Onko täällä kellään harhaluuloisuushäiriöstä kokemusta?

Minulla on diagnoosi ilmeisesti tuo.

En osaa vastata kysymykseesi, lääkkeitä en käytä.

Minulla on harhaluuloisuushäiriödiagnoosi. Itselleni sairaus aiheuttaa pinttyneitä uskomuksia asiantiloista, miten asiat eivät kuitenkaan ole. Luulen esimerkiksi jatkuvasti, että minusta puhutaan selän takana poskettomia asioita, vaikka näin ei olisikaan.

On kokemusta miehestäni tämän sairauden kanssa. Hänelle se ei näytä olevan kova paikka, mutta minulle on. Saan hävetä tosi usein pahasti ja kuulla sellaisia outoja juttuja johon en viitsi edes vastaa mitään kun ne on niin outoja.

Lähipiirissä on... Hänellä ei diagnoosia, mutta oireet sopivat täysin.

Minua kiinnostaa tietää, tajuaako sairastunut olevansa sairas? Tai ymmärtääkö ikinä uskomustensa olevan liioiteltuja? Välillä nimittäin kyseinen henkilö syyttää minuakin asioista. Ihmettelen vain, miksi hän on tekemisissä kanssani jos uskoo minusta, mitä väittää.

Vierailija kirjoitti:

On kokemusta miehestäni tämän sairauden kanssa. Hänelle se ei näytä olevan kova paikka, mutta minulle on. Saan hävetä tosi usein pahasti ja kuulla sellaisia outoja juttuja johon en viitsi edes vastaa mitään kun ne on niin outoja.

Sama... Pelkään, että hän nolaa itsensä kun syyttää muita aivan ihmeellisistä asioista. Pelkään myös, jos tämä paheneekin... Turhauttaa välillä niin paljon.

Syyttääkö miehesi sinua ikinä? Minua syyttää...

Lähipiiristä kokemusta, mutta ei suostu syömään lääkkeitä tai pidä itseään sairaana. On jo iäkäs, tuskin tuosta muuksi muuttuu ja ei ole iän mukana tullutta, vaan aina ollut samanlainen.

Älkää jaksako jauhaa peetä. Ketään ei kiinnosta teidän häiriöt. Me muut käydään töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kokemusta miehestäni tämän sairauden kanssa. Hänelle se ei näytä olevan kova paikka, mutta minulle on. Saan hävetä tosi usein pahasti ja kuulla sellaisia outoja juttuja johon en viitsi edes vastaa mitään kun ne on niin outoja.

Sama... Pelkään, että hän nolaa itsensä kun syyttää muita aivan ihmeellisistä asioista. Pelkään myös, jos tämä paheneekin... Turhauttaa välillä niin paljon.

Syyttääkö miehesi sinua ikinä? Minua syyttää...

Syytti aluksi, mutta ei enää niinkään. Jos joku asia on hävinnyt, minkä hän on itse hävittänyt. Syyttää siitä murtovarkaita, naapureita, huoltomiehiä tms. On tällöin kovin kiihtynyt ja arvaamaton. Ei lyö tai mitään sellaista. Uhkailee sellaisia ihmisiä joita ei ole paikalla. 

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissä on... Hänellä ei diagnoosia, mutta oireet sopivat täysin.

Minua kiinnostaa tietää, tajuaako sairastunut olevansa sairas? Tai ymmärtääkö ikinä uskomustensa olevan liioiteltuja? Välillä nimittäin kyseinen henkilö syyttää minuakin asioista. Ihmettelen vain, miksi hän on tekemisissä kanssani jos uskoo minusta, mitä väittää.

Usein, vaikka henkilö olisi saanut diagnoosin, hän on sairaudentunnoton. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilö ei koe olevansa vähääkään sairas. Vaikka lääkäri olisi kertonut sairaudesta aivan suoraan, harhaluuloisuushäiriöstä kärsivä ei usko, että hän sairastaa harhaluuloisuushäiriötä. Hän pitää outoja uskomuksiaan tosina ja ajattelee, että muut ovat väärässä ja hänelle on annettu väärä diagnoosi.

Yhdellä tutulla on toi tai sitten skitsofrenia, en tiedä kumpi. Saa ihan hulluja raivokohtauksia pikkuasioista ja kertoo ihmisille täytenä totena asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Monesti on selittänyt vaikka kenelle että poikaystävä hakkaa tytärtään (ei todellekaan, tytär on aivan upean poikaystävän kanssa) ja on kertonut että hänellä oli kaksoset jotka kuolivat pienenä (ei ole ollut muita lapsia, sukulaisensa mm. äitinsä ovat kertoneet). Hän on myös kertonut että työskentelee vanhainkodissa hoitajana yövuorossa (on työtön mt-kuntoutuja). Laitoin tämän naisen kanssa lopulta välit poikki kun hän alkoi väittää että minulla on hänen asuntonsa avaimet ja hän haluaa ne takaisin heti. Ei tietenkään ole avaimia, miksi olisi. Kun vastasin että ei minulla niitä ole niin tuli vastauksena jotain sekavaa huorittelua. Ihan hirveän raskas tyyppi, vähän heikkolahjainenkin, mutta tyttärensä on tosi mukava, mikä on aika ihme.

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissä on... Hänellä ei diagnoosia, mutta oireet sopivat täysin.

Minua kiinnostaa tietää, tajuaako sairastunut olevansa sairas? Tai ymmärtääkö ikinä uskomustensa olevan liioiteltuja? Välillä nimittäin kyseinen henkilö syyttää minuakin asioista. Ihmettelen vain, miksi hän on tekemisissä kanssani jos uskoo minusta, mitä väittää.

Ei ymmärrä, mikä tuo vain lisää paineita lähimmäisille, jotka joutuvat kuuntelemaan hänen harhaluulojaan kotona käyvistä varkaista, ilkeistä ihmisistä, jotka piilottelevat hänen tavaroitaan. Lääkärit huijaavat ja ruokalan emäntä yrittää myrkyttää jne... Sairaus on omituinen. Ihminen on ikään kuin järjissään, ymmärtää missä on ja juttelee ihan järkevästi, kunnes sitten samaan hengenvetoon alkaa tämä "outoja sattumuksia arjessa" jutut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissä on... Hänellä ei diagnoosia, mutta oireet sopivat täysin.

Minua kiinnostaa tietää, tajuaako sairastunut olevansa sairas? Tai ymmärtääkö ikinä uskomustensa olevan liioiteltuja? Välillä nimittäin kyseinen henkilö syyttää minuakin asioista. Ihmettelen vain, miksi hän on tekemisissä kanssani jos uskoo minusta, mitä väittää.

Usein, vaikka henkilö olisi saanut diagnoosin, hän on sairaudentunnoton. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilö ei koe olevansa vähääkään sairas. Vaikka lääkäri olisi kertonut sairaudesta aivan suoraan, harhaluuloisuushäiriöstä kärsivä ei usko, että hän sairastaa harhaluuloisuushäiriötä. Hän pitää outoja uskomuksiaan tosina ja ajattelee, että muut ovat väärässä ja hänelle on annettu väärä diagnoosi.

No näin itse ajattelen kyllä :D

T.1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissä on... Hänellä ei diagnoosia, mutta oireet sopivat täysin.

Minua kiinnostaa tietää, tajuaako sairastunut olevansa sairas? Tai ymmärtääkö ikinä uskomustensa olevan liioiteltuja? Välillä nimittäin kyseinen henkilö syyttää minuakin asioista. Ihmettelen vain, miksi hän on tekemisissä kanssani jos uskoo minusta, mitä väittää.

Usein, vaikka henkilö olisi saanut diagnoosin, hän on sairaudentunnoton. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilö ei koe olevansa vähääkään sairas. Vaikka lääkäri olisi kertonut sairaudesta aivan suoraan, harhaluuloisuushäiriöstä kärsivä ei usko, että hän sairastaa harhaluuloisuushäiriötä. Hän pitää outoja uskomuksiaan tosina ja ajattelee, että muut ovat väärässä ja hänelle on annettu väärä diagnoosi.

Juuri näin tuon lähipiiriin kuuluvan kohdalla. Kaikki on häntä vastaan, etenkin lääkärit. Kaikki ovat suunnattoman kiinnostuneita hänestä, naapuritkin vahtivat 24/7 hänen tekemisiään ja varkaita on kaikkialla. Myös terveydelle vaarallisia hoitokeinoja kuviteltuihin sairauksiin. Tosi raskasta on tällaisen ihmisen kanssa oleminen.

Ilmenee mm. näin: henkilö tulkitsee asioita oudosti. Liioittelee. Esim. että häntä vainotaan tai kohdellaan väärin. Kaikessa näkee todisteita tästä. Raivostuu, jos harhan kyseenalaistaa. On herkästi yhteydessä "väärinkohtelustaan" viranomaisiin ym. Muuten käytös on normaalia, lukuunottamatta joitakin päähänpinttymiä. On erilaista kuin skitsofrenia ja sinänsä harhat eivät ole outoja (kuten että televisiosta vakoillaan hallituksen toimesta) mutta eivät ole tottakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissä on... Hänellä ei diagnoosia, mutta oireet sopivat täysin.

Minua kiinnostaa tietää, tajuaako sairastunut olevansa sairas? Tai ymmärtääkö ikinä uskomustensa olevan liioiteltuja? Välillä nimittäin kyseinen henkilö syyttää minuakin asioista. Ihmettelen vain, miksi hän on tekemisissä kanssani jos uskoo minusta, mitä väittää.

Ei ymmärrä, mikä tuo vain lisää paineita lähimmäisille, jotka joutuvat kuuntelemaan hänen harhaluulojaan kotona käyvistä varkaista, ilkeistä ihmisistä, jotka piilottelevat hänen tavaroitaan. Lääkärit huijaavat ja ruokalan emäntä yrittää myrkyttää jne... Sairaus on omituinen. Ihminen on ikään kuin järjissään, ymmärtää missä on ja juttelee ihan järkevästi, kunnes sitten samaan hengenvetoon alkaa tämä "outoja sattumuksia arjessa" jutut.

Ihan just näin. Muuten ihania ihmisiä, mutta yks kaks jokin pikkuasia saa taas outoja käänteitä ja juttuja aikaiseksi. Rasittavaa. :(

Käy kysymässä samaa tuolla "lähetä viesti kaipaamallesi henkilölle OFFICIAL" viestiketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissä on... Hänellä ei diagnoosia, mutta oireet sopivat täysin.

Minua kiinnostaa tietää, tajuaako sairastunut olevansa sairas? Tai ymmärtääkö ikinä uskomustensa olevan liioiteltuja? Välillä nimittäin kyseinen henkilö syyttää minuakin asioista. Ihmettelen vain, miksi hän on tekemisissä kanssani jos uskoo minusta, mitä väittää.

Usein, vaikka henkilö olisi saanut diagnoosin, hän on sairaudentunnoton. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilö ei koe olevansa vähääkään sairas. Vaikka lääkäri olisi kertonut sairaudesta aivan suoraan, harhaluuloisuushäiriöstä kärsivä ei usko, että hän sairastaa harhaluuloisuushäiriötä. Hän pitää outoja uskomuksiaan tosina ja ajattelee, että muut ovat väärässä ja hänelle on annettu väärä diagnoosi.

Olen käynyt äitini kanssa keskustelun.... ymmärthän sinä eläkkeellä olevana psykiatrisena sairaanhoitajana, että selitys kadonneelle ja uudelleen ilmestyneelle esineelle on todennäköisesti huonotunut lähimuistisi, jolle ei myöskään useamman vuoden takainen aivoinfarkti tehnyt hyvää.

Hänen mielestään hänen kodissaan käy joku. Ehdotin lukon vaihtoa, ei kuulemma auta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kokemusta miehestäni tämän sairauden kanssa. Hänelle se ei näytä olevan kova paikka, mutta minulle on. Saan hävetä tosi usein pahasti ja kuulla sellaisia outoja juttuja johon en viitsi edes vastaa mitään kun ne on niin outoja.

Sama... Pelkään, että hän nolaa itsensä kun syyttää muita aivan ihmeellisistä asioista. Pelkään myös, jos tämä paheneekin... Turhauttaa välillä niin paljon.

Syyttääkö miehesi sinua ikinä? Minua syyttää...

Syytti aluksi, mutta ei enää niinkään. Jos joku asia on hävinnyt, minkä hän on itse hävittänyt. Syyttää siitä murtovarkaita, naapureita, huoltomiehiä tms. On tällöin kovin kiihtynyt ja arvaamaton. Ei lyö tai mitään sellaista. Uhkailee sellaisia ihmisiä joita ei ole paikalla. 

Minua syyttää, kun en lähde mukaan todistajaksi kaikenlaisiin valituksiin. Koska en lähde mukaan, se tarkoittaa että olen ns. juonessa mukana ja häntä vastaan... Puhe ei auta.

Jutuista päätellen monellakin täällä on tuo samainen häiriö. 

Vierailija kirjoitti:

Älkää jaksako jauhaa peetä. Ketään ei kiinnosta teidän häiriöt. Me muut käydään töissä.

Harhaluuloisuushäiriö ei estä töissäkäymistä.