Nainen: miksi haluat kokea olevasi pieni ja hento?

Mitä vahva, itsenäinen ja menestyvä näyttelijänainen haluaa:

https://www.maxim.com/.image/t_share/MTUzMTg1MzUxNTUxMTY1NDQ3/hayden-p…

Naiset muuten haluavat vielä suurempia koko- ja pituuseroja kuin itse uskovat haluavansa.

Tästä oli testi jossa kysyttiin mikä oli naisten toivoma pituusero sentteinä, ja sitten pyydettiin valkkaamaan kuvista jotka esittivät eri kokoista miestä ja naista. Enemmistö valkkasi kuvan jossa pituuseroa oli 26cm.

Keskipituisen naisen toivemies siis olisi haastattelujen perusteella 186cm ja todellisuudessa 192cm.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kooltani siro nainen mutta en heikko enkä heiveröinen. Olen tehnyt voimakkaalla kehollani kaksi kokonaista uutta ihmistä ja omin voimin ne saanut kehostani ulos. Sitten olen ruokkinut heidät rinnoillani ja kehoni on palannut voimallaan samaan sirouteen mistä lähdin.

Se on sitkeyttä ja alistumista biologian edessä, ei voimaa. Et valitse siinä mitään vaan sinut on joku pannut tiineeksi ja teet sen mitä teet koska muuta et voi. Voimattomuutta pakon edessä.

Sinun kanssasi ei varmaan kukaan halua olla vapaaehtoisesti, eikä ihme

Kiihottavaa olla paljon pienempi miestä. Seksissä varsinkin. Se jaksaa nostaa minut tarvittaessa.

Varmaan kiihottaa siksikin että alitajunnassa tietää niin paljon itseään isomman voivan satuttaa pahastikin... iso koko yhdistettynä hellyyteen toimii.

Usko nyt, me halutaan iso mies isolla m****lla. Thats it. Taarantapit ja kukkakepit ei inspaa.

Miksi miksi miksi. Eikö aikuisella miehellä pitäisi olla vastauksia.

Housuissas sulla on pieni ja hento

Siksi kun nykyään pieni ja hento nainen alkaa olemaan harvinainen.

Harmi ku miehet ei vaan kasva samaa tahtia pituutta ku naiset leveyttä.

Itse luulen olevani roteva, mutta kuvissa tai peilin edessä normaalikokoisten ihmisten rinnalla vasta tajuan olevani rääpäle. Minun identiteettiini ei sovi heiveröys, ja paras fiilis minulla on ollut itsestäni silloin kun olen ollut lihaksikkaimmillani, rakastin paksuja reisiä ja erottuvia olkapäitä. Itseäni kuitenkin viehättää minun vastakohdat, pitkät ihmiset, myös hoikat. Luulen että kyseessä on sisäsyntyinen biologinen tarve, sillä jos kaksi tällaista hobittia pariutuisivat, niin jälkeläinen ei saisi monipuolisia eväitä. Minulla on pari vähän keskimääräistä pidempää kaveria, jotka ovat aina pitäneet lyhyistä ja vantterista miehistä. Olen ajatellut, että heidän pitkiä sorjia geenejään tasapainottaa matalampi voimakasrakenteinen mies.

Vaikka esteettisesti pidän pitkistä miehistä, en silti kaipaa sitä tunnetta että minusta pidettäisiin huolta tai varsinkaan määräiltäisiin koon suomalla vallalla. Olen seksuaalisesti ennemmin dominoiva ja nukkuessa iso lusikka. Jos kuvittelen hellän hetken, niin minä halaan miestä ja pitelen sylissä, enkä ole itse hellyyden kohteena. En siis hae sellaista tunnetta että käpertyisin jonkun isomman turvaan. Etenkin kun kuvittelen itseni todellista isommaksi.

Jos saisin valita, olisin pitkä ja roteva nainen, mutta näillä mennään.

Lisään edelliseen että pitelen siis syleilyssä, en sentään kaipaa isoa miestä syliin istumaan. :D

Vierailija kirjoitti:

Mielikuvissani tavoitteenani olisi olla pieni ja hento, mutta voimakas ja periksiantamaton. En tiedä miksi, se vain on sellainen mielentilatavoite.

Scarlett o'Hara :D

Vierailija kirjoitti:

Olen 181 ja mies 188. En koe iteäni erityisen pieneksi ja heiveröikseksi 🙄

Olet kuitenkin valinnut itseäsi pidemmän miehen todennäköisesti juuri siitä syystä,että tuntisit miehen miehekkääksi ja itsesi pienemmäksi. Tiedostomattomia arvoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kooltani siro nainen mutta en heikko enkä heiveröinen. Olen tehnyt voimakkaalla kehollani kaksi kokonaista uutta ihmistä ja omin voimin ne saanut kehostani ulos. Sitten olen ruokkinut heidät rinnoillani ja kehoni on palannut voimallaan samaan sirouteen mistä lähdin.

Se on sitkeyttä ja alistumista biologian edessä, ei voimaa. Et valitse siinä mitään vaan sinut on joku pannut tiineeksi ja teet sen mitä teet koska muuta et voi. Voimattomuutta pakon edessä.

Niinpä. Sama kuin se että mies on biologiansa mukaan sekä henkisesti kuin fyysisesti heikko ja sitä vastaan väittäminen,taistelu ja uhoaminen on vain avutonta voimattomuutta miehen biologian voimaa vastaan.

No mä kyllä tykkään olla vahva ja voimakas, mutta en omaa miestä vahvempi ja voimakkaampi. Luulen, että tää on aika tyypillistä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vahva, itsenäinen ja menestyvä näyttelijänainen haluaa:

https://www.maxim.com/.image/t_share/MTUzMTg1MzUxNTUxMTY1NDQ3/hayden-p…

Naiset muuten haluavat vielä suurempia koko- ja pituuseroja kuin itse uskovat haluavansa.

Tästä oli testi jossa kysyttiin mikä oli naisten toivoma pituusero sentteinä, ja sitten pyydettiin valkkaamaan kuvista jotka esittivät eri kokoista miestä ja naista. Enemmistö valkkasi kuvan jossa pituuseroa oli 26cm.

Keskipituisen naisen toivemies siis olisi haastattelujen perusteella 186cm ja todellisuudessa 192cm.

 

Tuossa pituuseroa on kylläkin lähemmäs puoli metriä.

Mutta tottahan se on että naiset aliarvioivat pituuserot. Usein kuulee että olen 165cm ja haluan päästä miehen kainaloon, siksi 180cm mies.

No siinä vaiheessa pituuseroa on kyllä ihan helvetisti enemmän kuin 15cm kun pää on kainalossa.

Vierailija kirjoitti:

Olen 175 cm ja 60 kg, hyväkuntoinen ja sopivasti lihaksikaskin, enkä haluaisi olla mikään heiveröinen tyttönen. Tuskin haluaisi 186 cm ja 82 kg miehenikään minun olevan mikään rimpula.

Noilla kiloilla sun mies on rimpula.

T: 177cm 86kg Pitbull

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuon trauman (=tuntea mies voimakkaaksi itsensä rinnalla) aiheutti ex-mies. Hän oli sentin-pari minua pidempi ja n. 15 kg minua painavampi. Asia ei häirinnyt keksin kokeilla kyykätä mies reppuselässäni. Älkää kysykö miksi. No, minä kyykkäsin ehkä kymmenisen (vajaata ja teknisesti huonoa kyykkyä) mutta mies EI PYSTYNYT TEKEMÄÄN YHTÄKÄÄN VASTAAVAA TOISTOA.

Minulla lopahti kiinnostus tämän myötä. Koin, että voisin kanniskella miestä minne tahansa eikä hänestä olisi laittamaan vastaan.

Siksi nykyään miehen pituusvaatimus on 180 cm ja painoraja välillä 80-90 kg. Raamikas pitää myös olla. Itse 53 kg/170 cm.

Sun mies oli vaan heikko darling.

Koska haluan olla naisellinen ja haluan miehekkään miehen.

Nykyajan naisihanteen mukaan pienuus ja varsinkin siihen yhdistettynä heiveröisyys tai avuttomuus on hyvin hyvin epämuodikasta. Sen sijaan naisen pitäisi olla omillaan pärjäävä, vahva ja itsenäinen. Sen vuoksi naisen ei pitäisi tarvita karhun kokoista miestä yhtään mihinkään.

Uskon, että naiset aliarvioivat pituuserot. He eivät useinkaan kehtaa sanoa, että haluavat miehen olevan 30 senttiä itseään pidempiä. Varsinkin 150+ senttisillä naisilla on hurjat toiveet miehen pituudesta.

Kun todellisuudessa 10-15 senttiä on ihan passeli ja nainen voi vielä käyttää korkkareita näyttämättä miehen rinnalla jättiläiseltä. Pussaaminen seisaaltaakin on helpompaa, kun ei tartte olla niskat kenossa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan naisihanteen mukaan pienuus ja varsinkin siihen yhdistettynä heiveröisyys tai avuttomuus on hyvin hyvin epämuodikasta. Sen sijaan naisen pitäisi olla omillaan pärjäävä, vahva ja itsenäinen. Sen vuoksi naisen ei pitäisi tarvita karhun kokoista miestä yhtään mihinkään.

Uskon, että naiset aliarvioivat pituuserot. He eivät useinkaan kehtaa sanoa, että haluavat miehen olevan 30 senttiä itseään pidempiä. Varsinkin 150+ senttisillä naisilla on hurjat toiveet miehen pituudesta.

Kun todellisuudessa 10-15 senttiä on ihan passeli ja nainen voi vielä käyttää korkkareita näyttämättä miehen rinnalla jättiläiseltä. Pussaaminen seisaaltaakin on helpompaa, kun ei tartte olla niskat kenossa.

Miten on mahdollista että nainen näyttää miehen rinalla jättiläiseltä jos pituuseroa on sentinkin verran naisen eduksi, mutta kun mies on 10-20cm pidempi niin pari on yhä "sopusuhtainen"?

Koska olen pitkä. Jo ala-asteella olin jo luokkani poikia pidempi. Ja eihän kukaan pitkästä tytöstä tykännyt. Muut tytöt oli pieniä ja siroja, mä pitkä ja romuluinen. Sitä pituutta myös aina ihmeteltiin, kaikki tutut ja tuntemattomat sitä kauhisteli miten pitkä olen.

Joo, on itsetunto-ongelmia vielä näin aikuisenakin. Hiton paljon mielummin olisin pieni ja siro kun pitkä, hoikka ja romuluinen. Eli sellainen pieni, hento ja suojeltava.

Koska olen henkisesti pieni ja hento. Ihmiset aina olettaa, että koska olen naiseksi iso ja leveäharteinen, niin olen myös henkisesti jotenkin ”vahva” ja maskuliininen, todellisuudella olen todella hauras ja herkkä ihminen ja vihaan yli kaiken sitä kun ihmiset kuvailee minua vahvaksi persoonaksi.