Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kerätään Pieni talo preerialla-sarjan järjettömyyksiä/epäloogisuuksia
-Vitivalkoiset silitetyt paidat tilanteessa kuin tilanteessa -Koulu ja kirkko ovat sama rakennus, kuitenkin kirkossa sunnuntaina on vain muutama perhe vrt. koulun oppilaisiin -Tulipalossa pikkulapsen voi laskea puroon turvaan, josta tämä löytyy samasta kohtaan Jatkakaa!
Kommentit (3159)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laura kirjoitti kyllä koko ajan, vaikka aloitti kirjojen kirjoittamisen vasta 1930. Tässä katkelma tässäkin keskustelussa moneen kertaan hyväksi suomenkieliseksi lähteeksi mainitulta sivustolta http://www.kolumbus.fi/pienitalopreerialla/2015/tosi/biolaura.html:
"Lauraa kutsuttiin puhumaan moniin farmareiden kokouksiin, mutta erääseen hän ei jaksanut lähteä vaan lähetti pelkän kirjoitetun puheen. Paikallisen lehden toimittaja oli kuulijoiden joukossa ja hän pyysi Lauraa kirjoittamaan samantyylisiä juttuja lehteä varten. Ensimmäinen Lauran kirjoitus julkaistiin Missouri Ruralistissa helmikuussa 1911. [...]
Tilanhoidon ohessa Laura kirjoitti. Hän rustasi novelleja, pikku tarinoita, vinkkejä, pakinoita ja runoja. Mrs. A. J. Wilderin kirjoituksista tuli vakituista ja odotettua luettavaa. Hän sai kokonaan oman palstan ja nimitettiin kotitaloustoimittajaksi. Rose ehdotti apulaisen palkkaamista kanoja hoitamaan, jotta Laura voisi keskittyä kunnolla kirjoittamiseen. Lauraa taas ihmetytti Rosen kirjallinen menestys – tämä oli haastatellut mm. Charlie Chaplinia! He vaihtelivat kirjeitse ideoita ja vuonna 1915 Laura matkusti kahdeksi kuukaudeksi kylään San Franciscoon tutustumaan paremmin Rosen kirjoitustekniikkaan."
Ingallsin perheen keskinäinen kirjeenvaihto olisi taatusti massiivinen aarreaitta, mutta harmillisesti siitä ei ole säilynyt juuri mitään. Jos nyt oikein muistan, niin Carrie huolehti ennen kuolemaansa (1946), että Ingallsien De Smetin talo pitää siivota ja tyhjentää. Siivoojat heittivät kirjeniput roska-auton kyytiin. Niitä oli kuulemma hirveästi, talo oli muutenkin kuin keräilijöiden kotimuseo. Carrien omaan kotiinkaan ei jäänyt oikein mitään. Lauran tytär Rose taas poltti Lauran kuoleman (1957) jälkeen mielenkuohussa melkein kaikki Lauran paperit.
Edellisellä sivulla mainittu Lauran kirjeistä koostettu kirja on siis aika köyhä lapsuudenperheen kuulumisten osalta. Siinä on mm. Lauran vastauksia fanien lähettämiin kirjeisiin ja jonkin verran kirjeitä omalle tyttärelle. Laura sai paljon fanipostia ja vastasi siihen tosi säntillisesti, mutta no, lukisin kyllä tosiaan mieluummin esim. Maryn ja Carolinen kuulumisia.
Minä taas olen lukenut, että Carrien kuoleman jälkeen perheystävä tyhjensi perheen kirjeenvaihdon suoraan jäteautoon. Katui ehkä myöhemmin, mutta omia jälkeläisiä Carriella ei ollut eikä Laura Missourista käsin sännännyt pelastamaan perheen kirjeenvaihtoa.
Kuuntelen parhaillaan tuota Lauran kirjeistä koostettua kirjaa. Sen alussa mielestäni selitettiin, että Ingallsien talo siivottiin Carrien määräyksestä, joskin hän itse ehti kuolla ennen kuin se tehtiin eli tekijät olivat sitten muita ihmisiä. Siinä mainittiin nimeltä joku siivoamassa ollut ystävä, joka oli muistellut sitä, kun kun kirjeniput pudotettiin ikkunasta auton lavalle, ja auto sitten ajoi siitä suoraan kaatopaikalle. Voi toki olla, että jotain meni minulta ohi, koska enkuksi on rasittavampaa kuunnella kuin suomeksi. Joka tapauksessa kirjeenvaihtoa oli paljon, mutta se tuhoutui.
Olen nyt suunnilleen kirjan puolivälissä. Tähän mennessä on ollut Lauran kirjoittamia vastauksia koululuokille ym. faneille, Lauran kirjeenvaihtoa kustantamon kanssa, Lauran maanviljelijöiden lainakassan sihteerin ominaisuudessa kirjoittamia kirjeitä, Lauran kirjeitä, joissa keskustelee Rosen kanssa kirjojen editoinnista, Lauran kirjeitä kotiin Almanzolle Kalifornian-matkalta, Lauran kirjeitä satunnaisille tuttaville tai sukulaisille esimerkiksi sen merkeissä, että josko he suostuisivat muistelemaan menneitä tapahtumia niin Laura tai Rose voisi sitten kirjoittaa niitä ylös jne. Aika sillisalaattia, huomaa että materiaalia on ollut vähän ja melkein kaikki jostain kolosta vuosien varrella löytyneet kirjeet ovat kelvanneet mukaan.
Kirjeiden painopiste on myöhemmissä vuosissa. Lapsuusvuosien tapahtumia toki mainitaan niissä kohdissa, joissa keskustellaan siitä, mitä kirjoihin kannattaisi laittaa ja miten. Lauralla vaikuttaa olleen systemaattisesti kamalan huono/valikoiva muisti sen suhteen, minkä ikäinen hän oli ja minkä ikäisiä muut olivat missäkin kohtaa, ja hänen kirjeensä Roselle ovat täynnä tuollaisia asiavirheitä. Yhdessä he sitten yrittävät saada aikajanan toimimaan.
Mut yleisesti ottaen kirjeissä puhutaan auton huollosta ja säistä varmaan yhtä paljon kuin jostain tietystä siskosta. Satunnaisesti Laura mainitsee esim. kuulleensa jostain asiasta Marylta saamassaan kirjeessä tai muutoin viittaa siihen, että yhteydenpitoa on kyllä ollut. Käynnistä De Smetissä ja Gracen tapaamisesta pitkästä aikaa vuonna 1931 hän kirjoittaa, että se oli ankea päivä, kaikki tuttu oli muuttunut tunnistamattomaksi, ja Grace puolisoineen oli jo kovin huonossa kunnossa.
Ehkä kirjan loppupuolella tulee vielä jotain makupaloja.
Onko kirjassa mitään läheisten kanssa käytyä kirjeenvaihtoa, esimerkiksi tyttären?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laura kirjoitti kyllä koko ajan, vaikka aloitti kirjojen kirjoittamisen vasta 1930. Tässä katkelma tässäkin keskustelussa moneen kertaan hyväksi suomenkieliseksi lähteeksi mainitulta sivustolta http://www.kolumbus.fi/pienitalopreerialla/2015/tosi/biolaura.html:
"Lauraa kutsuttiin puhumaan moniin farmareiden kokouksiin, mutta erääseen hän ei jaksanut lähteä vaan lähetti pelkän kirjoitetun puheen. Paikallisen lehden toimittaja oli kuulijoiden joukossa ja hän pyysi Lauraa kirjoittamaan samantyylisiä juttuja lehteä varten. Ensimmäinen Lauran kirjoitus julkaistiin Missouri Ruralistissa helmikuussa 1911. [...]
Tilanhoidon ohessa Laura kirjoitti. Hän rustasi novelleja, pikku tarinoita, vinkkejä, pakinoita ja runoja. Mrs. A. J. Wilderin kirjoituksista tuli vakituista ja odotettua luettavaa. Hän sai kokonaan oman palstan ja nimitettiin kotitaloustoimittajaksi. Rose ehdotti apulaisen palkkaamista kanoja hoitamaan, jotta Laura voisi keskittyä kunnolla kirjoittamiseen. Lauraa taas ihmetytti Rosen kirjallinen menestys – tämä oli haastatellut mm. Charlie Chaplinia! He vaihtelivat kirjeitse ideoita ja vuonna 1915 Laura matkusti kahdeksi kuukaudeksi kylään San Franciscoon tutustumaan paremmin Rosen kirjoitustekniikkaan."
Ingallsin perheen keskinäinen kirjeenvaihto olisi taatusti massiivinen aarreaitta, mutta harmillisesti siitä ei ole säilynyt juuri mitään. Jos nyt oikein muistan, niin Carrie huolehti ennen kuolemaansa (1946), että Ingallsien De Smetin talo pitää siivota ja tyhjentää. Siivoojat heittivät kirjeniput roska-auton kyytiin. Niitä oli kuulemma hirveästi, talo oli muutenkin kuin keräilijöiden kotimuseo. Carrien omaan kotiinkaan ei jäänyt oikein mitään. Lauran tytär Rose taas poltti Lauran kuoleman (1957) jälkeen mielenkuohussa melkein kaikki Lauran paperit.
Edellisellä sivulla mainittu Lauran kirjeistä koostettu kirja on siis aika köyhä lapsuudenperheen kuulumisten osalta. Siinä on mm. Lauran vastauksia fanien lähettämiin kirjeisiin ja jonkin verran kirjeitä omalle tyttärelle. Laura sai paljon fanipostia ja vastasi siihen tosi säntillisesti, mutta no, lukisin kyllä tosiaan mieluummin esim. Maryn ja Carolinen kuulumisia.
Minä taas olen lukenut, että Carrien kuoleman jälkeen perheystävä tyhjensi perheen kirjeenvaihdon suoraan jäteautoon. Katui ehkä myöhemmin, mutta omia jälkeläisiä Carriella ei ollut eikä Laura Missourista käsin sännännyt pelastamaan perheen kirjeenvaihtoa.
Kuuntelen parhaillaan tuota Lauran kirjeistä koostettua kirjaa. Sen alussa mielestäni selitettiin, että Ingallsien talo siivottiin Carrien määräyksestä, joskin hän itse ehti kuolla ennen kuin se tehtiin eli tekijät olivat sitten muita ihmisiä. Siinä mainittiin nimeltä joku siivoamassa ollut ystävä, joka oli muistellut sitä, kun kun kirjeniput pudotettiin ikkunasta auton lavalle, ja auto sitten ajoi siitä suoraan kaatopaikalle. Voi toki olla, että jotain meni minulta ohi, koska enkuksi on rasittavampaa kuunnella kuin suomeksi. Joka tapauksessa kirjeenvaihtoa oli paljon, mutta se tuhoutui.
Olen nyt suunnilleen kirjan puolivälissä. Tähän mennessä on ollut Lauran kirjoittamia vastauksia koululuokille ym. faneille, Lauran kirjeenvaihtoa kustantamon kanssa, Lauran maanviljelijöiden lainakassan sihteerin ominaisuudessa kirjoittamia kirjeitä, Lauran kirjeitä, joissa keskustelee Rosen kanssa kirjojen editoinnista, Lauran kirjeitä kotiin Almanzolle Kalifornian-matkalta, Lauran kirjeitä satunnaisille tuttaville tai sukulaisille esimerkiksi sen merkeissä, että josko he suostuisivat muistelemaan menneitä tapahtumia niin Laura tai Rose voisi sitten kirjoittaa niitä ylös jne. Aika sillisalaattia, huomaa että materiaalia on ollut vähän ja melkein kaikki jostain kolosta vuosien varrella löytyneet kirjeet ovat kelvanneet mukaan.
Kirjeiden painopiste on myöhemmissä vuosissa. Lapsuusvuosien tapahtumia toki mainitaan niissä kohdissa, joissa keskustellaan siitä, mitä kirjoihin kannattaisi laittaa ja miten. Lauralla vaikuttaa olleen systemaattisesti kamalan huono/valikoiva muisti sen suhteen, minkä ikäinen hän oli ja minkä ikäisiä muut olivat missäkin kohtaa, ja hänen kirjeensä Roselle ovat täynnä tuollaisia asiavirheitä. Yhdessä he sitten yrittävät saada aikajanan toimimaan.
Mut yleisesti ottaen kirjeissä puhutaan auton huollosta ja säistä varmaan yhtä paljon kuin jostain tietystä siskosta. Satunnaisesti Laura mainitsee esim. kuulleensa jostain asiasta Marylta saamassaan kirjeessä tai muutoin viittaa siihen, että yhteydenpitoa on kyllä ollut. Käynnistä De Smetissä ja Gracen tapaamisesta pitkästä aikaa vuonna 1931 hän kirjoittaa, että se oli ankea päivä, kaikki tuttu oli muuttunut tunnistamattomaksi, ja Grace puolisoineen oli jo kovin huonossa kunnossa.
Ehkä kirjan loppupuolella tulee vielä jotain makupaloja.
Onko kirjassa mitään läheisten kanssa käytyä kirjeenvaihtoa, esimerkiksi tyttären?
Kyllä, kirjeitä ainakin miehelle (Almanzo) ja tyttärelle (Rose). Mutta tytär hävitti suurimman osan kirjeenvaihdosta. Jäljelle jäi etenkin kirjeitä, jotka osoittavat Rosen roolin kirjojen kirjoittamisessa, tai jotka muutoin liittyvät johonkin missä Rose oli osallisena, esimerkiksi se matka Kaliforniaan, jonka te tekivät yhdessä. Ei ainakaan toistaiseksi ole tullut vastaan mitään rakkauskirjeitä tai kirjeitä, joiden pääpointti olisi esim. juoruilu suvun asioista. Lauran poliittiset kannat ja mielipiteet ajankohtaisista asioista käyvät selville, mutta ei niinkään se, millaiset välit hänellä oli kenenkin kanssa.
Erikoista myös, että Marya rangaistiin tallin tapaturma-tulipalosta kieltämällä osallistumasta koulun kokeeseen, jossa paras palkittiin kirjalla... Tässäkin Rouva Oleson oli itse asiassa fiksumpi. Hänhän tuki Nelliä kehottamalla lukemaan...!
Kaikilla muilla on vain 1 lapsi. (kauppiaalla sentään 2 ja edwardseilla 3)
Oikeasti olisi kaikilla ollut suuret perheet.
Jossain osass mainittiin, että on vähän yli 100 asukasta. Miten siellä silti vaihtuu niin tiuhaan väki. Miten noin harva ja köyhä elättää tohtori Bakerin ja kaupan. Miksei kirkossa ole kaikki. Kaikkihan tuohon aikaan kävivät kirkossa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla muilla on vain 1 lapsi. (kauppiaalla sentään 2 ja edwardseilla 3)
Oikeasti olisi kaikilla ollut suuret perheet.
Jossain osass mainittiin, että on vähän yli 100 asukasta. Miten siellä silti vaihtuu niin tiuhaan väki. Miten noin harva ja köyhä elättää tohtori Bakerin ja kaupan. Miksei kirkossa ole kaikki. Kaikkihan tuohon aikaan kävivät kirkossa.
Amerikassa kaikki ei käy samoissa kirkoissa vaan uskontokunnan mukaan. Ja niitä on paljon.
Telkkarisarjassa on hankalaa pitää suuria perheitä, katsojat menisi sekaisin kuka on mistäkin perheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laura kirjoitti kyllä koko ajan, vaikka aloitti kirjojen kirjoittamisen vasta 1930. Tässä katkelma tässäkin keskustelussa moneen kertaan hyväksi suomenkieliseksi lähteeksi mainitulta sivustolta http://www.kolumbus.fi/pienitalopreerialla/2015/tosi/biolaura.html:
"Lauraa kutsuttiin puhumaan moniin farmareiden kokouksiin, mutta erääseen hän ei jaksanut lähteä vaan lähetti pelkän kirjoitetun puheen. Paikallisen lehden toimittaja oli kuulijoiden joukossa ja hän pyysi Lauraa kirjoittamaan samantyylisiä juttuja lehteä varten. Ensimmäinen Lauran kirjoitus julkaistiin Missouri Ruralistissa helmikuussa 1911. [...]
Tilanhoidon ohessa Laura kirjoitti. Hän rustasi novelleja, pikku tarinoita, vinkkejä, pakinoita ja runoja. Mrs. A. J. Wilderin kirjoituksista tuli vakituista ja odotettua luettavaa. Hän sai kokonaan oman palstan ja nimitettiin kotitaloustoimittajaksi. Rose ehdotti apulaisen palkkaamista kanoja hoitamaan, jotta Laura voisi keskittyä kunnolla kirjoittamiseen. Lauraa taas ihmetytti Rosen kirjallinen menestys – tämä oli haastatellut mm. Charlie Chaplinia! He vaihtelivat kirjeitse ideoita ja vuonna 1915 Laura matkusti kahdeksi kuukaudeksi kylään San Franciscoon tutustumaan paremmin Rosen kirjoitustekniikkaan."
Ingallsin perheen keskinäinen kirjeenvaihto olisi taatusti massiivinen aarreaitta, mutta harmillisesti siitä ei ole säilynyt juuri mitään. Jos nyt oikein muistan, niin Carrie huolehti ennen kuolemaansa (1946), että Ingallsien De Smetin talo pitää siivota ja tyhjentää. Siivoojat heittivät kirjeniput roska-auton kyytiin. Niitä oli kuulemma hirveästi, talo oli muutenkin kuin keräilijöiden kotimuseo. Carrien omaan kotiinkaan ei jäänyt oikein mitään. Lauran tytär Rose taas poltti Lauran kuoleman (1957) jälkeen mielenkuohussa melkein kaikki Lauran paperit.
Edellisellä sivulla mainittu Lauran kirjeistä koostettu kirja on siis aika köyhä lapsuudenperheen kuulumisten osalta. Siinä on mm. Lauran vastauksia fanien lähettämiin kirjeisiin ja jonkin verran kirjeitä omalle tyttärelle. Laura sai paljon fanipostia ja vastasi siihen tosi säntillisesti, mutta no, lukisin kyllä tosiaan mieluummin esim. Maryn ja Carolinen kuulumisia.
Minä taas olen lukenut, että Carrien kuoleman jälkeen perheystävä tyhjensi perheen kirjeenvaihdon suoraan jäteautoon. Katui ehkä myöhemmin, mutta omia jälkeläisiä Carriella ei ollut eikä Laura Missourista käsin sännännyt pelastamaan perheen kirjeenvaihtoa.
Kuuntelen parhaillaan tuota Lauran kirjeistä koostettua kirjaa. Sen alussa mielestäni selitettiin, että Ingallsien talo siivottiin Carrien määräyksestä, joskin hän itse ehti kuolla ennen kuin se tehtiin eli tekijät olivat sitten muita ihmisiä. Siinä mainittiin nimeltä joku siivoamassa ollut ystävä, joka oli muistellut sitä, kun kun kirjeniput pudotettiin ikkunasta auton lavalle, ja auto sitten ajoi siitä suoraan kaatopaikalle. Voi toki olla, että jotain meni minulta ohi, koska enkuksi on rasittavampaa kuunnella kuin suomeksi. Joka tapauksessa kirjeenvaihtoa oli paljon, mutta se tuhoutui.
Olen nyt suunnilleen kirjan puolivälissä. Tähän mennessä on ollut Lauran kirjoittamia vastauksia koululuokille ym. faneille, Lauran kirjeenvaihtoa kustantamon kanssa, Lauran maanviljelijöiden lainakassan sihteerin ominaisuudessa kirjoittamia kirjeitä, Lauran kirjeitä, joissa keskustelee Rosen kanssa kirjojen editoinnista, Lauran kirjeitä kotiin Almanzolle Kalifornian-matkalta, Lauran kirjeitä satunnaisille tuttaville tai sukulaisille esimerkiksi sen merkeissä, että josko he suostuisivat muistelemaan menneitä tapahtumia niin Laura tai Rose voisi sitten kirjoittaa niitä ylös jne. Aika sillisalaattia, huomaa että materiaalia on ollut vähän ja melkein kaikki jostain kolosta vuosien varrella löytyneet kirjeet ovat kelvanneet mukaan.
Kirjeiden painopiste on myöhemmissä vuosissa. Lapsuusvuosien tapahtumia toki mainitaan niissä kohdissa, joissa keskustellaan siitä, mitä kirjoihin kannattaisi laittaa ja miten. Lauralla vaikuttaa olleen systemaattisesti kamalan huono/valikoiva muisti sen suhteen, minkä ikäinen hän oli ja minkä ikäisiä muut olivat missäkin kohtaa, ja hänen kirjeensä Roselle ovat täynnä tuollaisia asiavirheitä. Yhdessä he sitten yrittävät saada aikajanan toimimaan.
Mut yleisesti ottaen kirjeissä puhutaan auton huollosta ja säistä varmaan yhtä paljon kuin jostain tietystä siskosta. Satunnaisesti Laura mainitsee esim. kuulleensa jostain asiasta Marylta saamassaan kirjeessä tai muutoin viittaa siihen, että yhteydenpitoa on kyllä ollut. Käynnistä De Smetissä ja Gracen tapaamisesta pitkästä aikaa vuonna 1931 hän kirjoittaa, että se oli ankea päivä, kaikki tuttu oli muuttunut tunnistamattomaksi, ja Grace puolisoineen oli jo kovin huonossa kunnossa.
Ehkä kirjan loppupuolella tulee vielä jotain makupaloja.
Onko kirjassa mitään läheisten kanssa käytyä kirjeenvaihtoa, esimerkiksi tyttären?
Kyllä, kirjeitä ainakin miehelle (Almanzo) ja tyttärelle (Rose). Mutta tytär hävitti suurimman osan kirjeenvaihdosta. Jäljelle jäi etenkin kirjeitä, jotka osoittavat Rosen roolin kirjojen kirjoittamisessa, tai jotka muutoin liittyvät johonkin missä Rose oli osallisena, esimerkiksi se matka Kaliforniaan, jonka te tekivät yhdessä. Ei ainakaan toistaiseksi ole tullut vastaan mitään rakkauskirjeitä tai kirjeitä, joiden pääpointti olisi esim. juoruilu suvun asioista. Lauran poliittiset kannat ja mielipiteet ajankohtaisista asioista käyvät selville, mutta ei niinkään se, millaiset välit hänellä oli kenenkin kanssa.
Tylsää. Laurasta jää vähän etäinen kuva eikä ollenkaan sellainen kuin kirjoissa.
Oudointa sarjassa oli se kun sarjan loppupuolella (9. kausi) oli jakso jossa Charles Ingalls palaa Walnut Groveen Albertin kanssa ja ilmenee että Albertilla on morfiiniriippuvuus (josta sarjan henkeen kuuluen parantuu...). Jakson lopussa Lauran ääni kertoo Albertin myöhemmin elämässään palaavan lääkärinä Walnut Groveen. No sitten sarjan päättäneissä kolmessa elokuvassa (ns. 10. kausi) ensinnäkin Albert kuolee leukemiaan ennen kuin ehtii edes aloittaa lääkärin opintoja ja viimeisessä elokuvassa Walnut Grove kirjaimellisesti räjäytetään ilmaan.
Lisäksi se jakso jossa Ingallsien ottopoikaa Jamesia ammutaan pankkiryöstön yhteydessä ja poika menee koomaan on aika moista soopaa. Kaikki lääkärit ovat sitä mieltä että mitään ei ole tehtävissä, mutta Charles lähtee metsään pojan kanssa ja sitten niille ilmestyy Jumala ja James paranee täysin kuin taika iskusta. Ihan oikeesti...kuka tälläistä pystyy katsomaan nauramatta??? Oli kyllä parasta komediaa vähään aikaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitään helppoa elämää siskoksista ei viettänyt kukaan. Jostain luin, että parhaiten asiat oli silloin, kun Laura ja Mary asuivat suurissa metsissä ennen lähtöä länteen. Laura ja Mary saivat silloin parempaa ruokaa kuin perhe myöhemmin ja Carrie ja Grace kärsivät perheen nuorimpina erityisesti kriittisinä varhaisvuosina heikosta ravinnosta, mikä aiheutti heille loppuiäksi terveyshuolia.
Grace ja puolisonsa saivat köyhäinapua sairauksiensa vuoksi myöhemmällä iällä. Heillä kun ei ollut lapsiakaan eikä muita, jotka olisivat voineet elättää heitä.
Tämä on hyvä muistutus siitä että KELLÄÄN köyhällä tai edes keskiluokkaisella ei ihmiskunnan historiassa ole ollut helppoa. Kurjuus ei ole ollut vain eri väristen ongelma eikä ole syy heidän nykyiseen kurjuuteensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikea elämä ei olisi tarpeeksi romanttista sarjaan. Siksi Marylle on pitänyt keksiä mies.
Ehkä pikemminkin tarpeeksi dramaattista ja tapahtumarikasta. Käsikirjoittajista on varmasti ollut vaikeaa kirjoittaa Marylle isoa roolia, jos hän ensin vain on vuosikausia yksin sokeainkoulussa jossain kaukana ilman että pystyy juurikaan viestimään muiden sarjan päähenkilöiden kanssa, ja sen jälkeen vain on kotona. Hänet on pitänyt saada kommunikoimaan jonkun kanssa myös siellä kaukana ollessaan, tekemään jotain ja kohtaamaan onnistumisia ja vastoinkäymisiä, että häntä olisi kiinnostavaa katsoa telkkarista. Paletti pysyy paremmin kasassa, jos hänen elämäänsä keksitään yksi tärkeä sokea ihminen, jonka kanssa hänet voi laittaa puhumaan tärkeistä asioista ja vierailemaan Walnut Grovessa kuin jos katsojille esiteltäisiin kaksikymmentä sokeaa iowalaista teinityttöä.
Mietin että voi olla harhakäsitys, että Maryn oikea elämä olisi ollut tosi tylsää, vaikkei se tuohon tv-sarjaan sellaisenaan kelvannutkaan. Opiskelua sokeainkoulussa Iowassa voi ehkä verrata siihen jos nykyään lähtisi tekemään tutkinnon ulkomaille. Mary asui Iowassa peräti seitsemän vuotta ja valmistui koulusta noin 25-vuotiaana. Ikinä myöhemminkään hän ei asunut yksinään jossain syrjäisessä mökissä, vaan ensin vanhempien luona, ja sitten sisarustensa. Jos Laura oli ammatiltaan kirjailija ja Grace ja Carrie olivat molemmat toimittajia, niin olisi kumma, jos Mary ei olisi myös kirjoitellut ahkerasti. Hänellä on voinut olla sukulaisten lisäksi vaikka miten monta sokeaa ystävää, joiden kanssa hän on kirjoitellut lopun ikäänsä säännöllisesti, ehkä välillä tavannutkin. Se että osallistuu perheen elatukseen tekemällä kärpäsverkkoja ei suinkaan tarkoita, ettei tekisi lisäksi elämässään muutakin.
Laura kirjoitti ensimmäisen kirjansa vasta Maryn kuoleman jälkeen noin 65-vuotiaana. Olisi kiva tietää, onko perheen keskinäistä kirjeenvaihtoa säilynyt. Mary ja Laura ei näet edes tavanneet toisiaan vuosikymmeniin ennen Maryn kuolemaa.
Laura kirjoitti kyllä koko ajan, vaikka aloitti kirjojen kirjoittamisen vasta 1930. Tässä katkelma tässäkin keskustelussa moneen kertaan hyväksi suomenkieliseksi lähteeksi mainitulta sivustolta http://www.kolumbus.fi/pienitalopreerialla/2015/tosi/biolaura.html:
"Lauraa kutsuttiin puhumaan moniin farmareiden kokouksiin, mutta erääseen hän ei jaksanut lähteä vaan lähetti pelkän kirjoitetun puheen. Paikallisen lehden toimittaja oli kuulijoiden joukossa ja hän pyysi Lauraa kirjoittamaan samantyylisiä juttuja lehteä varten. Ensimmäinen Lauran kirjoitus julkaistiin Missouri Ruralistissa helmikuussa 1911. [...]
Tilanhoidon ohessa Laura kirjoitti. Hän rustasi novelleja, pikku tarinoita, vinkkejä, pakinoita ja runoja. Mrs. A. J. Wilderin kirjoituksista tuli vakituista ja odotettua luettavaa. Hän sai kokonaan oman palstan ja nimitettiin kotitaloustoimittajaksi. Rose ehdotti apulaisen palkkaamista kanoja hoitamaan, jotta Laura voisi keskittyä kunnolla kirjoittamiseen. Lauraa taas ihmetytti Rosen kirjallinen menestys – tämä oli haastatellut mm. Charlie Chaplinia! He vaihtelivat kirjeitse ideoita ja vuonna 1915 Laura matkusti kahdeksi kuukaudeksi kylään San Franciscoon tutustumaan paremmin Rosen kirjoitustekniikkaan."
Ingallsin perheen keskinäinen kirjeenvaihto olisi taatusti massiivinen aarreaitta, mutta harmillisesti siitä ei ole säilynyt juuri mitään. Jos nyt oikein muistan, niin Carrie huolehti ennen kuolemaansa (1946), että Ingallsien De Smetin talo pitää siivota ja tyhjentää. Siivoojat heittivät kirjeniput roska-auton kyytiin. Niitä oli kuulemma hirveästi, talo oli muutenkin kuin keräilijöiden kotimuseo. Carrien omaan kotiinkaan ei jäänyt oikein mitään. Lauran tytär Rose taas poltti Lauran kuoleman (1957) jälkeen mielenkuohussa melkein kaikki Lauran paperit.
Edellisellä sivulla mainittu Lauran kirjeistä koostettu kirja on siis aika köyhä lapsuudenperheen kuulumisten osalta. Siinä on mm. Lauran vastauksia fanien lähettämiin kirjeisiin ja jonkin verran kirjeitä omalle tyttärelle. Laura sai paljon fanipostia ja vastasi siihen tosi säntillisesti, mutta no, lukisin kyllä tosiaan mieluummin esim. Maryn ja Carolinen kuulumisia.
Linkki ei aukea!
Linkin loppuun on tullut jostain kaksoispiste. Tässä toimiva linkki: http://www.kolumbus.fi/pienitalopreerialla/2015/tosi/biolaura.html
Kiitos, oli kiinnostava.
Tästä päättelin, että Laura ei mennyt taoaanaam äitiään ja Marya, koska hänellä olo tapana vaieta ikävistä asioista. Unohtaa sillä tavalla.
Laura meni katsomaan isäänsä tämän kuollessa 1902, mutta ei enää sen jälkeen käynyt äitiään ja äitinsä kanssa elänyttä Marya katsomassa. Oliko syynä se, että ei halunnut mennä sinne synkkyyteen, kun isänsä oli kuollut. Halusi vaieta asiasta, unohtaa. Rahaa kyllä olisi jo ollut, kun alkoi vaurastua. Caroline kuoli vuonna 1924.
Eikö teistä ole outoa, ettei käynyt tapaamassa yli 20 vuoteen. Entä se, ettei mennyt hautajaisiinkaan.
Miksi Carolinen, Lauran ja Rosen ainoat pojat kuolivat? Olipa huono tuuria, että periytyi kolmanteen polveen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikea elämä ei olisi tarpeeksi romanttista sarjaan. Siksi Marylle on pitänyt keksiä mies.
Ehkä pikemminkin tarpeeksi dramaattista ja tapahtumarikasta. Käsikirjoittajista on varmasti ollut vaikeaa kirjoittaa Marylle isoa roolia, jos hän ensin vain on vuosikausia yksin sokeainkoulussa jossain kaukana ilman että pystyy juurikaan viestimään muiden sarjan päähenkilöiden kanssa, ja sen jälkeen vain on kotona. Hänet on pitänyt saada kommunikoimaan jonkun kanssa myös siellä kaukana ollessaan, tekemään jotain ja kohtaamaan onnistumisia ja vastoinkäymisiä, että häntä olisi kiinnostavaa katsoa telkkarista. Paletti pysyy paremmin kasassa, jos hänen elämäänsä keksitään yksi tärkeä sokea ihminen, jonka kanssa hänet voi laittaa puhumaan tärkeistä asioista ja vierailemaan Walnut Grovessa kuin jos katsojille esiteltäisiin kaksikymmentä sokeaa iowalaista teinityttöä.
Mietin että voi olla harhakäsitys, että Maryn oikea elämä olisi ollut tosi tylsää, vaikkei se tuohon tv-sarjaan sellaisenaan kelvannutkaan. Opiskelua sokeainkoulussa Iowassa voi ehkä verrata siihen jos nykyään lähtisi tekemään tutkinnon ulkomaille. Mary asui Iowassa peräti seitsemän vuotta ja valmistui koulusta noin 25-vuotiaana. Ikinä myöhemminkään hän ei asunut yksinään jossain syrjäisessä mökissä, vaan ensin vanhempien luona, ja sitten sisarustensa. Jos Laura oli ammatiltaan kirjailija ja Grace ja Carrie olivat molemmat toimittajia, niin olisi kumma, jos Mary ei olisi myös kirjoitellut ahkerasti. Hänellä on voinut olla sukulaisten lisäksi vaikka miten monta sokeaa ystävää, joiden kanssa hän on kirjoitellut lopun ikäänsä säännöllisesti, ehkä välillä tavannutkin. Se että osallistuu perheen elatukseen tekemällä kärpäsverkkoja ei suinkaan tarkoita, ettei tekisi lisäksi elämässään muutakin.
Laura kirjoitti ensimmäisen kirjansa vasta Maryn kuoleman jälkeen noin 65-vuotiaana. Olisi kiva tietää, onko perheen keskinäistä kirjeenvaihtoa säilynyt. Mary ja Laura ei näet edes tavanneet toisiaan vuosikymmeniin ennen Maryn kuolemaa.
Laura kirjoitti kyllä koko ajan, vaikka aloitti kirjojen kirjoittamisen vasta 1930. Tässä katkelma tässäkin keskustelussa moneen kertaan hyväksi suomenkieliseksi lähteeksi mainitulta sivustolta http://www.kolumbus.fi/pienitalopreerialla/2015/tosi/biolaura.html:
"Lauraa kutsuttiin puhumaan moniin farmareiden kokouksiin, mutta erääseen hän ei jaksanut lähteä vaan lähetti pelkän kirjoitetun puheen. Paikallisen lehden toimittaja oli kuulijoiden joukossa ja hän pyysi Lauraa kirjoittamaan samantyylisiä juttuja lehteä varten. Ensimmäinen Lauran kirjoitus julkaistiin Missouri Ruralistissa helmikuussa 1911. [...]
Tilanhoidon ohessa Laura kirjoitti. Hän rustasi novelleja, pikku tarinoita, vinkkejä, pakinoita ja runoja. Mrs. A. J. Wilderin kirjoituksista tuli vakituista ja odotettua luettavaa. Hän sai kokonaan oman palstan ja nimitettiin kotitaloustoimittajaksi. Rose ehdotti apulaisen palkkaamista kanoja hoitamaan, jotta Laura voisi keskittyä kunnolla kirjoittamiseen. Lauraa taas ihmetytti Rosen kirjallinen menestys – tämä oli haastatellut mm. Charlie Chaplinia! He vaihtelivat kirjeitse ideoita ja vuonna 1915 Laura matkusti kahdeksi kuukaudeksi kylään San Franciscoon tutustumaan paremmin Rosen kirjoitustekniikkaan."
Ingallsin perheen keskinäinen kirjeenvaihto olisi taatusti massiivinen aarreaitta, mutta harmillisesti siitä ei ole säilynyt juuri mitään. Jos nyt oikein muistan, niin Carrie huolehti ennen kuolemaansa (1946), että Ingallsien De Smetin talo pitää siivota ja tyhjentää. Siivoojat heittivät kirjeniput roska-auton kyytiin. Niitä oli kuulemma hirveästi, talo oli muutenkin kuin keräilijöiden kotimuseo. Carrien omaan kotiinkaan ei jäänyt oikein mitään. Lauran tytär Rose taas poltti Lauran kuoleman (1957) jälkeen mielenkuohussa melkein kaikki Lauran paperit.
Edellisellä sivulla mainittu Lauran kirjeistä koostettu kirja on siis aika köyhä lapsuudenperheen kuulumisten osalta. Siinä on mm. Lauran vastauksia fanien lähettämiin kirjeisiin ja jonkin verran kirjeitä omalle tyttärelle. Laura sai paljon fanipostia ja vastasi siihen tosi säntillisesti, mutta no, lukisin kyllä tosiaan mieluummin esim. Maryn ja Carolinen kuulumisia.
Linkki ei aukea!
Linkin loppuun on tullut jostain kaksoispiste. Tässä toimiva linkki: http://www.kolumbus.fi/pienitalopreerialla/2015/tosi/biolaura.html
Kiitos, oli kiinnostava.
Tästä päättelin, että Laura ei mennyt taoaanaam äitiään ja Marya, koska hänellä olo tapana vaieta ikävistä asioista. Unohtaa sillä tavalla.
Laura meni katsomaan isäänsä tämän kuollessa 1902, mutta ei enää sen jälkeen käynyt äitiään ja äitinsä kanssa elänyttä Marya katsomassa. Oliko syynä se, että ei halunnut mennä sinne synkkyyteen, kun isänsä oli kuollut. Halusi vaieta asiasta, unohtaa. Rahaa kyllä olisi jo ollut, kun alkoi vaurastua. Caroline kuoli vuonna 1924.
Eikö teistä ole outoa, ettei käynyt tapaamassa yli 20 vuoteen. Entä se, ettei mennyt hautajaisiinkaan.
Miksi Carolinen, Lauran ja Rosen ainoat pojat kuolivat? Olipa huono tuuria, että periytyi kolmanteen polveen.
Lisään, että syynä arveluuni on se, että jutuss kerrottiin Lauran tavast käsitellä ikäviä asioita, että se tapa oli vaieta niistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään helppoa elämää siskoksista ei viettänyt kukaan. Jostain luin, että parhaiten asiat oli silloin, kun Laura ja Mary asuivat suurissa metsissä ennen lähtöä länteen. Laura ja Mary saivat silloin parempaa ruokaa kuin perhe myöhemmin ja Carrie ja Grace kärsivät perheen nuorimpina erityisesti kriittisinä varhaisvuosina heikosta ravinnosta, mikä aiheutti heille loppuiäksi terveyshuolia.
Grace ja puolisonsa saivat köyhäinapua sairauksiensa vuoksi myöhemmällä iällä. Heillä kun ei ollut lapsiakaan eikä muita, jotka olisivat voineet elättää heitä.
Tämä on hyvä muistutus siitä että KELLÄÄN köyhällä tai edes keskiluokkaisella ei ihmiskunnan historiassa ole ollut helppoa. Kurjuus ei ole ollut vain eri väristen ongelma eikä ole syy heidän nykyiseen kurjuuteensa.
Kehittyneissä maissa nykyään ei yleensä kuolla nälkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikea elämä ei olisi tarpeeksi romanttista sarjaan. Siksi Marylle on pitänyt keksiä mies.
Ehkä pikemminkin tarpeeksi dramaattista ja tapahtumarikasta. Käsikirjoittajista on varmasti ollut vaikeaa kirjoittaa Marylle isoa roolia, jos hän ensin vain on vuosikausia yksin sokeainkoulussa jossain kaukana ilman että pystyy juurikaan viestimään muiden sarjan päähenkilöiden kanssa, ja sen jälkeen vain on kotona. Hänet on pitänyt saada kommunikoimaan jonkun kanssa myös siellä kaukana ollessaan, tekemään jotain ja kohtaamaan onnistumisia ja vastoinkäymisiä, että häntä olisi kiinnostavaa katsoa telkkarista. Paletti pysyy paremmin kasassa, jos hänen elämäänsä keksitään yksi tärkeä sokea ihminen, jonka kanssa hänet voi laittaa puhumaan tärkeistä asioista ja vierailemaan Walnut Grovessa kuin jos katsojille esiteltäisiin kaksikymmentä sokeaa iowalaista teinityttöä.
Mietin että voi olla harhakäsitys, että Maryn oikea elämä olisi ollut tosi tylsää, vaikkei se tuohon tv-sarjaan sellaisenaan kelvannutkaan. Opiskelua sokeainkoulussa Iowassa voi ehkä verrata siihen jos nykyään lähtisi tekemään tutkinnon ulkomaille. Mary asui Iowassa peräti seitsemän vuotta ja valmistui koulusta noin 25-vuotiaana. Ikinä myöhemminkään hän ei asunut yksinään jossain syrjäisessä mökissä, vaan ensin vanhempien luona, ja sitten sisarustensa. Jos Laura oli ammatiltaan kirjailija ja Grace ja Carrie olivat molemmat toimittajia, niin olisi kumma, jos Mary ei olisi myös kirjoitellut ahkerasti. Hänellä on voinut olla sukulaisten lisäksi vaikka miten monta sokeaa ystävää, joiden kanssa hän on kirjoitellut lopun ikäänsä säännöllisesti, ehkä välillä tavannutkin. Se että osallistuu perheen elatukseen tekemällä kärpäsverkkoja ei suinkaan tarkoita, ettei tekisi lisäksi elämässään muutakin.
Laura kirjoitti ensimmäisen kirjansa vasta Maryn kuoleman jälkeen noin 65-vuotiaana. Olisi kiva tietää, onko perheen keskinäistä kirjeenvaihtoa säilynyt. Mary ja Laura ei näet edes tavanneet toisiaan vuosikymmeniin ennen Maryn kuolemaa.
Laura kirjoitti kyllä koko ajan, vaikka aloitti kirjojen kirjoittamisen vasta 1930. Tässä katkelma tässäkin keskustelussa moneen kertaan hyväksi suomenkieliseksi lähteeksi mainitulta sivustolta http://www.kolumbus.fi/pienitalopreerialla/2015/tosi/biolaura.html:
"Lauraa kutsuttiin puhumaan moniin farmareiden kokouksiin, mutta erääseen hän ei jaksanut lähteä vaan lähetti pelkän kirjoitetun puheen. Paikallisen lehden toimittaja oli kuulijoiden joukossa ja hän pyysi Lauraa kirjoittamaan samantyylisiä juttuja lehteä varten. Ensimmäinen Lauran kirjoitus julkaistiin Missouri Ruralistissa helmikuussa 1911. [...]
Tilanhoidon ohessa Laura kirjoitti. Hän rustasi novelleja, pikku tarinoita, vinkkejä, pakinoita ja runoja. Mrs. A. J. Wilderin kirjoituksista tuli vakituista ja odotettua luettavaa. Hän sai kokonaan oman palstan ja nimitettiin kotitaloustoimittajaksi. Rose ehdotti apulaisen palkkaamista kanoja hoitamaan, jotta Laura voisi keskittyä kunnolla kirjoittamiseen. Lauraa taas ihmetytti Rosen kirjallinen menestys – tämä oli haastatellut mm. Charlie Chaplinia! He vaihtelivat kirjeitse ideoita ja vuonna 1915 Laura matkusti kahdeksi kuukaudeksi kylään San Franciscoon tutustumaan paremmin Rosen kirjoitustekniikkaan."
Ingallsin perheen keskinäinen kirjeenvaihto olisi taatusti massiivinen aarreaitta, mutta harmillisesti siitä ei ole säilynyt juuri mitään. Jos nyt oikein muistan, niin Carrie huolehti ennen kuolemaansa (1946), että Ingallsien De Smetin talo pitää siivota ja tyhjentää. Siivoojat heittivät kirjeniput roska-auton kyytiin. Niitä oli kuulemma hirveästi, talo oli muutenkin kuin keräilijöiden kotimuseo. Carrien omaan kotiinkaan ei jäänyt oikein mitään. Lauran tytär Rose taas poltti Lauran kuoleman (1957) jälkeen mielenkuohussa melkein kaikki Lauran paperit.
Edellisellä sivulla mainittu Lauran kirjeistä koostettu kirja on siis aika köyhä lapsuudenperheen kuulumisten osalta. Siinä on mm. Lauran vastauksia fanien lähettämiin kirjeisiin ja jonkin verran kirjeitä omalle tyttärelle. Laura sai paljon fanipostia ja vastasi siihen tosi säntillisesti, mutta no, lukisin kyllä tosiaan mieluummin esim. Maryn ja Carolinen kuulumisia.
Linkki ei aukea!
Linkin loppuun on tullut jostain kaksoispiste. Tässä toimiva linkki: http://www.kolumbus.fi/pienitalopreerialla/2015/tosi/biolaura.html
Kiitos, oli kiinnostava.
Tästä päättelin, että Laura ei mennyt taoaanaam äitiään ja Marya, koska hänellä olo tapana vaieta ikävistä asioista. Unohtaa sillä tavalla.
Laura meni katsomaan isäänsä tämän kuollessa 1902, mutta ei enää sen jälkeen käynyt äitiään ja äitinsä kanssa elänyttä Marya katsomassa. Oliko syynä se, että ei halunnut mennä sinne synkkyyteen, kun isänsä oli kuollut. Halusi vaieta asiasta, unohtaa. Rahaa kyllä olisi jo ollut, kun alkoi vaurastua. Caroline kuoli vuonna 1924.
Eikö teistä ole outoa, ettei käynyt tapaamassa yli 20 vuoteen. Entä se, ettei mennyt hautajaisiinkaan.
Miksi Carolinen, Lauran ja Rosen ainoat pojat kuolivat? Olipa huono tuuria, että periytyi kolmanteen polveen.
Lisään, että syynä arveluuni on se, että jutuss kerrottiin Lauran tavast käsitellä ikäviä asioita, että se tapa oli vaieta niistä.
Tuohon aikaan lapsikuolleisuus oli kehitysmaatasoa ja vähintään joka viides lapsi kuoli ennen ensimmäistä syntymäpäiväänsä.
Tuli mieleeni, että tuohon aikaan kaikkialla oli varmaan paljon downin syndroomaa, kun kaikki saivat lapsia niin kauan kuin vain raskaaksi tulivat. (eikä heitä seulottu pois)
Mitenköhän nuo downin syndroomaiset saatiin perheissä elätettyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laura kirjoitti kyllä koko ajan, vaikka aloitti kirjojen kirjoittamisen vasta 1930. Tässä katkelma tässäkin keskustelussa moneen kertaan hyväksi suomenkieliseksi lähteeksi mainitulta sivustolta http://www.kolumbus.fi/pienitalopreerialla/2015/tosi/biolaura.html:
"Lauraa kutsuttiin puhumaan moniin farmareiden kokouksiin, mutta erääseen hän ei jaksanut lähteä vaan lähetti pelkän kirjoitetun puheen. Paikallisen lehden toimittaja oli kuulijoiden joukossa ja hän pyysi Lauraa kirjoittamaan samantyylisiä juttuja lehteä varten. Ensimmäinen Lauran kirjoitus julkaistiin Missouri Ruralistissa helmikuussa 1911. [...]
Tilanhoidon ohessa Laura kirjoitti. Hän rustasi novelleja, pikku tarinoita, vinkkejä, pakinoita ja runoja. Mrs. A. J. Wilderin kirjoituksista tuli vakituista ja odotettua luettavaa. Hän sai kokonaan oman palstan ja nimitettiin kotitaloustoimittajaksi. Rose ehdotti apulaisen palkkaamista kanoja hoitamaan, jotta Laura voisi keskittyä kunnolla kirjoittamiseen. Lauraa taas ihmetytti Rosen kirjallinen menestys – tämä oli haastatellut mm. Charlie Chaplinia! He vaihtelivat kirjeitse ideoita ja vuonna 1915 Laura matkusti kahdeksi kuukaudeksi kylään San Franciscoon tutustumaan paremmin Rosen kirjoitustekniikkaan."
Ingallsin perheen keskinäinen kirjeenvaihto olisi taatusti massiivinen aarreaitta, mutta harmillisesti siitä ei ole säilynyt juuri mitään. Jos nyt oikein muistan, niin Carrie huolehti ennen kuolemaansa (1946), että Ingallsien De Smetin talo pitää siivota ja tyhjentää. Siivoojat heittivät kirjeniput roska-auton kyytiin. Niitä oli kuulemma hirveästi, talo oli muutenkin kuin keräilijöiden kotimuseo. Carrien omaan kotiinkaan ei jäänyt oikein mitään. Lauran tytär Rose taas poltti Lauran kuoleman (1957) jälkeen mielenkuohussa melkein kaikki Lauran paperit.
Edellisellä sivulla mainittu Lauran kirjeistä koostettu kirja on siis aika köyhä lapsuudenperheen kuulumisten osalta. Siinä on mm. Lauran vastauksia fanien lähettämiin kirjeisiin ja jonkin verran kirjeitä omalle tyttärelle. Laura sai paljon fanipostia ja vastasi siihen tosi säntillisesti, mutta no, lukisin kyllä tosiaan mieluummin esim. Maryn ja Carolinen kuulumisia.
Minä taas olen lukenut, että Carrien kuoleman jälkeen perheystävä tyhjensi perheen kirjeenvaihdon suoraan jäteautoon. Katui ehkä myöhemmin, mutta omia jälkeläisiä Carriella ei ollut eikä Laura Missourista käsin sännännyt pelastamaan perheen kirjeenvaihtoa.
Kuuntelen parhaillaan tuota Lauran kirjeistä koostettua kirjaa. Sen alussa mielestäni selitettiin, että Ingallsien talo siivottiin Carrien määräyksestä, joskin hän itse ehti kuolla ennen kuin se tehtiin eli tekijät olivat sitten muita ihmisiä. Siinä mainittiin nimeltä joku siivoamassa ollut ystävä, joka oli muistellut sitä, kun kun kirjeniput pudotettiin ikkunasta auton lavalle, ja auto sitten ajoi siitä suoraan kaatopaikalle. Voi toki olla, että jotain meni minulta ohi, koska enkuksi on rasittavampaa kuunnella kuin suomeksi. Joka tapauksessa kirjeenvaihtoa oli paljon, mutta se tuhoutui.
Olen nyt suunnilleen kirjan puolivälissä. Tähän mennessä on ollut Lauran kirjoittamia vastauksia koululuokille ym. faneille, Lauran kirjeenvaihtoa kustantamon kanssa, Lauran maanviljelijöiden lainakassan sihteerin ominaisuudessa kirjoittamia kirjeitä, Lauran kirjeitä, joissa keskustelee Rosen kanssa kirjojen editoinnista, Lauran kirjeitä kotiin Almanzolle Kalifornian-matkalta, Lauran kirjeitä satunnaisille tuttaville tai sukulaisille esimerkiksi sen merkeissä, että josko he suostuisivat muistelemaan menneitä tapahtumia niin Laura tai Rose voisi sitten kirjoittaa niitä ylös jne. Aika sillisalaattia, huomaa että materiaalia on ollut vähän ja melkein kaikki jostain kolosta vuosien varrella löytyneet kirjeet ovat kelvanneet mukaan.
Kirjeiden painopiste on myöhemmissä vuosissa. Lapsuusvuosien tapahtumia toki mainitaan niissä kohdissa, joissa keskustellaan siitä, mitä kirjoihin kannattaisi laittaa ja miten. Lauralla vaikuttaa olleen systemaattisesti kamalan huono/valikoiva muisti sen suhteen, minkä ikäinen hän oli ja minkä ikäisiä muut olivat missäkin kohtaa, ja hänen kirjeensä Roselle ovat täynnä tuollaisia asiavirheitä. Yhdessä he sitten yrittävät saada aikajanan toimimaan.
Mut yleisesti ottaen kirjeissä puhutaan auton huollosta ja säistä varmaan yhtä paljon kuin jostain tietystä siskosta. Satunnaisesti Laura mainitsee esim. kuulleensa jostain asiasta Marylta saamassaan kirjeessä tai muutoin viittaa siihen, että yhteydenpitoa on kyllä ollut. Käynnistä De Smetissä ja Gracen tapaamisesta pitkästä aikaa vuonna 1931 hän kirjoittaa, että se oli ankea päivä, kaikki tuttu oli muuttunut tunnistamattomaksi, ja Grace puolisoineen oli jo kovin huonossa kunnossa.
Ehkä kirjan loppupuolella tulee vielä jotain makupaloja.
Kiinnostavaa. Kerro tänne, jos kerrotaan jotain lasuudenperheen jäsenistä ja heidän kuulumisistaan. Erityisesti vanhemmat ja Mary kiinnostavat.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleeni, että tuohon aikaan kaikkialla oli varmaan paljon downin syndroomaa, kun kaikki saivat lapsia niin kauan kuin vain raskaaksi tulivat. (eikä heitä seulottu pois)
Mitenköhän nuo downin syndroomaiset saatiin perheissä elätettyä?
Vain pieni osa vammaisista on downeja. Ennen moni vammainen kuoli jo vauvana, koska ei ollut hoitokeinoja esim. tauteihin, jotka on vammaisille vaarallisia. Ei ollut hoitokeinoja, jos vauvalla oli imuongelmia tai syntyi ennenaikaisesti kuten downit usein syntyy. Taudit tappoi paljon perusterveitäkin vauvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleeni, että tuohon aikaan kaikkialla oli varmaan paljon downin syndroomaa, kun kaikki saivat lapsia niin kauan kuin vain raskaaksi tulivat. (eikä heitä seulottu pois)
Mitenköhän nuo downin syndroomaiset saatiin perheissä elätettyä?
Vain pieni osa vammaisista on downeja. Ennen moni vammainen kuoli jo vauvana, koska ei ollut hoitokeinoja esim. tauteihin, jotka on vammaisille vaarallisia. Ei ollut hoitokeinoja, jos vauvalla oli imuongelmia tai syntyi ennenaikaisesti kuten downit usein syntyy. Taudit tappoi paljon perusterveitäkin vauvoja.
Eipä, vaan suurin osa kehitysvammoista on syntyneillä downeja.
Ne muut kehitysvammaiset yleensä keskeyttävät raskauden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleeni, että tuohon aikaan kaikkialla oli varmaan paljon downin syndroomaa, kun kaikki saivat lapsia niin kauan kuin vain raskaaksi tulivat. (eikä heitä seulottu pois)
Mitenköhän nuo downin syndroomaiset saatiin perheissä elätettyä?
Vain pieni osa vammaisista on downeja. Ennen moni vammainen kuoli jo vauvana, koska ei ollut hoitokeinoja esim. tauteihin, jotka on vammaisille vaarallisia. Ei ollut hoitokeinoja, jos vauvalla oli imuongelmia tai syntyi ennenaikaisesti kuten downit usein syntyy. Taudit tappoi paljon perusterveitäkin vauvoja.
Eipä, vaan suurin osa kehitysvammoista on syntyneillä downeja.
Ne muut kehitysvammaiset yleensä keskeyttävät raskauden.
Ei pidä paikkaansa. Downeja on kehitysvammaisista vähemmistö. Näin on aina ollut.
Suomessa on nykyisin noin 35 000 - 50 000 kehitysvammaista. Heistä vain noin 3000:lla eli harvemmalla kuin kymmenesosalla on Downin syndrooma.
Komean rakennuksen kunnostivat tuosta vaan sokeille oppilaille.
Kun lapset saapuivat kylään, taivallettuaan vaikeissa olosuhteissa viikkoja , ei heille tarjottu muuta kuin rukouksia ravinnoksi.
Alue: Aihe vapaa
Mitään helppoa elämää siskoksista ei viettänyt kukaan. Jostain luin, että parhaiten asiat oli silloin, kun Laura ja Mary asuivat suurissa metsissä ennen lähtöä länteen. Laura ja Mary saivat silloin parempaa ruokaa kuin perhe myöhemmin ja Carrie ja Grace kärsivät perheen nuorimpina erityisesti kriittisinä varhaisvuosina heikosta ravinnosta, mikä aiheutti heille loppuiäksi terveyshuolia.
Grace ja puolisonsa saivat köyhäinapua sairauksiensa vuoksi myöhemmällä iällä. Heillä kun ei ollut lapsiakaan eikä muita, jotka olisivat voineet elättää heitä.