Kerätään Pieni talo preerialla-sarjan järjettömyyksiä/epäloogisuuksia

Vierailija kirjoitti:

Tuo Alison Arngrim on Nellie Olesonin roolissa kyllä täysosuma. Ei siis "älyttömyys". Hyvä näyttelijä niin nuoreksi (silloin). Hän on kirjoittanut myöhemmin kirjankin, "Confessions of A Prairie Bitch: How I Survived Nellie Oleson and Learned to Love Being Hated". Surullista, että monet kuvittelevat ilkeiden roolien näyttelijöistä, että ovat sellaisia oikeastikin. 

Jep. Ja tää Alison ja Lauraa esittänyt Melissa Gilbert olivat oikeasti hyviä ystäviä.

Samoit karsea Mrs. Oleson, Catherine McGregor oli kaikkien lapsinäyttelijöiden lemppari ja äitihahmo kuvauksissa.

Ja ihana Charles, Michael Landon, oli esim. Bushin sisarusten (esittivät Carrieta) mielestä tosi pelottava

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea elämä ei olisi tarpeeksi romanttista sarjaan. Siksi Marylle on pitänyt keksiä mies.

Ehkä pikemminkin tarpeeksi dramaattista ja tapahtumarikasta. Käsikirjoittajista on varmasti ollut vaikeaa kirjoittaa Marylle isoa roolia, jos hän ensin vain on vuosikausia yksin sokeainkoulussa jossain kaukana ilman että pystyy juurikaan viestimään muiden sarjan päähenkilöiden kanssa, ja sen jälkeen vain on kotona. Hänet on pitänyt saada kommunikoimaan jonkun kanssa myös siellä kaukana ollessaan, tekemään jotain ja kohtaamaan onnistumisia ja vastoinkäymisiä, että häntä olisi kiinnostavaa katsoa telkkarista. Paletti pysyy paremmin kasassa, jos hänen elämäänsä keksitään yksi tärkeä sokea ihminen, jonka kanssa hänet voi laittaa puhumaan tärkeistä asioista ja vierailemaan Walnut Grovessa kuin jos katsojille esiteltäisiin kaksikymmentä sokeaa iowalaista teinityttöä.

Mietin että voi olla harhakäsitys, että Maryn oikea elämä olisi ollut tosi tylsää, vaikkei se tuohon tv-sarjaan sellaisenaan kelvannutkaan. Opiskelua sokeainkoulussa Iowassa voi ehkä verrata siihen jos nykyään lähtisi tekemään tutkinnon ulkomaille. Mary asui Iowassa peräti seitsemän vuotta ja valmistui koulusta noin 25-vuotiaana. Ikinä myöhemminkään hän ei asunut yksinään jossain syrjäisessä mökissä, vaan ensin vanhempien luona, ja sitten sisarustensa. Jos Laura oli ammatiltaan kirjailija ja Grace ja Carrie olivat molemmat toimittajia, niin olisi kumma, jos Mary ei olisi myös kirjoitellut ahkerasti. Hänellä on voinut olla sukulaisten lisäksi vaikka miten monta sokeaa ystävää, joiden kanssa hän on kirjoitellut lopun ikäänsä säännöllisesti, ehkä välillä tavannutkin. Se että osallistuu perheen elatukseen tekemällä kärpäsverkkoja ei suinkaan tarkoita, ettei tekisi lisäksi elämässään muutakin.

Laura kirjoitti ensimmäisen kirjansa vasta Maryn kuoleman jälkeen noin 65-vuotiaana. Olisi kiva tietää, onko perheen keskinäistä kirjeenvaihtoa säilynyt. Mary ja Laura ei näet edes tavanneet toisiaan vuosikymmeniin ennen Maryn kuolemaa.

Laura kirjoitti kyllä koko ajan, vaikka aloitti kirjojen kirjoittamisen vasta 1930. Tässä katkelma tässäkin keskustelussa moneen kertaan hyväksi suomenkieliseksi lähteeksi mainitulta sivustolta http://www.kolumbus.fi/pienitalopreerialla/2015/tosi/biolaura.html:

"Lauraa kutsuttiin puhumaan moniin farmareiden kokouksiin, mutta erääseen hän ei jaksanut lähteä vaan lähetti pelkän kirjoitetun puheen. Paikallisen lehden toimittaja oli kuulijoiden joukossa ja hän pyysi Lauraa kirjoittamaan samantyylisiä juttuja lehteä varten. Ensimmäinen Lauran kirjoitus julkaistiin Missouri Ruralistissa helmikuussa 1911. [...]

Tilanhoidon ohessa Laura kirjoitti. Hän rustasi novelleja, pikku tarinoita, vinkkejä, pakinoita ja runoja. Mrs. A. J. Wilderin kirjoituksista tuli vakituista ja odotettua luettavaa. Hän sai kokonaan oman palstan ja nimitettiin kotitaloustoimittajaksi. Rose ehdotti apulaisen palkkaamista kanoja hoitamaan, jotta Laura voisi keskittyä kunnolla kirjoittamiseen. Lauraa taas ihmetytti Rosen kirjallinen menestys – tämä oli haastatellut mm. Charlie Chaplinia! He vaihtelivat kirjeitse ideoita ja vuonna 1915 Laura matkusti kahdeksi kuukaudeksi kylään San Franciscoon tutustumaan paremmin Rosen kirjoitustekniikkaan."

Ingallsin perheen keskinäinen kirjeenvaihto olisi taatusti massiivinen aarreaitta, mutta harmillisesti siitä ei ole säilynyt juuri mitään. Jos nyt oikein muistan, niin Carrie huolehti ennen kuolemaansa (1946), että Ingallsien De Smetin talo pitää siivota ja tyhjentää. Siivoojat heittivät kirjeniput roska-auton kyytiin. Niitä oli kuulemma hirveästi, talo oli muutenkin kuin keräilijöiden kotimuseo. Carrien omaan kotiinkaan ei jäänyt oikein mitään. Lauran tytär Rose taas poltti Lauran kuoleman (1957) jälkeen mielenkuohussa melkein kaikki Lauran paperit.

Edellisellä sivulla mainittu Lauran kirjeistä koostettu kirja on siis aika köyhä lapsuudenperheen kuulumisten osalta. Siinä on mm. Lauran vastauksia fanien lähettämiin kirjeisiin ja jonkin verran kirjeitä omalle tyttärelle. Laura sai paljon fanipostia ja vastasi siihen tosi säntillisesti, mutta no, lukisin kyllä tosiaan mieluummin esim. Maryn ja Carolinen kuulumisia.

Minä taas olen lukenut, että Carrien kuoleman jälkeen perheystävä tyhjensi perheen kirjeenvaihdon suoraan jäteautoon. Katui ehkä myöhemmin, mutta omia jälkeläisiä Carriella ei ollut eikä Laura Missourista käsin sännännyt pelastamaan perheen kirjeenvaihtoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea elämä ei olisi tarpeeksi romanttista sarjaan. Siksi Marylle on pitänyt keksiä mies.

Ehkä pikemminkin tarpeeksi dramaattista ja tapahtumarikasta. Käsikirjoittajista on varmasti ollut vaikeaa kirjoittaa Marylle isoa roolia, jos hän ensin vain on vuosikausia yksin sokeainkoulussa jossain kaukana ilman että pystyy juurikaan viestimään muiden sarjan päähenkilöiden kanssa, ja sen jälkeen vain on kotona. Hänet on pitänyt saada kommunikoimaan jonkun kanssa myös siellä kaukana ollessaan, tekemään jotain ja kohtaamaan onnistumisia ja vastoinkäymisiä, että häntä olisi kiinnostavaa katsoa telkkarista. Paletti pysyy paremmin kasassa, jos hänen elämäänsä keksitään yksi tärkeä sokea ihminen, jonka kanssa hänet voi laittaa puhumaan tärkeistä asioista ja vierailemaan Walnut Grovessa kuin jos katsojille esiteltäisiin kaksikymmentä sokeaa iowalaista teinityttöä.

Mietin että voi olla harhakäsitys, että Maryn oikea elämä olisi ollut tosi tylsää, vaikkei se tuohon tv-sarjaan sellaisenaan kelvannutkaan. Opiskelua sokeainkoulussa Iowassa voi ehkä verrata siihen jos nykyään lähtisi tekemään tutkinnon ulkomaille. Mary asui Iowassa peräti seitsemän vuotta ja valmistui koulusta noin 25-vuotiaana. Ikinä myöhemminkään hän ei asunut yksinään jossain syrjäisessä mökissä, vaan ensin vanhempien luona, ja sitten sisarustensa. Jos Laura oli ammatiltaan kirjailija ja Grace ja Carrie olivat molemmat toimittajia, niin olisi kumma, jos Mary ei olisi myös kirjoitellut ahkerasti. Hänellä on voinut olla sukulaisten lisäksi vaikka miten monta sokeaa ystävää, joiden kanssa hän on kirjoitellut lopun ikäänsä säännöllisesti, ehkä välillä tavannutkin. Se että osallistuu perheen elatukseen tekemällä kärpäsverkkoja ei suinkaan tarkoita, ettei tekisi lisäksi elämässään muutakin.

Laura kirjoitti ensimmäisen kirjansa vasta Maryn kuoleman jälkeen noin 65-vuotiaana. Olisi kiva tietää, onko perheen keskinäistä kirjeenvaihtoa säilynyt. Mary ja Laura ei näet edes tavanneet toisiaan vuosikymmeniin ennen Maryn kuolemaa.

Laura kirjoitti kyllä koko ajan, vaikka aloitti kirjojen kirjoittamisen vasta 1930. Tässä katkelma tässäkin keskustelussa moneen kertaan hyväksi suomenkieliseksi lähteeksi mainitulta sivustolta http://www.kolumbus.fi/pienitalopreerialla/2015/tosi/biolaura.html:

"Lauraa kutsuttiin puhumaan moniin farmareiden kokouksiin, mutta erääseen hän ei jaksanut lähteä vaan lähetti pelkän kirjoitetun puheen. Paikallisen lehden toimittaja oli kuulijoiden joukossa ja hän pyysi Lauraa kirjoittamaan samantyylisiä juttuja lehteä varten. Ensimmäinen Lauran kirjoitus julkaistiin Missouri Ruralistissa helmikuussa 1911. [...]

Tilanhoidon ohessa Laura kirjoitti. Hän rustasi novelleja, pikku tarinoita, vinkkejä, pakinoita ja runoja. Mrs. A. J. Wilderin kirjoituksista tuli vakituista ja odotettua luettavaa. Hän sai kokonaan oman palstan ja nimitettiin kotitaloustoimittajaksi. Rose ehdotti apulaisen palkkaamista kanoja hoitamaan, jotta Laura voisi keskittyä kunnolla kirjoittamiseen. Lauraa taas ihmetytti Rosen kirjallinen menestys – tämä oli haastatellut mm. Charlie Chaplinia! He vaihtelivat kirjeitse ideoita ja vuonna 1915 Laura matkusti kahdeksi kuukaudeksi kylään San Franciscoon tutustumaan paremmin Rosen kirjoitustekniikkaan."

Ingallsin perheen keskinäinen kirjeenvaihto olisi taatusti massiivinen aarreaitta, mutta harmillisesti siitä ei ole säilynyt juuri mitään. Jos nyt oikein muistan, niin Carrie huolehti ennen kuolemaansa (1946), että Ingallsien De Smetin talo pitää siivota ja tyhjentää. Siivoojat heittivät kirjeniput roska-auton kyytiin. Niitä oli kuulemma hirveästi, talo oli muutenkin kuin keräilijöiden kotimuseo. Carrien omaan kotiinkaan ei jäänyt oikein mitään. Lauran tytär Rose taas poltti Lauran kuoleman (1957) jälkeen mielenkuohussa melkein kaikki Lauran paperit.

Edellisellä sivulla mainittu Lauran kirjeistä koostettu kirja on siis aika köyhä lapsuudenperheen kuulumisten osalta. Siinä on mm. Lauran vastauksia fanien lähettämiin kirjeisiin ja jonkin verran kirjeitä omalle tyttärelle. Laura sai paljon fanipostia ja vastasi siihen tosi säntillisesti, mutta no, lukisin kyllä tosiaan mieluummin esim. Maryn ja Carolinen kuulumisia.

Linkki ei aukea!

Kovasti ihmettelen oikean Lauran asennetta, kun jätti Maryn ja Carolinen sisartensa hoidettavaksi ja ei viitsinyt heidän loppuaikoinaan käydä lainkaan tervehtimässä.

Eikö kiinnostanut edes hautajaisiin meneminen?

Mietin, millaiset välit mahtoivat olla heillä keskenään. Saattoivat olla jopa huonot ja siksi kirjeenvaihtokin on hävitetty. Laura ehkä tuli toimeen lähinnä isänsä kanssa. Häntä sentään meni tervehtimään ennen tämän kuolemaa. Sitten ei enää käynytkään.

Lähettikö edes rahaa vai joutuiko pikkusiskot itse huolehtimaan sukulaisistaan.

Anteeksi vain, mutta kylmältä vaikuttaa. Sitten kyllä meni pitkän matkan Rosen luo, kun halusi oppia kirjoittamista ja muutenkin Laura muutti sinne ja tänne. Miksei siis käynyt Mary ja Carolinea katsomassa.

Kirjat voivat olla hyvinkin väritettyjä. Rahaa oli pakko jotenkin saada.

Miksei mistään löydy lähellä asuneiden kirjeenvaihtoa, josta saataisiin oikeaa tietoa. Vaikka sen sokeainkoulun arkisto tai jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea elämä ei olisi tarpeeksi romanttista sarjaan. Siksi Marylle on pitänyt keksiä mies.

Ehkä pikemminkin tarpeeksi dramaattista ja tapahtumarikasta. Käsikirjoittajista on varmasti ollut vaikeaa kirjoittaa Marylle isoa roolia, jos hän ensin vain on vuosikausia yksin sokeainkoulussa jossain kaukana ilman että pystyy juurikaan viestimään muiden sarjan päähenkilöiden kanssa, ja sen jälkeen vain on kotona. Hänet on pitänyt saada kommunikoimaan jonkun kanssa myös siellä kaukana ollessaan, tekemään jotain ja kohtaamaan onnistumisia ja vastoinkäymisiä, että häntä olisi kiinnostavaa katsoa telkkarista. Paletti pysyy paremmin kasassa, jos hänen elämäänsä keksitään yksi tärkeä sokea ihminen, jonka kanssa hänet voi laittaa puhumaan tärkeistä asioista ja vierailemaan Walnut Grovessa kuin jos katsojille esiteltäisiin kaksikymmentä sokeaa iowalaista teinityttöä.

Mietin että voi olla harhakäsitys, että Maryn oikea elämä olisi ollut tosi tylsää, vaikkei se tuohon tv-sarjaan sellaisenaan kelvannutkaan. Opiskelua sokeainkoulussa Iowassa voi ehkä verrata siihen jos nykyään lähtisi tekemään tutkinnon ulkomaille. Mary asui Iowassa peräti seitsemän vuotta ja valmistui koulusta noin 25-vuotiaana. Ikinä myöhemminkään hän ei asunut yksinään jossain syrjäisessä mökissä, vaan ensin vanhempien luona, ja sitten sisarustensa. Jos Laura oli ammatiltaan kirjailija ja Grace ja Carrie olivat molemmat toimittajia, niin olisi kumma, jos Mary ei olisi myös kirjoitellut ahkerasti. Hänellä on voinut olla sukulaisten lisäksi vaikka miten monta sokeaa ystävää, joiden kanssa hän on kirjoitellut lopun ikäänsä säännöllisesti, ehkä välillä tavannutkin. Se että osallistuu perheen elatukseen tekemällä kärpäsverkkoja ei suinkaan tarkoita, ettei tekisi lisäksi elämässään muutakin.

Laura kirjoitti ensimmäisen kirjansa vasta Maryn kuoleman jälkeen noin 65-vuotiaana. Olisi kiva tietää, onko perheen keskinäistä kirjeenvaihtoa säilynyt. Mary ja Laura ei näet edes tavanneet toisiaan vuosikymmeniin ennen Maryn kuolemaa.

Laura kirjoitti kyllä koko ajan, vaikka aloitti kirjojen kirjoittamisen vasta 1930. Tässä katkelma tässäkin keskustelussa moneen kertaan hyväksi suomenkieliseksi lähteeksi mainitulta sivustolta http://www.kolumbus.fi/pienitalopreerialla/2015/tosi/biolaura.html:

"Lauraa kutsuttiin puhumaan moniin farmareiden kokouksiin, mutta erääseen hän ei jaksanut lähteä vaan lähetti pelkän kirjoitetun puheen. Paikallisen lehden toimittaja oli kuulijoiden joukossa ja hän pyysi Lauraa kirjoittamaan samantyylisiä juttuja lehteä varten. Ensimmäinen Lauran kirjoitus julkaistiin Missouri Ruralistissa helmikuussa 1911. [...]

Tilanhoidon ohessa Laura kirjoitti. Hän rustasi novelleja, pikku tarinoita, vinkkejä, pakinoita ja runoja. Mrs. A. J. Wilderin kirjoituksista tuli vakituista ja odotettua luettavaa. Hän sai kokonaan oman palstan ja nimitettiin kotitaloustoimittajaksi. Rose ehdotti apulaisen palkkaamista kanoja hoitamaan, jotta Laura voisi keskittyä kunnolla kirjoittamiseen. Lauraa taas ihmetytti Rosen kirjallinen menestys – tämä oli haastatellut mm. Charlie Chaplinia! He vaihtelivat kirjeitse ideoita ja vuonna 1915 Laura matkusti kahdeksi kuukaudeksi kylään San Franciscoon tutustumaan paremmin Rosen kirjoitustekniikkaan."

Ingallsin perheen keskinäinen kirjeenvaihto olisi taatusti massiivinen aarreaitta, mutta harmillisesti siitä ei ole säilynyt juuri mitään. Jos nyt oikein muistan, niin Carrie huolehti ennen kuolemaansa (1946), että Ingallsien De Smetin talo pitää siivota ja tyhjentää. Siivoojat heittivät kirjeniput roska-auton kyytiin. Niitä oli kuulemma hirveästi, talo oli muutenkin kuin keräilijöiden kotimuseo. Carrien omaan kotiinkaan ei jäänyt oikein mitään. Lauran tytär Rose taas poltti Lauran kuoleman (1957) jälkeen mielenkuohussa melkein kaikki Lauran paperit.

Edellisellä sivulla mainittu Lauran kirjeistä koostettu kirja on siis aika köyhä lapsuudenperheen kuulumisten osalta. Siinä on mm. Lauran vastauksia fanien lähettämiin kirjeisiin ja jonkin verran kirjeitä omalle tyttärelle. Laura sai paljon fanipostia ja vastasi siihen tosi säntillisesti, mutta no, lukisin kyllä tosiaan mieluummin esim. Maryn ja Carolinen kuulumisia.

Minä taas olen lukenut, että Carrien kuoleman jälkeen perheystävä tyhjensi perheen kirjeenvaihdon suoraan jäteautoon. Katui ehkä myöhemmin, mutta omia jälkeläisiä Carriella ei ollut eikä Laura Missourista käsin sännännyt pelastamaan perheen kirjeenvaihtoa.

Kummallinen perheystävä tuokin. Miksi Laura ei mennyt tyhjentämään taloa. Rahat varmaan kyllä kelpasivat, kun se talo myytiin. Perheystävä olisi voinut lähettää kirjeenvaihdon Lauralle.

Oliko perhwystävällå mitään kerrottava perhesuhteista?

Eikö ole erikoista, että Caroline synnyttää 5 lasta, mutta saa vain yhden lapsenlapsen, joka ei saa jälkeläisiä.

Jotkut suvut sitten taas sikiävät valtavasti. Mistä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole erikoista, että Caroline synnyttää 5 lasta, mutta saa vain yhden lapsenlapsen, joka ei saa jälkeläisiä.

Jotkut suvut sitten taas sikiävät valtavasti. Mistä on kyse.

Elämästä. Ennen syntyvyys oli suurta siksi, että lapsikuolleisuus oli suurta ja lapsettomuushoitoja ei ollut niille, jotka oli hedelmättömiä. Viiden lapsen synnyttäminenkään ei takaa suvun jatkumista.

Lauralla oli kyllä serkkuja, jotka jatkoivat sukua. Sen läheisempää sukua ei ole.

Eikö se kaupunki jossa asuivat jonkin aikaa ollut kauempana? Ainakin Maryn häihin taisivat mennä junalla. Nyt kuitenkin kävelyttävät oppilaat Walnut Groveen kun sokeainkoulu muuttaa. Ja tietysti taas se sama talo joka ollut ties kuinka monen asuntona.

Onko se rouva Terhune suomalaista sukujuurta ? Terhune äännetään suomalaisittain.

'Vanha länsi' kirjoitti:

Muistaako kukaan vielä sitä 'Waltonin perhe' nimistä (vastaavaa) , Yhdysvaltain 1920-30 lukujen pula-aikaan (muka) sijoittunutta tv-sarjaa. Siinä noita vastaavia järjettömyyksiä oli varmasti jopa kaksinkertainen määrä 'Pieneen taloon preerialla' verrattuna. >se toki sentään perustuu ihan oikeasti, 1800-luvun loppuvuosikymmeninä  eläneiden ihmisten elämästä kertoviin, Laura Ingallsin kirjoihin. (kirjat ovat varmaankin parempia ,kuin tuo tv-sarja. )

Pidin kyllä sinänsä, näyttelijänä, perheen isää esittäneestä Michael Londonista ( esitti toisessa, Bonanza-nimisessä,1960-luvun  lännen sarjassa  Joe Cartwright nimistä hahmoa. ) 

Hylkäsi vaimonsa ja kuoli maksasyöpään.

Vierailija kirjoitti:

Tuo Alison Arngrim on Nellie Olesonin roolissa kyllä täysosuma. Ei siis "älyttömyys". Hyvä näyttelijä niin nuoreksi (silloin). Hän on kirjoittanut myöhemmin kirjankin, "Confessions of A Prairie Bitch: How I Survived Nellie Oleson and Learned to Love Being Hated". Surullista, että monet kuvittelevat ilkeiden roolien näyttelijöistä, että ovat sellaisia oikeastikin. 

Aivan, esim. Rikas, rakas, köyhä, varas-sarjan (rich man, poor man) pääpahista, psykopaattista Falconettia esittänyt näyttelijä sai tappouhkauksia ja joutui kärsimään roolityönsä vuoksi.

Nauretaan, jos ei uskoville tapahtuu vahinkoja, esim. Ilotulitus onnettomuus. Sama vaikka kaupunki palaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea elämä ei olisi tarpeeksi romanttista sarjaan. Siksi Marylle on pitänyt keksiä mies.

Ehkä pikemminkin tarpeeksi dramaattista ja tapahtumarikasta. Käsikirjoittajista on varmasti ollut vaikeaa kirjoittaa Marylle isoa roolia, jos hän ensin vain on vuosikausia yksin sokeainkoulussa jossain kaukana ilman että pystyy juurikaan viestimään muiden sarjan päähenkilöiden kanssa, ja sen jälkeen vain on kotona. Hänet on pitänyt saada kommunikoimaan jonkun kanssa myös siellä kaukana ollessaan, tekemään jotain ja kohtaamaan onnistumisia ja vastoinkäymisiä, että häntä olisi kiinnostavaa katsoa telkkarista. Paletti pysyy paremmin kasassa, jos hänen elämäänsä keksitään yksi tärkeä sokea ihminen, jonka kanssa hänet voi laittaa puhumaan tärkeistä asioista ja vierailemaan Walnut Grovessa kuin jos katsojille esiteltäisiin kaksikymmentä sokeaa iowalaista teinityttöä.

Mietin että voi olla harhakäsitys, että Maryn oikea elämä olisi ollut tosi tylsää, vaikkei se tuohon tv-sarjaan sellaisenaan kelvannutkaan. Opiskelua sokeainkoulussa Iowassa voi ehkä verrata siihen jos nykyään lähtisi tekemään tutkinnon ulkomaille. Mary asui Iowassa peräti seitsemän vuotta ja valmistui koulusta noin 25-vuotiaana. Ikinä myöhemminkään hän ei asunut yksinään jossain syrjäisessä mökissä, vaan ensin vanhempien luona, ja sitten sisarustensa. Jos Laura oli ammatiltaan kirjailija ja Grace ja Carrie olivat molemmat toimittajia, niin olisi kumma, jos Mary ei olisi myös kirjoitellut ahkerasti. Hänellä on voinut olla sukulaisten lisäksi vaikka miten monta sokeaa ystävää, joiden kanssa hän on kirjoitellut lopun ikäänsä säännöllisesti, ehkä välillä tavannutkin. Se että osallistuu perheen elatukseen tekemällä kärpäsverkkoja ei suinkaan tarkoita, ettei tekisi lisäksi elämässään muutakin.

Laura kirjoitti ensimmäisen kirjansa vasta Maryn kuoleman jälkeen noin 65-vuotiaana. Olisi kiva tietää, onko perheen keskinäistä kirjeenvaihtoa säilynyt. Mary ja Laura ei näet edes tavanneet toisiaan vuosikymmeniin ennen Maryn kuolemaa.

Laura kirjoitti kyllä koko ajan, vaikka aloitti kirjojen kirjoittamisen vasta 1930. Tässä katkelma tässäkin keskustelussa moneen kertaan hyväksi suomenkieliseksi lähteeksi mainitulta sivustolta http://www.kolumbus.fi/pienitalopreerialla/2015/tosi/biolaura.html:

"Lauraa kutsuttiin puhumaan moniin farmareiden kokouksiin, mutta erääseen hän ei jaksanut lähteä vaan lähetti pelkän kirjoitetun puheen. Paikallisen lehden toimittaja oli kuulijoiden joukossa ja hän pyysi Lauraa kirjoittamaan samantyylisiä juttuja lehteä varten. Ensimmäinen Lauran kirjoitus julkaistiin Missouri Ruralistissa helmikuussa 1911. [...]

Tilanhoidon ohessa Laura kirjoitti. Hän rustasi novelleja, pikku tarinoita, vinkkejä, pakinoita ja runoja. Mrs. A. J. Wilderin kirjoituksista tuli vakituista ja odotettua luettavaa. Hän sai kokonaan oman palstan ja nimitettiin kotitaloustoimittajaksi. Rose ehdotti apulaisen palkkaamista kanoja hoitamaan, jotta Laura voisi keskittyä kunnolla kirjoittamiseen. Lauraa taas ihmetytti Rosen kirjallinen menestys – tämä oli haastatellut mm. Charlie Chaplinia! He vaihtelivat kirjeitse ideoita ja vuonna 1915 Laura matkusti kahdeksi kuukaudeksi kylään San Franciscoon tutustumaan paremmin Rosen kirjoitustekniikkaan."

Ingallsin perheen keskinäinen kirjeenvaihto olisi taatusti massiivinen aarreaitta, mutta harmillisesti siitä ei ole säilynyt juuri mitään. Jos nyt oikein muistan, niin Carrie huolehti ennen kuolemaansa (1946), että Ingallsien De Smetin talo pitää siivota ja tyhjentää. Siivoojat heittivät kirjeniput roska-auton kyytiin. Niitä oli kuulemma hirveästi, talo oli muutenkin kuin keräilijöiden kotimuseo. Carrien omaan kotiinkaan ei jäänyt oikein mitään. Lauran tytär Rose taas poltti Lauran kuoleman (1957) jälkeen mielenkuohussa melkein kaikki Lauran paperit.

Edellisellä sivulla mainittu Lauran kirjeistä koostettu kirja on siis aika köyhä lapsuudenperheen kuulumisten osalta. Siinä on mm. Lauran vastauksia fanien lähettämiin kirjeisiin ja jonkin verran kirjeitä omalle tyttärelle. Laura sai paljon fanipostia ja vastasi siihen tosi säntillisesti, mutta no, lukisin kyllä tosiaan mieluummin esim. Maryn ja Carolinen kuulumisia.

Minä taas olen lukenut, että Carrien kuoleman jälkeen perheystävä tyhjensi perheen kirjeenvaihdon suoraan jäteautoon. Katui ehkä myöhemmin, mutta omia jälkeläisiä Carriella ei ollut eikä Laura Missourista käsin sännännyt pelastamaan perheen kirjeenvaihtoa.

Miksei Laura mennyt äitinsä ja sisartensa hautajaisiin edes? Menikö välit täysin poikki Charlesin kuoleman jälkeen? Onko tästä tietoa. Eikö ole outoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea elämä ei olisi tarpeeksi romanttista sarjaan. Siksi Marylle on pitänyt keksiä mies.

Ehkä pikemminkin tarpeeksi dramaattista ja tapahtumarikasta. Käsikirjoittajista on varmasti ollut vaikeaa kirjoittaa Marylle isoa roolia, jos hän ensin vain on vuosikausia yksin sokeainkoulussa jossain kaukana ilman että pystyy juurikaan viestimään muiden sarjan päähenkilöiden kanssa, ja sen jälkeen vain on kotona. Hänet on pitänyt saada kommunikoimaan jonkun kanssa myös siellä kaukana ollessaan, tekemään jotain ja kohtaamaan onnistumisia ja vastoinkäymisiä, että häntä olisi kiinnostavaa katsoa telkkarista. Paletti pysyy paremmin kasassa, jos hänen elämäänsä keksitään yksi tärkeä sokea ihminen, jonka kanssa hänet voi laittaa puhumaan tärkeistä asioista ja vierailemaan Walnut Grovessa kuin jos katsojille esiteltäisiin kaksikymmentä sokeaa iowalaista teinityttöä.

Mietin että voi olla harhakäsitys, että Maryn oikea elämä olisi ollut tosi tylsää, vaikkei se tuohon tv-sarjaan sellaisenaan kelvannutkaan. Opiskelua sokeainkoulussa Iowassa voi ehkä verrata siihen jos nykyään lähtisi tekemään tutkinnon ulkomaille. Mary asui Iowassa peräti seitsemän vuotta ja valmistui koulusta noin 25-vuotiaana. Ikinä myöhemminkään hän ei asunut yksinään jossain syrjäisessä mökissä, vaan ensin vanhempien luona, ja sitten sisarustensa. Jos Laura oli ammatiltaan kirjailija ja Grace ja Carrie olivat molemmat toimittajia, niin olisi kumma, jos Mary ei olisi myös kirjoitellut ahkerasti. Hänellä on voinut olla sukulaisten lisäksi vaikka miten monta sokeaa ystävää, joiden kanssa hän on kirjoitellut lopun ikäänsä säännöllisesti, ehkä välillä tavannutkin. Se että osallistuu perheen elatukseen tekemällä kärpäsverkkoja ei suinkaan tarkoita, ettei tekisi lisäksi elämässään muutakin.

Laura kirjoitti ensimmäisen kirjansa vasta Maryn kuoleman jälkeen noin 65-vuotiaana. Olisi kiva tietää, onko perheen keskinäistä kirjeenvaihtoa säilynyt. Mary ja Laura ei näet edes tavanneet toisiaan vuosikymmeniin ennen Maryn kuolemaa.

Laura kirjoitti kyllä koko ajan, vaikka aloitti kirjojen kirjoittamisen vasta 1930. Tässä katkelma tässäkin keskustelussa moneen kertaan hyväksi suomenkieliseksi lähteeksi mainitulta sivustolta http://www.kolumbus.fi/pienitalopreerialla/2015/tosi/biolaura.html:

"Lauraa kutsuttiin puhumaan moniin farmareiden kokouksiin, mutta erääseen hän ei jaksanut lähteä vaan lähetti pelkän kirjoitetun puheen. Paikallisen lehden toimittaja oli kuulijoiden joukossa ja hän pyysi Lauraa kirjoittamaan samantyylisiä juttuja lehteä varten. Ensimmäinen Lauran kirjoitus julkaistiin Missouri Ruralistissa helmikuussa 1911. [...]

Tilanhoidon ohessa Laura kirjoitti. Hän rustasi novelleja, pikku tarinoita, vinkkejä, pakinoita ja runoja. Mrs. A. J. Wilderin kirjoituksista tuli vakituista ja odotettua luettavaa. Hän sai kokonaan oman palstan ja nimitettiin kotitaloustoimittajaksi. Rose ehdotti apulaisen palkkaamista kanoja hoitamaan, jotta Laura voisi keskittyä kunnolla kirjoittamiseen. Lauraa taas ihmetytti Rosen kirjallinen menestys – tämä oli haastatellut mm. Charlie Chaplinia! He vaihtelivat kirjeitse ideoita ja vuonna 1915 Laura matkusti kahdeksi kuukaudeksi kylään San Franciscoon tutustumaan paremmin Rosen kirjoitustekniikkaan."

Ingallsin perheen keskinäinen kirjeenvaihto olisi taatusti massiivinen aarreaitta, mutta harmillisesti siitä ei ole säilynyt juuri mitään. Jos nyt oikein muistan, niin Carrie huolehti ennen kuolemaansa (1946), että Ingallsien De Smetin talo pitää siivota ja tyhjentää. Siivoojat heittivät kirjeniput roska-auton kyytiin. Niitä oli kuulemma hirveästi, talo oli muutenkin kuin keräilijöiden kotimuseo. Carrien omaan kotiinkaan ei jäänyt oikein mitään. Lauran tytär Rose taas poltti Lauran kuoleman (1957) jälkeen mielenkuohussa melkein kaikki Lauran paperit.

Edellisellä sivulla mainittu Lauran kirjeistä koostettu kirja on siis aika köyhä lapsuudenperheen kuulumisten osalta. Siinä on mm. Lauran vastauksia fanien lähettämiin kirjeisiin ja jonkin verran kirjeitä omalle tyttärelle. Laura sai paljon fanipostia ja vastasi siihen tosi säntillisesti, mutta no, lukisin kyllä tosiaan mieluummin esim. Maryn ja Carolinen kuulumisia.

Minä taas olen lukenut, että Carrien kuoleman jälkeen perheystävä tyhjensi perheen kirjeenvaihdon suoraan jäteautoon. Katui ehkä myöhemmin, mutta omia jälkeläisiä Carriella ei ollut eikä Laura Missourista käsin sännännyt pelastamaan perheen kirjeenvaihtoa.

Miksei Laura mennyt äitinsä ja sisartensa hautajaisiin edes? Menikö välit täysin poikki Charlesin kuoleman jälkeen? Onko tästä tietoa. Eikö ole outoa?

Lauran oma elämä on ristiriidassa sarjan idyllin kanssa.

Vaikka se vanha nainen sarjassa, joka sanoo, että ei ole nähnyt sota poikaansa vuosikausiin, mutta hän tietää, että hautajaisiin se poika tulee, koska on synti olla tulematta hautajaisiin. (sitten se nainen lavastaa kuolemansa, jotta saa pojan ja tyttärensä tulemaan)

Eli sarjassa on itsestään selvää, että hautajaisiin tullaan kaukaakin, mutta oikea Laura ei mene äitinsä eikä kolmen siskonsa hautajaisiin.

Erittäin kummallista ja epäloogista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea elämä ei olisi tarpeeksi romanttista sarjaan. Siksi Marylle on pitänyt keksiä mies.

Ehkä pikemminkin tarpeeksi dramaattista ja tapahtumarikasta. Käsikirjoittajista on varmasti ollut vaikeaa kirjoittaa Marylle isoa roolia, jos hän ensin vain on vuosikausia yksin sokeainkoulussa jossain kaukana ilman että pystyy juurikaan viestimään muiden sarjan päähenkilöiden kanssa, ja sen jälkeen vain on kotona. Hänet on pitänyt saada kommunikoimaan jonkun kanssa myös siellä kaukana ollessaan, tekemään jotain ja kohtaamaan onnistumisia ja vastoinkäymisiä, että häntä olisi kiinnostavaa katsoa telkkarista. Paletti pysyy paremmin kasassa, jos hänen elämäänsä keksitään yksi tärkeä sokea ihminen, jonka kanssa hänet voi laittaa puhumaan tärkeistä asioista ja vierailemaan Walnut Grovessa kuin jos katsojille esiteltäisiin kaksikymmentä sokeaa iowalaista teinityttöä.

Mietin että voi olla harhakäsitys, että Maryn oikea elämä olisi ollut tosi tylsää, vaikkei se tuohon tv-sarjaan sellaisenaan kelvannutkaan. Opiskelua sokeainkoulussa Iowassa voi ehkä verrata siihen jos nykyään lähtisi tekemään tutkinnon ulkomaille. Mary asui Iowassa peräti seitsemän vuotta ja valmistui koulusta noin 25-vuotiaana. Ikinä myöhemminkään hän ei asunut yksinään jossain syrjäisessä mökissä, vaan ensin vanhempien luona, ja sitten sisarustensa. Jos Laura oli ammatiltaan kirjailija ja Grace ja Carrie olivat molemmat toimittajia, niin olisi kumma, jos Mary ei olisi myös kirjoitellut ahkerasti. Hänellä on voinut olla sukulaisten lisäksi vaikka miten monta sokeaa ystävää, joiden kanssa hän on kirjoitellut lopun ikäänsä säännöllisesti, ehkä välillä tavannutkin. Se että osallistuu perheen elatukseen tekemällä kärpäsverkkoja ei suinkaan tarkoita, ettei tekisi lisäksi elämässään muutakin.

Laura kirjoitti ensimmäisen kirjansa vasta Maryn kuoleman jälkeen noin 65-vuotiaana. Olisi kiva tietää, onko perheen keskinäistä kirjeenvaihtoa säilynyt. Mary ja Laura ei näet edes tavanneet toisiaan vuosikymmeniin ennen Maryn kuolemaa.

Laura kirjoitti kyllä koko ajan, vaikka aloitti kirjojen kirjoittamisen vasta 1930. Tässä katkelma tässäkin keskustelussa moneen kertaan hyväksi suomenkieliseksi lähteeksi mainitulta sivustolta http://www.kolumbus.fi/pienitalopreerialla/2015/tosi/biolaura.html:

"Lauraa kutsuttiin puhumaan moniin farmareiden kokouksiin, mutta erääseen hän ei jaksanut lähteä vaan lähetti pelkän kirjoitetun puheen. Paikallisen lehden toimittaja oli kuulijoiden joukossa ja hän pyysi Lauraa kirjoittamaan samantyylisiä juttuja lehteä varten. Ensimmäinen Lauran kirjoitus julkaistiin Missouri Ruralistissa helmikuussa 1911. [...]

Tilanhoidon ohessa Laura kirjoitti. Hän rustasi novelleja, pikku tarinoita, vinkkejä, pakinoita ja runoja. Mrs. A. J. Wilderin kirjoituksista tuli vakituista ja odotettua luettavaa. Hän sai kokonaan oman palstan ja nimitettiin kotitaloustoimittajaksi. Rose ehdotti apulaisen palkkaamista kanoja hoitamaan, jotta Laura voisi keskittyä kunnolla kirjoittamiseen. Lauraa taas ihmetytti Rosen kirjallinen menestys – tämä oli haastatellut mm. Charlie Chaplinia! He vaihtelivat kirjeitse ideoita ja vuonna 1915 Laura matkusti kahdeksi kuukaudeksi kylään San Franciscoon tutustumaan paremmin Rosen kirjoitustekniikkaan."

Ingallsin perheen keskinäinen kirjeenvaihto olisi taatusti massiivinen aarreaitta, mutta harmillisesti siitä ei ole säilynyt juuri mitään. Jos nyt oikein muistan, niin Carrie huolehti ennen kuolemaansa (1946), että Ingallsien De Smetin talo pitää siivota ja tyhjentää. Siivoojat heittivät kirjeniput roska-auton kyytiin. Niitä oli kuulemma hirveästi, talo oli muutenkin kuin keräilijöiden kotimuseo. Carrien omaan kotiinkaan ei jäänyt oikein mitään. Lauran tytär Rose taas poltti Lauran kuoleman (1957) jälkeen mielenkuohussa melkein kaikki Lauran paperit.

Edellisellä sivulla mainittu Lauran kirjeistä koostettu kirja on siis aika köyhä lapsuudenperheen kuulumisten osalta. Siinä on mm. Lauran vastauksia fanien lähettämiin kirjeisiin ja jonkin verran kirjeitä omalle tyttärelle. Laura sai paljon fanipostia ja vastasi siihen tosi säntillisesti, mutta no, lukisin kyllä tosiaan mieluummin esim. Maryn ja Carolinen kuulumisia.

Minä taas olen lukenut, että Carrien kuoleman jälkeen perheystävä tyhjensi perheen kirjeenvaihdon suoraan jäteautoon. Katui ehkä myöhemmin, mutta omia jälkeläisiä Carriella ei ollut eikä Laura Missourista käsin sännännyt pelastamaan perheen kirjeenvaihtoa.

Miksei Laura mennyt äitinsä ja sisartensa hautajaisiin edes? Menikö välit täysin poikki Charlesin kuoleman jälkeen? Onko tästä tietoa. Eikö ole outoa?

Laura ei mennyt äitinsä hautajaisiin ja jätti sokean Maryn pikkusiskojen huoleksi, on kyllä outoa. Mary muutti Carrien luokse ja oli kuollessaan käymässä Grace-siskon luona. Jotenkin en vaan tajua, vaikka siihen aikaan matkustaminen ei ollut helppoa eikä nopeaa.

Vierailija kirjoitti:

Lauran oma elämä on ristiriidassa sarjan idyllin kanssa.

Vaikka se vanha nainen sarjassa, joka sanoo, että ei ole nähnyt sota poikaansa vuosikausiin, mutta hän tietää, että hautajaisiin se poika tulee, koska on synti olla tulematta hautajaisiin. (sitten se nainen lavastaa kuolemansa, jotta saa pojan ja tyttärensä tulemaan)

Eli sarjassa on itsestään selvää, että hautajaisiin tullaan kaukaakin, mutta oikea Laura ei mene äitinsä eikä kolmen siskonsa hautajaisiin.

Erittäin kummallista ja epäloogista.

Miksi se ei saisi olla ristiriidassa? Menee naurettavuuksiin verrata oikean Lauran elämää tv-sarjaan, jonka tekemiseen hän ei ole osallistunut. Kirjoihinkin vertaaminen on turhaa, mutta sitä voi sentään vähän perustella. 

Olisiko sarjassa pitänyt mielestäsi esittää vain sellainen kohtaus, että tytär menee isänsä hautajaisiin, mutta ei perheen naisten hautajaisiin - ja mahdollisesti vielä lisätä jakson loppuun ohjaajan kommentti (esim. Michael Landonin äänellä) "tv-sarjaan pohjautuvan kirjasarjan kirjoittaja ei mennyt äitinsä hautajaisiin, joten emme voineet näyttää sellaista kohtausta", jotta katsoja varmasti ymmärtää tuomita hänet? 

Jos kirjassakaan ei ollut tuollaista tarinaa, niin miksi ihmeessä sellainen pitäisi lisätä kirjailijan omasta elämästä? Vaaditko samaa kaikilta muiltakin?

Jotenkin tuntuu, kuin olisit niitä ihmisiä, jotka myös sekoittavat näyttelijät ja roolihenkilön.

Miten noiden "pöyheiden" nutturakampausten tehdään ? Tupeerataanko se vai miten ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laura kirjoitti kyllä koko ajan, vaikka aloitti kirjojen kirjoittamisen vasta 1930. Tässä katkelma tässäkin keskustelussa moneen kertaan hyväksi suomenkieliseksi lähteeksi mainitulta sivustolta http://www.kolumbus.fi/pienitalopreerialla/2015/tosi/biolaura.html:

"Lauraa kutsuttiin puhumaan moniin farmareiden kokouksiin, mutta erääseen hän ei jaksanut lähteä vaan lähetti pelkän kirjoitetun puheen. Paikallisen lehden toimittaja oli kuulijoiden joukossa ja hän pyysi Lauraa kirjoittamaan samantyylisiä juttuja lehteä varten. Ensimmäinen Lauran kirjoitus julkaistiin Missouri Ruralistissa helmikuussa 1911. [...]

Tilanhoidon ohessa Laura kirjoitti. Hän rustasi novelleja, pikku tarinoita, vinkkejä, pakinoita ja runoja. Mrs. A. J. Wilderin kirjoituksista tuli vakituista ja odotettua luettavaa. Hän sai kokonaan oman palstan ja nimitettiin kotitaloustoimittajaksi. Rose ehdotti apulaisen palkkaamista kanoja hoitamaan, jotta Laura voisi keskittyä kunnolla kirjoittamiseen. Lauraa taas ihmetytti Rosen kirjallinen menestys – tämä oli haastatellut mm. Charlie Chaplinia! He vaihtelivat kirjeitse ideoita ja vuonna 1915 Laura matkusti kahdeksi kuukaudeksi kylään San Franciscoon tutustumaan paremmin Rosen kirjoitustekniikkaan."

Ingallsin perheen keskinäinen kirjeenvaihto olisi taatusti massiivinen aarreaitta, mutta harmillisesti siitä ei ole säilynyt juuri mitään. Jos nyt oikein muistan, niin Carrie huolehti ennen kuolemaansa (1946), että Ingallsien De Smetin talo pitää siivota ja tyhjentää. Siivoojat heittivät kirjeniput roska-auton kyytiin. Niitä oli kuulemma hirveästi, talo oli muutenkin kuin keräilijöiden kotimuseo. Carrien omaan kotiinkaan ei jäänyt oikein mitään. Lauran tytär Rose taas poltti Lauran kuoleman (1957) jälkeen mielenkuohussa melkein kaikki Lauran paperit.

Edellisellä sivulla mainittu Lauran kirjeistä koostettu kirja on siis aika köyhä lapsuudenperheen kuulumisten osalta. Siinä on mm. Lauran vastauksia fanien lähettämiin kirjeisiin ja jonkin verran kirjeitä omalle tyttärelle. Laura sai paljon fanipostia ja vastasi siihen tosi säntillisesti, mutta no, lukisin kyllä tosiaan mieluummin esim. Maryn ja Carolinen kuulumisia.

Minä taas olen lukenut, että Carrien kuoleman jälkeen perheystävä tyhjensi perheen kirjeenvaihdon suoraan jäteautoon. Katui ehkä myöhemmin, mutta omia jälkeläisiä Carriella ei ollut eikä Laura Missourista käsin sännännyt pelastamaan perheen kirjeenvaihtoa.

Kuuntelen parhaillaan tuota Lauran kirjeistä koostettua kirjaa. Sen alussa mielestäni selitettiin, että Ingallsien talo siivottiin Carrien määräyksestä, joskin hän itse ehti kuolla ennen kuin se tehtiin eli tekijät olivat sitten muita ihmisiä. Siinä mainittiin nimeltä joku siivoamassa ollut ystävä, joka oli muistellut sitä, kun kun kirjeniput pudotettiin ikkunasta auton lavalle, ja auto sitten ajoi siitä suoraan kaatopaikalle. Voi toki olla, että jotain meni minulta ohi, koska enkuksi on rasittavampaa kuunnella kuin suomeksi. Joka tapauksessa kirjeenvaihtoa oli paljon, mutta se tuhoutui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea elämä ei olisi tarpeeksi romanttista sarjaan. Siksi Marylle on pitänyt keksiä mies.

Ehkä pikemminkin tarpeeksi dramaattista ja tapahtumarikasta. Käsikirjoittajista on varmasti ollut vaikeaa kirjoittaa Marylle isoa roolia, jos hän ensin vain on vuosikausia yksin sokeainkoulussa jossain kaukana ilman että pystyy juurikaan viestimään muiden sarjan päähenkilöiden kanssa, ja sen jälkeen vain on kotona. Hänet on pitänyt saada kommunikoimaan jonkun kanssa myös siellä kaukana ollessaan, tekemään jotain ja kohtaamaan onnistumisia ja vastoinkäymisiä, että häntä olisi kiinnostavaa katsoa telkkarista. Paletti pysyy paremmin kasassa, jos hänen elämäänsä keksitään yksi tärkeä sokea ihminen, jonka kanssa hänet voi laittaa puhumaan tärkeistä asioista ja vierailemaan Walnut Grovessa kuin jos katsojille esiteltäisiin kaksikymmentä sokeaa iowalaista teinityttöä.

Mietin että voi olla harhakäsitys, että Maryn oikea elämä olisi ollut tosi tylsää, vaikkei se tuohon tv-sarjaan sellaisenaan kelvannutkaan. Opiskelua sokeainkoulussa Iowassa voi ehkä verrata siihen jos nykyään lähtisi tekemään tutkinnon ulkomaille. Mary asui Iowassa peräti seitsemän vuotta ja valmistui koulusta noin 25-vuotiaana. Ikinä myöhemminkään hän ei asunut yksinään jossain syrjäisessä mökissä, vaan ensin vanhempien luona, ja sitten sisarustensa. Jos Laura oli ammatiltaan kirjailija ja Grace ja Carrie olivat molemmat toimittajia, niin olisi kumma, jos Mary ei olisi myös kirjoitellut ahkerasti. Hänellä on voinut olla sukulaisten lisäksi vaikka miten monta sokeaa ystävää, joiden kanssa hän on kirjoitellut lopun ikäänsä säännöllisesti, ehkä välillä tavannutkin. Se että osallistuu perheen elatukseen tekemällä kärpäsverkkoja ei suinkaan tarkoita, ettei tekisi lisäksi elämässään muutakin.

Laura kirjoitti ensimmäisen kirjansa vasta Maryn kuoleman jälkeen noin 65-vuotiaana. Olisi kiva tietää, onko perheen keskinäistä kirjeenvaihtoa säilynyt. Mary ja Laura ei näet edes tavanneet toisiaan vuosikymmeniin ennen Maryn kuolemaa.

Laura kirjoitti kyllä koko ajan, vaikka aloitti kirjojen kirjoittamisen vasta 1930. Tässä katkelma tässäkin keskustelussa moneen kertaan hyväksi suomenkieliseksi lähteeksi mainitulta sivustolta http://www.kolumbus.fi/pienitalopreerialla/2015/tosi/biolaura.html:

"Lauraa kutsuttiin puhumaan moniin farmareiden kokouksiin, mutta erääseen hän ei jaksanut lähteä vaan lähetti pelkän kirjoitetun puheen. Paikallisen lehden toimittaja oli kuulijoiden joukossa ja hän pyysi Lauraa kirjoittamaan samantyylisiä juttuja lehteä varten. Ensimmäinen Lauran kirjoitus julkaistiin Missouri Ruralistissa helmikuussa 1911. [...]

Tilanhoidon ohessa Laura kirjoitti. Hän rustasi novelleja, pikku tarinoita, vinkkejä, pakinoita ja runoja. Mrs. A. J. Wilderin kirjoituksista tuli vakituista ja odotettua luettavaa. Hän sai kokonaan oman palstan ja nimitettiin kotitaloustoimittajaksi. Rose ehdotti apulaisen palkkaamista kanoja hoitamaan, jotta Laura voisi keskittyä kunnolla kirjoittamiseen. Lauraa taas ihmetytti Rosen kirjallinen menestys – tämä oli haastatellut mm. Charlie Chaplinia! He vaihtelivat kirjeitse ideoita ja vuonna 1915 Laura matkusti kahdeksi kuukaudeksi kylään San Franciscoon tutustumaan paremmin Rosen kirjoitustekniikkaan."

Ingallsin perheen keskinäinen kirjeenvaihto olisi taatusti massiivinen aarreaitta, mutta harmillisesti siitä ei ole säilynyt juuri mitään. Jos nyt oikein muistan, niin Carrie huolehti ennen kuolemaansa (1946), että Ingallsien De Smetin talo pitää siivota ja tyhjentää. Siivoojat heittivät kirjeniput roska-auton kyytiin. Niitä oli kuulemma hirveästi, talo oli muutenkin kuin keräilijöiden kotimuseo. Carrien omaan kotiinkaan ei jäänyt oikein mitään. Lauran tytär Rose taas poltti Lauran kuoleman (1957) jälkeen mielenkuohussa melkein kaikki Lauran paperit.

Edellisellä sivulla mainittu Lauran kirjeistä koostettu kirja on siis aika köyhä lapsuudenperheen kuulumisten osalta. Siinä on mm. Lauran vastauksia fanien lähettämiin kirjeisiin ja jonkin verran kirjeitä omalle tyttärelle. Laura sai paljon fanipostia ja vastasi siihen tosi säntillisesti, mutta no, lukisin kyllä tosiaan mieluummin esim. Maryn ja Carolinen kuulumisia.

Linkki ei aukea!

Linkin loppuun on tullut jostain kaksoispiste. Tässä toimiva linkki: http://www.kolumbus.fi/pienitalopreerialla/2015/tosi/biolaura.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laura kirjoitti kyllä koko ajan, vaikka aloitti kirjojen kirjoittamisen vasta 1930. Tässä katkelma tässäkin keskustelussa moneen kertaan hyväksi suomenkieliseksi lähteeksi mainitulta sivustolta http://www.kolumbus.fi/pienitalopreerialla/2015/tosi/biolaura.html:

"Lauraa kutsuttiin puhumaan moniin farmareiden kokouksiin, mutta erääseen hän ei jaksanut lähteä vaan lähetti pelkän kirjoitetun puheen. Paikallisen lehden toimittaja oli kuulijoiden joukossa ja hän pyysi Lauraa kirjoittamaan samantyylisiä juttuja lehteä varten. Ensimmäinen Lauran kirjoitus julkaistiin Missouri Ruralistissa helmikuussa 1911. [...]

Tilanhoidon ohessa Laura kirjoitti. Hän rustasi novelleja, pikku tarinoita, vinkkejä, pakinoita ja runoja. Mrs. A. J. Wilderin kirjoituksista tuli vakituista ja odotettua luettavaa. Hän sai kokonaan oman palstan ja nimitettiin kotitaloustoimittajaksi. Rose ehdotti apulaisen palkkaamista kanoja hoitamaan, jotta Laura voisi keskittyä kunnolla kirjoittamiseen. Lauraa taas ihmetytti Rosen kirjallinen menestys – tämä oli haastatellut mm. Charlie Chaplinia! He vaihtelivat kirjeitse ideoita ja vuonna 1915 Laura matkusti kahdeksi kuukaudeksi kylään San Franciscoon tutustumaan paremmin Rosen kirjoitustekniikkaan."

Ingallsin perheen keskinäinen kirjeenvaihto olisi taatusti massiivinen aarreaitta, mutta harmillisesti siitä ei ole säilynyt juuri mitään. Jos nyt oikein muistan, niin Carrie huolehti ennen kuolemaansa (1946), että Ingallsien De Smetin talo pitää siivota ja tyhjentää. Siivoojat heittivät kirjeniput roska-auton kyytiin. Niitä oli kuulemma hirveästi, talo oli muutenkin kuin keräilijöiden kotimuseo. Carrien omaan kotiinkaan ei jäänyt oikein mitään. Lauran tytär Rose taas poltti Lauran kuoleman (1957) jälkeen mielenkuohussa melkein kaikki Lauran paperit.

Edellisellä sivulla mainittu Lauran kirjeistä koostettu kirja on siis aika köyhä lapsuudenperheen kuulumisten osalta. Siinä on mm. Lauran vastauksia fanien lähettämiin kirjeisiin ja jonkin verran kirjeitä omalle tyttärelle. Laura sai paljon fanipostia ja vastasi siihen tosi säntillisesti, mutta no, lukisin kyllä tosiaan mieluummin esim. Maryn ja Carolinen kuulumisia.

Minä taas olen lukenut, että Carrien kuoleman jälkeen perheystävä tyhjensi perheen kirjeenvaihdon suoraan jäteautoon. Katui ehkä myöhemmin, mutta omia jälkeläisiä Carriella ei ollut eikä Laura Missourista käsin sännännyt pelastamaan perheen kirjeenvaihtoa.

Kuuntelen parhaillaan tuota Lauran kirjeistä koostettua kirjaa. Sen alussa mielestäni selitettiin, että Ingallsien talo siivottiin Carrien määräyksestä, joskin hän itse ehti kuolla ennen kuin se tehtiin eli tekijät olivat sitten muita ihmisiä. Siinä mainittiin nimeltä joku siivoamassa ollut ystävä, joka oli muistellut sitä, kun kun kirjeniput pudotettiin ikkunasta auton lavalle, ja auto sitten ajoi siitä suoraan kaatopaikalle. Voi toki olla, että jotain meni minulta ohi, koska enkuksi on rasittavampaa kuunnella kuin suomeksi. Joka tapauksessa kirjeenvaihtoa oli paljon, mutta se tuhoutui.

Olen nyt suunnilleen kirjan puolivälissä. Tähän mennessä on ollut Lauran kirjoittamia vastauksia koululuokille ym. faneille, Lauran kirjeenvaihtoa kustantamon kanssa, Lauran maanviljelijöiden lainakassan sihteerin ominaisuudessa kirjoittamia kirjeitä, Lauran kirjeitä, joissa keskustelee Rosen kanssa kirjojen editoinnista, Lauran kirjeitä kotiin Almanzolle Kalifornian-matkalta, Lauran kirjeitä satunnaisille tuttaville tai sukulaisille esimerkiksi sen merkeissä, että josko he suostuisivat muistelemaan menneitä tapahtumia niin Laura tai Rose voisi sitten kirjoittaa niitä ylös jne. Aika sillisalaattia, huomaa että materiaalia on ollut vähän ja melkein kaikki jostain kolosta vuosien varrella löytyneet kirjeet ovat kelvanneet mukaan. 

Kirjeiden painopiste on myöhemmissä vuosissa. Lapsuusvuosien tapahtumia toki mainitaan niissä kohdissa, joissa keskustellaan siitä, mitä kirjoihin kannattaisi laittaa ja miten. Lauralla vaikuttaa olleen systemaattisesti kamalan huono/valikoiva muisti sen suhteen, minkä ikäinen hän oli ja minkä ikäisiä muut olivat missäkin kohtaa, ja hänen kirjeensä Roselle ovat täynnä tuollaisia asiavirheitä. Yhdessä he sitten yrittävät saada aikajanan toimimaan.

Mut yleisesti ottaen kirjeissä puhutaan auton huollosta ja säistä varmaan yhtä paljon kuin jostain tietystä siskosta. Satunnaisesti Laura mainitsee esim. kuulleensa jostain asiasta Marylta saamassaan kirjeessä tai muutoin viittaa siihen, että yhteydenpitoa on kyllä ollut. Käynnistä De Smetissä ja Gracen tapaamisesta pitkästä aikaa vuonna 1931 hän kirjoittaa, että se oli ankea päivä, kaikki tuttu oli muuttunut tunnistamattomaksi, ja Grace puolisoineen oli jo kovin huonossa kunnossa.

Ehkä kirjan loppupuolella tulee vielä jotain makupaloja.