Syömishäiriöitä ei osata hoitaa. Lääkäri käski vaikka katsoa telkkaa syömisen asemasta, ravintoterapeutti sanoi ettei hän voi tehdä mitään kun en selvästi halua muuttaa syömisiäni

nyt lopetat ruokakaupassa käynnin HETI.

Tilaat ruuat kotiovelle toimitettuna.

Tilaa vain kerran viikkoon.

Tilaa valmisruokaa mikroon.

Et tarvi mausteita=sokeri suola.

Syöt illalla yhden valmisruuan ja kasan vihanneksia.

Iltapalaksi vaikka toinen valmisruoka

joku voi sanoa voi kauheeeta....mut JOS EI KÄY KAUPASSA ei tuu hoardattua ruokaa

jos ei tuu laitettuu ruokaa..EI SYÖ RUOKAA

lisäksi MUUTA HETI HISSITTÖMÄN TALON 5:teen kerrokseen.

NIH

Vierailija kirjoitti:

Suositteliko l'ääkärisi "hengenvaarallisesti lihava" ohjelmaa?

Katso aina kun alat ahmia kyseistä ohjelmaa.

Syö mitä haluat, mutta aina ohjelmaa katsellen.

Lisäksi SYÖ ALASTI.

Saat syödä mitä vaan mutta ALASTI ja hengenvaarallisesti lihava ohjelmaa katsellen.

KLisksi muista aina RUOKARUKOUS.

Mikä vika tässä on....

Ihmisen keho on kaunis ja luonnollinen?

Tulee harrastettuu seksiikin enemmän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ratkaissut herkuttelun sillä, etten osta mitää herkkuja kotiin. Jos jotain halua niin yhden pienen herkun sallin päivässä esim. Pätkiksen. Ostat vain terveellistä ruokaa kaappeihin.

Parempi opetella herkuttelemaan terveellisemmillä asioilla kuin tollasella paskalla. Karkkeja yms. ei tarvitse kukaan oikeasti.

Ei asia ole noin mustavalkoista. Herkuttelija tuppaa olemaan koko elämänsä herkuttelija, mutta paras tapa on löytää se kultainen keskitie, jolla painon ja terveyden saa pidettyä kurissa. Näin se menee monessa muussakin asiassa. Kohtuu kaikessa. Elämästä saa myös nauttia..

Elämästä pitää voida nauttia muullakin tavoin kuin herkkuja syömällä. ETENKIN, jos on BED.

Vierailija kirjoitti:

Laita kaikki herkut plenderiin

Esim tee pirtelö

ranskikset suklaa hampurilaine b=1 pirtelö

Ja syöt sen ,vaikka itkisit

Miksi alapeukut?

Blenderiin vaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No haluatko oikeasti muuttaa syömisiäsi? Oliko ravitsemusterapeutti oikeassa?

NO HALUAN! Mutta kun syön koko ajan ja mitä tahansa, vaikka vanilijasokeria purkista.

A.P

Yhteen addiktio auttaa vain toinen addiktio. Aivoissasi on todennäköisesti jokin ongelma, joka saa sinut käyttäytymään noin. Ehkä jopa fyysinen. Sille ei neuvojat ja hoitajat voi tehdä mitään. Ehkä neurologi on seuraava vaihtoehto?

Vierailija kirjoitti:

Te kenellä on tämä BED: mitä tapahtuu, jos ette syö, vaikka olisi pakottava tarve? Kai se himo jonkun ajan päästä laantuu?

Laantuu ihan yhtä vähän kuin nikotinistin himo tupakkaan tai päihteiden väärinkäyttäjän himo päihteisiin. Syömistä haetaan vaikka mistä eikä sen aina tarvitse olla "jotain hyvää". Kun syömistarve iskee se voi olla ihan mitä vaan. Ja ei, 5kg porkkanoitakaan kerralla syötynä ei ole terveellistä.

160 cm ja 160 kg muka pyöräilee töihin :D Niinpä niin.

Vierailija kirjoitti:

160 cm ja 160 kg muka pyöräilee töihin :D Niinpä niin.

En tiedä tuosta ko. tyypistä, mutta itse olen 165 cm / 135 kg ja mm. pyöräilen, hiihdän, luistelen ja melon. Ja ainakin pyöräillessä tulee vastaan selvästi minua isompiakin ihmisiä välillä. Why not?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

160 cm ja 160 kg muka pyöräilee töihin :D Niinpä niin.

En tiedä tuosta ko. tyypistä, mutta itse olen 165 cm / 135 kg ja mm. pyöräilen, hiihdän, luistelen ja melon. Ja ainakin pyöräillessä tulee vastaan selvästi minua isompiakin ihmisiä välillä. Why not?

30 kg on tuossa pituudessa tosi iso ero. Ja te massiivesti ylipainoiset (5-6 normaalin ihmisen painoiset) ette edes hahmota toisten kokoa, vaan luulette että on "selvästi isompia". Sillä ajatuksella vaan lohdutatte itseänne että joo ei haittaa että oon valas ku on kerran isompiaki.

Hae kuntoutukseen. Latoin niitä sivuja joissain on syömishäiriökuntoutustakin 1 kk ajan. Vähän kun katko, kela korvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te kenellä on tämä BED: mitä tapahtuu, jos ette syö, vaikka olisi pakottava tarve? Kai se himo jonkun ajan päästä laantuu?

Laantuu ihan yhtä vähän kuin nikotinistin himo tupakkaan tai päihteiden väärinkäyttäjän himo päihteisiin. Syömistä haetaan vaikka mistä eikä sen aina tarvitse olla "jotain hyvää". Kun syömistarve iskee se voi olla ihan mitä vaan. Ja ei, 5kg porkkanoitakaan kerralla syötynä ei ole terveellistä.

Etkö pelkää että vatsalaukkku repeää jos ahmit kerralla 5 kg porkkanaa? Tutun tuttu just kuoli mahan repeämiseen.

Ite oon ahminu joskus mut alkoi ottaa sydämestä niin oli pakko lopettaa...

Syömishäiriöiden hoito tosiaan on suomessa lapsen kengissä.

Kärsin nuorena noin vuoden ahmimiskohtauksista ja lihoin 10kg. Sittemmin laihduin normaaliksi/hoikaksi ja sitten anorektiseksi. Olen taas normaali/hoikka ja puhuin terapeutille (kävin siis ihan muista ongelmista terapiassa) siitä, että en ole oikein koskaan tyytyväinen painooni ja koko ajan mietin, että täytyis laihduttaa. Lasken kaloreita jne... Terapeutti (joka itse oli langanlaiha) vastasi: No sulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko hyväksyt itsesi tai sitten laihdutat.

No joo, no shit :D Mutta en nyt ehkä noin sanois hoikalle ihmiselle joka on ahdistunut painostaan....

Niin monella lihavalla on ihan epärealistiset kuvitelmat lihavuudne hoidosta.

Luullaan että lääkäri ratkaisee kaikki ongelmat ja  kilot lähtee yhdellä käynnillä ilman että itse pitää tehdä mitään.

Ja monella on motivaatio kunnossa sen puoli tuntisen ajan kun juttelee lekurille,sitte jäätelokiskan kautti kotia .

Jos syömisen kanssa on ongelmia, niin hyvä paikka hakea tukea ja neuvoja, on Syömishäiriöliitto. Heillä on erilaisia tukimuotoja, chat, vertaistukiryhmiä ja tukipuhelin ja sangen toimivat nettisivut. Siellä ei kysellä diagnooseja eikä arvoteta erilaisia syömishäiriöitä "paremmuusjärjestykseen".

Lisäksi ovat alueelliset Syömishäiriöliiton yhdistykset.

Nettisivuilta syomishairioliitto.fi kannattaa aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

160 cm ja 160 kg muka pyöräilee töihin :D Niinpä niin.

En tiedä tuosta ko. tyypistä, mutta itse olen 165 cm / 135 kg ja mm. pyöräilen, hiihdän, luistelen ja melon. Ja ainakin pyöräillessä tulee vastaan selvästi minua isompiakin ihmisiä välillä. Why not?

30 kg on tuossa pituudessa tosi iso ero. Ja te massiivesti ylipainoiset (5-6 normaalin ihmisen painoiset) ette edes hahmota toisten kokoa, vaan luulette että on "selvästi isompia". Sillä ajatuksella vaan lohdutatte itseänne että joo ei haittaa että oon valas ku on kerran isompiaki.

Toisten mittasuhteiden tajusta huomauttelee ihminen jonka mielestä normaalin ihmisen paino on sellaiset 25 kiloa?

Ilmoittaudu "Naked and Afraid"-ohjelmaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin monella lihavalla on ihan epärealistiset kuvitelmat lihavuudne hoidosta.

Luullaan että lääkäri ratkaisee kaikki ongelmat ja  kilot lähtee yhdellä käynnillä ilman että itse pitää tehdä mitään.

Ja monella on motivaatio kunnossa sen puoli tuntisen ajan kun juttelee lekurille,sitte jäätelokiskan kautti kotia .

No näinpä. Ahmimishäiriö kun olisi mahdollista hoitaa pois helpommin kuin anoreksia, sillä että vaikka tilaa kotiovelle ruuat joka päivä ja vain sen yhden päivän ruuat. Kallista juu, mutta ehkä se on sen tervehtymisen hinta. Luulisi, että jos kotona ei yksinkertaisesti ole mitään ahmittavaa, niin ahmittua ei tulisi. Toki se oma pääkoppa on hyvä hoitaa kuntoon terapiassa, mutta jonkinlaista oma-aloitteisuutta asiaan olisi hyvä olla.

Ja sanon tämän entisenä anorektikkona. Anoreksia ja BED eroavat TÄYSIN toisistaan, vaikka syömishäiriöitä molemmat ovatkin. Toimin tätä nykyä vapaaehtoisena syömishäiriöliitossa ja olen törmännyt jonkin verran näihin ahmimishäiriöisiin. Heille tuntuu itsestään selvää olevan se, että lääkäri korjaa siinä puolen tunnin ajalla kaikki heidän ongelmansa eikä heidän itse tulisi nähdä ollenkaan vaivaa riippuvuudestansa paranemisen eteen. Anorektikot taas eivät sinänsä edes halua parantua, jonka vuoksi he itse eivät kykene ottamaan vastuuta tilastaan, ennen kuin motivaatio parantua löytyy.

Ketoosi parantaa ahmimishäiriön, ei tee mieli mättää höttöä kun saa oikeaa ravintoa ja paino tippuu!

Ahmimishäiriöön (kuten joihinkin muihinkin riippuvuuksiin) kuuluu usein regressio ja opittu avuttomuus. Eli ihminen toivoo, että joku ulkopuolelta ottaisi pahan pois ilman omaa ponnistelua. Tämä EI ole laiskuutta tai tyhmyyttä vaan tulee niistä mielenterveyden muista ongelmista, jota on taustalla (traumaa jne.). Ahmimishäiriön hoito vaatii halua olla valmis oppimaan tunteiden säätelyä muutenkin kuin syömällä. Ja erityisesti halua oppia sietämään epämukavia tunteita ja varsinkin sitä ahdistusta kun ei syö. Me kaikki koemme ahdistusta, mutta usein addikteilla on todella heikko kyky sietää sitä ja siksi helpotus haetaan välittömästi riippuvuuskäyttäytymisestä.

Tunteiden säätelytaitojen opettelu on tosi haastavaa ja siksi olisi hyvä saada apua ulkopuolelta (psykologi, psykoterapeutti, joka erikoistunut syömisongelmiin). Niitä ahdistavia tunteita ei tarvitse itse pystyä oppia sietämään, mutta joku motivaatio siihen täytyy olla. Muuten luovutetaan heti alussa, vaikka apu olisi kuinka ammattimaista.

Alkuun pääsee ehkä mielenterveystalon Apua ahmimiseen -ohjelmalla. Oivamielen Kehon hyvinvointi -osion syömiseen keskittyvillä harjoituksilla. Syli eli syömishäiriöliitto voi olla avuksi. Ja he ehkä osaavat vinkata asiantuntevia lääkäreitä, psykologeja ja terapeutteja.

Vierailija kirjoitti:

Ahmimishäiriöön (kuten joihinkin muihinkin riippuvuuksiin) kuuluu usein regressio ja opittu avuttomuus. Eli ihminen toivoo, että joku ulkopuolelta ottaisi pahan pois ilman omaa ponnistelua. Tämä EI ole laiskuutta tai tyhmyyttä vaan tulee niistä mielenterveyden muista ongelmista, jota on taustalla (traumaa jne.). Ahmimishäiriön hoito vaatii halua olla valmis oppimaan tunteiden säätelyä muutenkin kuin syömällä. Ja erityisesti halua oppia sietämään epämukavia tunteita ja varsinkin sitä ahdistusta kun ei syö. Me kaikki koemme ahdistusta, mutta usein addikteilla on todella heikko kyky sietää sitä ja siksi helpotus haetaan välittömästi riippuvuuskäyttäytymisestä.

Tunteiden säätelytaitojen opettelu on tosi haastavaa ja siksi olisi hyvä saada apua ulkopuolelta (psykologi, psykoterapeutti, joka erikoistunut syömisongelmiin). Niitä ahdistavia tunteita ei tarvitse itse pystyä oppia sietämään, mutta joku motivaatio siihen täytyy olla. Muuten luovutetaan heti alussa, vaikka apu olisi kuinka ammattimaista.

Alkuun pääsee ehkä mielenterveystalon Apua ahmimiseen -ohjelmalla. Oivamielen Kehon hyvinvointi -osion syömiseen keskittyvillä harjoituksilla. Syli eli syömishäiriöliitto voi olla avuksi. Ja he ehkä osaavat vinkata asiantuntevia lääkäreitä, psykologeja ja terapeutteja.

Syli ei vastaa viesteihin (toistuvasti) kun kysyy vinkkejä miten löytää syömisongelmia ymmärtävä psykologi/terapeutti.