29-vuotias ja vain epäonnea deittimarkkinoilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iik! Mielummin tuossa iässä elää itselleen kuin ottaa jotain kivirekeä selkänsä taakse. Nuoruudesta pitää nauttia! Ehtii tuota myöhemminkin vetää rekeä perässään, taikka sitten lisääntyy yksinään.

Meidän lapsi meni 18 vuotiaana naimisiin, sulho oli 19. Täyttivät kyllä muutama kuukausi häiden jälkeen 19 ja 20. Mutta melko tavallista nuoren ihmisen elämää he elävät, opiskelua, töitä ja hengailua kavereiden kanssa. Eivätkä he ole kaveripiirissään ainoita, jotka ovat lukioaikana pariutuneet, tällaisia pariskuntia on paljon, joskaan muut eivät ole niin kiireellä menneet naimisiin.

Miksi niitä nuoruusvuosia pitäisi väkisin viettää vaihtelevassa seurassa, tai irtosuhteissa, jos on sattunut käymään niin että sopiva puoliso on löytynyt jo nuorena? Kai sen omankin kullan kanssa voi hauskaa pitää?

Minäkin löysin sopivan puolison 21-vuotiaana, naimisiin menimme kun olin 24. Kasvoimme erilleen, kun olin 29.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.

Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.

Mistä sinä tiedät, millainen panomies tuo kyseinen tinderistä löytynyt mies on ollut? Tunnen monia häntäheikkejä, jotka ovat aika vaatimattoman näköisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.

Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.

Ja iso osa naisista ottaa miehen jonka ulkonäöstä tykkää ja päätyy sen kanssa parisuhteeseen. Väitän, että suurin osa niistä jotka ylipäänsä ovat suhteessa.

No on eri asia tykätä toisen ulkonäöstä kuin pitää häntä ihan erityisen hyvän näköisenä. Aika iso osa ihmisitä on sen näköisiä että heidän ulkonäöstään voi ainakin potentiaalisesti ihan tykätä mutta huomiota herättävän hyvännäköisiä on vain pieni osa.

Ja se 5-10 % kuvitelma, mikä palstalla elää ("kaikki naiset tykkäävät samoista miehistä, joita on max 10 % kaikista") on nimensä mukaisesti kuvitelma. Joku hoopottaa teitä palstapoikia, ymmärrättehän? Aivopesee jankutuksillaan uskomaan, että naiset tykkäävät vain kalsarileuoista. Jos menisitte ovesta ulos ja katsoisitte ympärillenne niin huomaisitte, että se ei pidä paikkaansa. Mutta ette uskalla.

Miksi näissä jutuissa oletetaan aina, että kyseistä mieltä oleva eivät esim. kävisi viihteellä, opiskelisi yliopistossa tai olisi ylipäänsä aktiivisesti tietokoneen ulkopuolisessa maailmassa? Ollaan käyty samalla kaveriporukalla viihteellä aika monta vuotta ja aina naiset kiinnostuvat kaveriporukan samoista tyypeistä. Miksi tämä havainto ei ole validi?

ohis

Ja kun itse aikoinaan kävin baareissa, aina miehet kiinnostuivat samoista kaveriporukan tai vakiojengin naisista. Kun olin mukana sinkkutoiminnassa, aina samat naiset raportoivat kuinka uudet miehet kinusivat heitä treffeille. Eli aivan sama asia. Jos menisin tänä iltana baariin (leikitään ettei olisi koronaa), huomaisin kyllä hyvin nopeasti, ketkä ovat ne paikan naiset, joiden ympärillä miehet pörräävät.

Mutta niin vaan me muutkin pariuduimme, sekä ne miehet joiden ympärillä naiset eivät baarissa pyörineet että me naiset, jotka jäimme kauniimpien jalkoihin. Ja jos sinä menet Prismaan ja katsot siellä olevia pariskuntia, niin teoria vain komeimman 10 %:n pariutumisesta alkaa naurattaa.

Tykkään viestistäsi, mutta siinä ohitetaan yksi asia. Prismassa näkeväsi "eivät 10% kuuluvat pariskunnat", ovat nimenomaa pariskuntia, eivät sinkkuja. Tässä kysyttiin ja pohdittiin syitä sinkkuuteen. Näistä, joidenkin mielestä "eripari"-pareista osa onkin juuri onnistunut kohtaamaan kumppaninsa ihmisenä, minkä takia he eivät ole enää sinkkuja. Monet ikisinkut sen sijaan edelleen haikailevat tuon "10%" perään, mihin kuuluuvat oleellisesti tässä ketjussa monesti mainitut sosioekonomista asemaa nostattavat ominaisuudet, kuten miellyttävä ulkonakö (ei miesmalli), huumorintajuisuus, korkeakoulutus, hyväpalkkainen työ, urheilullisuus jne. 

Olen eri, mutta olen eri mieltä tuosta. Eivät ainakaan oman tuttavapiirin peruspariskunnat ole luopuneet omista ulkoisista(kaan) toiveista kumppanille, vaan iso osa pitää sitä puolisoa aidosti kivannnäköisenä ja huumorintajuisena. Eikä nämä ole mitään 10% pareja vaan ihan tavallisia ihmisiä. Ei kyse ole mistään tyytymisestä niinkuin annat ymmärtää.

En selvästikään osaa ilmaista itseäni tarpeeksi selvästi, kun viestini sisältö tulkitaan "huonoon tyytymiseksi". Tarkoitinkin juuri, että nimenomaan ne kaikista tavallisimmat, ei-vaatimuslista kädessä kävelevät, ihmisen ihmisenä kohtaavat löytävät itelleen puolison, kun taas ikisinkuissa on lähinnä näitä vaatimuslista-ihmisiä. Pidän inhimillisyyttä hyveenä ja uskon näiden "Prismaparien" olevan keskivertoa onnellisimpia suhteessaan, kun yhdessäolo perustuu syvällisemmälle yhteydelle eikä pelkille ulkoisille ominaisuuksille yhdistettynä "ihan kivaan luonteeseen".

Niin. Minä taas yritin sanoa, että kyllä isolla osalla niistä prismapareistakin on ollut omat kriteerinsä, oli niistä sitten kirjallista listaa tai ei. Ja ne vaatimukset voivat olla juuri samankaltaisia kuin täällä on mainittu. Se on lähinnä palstamiesten tulkintaa, että niiden täyttyminen vaatisi jotain 10% laatikkoleukaa. Jos joku sanoo haluavansa omaan silmäänsä kivannäköisen, niin se voi ihan oikeasti tarkoittaa juuri sitä eikä mitään kalsarimallia. Samalla tavalla kuin koulutetun toivominen ei automaattiseksi tarkoita palstamiesten jankuttamaa kirurgilentäjää eikä hauskuus tarkoita ammattikoomikkoa. Ihan tavalliset prismamiehet voivat olla ja usein ovatkin jonkun silmään kivannäköisiä, hauskoja jne. Ei se että pari taviksen näköistä ihmistä kävelee kadulla käsi kädessä tarkoita sitä, ettei heillä olisi ollut mitään kriteereitä kumppanille tai edes että ne kriteerit olisivat olleet jotenkin muita ylevämpiä.

Minäkin halusin hyvännäköisen, hauskan, sosiaalisen ja älykkään miehen. Ihan tavallinen sinkkunaisen pinnallinen vaatimuslista. En tehnyt kompromissia tai joustanut yhdestäkään kriteeristä ja löysin unelmamieheni. Kukaan ulkopuolinen ei silti pitäisi minun puolisoani top10 miehenä, vaan me uppoaisimme sulavasti tuonne prismapariskuntien harmaaseen joukkoon. Juuri siksi, että nämä kriteerit eivät tarkoita kaikille naisille samoja asioita vaikka täällä niin halutaan väittääkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.

Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.

Ja iso osa naisista ottaa miehen jonka ulkonäöstä tykkää ja päätyy sen kanssa parisuhteeseen. Väitän, että suurin osa niistä jotka ylipäänsä ovat suhteessa.

No on eri asia tykätä toisen ulkonäöstä kuin pitää häntä ihan erityisen hyvän näköisenä. Aika iso osa ihmisitä on sen näköisiä että heidän ulkonäöstään voi ainakin potentiaalisesti ihan tykätä mutta huomiota herättävän hyvännäköisiä on vain pieni osa.

Ja se 5-10 % kuvitelma, mikä palstalla elää ("kaikki naiset tykkäävät samoista miehistä, joita on max 10 % kaikista") on nimensä mukaisesti kuvitelma. Joku hoopottaa teitä palstapoikia, ymmärrättehän? Aivopesee jankutuksillaan uskomaan, että naiset tykkäävät vain kalsarileuoista. Jos menisitte ovesta ulos ja katsoisitte ympärillenne niin huomaisitte, että se ei pidä paikkaansa. Mutta ette uskalla.

Miksi näissä jutuissa oletetaan aina, että kyseistä mieltä oleva eivät esim. kävisi viihteellä, opiskelisi yliopistossa tai olisi ylipäänsä aktiivisesti tietokoneen ulkopuolisessa maailmassa? Ollaan käyty samalla kaveriporukalla viihteellä aika monta vuotta ja aina naiset kiinnostuvat kaveriporukan samoista tyypeistä. Miksi tämä havainto ei ole validi?

ohis

Ja kun itse aikoinaan kävin baareissa, aina miehet kiinnostuivat samoista kaveriporukan tai vakiojengin naisista. Kun olin mukana sinkkutoiminnassa, aina samat naiset raportoivat kuinka uudet miehet kinusivat heitä treffeille. Eli aivan sama asia. Jos menisin tänä iltana baariin (leikitään ettei olisi koronaa), huomaisin kyllä hyvin nopeasti, ketkä ovat ne paikan naiset, joiden ympärillä miehet pörräävät.

Mutta niin vaan me muutkin pariuduimme, sekä ne miehet joiden ympärillä naiset eivät baarissa pyörineet että me naiset, jotka jäimme kauniimpien jalkoihin. Ja jos sinä menet Prismaan ja katsot siellä olevia pariskuntia, niin teoria vain komeimman 10 %:n pariutumisesta alkaa naurattaa.

Tykkään viestistäsi, mutta siinä ohitetaan yksi asia. Prismassa näkeväsi "eivät 10% kuuluvat pariskunnat", ovat nimenomaa pariskuntia, eivät sinkkuja. Tässä kysyttiin ja pohdittiin syitä sinkkuuteen. Näistä, joidenkin mielestä "eripari"-pareista osa onkin juuri onnistunut kohtaamaan kumppaninsa ihmisenä, minkä takia he eivät ole enää sinkkuja. Monet ikisinkut sen sijaan edelleen haikailevat tuon "10%" perään, mihin kuuluuvat oleellisesti tässä ketjussa monesti mainitut sosioekonomista asemaa nostattavat ominaisuudet, kuten miellyttävä ulkonakö (ei miesmalli), huumorintajuisuus, korkeakoulutus, hyväpalkkainen työ, urheilullisuus jne. 

Olen eri, mutta olen eri mieltä tuosta. Eivät ainakaan oman tuttavapiirin peruspariskunnat ole luopuneet omista ulkoisista(kaan) toiveista kumppanille, vaan iso osa pitää sitä puolisoa aidosti kivannnäköisenä ja huumorintajuisena. Eikä nämä ole mitään 10% pareja vaan ihan tavallisia ihmisiä. Ei kyse ole mistään tyytymisestä niinkuin annat ymmärtää.

En selvästikään osaa ilmaista itseäni tarpeeksi selvästi, kun viestini sisältö tulkitaan "huonoon tyytymiseksi". Tarkoitinkin juuri, että nimenomaan ne kaikista tavallisimmat, ei-vaatimuslista kädessä kävelevät, ihmisen ihmisenä kohtaavat löytävät itelleen puolison, kun taas ikisinkuissa on lähinnä näitä vaatimuslista-ihmisiä. Pidän inhimillisyyttä hyveenä ja uskon näiden "Prismaparien" olevan keskivertoa onnellisimpia suhteessaan, kun yhdessäolo perustuu syvällisemmälle yhteydelle eikä pelkille ulkoisille ominaisuuksille yhdistettynä "ihan kivaan luonteeseen".

Niin. Minä taas yritin sanoa, että kyllä isolla osalla niistä prismapareistakin on ollut omat kriteerinsä, oli niistä sitten kirjallista listaa tai ei. Ja ne vaatimukset voivat olla juuri samankaltaisia kuin täällä on mainittu. Se on lähinnä palstamiesten tulkintaa, että niiden täyttyminen vaatisi jotain 10% laatikkoleukaa. Jos joku sanoo haluavansa omaan silmäänsä kivannäköisen, niin se voi ihan oikeasti tarkoittaa juuri sitä eikä mitään kalsarimallia. Samalla tavalla kuin koulutetun toivominen ei automaattiseksi tarkoita palstamiesten jankuttamaa kirurgilentäjää eikä hauskuus tarkoita ammattikoomikkoa. Ihan tavalliset prismamiehet voivat olla ja usein ovatkin jonkun silmään kivannäköisiä, hauskoja jne. Ei se että pari taviksen näköistä ihmistä kävelee kadulla käsi kädessä tarkoita sitä, ettei heillä olisi ollut mitään kriteereitä kumppanille tai edes että ne kriteerit olisivat olleet jotenkin muita ylevämpiä.

Minäkin halusin hyvännäköisen, hauskan, sosiaalisen ja älykkään miehen. Ihan tavallinen sinkkunaisen pinnallinen vaatimuslista. En tehnyt kompromissia tai joustanut yhdestäkään kriteeristä ja löysin unelmamieheni. Kukaan ulkopuolinen ei silti pitäisi minun puolisoani top10 miehenä, vaan me uppoaisimme sulavasti tuonne prismapariskuntien harmaaseen joukkoon. Juuri siksi, että nämä kriteerit eivät tarkoita kaikille naisille samoja asioita vaikka täällä niin halutaan väittääkin.

Juuri tämä. Samoja asioita halusin minäkin. "Kriteerilistani" miehelle käsitti viisi kohtaa (ja näitä en mihinkään kirjoittanut koska en hakenut minkään virtuaalisovelluksen kautta):

1. hyvännäköinen eli minun silmääni puoleensavetävä, haluttava, kiva katsoa ja koskea

2. luonteeltaan sellainen, että sovimme yhteen eli sosiaalinen, nokkela, fiksu, hauska, avoin

3. riittävän samanlainen arvomaailma suhteessa omaani

4. riittävän samanlainen elämänhistoria ja elämäntilanne

5. samanlaiset toiveet ja suunnitelmat tulevaisuudelle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.

Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.

Ja iso osa naisista ottaa miehen jonka ulkonäöstä tykkää ja päätyy sen kanssa parisuhteeseen. Väitän, että suurin osa niistä jotka ylipäänsä ovat suhteessa.

No on eri asia tykätä toisen ulkonäöstä kuin pitää häntä ihan erityisen hyvän näköisenä. Aika iso osa ihmisitä on sen näköisiä että heidän ulkonäöstään voi ainakin potentiaalisesti ihan tykätä mutta huomiota herättävän hyvännäköisiä on vain pieni osa.

Naisille hyvännäköisiä miehiä on lähtökohtaisesti vain pieni vähemmistö, ehkä joka kymmenes miehistä. Ja siitä joka kymmenennestä pitää kaikki naiset. Naiset eivät kuitenkaan tajua, että kaikki muutkin naiset pitävät samasta miehestä kuin hänkin pitää.

t. eri

Höpöhöpö. Laajassa tuttavapiirissäni jokainen on aikoinaan ihastunut mieheensä ja varmasti myös ulkonäkö on vaikuttanut viehtymiseen. Silti yksikään meistä ei viehäty ulkonäöllisesti muiden miehistä. Miten selität tämän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M44 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt tätä kehotusta laskea rimaa, jos edelliset parisuhteet tai tapailut ovat menneet puihin. Silloinhan pitää juuri rimaa nostaa. Jos edellinen parisuhteeni päättyi siihen, että koskaan ei puhuttu mistään mitään, mies ei kuunnellut, teki paljon töitä, ei halunnut lapsia ja lopulta petti, niin mitä saan, jos lasken rimaa? Puhumattoman ja kuuntelemattoman puolison, joka tekee paljon töitä, ei halua lapsia, pettää ja? Mitä vielä? Miksi kelpuuttaisin vielä huonompaa tilalle?

Olen paljon mieluummin yksin kuin ottaisin sutta ja sekundaa rinnalleni. 

Se nyt riippuu mitä sillä rimalla käsittää. Jos otetaan miehen komeus, niin en usko sen komeammankaan miehen kohdalla parisuhde kukoistavan sen paremmin, jos ollenkaan. Enemminkin kannattas varmaan laskea sitä komeusvaatimusta, niin saattaisi hyväkin mies löytää tiensä sinun elämään.

Komea mies ei välttämättä ole huono mies eikä vähemmän komea hyvä.

Ei niin, mutta komea mies on kaikella todennäköisyydellä huono naiselle, joka ylittää vain seksikynnyksen, ei parisuhdekynnystä.

No aika huono ennuste on niilläkin parisuhteilla, joissa mies ei riitä kunnolla ylittämään naisen seksikynnystä. Nettipalstat on pullollaan haluttomista eukoista valittavia miehiä. Miettikää tätä ensi kerralla kun vaaditte tyytymään siihen epämiellyttävään vaihtoehtoon.

Suurin osa miehistä ei ylitä naisen seksikynnystä, paitsi sen aikaa kun naisella on perhehaaveet mielessä. Kun perhe on saatu eikä miestä enää tarvita, ei miestä enää halutakaan.

Vaihtoehdot tavismiehelle tai vähänkään alle keskiarvon miehelle ovat seksielämän hiipuminen tai selibaatti.

mm. 121212 on kirjoittanut aiheesta hyvin.

Onneksi en ole tietoinen tuollaisesta. Etsin itselleni miehen yli nelikymppisenä ja seksi vain paranee vuosien myötä. Myönnettävä on, että alku oli surkeaa räpellystä, mutta nyt se on hyvää ja tyydyttävää. Kumpikin oli lapsensa jo hankkinut ennen tutustumistamme. Kaiken lisäksi mies on introvertti ja susiruma. Mitenköhän tämä sopii palstan tasoteoreetikon fantasioihin?

Tarvitsemme nämä lisätiedot:

- millainen ensimmäinen miehesi oli?

- millaisia mieskokemuksia sinulla oli ennen naimisiin menoa?

- miten kaunis olit nuorena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjua lukiessa tulee mieleen onko kaikki "pojat" täällä jotain erakoita? Ettekö ole katsoneet minkä näköisiä kumppaneita teidän kaverit on hankkinut tai huomanneet että he puhuvat kauniisti naisten ulkoisista ominaisuuksista?

Ihan kuin meillä miehillä olisi sama maku naisten suhteen! Itse en välitä naisista joilla on tatuointeja ja pysähdyn aina katselemaan naisia joilla on silmälasit. Minua ei kiinnosta naisten ryntäiden koko! Noh, pituus on sellainen että haaveilen pidemmistä kuin itse mutta valitsen mieluummin lyhyemmän kuin itse (jotta saan lusikkaan hänet helposti). Mieluummin vähän enemmän lihaa luiden ympärillä kuin laiha (ei kyllä tukeva). Väitättekö että teillä on samat ihanteet ja kumppani toiveet?

Ps. Ja aasialainen on kyllä kivan näköinen rillien kanssa mutta arvostan enemmän suomalaista kasvatusta sekä tasa-arvoista suhdetta kuin ulkonäköä!

Niin ja jos perustatte väitteenne baari juttuihin kun näette että naiset iskee jotain tiettyä kaveria aina. Oletteko huomanneet että ne kaikki naiset ovat aikalailla saman tyyppisiä (vaikka ei ehkä ulkoisesti). Ei ne kaikki naiset tule iskemään sitä yhtä.

Ja jos taas tinderiin vetoatte, kai muistatte että kaikkia ei siellä näytetä toisille. Omalla kohdalla ei melkeinnyhtäkään naista näytetty minulle jotka olivat minusta tykänneet. Ja kaikki kuuluvat omiin hakukriteereihin (plus muutamia ihan kiinnostavia tapauksia).

En ole huomannut.

Työporukassa joka käy välillä raflassa yhdessä, on yksi mies joka saa 100% naisten lähestymisistä. Kovin erilaisia naiset ovat olleet.

Otan sen verran takaisin että tietyn tyyppisiä naisia ei lähestyjissä ole, mutta se ei tarkoita sitä että heitä kiinnostaisi joku muu porukasta, koska nämä eivät luultavasti tee aloitteita kenellekään (ujot nörttinaiset ovat liian ujoja, naiselliset superkaunottaret odottavat että mies tekee aloitteen, jne).

Ajattele, jos se ujo nörttinainen odottaa koko ajan että juuri SINÄ tulisit hänen luokseen, mutta ei, olet valinnut naisen puolesta, että hän on kiinnostunut tuosta 100% miehestä... Taas jäi yksi potentiaalinen rakkaustarina alkamatta, oman ennakkoluulosi ja huonon itsetuntosi tähden, sääli.

Naisena sanon, etää KOSKAAN ei ole vielä käynyt niin, että tyttöporukasta 100% olisi ollut kiinnostunut samasta miehestä. Voi olla että kuudesta ehkä 2 on kiinnostunut siitä "suosiksista", mutta lopuilla on eri mielenkiinnon kohteet. Usein se suosikki on myös suulain, eli hänen kanssaan on helppo heittää läppää, ja samalla yrittää tiirailla hänen ujoa kaveriaan. 

Mistä keksit että se nörttinainen olisi kiinnostunut jostain muusta miehestä?

100% aloitteista tulee yhdelle ja samalle miehelle, ja aloitteiden tekijät ovat eri tyyppisiä naisia.

Kaikki muu on spekulaatiota. Jos pitää arvuutella niin tosiasiat (tehdyt aloitteet) viittavat siihen että 10% naisista ottaisi porukasta sen saman miehen, tai ei ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin voit vielä muutaman vuoden odotella. Kokemuksesta: kolmekymppinen kyllä tietää nopeammin kuin teini, voiko toisen kanssa elää vai ei. Kun tuntee itsensäkin paremmin, on helppo aika kättelyssä tietää, tuleeko jutusta mitään.

Minulla on paljon kavereita jotka ovat olleet samassa tilanteessa eli noin kolmekymppisenä löytyy se tyyppi, kyllä se melkein vuodessa on kaikkien häät tanssittu, omanikin =) Nyt kolme lasta, kuopus kun olin 38v.

Minä olin 29 kun tapasin mieheni, hän oli 31. Seurusteltiin 8kk ennen naimisiinmenoa ja hyvin pian naimisiinmenon jälkeen tulin raskaaksi, lapsi syntyi 11,5kk häiden jälkeen. Vuoden sisään ensitreffeistä oltiin siis jo naimisissa, raskaana ja tehty kaupat meidän ensimmäisestä perheasunnosta. Ei ollut tuossa kohtaa enää tarvetta jahkailuun kun sopiva osui kohdalle, nyt jo 20 vuotta naimisissa ja lapsikin jo omillaan. Saadaan taas olla kaksistaan <3

Tämä juurikin on kuvaus nykykuviosta.

Tavismiehet eivät kelpaa naisilla kun naiset ovat nuoria ja hehkeitä, eivätkä vielä haaveile perheestä.

Kun lapsikuume iskee, tavismiehet alkavat kiinnostamaan. Sitten seurustelu-naimisiin-asuntolaina-lapsia-pikavauhtia tap tap enen kuin parin vuoden ensihuuma on edes lakannut.

Yli 50% pareista eroaa, 80% tapauksista naisen aloitteesta. Miksi?

- koska tavismies kiinnostaa naista vain kun sellainen on tarpeellinen perhehaaveiden takia

- parit eivät ehdi hitsautua yhteen, koska naiset haluavat minmoida ajan joka seurustellaan tavismiehen kanssa vain huvin vuoksi (ilman että hankitaan lapsia ja asuntolainaa)

Jos nyt ajattelet tavismiehenä niitä, jotka ovat sinne kolmenkympin korville totaalikokemattomia. Minä en kyllä omien havaintojeni perusteella pidä tätä kovin tavallisena kuviona. Pikemminkin niin päin, että kolmekymppisenä tavatessa molemmilla on usein takana 1-2 vakavampaa suhdetta ja mahdollisesti joitakin lyhyempiä päälle.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin voit vielä muutaman vuoden odotella. Kokemuksesta: kolmekymppinen kyllä tietää nopeammin kuin teini, voiko toisen kanssa elää vai ei. Kun tuntee itsensäkin paremmin, on helppo aika kättelyssä tietää, tuleeko jutusta mitään.

Minulla on paljon kavereita jotka ovat olleet samassa tilanteessa eli noin kolmekymppisenä löytyy se tyyppi, kyllä se melkein vuodessa on kaikkien häät tanssittu, omanikin =) Nyt kolme lasta, kuopus kun olin 38v.

Minä olin 29 kun tapasin mieheni, hän oli 31. Seurusteltiin 8kk ennen naimisiinmenoa ja hyvin pian naimisiinmenon jälkeen tulin raskaaksi, lapsi syntyi 11,5kk häiden jälkeen. Vuoden sisään ensitreffeistä oltiin siis jo naimisissa, raskaana ja tehty kaupat meidän ensimmäisestä perheasunnosta. Ei ollut tuossa kohtaa enää tarvetta jahkailuun kun sopiva osui kohdalle, nyt jo 20 vuotta naimisissa ja lapsikin jo omillaan. Saadaan taas olla kaksistaan <3

Tämä juurikin on kuvaus nykykuviosta.

Tavismiehet eivät kelpaa naisilla kun naiset ovat nuoria ja hehkeitä, eivätkä vielä haaveile perheestä.

Kun lapsikuume iskee, tavismiehet alkavat kiinnostamaan. Sitten seurustelu-naimisiin-asuntolaina-lapsia-pikavauhtia tap tap enen kuin parin vuoden ensihuuma on edes lakannut.

Yli 50% pareista eroaa, 80% tapauksista naisen aloitteesta. Miksi?

- koska tavismies kiinnostaa naista vain kun sellainen on tarpeellinen perhehaaveiden takia

- parit eivät ehdi hitsautua yhteen, koska naiset haluavat minmoida ajan joka seurustellaan tavismiehen kanssa vain huvin vuoksi (ilman että hankitaan lapsia ja asuntolainaa)

Puhut edelleen konservatiivisista. Liberaaleille tuo polku ei aina ole se todennäköisin. Noniin, voisitko jo selittää haluttomuuden opiskella ikävuodet 20-30? Yli 30v. pystyy helposti löytämään vanhoillisen/perhekeskeisen naisen. 20-25v. pystyy halutessaan myöskin omatessaan vakaat tulot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt tätä kehotusta laskea rimaa, jos edelliset parisuhteet tai tapailut ovat menneet puihin. Silloinhan pitää juuri rimaa nostaa. Jos edellinen parisuhteeni päättyi siihen, että koskaan ei puhuttu mistään mitään, mies ei kuunnellut, teki paljon töitä, ei halunnut lapsia ja lopulta petti, niin mitä saan, jos lasken rimaa? Puhumattoman ja kuuntelemattoman puolison, joka tekee paljon töitä, ei halua lapsia, pettää ja? Mitä vielä? Miksi kelpuuttaisin vielä huonompaa tilalle?

Olen paljon mieluummin yksin kuin ottaisin sutta ja sekundaa rinnalleni. 

Miksi on pakko esittää ja valehdella?

Laske rimaa, koskee tietenkin ulkonäköä ja statusta, niitä pinnallisia kriteereitä joihin naiset universaalisti reagoi. Joka määrittää miehen tason, eli haluttavuuden, eli kuinka paljon valinnanvaraa miehellä on. Miksi ette kykene keskustelemaan rehellisesti?

Olen eri, mutta mitä pahaa on siinä että haluaa myös ulkoisesti viehättävän puolison? Minusta se on ihan elinehto normaalille parisuhteelle.

Ei mitään, kunhan olisi rehellinen siitä. Edes tuossa viestissäsi et pystynyt siihen, sillä "myös" on harhaanjohtava. Ulkonäkö on 1. kynnys, joka pitää ylittää. Ei kolmas, ei kymmenes, ei "myös".

No tuo on sinun omaa tulkintaasi. Epämiellyttävä ulkonäkö on vain yksi poissulkukriteeri muiden joukossa. Kyllä, se on minulla ehdoton - läheskään kaikilla naisilla ei ole, vaan joku muu tai jotkut muut kriiteri(t) on tärkeämpi(ä). Eikä se minullakaan ole ainut ehdoton kriteeri, tasan yhtä ehdottomia on muitakin. Tosin ei nekään sen ylevämpiä ole.

Minä (N) väitän, että joka ikisellä naisella ulkonäkö on ehdoton kriteeri, koska parisuhde on myös seksisuhde. Ihmiseen rakastuu vain, jos hänet näkee haluttavana ja sellaisena, jota haluaa katsella ja kosketella.

Se taas on aivan eri asia kuin klassinen komeus, mutta nautin siitä kun palstamiehet itkevät itsensä uneen ajatellen leukakalsarilentäjiä. Kun omaa teini-iän poikaystäväänikin näin jälkikäteen katson, niin siinä oli kyllä ihan tavallinen akneihoinen liinatukka-maalaispoika. Mutta jessus kuinka olin häneen silloin ihastunut!

Minä olen kyllä eri mieltä. Tunnen useampia naisia, jotka ovat ihan suoraan myöntäneet, että kumppanin ulkonäössä olisi ollut parantamisen varaa mutta kaikki muut kriteerit täyttyi ja lopulta rakastui näihin muihin ominaisuuksiin.

Viime viikolla juttelin täällä miesten koulutustasoa koskevassa ketjussa jossa kerroin, että itse tingin akateemisuudesta kun tajusin että jostain on tingittävä. Joku toinen kertoi tinkineensä itse mieluummin kasvojen komeudesta. Tämä vastaa havaintojani livenäkin - ulkonäkö ei ole kaikille niin tärkeää kuin toisille.

Eli he harrastavat seksiä silmät kiinni ja fantasioivat muista miehistä?

Naisillahan se ei mene kuten miehillä, keskimäärin emme ole niin visuaalisuuden perään. Enkä seksin aikana fantasioi kenestäkään miehestä, edes omasta aviosiipasta, vaan ihan mietin sitä omaa nautintoa, toki miehen nautinto huomioiden. 

En valinnut miestäni todellakaan minkään "kiihottavuuden" perusteella, vaan siksi esim. että oli kiltti ja huomaavainen, hauska, rauhallinen, meillä oli samat arvot ym. Mielestäni hän on ihan hyvännäköinen, vaikkei mikään maailman komein, ja minäkin olen riittävän kaunis, vaikken lähelläkään missi.

Tämä. Huvittavaa, miten jotkut miehet projisoivat omia käyttäytymismallejaan muihin. Ilmankos kyseinen heppu ei ole saanut naista, kun ei tiedä tällaistakaan peruseroavaisuutta sukupuolten välillä. Miehet ovat visuaalisia, kun taas naisen nautinto tulee enemmän tuntoaistin ja kuulon kautta. Minä keskityn seksissä täysin tuntemuksiini, en näkemiini asioihin. Roolileikit tai fantasioinnit eivät saa minua syttymään, vaan korkeintaan alkaisin nauramaan ja menettäisin haluni, jos sellaisiin pelleilyihin pitäisi osallistua. Onneksi olen löytänyt miehen, jonka kanssa ymmärrämme toisiamme myös sängyssä.

Olen eri, mutta tuo keskustelu lähti kyllä naisen kommentista jossa todettiin, että kirjoittajalle hyvä ulkonäkö on ehdoton vaatimus ja hän arveli sen olevan sitä kaikille muillekin naisille.

Niin, entä sitten? Keskustelu jatkui siten, että moni nainen oli kertonut, ettei oma kumppani ole ulkonäöltään paras mahdollinen, jolloin joku mies luuli, että silloin pitää sekstailla silmät kiinni tai fantasioida jostain muusta miehestä. 

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.

Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.

Ja iso osa naisista ottaa miehen jonka ulkonäöstä tykkää ja päätyy sen kanssa parisuhteeseen. Väitän, että suurin osa niistä jotka ylipäänsä ovat suhteessa.

No on eri asia tykätä toisen ulkonäöstä kuin pitää häntä ihan erityisen hyvän näköisenä. Aika iso osa ihmisitä on sen näköisiä että heidän ulkonäöstään voi ainakin potentiaalisesti ihan tykätä mutta huomiota herättävän hyvännäköisiä on vain pieni osa.

Ja se 5-10 % kuvitelma, mikä palstalla elää ("kaikki naiset tykkäävät samoista miehistä, joita on max 10 % kaikista") on nimensä mukaisesti kuvitelma. Joku hoopottaa teitä palstapoikia, ymmärrättehän? Aivopesee jankutuksillaan uskomaan, että naiset tykkäävät vain kalsarileuoista. Jos menisitte ovesta ulos ja katsoisitte ympärillenne niin huomaisitte, että se ei pidä paikkaansa. Mutta ette uskalla.

Miksi näissä jutuissa oletetaan aina, että kyseistä mieltä oleva eivät esim. kävisi viihteellä, opiskelisi yliopistossa tai olisi ylipäänsä aktiivisesti tietokoneen ulkopuolisessa maailmassa? Ollaan käyty samalla kaveriporukalla viihteellä aika monta vuotta ja aina naiset kiinnostuvat kaveriporukan samoista tyypeistä. Miksi tämä havainto ei ole validi?

ohis

Ja kun itse aikoinaan kävin baareissa, aina miehet kiinnostuivat samoista kaveriporukan tai vakiojengin naisista. Kun olin mukana sinkkutoiminnassa, aina samat naiset raportoivat kuinka uudet miehet kinusivat heitä treffeille. Eli aivan sama asia. Jos menisin tänä iltana baariin (leikitään ettei olisi koronaa), huomaisin kyllä hyvin nopeasti, ketkä ovat ne paikan naiset, joiden ympärillä miehet pörräävät.

Mutta niin vaan me muutkin pariuduimme, sekä ne miehet joiden ympärillä naiset eivät baarissa pyörineet että me naiset, jotka jäimme kauniimpien jalkoihin. Ja jos sinä menet Prismaan ja katsot siellä olevia pariskuntia, niin teoria vain komeimman 10 %:n pariutumisesta alkaa naurattaa.

Tykkään viestistäsi, mutta siinä ohitetaan yksi asia. Prismassa näkeväsi "eivät 10% kuuluvat pariskunnat", ovat nimenomaa pariskuntia, eivät sinkkuja. Tässä kysyttiin ja pohdittiin syitä sinkkuuteen. Näistä, joidenkin mielestä "eripari"-pareista osa onkin juuri onnistunut kohtaamaan kumppaninsa ihmisenä, minkä takia he eivät ole enää sinkkuja. Monet ikisinkut sen sijaan edelleen haikailevat tuon "10%" perään, mihin kuuluuvat oleellisesti tässä ketjussa monesti mainitut sosioekonomista asemaa nostattavat ominaisuudet, kuten miellyttävä ulkonakö (ei miesmalli), huumorintajuisuus, korkeakoulutus, hyväpalkkainen työ, urheilullisuus jne. 

Olen eri, mutta olen eri mieltä tuosta. Eivät ainakaan oman tuttavapiirin peruspariskunnat ole luopuneet omista ulkoisista(kaan) toiveista kumppanille, vaan iso osa pitää sitä puolisoa aidosti kivannnäköisenä ja huumorintajuisena. Eikä nämä ole mitään 10% pareja vaan ihan tavallisia ihmisiä. Ei kyse ole mistään tyytymisestä niinkuin annat ymmärtää.

En selvästikään osaa ilmaista itseäni tarpeeksi selvästi, kun viestini sisältö tulkitaan "huonoon tyytymiseksi". Tarkoitinkin juuri, että nimenomaan ne kaikista tavallisimmat, ei-vaatimuslista kädessä kävelevät, ihmisen ihmisenä kohtaavat löytävät itelleen puolison, kun taas ikisinkuissa on lähinnä näitä vaatimuslista-ihmisiä. Pidän inhimillisyyttä hyveenä ja uskon näiden "Prismaparien" olevan keskivertoa onnellisimpia suhteessaan, kun yhdessäolo perustuu syvällisemmälle yhteydelle eikä pelkille ulkoisille ominaisuuksille yhdistettynä "ihan kivaan luonteeseen".

Niin. Minä taas yritin sanoa, että kyllä isolla osalla niistä prismapareistakin on ollut omat kriteerinsä, oli niistä sitten kirjallista listaa tai ei. Ja ne vaatimukset voivat olla juuri samankaltaisia kuin täällä on mainittu. Se on lähinnä palstamiesten tulkintaa, että niiden täyttyminen vaatisi jotain 10% laatikkoleukaa. Jos joku sanoo haluavansa omaan silmäänsä kivannäköisen, niin se voi ihan oikeasti tarkoittaa juuri sitä eikä mitään kalsarimallia. Samalla tavalla kuin koulutetun toivominen ei automaattiseksi tarkoita palstamiesten jankuttamaa kirurgilentäjää eikä hauskuus tarkoita ammattikoomikkoa. Ihan tavalliset prismamiehet voivat olla ja usein ovatkin jonkun silmään kivannäköisiä, hauskoja jne. Ei se että pari taviksen näköistä ihmistä kävelee kadulla käsi kädessä tarkoita sitä, ettei heillä olisi ollut mitään kriteereitä kumppanille tai edes että ne kriteerit olisivat olleet jotenkin muita ylevämpiä.

Minäkin halusin hyvännäköisen, hauskan, sosiaalisen ja älykkään miehen. Ihan tavallinen sinkkunaisen pinnallinen vaatimuslista. En tehnyt kompromissia tai joustanut yhdestäkään kriteeristä ja löysin unelmamieheni. Kukaan ulkopuolinen ei silti pitäisi minun puolisoani top10 miehenä, vaan me uppoaisimme sulavasti tuonne prismapariskuntien harmaaseen joukkoon. Juuri siksi, että nämä kriteerit eivät tarkoita kaikille naisille samoja asioita vaikka täällä niin halutaan väittääkin.

Onpas täällä mielenkiintoinen keskustelu käynnissä.

Minäpä kerron miten se oikeasti menee. Voit ajatella asian näin:

Kaikkien naisten vaatimuslista on tasan sama.

Kyllä, luit oikein.

Mitään erilaista miesmakua ei ole oikeasti olemassa, vaan vaatimuslista on aina identtinen. Ainoat erot tulevat siitä että eri aiset yliviivaavat eri asioita pois. Joku ei vaadi pituutta, toinen ei vaadi menestystä, kolmas ei vaadi sosiaalista taitavuutta tai edes jämeryyttä. Joku voi joustaa itsevarmuudestakin, jos ulkonäkö ei riitä itsevarmoihin miehiin. Kuitenkaan noiden ominaisuuksien vastakohdat eivät kiinnosta ainuttakaan naista. Yhdenkään naisen unelmamies ei ole 165cm, hintelä, korkeaääninen, epävarma, matalassa sosioekonomisessa asemassa, sosiaalisesti kömpelö, tms.

Eli todellisuudessa kaikkien naisten maku on sama. Kyse on vain siitä kuinka paljon ollaan valmiita joustamaan, ja missä asioissa. Yleensä tämä on suhteessa naisen ulkonäköön. Nainen voi selitellä kuinka mies X on täydellinen, mutta jos naisen kysyntä lisääntyy vaikkapa hoikistumisen takia, kummasti seuraava mies onkin lähempänä stereotyyppistä unelmamiestä.

ps. en kirjoittele tänne ilman nimimerkkiä, kirjoitan aina nimimerkillä 121212. Tässä todiste että jotkut arvostavat asiantuntemustani:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3765741/onko-sinulla-ollut-ikava-pikkuk…

Siis eihän se lista silloin ole sama, jos eri naiset viivaavat yli eri asioita? Ja tietysti se on niin, että tietyt ominaisuudet nähdään positiivisina ja harvemmin kukaan etsii niiden täyttä vastakohtaa. Tämähän nyt on aivan itsestään selvää. Kuinka moni mies etsii nimenomaan rumaa, tyhmää, tylsää ja kiukkuista elämäntapatyötöntä? Aika harva, veikkaisin. Jotkut naiset painottavat parinhaussa tiettyjä hyviä ominaisuuksia ja ovat niiden vuoksi valmiita hyväksymään joitakin vähemmän hyviä. Tästä se erilaisuus tulee. Huono mäihä tietysti niille, joilla ei ole kuin pelkästään niitä universaalisti huonoina pidettyjä ominaisuuksia. Voin kyllä luvata, että aika heikko se on pariutumisennuste niillä vastaavilla naisillakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt tätä kehotusta laskea rimaa, jos edelliset parisuhteet tai tapailut ovat menneet puihin. Silloinhan pitää juuri rimaa nostaa. Jos edellinen parisuhteeni päättyi siihen, että koskaan ei puhuttu mistään mitään, mies ei kuunnellut, teki paljon töitä, ei halunnut lapsia ja lopulta petti, niin mitä saan, jos lasken rimaa? Puhumattoman ja kuuntelemattoman puolison, joka tekee paljon töitä, ei halua lapsia, pettää ja? Mitä vielä? Miksi kelpuuttaisin vielä huonompaa tilalle?

Olen paljon mieluummin yksin kuin ottaisin sutta ja sekundaa rinnalleni. 

Miksi on pakko esittää ja valehdella?

Laske rimaa, koskee tietenkin ulkonäköä ja statusta, niitä pinnallisia kriteereitä joihin naiset universaalisti reagoi. Joka määrittää miehen tason, eli haluttavuuden, eli kuinka paljon valinnanvaraa miehellä on. Miksi ette kykene keskustelemaan rehellisesti?

Olen eri, mutta mitä pahaa on siinä että haluaa myös ulkoisesti viehättävän puolison? Minusta se on ihan elinehto normaalille parisuhteelle.

Ei mitään, kunhan olisi rehellinen siitä. Edes tuossa viestissäsi et pystynyt siihen, sillä "myös" on harhaanjohtava. Ulkonäkö on 1. kynnys, joka pitää ylittää. Ei kolmas, ei kymmenes, ei "myös".

No tuo on sinun omaa tulkintaasi. Epämiellyttävä ulkonäkö on vain yksi poissulkukriteeri muiden joukossa. Kyllä, se on minulla ehdoton - läheskään kaikilla naisilla ei ole, vaan joku muu tai jotkut muut kriiteri(t) on tärkeämpi(ä). Eikä se minullakaan ole ainut ehdoton kriteeri, tasan yhtä ehdottomia on muitakin. Tosin ei nekään sen ylevämpiä ole.

Minä (N) väitän, että joka ikisellä naisella ulkonäkö on ehdoton kriteeri, koska parisuhde on myös seksisuhde. Ihmiseen rakastuu vain, jos hänet näkee haluttavana ja sellaisena, jota haluaa katsella ja kosketella.

Se taas on aivan eri asia kuin klassinen komeus, mutta nautin siitä kun palstamiehet itkevät itsensä uneen ajatellen leukakalsarilentäjiä. Kun omaa teini-iän poikaystäväänikin näin jälkikäteen katson, niin siinä oli kyllä ihan tavallinen akneihoinen liinatukka-maalaispoika. Mutta jessus kuinka olin häneen silloin ihastunut!

Minä olen kyllä eri mieltä. Tunnen useampia naisia, jotka ovat ihan suoraan myöntäneet, että kumppanin ulkonäössä olisi ollut parantamisen varaa mutta kaikki muut kriteerit täyttyi ja lopulta rakastui näihin muihin ominaisuuksiin.

Viime viikolla juttelin täällä miesten koulutustasoa koskevassa ketjussa jossa kerroin, että itse tingin akateemisuudesta kun tajusin että jostain on tingittävä. Joku toinen kertoi tinkineensä itse mieluummin kasvojen komeudesta. Tämä vastaa havaintojani livenäkin - ulkonäkö ei ole kaikille niin tärkeää kuin toisille.

Eli he harrastavat seksiä silmät kiinni ja fantasioivat muista miehistä?

Naisillahan se ei mene kuten miehillä, keskimäärin emme ole niin visuaalisuuden perään. Enkä seksin aikana fantasioi kenestäkään miehestä, edes omasta aviosiipasta, vaan ihan mietin sitä omaa nautintoa, toki miehen nautinto huomioiden. 

En valinnut miestäni todellakaan minkään "kiihottavuuden" perusteella, vaan siksi esim. että oli kiltti ja huomaavainen, hauska, rauhallinen, meillä oli samat arvot ym. Mielestäni hän on ihan hyvännäköinen, vaikkei mikään maailman komein, ja minäkin olen riittävän kaunis, vaikken lähelläkään missi.

Tämä. Huvittavaa, miten jotkut miehet projisoivat omia käyttäytymismallejaan muihin. Ilmankos kyseinen heppu ei ole saanut naista, kun ei tiedä tällaistakaan peruseroavaisuutta sukupuolten välillä. Miehet ovat visuaalisia, kun taas naisen nautinto tulee enemmän tuntoaistin ja kuulon kautta. Minä keskityn seksissä täysin tuntemuksiini, en näkemiini asioihin. Roolileikit tai fantasioinnit eivät saa minua syttymään, vaan korkeintaan alkaisin nauramaan ja menettäisin haluni, jos sellaisiin pelleilyihin pitäisi osallistua. Onneksi olen löytänyt miehen, jonka kanssa ymmärrämme toisiamme myös sängyssä.

Olen eri, mutta tuo keskustelu lähti kyllä naisen kommentista jossa todettiin, että kirjoittajalle hyvä ulkonäkö on ehdoton vaatimus ja hän arveli sen olevan sitä kaikille muillekin naisille.

Niin, entä sitten? Keskustelu jatkui siten, että moni nainen oli kertonut, ettei oma kumppani ole ulkonäöltään paras mahdollinen, jolloin joku mies luuli, että silloin pitää sekstailla silmät kiinni tai fantasioida jostain muusta miehestä. 

Miten niin "moni nainen"? Tuossa välissä on tässä alaketjussa tasan yksi kommentti. Mistä tiedät, ettei kommentoija ollut se sama nainen? Tämähän yleensä on perusoletus keskustelussa, että vastaus tulee siltä jonka tekstiä on kommentoitu ellei hän jotenkin erikseen ilmaise olevansa eri kirjoittaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M44 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt tätä kehotusta laskea rimaa, jos edelliset parisuhteet tai tapailut ovat menneet puihin. Silloinhan pitää juuri rimaa nostaa. Jos edellinen parisuhteeni päättyi siihen, että koskaan ei puhuttu mistään mitään, mies ei kuunnellut, teki paljon töitä, ei halunnut lapsia ja lopulta petti, niin mitä saan, jos lasken rimaa? Puhumattoman ja kuuntelemattoman puolison, joka tekee paljon töitä, ei halua lapsia, pettää ja? Mitä vielä? Miksi kelpuuttaisin vielä huonompaa tilalle?

Olen paljon mieluummin yksin kuin ottaisin sutta ja sekundaa rinnalleni. 

Se nyt riippuu mitä sillä rimalla käsittää. Jos otetaan miehen komeus, niin en usko sen komeammankaan miehen kohdalla parisuhde kukoistavan sen paremmin, jos ollenkaan. Enemminkin kannattas varmaan laskea sitä komeusvaatimusta, niin saattaisi hyväkin mies löytää tiensä sinun elämään.

Komea mies ei välttämättä ole huono mies eikä vähemmän komea hyvä.

Ei niin, mutta komea mies on kaikella todennäköisyydellä huono naiselle, joka ylittää vain seksikynnyksen, ei parisuhdekynnystä.

No aika huono ennuste on niilläkin parisuhteilla, joissa mies ei riitä kunnolla ylittämään naisen seksikynnystä. Nettipalstat on pullollaan haluttomista eukoista valittavia miehiä. Miettikää tätä ensi kerralla kun vaaditte tyytymään siihen epämiellyttävään vaihtoehtoon.

Suurin osa miehistä ei ylitä naisen seksikynnystä, paitsi sen aikaa kun naisella on perhehaaveet mielessä. Kun perhe on saatu eikä miestä enää tarvita, ei miestä enää halutakaan.

Vaihtoehdot tavismiehelle tai vähänkään alle keskiarvon miehelle ovat seksielämän hiipuminen tai selibaatti.

mm. 121212 on kirjoittanut aiheesta hyvin.

Onneksi en ole tietoinen tuollaisesta. Etsin itselleni miehen yli nelikymppisenä ja seksi vain paranee vuosien myötä. Myönnettävä on, että alku oli surkeaa räpellystä, mutta nyt se on hyvää ja tyydyttävää. Kumpikin oli lapsensa jo hankkinut ennen tutustumistamme. Kaiken lisäksi mies on introvertti ja susiruma. Mitenköhän tämä sopii palstan tasoteoreetikon fantasioihin?

Tarvitsemme nämä lisätiedot:

- millainen ensimmäinen miehesi oli?

- millaisia mieskokemuksia sinulla oli ennen naimisiin menoa?

- miten kaunis olit nuorena?

Mihin näitä tietoja tarvitaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt tätä kehotusta laskea rimaa, jos edelliset parisuhteet tai tapailut ovat menneet puihin. Silloinhan pitää juuri rimaa nostaa. Jos edellinen parisuhteeni päättyi siihen, että koskaan ei puhuttu mistään mitään, mies ei kuunnellut, teki paljon töitä, ei halunnut lapsia ja lopulta petti, niin mitä saan, jos lasken rimaa? Puhumattoman ja kuuntelemattoman puolison, joka tekee paljon töitä, ei halua lapsia, pettää ja? Mitä vielä? Miksi kelpuuttaisin vielä huonompaa tilalle?

Olen paljon mieluummin yksin kuin ottaisin sutta ja sekundaa rinnalleni. 

Miksi on pakko esittää ja valehdella?

Laske rimaa, koskee tietenkin ulkonäköä ja statusta, niitä pinnallisia kriteereitä joihin naiset universaalisti reagoi. Joka määrittää miehen tason, eli haluttavuuden, eli kuinka paljon valinnanvaraa miehellä on. Miksi ette kykene keskustelemaan rehellisesti?

Olen eri, mutta mitä pahaa on siinä että haluaa myös ulkoisesti viehättävän puolison? Minusta se on ihan elinehto normaalille parisuhteelle.

Ei mitään, kunhan olisi rehellinen siitä. Edes tuossa viestissäsi et pystynyt siihen, sillä "myös" on harhaanjohtava. Ulkonäkö on 1. kynnys, joka pitää ylittää. Ei kolmas, ei kymmenes, ei "myös".

No tuo on sinun omaa tulkintaasi. Epämiellyttävä ulkonäkö on vain yksi poissulkukriteeri muiden joukossa. Kyllä, se on minulla ehdoton - läheskään kaikilla naisilla ei ole, vaan joku muu tai jotkut muut kriiteri(t) on tärkeämpi(ä). Eikä se minullakaan ole ainut ehdoton kriteeri, tasan yhtä ehdottomia on muitakin. Tosin ei nekään sen ylevämpiä ole.

Minä (N) väitän, että joka ikisellä naisella ulkonäkö on ehdoton kriteeri, koska parisuhde on myös seksisuhde. Ihmiseen rakastuu vain, jos hänet näkee haluttavana ja sellaisena, jota haluaa katsella ja kosketella.

Se taas on aivan eri asia kuin klassinen komeus, mutta nautin siitä kun palstamiehet itkevät itsensä uneen ajatellen leukakalsarilentäjiä. Kun omaa teini-iän poikaystäväänikin näin jälkikäteen katson, niin siinä oli kyllä ihan tavallinen akneihoinen liinatukka-maalaispoika. Mutta jessus kuinka olin häneen silloin ihastunut!

Minä olen kyllä eri mieltä. Tunnen useampia naisia, jotka ovat ihan suoraan myöntäneet, että kumppanin ulkonäössä olisi ollut parantamisen varaa mutta kaikki muut kriteerit täyttyi ja lopulta rakastui näihin muihin ominaisuuksiin.

Viime viikolla juttelin täällä miesten koulutustasoa koskevassa ketjussa jossa kerroin, että itse tingin akateemisuudesta kun tajusin että jostain on tingittävä. Joku toinen kertoi tinkineensä itse mieluummin kasvojen komeudesta. Tämä vastaa havaintojani livenäkin - ulkonäkö ei ole kaikille niin tärkeää kuin toisille.

Eli he harrastavat seksiä silmät kiinni ja fantasioivat muista miehistä?

Naisillahan se ei mene kuten miehillä, keskimäärin emme ole niin visuaalisuuden perään. Enkä seksin aikana fantasioi kenestäkään miehestä, edes omasta aviosiipasta, vaan ihan mietin sitä omaa nautintoa, toki miehen nautinto huomioiden. 

En valinnut miestäni todellakaan minkään "kiihottavuuden" perusteella, vaan siksi esim. että oli kiltti ja huomaavainen, hauska, rauhallinen, meillä oli samat arvot ym. Mielestäni hän on ihan hyvännäköinen, vaikkei mikään maailman komein, ja minäkin olen riittävän kaunis, vaikken lähelläkään missi.

Tämä. Huvittavaa, miten jotkut miehet projisoivat omia käyttäytymismallejaan muihin. Ilmankos kyseinen heppu ei ole saanut naista, kun ei tiedä tällaistakaan peruseroavaisuutta sukupuolten välillä. Miehet ovat visuaalisia, kun taas naisen nautinto tulee enemmän tuntoaistin ja kuulon kautta. Minä keskityn seksissä täysin tuntemuksiini, en näkemiini asioihin. Roolileikit tai fantasioinnit eivät saa minua syttymään, vaan korkeintaan alkaisin nauramaan ja menettäisin haluni, jos sellaisiin pelleilyihin pitäisi osallistua. Onneksi olen löytänyt miehen, jonka kanssa ymmärrämme toisiamme myös sängyssä.

Olen eri, mutta tuo keskustelu lähti kyllä naisen kommentista jossa todettiin, että kirjoittajalle hyvä ulkonäkö on ehdoton vaatimus ja hän arveli sen olevan sitä kaikille muillekin naisille.

Niin, entä sitten? Keskustelu jatkui siten, että moni nainen oli kertonut, ettei oma kumppani ole ulkonäöltään paras mahdollinen, jolloin joku mies luuli, että silloin pitää sekstailla silmät kiinni tai fantasioida jostain muusta miehestä. 

Miten niin "moni nainen"? Tuossa välissä on tässä alaketjussa tasan yksi kommentti. Mistä tiedät, ettei kommentoija ollut se sama nainen? Tämähän yleensä on perusoletus keskustelussa, että vastaus tulee siltä jonka tekstiä on kommentoitu ellei hän jotenkin erikseen ilmaise olevansa eri kirjoittaja.

Siinä yhdess kommentissa juuri puhuttiin useasta naisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin voit vielä muutaman vuoden odotella. Kokemuksesta: kolmekymppinen kyllä tietää nopeammin kuin teini, voiko toisen kanssa elää vai ei. Kun tuntee itsensäkin paremmin, on helppo aika kättelyssä tietää, tuleeko jutusta mitään.

Minulla on paljon kavereita jotka ovat olleet samassa tilanteessa eli noin kolmekymppisenä löytyy se tyyppi, kyllä se melkein vuodessa on kaikkien häät tanssittu, omanikin =) Nyt kolme lasta, kuopus kun olin 38v.

Minä olin 29 kun tapasin mieheni, hän oli 31. Seurusteltiin 8kk ennen naimisiinmenoa ja hyvin pian naimisiinmenon jälkeen tulin raskaaksi, lapsi syntyi 11,5kk häiden jälkeen. Vuoden sisään ensitreffeistä oltiin siis jo naimisissa, raskaana ja tehty kaupat meidän ensimmäisestä perheasunnosta. Ei ollut tuossa kohtaa enää tarvetta jahkailuun kun sopiva osui kohdalle, nyt jo 20 vuotta naimisissa ja lapsikin jo omillaan. Saadaan taas olla kaksistaan <3

Tämä juurikin on kuvaus nykykuviosta.

Tavismiehet eivät kelpaa naisilla kun naiset ovat nuoria ja hehkeitä, eivätkä vielä haaveile perheestä.

Kun lapsikuume iskee, tavismiehet alkavat kiinnostamaan. Sitten seurustelu-naimisiin-asuntolaina-lapsia-pikavauhtia tap tap enen kuin parin vuoden ensihuuma on edes lakannut.

Yli 50% pareista eroaa, 80% tapauksista naisen aloitteesta. Miksi?

- koska tavismies kiinnostaa naista vain kun sellainen on tarpeellinen perhehaaveiden takia

- parit eivät ehdi hitsautua yhteen, koska naiset haluavat minmoida ajan joka seurustellaan tavismiehen kanssa vain huvin vuoksi (ilman että hankitaan lapsia ja asuntolainaa)

ok.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.

Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.

Ja iso osa naisista ottaa miehen jonka ulkonäöstä tykkää ja päätyy sen kanssa parisuhteeseen. Väitän, että suurin osa niistä jotka ylipäänsä ovat suhteessa.

No on eri asia tykätä toisen ulkonäöstä kuin pitää häntä ihan erityisen hyvän näköisenä. Aika iso osa ihmisitä on sen näköisiä että heidän ulkonäöstään voi ainakin potentiaalisesti ihan tykätä mutta huomiota herättävän hyvännäköisiä on vain pieni osa.

Ja se 5-10 % kuvitelma, mikä palstalla elää ("kaikki naiset tykkäävät samoista miehistä, joita on max 10 % kaikista") on nimensä mukaisesti kuvitelma. Joku hoopottaa teitä palstapoikia, ymmärrättehän? Aivopesee jankutuksillaan uskomaan, että naiset tykkäävät vain kalsarileuoista. Jos menisitte ovesta ulos ja katsoisitte ympärillenne niin huomaisitte, että se ei pidä paikkaansa. Mutta ette uskalla.

Miksi näissä jutuissa oletetaan aina, että kyseistä mieltä oleva eivät esim. kävisi viihteellä, opiskelisi yliopistossa tai olisi ylipäänsä aktiivisesti tietokoneen ulkopuolisessa maailmassa? Ollaan käyty samalla kaveriporukalla viihteellä aika monta vuotta ja aina naiset kiinnostuvat kaveriporukan samoista tyypeistä. Miksi tämä havainto ei ole validi?

ohis

Ja kun itse aikoinaan kävin baareissa, aina miehet kiinnostuivat samoista kaveriporukan tai vakiojengin naisista. Kun olin mukana sinkkutoiminnassa, aina samat naiset raportoivat kuinka uudet miehet kinusivat heitä treffeille. Eli aivan sama asia. Jos menisin tänä iltana baariin (leikitään ettei olisi koronaa), huomaisin kyllä hyvin nopeasti, ketkä ovat ne paikan naiset, joiden ympärillä miehet pörräävät.

Mutta niin vaan me muutkin pariuduimme, sekä ne miehet joiden ympärillä naiset eivät baarissa pyörineet että me naiset, jotka jäimme kauniimpien jalkoihin. Ja jos sinä menet Prismaan ja katsot siellä olevia pariskuntia, niin teoria vain komeimman 10 %:n pariutumisesta alkaa naurattaa.

Tykkään viestistäsi, mutta siinä ohitetaan yksi asia. Prismassa näkeväsi "eivät 10% kuuluvat pariskunnat", ovat nimenomaa pariskuntia, eivät sinkkuja. Tässä kysyttiin ja pohdittiin syitä sinkkuuteen. Näistä, joidenkin mielestä "eripari"-pareista osa onkin juuri onnistunut kohtaamaan kumppaninsa ihmisenä, minkä takia he eivät ole enää sinkkuja. Monet ikisinkut sen sijaan edelleen haikailevat tuon "10%" perään, mihin kuuluuvat oleellisesti tässä ketjussa monesti mainitut sosioekonomista asemaa nostattavat ominaisuudet, kuten miellyttävä ulkonakö (ei miesmalli), huumorintajuisuus, korkeakoulutus, hyväpalkkainen työ, urheilullisuus jne. 

Olen eri, mutta olen eri mieltä tuosta. Eivät ainakaan oman tuttavapiirin peruspariskunnat ole luopuneet omista ulkoisista(kaan) toiveista kumppanille, vaan iso osa pitää sitä puolisoa aidosti kivannnäköisenä ja huumorintajuisena. Eikä nämä ole mitään 10% pareja vaan ihan tavallisia ihmisiä. Ei kyse ole mistään tyytymisestä niinkuin annat ymmärtää.

En selvästikään osaa ilmaista itseäni tarpeeksi selvästi, kun viestini sisältö tulkitaan "huonoon tyytymiseksi". Tarkoitinkin juuri, että nimenomaan ne kaikista tavallisimmat, ei-vaatimuslista kädessä kävelevät, ihmisen ihmisenä kohtaavat löytävät itelleen puolison, kun taas ikisinkuissa on lähinnä näitä vaatimuslista-ihmisiä. Pidän inhimillisyyttä hyveenä ja uskon näiden "Prismaparien" olevan keskivertoa onnellisimpia suhteessaan, kun yhdessäolo perustuu syvällisemmälle yhteydelle eikä pelkille ulkoisille ominaisuuksille yhdistettynä "ihan kivaan luonteeseen".

Niin. Minä taas yritin sanoa, että kyllä isolla osalla niistä prismapareistakin on ollut omat kriteerinsä, oli niistä sitten kirjallista listaa tai ei. Ja ne vaatimukset voivat olla juuri samankaltaisia kuin täällä on mainittu. Se on lähinnä palstamiesten tulkintaa, että niiden täyttyminen vaatisi jotain 10% laatikkoleukaa. Jos joku sanoo haluavansa omaan silmäänsä kivannäköisen, niin se voi ihan oikeasti tarkoittaa juuri sitä eikä mitään kalsarimallia. Samalla tavalla kuin koulutetun toivominen ei automaattiseksi tarkoita palstamiesten jankuttamaa kirurgilentäjää eikä hauskuus tarkoita ammattikoomikkoa. Ihan tavalliset prismamiehet voivat olla ja usein ovatkin jonkun silmään kivannäköisiä, hauskoja jne. Ei se että pari taviksen näköistä ihmistä kävelee kadulla käsi kädessä tarkoita sitä, ettei heillä olisi ollut mitään kriteereitä kumppanille tai edes että ne kriteerit olisivat olleet jotenkin muita ylevämpiä.

Minäkin halusin hyvännäköisen, hauskan, sosiaalisen ja älykkään miehen. Ihan tavallinen sinkkunaisen pinnallinen vaatimuslista. En tehnyt kompromissia tai joustanut yhdestäkään kriteeristä ja löysin unelmamieheni. Kukaan ulkopuolinen ei silti pitäisi minun puolisoani top10 miehenä, vaan me uppoaisimme sulavasti tuonne prismapariskuntien harmaaseen joukkoon. Juuri siksi, että nämä kriteerit eivät tarkoita kaikille naisille samoja asioita vaikka täällä niin halutaan väittääkin.

Onpas täällä mielenkiintoinen keskustelu käynnissä.

Minäpä kerron miten se oikeasti menee. Voit ajatella asian näin:

Kaikkien naisten vaatimuslista on tasan sama.

Kyllä, luit oikein.

Mitään erilaista miesmakua ei ole oikeasti olemassa, vaan vaatimuslista on aina identtinen. Ainoat erot tulevat siitä että eri aiset yliviivaavat eri asioita pois. Joku ei vaadi pituutta, toinen ei vaadi menestystä, kolmas ei vaadi sosiaalista taitavuutta tai edes jämeryyttä. Joku voi joustaa itsevarmuudestakin, jos ulkonäkö ei riitä itsevarmoihin miehiin. Kuitenkaan noiden ominaisuuksien vastakohdat eivät kiinnosta ainuttakaan naista. Yhdenkään naisen unelmamies ei ole 165cm, hintelä, korkeaääninen, epävarma, matalassa sosioekonomisessa asemassa, sosiaalisesti kömpelö, tms.

Eli todellisuudessa kaikkien naisten maku on sama. Kyse on vain siitä kuinka paljon ollaan valmiita joustamaan, ja missä asioissa. Yleensä tämä on suhteessa naisen ulkonäköön. Nainen voi selitellä kuinka mies X on täydellinen, mutta jos naisen kysyntä lisääntyy vaikkapa hoikistumisen takia, kummasti seuraava mies onkin lähempänä stereotyyppistä unelmamiestä.

ps. en kirjoittele tänne ilman nimimerkkiä, kirjoitan aina nimimerkillä 121212. Tässä todiste että jotkut arvostavat asiantuntemustani:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3765741/onko-sinulla-ollut-ikava-pikkuk…

Siis eihän se lista silloin ole sama, jos eri naiset viivaavat yli eri asioita? Ja tietysti se on niin, että tietyt ominaisuudet nähdään positiivisina ja harvemmin kukaan etsii niiden täyttä vastakohtaa. Tämähän nyt on aivan itsestään selvää. Kuinka moni mies etsii nimenomaan rumaa, tyhmää, tylsää ja kiukkuista elämäntapatyötöntä? Aika harva, veikkaisin. Jotkut naiset painottavat parinhaussa tiettyjä hyviä ominaisuuksia ja ovat niiden vuoksi valmiita hyväksymään joitakin vähemmän hyviä. Tästä se erilaisuus tulee. Huono mäihä tietysti niille, joilla ei ole kuin pelkästään niitä universaalisti huonoina pidettyjä ominaisuuksia. Voin kyllä luvata, että aika heikko se on pariutumisennuste niillä vastaavilla naisillakin.

Huomaathan, että tuhlaat aikaasi. Jos kommentti alkaa sanoilla "Minäpä kerron miten se oikeasti menee", ainoa oikea reaktio on todeta, että "ok". Koska eihän tuo henkilö halua keskustella. Hän haluaa provosoida. Keskustelukyvyttömyyttä ei kannata ruokkia vaan ignoorata. Vastata kannattaa miehille, jotka kykenevät keskusteluun, jotta se rohkaisisi heitä olemaan aktiivisempia tällä palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin voit vielä muutaman vuoden odotella. Kokemuksesta: kolmekymppinen kyllä tietää nopeammin kuin teini, voiko toisen kanssa elää vai ei. Kun tuntee itsensäkin paremmin, on helppo aika kättelyssä tietää, tuleeko jutusta mitään.

Minulla on paljon kavereita jotka ovat olleet samassa tilanteessa eli noin kolmekymppisenä löytyy se tyyppi, kyllä se melkein vuodessa on kaikkien häät tanssittu, omanikin =) Nyt kolme lasta, kuopus kun olin 38v.

Minä olin 29 kun tapasin mieheni, hän oli 31. Seurusteltiin 8kk ennen naimisiinmenoa ja hyvin pian naimisiinmenon jälkeen tulin raskaaksi, lapsi syntyi 11,5kk häiden jälkeen. Vuoden sisään ensitreffeistä oltiin siis jo naimisissa, raskaana ja tehty kaupat meidän ensimmäisestä perheasunnosta. Ei ollut tuossa kohtaa enää tarvetta jahkailuun kun sopiva osui kohdalle, nyt jo 20 vuotta naimisissa ja lapsikin jo omillaan. Saadaan taas olla kaksistaan <3

Tämä juurikin on kuvaus nykykuviosta.

Tavismiehet eivät kelpaa naisilla kun naiset ovat nuoria ja hehkeitä, eivätkä vielä haaveile perheestä.

Kun lapsikuume iskee, tavismiehet alkavat kiinnostamaan. Sitten seurustelu-naimisiin-asuntolaina-lapsia-pikavauhtia tap tap enen kuin parin vuoden ensihuuma on edes lakannut.

Yli 50% pareista eroaa, 80% tapauksista naisen aloitteesta. Miksi?

- koska tavismies kiinnostaa naista vain kun sellainen on tarpeellinen perhehaaveiden takia

- parit eivät ehdi hitsautua yhteen, koska naiset haluavat minmoida ajan joka seurustellaan tavismiehen kanssa vain huvin vuoksi (ilman että hankitaan lapsia ja asuntolainaa)

Tässä taas kuvitellaan, että vain nainen haluaa sitä perhettä ja mies on pelkkä perässä vedettävä tahdoton vässykkä. Tämä ei kyllä omien havaintojeni mukaan pidä paikkaansa. Monet kolmekymppisenä tavanneet etenevät nopeasti, koska 1) molemmat tietävät jo mitä haluavat ja 2) molemmilla on perhehaaveita ja kumpikin ymmärtää, että naisen kropalla on lisääntymispuuhissa parasta ennen -päiväys.

121212 kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.

Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.

Ja iso osa naisista ottaa miehen jonka ulkonäöstä tykkää ja päätyy sen kanssa parisuhteeseen. Väitän, että suurin osa niistä jotka ylipäänsä ovat suhteessa.

No on eri asia tykätä toisen ulkonäöstä kuin pitää häntä ihan erityisen hyvän näköisenä. Aika iso osa ihmisitä on sen näköisiä että heidän ulkonäöstään voi ainakin potentiaalisesti ihan tykätä mutta huomiota herättävän hyvännäköisiä on vain pieni osa.

Ja se 5-10 % kuvitelma, mikä palstalla elää ("kaikki naiset tykkäävät samoista miehistä, joita on max 10 % kaikista") on nimensä mukaisesti kuvitelma. Joku hoopottaa teitä palstapoikia, ymmärrättehän? Aivopesee jankutuksillaan uskomaan, että naiset tykkäävät vain kalsarileuoista. Jos menisitte ovesta ulos ja katsoisitte ympärillenne niin huomaisitte, että se ei pidä paikkaansa. Mutta ette uskalla.

Miksi näissä jutuissa oletetaan aina, että kyseistä mieltä oleva eivät esim. kävisi viihteellä, opiskelisi yliopistossa tai olisi ylipäänsä aktiivisesti tietokoneen ulkopuolisessa maailmassa? Ollaan käyty samalla kaveriporukalla viihteellä aika monta vuotta ja aina naiset kiinnostuvat kaveriporukan samoista tyypeistä. Miksi tämä havainto ei ole validi?

ohis

Ja kun itse aikoinaan kävin baareissa, aina miehet kiinnostuivat samoista kaveriporukan tai vakiojengin naisista. Kun olin mukana sinkkutoiminnassa, aina samat naiset raportoivat kuinka uudet miehet kinusivat heitä treffeille. Eli aivan sama asia. Jos menisin tänä iltana baariin (leikitään ettei olisi koronaa), huomaisin kyllä hyvin nopeasti, ketkä ovat ne paikan naiset, joiden ympärillä miehet pörräävät.

Mutta niin vaan me muutkin pariuduimme, sekä ne miehet joiden ympärillä naiset eivät baarissa pyörineet että me naiset, jotka jäimme kauniimpien jalkoihin. Ja jos sinä menet Prismaan ja katsot siellä olevia pariskuntia, niin teoria vain komeimman 10 %:n pariutumisesta alkaa naurattaa.

Tykkään viestistäsi, mutta siinä ohitetaan yksi asia. Prismassa näkeväsi "eivät 10% kuuluvat pariskunnat", ovat nimenomaa pariskuntia, eivät sinkkuja. Tässä kysyttiin ja pohdittiin syitä sinkkuuteen. Näistä, joidenkin mielestä "eripari"-pareista osa onkin juuri onnistunut kohtaamaan kumppaninsa ihmisenä, minkä takia he eivät ole enää sinkkuja. Monet ikisinkut sen sijaan edelleen haikailevat tuon "10%" perään, mihin kuuluuvat oleellisesti tässä ketjussa monesti mainitut sosioekonomista asemaa nostattavat ominaisuudet, kuten miellyttävä ulkonakö (ei miesmalli), huumorintajuisuus, korkeakoulutus, hyväpalkkainen työ, urheilullisuus jne. 

Olen eri, mutta olen eri mieltä tuosta. Eivät ainakaan oman tuttavapiirin peruspariskunnat ole luopuneet omista ulkoisista(kaan) toiveista kumppanille, vaan iso osa pitää sitä puolisoa aidosti kivannnäköisenä ja huumorintajuisena. Eikä nämä ole mitään 10% pareja vaan ihan tavallisia ihmisiä. Ei kyse ole mistään tyytymisestä niinkuin annat ymmärtää.

En selvästikään osaa ilmaista itseäni tarpeeksi selvästi, kun viestini sisältö tulkitaan "huonoon tyytymiseksi". Tarkoitinkin juuri, että nimenomaan ne kaikista tavallisimmat, ei-vaatimuslista kädessä kävelevät, ihmisen ihmisenä kohtaavat löytävät itelleen puolison, kun taas ikisinkuissa on lähinnä näitä vaatimuslista-ihmisiä. Pidän inhimillisyyttä hyveenä ja uskon näiden "Prismaparien" olevan keskivertoa onnellisimpia suhteessaan, kun yhdessäolo perustuu syvällisemmälle yhteydelle eikä pelkille ulkoisille ominaisuuksille yhdistettynä "ihan kivaan luonteeseen".

Niin. Minä taas yritin sanoa, että kyllä isolla osalla niistä prismapareistakin on ollut omat kriteerinsä, oli niistä sitten kirjallista listaa tai ei. Ja ne vaatimukset voivat olla juuri samankaltaisia kuin täällä on mainittu. Se on lähinnä palstamiesten tulkintaa, että niiden täyttyminen vaatisi jotain 10% laatikkoleukaa. Jos joku sanoo haluavansa omaan silmäänsä kivannäköisen, niin se voi ihan oikeasti tarkoittaa juuri sitä eikä mitään kalsarimallia. Samalla tavalla kuin koulutetun toivominen ei automaattiseksi tarkoita palstamiesten jankuttamaa kirurgilentäjää eikä hauskuus tarkoita ammattikoomikkoa. Ihan tavalliset prismamiehet voivat olla ja usein ovatkin jonkun silmään kivannäköisiä, hauskoja jne. Ei se että pari taviksen näköistä ihmistä kävelee kadulla käsi kädessä tarkoita sitä, ettei heillä olisi ollut mitään kriteereitä kumppanille tai edes että ne kriteerit olisivat olleet jotenkin muita ylevämpiä.

Minäkin halusin hyvännäköisen, hauskan, sosiaalisen ja älykkään miehen. Ihan tavallinen sinkkunaisen pinnallinen vaatimuslista. En tehnyt kompromissia tai joustanut yhdestäkään kriteeristä ja löysin unelmamieheni. Kukaan ulkopuolinen ei silti pitäisi minun puolisoani top10 miehenä, vaan me uppoaisimme sulavasti tuonne prismapariskuntien harmaaseen joukkoon. Juuri siksi, että nämä kriteerit eivät tarkoita kaikille naisille samoja asioita vaikka täällä niin halutaan väittääkin.

Onpas täällä mielenkiintoinen keskustelu käynnissä.

Minäpä kerron miten se oikeasti menee. Voit ajatella asian näin:

Kaikkien naisten vaatimuslista on tasan sama.

Kyllä, luit oikein.

Mitään erilaista miesmakua ei ole oikeasti olemassa, vaan vaatimuslista on aina identtinen. Ainoat erot tulevat siitä että eri aiset yliviivaavat eri asioita pois. Joku ei vaadi pituutta, toinen ei vaadi menestystä, kolmas ei vaadi sosiaalista taitavuutta tai edes jämeryyttä. Joku voi joustaa itsevarmuudestakin, jos ulkonäkö ei riitä itsevarmoihin miehiin. Kuitenkaan noiden ominaisuuksien vastakohdat eivät kiinnosta ainuttakaan naista. Yhdenkään naisen unelmamies ei ole 165cm, hintelä, korkeaääninen, epävarma, matalassa sosioekonomisessa asemassa, sosiaalisesti kömpelö, tms.

Eli todellisuudessa kaikkien naisten maku on sama. Kyse on vain siitä kuinka paljon ollaan valmiita joustamaan, ja missä asioissa. Yleensä tämä on suhteessa naisen ulkonäköön. Nainen voi selitellä kuinka mies X on täydellinen, mutta jos naisen kysyntä lisääntyy vaikkapa hoikistumisen takia, kummasti seuraava mies onkin lähempänä stereotyyppistä unelmamiestä.

ps. en kirjoittele tänne ilman nimimerkkiä, kirjoitan aina nimimerkillä 121212. Tässä todiste että jotkut arvostavat asiantuntemustani:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3765741/onko-sinulla-ollut-ikava-pikkuk…

Toinen tapa ajatella asiaa on tämä.

Jos minä teen listan stereotyyppisen unelmamiehen ominaisuuksista ja sinä teet listan omasta unelmamiehestäsi, herää kaksi kysymystä:

- ovatko kaikki listaamasi ominaisuudet unelmamieslistalla?

- onko yksikään toivomuksistasi vastakohta unelmamieslistan ominaisuuksille?

Tosiasiassa makuasiat rajoittuvat lähinnä genreen. Voit haluta liikemiehen ja kaverisi hippimiehen. Multa osin makuasioita ei ole, paitsi siltä osin missä ollaan valmiita joustamaan (riippuen lähinnä siitä kuinka hyvännäköinen olet).

Ok. Et ilmeisesti tänäänkään ole halukas vuorovaikutukseen? Voin alkaa ilmoitella provokatiivisia "faktojasi" asiattomiksi, koska sitähän ne ovat, pelkkää provokaatiota ilman halua tai kykyä dialogiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt tätä kehotusta laskea rimaa, jos edelliset parisuhteet tai tapailut ovat menneet puihin. Silloinhan pitää juuri rimaa nostaa. Jos edellinen parisuhteeni päättyi siihen, että koskaan ei puhuttu mistään mitään, mies ei kuunnellut, teki paljon töitä, ei halunnut lapsia ja lopulta petti, niin mitä saan, jos lasken rimaa? Puhumattoman ja kuuntelemattoman puolison, joka tekee paljon töitä, ei halua lapsia, pettää ja? Mitä vielä? Miksi kelpuuttaisin vielä huonompaa tilalle?

Olen paljon mieluummin yksin kuin ottaisin sutta ja sekundaa rinnalleni. 

Miksi on pakko esittää ja valehdella?

Laske rimaa, koskee tietenkin ulkonäköä ja statusta, niitä pinnallisia kriteereitä joihin naiset universaalisti reagoi. Joka määrittää miehen tason, eli haluttavuuden, eli kuinka paljon valinnanvaraa miehellä on. Miksi ette kykene keskustelemaan rehellisesti?

Olen eri, mutta mitä pahaa on siinä että haluaa myös ulkoisesti viehättävän puolison? Minusta se on ihan elinehto normaalille parisuhteelle.

Ei mitään, kunhan olisi rehellinen siitä. Edes tuossa viestissäsi et pystynyt siihen, sillä "myös" on harhaanjohtava. Ulkonäkö on 1. kynnys, joka pitää ylittää. Ei kolmas, ei kymmenes, ei "myös".

No tuo on sinun omaa tulkintaasi. Epämiellyttävä ulkonäkö on vain yksi poissulkukriteeri muiden joukossa. Kyllä, se on minulla ehdoton - läheskään kaikilla naisilla ei ole, vaan joku muu tai jotkut muut kriiteri(t) on tärkeämpi(ä). Eikä se minullakaan ole ainut ehdoton kriteeri, tasan yhtä ehdottomia on muitakin. Tosin ei nekään sen ylevämpiä ole.

Minä (N) väitän, että joka ikisellä naisella ulkonäkö on ehdoton kriteeri, koska parisuhde on myös seksisuhde. Ihmiseen rakastuu vain, jos hänet näkee haluttavana ja sellaisena, jota haluaa katsella ja kosketella.

Se taas on aivan eri asia kuin klassinen komeus, mutta nautin siitä kun palstamiehet itkevät itsensä uneen ajatellen leukakalsarilentäjiä. Kun omaa teini-iän poikaystäväänikin näin jälkikäteen katson, niin siinä oli kyllä ihan tavallinen akneihoinen liinatukka-maalaispoika. Mutta jessus kuinka olin häneen silloin ihastunut!

Minä olen kyllä eri mieltä. Tunnen useampia naisia, jotka ovat ihan suoraan myöntäneet, että kumppanin ulkonäössä olisi ollut parantamisen varaa mutta kaikki muut kriteerit täyttyi ja lopulta rakastui näihin muihin ominaisuuksiin.

Viime viikolla juttelin täällä miesten koulutustasoa koskevassa ketjussa jossa kerroin, että itse tingin akateemisuudesta kun tajusin että jostain on tingittävä. Joku toinen kertoi tinkineensä itse mieluummin kasvojen komeudesta. Tämä vastaa havaintojani livenäkin - ulkonäkö ei ole kaikille niin tärkeää kuin toisille.

Eli he harrastavat seksiä silmät kiinni ja fantasioivat muista miehistä?

Naisillahan se ei mene kuten miehillä, keskimäärin emme ole niin visuaalisuuden perään. Enkä seksin aikana fantasioi kenestäkään miehestä, edes omasta aviosiipasta, vaan ihan mietin sitä omaa nautintoa, toki miehen nautinto huomioiden. 

En valinnut miestäni todellakaan minkään "kiihottavuuden" perusteella, vaan siksi esim. että oli kiltti ja huomaavainen, hauska, rauhallinen, meillä oli samat arvot ym. Mielestäni hän on ihan hyvännäköinen, vaikkei mikään maailman komein, ja minäkin olen riittävän kaunis, vaikken lähelläkään missi.

Tämä. Huvittavaa, miten jotkut miehet projisoivat omia käyttäytymismallejaan muihin. Ilmankos kyseinen heppu ei ole saanut naista, kun ei tiedä tällaistakaan peruseroavaisuutta sukupuolten välillä. Miehet ovat visuaalisia, kun taas naisen nautinto tulee enemmän tuntoaistin ja kuulon kautta. Minä keskityn seksissä täysin tuntemuksiini, en näkemiini asioihin. Roolileikit tai fantasioinnit eivät saa minua syttymään, vaan korkeintaan alkaisin nauramaan ja menettäisin haluni, jos sellaisiin pelleilyihin pitäisi osallistua. Onneksi olen löytänyt miehen, jonka kanssa ymmärrämme toisiamme myös sängyssä.

Olen eri, mutta tuo keskustelu lähti kyllä naisen kommentista jossa todettiin, että kirjoittajalle hyvä ulkonäkö on ehdoton vaatimus ja hän arveli sen olevan sitä kaikille muillekin naisille.

Niin, entä sitten? Keskustelu jatkui siten, että moni nainen oli kertonut, ettei oma kumppani ole ulkonäöltään paras mahdollinen, jolloin joku mies luuli, että silloin pitää sekstailla silmät kiinni tai fantasioida jostain muusta miehestä. 

Miten niin "moni nainen"? Tuossa välissä on tässä alaketjussa tasan yksi kommentti. Mistä tiedät, ettei kommentoija ollut se sama nainen? Tämähän yleensä on perusoletus keskustelussa, että vastaus tulee siltä jonka tekstiä on kommentoitu ellei hän jotenkin erikseen ilmaise olevansa eri kirjoittaja.

Siinä yhdess kommentissa juuri puhuttiin useasta naisesta.

Joo olet oikeassa, my bad.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse löysin ensimmäisen poikaystävänä 29-vuotiaana nimenomaan Tinderistä. Toki minulla oli ollut paljon säätöjä sitä ennen, mutta mikään ei ikinä johtanut parisuhteeseen. Mutta olin siis koko aikuisikäni etsinyt sopivaa miestä niin kavereiden kautta, baareista kuin tinderistäkin. Muistan, että juuri tuolloin 29-vuotiaana aloin jo ajattelemaan, että en ehkä koskaan löydä ketään, ja se oli ajatuksena ihan fine. Jatkoin kuitenkin tinderin käyttöä, tapasin miehen joka ei varsinaisesti profiilikuvien perusteella ihastuttanut samantien, mutta mielenkiinnon kohteet olivat samat. Olin muutenkin huomannut, että kuviin ei voi luottaa eikä ulkonäön perusteella tiedä luonteesta mitään. Ja vihdoin ja viimein tosiaan tärppäsi, nykyään mies on paras ystäväni ja sielunkumppanini, ja olemme menossa naimisiin. Oikean kumppanin etsiminen oli kyllä kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta lopulta sen arvoista.

Tässä hyvä esimerkki siitä että kun antaa mahdollisuuden muillekin kuin parhaimman näköisille panomiehille niin voi onnistua. Suurin osa naisista ei jatka jos mies ei ihastuta samantien ja täten päätyy panomiesten luokse.

Ja iso osa naisista ottaa miehen jonka ulkonäöstä tykkää ja päätyy sen kanssa parisuhteeseen. Väitän, että suurin osa niistä jotka ylipäänsä ovat suhteessa.

No on eri asia tykätä toisen ulkonäöstä kuin pitää häntä ihan erityisen hyvän näköisenä. Aika iso osa ihmisitä on sen näköisiä että heidän ulkonäöstään voi ainakin potentiaalisesti ihan tykätä mutta huomiota herättävän hyvännäköisiä on vain pieni osa.

Ja se 5-10 % kuvitelma, mikä palstalla elää ("kaikki naiset tykkäävät samoista miehistä, joita on max 10 % kaikista") on nimensä mukaisesti kuvitelma. Joku hoopottaa teitä palstapoikia, ymmärrättehän? Aivopesee jankutuksillaan uskomaan, että naiset tykkäävät vain kalsarileuoista. Jos menisitte ovesta ulos ja katsoisitte ympärillenne niin huomaisitte, että se ei pidä paikkaansa. Mutta ette uskalla.

Miksi näissä jutuissa oletetaan aina, että kyseistä mieltä oleva eivät esim. kävisi viihteellä, opiskelisi yliopistossa tai olisi ylipäänsä aktiivisesti tietokoneen ulkopuolisessa maailmassa? Ollaan käyty samalla kaveriporukalla viihteellä aika monta vuotta ja aina naiset kiinnostuvat kaveriporukan samoista tyypeistä. Miksi tämä havainto ei ole validi?

ohis

Ja kun itse aikoinaan kävin baareissa, aina miehet kiinnostuivat samoista kaveriporukan tai vakiojengin naisista. Kun olin mukana sinkkutoiminnassa, aina samat naiset raportoivat kuinka uudet miehet kinusivat heitä treffeille. Eli aivan sama asia. Jos menisin tänä iltana baariin (leikitään ettei olisi koronaa), huomaisin kyllä hyvin nopeasti, ketkä ovat ne paikan naiset, joiden ympärillä miehet pörräävät.

Mutta niin vaan me muutkin pariuduimme, sekä ne miehet joiden ympärillä naiset eivät baarissa pyörineet että me naiset, jotka jäimme kauniimpien jalkoihin. Ja jos sinä menet Prismaan ja katsot siellä olevia pariskuntia, niin teoria vain komeimman 10 %:n pariutumisesta alkaa naurattaa.

Tykkään viestistäsi, mutta siinä ohitetaan yksi asia. Prismassa näkeväsi "eivät 10% kuuluvat pariskunnat", ovat nimenomaa pariskuntia, eivät sinkkuja. Tässä kysyttiin ja pohdittiin syitä sinkkuuteen. Näistä, joidenkin mielestä "eripari"-pareista osa onkin juuri onnistunut kohtaamaan kumppaninsa ihmisenä, minkä takia he eivät ole enää sinkkuja. Monet ikisinkut sen sijaan edelleen haikailevat tuon "10%" perään, mihin kuuluuvat oleellisesti tässä ketjussa monesti mainitut sosioekonomista asemaa nostattavat ominaisuudet, kuten miellyttävä ulkonakö (ei miesmalli), huumorintajuisuus, korkeakoulutus, hyväpalkkainen työ, urheilullisuus jne. 

Olen eri, mutta olen eri mieltä tuosta. Eivät ainakaan oman tuttavapiirin peruspariskunnat ole luopuneet omista ulkoisista(kaan) toiveista kumppanille, vaan iso osa pitää sitä puolisoa aidosti kivannnäköisenä ja huumorintajuisena. Eikä nämä ole mitään 10% pareja vaan ihan tavallisia ihmisiä. Ei kyse ole mistään tyytymisestä niinkuin annat ymmärtää.

En selvästikään osaa ilmaista itseäni tarpeeksi selvästi, kun viestini sisältö tulkitaan "huonoon tyytymiseksi". Tarkoitinkin juuri, että nimenomaan ne kaikista tavallisimmat, ei-vaatimuslista kädessä kävelevät, ihmisen ihmisenä kohtaavat löytävät itelleen puolison, kun taas ikisinkuissa on lähinnä näitä vaatimuslista-ihmisiä. Pidän inhimillisyyttä hyveenä ja uskon näiden "Prismaparien" olevan keskivertoa onnellisimpia suhteessaan, kun yhdessäolo perustuu syvällisemmälle yhteydelle eikä pelkille ulkoisille ominaisuuksille yhdistettynä "ihan kivaan luonteeseen".

Niin. Minä taas yritin sanoa, että kyllä isolla osalla niistä prismapareistakin on ollut omat kriteerinsä, oli niistä sitten kirjallista listaa tai ei. Ja ne vaatimukset voivat olla juuri samankaltaisia kuin täällä on mainittu. Se on lähinnä palstamiesten tulkintaa, että niiden täyttyminen vaatisi jotain 10% laatikkoleukaa. Jos joku sanoo haluavansa omaan silmäänsä kivannäköisen, niin se voi ihan oikeasti tarkoittaa juuri sitä eikä mitään kalsarimallia. Samalla tavalla kuin koulutetun toivominen ei automaattiseksi tarkoita palstamiesten jankuttamaa kirurgilentäjää eikä hauskuus tarkoita ammattikoomikkoa. Ihan tavalliset prismamiehet voivat olla ja usein ovatkin jonkun silmään kivannäköisiä, hauskoja jne. Ei se että pari taviksen näköistä ihmistä kävelee kadulla käsi kädessä tarkoita sitä, ettei heillä olisi ollut mitään kriteereitä kumppanille tai edes että ne kriteerit olisivat olleet jotenkin muita ylevämpiä.

Minäkin halusin hyvännäköisen, hauskan, sosiaalisen ja älykkään miehen. Ihan tavallinen sinkkunaisen pinnallinen vaatimuslista. En tehnyt kompromissia tai joustanut yhdestäkään kriteeristä ja löysin unelmamieheni. Kukaan ulkopuolinen ei silti pitäisi minun puolisoani top10 miehenä, vaan me uppoaisimme sulavasti tuonne prismapariskuntien harmaaseen joukkoon. Juuri siksi, että nämä kriteerit eivät tarkoita kaikille naisille samoja asioita vaikka täällä niin halutaan väittääkin.

Onpas täällä mielenkiintoinen keskustelu käynnissä.

Minäpä kerron miten se oikeasti menee. Voit ajatella asian näin:

Kaikkien naisten vaatimuslista on tasan sama.

Kyllä, luit oikein.

Mitään erilaista miesmakua ei ole oikeasti olemassa, vaan vaatimuslista on aina identtinen. Ainoat erot tulevat siitä että eri aiset yliviivaavat eri asioita pois. Joku ei vaadi pituutta, toinen ei vaadi menestystä, kolmas ei vaadi sosiaalista taitavuutta tai edes jämeryyttä. Joku voi joustaa itsevarmuudestakin, jos ulkonäkö ei riitä itsevarmoihin miehiin. Kuitenkaan noiden ominaisuuksien vastakohdat eivät kiinnosta ainuttakaan naista. Yhdenkään naisen unelmamies ei ole 165cm, hintelä, korkeaääninen, epävarma, matalassa sosioekonomisessa asemassa, sosiaalisesti kömpelö, tms.

Eli todellisuudessa kaikkien naisten maku on sama. Kyse on vain siitä kuinka paljon ollaan valmiita joustamaan, ja missä asioissa. Yleensä tämä on suhteessa naisen ulkonäköön. Nainen voi selitellä kuinka mies X on täydellinen, mutta jos naisen kysyntä lisääntyy vaikkapa hoikistumisen takia, kummasti seuraava mies onkin lähempänä stereotyyppistä unelmamiestä.

ps. en kirjoittele tänne ilman nimimerkkiä, kirjoitan aina nimimerkillä 121212. Tässä todiste että jotkut arvostavat asiantuntemustani:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3765741/onko-sinulla-ollut-ikava-pikkuk…

Siis eihän se lista silloin ole sama, jos eri naiset viivaavat yli eri asioita? Ja tietysti se on niin, että tietyt ominaisuudet nähdään positiivisina ja harvemmin kukaan etsii niiden täyttä vastakohtaa. Tämähän nyt on aivan itsestään selvää. Kuinka moni mies etsii nimenomaan rumaa, tyhmää, tylsää ja kiukkuista elämäntapatyötöntä? Aika harva, veikkaisin. Jotkut naiset painottavat parinhaussa tiettyjä hyviä ominaisuuksia ja ovat niiden vuoksi valmiita hyväksymään joitakin vähemmän hyviä. Tästä se erilaisuus tulee. Huono mäihä tietysti niille, joilla ei ole kuin pelkästään niitä universaalisti huonoina pidettyjä ominaisuuksia. Voin kyllä luvata, että aika heikko se on pariutumisennuste niillä vastaavilla naisillakin.

Huomaathan, että tuhlaat aikaasi. Jos kommentti alkaa sanoilla "Minäpä kerron miten se oikeasti menee", ainoa oikea reaktio on todeta, että "ok". Koska eihän tuo henkilö halua keskustella. Hän haluaa provosoida. Keskustelukyvyttömyyttä ei kannata ruokkia vaan ignoorata. Vastata kannattaa miehille, jotka kykenevät keskusteluun, jotta se rohkaisisi heitä olemaan aktiivisempia tällä palstalla.

Joo, lienet oikeassa. Minulla on vaan paha tapa vastailla näille ilmeisimmillekin trolleille.