Lue keskustelun säännöt.
29-vuotias ja vain epäonnea deittimarkkinoilla
27.05.2020 |
Oon seurustellut aikuisiällä vakavasti kahdesti, ja kummatkin suhteet päättyivät miehen pettämiseen.
Oon deittaillut vain vähän, ja nekin miehet, joista olen ollut kiinnostunut, eivät ole olleet kiinnostuneita minusta.
Biologinen kello soi jo kovasti. En haluaisi ekan vastaantulijan kanssa tehdä lasta, mutta voiko tässä iässä enää etsiä sitä oikeaa muutamaa vuotta ja sen jälkeen seurustella vielä pari vuotta ennen lapsenteon yrittämistä.
Asun isossa kaupungissa, oon mielestäni hauska, nätti, iloinen (helposti lähestyttävä), rento, urheilullinen, luotettava. Oon käynyt amk:n ja oon hyvissä töissä.
Mieskriteerit: luotettava, hauska, hyvännäköinen "tavallinen" mies, ei todellakaan tarvi olla malli tms. Urheilullinen, haluaa lapsia.
Mielestäni en halua kuuta taivaalta, mutta en tunnu löytävän ketään. Baareilut eivät ole kiinnostaneet pitkään aikaan. Mistä löytäisin samanhenkisen miehen? Molemmat eksät löysin tinderistä, mutta sekään ei innosta enää. Edellinen suhde loppui noin 2 vuotta sitten.
Kommentit (583)
Vierailija kirjoitti:
Iik! Mielummin tuossa iässä elää itselleen kuin ottaa jotain kivirekeä selkänsä taakse. Nuoruudesta pitää nauttia! Ehtii tuota myöhemminkin vetää rekeä perässään, taikka sitten lisääntyy yksinään.
Meidän lapsi meni 18 vuotiaana naimisiin, sulho oli 19. Täyttivät kyllä muutama kuukausi häiden jälkeen 19 ja 20. Mutta melko tavallista nuoren ihmisen elämää he elävät, opiskelua, töitä ja hengailua kavereiden kanssa. Eivätkä he ole kaveripiirissään ainoita, jotka ovat lukioaikana pariutuneet, tällaisia pariskuntia on paljon, joskaan muut eivät ole niin kiireellä menneet naimisiin.
Miksi niitä nuoruusvuosia pitäisi väkisin viettää vaihtelevassa seurassa, tai irtosuhteissa, jos on sattunut käymään niin että sopiva puoliso on löytynyt jo nuorena? Kai sen omankin kullan kanssa voi hauskaa pitää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä kehotusta laskea rimaa, jos edelliset parisuhteet tai tapailut ovat menneet puihin. Silloinhan pitää juuri rimaa nostaa. Jos edellinen parisuhteeni päättyi siihen, että koskaan ei puhuttu mistään mitään, mies ei kuunnellut, teki paljon töitä, ei halunnut lapsia ja lopulta petti, niin mitä saan, jos lasken rimaa? Puhumattoman ja kuuntelemattoman puolison, joka tekee paljon töitä, ei halua lapsia, pettää ja? Mitä vielä? Miksi kelpuuttaisin vielä huonompaa tilalle?
Olen paljon mieluummin yksin kuin ottaisin sutta ja sekundaa rinnalleni.
Miksi on pakko esittää ja valehdella?
Laske rimaa, koskee tietenkin ulkonäköä ja statusta, niitä pinnallisia kriteereitä joihin naiset universaalisti reagoi. Joka määrittää miehen tason, eli haluttavuuden, eli kuinka paljon valinnanvaraa miehellä on. Miksi ette kykene keskustelemaan rehellisesti?
Olen eri, mutta mitä pahaa on siinä että haluaa myös ulkoisesti viehättävän puolison? Minusta se on ihan elinehto normaalille parisuhteelle.
Ei mitään, kunhan olisi rehellinen siitä. Edes tuossa viestissäsi et pystynyt siihen, sillä "myös" on harhaanjohtava. Ulkonäkö on 1. kynnys, joka pitää ylittää. Ei kolmas, ei kymmenes, ei "myös".
No tuo on sinun omaa tulkintaasi. Epämiellyttävä ulkonäkö on vain yksi poissulkukriteeri muiden joukossa. Kyllä, se on minulla ehdoton - läheskään kaikilla naisilla ei ole, vaan joku muu tai jotkut muut kriiteri(t) on tärkeämpi(ä). Eikä se minullakaan ole ainut ehdoton kriteeri, tasan yhtä ehdottomia on muitakin. Tosin ei nekään sen ylevämpiä ole.
Minä (N) väitän, että joka ikisellä naisella ulkonäkö on ehdoton kriteeri, koska parisuhde on myös seksisuhde. Ihmiseen rakastuu vain, jos hänet näkee haluttavana ja sellaisena, jota haluaa katsella ja kosketella.
Se taas on aivan eri asia kuin klassinen komeus, mutta nautin siitä kun palstamiehet itkevät itsensä uneen ajatellen leukakalsarilentäjiä. Kun omaa teini-iän poikaystäväänikin näin jälkikäteen katson, niin siinä oli kyllä ihan tavallinen akneihoinen liinatukka-maalaispoika. Mutta jessus kuinka olin häneen silloin ihastunut!
Minä olen kyllä eri mieltä. Tunnen useampia naisia, jotka ovat ihan suoraan myöntäneet, että kumppanin ulkonäössä olisi ollut parantamisen varaa mutta kaikki muut kriteerit täyttyi ja lopulta rakastui näihin muihin ominaisuuksiin.
Viime viikolla juttelin täällä miesten koulutustasoa koskevassa ketjussa jossa kerroin, että itse tingin akateemisuudesta kun tajusin että jostain on tingittävä. Joku toinen kertoi tinkineensä itse mieluummin kasvojen komeudesta. Tämä vastaa havaintojani livenäkin - ulkonäkö ei ole kaikille niin tärkeää kuin toisille.
Eli he harrastavat seksiä silmät kiinni ja fantasioivat muista miehistä?
Naisillahan se ei mene kuten miehillä, keskimäärin emme ole niin visuaalisuuden perään. Enkä seksin aikana fantasioi kenestäkään miehestä, edes omasta aviosiipasta, vaan ihan mietin sitä omaa nautintoa, toki miehen nautinto huomioiden.
En valinnut miestäni todellakaan minkään "kiihottavuuden" perusteella, vaan siksi esim. että oli kiltti ja huomaavainen, hauska, rauhallinen, meillä oli samat arvot ym. Mielestäni hän on ihan hyvännäköinen, vaikkei mikään maailman komein, ja minäkin olen riittävän kaunis, vaikken lähelläkään missi.
Tämä. Huvittavaa, miten jotkut miehet projisoivat omia käyttäytymismallejaan muihin. Ilmankos kyseinen heppu ei ole saanut naista, kun ei tiedä tällaistakaan peruseroavaisuutta sukupuolten välillä. Miehet ovat visuaalisia, kun taas naisen nautinto tulee enemmän tuntoaistin ja kuulon kautta. Minä keskityn seksissä täysin tuntemuksiini, en näkemiini asioihin. Roolileikit tai fantasioinnit eivät saa minua syttymään, vaan korkeintaan alkaisin nauramaan ja menettäisin haluni, jos sellaisiin pelleilyihin pitäisi osallistua. Onneksi olen löytänyt miehen, jonka kanssa ymmärrämme toisiamme myös sängyssä.
Tämä EI ole vinoilua. Koirapiireissä tulee jatkuvasti romansseja, kun lemmikkiä ulkoiluttavat tutustuvat toisiinsa.
Kun näen miehen taluttavan kookasta koiraa ja sen vierellä pientä seurakoiraa, tulee väkisinkin mieleen että onkohan tuo pikkuinen piski tyttöystävän koira ja ovatko tavanneet koirapuistossa :-D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.
Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.
Ja iso osa naisista ottaa miehen jonka ulkonäöstä tykkää ja päätyy sen kanssa parisuhteeseen. Väitän, että suurin osa niistä jotka ylipäänsä ovat suhteessa.
No on eri asia tykätä toisen ulkonäöstä kuin pitää häntä ihan erityisen hyvän näköisenä. Aika iso osa ihmisitä on sen näköisiä että heidän ulkonäöstään voi ainakin potentiaalisesti ihan tykätä mutta huomiota herättävän hyvännäköisiä on vain pieni osa.
Ja se 5-10 % kuvitelma, mikä palstalla elää ("kaikki naiset tykkäävät samoista miehistä, joita on max 10 % kaikista") on nimensä mukaisesti kuvitelma. Joku hoopottaa teitä palstapoikia, ymmärrättehän? Aivopesee jankutuksillaan uskomaan, että naiset tykkäävät vain kalsarileuoista. Jos menisitte ovesta ulos ja katsoisitte ympärillenne niin huomaisitte, että se ei pidä paikkaansa. Mutta ette uskalla.
Miksi näissä jutuissa oletetaan aina, että kyseistä mieltä oleva eivät esim. kävisi viihteellä, opiskelisi yliopistossa tai olisi ylipäänsä aktiivisesti tietokoneen ulkopuolisessa maailmassa? Ollaan käyty samalla kaveriporukalla viihteellä aika monta vuotta ja aina naiset kiinnostuvat kaveriporukan samoista tyypeistä. Miksi tämä havainto ei ole validi?
ohis
Ja kun itse aikoinaan kävin baareissa, aina miehet kiinnostuivat samoista kaveriporukan tai vakiojengin naisista. Kun olin mukana sinkkutoiminnassa, aina samat naiset raportoivat kuinka uudet miehet kinusivat heitä treffeille. Eli aivan sama asia. Jos menisin tänä iltana baariin (leikitään ettei olisi koronaa), huomaisin kyllä hyvin nopeasti, ketkä ovat ne paikan naiset, joiden ympärillä miehet pörräävät.
Mutta niin vaan me muutkin pariuduimme, sekä ne miehet joiden ympärillä naiset eivät baarissa pyörineet että me naiset, jotka jäimme kauniimpien jalkoihin. Ja jos sinä menet Prismaan ja katsot siellä olevia pariskuntia, niin teoria vain komeimman 10 %:n pariutumisesta alkaa naurattaa.
Tykkään viestistäsi, mutta siinä ohitetaan yksi asia. Prismassa näkeväsi "eivät 10% kuuluvat pariskunnat", ovat nimenomaa pariskuntia, eivät sinkkuja. Tässä kysyttiin ja pohdittiin syitä sinkkuuteen. Näistä, joidenkin mielestä "eripari"-pareista osa onkin juuri onnistunut kohtaamaan kumppaninsa ihmisenä, minkä takia he eivät ole enää sinkkuja. Monet ikisinkut sen sijaan edelleen haikailevat tuon "10%" perään, mihin kuuluuvat oleellisesti tässä ketjussa monesti mainitut sosioekonomista asemaa nostattavat ominaisuudet, kuten miellyttävä ulkonakö (ei miesmalli), huumorintajuisuus, korkeakoulutus, hyväpalkkainen työ, urheilullisuus jne.
Sinä siis väität, että x-ajankohdasta alkaen yksikään nainen ei ole enää huolinut kuin 10 % miehen? Kaikki ne Prisma-pariskunnat ovat pariutuneet sitä ennen ja sen jälkeen tilanne on muuttunut toisenlaiseksi?
Prismapariskunta ei ole mitään muuta kuin tyytymisen ilmentymä.
Ymmärrän kyllä, että näin on monien pakko defensiivisesti selitettävä itselle, jottei tulisi liian kurja mieli toisten onnesta =(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä kehotusta laskea rimaa, jos edelliset parisuhteet tai tapailut ovat menneet puihin. Silloinhan pitää juuri rimaa nostaa. Jos edellinen parisuhteeni päättyi siihen, että koskaan ei puhuttu mistään mitään, mies ei kuunnellut, teki paljon töitä, ei halunnut lapsia ja lopulta petti, niin mitä saan, jos lasken rimaa? Puhumattoman ja kuuntelemattoman puolison, joka tekee paljon töitä, ei halua lapsia, pettää ja? Mitä vielä? Miksi kelpuuttaisin vielä huonompaa tilalle?
Olen paljon mieluummin yksin kuin ottaisin sutta ja sekundaa rinnalleni.
Miksi on pakko esittää ja valehdella?
Laske rimaa, koskee tietenkin ulkonäköä ja statusta, niitä pinnallisia kriteereitä joihin naiset universaalisti reagoi. Joka määrittää miehen tason, eli haluttavuuden, eli kuinka paljon valinnanvaraa miehellä on. Miksi ette kykene keskustelemaan rehellisesti?
Olen eri, mutta mitä pahaa on siinä että haluaa myös ulkoisesti viehättävän puolison? Minusta se on ihan elinehto normaalille parisuhteelle.
Ei mitään, kunhan olisi rehellinen siitä. Edes tuossa viestissäsi et pystynyt siihen, sillä "myös" on harhaanjohtava. Ulkonäkö on 1. kynnys, joka pitää ylittää. Ei kolmas, ei kymmenes, ei "myös".
No tuo on sinun omaa tulkintaasi. Epämiellyttävä ulkonäkö on vain yksi poissulkukriteeri muiden joukossa. Kyllä, se on minulla ehdoton - läheskään kaikilla naisilla ei ole, vaan joku muu tai jotkut muut kriiteri(t) on tärkeämpi(ä). Eikä se minullakaan ole ainut ehdoton kriteeri, tasan yhtä ehdottomia on muitakin. Tosin ei nekään sen ylevämpiä ole.
Minä (N) väitän, että joka ikisellä naisella ulkonäkö on ehdoton kriteeri, koska parisuhde on myös seksisuhde. Ihmiseen rakastuu vain, jos hänet näkee haluttavana ja sellaisena, jota haluaa katsella ja kosketella.
Se taas on aivan eri asia kuin klassinen komeus, mutta nautin siitä kun palstamiehet itkevät itsensä uneen ajatellen leukakalsarilentäjiä. Kun omaa teini-iän poikaystäväänikin näin jälkikäteen katson, niin siinä oli kyllä ihan tavallinen akneihoinen liinatukka-maalaispoika. Mutta jessus kuinka olin häneen silloin ihastunut!
Minä olen kyllä eri mieltä. Tunnen useampia naisia, jotka ovat ihan suoraan myöntäneet, että kumppanin ulkonäössä olisi ollut parantamisen varaa mutta kaikki muut kriteerit täyttyi ja lopulta rakastui näihin muihin ominaisuuksiin.
Viime viikolla juttelin täällä miesten koulutustasoa koskevassa ketjussa jossa kerroin, että itse tingin akateemisuudesta kun tajusin että jostain on tingittävä. Joku toinen kertoi tinkineensä itse mieluummin kasvojen komeudesta. Tämä vastaa havaintojani livenäkin - ulkonäkö ei ole kaikille niin tärkeää kuin toisille.
Eli he harrastavat seksiä silmät kiinni ja fantasioivat muista miehistä?
Minä olen saanut sen käsityksen, ettei kaikkien naisten seksuaalisuus ole yhtä ulkonäkökeskeistä. Osalla se toisesta ihmisestä viehättyminen on kokonaisvaltaisempaa ja muut piirteet voivat näytellä suurempaa roolia kuin ulkonäkö. Eikä seksuaalisuuden merkitys ole edes kaikilla naisilla samanlainen. Ei kaikki edes kaipaa sellaista villiä himoa, osalle näyttää riittäävän tasaisempi rakkaus pohjaksi seksielämälle. Mutta kuten sanoin, minulle ulkonäkö on tärkeä kriteeri. Tätä asiaa lienee fiksumpi kysyä niiltä joille se ei ole.
Täällä ilmoittautuu yksi nainen, joka käy ihan kuumana ei-komeaan mieheensä, joka rehkii remppahommissa. Kun näen mieheni rehkivän fyysisissä töissä, niin haluni ovat huipussaan. Hyvää menoa oli eilen illallakin pienen työrupeaman jälkeen. On ihanaa painaa yhdessä töitä ja sen jälkeen rentoutua yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama kun näin bestikseni miehen ensimmäisen kerran. Minun silmääni ei yhtään komea, pikemminkin oudon näköinen... Mutta en tietty kehdannut sanoa, vaikka ystävä tivasi et no, eikö olekin komea :D Mutta nyt, vuosikymmenien tuntemisen jälkeen ihan mukavalta näyttää minunkin silmääni, kiva ihminen kun on, ja pääasia tetenkin et tekee ystäväni onnelliseksi <3
Onneksi kaikki ei viehätytä samoista ihmisistä!
Oma ensireaktioni tyttären poikaystävästä oli myös "olisi voinut komeammankin saada". Mutta tyttären mielestä hän on söpö ja kun olen kysynyt eikö lihavuus haittaa, niin "on ainakin pehmeä halia". Mutta luonne pojalla on mukava ja hän osaa tukea tytärtä hienosti ja vahvistaa hänen ammatillista itseluottamustaan. Naisilla kun on tapana vähätellä kykyjään, niin on plussaa kun on puoliso joka sanoo "sä et tajuu miten hyvä sä oot" <3
Ei kai kukaan aikuinen ihminen mene sanomaan jotain noin typerää?
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä. Hauskat miehet ovat pääsääntöisesti kovia naistennaurattajia ja haksahtavat helposti myös aidan toiselle puolelle. Sama juttu tuon hyvännäköisyyden kanssa. Naisia hyörii kimpussa ja tyypin pitää omata poikkeuksellisen korkea moraali, ettei lipsahda välillä kokeilemaan muitakin.
Olen yli nelikymppinen ja pitkällä elämänkokemuksella ymmärsin muokata kriteerejä sellaiseksi, että suhde onnistuu pitkällä tähtäimellä. Pari vuotta sitten olin sinkkumarkkinoilla ja aloin etsimään rauhallista, kunnollista. liikunnallista ja fiksua miestä. Koska ymmärrän, että jo nämä vaatimukset pudottavat suurimman osan vapailla markkinoilla olevista miehistä pois, niin tingin ulkonäkövaatimuksistani. Aktiivisen etsimisen jälkeen onnistuin lopulta löytämään maailman ihanimman miehen, jonka kanssa ollaan rakentamassa loppuelämän suhdetta. Komeaksi miestä ei voi sanoa parhaalla tahdollakaan, eikä edes tavikseksi, mutta muut ominaisuudet korvaavat 1000-kertaisesti ulkonäössä olevat puutteet. t. rakastunut nainen
Kysyisin vain että miksi naiset oppivat pudottamaan rimaa vasta kun oma ulkonäkö on menetetty ja taso matala?
Miksi tätä ei voi ikinä tehdä silloin 18-25v ikäisenä ja saavuttaa jo silloin vakaa parisuhde?
Suurin osa tuossa ikäryhmässä olevista miehistä ei kyllä etsi vakaata parisuhdetta. Eikä minusta tarvitsekaan, ei naisten eikä miesten.
Niin ajattelee vain joku sellainen, joka oli 18-vuotiaana salaa ihastunut luokan tyttöön, ja jäänyt sitä saavuttamatonta "rakkautta" märehtimään loppuelämäkseen.
Korjaus:
Suurin osa niistä miehistä joiden kanssa naiset ovat tekemisissä, ei etsi vakaata suhdetta.
On muutama menevä nuori mies, jotka ehtivät seurustelemaan 10-20 naisen kanssa, ja tuottavat 10-20 kokemusta joiden mukaan miehet eivät etsi vakaata suhdetta.
Näiotä vastaan on 10-20 vakaata suhdetta etsivää miestä, jotka eivät kiinnosta naisia ennen kuin 26-32v tienoilla kun naiset alkavat katselemaan tasaisia perusmiehiä.
Vieläkö tästä jaksetaan jauhaa? 20-25 vuotiaat hakee vielä itseään ja voivat elää villisti. Siihen on jokaisella nuorella aikuisella täysi oikeus.
Poikkeustapaukset löytävät edelleen toisensa töistä, harrastuksista, seurakunnista ja tarvittaessa ulkomaalaisen rakkauden kautta.Tuosta on kieltämättä tullut uusi normi. 20-25v naiset haluavat "elää" ja "kokea", eivät vakiintua (ainakaan sen perusmiehen kanssa). Siksi pariintumishaluisille miehille ei löydy tyttöystäviä kun naisia kiinnostaa vain se menevin 5-10% miehistä.
Sitten kun lisääntymiskuume iskee päälle, mies halutaankin nopeasti jotta saadaan perheidylli kasaan. Aika usein kun on saatu mitä on haluttu, miehestä myös halutaan eroon vähintäänkin yhtä nopeasti.
Nyt tekisi mieli kysyä nimiä: ketkä naiset ovat toimineet näin? Itse kun en tunne yhtä ainoaa. Kaikki ovat halunneet löytää sen oikean, silloinkin kun ovat jopa eläneet ja kokeneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä kehotusta laskea rimaa, jos edelliset parisuhteet tai tapailut ovat menneet puihin. Silloinhan pitää juuri rimaa nostaa. Jos edellinen parisuhteeni päättyi siihen, että koskaan ei puhuttu mistään mitään, mies ei kuunnellut, teki paljon töitä, ei halunnut lapsia ja lopulta petti, niin mitä saan, jos lasken rimaa? Puhumattoman ja kuuntelemattoman puolison, joka tekee paljon töitä, ei halua lapsia, pettää ja? Mitä vielä? Miksi kelpuuttaisin vielä huonompaa tilalle?
Olen paljon mieluummin yksin kuin ottaisin sutta ja sekundaa rinnalleni.
Miksi on pakko esittää ja valehdella?
Laske rimaa, koskee tietenkin ulkonäköä ja statusta, niitä pinnallisia kriteereitä joihin naiset universaalisti reagoi. Joka määrittää miehen tason, eli haluttavuuden, eli kuinka paljon valinnanvaraa miehellä on. Miksi ette kykene keskustelemaan rehellisesti?
Olen eri, mutta mitä pahaa on siinä että haluaa myös ulkoisesti viehättävän puolison? Minusta se on ihan elinehto normaalille parisuhteelle.
Ei mitään, kunhan olisi rehellinen siitä. Edes tuossa viestissäsi et pystynyt siihen, sillä "myös" on harhaanjohtava. Ulkonäkö on 1. kynnys, joka pitää ylittää. Ei kolmas, ei kymmenes, ei "myös".
No tuo on sinun omaa tulkintaasi. Epämiellyttävä ulkonäkö on vain yksi poissulkukriteeri muiden joukossa. Kyllä, se on minulla ehdoton - läheskään kaikilla naisilla ei ole, vaan joku muu tai jotkut muut kriiteri(t) on tärkeämpi(ä). Eikä se minullakaan ole ainut ehdoton kriteeri, tasan yhtä ehdottomia on muitakin. Tosin ei nekään sen ylevämpiä ole.
Minä (N) väitän, että joka ikisellä naisella ulkonäkö on ehdoton kriteeri, koska parisuhde on myös seksisuhde. Ihmiseen rakastuu vain, jos hänet näkee haluttavana ja sellaisena, jota haluaa katsella ja kosketella.
Se taas on aivan eri asia kuin klassinen komeus, mutta nautin siitä kun palstamiehet itkevät itsensä uneen ajatellen leukakalsarilentäjiä. Kun omaa teini-iän poikaystäväänikin näin jälkikäteen katson, niin siinä oli kyllä ihan tavallinen akneihoinen liinatukka-maalaispoika. Mutta jessus kuinka olin häneen silloin ihastunut!
Minä olen kyllä eri mieltä. Tunnen useampia naisia, jotka ovat ihan suoraan myöntäneet, että kumppanin ulkonäössä olisi ollut parantamisen varaa mutta kaikki muut kriteerit täyttyi ja lopulta rakastui näihin muihin ominaisuuksiin.
Viime viikolla juttelin täällä miesten koulutustasoa koskevassa ketjussa jossa kerroin, että itse tingin akateemisuudesta kun tajusin että jostain on tingittävä. Joku toinen kertoi tinkineensä itse mieluummin kasvojen komeudesta. Tämä vastaa havaintojani livenäkin - ulkonäkö ei ole kaikille niin tärkeää kuin toisille.
Eli he harrastavat seksiä silmät kiinni ja fantasioivat muista miehistä?
Naisillahan se ei mene kuten miehillä, keskimäärin emme ole niin visuaalisuuden perään. Enkä seksin aikana fantasioi kenestäkään miehestä, edes omasta aviosiipasta, vaan ihan mietin sitä omaa nautintoa, toki miehen nautinto huomioiden.
En valinnut miestäni todellakaan minkään "kiihottavuuden" perusteella, vaan siksi esim. että oli kiltti ja huomaavainen, hauska, rauhallinen, meillä oli samat arvot ym. Mielestäni hän on ihan hyvännäköinen, vaikkei mikään maailman komein, ja minäkin olen riittävän kaunis, vaikken lähelläkään missi.
Tämä. Huvittavaa, miten jotkut miehet projisoivat omia käyttäytymismallejaan muihin. Ilmankos kyseinen heppu ei ole saanut naista, kun ei tiedä tällaistakaan peruseroavaisuutta sukupuolten välillä. Miehet ovat visuaalisia, kun taas naisen nautinto tulee enemmän tuntoaistin ja kuulon kautta. Minä keskityn seksissä täysin tuntemuksiini, en näkemiini asioihin. Roolileikit tai fantasioinnit eivät saa minua syttymään, vaan korkeintaan alkaisin nauramaan ja menettäisin haluni, jos sellaisiin pelleilyihin pitäisi osallistua. Onneksi olen löytänyt miehen, jonka kanssa ymmärrämme toisiamme myös sängyssä.
Olen eri, mutta tuo keskustelu lähti kyllä naisen kommentista jossa todettiin, että kirjoittajalle hyvä ulkonäkö on ehdoton vaatimus ja hän arveli sen olevan sitä kaikille muillekin naisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on todennäköisesti siinä, että kiinnostut samoista miehistä kuin muutkin naiset
Minkäs sille voi. Ei itseään voi pakottaa kiinnostumaan kenestäkään, joka ei kiinnosta. Ihan vihoviimeistä alkaa suhteeseen sellaisen kanssa, saati tehdä lapsi.
Eipä sille tosiaan mitään voi, mutta ei kannata täällä ulista kuin joku femíncel
Ai täällä saa ulista ainoastaan miehet. Selvä.
Naisilla ei yksinkertaisesti ole syytä ulinaan. Jos on kahden tähden nainen, ja laskee riman kahden tähden miehiin, niin saa seurustelukumppanin kuukauden sisään. Jos on kahden tähden mies, niin voi yrittää laskea rimaa vaikka nollaan tähteen, ja silti menee aikaa ennen kuin löytää jonkun lihavan ja ruman, ikityöttömän spugemuijan rinnalleen.
M/40
Ilmeisesti minä olen sitten viiden tähden nainen, kun ei ole koskaan ollut ongelmia pariutumisen kanssa. Olipa hienoa kuulla tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.
Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.
Ja iso osa naisista ottaa miehen jonka ulkonäöstä tykkää ja päätyy sen kanssa parisuhteeseen. Väitän, että suurin osa niistä jotka ylipäänsä ovat suhteessa.
No on eri asia tykätä toisen ulkonäöstä kuin pitää häntä ihan erityisen hyvän näköisenä. Aika iso osa ihmisitä on sen näköisiä että heidän ulkonäöstään voi ainakin potentiaalisesti ihan tykätä mutta huomiota herättävän hyvännäköisiä on vain pieni osa.
Ja se 5-10 % kuvitelma, mikä palstalla elää ("kaikki naiset tykkäävät samoista miehistä, joita on max 10 % kaikista") on nimensä mukaisesti kuvitelma. Joku hoopottaa teitä palstapoikia, ymmärrättehän? Aivopesee jankutuksillaan uskomaan, että naiset tykkäävät vain kalsarileuoista. Jos menisitte ovesta ulos ja katsoisitte ympärillenne niin huomaisitte, että se ei pidä paikkaansa. Mutta ette uskalla.
Miksi näissä jutuissa oletetaan aina, että kyseistä mieltä oleva eivät esim. kävisi viihteellä, opiskelisi yliopistossa tai olisi ylipäänsä aktiivisesti tietokoneen ulkopuolisessa maailmassa? Ollaan käyty samalla kaveriporukalla viihteellä aika monta vuotta ja aina naiset kiinnostuvat kaveriporukan samoista tyypeistä. Miksi tämä havainto ei ole validi?
ohis
Miellyttävä ominaishaju voi olla syynä
Eri ihmisillä pitäisi olla eri ominaishaju-mieltymykset, ja parfyymin alta harvoin edes pääsee haistamaan tyypin omaa ominaishajua.
Luultavasti noissa porukan suosikki-miehissä on itsetuntoa, karismaattisuutta, positiivisuutta, pilkettä ja ehkä taitoa heittää hyvää läppää? Vinkkini numero yksi: ole iloinen niin sut huomataan!
Karismaa on vaikea arvioida miehenä, mutta mielestäni ollaan kaikki sosiaalisia, hyvää läppää (omasta mielestämme :D) heittäviä positiivisia miehiä. Ilta voi mennä niin, että juttelen naisen kanssa puoli iltaa ja lopuksi hän tiedustelee onko kaverini vielä sinkkumarkkinoilla. Olen näemmä hyvää seuraa, mutta en tarpeeksi?
Äkkisältään ei tietty kuulosta kivalta. Mut kun mun tuttavapiirissä on käynyt noin, miehet ovat vastanneet "ei, mut mä olen" ;) Aika usein sillä ettei heti lannistu on positiiviset seurakset. Moni nainen tykkää, kun joku vähän näkee vaivaa, osoittaa olevansa kiinnostunut, eikä ole niin säikky että masentuu tuollaisesta kysymyksestä.
Älä siis lannistu ja vajoa maanrakoon, vaan ole MIES ja valloita se nainen! Itsellenikin on käynyt niin, että olen ensin ollut kiinnostunut siitä toisesta, mutta kun toinen on osoittanut olevansa paitsi mukavaa juttuseuraa myös kiinnostunut musta, niin kiinnostus on itselläkin herännyt. Joskus tällöin on käynyt niin, että enää ei sitten kiinnostavaa, vaan ego sai muka liian kovan kolauksen eikä sitä anneta anteeksi... Vihaan pelejä, en pelaa niitä itse enkä toivo mieheltäkään!
Vierailija kirjoitti:
On kyllä tosi vaikea löytää miestä, kun ei käy baareissa tai ole someissa. Opinnot opiskeltu, töissä ei ole sopivia/vapaita miehiä, harrastuksissa ei ole miehiä.
Ei miehetkään etsi baareista tai Tinderistä. Hmm .. paitsi jotkut baari-miehet ja Tinder-miehet. Muunlaiset miehet on kiireisiä omissa jutuissaan.
Ihan vinkkinä naisille sanoisin että mieti mitä haluaisit mielikuvitusmiehesi harrastavan? Hakeudu itse tämän alan harrastuksiin, kursseille, seuroihin, someryhmään, jne. Sieltä niitä löytyy.
m43, -harrastuksista oman naisensa löytänyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ihan samanlaiset kokemukset, mutta olen mies. 2 kertaa seurustellut, ja eksät kävi vieraissa pariin otteeseen, mistä tiedän ainakin. Seurusteltiin niin kauan kun ne opiskeli (aikuisopiskelijoita), ja valmistumisen jälkeen ne lähti toisen miehen matkaan. Aika paska fiilis jäi, kun tajusin että kelpasin vaan maksamaan laskut ja pistämään ruokaa pöydälle...
Tinderia on tullut kokeiltua, sekä olen livenä yrittänyt olla aktiivinen, ja aika lailla joka kerta olen saanut kuulla olevani se tosi hyvä tyyppi, mutta...
Perhehaaveet on kuopattu jo, mutta se ole maailmanloppu. Ihan ook oltavat mulla on nytkin, vaikka välillä harmittaa että kaikki meni niinkun meni..
M37[/quote]
Mikä ihmeen luovuttaja olet? 37-vuotias on vielä mieheksi nuori ja perheen perustamiseen on aikaa hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä on hyvä neuvo. Meillä minä olen se hauskapuheinen(savolainen) ja mies on vakava ja vakaa(satakuntalainen). Mies on vähän jäyhä mutta fiksu ja arvostaa minun juttujani vielä 35 yhteisen vuoden jälkeenkin. Olen kuullut sen joskus toistavan kavereilleen omanaan.
Höpö höpö. Tämä on hyvä neuvo vain niille, joille hauskuus ei lopulta ole muutenkaan kovin olennaista parinvalinnassa. Niille, joille hauskuudella on olennainen rooli ihastumisessa ja viehätyksen ylläpidossa tuo on suoraan sanottuna aivan p*ska neuvo. Ihan samoin kun nämä "ota ruma mies" -neuvot niille, joiden on mahdotonta tuntea seksuaalista vetovoimaa tykkäämättä toisen ulkonäöstä. Tai "ota tyhmä mies" niille, jotka etsivät parisuhteesta älyllistä keskustelua, jne.
Hauskuuden kanssa on sellainen ongelma, että monesti treffeillä vaikuttaa hauskoilta suulaat tyypit, joilta juttua suoltuu automaattisesti. Ovatko he oikeasti huumorintajuisia ja hauskoja? Ei välttämättä. Voivat vaan olla hyviä tulkitsemaan sen mitä toinen tahtoo kuulla. Monet pidättyväisemmät taas voivat olla oikein huumorintajuisia ja hauskoja kunhan heihin ensiksi tutustuu. Itse kuulun näihin paremmin tunnettaessa hauskoihin ja aluksi ujoihin. N29
Olen itse miehenä samalla luonteella varustettu. Muistan kun kerran nainen kysyi multa treffien (ja pakkien) jälkeen että "minkälainen sun huumorintaju on" selvästi vihjaten että mulla ei vaikuttaisi olevan huumorintajua.
Asia on vain niin että jännitän treffeillä käymistä enkä siinä tilanteessa saa itsestäni loihdittua mitään rentoa naistennaurattajaa.
Välillä tulee mieleen että naiset ovat aika anteeksiantamattomia tämän suhteen. Aina pitäisi olla hauskaa tai tulee pakit. En sanoisi itseäni tosikoksi, mutta mulla kestää jonkin aikaa rentoutua että voin olla oma itseni toisen kanssa.
Olen nainen ja multa on kysytty treffeillä täsmälleen sama kysymys, ilmeisesti viitaten siihen että vaikutan tosikolta. Ja kuullut vastaavia heittoja miehiltä aiemminkin. Lähes tuntemattomien seurassa en osaa olla rennosti ja ehkä annan itsestäni korostetun vakavan kuvan, mutta onko se sitten koko totuus. No eipä kenenkään tarvitse jäädä ottamaan selvää jos ei siltä tunnu.
Itse en pidä ollenkaan naistennaurattajatyyppisistä miehistä, vaan nimenomaan vakava tyyppi vetoaa enemmän. Makunsa kaikilla.
Ihan kuin olisit kuvaillut minut. Mielestäni huuliveikot ovat teennäisiä p:n jauhajia tai turhia naistennaurattajia. Itse pidän hiljaisemmista miehistä ja silti suhteessa voi olla toimivaa keskinäistä vitsailua. Kuvaavaa oli, kun äitini kysyi uudesta miehestä kertoessani, että onko hän huumorintajuinen. Sanoin, että ei ole, vaan samanlainen kuin itsekin olen. Tällainen jäyhä tosikko. Ulkopuolisten silmiin varmasti olemmekin sellaisia, mutta keskenään meillä on hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen urheilullinen mutta minulla on ns. beerbelly.
Eli, kroppa on muuten tosi jäntevä ja lihaksikas, mutta koronan aikaan ja noin vuosi takaperin olen työni takia jättänyt urheilua radikaalisti vähiin, kun ei töissä muuten jaksaisi.
Työ on tosi kuormittavaa. Alkoholin jätin myös pois ja tilalle tuli iltamättö.
Eli söin tosi suuria annoksia pastaa ja muita mättöjä.
Osaan hauskuttaa beerbellyllä napatanssia.
Tarkoitus ei ole alkaa laihduttamaan tai alkaa liikkumaan, koska muuten kroppa menisi ylirasitustilaan taas.
En oikein voi olla sillä tavoin urheilullinen. Toinen vaihtoehto olisi alkaa juomaa olutta iltaisin ruuan sijaan.
Silloin muuttuisin taas urheilulliseksi. Toisaalta yhdistän aina oluenjuonnin puolimaratooniin tai vähintään 10km lenkkiin, jonka jälkeen maistuu parhaimmalta.
Sitten kolmas ongelma on että olen naimisissa ja minulla on kolme lasta.
Eipä taida onnistua vaikka olen ns. urheilullinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on todennäköisesti siinä, että kiinnostut samoista miehistä kuin muutkin naiset
Minkäs sille voi. Ei itseään voi pakottaa kiinnostumaan kenestäkään, joka ei kiinnosta. Ihan vihoviimeistä alkaa suhteeseen sellaisen kanssa, saati tehdä lapsi.
Eipä sille tosiaan mitään voi, mutta ei kannata täällä ulista kuin joku femíncel
Ai täällä saa ulista ainoastaan miehet. Selvä.
Naisilla ei yksinkertaisesti ole syytä ulinaan. Jos on kahden tähden nainen, ja laskee riman kahden tähden miehiin, niin saa seurustelukumppanin kuukauden sisään. Jos on kahden tähden mies, niin voi yrittää laskea rimaa vaikka nollaan tähteen, ja silti menee aikaa ennen kuin löytää jonkun lihavan ja ruman, ikityöttömän spugemuijan rinnalleen.
M/40
Eli ihminen itse määrittelee "tähtensä" eli mitä tasoa on? Voin määritellä itseni kympin naiseksi? Se ei menekään niin, että taso määrittyy sen mukaan, minkä tasoisen kumppanin onnistuu sitouttamaan?
Tämä ei lakkaa hämmästyttämästä minua. Kohta sanotaan, ettei tietenkään voi itse määrittää vaan se määräytyy tiettyjen tekijöiden mukaan ja ne ovat erilaiset miehillä ja naisilla mutta universaalit ikään, asuinpaikkaan yms katsomatta, 25- ja 65-vuotias mies arvioidaan samalla asteikolla.
Mutta jos kerran on noin, että kakkosen mies saa vain nollan naisen, niin eikö tasomittari pidä silloin kalibroida? Muutetaan tasomääritelmiä niin, että se kakkosen mieskin on nolla tai niin, että se nollan nainen oikeasti onkin kakkonen. Tai sitten todetaan, että tasoteoria kertoo, että sekä miehille että naisille on laskettavissa tietty tasonumero. Pariutuminen tapahtuu niin, että miehet pariutuvat pari numeroa itseään alemmalla tasolla olevien naisten kanssa. Ei sitten kukaan enää kuvittele, että se menee niin, että olmien univertaalissa toimistossa on laskettu jokaiselle ihmiselle taso ja sen jälkeen hän voi lähteä vaatimaan oman tasoista kumppania.
Kyse on siitä, että pystyy inhorealistisesti tarkastelemaan itseään ja antamaan sen tähtiluvun, jonka vastakkainen sukupuoli antaisi. Minä olen kahden tähden mies, ja myönnän sen itselleni. Se on helvetin iso juttu. Sen sijaan naisille tekee todella kovaa joko myöntää olevansa kahden tähden nainen, tai sitten tarkastella miehiä oikealla arvostusskaalalla, ja ymmärtää, että kahden tähden naista vastaava mies ei ole mikään urheilullinen, menevä jas supliikki 183 cm rahoituspäällikkö, joka harrastaa fudista, matkustelua ja harrasteauton rakentamista.
M/40
Asteikolla yhdestä viiteen arvioisin itseni kolmen tähden naiseksi. Silti viiden tähden miehet ovat halunneet minut ja yksi (ei viiden tähden mies) äityi jopa arvostelemaan minut 10- naiseksi. Mitä hyötyä tällaisesta tasoarvioinnista on? En ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjua lukiessa tulee mieleen onko kaikki "pojat" täällä jotain erakoita? Ettekö ole katsoneet minkä näköisiä kumppaneita teidän kaverit on hankkinut tai huomanneet että he puhuvat kauniisti naisten ulkoisista ominaisuuksista?
Ihan kuin meillä miehillä olisi sama maku naisten suhteen! Itse en välitä naisista joilla on tatuointeja ja pysähdyn aina katselemaan naisia joilla on silmälasit. Minua ei kiinnosta naisten ryntäiden koko! Noh, pituus on sellainen että haaveilen pidemmistä kuin itse mutta valitsen mieluummin lyhyemmän kuin itse (jotta saan lusikkaan hänet helposti). Mieluummin vähän enemmän lihaa luiden ympärillä kuin laiha (ei kyllä tukeva). Väitättekö että teillä on samat ihanteet ja kumppani toiveet?
Ps. Ja aasialainen on kyllä kivan näköinen rillien kanssa mutta arvostan enemmän suomalaista kasvatusta sekä tasa-arvoista suhdetta kuin ulkonäköä!
Niin ja jos perustatte väitteenne baari juttuihin kun näette että naiset iskee jotain tiettyä kaveria aina. Oletteko huomanneet että ne kaikki naiset ovat aikalailla saman tyyppisiä (vaikka ei ehkä ulkoisesti). Ei ne kaikki naiset tule iskemään sitä yhtä.
Ja jos taas tinderiin vetoatte, kai muistatte että kaikkia ei siellä näytetä toisille. Omalla kohdalla ei melkeinnyhtäkään naista näytetty minulle jotka olivat minusta tykänneet. Ja kaikki kuuluvat omiin hakukriteereihin (plus muutamia ihan kiinnostavia tapauksia).
En ole huomannut.
Työporukassa joka käy välillä raflassa yhdessä, on yksi mies joka saa 100% naisten lähestymisistä. Kovin erilaisia naiset ovat olleet.
Otan sen verran takaisin että tietyn tyyppisiä naisia ei lähestyjissä ole, mutta se ei tarkoita sitä että heitä kiinnostaisi joku muu porukasta, koska nämä eivät luultavasti tee aloitteita kenellekään (ujot nörttinaiset ovat liian ujoja, naiselliset superkaunottaret odottavat että mies tekee aloitteen, jne).
Ajattele, jos se ujo nörttinainen odottaa koko ajan että juuri SINÄ tulisit hänen luokseen, mutta ei, olet valinnut naisen puolesta, että hän on kiinnostunut tuosta 100% miehestä... Taas jäi yksi potentiaalinen rakkaustarina alkamatta, oman ennakkoluulosi ja huonon itsetuntosi tähden, sääli.
Naisena sanon, etää KOSKAAN ei ole vielä käynyt niin, että tyttöporukasta 100% olisi ollut kiinnostunut samasta miehestä. Voi olla että kuudesta ehkä 2 on kiinnostunut siitä "suosiksista", mutta lopuilla on eri mielenkiinnon kohteet. Usein se suosikki on myös suulain, eli hänen kanssaan on helppo heittää läppää, ja samalla yrittää tiirailla hänen ujoa kaveriaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iik! Mielummin tuossa iässä elää itselleen kuin ottaa jotain kivirekeä selkänsä taakse. Nuoruudesta pitää nauttia! Ehtii tuota myöhemminkin vetää rekeä perässään, taikka sitten lisääntyy yksinään.
Meidän lapsi meni 18 vuotiaana naimisiin, sulho oli 19. Täyttivät kyllä muutama kuukausi häiden jälkeen 19 ja 20. Mutta melko tavallista nuoren ihmisen elämää he elävät, opiskelua, töitä ja hengailua kavereiden kanssa. Eivätkä he ole kaveripiirissään ainoita, jotka ovat lukioaikana pariutuneet, tällaisia pariskuntia on paljon, joskaan muut eivät ole niin kiireellä menneet naimisiin.
Miksi niitä nuoruusvuosia pitäisi väkisin viettää vaihtelevassa seurassa, tai irtosuhteissa, jos on sattunut käymään niin että sopiva puoliso on löytynyt jo nuorena? Kai sen omankin kullan kanssa voi hauskaa pitää?
Eipä jokaiselle osu. Sitten kun tullaan tänne 30-40 tietämille ei välttämättä halua niitä samoja asioita kuin nuorempana. Toiset voi jäädäkin henkiseltä tasoltaan 20:seksi joka aiheuttaa kitkaa ellei satu kohtamaan samalla tasolla olevaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan samanlaiset kokemukset, mutta olen mies. 2 kertaa seurustellut, ja eksät kävi vieraissa pariin otteeseen, mistä tiedän ainakin. Seurusteltiin niin kauan kun ne opiskeli (aikuisopiskelijoita), ja valmistumisen jälkeen ne lähti toisen miehen matkaan. Aika paska fiilis jäi, kun tajusin että kelpasin vaan maksamaan laskut ja pistämään ruokaa pöydälle...
Tinderia on tullut kokeiltua, sekä olen livenä yrittänyt olla aktiivinen, ja aika lailla joka kerta olen saanut kuulla olevani se tosi hyvä tyyppi, mutta...Perhehaaveet on kuopattu jo, mutta se ole maailmanloppu. Ihan ook oltavat mulla on nytkin, vaikka välillä harmittaa että kaikki meni niinkun meni..
M37
Mikä ihmeen luovuttaja olet? 37-vuotias on vielä mieheksi nuori ja perheen perustamiseen on aikaa hyvin.
Vakkari kävijä. Tätäkin ollaan yritetty tukea seuranhaussa..
En voi ap sanoa aloitukseesi muuta kuin että en ottaisi miestä vain siksi että hän etsii synnytyskonetta.
Oma ensireaktioni tyttären poikaystävästä oli myös "olisi voinut komeammankin saada". Mutta tyttären mielestä hän on söpö ja kun olen kysynyt eikö lihavuus haittaa, niin "on ainakin pehmeä halia". Mutta luonne pojalla on mukava ja hän osaa tukea tytärtä hienosti ja vahvistaa hänen ammatillista itseluottamustaan. Naisilla kun on tapana vähätellä kykyjään, niin on plussaa kun on puoliso joka sanoo "sä et tajuu miten hyvä sä oot" <3