Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Syömishäiriöitä ei osata hoitaa. Lääkäri käski vaikka katsoa telkkaa syömisen asemasta, ravintoterapeutti sanoi ettei hän voi tehdä mitään kun en selvästi halua muuttaa syömisiäni
29.05.2020 |
Minulla siis BED, binge eating disastor. Ahmimishäiriö ilman oksentamista.
Kommentit (173)
Juo sokeritonta ja limsaa ja mustaa kahvia, tupakoi. Maha täyttyy ja nälän tunne katoaa.Tai sitten pureskele ruokaa ja sylje roskiin! Mieti, miten kauniit ovat ohuet käsivarret ja esiin nousevat solisluut. Ajattele, miten hyvältä tutuu ostaa koon Xs pusero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juo sokeritonta ja limsaa ja mustaa kahvia, tupakoi. Maha täyttyy ja nälän tunne katoaa.Tai sitten pureskele ruokaa ja sylje roskiin! Mieti, miten kauniit ovat ohuet käsivarret ja esiin nousevat solisluut. Ajattele, miten hyvältä tutuu ostaa koon Xs pusero.
Hei pro ana, ap tuskin tahtoo vaihtaa yhdestä syömishäiriöstä toiseen!
Olen saanut syömiseni normalisoitua, olen syönyt suht huoletta ja ongelmitta nyt noin kaksi vuotta. Jälkeenpäin ajatellen minusta ahmiminen, on se sitten kompensoitua tai ei, oli pääasiassa toiminnallinen ongelma. Siis korostan, että tämä on vain omaa kokemustani.
Kun en saanut syömistä kuntoon, aloin juoda. Ollessani vaarallisen pohjalla alkoholismin kanssa, ymmärsin, ettei auttanut yhtään vaihtaa riippuvuudesta toiseen. Tajusin lopettaa juomisen, koska oli pakko, muuten olisin kuollut. Palasin taas taistelemaan ruoan kanssa. Yritin soveltaa samaa kuin juomiseen, mutta se ei ollut yhtä helppoa: kuten täälläkin on monta kertaa sanottu: alkoholia ei ole pakko juoda, mutta ravintoa on saatava. Joko en syönyt yhtään tai ahmin kaapit tyhjäksi. Kunnes aloin ajattelemaan, että jos kerran muutkin osaavat syödä, vain syödä sen kummemmin ajattelematta ja panikoimatta, miksen minäkin. Syöminen on perustarve siinä missä nukkuminen ja vessassakäyminen. Se ei voi olla mahdotonta, osasinhan joskus pikkulapsenakin. Vaikka se oli ollut viimeiset 30 vuotta vaikeaa, oli se ensimmäiset 14 vuotta hyvinkin yksinkertaista. Ajattelin olevani tapojeni orja, halusin siitä eroon. En vieläkään halua nähdä itseäni epäonnistuneena addiktina, vain addiktina mutta myös upeana ihmisenä. Tiedän vaaran paikat ja lopetan heti, jos alkaa lipsuminen houkuttaa.
En vieläkään tiedä, onko taustalla mitään traumaa, ehkä, ehkä ei. En tiedä kumpi oli ensin, syömishäiriö, masennus, itsetuhoisuus vai riippuvuus. Päällekkäin ja ihanasti solmussa ne ainakin olivat. Mutta kukaan ei voinut syödä tai olla ahmimatta minun puolestani, ei siihen auta lääke eikä vahtiminen. Ihan oma päätös, jonka pitäminen on hetkittäin vieläkin hankalaa, mutta päivä päivältä helpompaa. Ei alkoholistiakaan mikään hoito paranna, hoito voi auttaa ja tukea vasta, kun on itse valmis ottamaan avun vastaan ja tekemään päätöksen toipua. Voihan olla, että joskus löydän trauman tai syyn tälle kaikelle, voi olla etten. Kunhan pärjään, se riittää.
Tsemppiä kaikille! Toivottavasti tästä oli edes hieman apua!
Vierailija kirjoitti:
hoito voi auttaa, kun on itse valmis ottamaan avun vastaan ja tekemään päätöksen toipua. Voihan olla, että joskus löydän trauman tai syyn tälle kaikelle, voi olla etten. Kunhan pärjään, se riittää.
Tsemppiä kaikille! Toivottavasti tästä oli edes hieman apua!
Pyysin ylläpitoa poistamaan kirjoitukseni, kun se kerran saa alapeukkuja. Olen pahoillani, että henkilökohtainen tarinani loukkaa tai ahdistaa jotakuta.
-165
Samahan se on alkoholismissakin. Jos alkoholisti ei halua muuttaa juomistapojaan, mikään saarnaaminen ei auta. Ylipäätään psyykkisiin sairauksiin kuuluu keskeisesti oman ajattelun ja käytöksen aktiivinen tutkiminen ja muuttaminen.
Mutta siinä mielessä olen samaa mieltä että ympäristö ja lähipiiri ei osaa suhtautua näihin sairauksiin. Syyllistäminen on tässä täysin turhaa ja sille linjalle usein kuitenkin mennään. Itsestä se pitää lähteä, mutta muiden tuella on iso vaikutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haluatko oikeasti muuttaa syömisiäsi? Oliko ravitsemusterapeutti oikeassa?
NO HALUAN! Mutta kun syön koko ajan ja mitä tahansa, vaikka vanilijasokeria purkista.
A.P
NO LOPETA SE! :D
NOBELIN PALKINTO, tämä tyyppi on keksinyt parannuskeinon addiktioihin, masennukseen, psykoosiin, skitsofreniaan ja Alzheimeriin sun muihin! Kas kun kukaan ei ole koskaan aikasemmin tajunnut, että se on NÄIN YKSINKERTAISTA! Voi pyhä jysäys sentään.
Voi pyhä jysäys sentään, kuinka vaikeaa voi olla ottamatta ruokaa käteen, avaamasta suu, laittamasta sitä ruokaa suuhun ja nielemästä? Ohjaileeko teitä jokin ulkopuolinen voima, jolle ette voi mitään? Syöttääkö joku teitä pakolla? Niinpä.
Sanoisitko anorektikolle, että sen kun syöt vaan? Ei se niin vaikeaa ole?
-Entinen BEDer
No eipä sitä anoreksiastakaan muuten parane ellei ala syödä. Eli tässä tullaan siihen että pitää olla itse valmis tekemään ahdistaviakin muutoksia jos haluaa parantua.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa lääkäreiden taso on surkea. Minunkaan BED:ä ei hoidettu. Hoidin itse. Sen jälkeen olen hoitanut monta muutakin sairautta tai saanut hoidon/lääkkeet/leikkaukset huutamalla. Mutta jos suomalaisen lääkärin ammattitaidosta asiat riippuisi niin minä olisin ollut kuollut jo aikaa sitten. Kummasti kun hups vaan aina osoittautuu että olinkin oikeassa ja lääkärit ei. Miksi me koulutetaan aivokääpiöitä vastuullisiin ammatteihin?
Pst: mopnet niistä ovat siirtyneet matkailun pariin ja pankkeihin. Kukaan ei sellaista kiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu että anorektikko saa apua siinä vaiheessa kun sydän uhkaa pettää. Mutta jos ylipainoinen ahmimishäiriöinen saa sydärin niin oma vika!
No, mikä sinua ap sitten auttaisi, millaisia neuvoja haluat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykologi? Psykiatri? Psykoterapia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haluatko oikeasti muuttaa syömisiäsi? Oliko ravitsemusterapeutti oikeassa?
NO HALUAN! Mutta kun syön koko ajan ja mitä tahansa, vaikka vanilijasokeria purkista.
A.P
Yhteen addiktio auttaa vain toinen addiktio. Aivoissasi on todennäköisesti jokin ongelma, joka saa sinut käyttäytymään noin. Ehkä jopa fyysinen. Sille ei neuvojat ja hoitajat voi tehdä mitään. Ehkä neurologi on seuraava vaihtoehto?
Tästä tuli mieleen että itsellä ahmimishäiriö helpottui huomattavasti ADD diagnoosin ja hyvin pienellä päivittäisellä annoksella ADHD lääkettä.
Mulla ongelma oli siis myös neurologinen, psyykkisen lisäksi.
Googlatkaa BEDiä sairastavat ADHD oireet (naisilla), saatte yllättyä.
Siihen liittyy tekemisen aloittamisen ja lopettamisen vaikeus (syömisen lopettaminen ei onnistu!), oman toiminnan ohjaamisen vaikeudet ja heikompi impulssikontrolli.
Itse en ole hyper, enkä holtiton ulospäin. Keskittyä kun osaan oikein hyvin , mutta ainoastaan itseäni kiinnostaviin ja tarpeeksi haastaviin asioihin.
Joka tapauksessa psykiatria on se hoitotaho jonka puoleen kääntyä syömishäiriössä, ja sielläkin pitää VAATIA syömishäiriön asiantuntija-apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suositteliko l'ääkärisi "hengenvaarallisesti lihava" ohjelmaa?
Katso aina kun alat ahmia kyseistä ohjelmaa.
Syö mitä haluat, mutta aina ohjelmaa katsellen.
Lisäksi SYÖ ALASTI.
Saat syödä mitä vaan mutta ALASTI ja hengenvaarallisesti lihava ohjelmaa katsellen.
KLisksi muista aina RUOKARUKOUS.
Ehdottomasti syöminen ja tv erikseen.
Ruokailu vain keittiön pöydän ääressä, ei missään muualla. Ei sitä montaakaan huvita ahtaa karkkia naamaansa, jos pitää istua keittiön pöydän ääressä eikä esim. tvn edessä.
Minä ahmin vaikka 30 asteen pakkasella sammutetussa autossa kaupan parkkipaikan syrjäisimmässä nurkassa hiljalleen jäätyvää ruokaa. Auto piti sammuttaa koska siitä ei saanut valoja muuten pois niin olisi joku voinut nähdä puuhani. Ja kotiin ei kehdannut mennä ettei mies tiedä miten paljon syön.
Nyt onneksi lääkehoidolla parantunut tuostakin yli 10v ongelmasta.
Alue: Aihe vapaa
Minä ahmin kerran kaksi kurkkua ja pussin porkkanoita dipin kera, sitten konttasin maha kipeänä sänkyyn. Eli se siitä "osta jotain terveellistä"..
Olen myös nuorempana murtautunut, toisin sanoen kiivennyt ikkunasta joka jostain syystä oli jäänyt auki kioskiin ja ottanut kasan suklaalevyjä mukaan. En tiedä huomasiko omistaja, jos huomasi niin varmaan oli helpottunut ettei kassaan oltu kajottu!
Olen 41vuotias, painan 110 kg ja kyseessä on vielä omenalihavuus joka on lihavuuden vaarallisin muoto, sairastan diabetesta ja uniapneaa. En usko eläväni enää kauan.