29-vuotias ja vain epäonnea deittimarkkinoilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.

Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.

Ja iso osa naisista ottaa miehen jonka ulkonäöstä tykkää ja päätyy sen kanssa parisuhteeseen. Väitän, että suurin osa niistä jotka ylipäänsä ovat suhteessa.

No on eri asia tykätä toisen ulkonäöstä kuin pitää häntä ihan erityisen hyvän näköisenä. Aika iso osa ihmisitä on sen näköisiä että heidän ulkonäöstään voi ainakin potentiaalisesti ihan tykätä mutta huomiota herättävän hyvännäköisiä on vain pieni osa.

Ja se 5-10 % kuvitelma, mikä palstalla elää ("kaikki naiset tykkäävät samoista miehistä, joita on max 10 % kaikista") on nimensä mukaisesti kuvitelma. Joku hoopottaa teitä palstapoikia, ymmärrättehän? Aivopesee jankutuksillaan uskomaan, että naiset tykkäävät vain kalsarileuoista. Jos menisitte ovesta ulos ja katsoisitte ympärillenne niin huomaisitte, että se ei pidä paikkaansa. Mutta ette uskalla.

Miksi näissä jutuissa oletetaan aina, että kyseistä mieltä oleva eivät esim. kävisi viihteellä, opiskelisi yliopistossa tai olisi ylipäänsä aktiivisesti tietokoneen ulkopuolisessa maailmassa? Ollaan käyty samalla kaveriporukalla viihteellä aika monta vuotta ja aina naiset kiinnostuvat kaveriporukan samoista tyypeistä. Miksi tämä havainto ei ole validi?

ohis

Ja kun itse aikoinaan kävin baareissa, aina miehet kiinnostuivat samoista kaveriporukan tai vakiojengin naisista. Kun olin mukana sinkkutoiminnassa, aina samat naiset raportoivat kuinka uudet miehet kinusivat heitä treffeille. Eli aivan sama asia. Jos menisin tänä iltana baariin (leikitään ettei olisi koronaa), huomaisin kyllä hyvin nopeasti, ketkä ovat ne paikan naiset, joiden ympärillä miehet pörräävät.

Mutta niin vaan me muutkin pariuduimme, sekä ne miehet joiden ympärillä naiset eivät baarissa pyörineet että me naiset, jotka jäimme kauniimpien jalkoihin. Ja jos sinä menet Prismaan ja katsot siellä olevia pariskuntia, niin teoria vain komeimman 10 %:n pariutumisesta alkaa naurattaa.

Tykkään viestistäsi, mutta siinä ohitetaan yksi asia. Prismassa näkeväsi "eivät 10% kuuluvat pariskunnat", ovat nimenomaa pariskuntia, eivät sinkkuja. Tässä kysyttiin ja pohdittiin syitä sinkkuuteen. Näistä, joidenkin mielestä "eripari"-pareista osa onkin juuri onnistunut kohtaamaan kumppaninsa ihmisenä, minkä takia he eivät ole enää sinkkuja. Monet ikisinkut sen sijaan edelleen haikailevat tuon "10%" perään, mihin kuuluuvat oleellisesti tässä ketjussa monesti mainitut sosioekonomista asemaa nostattavat ominaisuudet, kuten miellyttävä ulkonakö (ei miesmalli), huumorintajuisuus, korkeakoulutus, hyväpalkkainen työ, urheilullisuus jne. 

Olen eri, mutta olen eri mieltä tuosta. Eivät ainakaan oman tuttavapiirin peruspariskunnat ole luopuneet omista ulkoisista(kaan) toiveista kumppanille, vaan iso osa pitää sitä puolisoa aidosti kivannnäköisenä ja huumorintajuisena. Eikä nämä ole mitään 10% pareja vaan ihan tavallisia ihmisiä. Ei kyse ole mistään tyytymisestä niinkuin annat ymmärtää.

En selvästikään osaa ilmaista itseäni tarpeeksi selvästi, kun viestini sisältö tulkitaan "huonoon tyytymiseksi". Tarkoitinkin juuri, että nimenomaan ne kaikista tavallisimmat, ei-vaatimuslista kädessä kävelevät, ihmisen ihmisenä kohtaavat löytävät itelleen puolison, kun taas ikisinkuissa on lähinnä näitä vaatimuslista-ihmisiä. Pidän inhimillisyyttä hyveenä ja uskon näiden "Prismaparien" olevan keskivertoa onnellisimpia suhteessaan, kun yhdessäolo perustuu syvällisemmälle yhteydelle eikä pelkille ulkoisille ominaisuuksille yhdistettynä "ihan kivaan luonteeseen".

Niin. Minä taas yritin sanoa, että kyllä isolla osalla niistä prismapareistakin on ollut omat kriteerinsä, oli niistä sitten kirjallista listaa tai ei. Ja ne vaatimukset voivat olla juuri samankaltaisia kuin täällä on mainittu. Se on lähinnä palstamiesten tulkintaa, että niiden täyttyminen vaatisi jotain 10% laatikkoleukaa. Jos joku sanoo haluavansa omaan silmäänsä kivannäköisen, niin se voi ihan oikeasti tarkoittaa juuri sitä eikä mitään kalsarimallia. Samalla tavalla kuin koulutetun toivominen ei automaattiseksi tarkoita palstamiesten jankuttamaa kirurgilentäjää eikä hauskuus tarkoita ammattikoomikkoa. Ihan tavalliset prismamiehet voivat olla ja usein ovatkin jonkun silmään kivannäköisiä, hauskoja jne. Ei se että pari taviksen näköistä ihmistä kävelee kadulla käsi kädessä tarkoita sitä, ettei heillä olisi ollut mitään kriteereitä kumppanille tai edes että ne kriteerit olisivat olleet jotenkin muita ylevämpiä.

Minäkin halusin hyvännäköisen, hauskan, sosiaalisen ja älykkään miehen. Ihan tavallinen sinkkunaisen pinnallinen vaatimuslista. En tehnyt kompromissia tai joustanut yhdestäkään kriteeristä ja löysin unelmamieheni. Kukaan ulkopuolinen ei silti pitäisi minun puolisoani top10 miehenä, vaan me uppoaisimme sulavasti tuonne prismapariskuntien harmaaseen joukkoon. Juuri siksi, että nämä kriteerit eivät tarkoita kaikille naisille samoja asioita vaikka täällä niin halutaan väittääkin.

Onpas täällä mielenkiintoinen keskustelu käynnissä.

Minäpä kerron miten se oikeasti menee. Voit ajatella asian näin:

Kaikkien naisten vaatimuslista on tasan sama.

Kyllä, luit oikein.

Mitään erilaista miesmakua ei ole oikeasti olemassa, vaan vaatimuslista on aina identtinen. Ainoat erot tulevat siitä että eri aiset yliviivaavat eri asioita pois. Joku ei vaadi pituutta, toinen ei vaadi menestystä, kolmas ei vaadi sosiaalista taitavuutta tai edes jämeryyttä. Joku voi joustaa itsevarmuudestakin, jos ulkonäkö ei riitä itsevarmoihin miehiin. Kuitenkaan noiden ominaisuuksien vastakohdat eivät kiinnosta ainuttakaan naista. Yhdenkään naisen unelmamies ei ole 165cm, hintelä, korkeaääninen, epävarma, matalassa sosioekonomisessa asemassa, sosiaalisesti kömpelö, tms.

Eli todellisuudessa kaikkien naisten maku on sama. Kyse on vain siitä kuinka paljon ollaan valmiita joustamaan, ja missä asioissa. Yleensä tämä on suhteessa naisen ulkonäköön. Nainen voi selitellä kuinka mies X on täydellinen, mutta jos naisen kysyntä lisääntyy vaikkapa hoikistumisen takia, kummasti seuraava mies onkin lähempänä stereotyyppistä unelmamiestä.

ps. en kirjoittele tänne ilman nimimerkkiä, kirjoitan aina nimimerkillä 121212. Tässä todiste että jotkut arvostavat asiantuntemustani:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3765741/onko-sinulla-ollut-ikava-pikkuk…

Siis eihän se lista silloin ole sama, jos eri naiset viivaavat yli eri asioita? Ja tietysti se on niin, että tietyt ominaisuudet nähdään positiivisina ja harvemmin kukaan etsii niiden täyttä vastakohtaa. Tämähän nyt on aivan itsestään selvää. Kuinka moni mies etsii nimenomaan rumaa, tyhmää, tylsää ja kiukkuista elämäntapatyötöntä? Aika harva, veikkaisin. Jotkut naiset painottavat parinhaussa tiettyjä hyviä ominaisuuksia ja ovat niiden vuoksi valmiita hyväksymään joitakin vähemmän hyviä. Tästä se erilaisuus tulee. Huono mäihä tietysti niille, joilla ei ole kuin pelkästään niitä universaalisti huonoina pidettyjä ominaisuuksia. Voin kyllä luvata, että aika heikko se on pariutumisennuste niillä vastaavilla naisillakin.

Myönnät siis että tasoteoria pitää paikkansa.

Kaikki naiset arvostavat samoja ominaisuuksia, mutta riippuen omasta tasostaan ovat valmiita joustamaan.

No eihän ne silloin arvosta samoja ominaisuuksia, jos joku toiselle kriittisen tärkeä kriteeri on toiselle lähes tai täysin merkityksetön.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on todennäköisesti siinä, että kiinnostut samoista miehistä kuin muutkin naiset

Anteeksi mutta voitko poistua, jonneilta ei kysytty.

Miten tuon inkelivinkulin saisi laitokseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt tätä kehotusta laskea rimaa, jos edelliset parisuhteet tai tapailut ovat menneet puihin. Silloinhan pitää juuri rimaa nostaa. Jos edellinen parisuhteeni päättyi siihen, että koskaan ei puhuttu mistään mitään, mies ei kuunnellut, teki paljon töitä, ei halunnut lapsia ja lopulta petti, niin mitä saan, jos lasken rimaa? Puhumattoman ja kuuntelemattoman puolison, joka tekee paljon töitä, ei halua lapsia, pettää ja? Mitä vielä? Miksi kelpuuttaisin vielä huonompaa tilalle?

Olen paljon mieluummin yksin kuin ottaisin sutta ja sekundaa rinnalleni. 

Miksi on pakko esittää ja valehdella?

Laske rimaa, koskee tietenkin ulkonäköä ja statusta, niitä pinnallisia kriteereitä joihin naiset universaalisti reagoi. Joka määrittää miehen tason, eli haluttavuuden, eli kuinka paljon valinnanvaraa miehellä on. Miksi ette kykene keskustelemaan rehellisesti?

Olen eri, mutta mitä pahaa on siinä että haluaa myös ulkoisesti viehättävän puolison? Minusta se on ihan elinehto normaalille parisuhteelle.

Ei mitään, kunhan olisi rehellinen siitä. Edes tuossa viestissäsi et pystynyt siihen, sillä "myös" on harhaanjohtava. Ulkonäkö on 1. kynnys, joka pitää ylittää. Ei kolmas, ei kymmenes, ei "myös".

No tuo on sinun omaa tulkintaasi. Epämiellyttävä ulkonäkö on vain yksi poissulkukriteeri muiden joukossa. Kyllä, se on minulla ehdoton - läheskään kaikilla naisilla ei ole, vaan joku muu tai jotkut muut kriiteri(t) on tärkeämpi(ä). Eikä se minullakaan ole ainut ehdoton kriteeri, tasan yhtä ehdottomia on muitakin. Tosin ei nekään sen ylevämpiä ole.

Minä (N) väitän, että joka ikisellä naisella ulkonäkö on ehdoton kriteeri, koska parisuhde on myös seksisuhde. Ihmiseen rakastuu vain, jos hänet näkee haluttavana ja sellaisena, jota haluaa katsella ja kosketella.

Se taas on aivan eri asia kuin klassinen komeus, mutta nautin siitä kun palstamiehet itkevät itsensä uneen ajatellen leukakalsarilentäjiä. Kun omaa teini-iän poikaystäväänikin näin jälkikäteen katson, niin siinä oli kyllä ihan tavallinen akneihoinen liinatukka-maalaispoika. Mutta jessus kuinka olin häneen silloin ihastunut!

Minä olen kyllä eri mieltä. Tunnen useampia naisia, jotka ovat ihan suoraan myöntäneet, että kumppanin ulkonäössä olisi ollut parantamisen varaa mutta kaikki muut kriteerit täyttyi ja lopulta rakastui näihin muihin ominaisuuksiin.

Viime viikolla juttelin täällä miesten koulutustasoa koskevassa ketjussa jossa kerroin, että itse tingin akateemisuudesta kun tajusin että jostain on tingittävä. Joku toinen kertoi tinkineensä itse mieluummin kasvojen komeudesta. Tämä vastaa havaintojani livenäkin - ulkonäkö ei ole kaikille niin tärkeää kuin toisille.

Eli he harrastavat seksiä silmät kiinni ja fantasioivat muista miehistä?

Naisillahan se ei mene kuten miehillä, keskimäärin emme ole niin visuaalisuuden perään. Enkä seksin aikana fantasioi kenestäkään miehestä, edes omasta aviosiipasta, vaan ihan mietin sitä omaa nautintoa, toki miehen nautinto huomioiden. 

En valinnut miestäni todellakaan minkään "kiihottavuuden" perusteella, vaan siksi esim. että oli kiltti ja huomaavainen, hauska, rauhallinen, meillä oli samat arvot ym. Mielestäni hän on ihan hyvännäköinen, vaikkei mikään maailman komein, ja minäkin olen riittävän kaunis, vaikken lähelläkään missi.

Tämä. Huvittavaa, miten jotkut miehet projisoivat omia käyttäytymismallejaan muihin. Ilmankos kyseinen heppu ei ole saanut naista, kun ei tiedä tällaistakaan peruseroavaisuutta sukupuolten välillä. Miehet ovat visuaalisia, kun taas naisen nautinto tulee enemmän tuntoaistin ja kuulon kautta. Minä keskityn seksissä täysin tuntemuksiini, en näkemiini asioihin. Roolileikit tai fantasioinnit eivät saa minua syttymään, vaan korkeintaan alkaisin nauramaan ja menettäisin haluni, jos sellaisiin pelleilyihin pitäisi osallistua. Onneksi olen löytänyt miehen, jonka kanssa ymmärrämme toisiamme myös sängyssä.

Tähänkö muuten perustuu kikkeli-kuvien lähettäminen? Kun itse olisivat onnesta soikeina jos joku laittais pimpasta kuvan, niin sitten luulevat naisten kiihottuvan näistä :D ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama kun näin bestikseni miehen ensimmäisen kerran. Minun silmääni ei yhtään komea, pikemminkin oudon näköinen... Mutta en tietty kehdannut sanoa, vaikka ystävä tivasi et no, eikö olekin komea :D Mutta nyt, vuosikymmenien tuntemisen jälkeen ihan mukavalta näyttää minunkin silmääni, kiva ihminen kun on, ja pääasia tetenkin et tekee ystäväni onnelliseksi <3

Onneksi kaikki ei viehätytä samoista ihmisistä!

Oma ensireaktioni tyttären poikaystävästä oli myös "olisi voinut komeammankin saada". Mutta tyttären mielestä hän on söpö ja kun olen kysynyt eikö lihavuus haittaa, niin "on ainakin pehmeä halia". Mutta luonne pojalla on mukava ja hän osaa tukea tytärtä hienosti ja vahvistaa hänen ammatillista itseluottamustaan. Naisilla kun on tapana vähätellä kykyjään, niin on plussaa kun on puoliso joka sanoo "sä et tajuu miten hyvä sä oot" <3   

Ei kai kukaan aikuinen ihminen mene sanomaan jotain noin typerää? 

ohis

Nuoret voi hyvin sanoa noin, ja saattoihan kyse olla vaikka teineistä, tässä ei sanottu ikää  =)

Miettikää miten noloa olisi, jos joku kysyisi miten tapasit kumppanisi ja sitten kertoisit, että tinderissä hahaha ei vitsi olis nolooo! Siinä sais hävetä silmät pois päästä lol

Ei tinderistä taida olla helppoa löytää mitään aitoa, miksi et kokeile muita deittisivuja? niistä toki osa maksaa, mutta ehkä niissä voisi olla joku joka etsii yhtä vakavaa kuin sinä. Joskus täytyy myös alentaa vaatimuksia, jos sinun komea tarkoittaa jotain mieskalenterimiestä sellaiset ovat 80% varattuja tai etsivät jotain ihan muuta, eli alenna vaatimustasoasi ala katsella myös ikäistäsi hieman vanhempia/vähän nuorempia ja myös muun maalaisia ja eri kaupungeissa olevia. Jos rajaa liikaa yhteen kohteeseen ja tietyn näköisiin+ikäisiin ei löydä helpolla ketään, ei ehkä ikinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iik! Mielummin tuossa iässä elää itselleen kuin ottaa jotain kivirekeä selkänsä taakse. Nuoruudesta pitää nauttia! Ehtii tuota myöhemminkin vetää rekeä perässään, taikka sitten lisääntyy yksinään.

Meidän lapsi meni 18 vuotiaana naimisiin, sulho oli 19. Täyttivät kyllä muutama kuukausi häiden jälkeen 19 ja 20. Mutta melko tavallista nuoren ihmisen elämää he elävät, opiskelua, töitä ja hengailua kavereiden kanssa. Eivätkä he ole kaveripiirissään ainoita, jotka ovat lukioaikana pariutuneet, tällaisia pariskuntia on paljon, joskaan muut eivät ole niin kiireellä menneet naimisiin.

Miksi niitä nuoruusvuosia pitäisi väkisin viettää vaihtelevassa seurassa, tai irtosuhteissa, jos on sattunut käymään niin että sopiva puoliso on löytynyt jo nuorena? Kai sen omankin kullan kanssa voi hauskaa pitää?

Minäkin löysin sopivan puolison 21-vuotiaana, naimisiin menimme kun olin 24. Kasvoimme erilleen, kun olin 29.

Minä löysin aviomiehen 34-vuotiaana. Huomasimme olevamme liian erilaisia ja erosimme kun olin 42v. Elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Miettikää miten noloa olisi, jos joku kysyisi miten tapasit kumppanisi ja sitten kertoisit, että tinderissä hahaha ei vitsi olis nolooo! Siinä sais hävetä silmät pois päästä lol

Ei siinä ole mitään noloa. Minä löysin hyvän miehen tinderistä. n49

Vierailija kirjoitti:

Ei tinderistä taida olla helppoa löytää mitään aitoa, miksi et kokeile muita deittisivuja? niistä toki osa maksaa, mutta ehkä niissä voisi olla joku joka etsii yhtä vakavaa kuin sinä. Joskus täytyy myös alentaa vaatimuksia, jos sinun komea tarkoittaa jotain mieskalenterimiestä sellaiset ovat 80% varattuja tai etsivät jotain ihan muuta, eli alenna vaatimustasoasi ala katsella myös ikäistäsi hieman vanhempia/vähän nuorempia ja myös muun maalaisia ja eri kaupungeissa olevia. Jos rajaa liikaa yhteen kohteeseen ja tietyn näköisiin+ikäisiin ei löydä helpolla ketään, ei ehkä ikinä. 

Pointsit siitä, että ehdotit vähän vanhempaa tai nuorempaa. Osa miehistä kun tuntuu ehdottavan vain niitä 10 v vanhempia, jotka ei läheskään kaikkia naisia kertakaikkiaan kiinnosta. Nuorempi voi silloin olla ihan hyvä valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin voit vielä muutaman vuoden odotella. Kokemuksesta: kolmekymppinen kyllä tietää nopeammin kuin teini, voiko toisen kanssa elää vai ei. Kun tuntee itsensäkin paremmin, on helppo aika kättelyssä tietää, tuleeko jutusta mitään.

Minulla on paljon kavereita jotka ovat olleet samassa tilanteessa eli noin kolmekymppisenä löytyy se tyyppi, kyllä se melkein vuodessa on kaikkien häät tanssittu, omanikin =) Nyt kolme lasta, kuopus kun olin 38v.

Minä olin 29 kun tapasin mieheni, hän oli 31. Seurusteltiin 8kk ennen naimisiinmenoa ja hyvin pian naimisiinmenon jälkeen tulin raskaaksi, lapsi syntyi 11,5kk häiden jälkeen. Vuoden sisään ensitreffeistä oltiin siis jo naimisissa, raskaana ja tehty kaupat meidän ensimmäisestä perheasunnosta. Ei ollut tuossa kohtaa enää tarvetta jahkailuun kun sopiva osui kohdalle, nyt jo 20 vuotta naimisissa ja lapsikin jo omillaan. Saadaan taas olla kaksistaan <3

Tämä juurikin on kuvaus nykykuviosta.

Tavismiehet eivät kelpaa naisilla kun naiset ovat nuoria ja hehkeitä, eivätkä vielä haaveile perheestä.

Kun lapsikuume iskee, tavismiehet alkavat kiinnostamaan. Sitten seurustelu-naimisiin-asuntolaina-lapsia-pikavauhtia tap tap enen kuin parin vuoden ensihuuma on edes lakannut.

Yli 50% pareista eroaa, 80% tapauksista naisen aloitteesta. Miksi?

- koska tavismies kiinnostaa naista vain kun sellainen on tarpeellinen perhehaaveiden takia

- parit eivät ehdi hitsautua yhteen, koska naiset haluavat minmoida ajan joka seurustellaan tavismiehen kanssa vain huvin vuoksi (ilman että hankitaan lapsia ja asuntolainaa)

Oletat että jokainen nainen harrastaa silmittömästi irtosuhteita ennenkuin vihdoin suostuvat vakiintumaan. Sanon että olet kovin väärässä: tutkimusten mukaan suurella osalla naisista on ennen vakiintumista seksuaalisia kokemuksia 0-2 eri miehen kanssa. 

Taidat nyt puhua siitä naisten 10%, jotka ahkeroivat Tinderissä.

Okcupid teoriat ja yleisesti tasot perustuu oikeisto-konservatiiviseen ajatteluun jossa ajatellaan _KAIKKIEN_ hakevan perhettä. Koskaan ei puhuta sanallakaan alternatiivi, liberaalit ja muista toisen suunnan edustajista. Hekin ovat noissa palveluissa hakemassa seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin voit vielä muutaman vuoden odotella. Kokemuksesta: kolmekymppinen kyllä tietää nopeammin kuin teini, voiko toisen kanssa elää vai ei. Kun tuntee itsensäkin paremmin, on helppo aika kättelyssä tietää, tuleeko jutusta mitään.

Minulla on paljon kavereita jotka ovat olleet samassa tilanteessa eli noin kolmekymppisenä löytyy se tyyppi, kyllä se melkein vuodessa on kaikkien häät tanssittu, omanikin =) Nyt kolme lasta, kuopus kun olin 38v.

Minä olin 29 kun tapasin mieheni, hän oli 31. Seurusteltiin 8kk ennen naimisiinmenoa ja hyvin pian naimisiinmenon jälkeen tulin raskaaksi, lapsi syntyi 11,5kk häiden jälkeen. Vuoden sisään ensitreffeistä oltiin siis jo naimisissa, raskaana ja tehty kaupat meidän ensimmäisestä perheasunnosta. Ei ollut tuossa kohtaa enää tarvetta jahkailuun kun sopiva osui kohdalle, nyt jo 20 vuotta naimisissa ja lapsikin jo omillaan. Saadaan taas olla kaksistaan <3

Tämä juurikin on kuvaus nykykuviosta.

Tavismiehet eivät kelpaa naisilla kun naiset ovat nuoria ja hehkeitä, eivätkä vielä haaveile perheestä.

Kun lapsikuume iskee, tavismiehet alkavat kiinnostamaan. Sitten seurustelu-naimisiin-asuntolaina-lapsia-pikavauhtia tap tap enen kuin parin vuoden ensihuuma on edes lakannut.

Yli 50% pareista eroaa, 80% tapauksista naisen aloitteesta. Miksi?

- koska tavismies kiinnostaa naista vain kun sellainen on tarpeellinen perhehaaveiden takia

- parit eivät ehdi hitsautua yhteen, koska naiset haluavat minmoida ajan joka seurustellaan tavismiehen kanssa vain huvin vuoksi (ilman että hankitaan lapsia ja asuntolainaa)

Oletat että jokainen nainen harrastaa silmittömästi irtosuhteita ennenkuin vihdoin suostuvat vakiintumaan. Sanon että olet kovin väärässä: tutkimusten mukaan suurella osalla naisista on ennen vakiintumista seksuaalisia kokemuksia 0-2 eri miehen kanssa. 

Taidat nyt puhua siitä naisten 10%, jotka ahkeroivat Tinderissä.

Minulla on mielikuva, että jossain olisi mainittu seitsemän, mutta en enää jaksa muistaa oliko se keskiarvo vai mediaani ja missä vaiheessa eli naimisiin/avoliittoon mennessä vai jo "vakavaan parisuhteeseen" sitoutuessa. Jossain toisaalla on naisten kohdalla luku 12 ja miehillä 16.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt tätä kehotusta laskea rimaa, jos edelliset parisuhteet tai tapailut ovat menneet puihin. Silloinhan pitää juuri rimaa nostaa. Jos edellinen parisuhteeni päättyi siihen, että koskaan ei puhuttu mistään mitään, mies ei kuunnellut, teki paljon töitä, ei halunnut lapsia ja lopulta petti, niin mitä saan, jos lasken rimaa? Puhumattoman ja kuuntelemattoman puolison, joka tekee paljon töitä, ei halua lapsia, pettää ja? Mitä vielä? Miksi kelpuuttaisin vielä huonompaa tilalle?

Olen paljon mieluummin yksin kuin ottaisin sutta ja sekundaa rinnalleni. 

Miksi on pakko esittää ja valehdella?

Laske rimaa, koskee tietenkin ulkonäköä ja statusta, niitä pinnallisia kriteereitä joihin naiset universaalisti reagoi. Joka määrittää miehen tason, eli haluttavuuden, eli kuinka paljon valinnanvaraa miehellä on. Miksi ette kykene keskustelemaan rehellisesti?

Olen eri, mutta mitä pahaa on siinä että haluaa myös ulkoisesti viehättävän puolison? Minusta se on ihan elinehto normaalille parisuhteelle.

Ei mitään, kunhan olisi rehellinen siitä. Edes tuossa viestissäsi et pystynyt siihen, sillä "myös" on harhaanjohtava. Ulkonäkö on 1. kynnys, joka pitää ylittää. Ei kolmas, ei kymmenes, ei "myös".

No tuo on sinun omaa tulkintaasi. Epämiellyttävä ulkonäkö on vain yksi poissulkukriteeri muiden joukossa. Kyllä, se on minulla ehdoton - läheskään kaikilla naisilla ei ole, vaan joku muu tai jotkut muut kriiteri(t) on tärkeämpi(ä). Eikä se minullakaan ole ainut ehdoton kriteeri, tasan yhtä ehdottomia on muitakin. Tosin ei nekään sen ylevämpiä ole.

Minä (N) väitän, että joka ikisellä naisella ulkonäkö on ehdoton kriteeri, koska parisuhde on myös seksisuhde. Ihmiseen rakastuu vain, jos hänet näkee haluttavana ja sellaisena, jota haluaa katsella ja kosketella.

Se taas on aivan eri asia kuin klassinen komeus, mutta nautin siitä kun palstamiehet itkevät itsensä uneen ajatellen leukakalsarilentäjiä. Kun omaa teini-iän poikaystäväänikin näin jälkikäteen katson, niin siinä oli kyllä ihan tavallinen akneihoinen liinatukka-maalaispoika. Mutta jessus kuinka olin häneen silloin ihastunut!

Minä olen kyllä eri mieltä. Tunnen useampia naisia, jotka ovat ihan suoraan myöntäneet, että kumppanin ulkonäössä olisi ollut parantamisen varaa mutta kaikki muut kriteerit täyttyi ja lopulta rakastui näihin muihin ominaisuuksiin.

Viime viikolla juttelin täällä miesten koulutustasoa koskevassa ketjussa jossa kerroin, että itse tingin akateemisuudesta kun tajusin että jostain on tingittävä. Joku toinen kertoi tinkineensä itse mieluummin kasvojen komeudesta. Tämä vastaa havaintojani livenäkin - ulkonäkö ei ole kaikille niin tärkeää kuin toisille.

Eli he harrastavat seksiä silmät kiinni ja fantasioivat muista miehistä?

Naisillahan se ei mene kuten miehillä, keskimäärin emme ole niin visuaalisuuden perään. Enkä seksin aikana fantasioi kenestäkään miehestä, edes omasta aviosiipasta, vaan ihan mietin sitä omaa nautintoa, toki miehen nautinto huomioiden. 

En valinnut miestäni todellakaan minkään "kiihottavuuden" perusteella, vaan siksi esim. että oli kiltti ja huomaavainen, hauska, rauhallinen, meillä oli samat arvot ym. Mielestäni hän on ihan hyvännäköinen, vaikkei mikään maailman komein, ja minäkin olen riittävän kaunis, vaikken lähelläkään missi.

Tämä. Huvittavaa, miten jotkut miehet projisoivat omia käyttäytymismallejaan muihin. Ilmankos kyseinen heppu ei ole saanut naista, kun ei tiedä tällaistakaan peruseroavaisuutta sukupuolten välillä. Miehet ovat visuaalisia, kun taas naisen nautinto tulee enemmän tuntoaistin ja kuulon kautta. Minä keskityn seksissä täysin tuntemuksiini, en näkemiini asioihin. Roolileikit tai fantasioinnit eivät saa minua syttymään, vaan korkeintaan alkaisin nauramaan ja menettäisin haluni, jos sellaisiin pelleilyihin pitäisi osallistua. Onneksi olen löytänyt miehen, jonka kanssa ymmärrämme toisiamme myös sängyssä.

Minusta roolileikit tai rekvisiitta eivät liity visuaalisuuteen sinänsä, vaan pornon vaikutukseen ja henkiseen kypsymättömyyteen. Siis narsistiseen seksiin. Itse en noihin suostuisi.

Enkä oikein muutenkaan haluaisi vahvistaa miehet sitä, naiset tätä. Naisissa on nykyään hyvin monenlaista kulkijaa, myös edelleen niitä vaniljasta tykkääviä. Eihän se intohimoa mitenkään poissulje.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin voit vielä muutaman vuoden odotella. Kokemuksesta: kolmekymppinen kyllä tietää nopeammin kuin teini, voiko toisen kanssa elää vai ei. Kun tuntee itsensäkin paremmin, on helppo aika kättelyssä tietää, tuleeko jutusta mitään.

Minulla on paljon kavereita jotka ovat olleet samassa tilanteessa eli noin kolmekymppisenä löytyy se tyyppi, kyllä se melkein vuodessa on kaikkien häät tanssittu, omanikin =) Nyt kolme lasta, kuopus kun olin 38v.

Minä olin 29 kun tapasin mieheni, hän oli 31. Seurusteltiin 8kk ennen naimisiinmenoa ja hyvin pian naimisiinmenon jälkeen tulin raskaaksi, lapsi syntyi 11,5kk häiden jälkeen. Vuoden sisään ensitreffeistä oltiin siis jo naimisissa, raskaana ja tehty kaupat meidän ensimmäisestä perheasunnosta. Ei ollut tuossa kohtaa enää tarvetta jahkailuun kun sopiva osui kohdalle, nyt jo 20 vuotta naimisissa ja lapsikin jo omillaan. Saadaan taas olla kaksistaan <3

Tämä juurikin on kuvaus nykykuviosta.

Tavismiehet eivät kelpaa naisilla kun naiset ovat nuoria ja hehkeitä, eivätkä vielä haaveile perheestä.

Kun lapsikuume iskee, tavismiehet alkavat kiinnostamaan. Sitten seurustelu-naimisiin-asuntolaina-lapsia-pikavauhtia tap tap enen kuin parin vuoden ensihuuma on edes lakannut.

Yli 50% pareista eroaa, 80% tapauksista naisen aloitteesta. Miksi?

- koska tavismies kiinnostaa naista vain kun sellainen on tarpeellinen perhehaaveiden takia

- parit eivät ehdi hitsautua yhteen, koska naiset haluavat minmoida ajan joka seurustellaan tavismiehen kanssa vain huvin vuoksi (ilman että hankitaan lapsia ja asuntolainaa)

Oletat että jokainen nainen harrastaa silmittömästi irtosuhteita ennenkuin vihdoin suostuvat vakiintumaan. Sanon että olet kovin väärässä: tutkimusten mukaan suurella osalla naisista on ennen vakiintumista seksuaalisia kokemuksia 0-2 eri miehen kanssa. 

Taidat nyt puhua siitä naisten 10%, jotka ahkeroivat Tinderissä.

Minulla on mielikuva, että jossain olisi mainittu seitsemän, mutta en enää jaksa muistaa oliko se keskiarvo vai mediaani ja missä vaiheessa eli naimisiin/avoliittoon mennessä vai jo "vakavaan parisuhteeseen" sitoutuessa. Jossain toisaalla on naisten kohdalla luku 12 ja miehillä 16.

Finsex:in teettämässä kyselyssä naisten luku oli muistaakseni verrattain pieni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama kun näin bestikseni miehen ensimmäisen kerran. Minun silmääni ei yhtään komea, pikemminkin oudon näköinen... Mutta en tietty kehdannut sanoa, vaikka ystävä tivasi et no, eikö olekin komea :D Mutta nyt, vuosikymmenien tuntemisen jälkeen ihan mukavalta näyttää minunkin silmääni, kiva ihminen kun on, ja pääasia tetenkin et tekee ystäväni onnelliseksi <3

Onneksi kaikki ei viehätytä samoista ihmisistä!

Oma ensireaktioni tyttären poikaystävästä oli myös "olisi voinut komeammankin saada". Mutta tyttären mielestä hän on söpö ja kun olen kysynyt eikö lihavuus haittaa, niin "on ainakin pehmeä halia". Mutta luonne pojalla on mukava ja hän osaa tukea tytärtä hienosti ja vahvistaa hänen ammatillista itseluottamustaan. Naisilla kun on tapana vähätellä kykyjään, niin on plussaa kun on puoliso joka sanoo "sä et tajuu miten hyvä sä oot" <3   

Ei kai kukaan aikuinen ihminen mene sanomaan jotain noin typerää? 

ohis

Nuoret voi hyvin sanoa noin, ja saattoihan kyse olla vaikka teineistä, tässä ei sanottu ikää  =)

Teini-ikäisellä on tytär, jolla on poikaystävä? Toivottavasti ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iik! Mielummin tuossa iässä elää itselleen kuin ottaa jotain kivirekeä selkänsä taakse. Nuoruudesta pitää nauttia! Ehtii tuota myöhemminkin vetää rekeä perässään, taikka sitten lisääntyy yksinään.

Meidän lapsi meni 18 vuotiaana naimisiin, sulho oli 19. Täyttivät kyllä muutama kuukausi häiden jälkeen 19 ja 20. Mutta melko tavallista nuoren ihmisen elämää he elävät, opiskelua, töitä ja hengailua kavereiden kanssa. Eivätkä he ole kaveripiirissään ainoita, jotka ovat lukioaikana pariutuneet, tällaisia pariskuntia on paljon, joskaan muut eivät ole niin kiireellä menneet naimisiin.

Miksi niitä nuoruusvuosia pitäisi väkisin viettää vaihtelevassa seurassa, tai irtosuhteissa, jos on sattunut käymään niin että sopiva puoliso on löytynyt jo nuorena? Kai sen omankin kullan kanssa voi hauskaa pitää?

Se mikä on sopiva alle 20 v, ei välttämättä ole sitä 30 v. Siihen jos on vielä muksut väännetty riesaksi niin jää huoleton ja vapaa nuoruus elämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama kun näin bestikseni miehen ensimmäisen kerran. Minun silmääni ei yhtään komea, pikemminkin oudon näköinen... Mutta en tietty kehdannut sanoa, vaikka ystävä tivasi et no, eikö olekin komea :D Mutta nyt, vuosikymmenien tuntemisen jälkeen ihan mukavalta näyttää minunkin silmääni, kiva ihminen kun on, ja pääasia tetenkin et tekee ystäväni onnelliseksi <3

Onneksi kaikki ei viehätytä samoista ihmisistä!

Oma ensireaktioni tyttären poikaystävästä oli myös "olisi voinut komeammankin saada". Mutta tyttären mielestä hän on söpö ja kun olen kysynyt eikö lihavuus haittaa, niin "on ainakin pehmeä halia". Mutta luonne pojalla on mukava ja hän osaa tukea tytärtä hienosti ja vahvistaa hänen ammatillista itseluottamustaan. Naisilla kun on tapana vähätellä kykyjään, niin on plussaa kun on puoliso joka sanoo "sä et tajuu miten hyvä sä oot" <3   

Ei kai kukaan aikuinen ihminen mene sanomaan jotain noin typerää? 

ohis

Nuoret voi hyvin sanoa noin, ja saattoihan kyse olla vaikka teineistä, tässä ei sanottu ikää  =)

Jos tyttärellä on poikaystävä niin ei kai äiti mikään teini enää ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin voit vielä muutaman vuoden odotella. Kokemuksesta: kolmekymppinen kyllä tietää nopeammin kuin teini, voiko toisen kanssa elää vai ei. Kun tuntee itsensäkin paremmin, on helppo aika kättelyssä tietää, tuleeko jutusta mitään.

Minulla on paljon kavereita jotka ovat olleet samassa tilanteessa eli noin kolmekymppisenä löytyy se tyyppi, kyllä se melkein vuodessa on kaikkien häät tanssittu, omanikin =) Nyt kolme lasta, kuopus kun olin 38v.

Minä olin 29 kun tapasin mieheni, hän oli 31. Seurusteltiin 8kk ennen naimisiinmenoa ja hyvin pian naimisiinmenon jälkeen tulin raskaaksi, lapsi syntyi 11,5kk häiden jälkeen. Vuoden sisään ensitreffeistä oltiin siis jo naimisissa, raskaana ja tehty kaupat meidän ensimmäisestä perheasunnosta. Ei ollut tuossa kohtaa enää tarvetta jahkailuun kun sopiva osui kohdalle, nyt jo 20 vuotta naimisissa ja lapsikin jo omillaan. Saadaan taas olla kaksistaan <3

Tämä juurikin on kuvaus nykykuviosta.

Tavismiehet eivät kelpaa naisilla kun naiset ovat nuoria ja hehkeitä, eivätkä vielä haaveile perheestä.

Kun lapsikuume iskee, tavismiehet alkavat kiinnostamaan. Sitten seurustelu-naimisiin-asuntolaina-lapsia-pikavauhtia tap tap enen kuin parin vuoden ensihuuma on edes lakannut.

Yli 50% pareista eroaa, 80% tapauksista naisen aloitteesta. Miksi?

- koska tavismies kiinnostaa naista vain kun sellainen on tarpeellinen perhehaaveiden takia

- parit eivät ehdi hitsautua yhteen, koska naiset haluavat minmoida ajan joka seurustellaan tavismiehen kanssa vain huvin vuoksi (ilman että hankitaan lapsia ja asuntolainaa)

Oletat että jokainen nainen harrastaa silmittömästi irtosuhteita ennenkuin vihdoin suostuvat vakiintumaan. Sanon että olet kovin väärässä: tutkimusten mukaan suurella osalla naisista on ennen vakiintumista seksuaalisia kokemuksia 0-2 eri miehen kanssa. 

Taidat nyt puhua siitä naisten 10%, jotka ahkeroivat Tinderissä.

Minulla on mielikuva, että jossain olisi mainittu seitsemän, mutta en enää jaksa muistaa oliko se keskiarvo vai mediaani ja missä vaiheessa eli naimisiin/avoliittoon mennessä vai jo "vakavaan parisuhteeseen" sitoutuessa. Jossain toisaalla on naisten kohdalla luku 12 ja miehillä 16.

Täältähän ne voi tarkastaa

https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/sek…

Mediaaneina miehillä on ollut 7-10 kumppania ja naisilla vastaavasti 5-7.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.

Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.

Mistä sinä tiedät, millainen panomies tuo kyseinen tinderistä löytynyt mies on ollut? Tunnen monia häntäheikkejä, jotka ovat aika vaatimattoman näköisiä.

Yllättävän usein ovatkin sitä. Ulkonäöstä ei todellakaan voi päätellä miehen käyttäytymistä.