Saako 3-vuotiaanne olla hetken yksin kotona/ulkona?
Meidän poika on nyt 3 v 1 kk ja on pari kertaa ollut yksin kotona noin 3 min. kun olen käynyt talomme (kerrostalo) alakerrassa olevassa kaupassa hakemassa esim. maidon. Ulkona ei saa muuten olla yksin (kun ei ole mitään omaa pihaa, paitsi talonyhtiön takapiha, mikä on täynnä autoja), mutta muutaman kerran poika on odottanut samaisen kaupan edessä siskonsa kanssa (joka on rattaissa), kun ole hakenut kaupasta nopeasti jotain. Kaupassa on isot ikkunat, joiden edessä rattaat + poika odottavat, joten näen heidät siinä melkein koko ajan (kassalta näen koko ajan). Kaupan ja talomme edessä menee autotie, jossa ei kovin paljon autoja liiku ja tien reunaan on pysäköity autoja (ne ovat siinä aika hyvä " aita" ), joten en usko hetkeäkään, että poika lähtisi autotielle, vaikken häntä pieneen hetkeen (max. 20 sek. mulla voi mennä niin, etten näe kaupan ikkunaan) näekään. Poika seisoo rattaiden vieressä kuin liimattu.
Äitini luona maalla, poika saa olla itsekseen pihalla, mutta käyn koko ajan kurkkimassa, mitä hän tekee. Lähellä ei ole mitään vaarallista ja poika leikkii aina samassa paikassa terassilla, johon näkyy olohuoneesta. Miehen vanhemmat asuvat järven rannalla ja vaikka talo ei olekaan ihan rannassa, en siellä uskalla antaa pojan olla kuin ihan pienen hetken yksin talon edessä. Siis sen verran, että saan itselleni kengät jalkaan tms. ja vaikka poika saisi sillä aikaa päähänsä lähteä rantaan (mitä en kyllä ikimaailmassa usko), ei hän ehtisi kuin korkeintaan puoleen väliin matkassa.
Kaiken kaikkiaan poika tuntuu tosi luotettavalta, mutta tietenkään en voi 100 % luottaa häneen, koska on kuitenkin vielä ihan lapsi. Poika liikkuu yleensä juosten ja kadulla saa juosta edellä, koska pysähtyy aina ennen suojatietä odottamaan, että kadun yli mennään käsi kädessä.
Mitenkäs muilla?
Kommentit (98)
jonkun tekstiin että käy lasten käydessä nukkumaan naapurissa kahvilla ilman itkuhälytintä :/.
Siskoni joka on leikkaussalissa sairaanhoitajana, kertoi, että yksi kirurgi oli saanut lapsen (mies) ja oli jonain yönä ollut päivystysvuorossa. Oli tullut hälytys leikkaukseen eivätkä vanhemmat olleet jostain idiootista syystä hommanneet hoitajaa (vaimokin oli yötöissä), niin tämä kirurgi-isä oli jättänyt vauvan yksin kotiin! Joku hoitaja oli sitten leikkauksen aikana rupatellut kirurgin kanssa ja kysäissyt, että saitteko hoitajaa niin asia oli käynyt ilmi. Hoitajat olivat ajaneet kirurgin kotiin samantien.
Joo, tiedän itsekin, että ekaan viestiin kirjoitin, että olen max 20 sek. niin, etten näe lapsia, mutta myöhemmin aloin miettiä tota aikaa ja päässäni laskin, kuinka kauan mulla voi todellisuudessa mennä siihen maitopurkin hakemiseen ja tulin siihen tulokseen, että 5 sek. Mehun jos haen, voi mennäkin se 10 sek. kun se on kauempana. Ja nyt kun asiaa mietin, niin onhan toi 20 sek. jo aika paljon pidempi aika ja siinä ajassa ehtii sattuakin paljon enemmän. Ihan itseäni varten yritän muistaa joskus ottaa sekunttikellolla aikaa, kun käyn sen maitopurkin hakemassa. Voin sen kyllä tännekin sitten laittaa.
Ei sillä minulle ole niin merkitystä meneekö 5 vai kymmenen sekuntia. Se näköyhteyskään ei kuitenkaan pelasta jos poikasi on jo juoksemassa autotielle päin.
Uskoisin kuitenkin että kaikki me tunnemme omat lapsemme parhaiten, joten siltä pohjalta on vähän vaikea arvostella toisten menettelytapoja. Itse en uskaltaisi muutaman vuoden ikäisen lapsen harkintakykyyn niin vakaasti luottaa, saati sitten kaiken maailman ohikulkijoihin.
suuntaan tai toiseen edellisiin, sillä jokaisella on oma mielipiteensä.
Tuli vaan mieleen, että onko kaikkien lapset olleet nukkumassa kun vastailitte tänne? Yhtä paljon te lapsianne silloin vahditte kun esim. " ikkunan läpi" .
Vastaus alkuperäiseen kysymykseen:
Meidän 1v3kk on yksin pihalla ja varmasti tulee olemaan myös 3 vuotiaana. Omakotitalon piha on nurmikkoa, kalliota, laatoitusta, kukkapenkkiä, puita, pensaita, aidattu piha ja kunnon portti - ihan koirienkin takia. Keittiön ikkunoista näkyy pihalle ja usein teen ruokaa, järjestelen keittiötä, täytän/tyhjennän astianpesukonetta ja toisinaan käyn alakerrassa tuomassa/hakemassa jotain. Ovi on auki, joten kuulen jos tulee poru. Ja poruhan tulee vaikka olisin katsomassakin metrin päässä. Lapset kaatuvat yms. vaikka olisit vieressä, se on osa oppimista. Ei lapset kaipaa aikuisia leikkeihinsä aina. He tarvitsevat myös omaa aikaa - toki valvonnan alla. Poika tulee sisälle kun haluaa olla kanssani tai minä menen hänen luokseen. Meillä on napanuora jo katkaistu!
Yksin en kotiin jätä, kauppaan yms. mennään yhdessä.
ei sitä voi sisällekään sitoa, usei puuhailen jotain samalla, siivoan tai muuta. monesti istun penkillä ja " valvon" .
jos minun täytyy käydä pikaisesti kaupassa jätän lapset autoon ja parkkeeraan auto niin että näen lapset.
Juuri eilen jätin 3- ja 2-vuotiaat poikamme katsomaan makuuhuoneeseen PikkuKakkosta siksi ajaksi että käsin suihkussa. Kuulin kyllä kuinka he alkoivat riidellä, mutten rynnännyt heti katsomaan, vaan suihkuttelin rauhassa loppuun. Kun tuli paikalle, oli isompi istumassa pienemmän päällä ja painoi tyynyllä päätä patjaan. Olipa kiva löytää tulipunainen pikkuveli tyynyjen joukosta. Mitä jos olisin ollut suihkussa vähän kauemmin....?
Ja vielä yksi näkökulma ja erilainen näköjään, vaikka tooosi monta vastausta jo tullutkin.
Meillä poika sai aloittaan harjoittelun täytettyään 2v. Pihan rajoja on koko ajan toitotettu, aitoja naapureihen eikä tielle ole. Pihamme takana metsä, 2 rajanaapuria. Kyseessä siis omakotitalo.
2v poika aloitti siten, että puettuani hänet hän sai mennä edeltä omaan pihaan. Puin itse siten että näköyhteys ikkunasta (mikäli katkesi, painuin pihalle välittömästi). Harjoittelu jatkoi, poika sai mennä edeltä ja kävin vielä vessassa ja sitten puin (=oli ihan oikeasti yksin hetken pihassa). Tällöin kyseessä siis sellainen 1min ilman näköyhteyttä (ikkuna suoraan kun tulee vessasta ulos). Noin 2,5v hän sai jo takapihallamme olla yksin (johon oli opetettu koko ikänsä, leikkipaikka=takapiha) kunhan pysyi takapihalla ja itkuhälytin oli päällä (HYVÄ VINKKI! itkuhälyttimestä jos lakkasi kuulumasta ääniä, tarkistin missä meni). Itkuhälytin vartiointi toimii hyvin! Itkuhälytin vain täytyy säätää todella herkälle ja toisaalta toinen pää tosi kovalle. TÄllöin lapse koki saavansa jo vastuuta vaikkei " oikeasti" vielä yksin ollutkaan. Ja meillä ainakin vielä vuoden jankuttamisen jälkeen ei 2,5v aina muistanut ettei etupihalle ole asiaa ilman lupaa. Se alkaa vasta nyt 3v olla takaraivoon syöpynyt.
3v synttäreiden jälkeen poika on saanut mennä takapihalle leikkimään-ja VAIN YKSIN (mikäli kaveri pyytää ulos, niin sitten vain aikuisen valvonnassa). Meiltä olohuoneesta sekä keittiöstä suora näköyhteys takapihalle (koko alueelle) ja hiekkalaatikko sekä keinut suoraan ikkunan edessä-valvonta siis ikkunasta helppoa.
Toisten pihalle ei ole päässyt yksin vielä lainkaan, paitsi rajanaapureiden, jolloin silloinkin täytyy pysyä näkyvissä (silloin olen itse omalla pihalla ja valvon häntä).
Kun poika
meillä on 4,5v en uskalla jättää kotiin yksin. Hetkeksi taloyhtiön pihalle kylläkin voin jättää. Mutta en n.5min. pitempään sinnekään. Lapset otan aina mukaan muutoin.
meidän oma piha on hyvin aidattu ja portin saa tiukasti kiinni joten siinä uskallan antaa 3-veenkin olla yksinänsä. muita vaaranpaikkoja ei ole kuin katolle menevät tikkaat ja niille on tiukasti kielletty menemästä eikä poika edes niihin vielä pääse kiipeämäänkään. aika harvoin poika kyllä yksin viihtyy pihassa mutta 5-veen kanssa ovat usein pitkiäkin aikoja kahden ilman että välillä kurkkaan ikkunasta mitä touhuavat.
muutoin pidän pojan kyllä aikalailla lähituntumassa. kadulla ei saa kävellä yksin vaan täytyy pitää rattaista tai kädestä kiinni enkä jätä lapsia ikinä kaupan ulkopuolelle vaan otan aina koko köörin mukaan sisälle. mutta meilläpäin onkin varsin vilkas liikenne joten siksi näin tiukka linja liikkumisessa.
Ei saa olla yksin ulkona edes oman kodin pihassa. Liikaa varoittavia esimerkkejä, mitä kaikkea voi sattua.
Itsellä ei kävis mielessäkään jättää edes meidän 5 vuotiasta kaupan ulkopuolelle odottamaan!!
Muuten kyllä meidän isommat lapset (7v ja 5v) on omalla ja naapurin pihalla ilman aikuisen koko aikaista seuraa, mut 2v 10kk ei ole yksin eikä sisarusten kanssa ulkona.
omalla pihalla (aidattu omakotitalon piha) niin, että mulla on näköyhteys tyttöön koko ajan. Samoin on ollut yksin pihassa esim. sen aikaa, kun haen postin tien vierestä tms. Ei siis pitkiä aikoja. Mutta ei viihdy yksin juurikaan, joten yleisesti ottaen yhdessä ollaan ulkona meillä vielä, enkä uskaltaisikaan vielä jättää valvomatta leikkimään pihaan, kun ei tiedä mitä päähän pälkähtää :o) --.
pääsen ulos tai jos mun tarvii piipahtaa sisällä vessassa tai hakemassa jotain. Mun poika kyllä on sellainen, että kuuntelee hyvin mitä ohjeistan tällaisissa tilanteissa eikä mun tarvitse pelätä myöskään hänen lähtevän minnekään.
en missään nimessä jätä vielä kohta 4v täyttävää yksin mihinkään. hienot lupaukset unohtuvat kun perhonen liihottaa ohi tai pallo lentää- ei taida olla kuin pari viikkoa aikaa siitä kun lähti juoksemaan pallon perässä täysin katsomatta sivuilleen.
ja näitä varoittavia esimerkkejä kuten se 5v tulitikkupoika tai äitiä ulkona odottaneet (hukkuneet veljekset) on liikaa. luin lehdestä vanhempien haastettelun jossa kertoivat pojan olevan niin järkevä ja tottelevan. eikä tulitikkujakaan ollut missään näkösällä.
kuten tossa joku sanoi, niin ei se mulle niin kamala vaiva ole lasten kanssa ulkona olla tai mukaan ottaa. normaalia elämää mielestäni. ja kun toisessa vaakakupissa painaa se, että jos ikinä jotain tapahtuisi jotain lapselle kun hän on yksin niin miten sitä itsensä kanssa eläisi?
Meillä on kohta 4 vuotias tyttö ja tajuaa jo todella hyvin missä kulkee rajat ulkonaliikkumiselle ja mitä saa tai ei saa tehdä. Siltikään en luota että säännöt pitävät vaikka mitään siihen viittaavaa ei ole sattunut. Takaraivossani vain on kuva siitä, että ei sen tarvitsekaan sattua kuin sen yhden kerran = ( . Meillä tyttö saa mennä (kuopuksen päikkäriaikaan) yksin taloyhtion hiekkalaatikolle, johon on suora näköyhteys keittiönikkunasta n. 2m päässä etuoveltamme. Tuolloinkin tyttö on yksin vain silloin jos laitan esim. ruokaa ja haluaa kovasti mennä ulos, mutta muuten kyllä istun penkillä hiekkalaatikon vierellä! Tottakai asuinalue vaikuttaa. Meillä vieressä kulkee kapea mutkainen tie jossa nopeusrajoitus on 30km/h mutta lähes jokainen hurjastelee siinä reilua ylinopeutta ja liikenne on suht vilkasta. Mutta pääsääntöisesti en luota lapseen näissä asiaoissa vaikka hän tajuaisikin vaarat. En päästä lapsiani yksin edes vanhempieni kotona jotka asuvat maalla järven rannalla.
....saa olla yksin omalla aidatulla pihallamme (siis rivaripihalla). Ei muuten! Ei tulisi mieleenikään antaa olla yksin muuten ulkona tai jättää kaupan eteen odottamaan. Mitä vaan voi tapahtua ja vaikkei kaikelta voi suojellakaan lastaan niin joiltain jutuilta voi.
En koskaan jättäisi lasta kaupan eteen odottamaan...edes puoleksi minuutiksi. Enkä ikinä anna juosta kadulla, joko tyttö kävelee rauhallisesti rattaiden vieressä tai pitää rattaista kiinni. Vaikka tyttö olisikin ansainnut 100% luottamuksen en ikinä voisi sitä tehdä, lapsi on aina lapsi!
Vaikka luotankin tyttöön (varauksella aina tietenkin kun on pienestä lapsesta kyse), EN voi luottaa muihin ihmisiiin! Suomi ei ole enää mikään lintukoto. Oma 3-vuotiaani on ainakin erittäin sosiaalinen ja avoin, juttelee kenen tahansa kanssa, eikä vierasta ketään. Jos joku tulisi ja sanoisi, että autossani on koiranpentuja, tuletko katsomaan, tyttö lähtisi tuhatvarmasti mukaan ja väitänpä, että aika monen muunkin. Siinä unohtuisi hetkessä äidin puheet.
Tämä tvpsykolofi (en nyt muista nimeä...) testasikin tuota joku aikaa sitten. Lapsia houkuteltiin kaduilla koiranpennulla ja karkeilla mukaan ja suurin osa, milteipä kaikki taisivat lähteä matkaan.
että joku isä oli poistunut kotoa ja laittanut yksi vuotiaan pinnasänkyyn odottamaan äitiä, joka saapui vartin päästä siitä tuli isälle syyte lapsen heitteillejätöstä! oma mielipide, ihan oikein sille!