Saako 3-vuotiaanne olla hetken yksin kotona/ulkona?
Meidän poika on nyt 3 v 1 kk ja on pari kertaa ollut yksin kotona noin 3 min. kun olen käynyt talomme (kerrostalo) alakerrassa olevassa kaupassa hakemassa esim. maidon. Ulkona ei saa muuten olla yksin (kun ei ole mitään omaa pihaa, paitsi talonyhtiön takapiha, mikä on täynnä autoja), mutta muutaman kerran poika on odottanut samaisen kaupan edessä siskonsa kanssa (joka on rattaissa), kun ole hakenut kaupasta nopeasti jotain. Kaupassa on isot ikkunat, joiden edessä rattaat + poika odottavat, joten näen heidät siinä melkein koko ajan (kassalta näen koko ajan). Kaupan ja talomme edessä menee autotie, jossa ei kovin paljon autoja liiku ja tien reunaan on pysäköity autoja (ne ovat siinä aika hyvä " aita" ), joten en usko hetkeäkään, että poika lähtisi autotielle, vaikken häntä pieneen hetkeen (max. 20 sek. mulla voi mennä niin, etten näe kaupan ikkunaan) näekään. Poika seisoo rattaiden vieressä kuin liimattu.
Äitini luona maalla, poika saa olla itsekseen pihalla, mutta käyn koko ajan kurkkimassa, mitä hän tekee. Lähellä ei ole mitään vaarallista ja poika leikkii aina samassa paikassa terassilla, johon näkyy olohuoneesta. Miehen vanhemmat asuvat järven rannalla ja vaikka talo ei olekaan ihan rannassa, en siellä uskalla antaa pojan olla kuin ihan pienen hetken yksin talon edessä. Siis sen verran, että saan itselleni kengät jalkaan tms. ja vaikka poika saisi sillä aikaa päähänsä lähteä rantaan (mitä en kyllä ikimaailmassa usko), ei hän ehtisi kuin korkeintaan puoleen väliin matkassa.
Kaiken kaikkiaan poika tuntuu tosi luotettavalta, mutta tietenkään en voi 100 % luottaa häneen, koska on kuitenkin vielä ihan lapsi. Poika liikkuu yleensä juosten ja kadulla saa juosta edellä, koska pysähtyy aina ennen suojatietä odottamaan, että kadun yli mennään käsi kädessä.
Mitenkäs muilla?
Kommentit (98)
tyttö itse halusi monesti mennä pihaan odottamaan ja itsellekkin oli talvella helpompaa pukea eka isompi ja sitten vauva. Mielestäni olisi ollut turhaa joko huudattaa vauvaa toppavaatteissa sillä aikaa kun puen isompaa tai sitten isompi olisi ollut jo hikinen kun olisi odottanut että saan vauvan puettua. Sai myös olla pieniä hetkiä omalla pihalla kavereiden kanssa niin että näen olkkarin ikkunasta mitä pihalla tapahtuu. Asutaan omakotitaloalueella ja katu on päättyvätie jossa ei ole juuri liikennettä. Nyt tyttö on 4,5v ja saa olla yksin tai kavereiden kanssa omalla pihalla tai kavereiden pihalla kunhan on ensin sovittu että kenen pihalle on menossa ja että siellä on joku aikuinen kuka pitää silmällä vaikka sitten sisältä käsin.... Meillä tämä on toiminut hyvin näin, itse ajattelen että lapselle on annettava vastuuta ja vapautta pikkuhiljaa enenmmän ja enemmän. Kun menee kouluun on osottava olla aamulla yksin kotona ja kuljettava yksin kouluun yms. Yksin ei ole vielä ollut kotona mutta eiköhän sitäkin aleta harjoittelemaan viimeistään sitten kun on eskarissa.
Meidän 2-vuotias voi olla joskus pihalla (maalla) yksin, niin että näen hänet koko ajan ikkunasta. Sisällä odottaa yksin kun käyn viemässä roskat tai hakemassa postin. Ja on joskus nukkunut yksin sisällä illalla niin että olen naapurissa juonut kahvitkin joko itkuhälyttimen kanssa tai ilman.
Tohon kaupan eteen olen jättänyt pojan muutaman kerran siksi, että kauppaan on tosi vaikea päästä rattaiden kanssa. Silloin kun meidän vauva nukkui rattaissa, jätin rattaat kaupan eteen ja otin pojan mukaan. Jos haen kaupasta esim. leivän, näen lapset koko ajan. Jos haen maidon, olen ehkä 10 sek. (jos sitäkään) hyllyn takana niin, etten näe heitä. Ja jotenkin vaan luotan poikaan ihan täysin, että pysyy rattaiden vieressä.
Sama juttu ton edellä juoksemisen kanssa. Poika on AINA pysähtynyt reilusti ennen suojatietä ja tietää tasan tarkkaan, miksi niin pitää tehdä. En näe mitään syytä, miksi poika ei joku kerta pysähtyisikään suojatietä ennen. Kun liikumme vilkkaammilla teillä, poika kävelee rattaiden vieressä. Jos jalkakäytävälle on joskus pysäköity auto, missä ei ole edes kuljettajaa paikalla, poika pysähtyy kuin naulittuna ja jatkaa matkaa vasta, kun sanon, ettei auto liiku mihinkään. Henellä on siis jonkin sortin terve " pelko" autoja kohtaan, mikä on mielestäni hyvä asia.
Laitetaanpa tähän jatkokysymys: Minkä ikäisen lapsen voisit jättää hetkeksi kaupan eteen vastaavassa tilanteessa kuin meillä? Ja edelleen kiinnostaa myös, minkä ikäinen lapsi voi jäädä pariksi minuutiksi yksin kotiin, kun äiti käy viemässä roskat tms.?
Meillä on 1v3kk poika ja hän saa olla hetken pihalla ilman aikuisen valvovaa silmää. Asumme omakotitalossa (Pohjois-Suomessa) ja takapihan ympärillä aidat ja portit (=ei pääse pois). Minusta on ihan normaalia, että hän saa leikkiä pihalla kun minä teen esim ruokaa. Tiheään kyllä katson mitä tekee ja usein hänkin ramppaa eestakaisin ulkona ja sisällä. Kun hän vauvana nukui sisällä/oleskeli lattialla saatoin myös käydä pihalla. Mielestäni pihamme on turvallinen ja sisälläkin voi tapahtua mitä vain.
Minusta on kyllä ihmeellistä jos sitten vanhemmat lapset ei saa olla suojaisella pihalla itsekseen pientä hetkeä. Tuli kyllä hieman vastuuntunnottoman äidin olo kun luin ylläolevia tekstejä, mutta tokihan jokainen itse arvio oman lapsensa ja pihan turvallisuuden. Toivottavasti kukaan ei tästä närkästy :)
Oona ja poika
Tuleva ekaluokkalainen on vasta tänä kesänä saanut vähän vapaammin liikkua ympäristössämme eli taloyhtiömme leikkipaikalla (johon matkaa yli 50 m, eikä meiltä näköyhteyttä) ja naapuritaloyhtiön pihassa. Kuitenkin haluan aina tietää, missä hän liikkuu. Syksyllä 5-vuotta täyttävä kulkee joskus isomman mukana, mutta menen yleensän itsekin silloin leikkipaikalle. Lähinnä siitä syystä, että muuten muut vanhemmat joutuvat huolehtimaan omien lastemme ja muiden lasten yhteisleikkien sujuvuudesta.
Esikoinen alkoi joskus 4-vuotiaana leikkiä lyhyitä aikoja pois näkyvistäni, mutta silloinkin paikan piti olla suojainen ja turvallinen, esim. kadulle, kaupan eteen en olisi jättänyt. Enkä jättäisin nykyistä 4-vuotiastakaan. Esikoisen voin jo jättää, mutta hänen kanssaan on puhuttu moneen kertaan, ettei kenenkään tuntemattoman mukaan lähdetä eikä keneltäkään tuntemattomalta oteta mitään. Muistutan näistä hänelle vielä välillä aina uudelleen.
Alle 3-vuotiasta minä en tarkoituksella silmistäni päästä. Kotipihallammekin kasvaa esim. kieloja, vaikka olen niistä yrittänyt päästä eroon, muitakin vähemmän myrkyllisiä kasveja löytyy. Ja ainakin alle 2-vuotias tunkee muutenkin suuhunsa mitä milloinkin ja on tukehtumisvaarassa. Ja saattaahan pihaan luikerella vaikka kyy tai lapsi kiivetä jonnekin ja tipahtaa. Lapsi voi kiivetä matalan aidan yli tai aukaista portin ja lähteä pihasta tai mitä ikinä. Löydän vaaranpaikkoja joskus ehkä liikaakin, mutta minun mielestäni/ kokemuksellani voi luotettavakin lapsi joskus tehdä mitä uskomattomampia tempauksia.
Postin voin hakea, kun isommat ovat kotona, mutta muuten en. Esikoinen alkaa kohta harjoitella hetkeksi yksin kotiin jäämistä, mutta opetamme hänet sitä ennen käyttämään puhelinta eli soittamaan meille tai hätänumeroon.
Miksi alle 3-vuotiaan, saati alle 1,5-vuotiaan PITÄISI olla yksin pihalla? Nauttiiko jonkun 1v siitä, että saa olla yksin pihalla? Eikö pieni lapsi kaipaa seuraa siellä? Vaikka itse luottaisin ja tietäisin sataprosenttisesti ettei mitään sattuisi lapselle, tuntuisi jotenin pöhkölle pitää hyvin pientä lasta yksin pihalla ja säännöllisesti.
Asumme rivitalossa ja olen hakenut mm. postin, vienyt pyykit ulos tai tuulettanut matot lapsen ollessa hereillä. Tyttö kun ei ole koskaan nukkunut kunnon päiväunia, niin en ole pystynyt sitä aikaa hyödyntämään. Vauvana laitoin tytön pinnasänkyyn, mutta parista vuodesta eteenpäin (kun pääsi itse pois pinniksestä) olen jättänyt esim syömään aamupalaa, leikkimään tai katsomaan videota. Tottakai olen arvioinut tilanteen, koska voi mennä ulos, välillä pyykit ovat olleet koneessa vielä illallla ja postit hakematta. Nyt tyttö 3,5v ja käyn nukuttamassa vauvan ulkona. Pakkohan noin on toimia, mä en ainakaan ole saanut noiden lasten rytmiä vielä niin samanlaiseksi, että voisin ottaa aina isomman mukaan kun menen ulos nukuttamaan vauvaa.
Keväällä vielä en uskonut, että uskaltasin jättää tyttöä yksin ulos leikkimään, vaikka taloyhtiön leikkipaikka olohuoneen ikkunan alla. Taloyhtiö rauhallisen pussikadun päässä. Mutta nyt kesällä on tyttö käytännössä koko päivän ulkona. Tai oikeastaan puoliksi ulkona ja puoliksi sisällä, käy nimittäin minuutin välein kysymässä, mitä seuraavaksi tekisi. Meillä tarkat rajat, missä saa leikkiä ja mitä, esim. pyöräillä en anna yksin (pyörällä pääsee pitkälle jo parissa minuutisssa, jos saa jostain päähänsä lähteä). Täysin en tyttöön luota, siksi kyttään koko ajan ikkkunasta ja ellei ole käynyt ovella vähään aikaan, käyn kurkkaamassa, mitä tekee.
Omakotitalo, jonka pihassa nyt kesällä saaneet vapaammin olla mutta ei siten ettenkö näkisi heitä. Pihaa aidattu mutta silti voi sattua mitä vain muutakin..perhonen lentää niin 3,5v juoksee sen perässä vaikka mihin ja unohtaa kaikki säännöt ja sopimukset eikä häneltä voi vielä vaatia että se onnistuisi unohtaa se perhonen siinä ihanasti lentämässä :)
Kaupan pihaan en ikinä jättäisi, en koskaan, en edes autoon! Vauvana jätin vaunuissa siten että koira vahti siinä edessä, eikä vaunujen lähelle päässyt (aikas ärhäkkä koira).
ja nyt on esikoinen saanut olla yksin ulkona, vain ja ainoastaan omalla pihalla (minä valvon ikkunasta) Koskaan en ole jättänyt kaupan tms.eteen yksin. Nuorempi ei luonnollisesti voi olla yksin ollenkaan. Esikoinen on ollut noin 4v, kun olen antanut olla postien haun aikana kotona yksin, me ulkoillaa yleensä kaksi kertaa päivässä, joten haen postit siinä samalla. Silloin kun asuimme kerrostalossa, missä piti lakana pyykit viedä pesutupaan, oli poika aina mukana (ikää oli reilu 3v, kun muutettiin pois)
Tiedän muutaman varoittavan esimerkin todella tottelevaisesta lapsesta, joka sitten yksi kaunis päivä ei kuunnellut ja juoksi autotielle. Siihen asti oli AINA totellut ja pysähtynyt kun näki auton. Lapsi oli tosi tosi arka, pelkäsi autoja, eläimiä, vieraita ihmisiä.
Voi olla, että olen ylihuolehtiva, mutta näin meillä. Riippuu tosi paljon myös lapsen luonteesta, milloin voi päästää yksi ulos. Tiedän muutaman viisivuotiaan, jota ei voi päästää missään nimessä yksi ulos saati jättää kaupan eteen yksin edes hetkeksi.
Asuimme ennen Helsingissä kerrostalossa siellä en missään nimessä päästäisi alle 5v lasta yksin edes portaisiin, saatikka pihalle. En muutenkaan kerrostalossa päästäisi, koska sisältä on aina pitkä matka ulos,jos näkee että pihalla sattuu jotain. Rivitalossa voisin päästää pihalle, 4v alkaen (ehkä jo 3v, riippuu lapsesta ja ympäristöstä), jos näkisin leikkipaikalle koko ajan.
Nyt asumme maalla omakotitalossa. Asuinalueemme on erittäin rauhallinen eikä tiellä ole läpikulkuliikennettä, meidän talon jälkeen tiellä on vain 2 taloa eikä heille kulje paljoa autoja. Talomme ja leikkipihamme on sijoitettu niin, että ensimmäisenä ei tule mieleen lähteä autotielle. Näen leikkipaikalle koko ajan keittiöstä ja olohuoneesta. 3 vuotiaamme on tänä kesänä saanut leikkiä yksin pihallamme. Tarkistan parin minuutin välein, missä hän on ja jos en näe häntä, lähden välittömästi etsimään. Lähistöllä ei ole vettä tai muuta vaarallista. Ympäristössä vain omakotitaloja, joissa asuu lapsiperheitä ja vanhoja ihmisiä.
Kuopus on nyt 1,5v ja minusta on vaikea kuvitella että häntä voisin vielä 4 vuotiaanakaan jättää pihalle yksin leikkimään. Hänellä on koko ajan meno päällä. Etsii kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Kiipeilee joka paikkaaan jne. Eli lapsissa on eroja tämänkin suhteen.
Kaupan pihalle en jätä lapsiani yksin hetkeksikään. Autoon olen jättänyt nukkuvan lapsen sen verran, että jätin auton postin ulkopuolelle ja juoksemalla vein kirjeen postiin sisälle (merkki oli valmiina). Pienimmällä paikkakunnallakin liikkuu sairaita (jokainen ihminen joka tahtoo pienelle lapselle pahaa on mielestäni sairas) ihmisiä, joiden mielenliikkeistä ei voi tietää. Heille riittää 10 sekuntia,jotta he voivat napata lapsen mukaansa ja kadota. 6v voisin ehkä jättää yksin hetkeksi. Sen ikäisen pitää alkaa opetella ympäristössä toimimista kouluakin varten.
Miksi lapsen pitäisi olla yksin ulkona, kysyi joku. Meillä on tilanne se, että 3v haluaisi olla kaiket päivät nyt kesällä ulkona. Viihtyy keinussa ja hiekkalaatikolla. Minun on valitettavasti tehtävä ruokaa lapsille ja muutenkin kotihommia, joten en voi viettää kaikkea aikaani ulkona lasten kanssa, vaikka haluaisinkin. Mielestäni on myös turhaa riistää lapseltani ulkoilun riemu, kun siihen on turvalliset puitteet meillä.
Lisäkysymys (varmasti ärsyttävä):
Miksi alle 3-vuotiaan, saati alle 1,5-vuotiaan PITÄISI olla yksin pihalla? Nauttiiko jonkun 1v siitä, että saa olla yksin pihalla? Eikö pieni lapsi kaipaa seuraa siellä? Vaikka itse luottaisin ja tietäisin sataprosenttisesti ettei mitään sattuisi lapselle, tuntuisi jotenin pöhkölle pitää hyvin pientä lasta yksin pihalla ja säännöllisesti.
No meillä nämä tilanteet lähinnä kun laitan ruokaa tai otan pyykit koneesta tai olen laittamassa vaatteita päälle. Ruoanlaittoa poika esim. inhoa koska en voi olla hänen kanssaan. Ja meillä on keittiöstä ovi takapihalle, jossa poika helpommin keksii tekemistä. Toki yritän keksiä sisäleikkejä, mutta monesti poika haluaa ulos ennemmin. Ja ruokaa laittaessa poika on mielestäni paremmassa turvassa entä sisällä kuuman hellan/kattiloiden vieressä. Lisäksi mielestäni on turha huudattaa poikaa (huutoa kun tulee väkisin muutenkin) jos hän haluaa ulos ja minulla pitää ottaa pyykit koneesta. Käärmeitä ei täällä ole, myrkyllisiä kasveja ja tukehtumista voi samalla tavalla tapahtua sisälläkin ja vielä niin että lapsi on ihan vieressä. Lisäksi jossittelua tapahtuu vaikka onnettomuuden sattuessa olisi vieressä eikä olisi voinut estää tapahtunutta. Ja kyllä lapsi kaipaa seuraa, siksi käykin tiheään sisällä. Eikä kyse ole siitä, että lapsi tunti tai edes minuutti tolkulla (ruoanlaittoaikana ehkä 10min) yksin ulkona oleskelisi.
Toivottavasti tämä selvensi ja tosiaan tämä sopii meille
Oona ja poika
että kun lapsi on ulkona hän on yleensä noin 10-20m päässä minusta, eli sisällä leikkiessäänkin pääsisi paremmin piiloon/kauemmaksi minusta.
Oona
Asumme omakotitalossa päättyvän kadun päässä. Aitoja ei ole, mutta rajat on tehty selviksi. Vettä tai muuta vaarallista ei ole lähellä. Näin kesällä poika leikkii aamusta iltaan pihalla naapurin vuotta vanhemman pojan kanssa. Naapurin kanssa on sovittu, että valvontavastuu on meillä, kun pojat ovat meidän pihalla ja naapuri katsoo perään, kun ovat naapurin pihalla. Hyvin on toiminut. Ikkunat ovat auki, ja joten hyvin kuulen, missä ovat milloinkin, sen verran kovaäänisiä ovat keskenään :) Joskus intoutuvat leikkimään liiankin riehakkaasti, jolloin menen pihalle viereen seuraamaan.
Joku kysyi, miksi pitäisi olla yksin ulkona. Meillä poika viihtyy tosiaan KOKO AJAN ulkona, miksi en siis antaisi olla. Sen sijaan pikkusisko viihtyy huonommin, en viitsi häntä siellä koko päivää väkisin huudattaa. Ja ruokaa pitää tehdä, pyykkiä pestä...minusta olisi kohtuutonta pitää isompaa lasta väkisin sisällä, jos kerta hän haluaa olla pihalla, vaikka yksinkin. Sisällä olo olisi pelkkää kiukuttelua.
En kuitenkaan paljon nuorempaa päästäisi yksin pihalle, paitsi jos näköyhteys olisi koko ajan. Esim. viime kesänä poika oli yksin vain sen hetken, kun laitoin vauvaa vaunuihin ja itselleni kengät jalkaan.
3-vuotias tyttö saa vähän aikaa odottaa ulkoterassilla (okt) kun lähdetään jonnekin. Silloinkin pidän ovea auki. Isosiskon (vajaa 5 v) kanssa saa leikkiä takapihalla, jossa näen heidät ikkunasta. Mutta tämä nuorimmainen on kyllä sellainen reikäpää välillä, että en uskaltaisi jättää tosiaankaan esim. kaupan eteen. Namusetiä pelkään ehkä kaikkein eniten. En jättäisi isompaakaan. Sen verran saavat olla kotona keskenään, että käyn viemässä roskat tai hakemassa postin.
on pihallakin ollut nyt ilman minua kun on oltu kaverini luona kylässä, jolla 4v poika. Siellä ne on keskenään temmeltäneet rivitalon pihalla.
3,5v yksin kotona esim. postinhaun ajan. Joku ihmetteli, miksi ei lasta oteta mukaan. Perheillä erilaiset tilanteet. Esim. minä vien lapsen hoitoon usein klo 10 kun työt alkaa klo 11. Haluan lukea lehden ennen töihinmenoa. Kesällähän lapsen voi ottaa helposti muaan, mutta talvella....
Pari kertaa poikaa on karannut kun olen kääntänyt selkäni ja on vielä nopea jaloistaan.Kerran etsein sydän ja itku kurkussa kun oli livistänyt takaovesta kun olin käymässä keittiössä (pakko pitää takaovea auki helteillä).Oli ehtinyt puoleen väliin katuamme.Onneksi kulki jalkakäytävällä niin kuin on opetettu.Toruin poikaa ja kerroin kuinka olin pelästynyt.Poikakin taisi säikähtää,koska hyppäsi kaulaan ja pyysi anteeksi.3-vuotias ei ymmärrä vielä vaaroja ja voi nähdessään jotain kiinnostavaa (esim. linnun) juosta ajotielle.
Meillä 3v9kk lapsi on toisinaan omakotitalon pihassa yksin, kun haen esim. pyykkiä sisältä ja vien ulos kuivumaan. Joskus hän menee ulos odottamaan, jos ollaan lähdössä jonnekin, mutta kovin pitkäksi aikaa en ole tohtinut jättää yksin. Asutaan maaseudulla ja pihapiirissä liikkuu traktoreita ja muita koneita. Tielle on 150 m, mutta sinnepäin lapsi ei koskaan kuitenkaan lähde.
Aamuisin lapsi joutuu nukkumaan yksin, kun olemme navetassa. Laitan aina videon pyörimään, jos lapsi sattuu heräämään. Hän on tottunut tähän ja tietää, että olemme lähellä. Käyn useaan kertaan katsomassa sisällä, että hän vielä nukkuu. Monesti, kun tullaan lypsyltä, tyttö on ollut hetken hereillä ja makoilee sohvalla katsellen videota.
Kauppaan otan lapsen aina mukaan...
Asumme hyvin suojaisalla alueella paritalossa eli maan tasalla. Lähikatu on päättyvä katu, jossa autot kulkevat todella hiljaista vauhtia. Lisäksi meidän kotimme edessä on toinen rivi paritaloja, joten omamme ei ole suoraan ensimmäinen kadulta.
Taloyhtiön leikkipiha on ihan asuntomme vieressä. Saimme valita ensimmäisenä asuntomme ja olemme olleet tyytyväisiä valintaamme. Yhdestä olohuoneemme ikkunasta näkyy suoraan leikkipihalle.
Leikkipihalla on melkein aina aikuisia tai vanhempia lapsia. Mielestäni aikuiset huolehtivat tarvittaessa muidenkin lapsista ihan äänettömän sopimuksen perusteella. Itsekin leikkipihallani ollessani pidän siilmällä muiden lapsia, jos heidän vanhempansa eivät ole paikalla. Tosin sehän on selvää, että vastuu omasta lapsesta kuuluu hänen omille vanhemmilleen, mutta tuollainen pienimuotoinen YYA on mielestäni osoitus hyvästä yhteishengestä.
Poikamme saa olla yksin pihalla sen aikaa, että käväisen sisällä vaikka hakemassa jotain juomista meille. Jos pihakaverina on jokin vanhempi lapsi, hän saa olla ulkona ilman minua tai isäänsä. Silloin käymme kurkkimassa ikkunasta, että lapsi on siellä, missä pitääkin. Näitä kertoja on tosin aika harvassa.
Koska teemme ruokaostokset suuressa automarketissa, kaupan pihalle ei tietenkään lasta jätetä yksin.
Poikani on arka ja varovainen. Toki ymmärrän, että hän voi yht´äkkiä saada jotain päähänsä. Sitäkin olen miettinyt, että sitä liekaa täytyy vähitellen alkaa löysätä. Eihän tässä ole aikaakaan, kun lapsen odotetaan menevän yksin kouluun ja tulevan sieltä takaisin.
Senkin olen huomannut, että tuollainen luottamuslause (saa olla hetken ilman valvontaa) tuntuu pojasta hyvältä ja ehkä kasvattaa pieneltä osaltaan vastuullisuuteen. Ainakin hän on ylpeä itsestään, kun hän on luottamuksen arvoinen. En tiedä sitten, odotanko jo liikaa 3-vuotiaalta. Häntä kyllä kasvavetaan muutenkin siihen, että hänen omilla teoillaan on seurauksensa, tietenkin hänen oman kehitystasonsa mukaisesti.
Tässäkin asiassa on varmasti näkemyseroja. Toisaalta ne varmasti osaksi johtuvat lapsen ominaispiirteitä. Jos lapsi touhottaa ilman mitään ajattelemista, hänen liekansa on varmasti löysempi kuin toisen, joka on arempi ja varovaisempi. Varmasti vanhemmissakin on sitten eroja. Toiset haluavat pelata täysin varman päälle ja toiset antavat vähän sitä liekaa.