsä. Syykin löytyi kutsusta, toivoi lahjat pelkästään rahana. Halusi siis vain hyötyä minusta. En reagoinut kutsuun millään tavalla ja heti ilmoittautumisen määräpäivän mennessä ohi, tämä kutsun lähettäjä laittoi minulle tekstiviestin, miksi en tule häihin. Häihin en osallistunut, mutta menköön tämä nyt oudosta hääkokemuksesta. Ihme kyllä liitto on käsittääkseni kestänyt, vaikka tämä kutsun lähettäjä on aikamoinen sarjapettäjä.
En ole ikinä ollut häissä, joissa hääpari olisi jäänyt voitolle. Ellei joku ole antanut tosi paksun kirjekuoren.
Pitopalvelu maksaa väh 50 e nenä ja harvassa on pariskunnat, jotka antavat 100 euroa, tai yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen vuosia sitten ollut häissä, jossa istuin samassa pöydässä morsiamen muiden ystävien kanssa. Ainoa vain, että nämä muut ystävykset olivat kaikki morsiamen opiskelukavereita, joita en ollut koskaan tavannut. Heille häät olivat varmasti todella mukava kokemus vaihtaessa kuulumisia ja muistellessa menneitä, itse keskityin viinilasilliseeni noin kymmenennen torpatun keskusteluyrityksen jälkeen. Avecittomana on oikeaati tosi ankeaa juhlissa, joissa kaikki muut ovat osa jotain porukkaa, oli se sitten sukulaisia tai kaveripiiriä. En suinkaan ollut ainoa, jolla ei ollut avecia, mutta olin ainoa, joka ei tuntenut morsiusparin lisäksi paikalta ketään.
Silloin kun minä ja mieheni vielä olimme usein häävieraina - eli vuosikymmeniä sitten sen ikäisinä, että ikätoverien häitä oli usein - pariskunnat plaseerattiin aina erilleen. Kihlaparit saivat istua yhdessä, mutta avioparit eivät. Kyllä oli tylsää! Aina jouduin sellaiseen pöytään, jossa kaikki muut tunsivat toisensa ja minä en ketään. Vasta vapaamman ohjelman alkaessa sai etsiytyä tuttuun seuraan. Opin inhoamaan häitä jo silloin. (Nykyään kieltäydyn hääkutsuista, joita vielä,silloin tällöin tulee, kun nuoret sukulaislapset menevät naimisiin. Ymmärrän, että se kutsu tulee, koska vanhat sukulaistädit pitää kohteliaisuudesta kutsua, mutta kukaan ei takuulla ole pahoillaan kun vanha kääkkä kohteliaasti kiittää eikä tunnelmaa pilaamaan.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla kiellettyä, että vasta vihitty aviopari lähtee valokuvattavaksi heti vihkimisen jälkeen ja vieraat jäävät odottamaan. Sinä aikana ei tapahdu mitään. Yleensä kuumaa ja ahdasta, jano mutta ei juotavaa. Ja voi mennä yli tuntikin. Parit tällaiset häät kokenut.
Niinpä. En tajua miksi kuvauksessa ei voi käydä ennen vihkimistä. Tai sitten niin, että kuvaaja tulee juhlapaikalle ja kuvat otetaan siellä. Vieraat saavat istua ja seurustella ja saavat juotavaa.
Moni pitää edelleen kiinni siitä, että ovat yön erossa ja näkevät vasta vihkimisessä. He jotka eivät pidä, käyvät todennäköisesti kuvattavana ennen vihkimistä. Olen itse kuvannut sekä että. Juhlapaikalla kuvaaminen ei aina onnistu, juhlapaikkoja on esim keskellä kaupunkeja ja aurinkoisena päivänä on tuskaa etsiä valon puolesta sopivaa paikkaa, joka olisi vielä rauhallinen, ettei pari olisi ihan jäykkinä kuvissa.
Mikä idea siinä on, että ollaan yö erossa ja nähdään vasta vihkimisessä? Jos joku asian ymmärtävä osaisi kertoa.
Joku taikauskojuttu. Tuo huonoa onnea, jos mies näkee morsion ennenkuin kirkossa. Tai että mennään hääkuvaan ennen vihkimistä , laitetaan kuviin sormukset , otetaan ne sitten pois ja laitetaan taas takaisin vihkimistilaisuudessa.
Onko tämä jotain kansanperinnettä, vai jenkkityylistä hölynpölyä.
Pitäisi pistää vallalle sellainen uskomus, että tuo erinomaisen huonoa onnea, jos hääparia joudutaan odottamaan häiden missään vaiheessa yli 20 minuuttia.
Aina oppii! Minäkin olen aina ihmetellyt miksei hääkuvassa käydä ennen kirkkoa. Niin me teimme omissa häissämme. En tiedä tuliko siitä mitä huonoa onnea, avioliitto ainakin on kestänyt 24 vuotta tähän mennessä.
N52
Niin mekin oltiin kuvalla etukäteen. Hiukan pelkäsin, että jos en saakaan enää sormusta pois sormesta kuvan jälkeen. Muuten en ole tippaakaan taikauskoinen. Kohta 13 v avioliittoa takana. Mies näki mun morsiuspukunikin vissiin jo ennen kihlausta; se on äitini käyttämä puku vuodelta 1980.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tosi onnistuneissa häissä, joten sinänsä ei ole kerrottavaa, mutta olen miettinyt paljon tuota alkoholin tarjoilua. Haaveilen naimisiinmenosta mieheni kanssa lähiaikoina, mutta juomapuoli pitäisi miettiä tosi tarkkaan.
Jos saisin päättää, niin häissäni olisi alkumalja ja ruuan kanssa muutama lasi viiniä ja siinä se. Vieraiden mielestä häät olisi varmasti umpisurkeat, mutta mieheni sukulaisista varmaan yli puolet ovat jäätäviä alkoholinkäyttäjiä, varsinkin jos tarjolla on ilmaista viinaa niin sitä pitää vetää niin paljon kuin sielu sietää. Joka juhlissa monen hänen sukulaisensa aivan pakko vetää perseet, alkaa riehumaan tai sammua johonkin. Jos he muistelevat perheen kesken jotain juhlia, niin ensimmäinen kommentti on tyyliin ”muistatkos kun Pentti-eno sammui sinne puskaan Maikun 50v juhlilla hehhehhehh” eli heillä tämä jotenkin on aivan normaalia juhlissa käyttäytymistä, itse en missään nimessä haluaisi tällaista häihini ja tiedän että oma sukunikin olisi tällaisesta menosta järkyttyneitä :D
Varmaan parempi kun mennään vaan maistraatissa naimisiin niin säästytään paljolta...Tämä oli yksi syy, miksi menimme miehemme kanssa naimisiin maistraatissa ja juhlia ei järjestetty ollenkaan. Tosin ongelma ei ollut miehen suku, vaan oma sukuni. Onhan niitä juhlia jo nähty, omistani en sellaisia halunnut.
Miten ihmeessä maistraatti- vs. kirkollinen vihkiminen liittyy siihen, kuinka paljon on vieraita tai millaisia juhlia pidetään tai mitä juhlissa tarjotaan?
No useimmat, jotka eivät halua juhlia ja joille ei uskonto merkitse niin paljoa, menevät maistraattiin. Toki vihkimisen voi suorittaa vaikka kirkkoherran virastossa.
Maistraattihäät eivät tietenkään tarkoita ettei saa juhlia. Monet järjestävät oikein kivat juhlat. Mutta kun puhutaan siitä, että pariskunta ei halua juhlia, niin se maistraatti on monen mielestä helpoin vaihtoehto mennä naimisiin. Ymmärrätkö?
Useimmat kirkossa vihittävät järjestävät jonkinlaisen juhlan, vaikka eihän sekään pakko ole.
Tarjoilun, tarjoilun puutteen ja juhlien järjestämisen ongelman ymmärtää ilmeisesti vain ne, joilla on ongelmallinen lähipiiri. Jos ei sitä ole, on helppo yrittää viisastella. Mullakin on kiva suku, mutta alkoholinkäyttö on turhan runsasta vapaa-ajalla ja ikävä kyllä se heijastuu myös juhlakäyttäytymiseen. Siksi en halua järjestää juhlia, joissa riski känniääliömismille on liian korkea.
Vierailija kirjoitti:
Se odottaminen kirkon ja juhlapaikan välissä, kun morsiuspari on kuvattavana. Kerran odotettiin varmaan 2 tuntia. Rupesi olemaan hääväki aika kyllästyneen näköistä. Onneksi ihan lämmin kesäpäivä ja juotavaa.
En ymmärrä mikä pakko se on kuvata juurikin sen kirkon jälkeen. Itse hoitaisin sen sillä tavalla, että esim. ruokailun jälkeen kävisi jossain lähellä kuvaamassa. Morsiuspari syö ensimmäissenä, joten siinä välissä olisi hyvinkin aikaa käydä kuvailemassa. Kun muut vielä syövät loppuun. Ruokailun jälkeen on usein sellaista tyhjää aikaa.
En olis uskaltanut jättää kuvausta sinne. Sotken niin usein vaatteeni ja häissämme läikytinkin sitten kahvia helmoilleni. Mutta me käytiinkin kuvalla ennen vihkimistä.
Äitini neuvoi menemään ehdottomasti etukäteen kuvalle, kun heidän vieraat oli aikoinaan joutuneet odottamaan niin kauan, että äitini diabeetikkosedän oli ollut pakko lähteä välillä kotiin (samassa kaupungissa) syömään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tiedä miksi viimeinen yö pitäisi olla erossa, mutta itse halusin noudattaa perinnettä jossa sulhanen ei näe morsianta hääpuvussa ennen alttaria. Sen vuoksi ei pidetty myöskään kuvauksia aiemmin.
Ja minkämaalainen perinne se onkaan?
No tässä muodossa minä olen sen kuullut ja tässä muodossa oma lähipiiri on sitä noudattanut (jos on).
Ihan tekopyhää, jos on yleisesti tiedossa, etteivät ole enää neitsyeitä. Mä olin, mies ei.
Vierailija kirjoitti:
Erikoisia häitä on tullut koettua.
Joskus vuosia sitten olin samana kesänä serkkujeni häissä: Siis kahdet juhlat muutaman viikon välein. En ollut pitänyt millään tavalla erityisen uskonnollisina kyseisiä perheitä, mutta asuvat kyllä uskonnollisella alueella Pohjanmaalla. Molemmat häät oli järjestetty seurakuntatalolla! Siis vihkiminen kirkossa, jonka jälkeen vireiselle seurakuntatalolle syömään lihakeittoa ja kermakakkua, itse "juhlassa" piti pappi taas puheen ja laulettiin muutama hengellinen laulu, taisi olla joku sukulaislapsen viulunsoittoesitys tai runonlausunta, ja se oli siinä.
Minusta oli todella erikoiset häät, enkä oikein juhlimisen makuun päässyt, mutta ilmeisesti tämä on tavallista tuolla seudulla.
Korostan vielä, että kumpikaan pariskunnista ei ole millään lailla uskonnollinen itse.
Ihan tyypillistä on. Nykyään tosin on jo enemmän variaatioita, ennen kaikki hääjuhlat oli tuollaisia. Seurakuntatalolta saatettiin lähteä jonkun kotiin (kenellä oli isoin talo) tai mökille ottamaan alkoholia. T. Pohjanmaalainen, jonka suvusta kukaan ei edes käy kirkossa.
Vieraat oli plaseerattu ihan miten sattuu, samassa pöydässä molempien sukulaisia ja kavereita, omasta pöytäseurueesta en tuntenut ketään muuta kuin mieheni.