Saako 3-vuotiaanne olla hetken yksin kotona/ulkona?

Viime vuoden PERHE- lehden numerossa 7 oli tästä yksin pihalle jättämisestä hyvä artikkeli. Suosittelen sen lukemista.

Suomessa ollaan aika luottavaisia lasten suhteen ja heitä valvotaan usein ikkunasta.Jos tämä toimii hyvin, niin siitä vain minun puolestani.

Meillä ei kuitenkaan 3-vuotias ole niin 100% luotettava että ei lähtisi esim.perhosen tal innun/oravan perään pois pihalta. Senpä vuoksi en annakkaan olla yksin pihalla.

Mitä tulee isompien lasten kanssa leikkimiseen,niin ymmärrä mitä vaaraa siinä on silloin kun jo yläaste ikäiset katsovat tytön perään samalla kun leikkivät hänen kanssaan. Useinhan tuon ikäisiä jo palkataan lapsenlikoiksi muutoinkin.Kun tyttö on isompien kanssa pihalla tarkastelen vähän väliä ikkunasta onko kaikki hyvin. Jos tämä on vaarallisempaa kuin 3-vuotias samanikäisen kansa keskenään pihalla ja äiti kotona ikkunasta vahtijana,niin ehkäpä sitten vaarannan lapseni hengen toimillani enemmän kuin toiset.

Tämä kuitenkin on meille toimiva systeemi. Kukin kasvattakoon lpasensa miten lystää ja parhaakseen näkee. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa ja lapsetkin ovat luonteeltaan useinmiten aivan erilaisia samoin kuin asuinalueetkin ovat erilaisia.

En oikein jaksa tätä suomalaista toisten kasvatukseen arvostelevasti puuttumista. Eikö olisi parempi antaa kunkin hoitaa asiansa niin kuin parhaakseen näkee ja tehdä itse miten itse kokee parhaakseen tehdä?

Aiemmin tarkoitukseni ei ollut mitenkään oikeasti puuttua kritisoiden toisten tapaan ,vaan lähinnä ihmetellä että joillakin on niin rauhaisaia lapsia et pysyvät pihalla yms.

Kauniita kesäisiä hetkiä lastenne kanssa!

Teena:

Miten se luottamussuhde ja lapsen usko kykyihinsä syntyy, jos ei anneta edes mahdollisuutta noihin asioihin?! Uskonpa, että moni vanhempi yllättyisi, positiivisesti näissäkin tilanteissa ja lapsi ihan nätisti olisikin, jos vain annettaisini siihen edes mahdollisuus. Kerrostalossa en jättäisi välttämättä kyllä tämän ikäistä itse vielä pihaan (edes ikkunan kautta) vahdittavaksi muksua, koska aika villiä menoa nykyään jo lasten porukoissa esiintyy - ja siihen kun lisätään yhtälö, että joku hörhö tulee ja sieppaa - ellei sitten olisi oikeasti luotettava porukka paikalla ja sovittu, että joku toinen aikuinen (luotettavaksi todettu) siinä samalla katselee perään kuin omaansa.

- Tiina -

No ei sitä luottamussuhdetta tuolla tavalla ole pakko rakentaa...

Tuon ikäiseen lapseen EI SAA edes luottaa kaikissa asioissa. Aikuisen tehtävä on valvoa lasta ja olla lapsen turvana sillä hän ei osaa pitää itsestään tarpeeksi huolta. Pienelle lapselle voi tulla yhtäkkiä jokin päähänpisto ja lähtee ampaismaan esim. naapurin kissan perään autotielle. Tietty voit ajatella, että oppii kun on kymmenen kertaa kielletty mutta voit myös joutua toteamaan kyynelet silmissä, että olisi sittenkin ollut parempi valvoa tuon ikäistä koko ajan ulkona niin hän eläisi vielä.

Tarkoitus oli siis hieman järkyttää, pienet kun oikeasti voivat olla todella arvaamattomia vaikka perusluonteeltaan olisivatkin rauhallisia ja tasaisia. Ettei tarvitse katua. Sitä ei usko, että onnettomuus voi sattua omalle kohdalle ennen kuin se sitten sattuu.

Vaan noi oli lähinnä esimerkkejä siitä mitä ketjussa oli aiemmin lukenu.



Ja joo tiedän kyllä ihan 100%:sen varmasti että kotona riittää muitakin töitä. Me kun ei asuta ihan pikkusessa läävässä vaikka rivarissa asutaanki..Tiedoksi vaan että asuntoja ne on rivitalotki, ei ne siivoudu yksinään.

Ja kolmen koiran omistajana TIEDÄN mikä sotku lähtee koirista!!!!!!!!



Ja uhmaan liittyen, kyllä meilläkin tiedetään sana uhma. Mutta siitä huolimatta me mennään sisälle kun sen aika on, eli ruuan laitto tms. Huutakoon se poika sitten niin kauan kuin haluaa, ei mua haittaa, ei se lapsi siitä rikki mene.

JA itse hän päättää haluaako mennä syönnin jälkeen ulos vai ei. Minä vain annan vaihtoehtoja. Ja joo, meilläkin se pyykkikone laulaa päivät pitkät. Käyn vaan hakemassa pyykit koneesta ja laitan ulos kuivamaan ja uuden pyörimään, jos ollaan omalla pihalla niin poika on joko ulkona tai sisällä, yleensä tulee kyllä perässä kattomaan mitä teen ja missä olen. Ovi on siis auki ja kylppäristä suora näkö yhteys ulos.



Ja tuo naapureiden kanssa oleminen oli lähinnä niille jotka asuu rivarilla ja on tuohon mahdollisuus.



mutta tuo nyt on turhaa panettelua kuka on oikeassa ja kuka väärässä, ei kukaan ole täydellinen.



Mutta mun mielestä ei ole oikein jättää lasta ulos saatikka kaupan eteen yksin noin nuorena.

Sanokoot muut mitä sanoo.



Mutta sitä mä en ymmärrä ku joku täällä sanoi ettei jaksa olla lapsensa kanssa ulkona. Hyvin minä siellä ainakin viihdyn, olis sitten kahdestaan pojan kanssa tai naapureiden kanssa niin silti.



Mutta ai niin joo, onhan mulla koirat. Eiköhän nekin vie suurimman osan ajasta.

Mulla kun on nyt 1 aikuinen ja 2 pentua. ja oma lapsi.Silti jää aikaa uhmittelevalle 2-vuotiaalle.

Me asutaan kerrostalossa, suht " hyvällä" alueella, ts. pääosin työssäkäyviä lapsiperheitä. On kivat pihat ja puistot ja uudehkot oleskelualueet.



Oma lapsi on vajaa 1.5-vuotias, joten hänen kanssaan ei vielä ole yksin ulos päästäminen ajankohtaista. Siinä yhdessä ulkoillessa on tullut tämä kysymys kuitenkin vastaan. Olen törmännyt pihalla ja puistossa itkeviin 3-4-vuotiaisiin, joilla on ikävä kotiin, mutta eivät osaa mennä sinne. Porukan isommat lapset sitten ottavat asiakseen " viedä pienimmän kotiin" ja tähän asti onneksi joku on tiennyt, missä se koti sijaitsee. Mutta nämä isommatkin lapset ovat alle kouluikäisiä.



Ja kotinsa kadottaneet lapset ovat olleet joko omassa pihassaan tai talojen välisellä aukiolla, josta on näköyhteys kotitaloon. Eli vaikka oma alaovi näkyy, eivät osaa sinne mennä.. ja siis päästetään ilman valvontaa ulos!



Toinen huomioni kiinnittänyt asia on, että alle kouluikäisten ja ala-asteelaisten kielenkäyttö keskenään on usein alatyylistä, esimerkkinä " vedä housut kinttuun niin panen sua, mitä sää itket, ooksää joku v***n homo vai?" . Ja samassa porukassa leikkii niitä 3-4-vuotiaita.



Meidän pihapiirissä tai puistossa ei käy KETÄÄN muita äitejä oikein minkään ikäisten lasten kanssa, ei arkena eikä viikonloppuna. Rattaiden kanssa niitä kyllä liikkuu kohti läheistä ostoskeskusta.. Vaikuttaa siltä, että kyse on viitsimisestä? En muutakaan keksi, kun tarjolla on mukavat pihat ja alueet ulkoilua varten. Nyt ei ole ilmoissakaan valittamista..



Näitä vanhempia siis vaan ihmettelen, jotka päästää pieniä ulos eikä selvästikään yhtään tiedä, mitä pihalla tapahtuu. En tiedä vielä, kuinka meillä toimitaan kun lapsi on 3 =)

Kyllähän komivuotiailla päähän pistoja on - meidän muksullakin ja erityisesti nykyään (taas) näitä " itsenäisyyden" -pistoja (l=lähdenpäs tästä naapurista tai kilometrin päästä hakemaan ystäviäni leikkimään kanssani). Lähinnä näiden itsenäisyyden pistojen vuoksi +tulevan perheen lisäyksen +sen vuoksi ettei porukka pääse vapaasti tonttiamme käyttämään läpikulkuna olemme juuri rakentelemassa lisää aitoja.



Mutta ei se tarkoita, ettei lasta valvottaisi, jos omalla pihalla saa rauhassa välillä touhuta. Mutta sen kyllä tiedostan paremminkin, kuinka häiritsevää lapselle on, jos koko ajan kytätään (ja silloin just sitten helpommin tekeekin pahojaan - jopa tahallaan)! (Tuo kyllä tekee sen harvinaisen selväksi, kun liikaa vahdataan.)Ja jos joku tuon muksun meidän omasta pihasta meinaa kidnapata, niin pitää olla vähintäänkin jollain kunnon tainnuttavalla myrkyllä varustautunut, koska tuosta likasta lähtee sitten ÄÄNTÄ ja paljon, jos joku koittaa jotain! (+naapurista tallentavat valvontakamerat.. ja muut naapuritalot varustettu mummuilla ja papoilla, jotka tunnustavatkin iloikseen meidän touhuja seuraavan..; ))). Sekä on oppinut varovaiseksi vieraiden ihmisten kanssa.



Mutta kyttääjä minussa herää kyllä tietyissä tilanteissa ja toisissa hyvinkin voimakkaasti henkiin. Mm. silloin, kun kolme kpl vähän isompaa todetusti, mutta tahattomasti pahasti yli-aktiivista ja ajattelemattomampaa vekaraa puhdasti ymmärtämättömyyttään leikkii muiden muksujen kanssa jossain yleisessä leikkipuistossa tms. niin, että jopa yli kymmen vuotiaita lapsia vammautuu/pelottaa. Tai sitten ylipäänsä nuo yleiset leikkipaikat, kun ei tiedä ketä sinne tupsahtaa ja minkälaisia tämän kertaiset leikkikaverit ja/tai niiden vanhemmat ovat.



Meidän pihassa paljon riskitekijöitä, joista onneksi enemmistö onneksi tunnetaan ja yllätys, yllätys.. tuon hyvällä mielikuvituksella varustetun likankin aika hyvin. Mutta fakta se on sekin, että kun puoliksi laho puu kaatuu päälle, ei siinä kovasti kerkiä lapsesta koppia ottamaan, vaikka vieressäkin vahtaisi. Ja puheen ollen amppareista etc. niin itse olen sellainen varo, varo, varo, kannattaa tuota varoa, varo - äiti. Eli hyvin aktiivisesti (ärsyttävyyteen asti) muistuttelen erilaisista vaaroista, koska tiedostan sen, että pieni mieli on unohtelevainen, LYHYTMUISTINEN, joskus ymmärtämätönkin tai helposti toisaalle kiinnittyvä.



Ja lapsi oppii ihmeen pienenäkin ihmeen paljon.. kuten meillä mm. myrkylliset marjat tunnistamaan.. vajaa kaksi vuotiaasta luetellut ja tunnistanut sujuvasti pitkän litanjan tunnettuja ja tuntemattomampiakin lintuja. Rakastaa luontoa, elälimiä ja on osin " opetettukin" siihen. Eli ei ongelmia tosiaankaan ymmärtää, että amppari voi pistää tai kyykäärme puraista niin ison pipin, että joutuu jäämään sairaalaan asumaan/ei enää koskaan pysty leikkimään/kuolee pois. (Niin, se kuolenakin on hänelle tuttu ja luonteva asia kun on lemmikeitä, ötököitä ja kukkia etc. hoitanut ja ymmärtää käytännön tasolla mitä se on.)



Meillä näihin asioihin LAPSEN tasolla on muuten kuin kyttäämällä panostettu - siis innostamalla, kädestä pitäen opettamalla, antamalla hänelle sitä luottamusta.



Musta tuntuu, että kun nykyajan lapsia ja nuoria usein sanotaan toivottamiksi, niin niistähän jo aletaan aikuisten voimin tehdä sellaisia vauvasta alkaen.. Miten voisin antaa kuvan lapselleni, että hänellä " on toivoa" , jos en edes omalla omakotitalon pihallani vähää aikaa antaisi itsenäisesti leikkiä?!



Kuinka teillä ja muilla?!



- Tiina -

Teena:

Mutta ei se tarkoita, ettei lasta valvottaisi, jos omalla pihalla saa rauhassa välillä touhuta. Mutta sen kyllä tiedostan paremminkin, kuinka häiritsevää lapselle on, jos koko ajan kytätään (ja silloin just sitten helpommin tekeekin pahojaan - jopa tahallaan)! (Tuo kyllä tekee sen harvinaisen selväksi, kun liikaa vahdataan.)Ja jos joku tuon muksun meidän omasta pihasta meinaa kidnapata, niin pitää olla vähintäänkin jollain kunnon tainnuttavalla myrkyllä varustautunut, koska tuosta likasta lähtee sitten ÄÄNTÄ ja paljon, jos joku koittaa jotain! (+naapurista tallentavat valvontakamerat.. ja muut naapuritalot varustettu mummuilla ja papoilla, jotka tunnustavatkin iloikseen meidän touhuja seuraavan..; ))). Sekä on oppinut varovaiseksi vieraiden ihmisten kanssa.

Kytätään? Minä en ainakaan ole koskaan kytännyt lasten tekemisiä. Istun pihalla ja luen vaikka lehteä samalla. Sivusilmällä vilkaisen välillä, että kaikki on kunnossa.

Se, että lapsi on yksin pihalla ei siis tarvitse tarkoittaa sitä että hän on ilman valvontaa. Samoin, se, että on ulkona lapsen seurana EI tarkoita automaattisesti sitä, että KYTTÄÄ lasta.

Kun olemme puistossa lapset puuhaavat omiaan, omien kavereidensa kanssa. En juokse perässä, enkä puutu touhuihin jos lapsi niin ei toivo. Kuitenkin seuraan lasten touhuja koko ajan. Istun sivulla puistonpenkillä ja saatanpa jutustella tutun äitikaverin kanssa. Samalla kumpikin kuitenkin seurailee omiensa touhuja ja puuttuu tarpeen tullen.

Omassa pihassa leikkiessä minä teen pihatöitä, nypin kasvimaata, kastelen kukkia, ajan nurmikkoa, istun aurinkotuolissa ja luen lehteä ja syrjäsilmällä seurailen lasten touhuja. Milloin te muut omakotiasujat teette pihatyöt? Sitten kun lapsi on sisällä? Miksi? Että se luottamussuhde kasvaisi?

Paljon myös lasten kanssa leikitään, potkitaan palloa, tehdään hiekkakakkuja, leikitään leikkimökissä, annan vauhtia keinussa jne.



Täällä paljon puhutaan siitä miten " lapsen pitäisi saada olla lapsi" . Oikealla asialla ollaan, mutta tartutaan mielestäni vääriin asioihin, kun se minihame vie lapsuuden, tai se, että tutista ja vaipoista päästään aikaisin eroon. Mielestäni vastuu on yksi niistä asioista joka liian suurena (riippuu toki paaaljon lapsesta!) määränä, liian nuorena estää sitä lasta " olemasta lapsi" . Toki lapsi itse haluaa vastuuta ja sitä tuleekin hänelle antaa sopivassa määrin, mutta aikuisen asia on vetää siihen oikeanlaiset rajat, koska pieni lapsi ei sitä osaa tehdä. Kyllä ainakin minun kuopukseni 2v kävelisi isin työpaikalle ( 50km) ja perkaisi ja paistaisi itse kalat ulkotulella, lähtisi yksin mökille (150km) uimaan jne. :) Lapsi on lapsi.

Teena:

Mutta sen kyllä tiedostan paremminkin, kuinka häiritsevää lapselle on, jos koko ajan kytätään (ja silloin just sitten helpommin tekeekin pahojaan - jopa tahallaan)!

Musta on uskomatonta, että jonkun mielestä lapsen kanssa ulkona olo ja hänen tekemisiensa seuraaminen on kyttäämistä....

Ite en kyllä jättäis noin pientä yksin!!Meillä 2v poika ja saa tulla aina kauppaan tms. mukaan kunnes menee kouluun.Mummolan pihalla (omakotitalo) saa käydä yksin yläpihalla hakemassa (me vanhemmat alapihalla) jotain mutta jos ei heti kuulu,lähdetään katsoon.

Ja sinänsä mun mielestä hieno homma, koska tosi pitkään vaatikin sitä, että aivan koko ajan touhutaan yhdessä (hyvin sosiaalinen, kun on..kausittain vain ollut vähän vähempi)!



Meillä muksu siis kovin temperamenttinen, itsenäinen ja ' " minä itte" . Ja tyytyväinen olen, että pärjäilee hienosti! Tänään jossain välissä ajoi mut ulkoa pois (lue: työnsi ovesta sisään ja käski lepäämään). Nyt kun on naapurista kaverikin (vuoden vanhempi) leikkimässä mukana, niin tiedän pysyä sopivan matkan päässä ja vilkaista hissuksiin välillä perään ; ) ettei noiden leikit mene pipariksi! Ihan kyllä itsekin osaavat pyytää apua etc. jos tarvitsevat. Ja naapurit joiden muksu tuo ystävä on omaavat oikein lauman lapsia ja nekös vasta vielä vapaammin ovat saaneet mennä ja touhuta pienestä pitäen (sain itseasiassa haukkuja, kun en kuukausi taaksepäin suostunut päästämään heidän villikkoaan yksinään viereiselle tien pätkälle kävelemään kotio, vaan olin saattamassa perille : ))).



Loppukaniitiksi mainittakoon, että tänään kun menin tuolta kellarin perältä hakemaan jotain, niin tyttö sieltä ovelta huuteli koko ajan, että " Äiti, ole varovainen, älä kompastu niihin sähköjohtoihin ja varo sitä mehiläisen pesää" : Sanomattakin selvää vissiin, että lapsi itse muistaa ne ja varoo niitä!



- Tiina -

Yleisissä leikkipuistoissa voin luokitella kyttäämiseksi sen, että ylihössö äiti juoksee 3-vuotiaan perässä ja kieltää esimerkiksi " älä juokse lapio kädessä!" . (En koskaan rohjennut kysyä mikä siinä lapio kädessä juoksemisessa oli vaarallista??? ((Ei, älkää nyt sanoko että " jos lapsi kaatuu lapio kädessä niin voi kyllä sattua pahasti" .)))



Omalla pihallani kyttään tai leikin tai teen pihatöitä tai inspiroin mutta kunhan olen siellä JOS minua vaikka tarvitaan tai kaivataan.



Toki lapselle kannattaa antaa luottamusta kehittäviä ja palkitsevia etuisuuksia tai tehtäviä tai what ever, mutta en kyllä näe mitään kyttäämistä sen vastakohtana!

Mitä eroa on muuten oikeasti sillä, kun esim. äiti toisella puolella pihaa on kontillaan kaivamassa maata kun esim. puolet lähempänä lastaan oven suussa sisällä kiikuttamassa pesukoneesta pyykkiä kuivauskaappiin? Eli meillä isot pihat ja usein sisällä ollessa saatan olla lähempänä ja pystymään seuraamaan lastani paremmin - puhumattakaan, jos lähden alapihalta hakemaan postia laatikosta ; ).



Meidän likka on hirveän nopsaan jotenkin " kasvanut isoksi" , kuten saman ikäinen paras ystävättärensäkin.. Ja nämä likat eivät niin hirveästi jaksa enää perustaa siitä läsnäolosta, vaan suuttuvat jos eivät saa touhuta rauhassa (mikä saattaa tosiaan tarkoittaa täysin aikuisista tyhjää pihaa) ja koko ajan vinkuvatkin vain toistensa ja muiden ystäviensä (+näin kesällä tarhan ollessa rempassa tarhan ja tarhakavereiden perään!). Mutta muksuja tosiaan erilaisia, ja tämä meidän neidin ystävätär siirrettiin itseään vanhempien ryhmään (samaan johon omani suoraan meni), vaikka olisi ollut vanhempaakin vanhassa porukassa tuohon uuteen ryhmään menossa. Mainittakoon muuten, että parin otteeseen kun olen tarhaan tehnyt aikaisessa " yllätyshyökkäyksen" ovat olleet tädit juorusilla selin muksuihin, jotka painelleet toisella puolella pihaa tehden mitä sattuu ; ) hädissään pompanneet ylös penkiltä minut nähdessää, hehe. Itselleni homma täysin ok, mutta taitaa tästä ketjusta löytyä useampikin mamma joka hermostuisi moisesta tilanteesta?!



Yhdessä puuhailu tai pelkkä läsnä olo on kivaa, silloin kun kaikilla on kivaa. Mutta meillä nuo edellä mainitut ovat välillä se todennäköisin konsti aiheuttaa vahinkoja ja onnettomuuksia kuin se, että sisätiloissa jotain touhottaisin. " Salaa" on sitten kiva katsella nauttivan tyttären loistavaa naamaa ikkunasta, kun touhottaa itsekseen ja välillä vain istuksii esim. portailla ja nauttii olostaan! Ja lahjaksi tuosta saankin usein rutkasti pusuja, rakkauden tunnustuksia, kiitoksia ja näin kesällä kauniita minulle poimittuja pihakukkia!



- Tiina -

" Mitä eroa on muuten oikeasti sillä, kun esim. äiti toisella puolella pihaa on kontillaan kaivamassa maata kun esim. puolet lähempänä lastaan oven suussa sisällä kiikuttamassa pesukoneesta pyykkiä kuivauskaappiin? "



Jos minuun viittaat, niin mistä päättelit, että olen eri puolella pihaa? Kyllä ne muksut siinä silmän alla on kun ulkona ollaan. En kuitenkaan mikään vauhko ole ja hysteerisenä juokse lasteni perässä, kyllä nuo hetkeksi saa silmistä poistuakin.

Mutta, että viettääkö joku sitten ihan aikaakin siinä ovensuussa? En ollenkaan ymmärtänyt kysymystä. Eihän siinä ovensuussa olla kuin ohimennen vai? Siinä kai vastaus kysymykseen. Itse en ainakaan näe järkeä vahtia sisällä ikkunasta tai ovenraossa kun kun samantien voin olla lasten kanssa ulkona, tehdä samalla pihahommat (joita muuten lapsetkin tykkää tehdä mukana) ja puuhastella sisällä silloin kun lapsetkin ovat siellä. Mutta se onkin vain minun tapani.





" . Mainittakoon muuten, että parin otteeseen kun olen tarhaan tehnyt aikaisessa " yllätyshyökkäyksen" ovat olleet tädit juorusilla selin muksuihin, jotka painelleet toisella puolella pihaa tehden mitä sattuu ; ) hädissään pompanneet ylös penkiltä minut nähdessää, hehe. Itselleni homma täysin ok, mutta taitaa tästä ketjusta löytyä useampikin mamma joka hermostuisi moisesta tilanteesta?!"



Hyvän ystäväni lapsi kuoli kun jäi päiväkodissa kaatuvan kiipeilytelineen alle. Hehe?



Lapset haluaa ja lapset kiukkuaa. Aikuinen laittaa rajat. 3-vuotias on pieni lapsi. Toiset vielä imettävätkin tuon ikäisiä.

Viittaan tuossa ihan itseeni, on nääs välillä se kolo maassa pihassa kauempana samalla pihalla olevaa muksua kuin jos itse kuljen väliä wc, jossa se pesukone sijaitsee -> eteinen, jossa kuivauskaappi sijaitsee ja noiden värkkien välissä se ulkoovi, josta sitten heti suora näköyhteys tyttären hiekkalaatikkoon, leikkimökkiin ja moneen muuhun käytetyimpään paikkaan.



Ja hehe, ei ole hauskaa, jos päiväkodinhoitajien huolimattomuuden tms. vuoksi joku pääsee hengestään. Mutta mielestäni on fakta, että meillä kaikilla ei ole silmiä selässä, monessa paikassa ei voi olla yhtä aikaa sekä lepoakin hetkittäin tarvitsemme. Joka tapauksessa muksuille sattuu kaiken laista - vaikka vieressä seisoisi (meillä muksu nippa nappa säästyi hengissä/halvaantumatta taannoin leikkipaikalla, kun toinen lapsi kiskaista täräytti täysillä vanhalla kiikkulaudalla " pohjat" , enkä tosiaankaan kerinnyt koppia edes kahden metrin päästä ottamaan tuon singotessa vauhdilla otteen livettyä komean ilmalennon kaaressa suoraan päälleen/niskoilleen/selälleen).



Varovainen pitää olla, mutta tilaa mun mielestä pitää osata antaa. Meidän tytölle ihan järjestään sattuu ne pahimmat hommat yleensä kotona SISÄLLÄ, joten mieluummin, jos jonnekin lasken " vapaaksi" on se pihamme, jossa sitä tilaa on melskata ja juuri noita kukkasia etc. ihasteltavaksi/vauhtia hidastamaan.



- Tiina -

olla tässä sisäpihassa jossa on leikkipaikka ja pieni mäki sekä niitty. Läisäksi saa ajaa tätä aluetta ympäri polkupyörällä. Tähän pihaan ei saa ajaa autoilla joten on turvallista pyöräillä. Poika on pääasiassa ulkona 5v. siskonsa kanssa ja heidän kavereiden kanssa. Yleensä kyllä itsekkin olen pihalla 1v. kuopuksemme kanssa mutta en koko ajan samassa paikassa missä isommat lapset ovat. Isommat saavat myös mennä takapihallemme tai kavereiden takapihalle joten usein olen itse pienen kanssa etupihalla ja isommat takapihalla. Pienen kanssa on täysin mahdotonta koko ajan olla samassa paikassa missä isommat ovat joten siis kyllä saavat olla itsekseen. Tarkistan kuitenkin säännöllisesti että ovat tallessa jos äänet eivät kuulu. Jos on huono sää enkä pienen kanssa mene ulos vahdin sitten ikkunasta tai ovesta. Meillä keittiön ikkunasta näkyy koko alue missä lapset saavat leikkiä joten käyn myös ruuat ym. tekemässä vaikka lapset vielä ulkona. Meillä kun lapset viihtyvät paremmin pihalla kuin sisällä ja saattavat ulkoilla aamusta iltaan niin että vain syömässä välillä käyvät. Meillä on sisällä sen verran ahdasta kun vain yksi huone missä voivat leikkiä niin ei ole juuri tekemistä sisällä. Ulkona myös usein touhuan lasten kanssa eim. pelaan palloa, rakennan lumijuttuja yms. mutta aina lasten leikit eivät ole sitä mitä aikuinen voi tehdä ja silloin saatan olla hetkittäin sisällä kotitöitä tekemässä pieneimmän kanssa. Meillä kun ei ole noita pihahommia mitä voisi tehdä niin aika kyllä tulee pitkäksi jos vaan seisoo pihamaalla koko päivän. Meidän lapsista kumpikaan ei ole vielä koskaan rikkonut sovittuja rajoja ja aina kun huudan tulevat heti käymään ovella.



Myös sisälle 3v. on saanut jäädä hetkeksi siskon kanssa kun olen nuorinta käynyt nukuttamassa päiväunille. Hankalaa olisi aina raahata sisarukset mukaan kun nuorinta nukutan rattaisiin.



Kaupan eteen en jättäisi seisomaan ja odottamaan sillä sen varran kuitenkin on vilkas poika että jotain mielenkiintoista löytäisi ja unohtaisi seistä paikallaan. Noille kauppojen pihoille myös autot tulevat välillä ihan mahdottoman kovaa joten en luottaisi että lapsille ei siinä satu mitään.



Ainahan on mahdollisuus että vanhinko käy vahti lapsen vieressä koko ajan tai ei. Mielestäni vain on löydettävä se tasapaino miten omien lastensa kanssa toimii. Itse olen miettinyt kaikki mahdolliset vaaran paikat ja käynyt ne läpi niin itse kuin lastenkin kanssa ja säännöllisesti puhutaan vaaroista ja käydään rajat läpi.

Mutta tuli vaan mieleen, että maatiloilla (lähinnä lypsykarjatiloilla) lasten yksin jättäminen on ihan jokapäiväistä ja pakon sanelemaa. Aamulla on lähdettävä aamulypsylle (n. klo 5.30), ja lapset jää nukkumaan sisälle. Usein näin tapahtuu heti äitiysloman loputtua, eli kun vauva on 9kk.



Sama juttu tapahtuu iltalypsyn aikana (n.klo 16.). Joillain on niin hyvin asiat että isovanhemmat hoitaa lapsia iltanavetan ajan, mutta ei kaikilla.

Meidän tyttö on nuorempi kuin useimpien lapset tässä keskustelussa, ikää nyt 1v 9kk. Yksin ei saa olla hetkeäkään missään muualla kuin meidän oman rivariasunnon aidatulla takapihalla mistä ei varmasti pääse omin avuin minnekään muualle kuin takaisin sisälle. Piha on syynätty tarkasti neidin turvallisuutta silmällä pitäen, vettä, myrkyllisiä kasveja tai kiipeilymahdollisuuksia ei ole. Takaovi on aina auki kun tyttö on yksin pihalla ja muutaman minuutin välein käyn tarkistamassa tytön touhut. Meidän keittiön ikkunan alla on ihana taloyhtiön leikkipuisto, mutta en voisi kuvitellakaan päästäväni lasta vielä ainakaan pariin vuoteen sinne leikkimäään, sen verran vaeltelevaa sorttia neiti on.



Pointti: aidatulla ja turvalliseksi todetulla pihalla uskallan antaa touhuta yksinkin, mutta käyn jatkuvasti (=vähintään 5min välein) katsomassa mitä tekee.



Tutuillamme on myös aidattu piha, mutta koska en voi olla varma mitä kaikkea pihan sopukoista löytyy niin siellä tyttäremme ei saa ulkoilla ilman aikuista.



Painottaisin nyt vielä sitä, että ei pelkästään lapsen omat tempaukset voi olla vaarallisia, muistakaa aina miettiä myös sitä mitä rakkaat kanssaihmiset voivat saada päähänsä. Tarkoittaen sekä lapsia että aikuisia. Kovin julkiselle paikalle en uskaltaisi jättää vaikka olisi miten aidattu ja turvallinen, jos niitä tuntemattomin kulkee vieressä.

Hassua miten se aika kun et näe lapsia maidonhakureissullasi oli ensimmäisessä viestissä 20, sitten 10 ja lopulta 5 sekuntia... kertonee omaa kieltään sekin.

En jätä pankkiasiointien,enkä lähikauppareissujen ajaksi yksin.Ulkosaunan lämmitys onnistuu...toisinaan,ilman että pienempi sisar saa " haipakkaa" ,mutta sekin tapahtuu yleensä päiväunien aikan ,tai ulkona yhdessä tuumin.Jos olisi jokin aivan välttämätön käyntireissu,niin luulen ,että 10 min. olisi max. ero lapsista.

asumme kerrostalossa ja vauhdikas tyttö voi keksiä mitä vaan. en tiedä minkä ikäisenä voi päästää yksin, mutta edes rapun tai kaupan eteen en missään nimessä jättäisi. kaupan eteen en jättäisi koiraakaan (kaikenlaisia hulluja liikkeellä nykyään, koiriin saatetaan käydä käsiksi ja niitä myös varastellaan, kokemusta lähipiiristä). asumme siis kaupungissa, muualla voi olla rauhallisempaa.



olen tässä miettinyt, että milloin täällä Suomessakin mennään siihen, että lapset joudutaan kuljettamaan kouluun. asiat on jo 30 vuodessa muuttuneet melkolailla täällä pääkaupunkiseudulla. olihan silloinkin paljastelijoita, mutta pedofiilit, mielenterveysongelmaiset, narkkarit ja humalaiset eivät juoksenneelleet näin suuressa määrin ympäri kaupunkia kuin nykyään. tosin aiomme jokatapauksessa jossain vaiheesa muuttaa maaseudulle (ihan muista syistä kyllä), siellä asiat toisin.