Kerätään Pieni talo preerialla-sarjan järjettömyyksiä/epäloogisuuksia

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on nykyisin noin 35 000 - 50 000 kehitysvammaista. Heistä vain noin 3000:lla eli harvemmalla kuin kymmenesosalla on Downin syndrooma.

Suhde olisi aivan eri, jos downi ei osattaisi seuloa ja sitten myös abortoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuohon aikaan ollut kummallista, jollei saapunut äitinsä tai perheettömän siskonsa hautajaisiin.

Ei kai sillä ole loppujen lopuksi mitään väliä, mikä on ollut tuohon aikaan vallitseva mielipide hautajaisista. Jokainen meistä on yksilö, eikä kukaan käyttäydy täysin vallitsevien normien mukaan. Jos sellaista paperia ei löydy, jossa aukottomasti todennetaan Lauran syy jäädä äitinsä hautajaisista pois, niin on merkityksetöntä, oliko hänen syynsä kummallinen tai tavallinen. Aikakauteen vetoaminen tai vertaaminen on turhaa. Hän on vaikka voinut olla sairas itse. 

Kyllä se on omituista, jollei mene tapaamaan äitiään ja sokeaa siskoaan yli 10 vuoteen.

Tuskin oli sairaana sekä siskon että äitinsä hautajaisten aikaan. Mahdotonta.

Oliko heillä riita ja vai mitä kummaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuohon aikaan ollut kummallista, jollei saapunut äitinsä tai perheettömän siskonsa hautajaisiin.

Ei kai sillä ole loppujen lopuksi mitään väliä, mikä on ollut tuohon aikaan vallitseva mielipide hautajaisista. Jokainen meistä on yksilö, eikä kukaan käyttäydy täysin vallitsevien normien mukaan. Jos sellaista paperia ei löydy, jossa aukottomasti todennetaan Lauran syy jäädä äitinsä hautajaisista pois, niin on merkityksetöntä, oliko hänen syynsä kummallinen tai tavallinen. Aikakauteen vetoaminen tai vertaaminen on turhaa. Hän on vaikka voinut olla sairas itse. 

Välimatka on voinut olla ihan todellinen syy. Esimerkiksi Charles kuoli sunnuntaina iltapäivällä (vuonna 1902) ja hautajaiset pidettiin tiistaina aamupäivällä. Laura ei olisi ehtinyt paikalle Missourista ellei häntä olisi osattu kutsua kuolinvuoteelle jo etukäteen.

Mary taas oli saanut ensimmäisen halvauskohtauksen jo vuotta ennen kuin sai kohtauksen, johon kuoli (vuonna 1928), joten kuoleman ajankohtaa oli vaikea ennakoida. Hän kuoli keskiviikkona ja hautajaiset ilmoitettiin pidettäväksi perjantaina kahdelta, joten siinäkin oli ilmeisesti väliä noin kaksi päivää. Tämä siitä huolimatta, että kuolema tapahtui melko kaukana kotoa, sillä hän oli ollut vierailulla Carrien luona. Carrie ehti ennen Maryn kuolemaa lähettää Lauralle kirjeen, että ennuste näyttää huonolta, mutta en tiedä, olisiko Laura voinut ehtiä paikalle vai tuliko kirje perille vasta Maryn kuoltua. Pitäisi tutkia aikajanaa tarkemmin, jos haluaisi varmistua asiasta.

Carolinen hautajaisista (vuonna 1924) en löytänyt äkkiseltään tietoa, miten pian kuoleman jälkeen ne pidettiin, mutta eiköhän kaava ollut suunnilleen samanlainen. Hänen kuolemansa tuli yllätyksenä lyhyen sairastamisen jälkeen.

En tiedä, miksi hautajaiset pidettiin niin pian kuoleman jälkeen. Ehkä heidän uskontokunnassaan ajateltiin, että niin kuuluu tehdä - tai vaikka vapaamuurareissa, joihin he kuuluivat. Perheen myöhemmissä kuolemantapauksissa sotien jälkeen on jo varattu hieman enemmän aikaa hautajaisjärjestelyille.

Miten ihmeessä tiedät näin paljon?

Kerro ihmeessä lisää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuohon aikaan ollut kummallista, jollei saapunut äitinsä tai perheettömän siskonsa hautajaisiin.

Ei kai sillä ole loppujen lopuksi mitään väliä, mikä on ollut tuohon aikaan vallitseva mielipide hautajaisista. Jokainen meistä on yksilö, eikä kukaan käyttäydy täysin vallitsevien normien mukaan. Jos sellaista paperia ei löydy, jossa aukottomasti todennetaan Lauran syy jäädä äitinsä hautajaisista pois, niin on merkityksetöntä, oliko hänen syynsä kummallinen tai tavallinen. Aikakauteen vetoaminen tai vertaaminen on turhaa. Hän on vaikka voinut olla sairas itse. 

Välimatka on voinut olla ihan todellinen syy. Esimerkiksi Charles kuoli sunnuntaina iltapäivällä (vuonna 1902) ja hautajaiset pidettiin tiistaina aamupäivällä. Laura ei olisi ehtinyt paikalle Missourista ellei häntä olisi osattu kutsua kuolinvuoteelle jo etukäteen.

Mary taas oli saanut ensimmäisen halvauskohtauksen jo vuotta ennen kuin sai kohtauksen, johon kuoli (vuonna 1928), joten kuoleman ajankohtaa oli vaikea ennakoida. Hän kuoli keskiviikkona ja hautajaiset ilmoitettiin pidettäväksi perjantaina kahdelta, joten siinäkin oli ilmeisesti väliä noin kaksi päivää. Tämä siitä huolimatta, että kuolema tapahtui melko kaukana kotoa, sillä hän oli ollut vierailulla Carrien luona. Carrie ehti ennen Maryn kuolemaa lähettää Lauralle kirjeen, että ennuste näyttää huonolta, mutta en tiedä, olisiko Laura voinut ehtiä paikalle vai tuliko kirje perille vasta Maryn kuoltua. Pitäisi tutkia aikajanaa tarkemmin, jos haluaisi varmistua asiasta.

Carolinen hautajaisista (vuonna 1924) en löytänyt äkkiseltään tietoa, miten pian kuoleman jälkeen ne pidettiin, mutta eiköhän kaava ollut suunnilleen samanlainen. Hänen kuolemansa tuli yllätyksenä lyhyen sairastamisen jälkeen.

En tiedä, miksi hautajaiset pidettiin niin pian kuoleman jälkeen. Ehkä heidän uskontokunnassaan ajateltiin, että niin kuuluu tehdä - tai vaikka vapaamuurareissa, joihin he kuuluivat. Perheen myöhemmissä kuolemantapauksissa sotien jälkeen on jo varattu hieman enemmän aikaa hautajaisjärjestelyille.

Minusta on kyllä kummallista pitää hautajaiset niin nopeasti kuoleman jälkeen, että lähisukulaiset eivät ehdi hautajaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuohon aikaan ollut kummallista, jollei saapunut äitinsä tai perheettömän siskonsa hautajaisiin.

Ei kai sillä ole loppujen lopuksi mitään väliä, mikä on ollut tuohon aikaan vallitseva mielipide hautajaisista. Jokainen meistä on yksilö, eikä kukaan käyttäydy täysin vallitsevien normien mukaan. Jos sellaista paperia ei löydy, jossa aukottomasti todennetaan Lauran syy jäädä äitinsä hautajaisista pois, niin on merkityksetöntä, oliko hänen syynsä kummallinen tai tavallinen. Aikakauteen vetoaminen tai vertaaminen on turhaa. Hän on vaikka voinut olla sairas itse. 

Välimatka on voinut olla ihan todellinen syy. Esimerkiksi Charles kuoli sunnuntaina iltapäivällä (vuonna 1902) ja hautajaiset pidettiin tiistaina aamupäivällä. Laura ei olisi ehtinyt paikalle Missourista ellei häntä olisi osattu kutsua kuolinvuoteelle jo etukäteen.

Mary taas oli saanut ensimmäisen halvauskohtauksen jo vuotta ennen kuin sai kohtauksen, johon kuoli (vuonna 1928), joten kuoleman ajankohtaa oli vaikea ennakoida. Hän kuoli keskiviikkona ja hautajaiset ilmoitettiin pidettäväksi perjantaina kahdelta, joten siinäkin oli ilmeisesti väliä noin kaksi päivää. Tämä siitä huolimatta, että kuolema tapahtui melko kaukana kotoa, sillä hän oli ollut vierailulla Carrien luona. Carrie ehti ennen Maryn kuolemaa lähettää Lauralle kirjeen, että ennuste näyttää huonolta, mutta en tiedä, olisiko Laura voinut ehtiä paikalle vai tuliko kirje perille vasta Maryn kuoltua. Pitäisi tutkia aikajanaa tarkemmin, jos haluaisi varmistua asiasta.

Carolinen hautajaisista (vuonna 1924) en löytänyt äkkiseltään tietoa, miten pian kuoleman jälkeen ne pidettiin, mutta eiköhän kaava ollut suunnilleen samanlainen. Hänen kuolemansa tuli yllätyksenä lyhyen sairastamisen jälkeen.

En tiedä, miksi hautajaiset pidettiin niin pian kuoleman jälkeen. Ehkä heidän uskontokunnassaan ajateltiin, että niin kuuluu tehdä - tai vaikka vapaamuurareissa, joihin he kuuluivat. Perheen myöhemmissä kuolemantapauksissa sotien jälkeen on jo varattu hieman enemmän aikaa hautajaisjärjestelyille.

Minusta on kyllä kummallista pitää hautajaiset niin nopeasti kuoleman jälkeen, että lähisukulaiset eivät ehdi hautajaisiin.

Vaikka ei ehtisi hautajaisiin, luulisi että äidin kuoleman jälkeen tulisi halu matkustaa tapaamaan siskoja, joita ei ole nähnyt pariin vuosikymmeneen.

Vierailija kirjoitti:

Komean rakennuksen kunnostivat tuosta vaan sokeille oppilaille.

Kun lapset saapuivat kylään, taivallettuaan vaikeissa olosuhteissa viikkoja , ei heille tarjottu muuta kuin rukouksia ravinnoksi.

Talon kunnostuksessa oli mukana koko kylän väki, "tuosta vaan" hoituu nopeasti isolla porukalla.

Harriet lahjoitti maalit ja tapetit, kun luuli, että rva Terhune oli "parenpaa" sukua.

Koululla ei ollut varaa kustantaa junamatkaa. Matkalaisille (saivat matkallakin syödäkseen, Harrietille ei aluksi kelvannut "matkamuona" ) oli katettuna pitkä pöytä, jonka antimista lapset pääsivät nauttimaan mielestäni lyhyen pastorin puheen/rukouksen jälkeen.

Olemmekohan katsoneet ihan eri jaksoja ?

Hei, miten vapaamuurarius/Downin syndrooma/kuka meni (tai ei mennyt) kenenkin hautajaisiin todellisessa elämässä liittyy  ketjun aloitukseen: sarjan järjettömyyksiin/ epäloogisuuksiin

VASTAUS : EI MITENKÄÄN !

Aluksi ihan mielenkiintoinen keskustelu, nyt mennään sivuraiteen sivuraiteella !

Vierailija kirjoitti:

Hei, miten vapaamuurarius/Downin syndrooma/kuka meni (tai ei mennyt) kenenkin hautajaisiin todellisessa elämässä liittyy  ketjun aloitukseen: sarjan järjettömyyksiin/ epäloogisuuksiin

VASTAUS : EI MITENKÄÄN !

Aluksi ihan mielenkiintoinen keskustelu, nyt mennään sivuraiteen sivuraiteella !

Minusta on kiinnostavaa tässä samalla pohtia, mitä heille tapahtui tosielämässä.

Onhan se oikeastaan yksi epäloogisuus, että sarjassa menee eri tavalla :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, miten vapaamuurarius/Downin syndrooma/kuka meni (tai ei mennyt) kenenkin hautajaisiin todellisessa elämässä liittyy  ketjun aloitukseen: sarjan järjettömyyksiin/ epäloogisuuksiin

VASTAUS : EI MITENKÄÄN !

Aluksi ihan mielenkiintoinen keskustelu, nyt mennään sivuraiteen sivuraiteella !

Minusta on kiinnostavaa tässä samalla pohtia, mitä heille tapahtui tosielämässä.

Onhan se oikeastaan yksi epäloogisuus, että sarjassa menee eri tavalla :-)

Esim että sarjassa on itsestään selvää, että sukulaiset tulevat kaukaa hautajaisiin. Se mummeli järjestää huijaushautajaizensa, jotta saisi nähdä poikansa (joka oli jossain armeijan joukossa) ja tyttäeensä.

Hän sanoi, että on itsestään selvää, että hautajaisiin tullaan aina. On synti olla tulematta. Todellisuudessa Laura ei mennyt äitinsä eikä siskonsa hautajaisiin.

Vierailija kirjoitti:

saisi tulla viikonloppuisinkin tuo pieni talo preerialla.

Tuleekin, milloin haluat. https://areena.yle.fi/1-50482498

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, miten vapaamuurarius/Downin syndrooma/kuka meni (tai ei mennyt) kenenkin hautajaisiin todellisessa elämässä liittyy  ketjun aloitukseen: sarjan järjettömyyksiin/ epäloogisuuksiin

VASTAUS : EI MITENKÄÄN !

Aluksi ihan mielenkiintoinen keskustelu, nyt mennään sivuraiteen sivuraiteella !

Minusta on kiinnostavaa tässä samalla pohtia, mitä heille tapahtui tosielämässä.

Onhan se oikeastaan yksi epäloogisuus, että sarjassa menee eri tavalla :-)

Esim että sarjassa on itsestään selvää, että sukulaiset tulevat kaukaa hautajaisiin. Se mummeli järjestää huijaushautajaizensa, jotta saisi nähdä poikansa (joka oli jossain armeijan joukossa) ja tyttäeensä.

Hän sanoi, että on itsestään selvää, että hautajaisiin tullaan aina. On synti olla tulematta. Todellisuudessa Laura ei mennyt äitinsä eikä siskonsa hautajaisiin.

Laura ei ole tehnyt sarjaa eikä käsikirjoittanut sitä, joten voisitko jo lopettaa??? Lauran kirjoittamissa kirjoissa tuollaista tapahtumaa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, miksi hautajaiset pidettiin niin pian kuoleman jälkeen. Ehkä heidän uskontokunnassaan ajateltiin, että niin kuuluu tehdä - tai vaikka vapaamuurareissa, joihin he kuuluivat. Perheen myöhemmissä kuolemantapauksissa sotien jälkeen on jo varattu hieman enemmän aikaa hautajaisjärjestelyille.

Eikö se ole lähinnä Charles, joka kuului vapaamuurareihin? En ole koskaan kuullut, että kokonaiset perheet siihen kuuluisivat. Wikipediakin kertoo lähinnä, että kyse on 'miesten yleisuskonnollisesta liikkeestä'. Lauran kohdalla mainitaan kongregationaalinen kirkko (sen olen lukenut jostain muualtakin kuin Wikipediasta). 

Charles ja Almanzo kuuluivat varsinaisiin vapaamuurareihin. Charlesin kuolemasta kertovassa paikallislehden artikkelissa mainitaan, että hänet siunattiin haudan lepoon kirkossa, minkä jälkeen hautauksen suorittivat ja muistotilaisuuden järjestivät vapaamuurarit:

"Funeral services were held at the Congregational Church Tuesday forenoon, largely attended bt the many friends of the deceased and of the family. After the church services were concluded the masonic fraternity who were in attendance in body took charge of the funeral and the remains were placed in their last resting place with solemn funeral rite of that organization.

Perheen naisista Caroline, Laura ja Carrie kuuluivat Eastern Star -nimiseen vapaamuurareiden liitännäisjärjestöön, joka on avoin myös naisille.

Esimerkiksi Carrien kuolemasta raportoitiin lehdessä näin:

"Funeral services for Mrs. Caroline Ingalls Swanzey will be held at the Keystone Congregational church Thursday at 2 p.m., daylight savings time. The Order of Eastern Star will conduct the rights and Rev. Carl Loocke will assist. Burial will be in De Smet. [...] She was active in church and community affairs and recently received a 50-year life membership in the Eastern Star here."

Kun Laura muutti De Smetistä Missouriin, hän perusti osaston sinne. Hänen aktiivisuudestaan järjestössä voi lukea lisää vaikka täältä:

https://henscratches.wordpress.com/2015/06/03/wilder-wednesday-the-shin…

Täyttä huuhaata eikä ole totta.

Jaa mikä on huuhaata? En oikein jaksa uskoa, että Ingallsien kuolinilmoituksia on väärennetty jälkikäteen. Vai meinaatko, että tuo Lauran tekemisistä kertova blogiteksti on huonolaatuinen? (Vai oletko vain trolli?)

Ingallsit ei ole kuuluneet vapaamuurareihin tai niitä lähellä oleviin tahoihin eikä tällaista myöskään lue kuolinilmoituksissa.

Noihin kuolinilmoituksiin/muistokirjoituksiin voi tutustua helposti myös netissä (enkuksi). Myös alkuperäisiin, siis siten että on otettu kuva suoraan ko. sanomalehden sivusta. Kirjoita vaikka henkilön nimi ja "obituary" Googlen hakukenttään. Tässä on kuitenkin kootusti useampia kerralla: http://laurasprairiehouse.com/research/

Miksi köyhät Charles ja almanzo olisi huolittu vapaamuurareihin? Laura rikastui vasta kirjojen myötä.

Miksi köyhistä taviksista olisi pitkät muistokirjoitukset. Esim Charlesista. (Laura miehineen oli tunnettu ja ymmärrän, että heistä oli muistokirjoitus)

Tuota... Jokainen enkkua opiskellut voi itse tarkistaa, että nuo asiat pitävät paikkansa. Sikäläisissä paikallislehdissä kirjoitettiin tuolloin suunnilleen melkein kaikkein kyläläisten kuolemasta, vaikkei sitä Hesarissa nykyään tehdäkään. Ihan yhtä voi voi kysyä, miten on muka mahdollista, että sokea uudisraivaajan tytär sai college-tason koulutuksen 1800-luvulla kokonaan toisessa osavaltiossa. No hän nyt silti sai. Aika erikoista lähteä haastamaan tosiasioita, joista on kirjoitettu monta hyllymetriä tutkimusta. Ingallsien elämänvaiheet tunnetaan varsin tarkasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, miksi hautajaiset pidettiin niin pian kuoleman jälkeen. Ehkä heidän uskontokunnassaan ajateltiin, että niin kuuluu tehdä - tai vaikka vapaamuurareissa, joihin he kuuluivat. Perheen myöhemmissä kuolemantapauksissa sotien jälkeen on jo varattu hieman enemmän aikaa hautajaisjärjestelyille.

Eikö se ole lähinnä Charles, joka kuului vapaamuurareihin? En ole koskaan kuullut, että kokonaiset perheet siihen kuuluisivat. Wikipediakin kertoo lähinnä, että kyse on 'miesten yleisuskonnollisesta liikkeestä'. Lauran kohdalla mainitaan kongregationaalinen kirkko (sen olen lukenut jostain muualtakin kuin Wikipediasta). 

Charles ja Almanzo kuuluivat varsinaisiin vapaamuurareihin. Charlesin kuolemasta kertovassa paikallislehden artikkelissa mainitaan, että hänet siunattiin haudan lepoon kirkossa, minkä jälkeen hautauksen suorittivat ja muistotilaisuuden järjestivät vapaamuurarit:

"Funeral services were held at the Congregational Church Tuesday forenoon, largely attended bt the many friends of the deceased and of the family. After the church services were concluded the masonic fraternity who were in attendance in body took charge of the funeral and the remains were placed in their last resting place with solemn funeral rite of that organization.

Perheen naisista Caroline, Laura ja Carrie kuuluivat Eastern Star -nimiseen vapaamuurareiden liitännäisjärjestöön, joka on avoin myös naisille.

Esimerkiksi Carrien kuolemasta raportoitiin lehdessä näin:

"Funeral services for Mrs. Caroline Ingalls Swanzey will be held at the Keystone Congregational church Thursday at 2 p.m., daylight savings time. The Order of Eastern Star will conduct the rights and Rev. Carl Loocke will assist. Burial will be in De Smet. [...] She was active in church and community affairs and recently received a 50-year life membership in the Eastern Star here."

Kun Laura muutti De Smetistä Missouriin, hän perusti osaston sinne. Hänen aktiivisuudestaan järjestössä voi lukea lisää vaikka täältä:

https://henscratches.wordpress.com/2015/06/03/wilder-wednesday-the-shin…

Täyttä huuhaata eikä ole totta.

Jaa mikä on huuhaata? En oikein jaksa uskoa, että Ingallsien kuolinilmoituksia on väärennetty jälkikäteen. Vai meinaatko, että tuo Lauran tekemisistä kertova blogiteksti on huonolaatuinen? (Vai oletko vain trolli?)

Ingallsit ei ole kuuluneet vapaamuurareihin tai niitä lähellä oleviin tahoihin eikä tällaista myöskään lue kuolinilmoituksissa.

Noihin kuolinilmoituksiin/muistokirjoituksiin voi tutustua helposti myös netissä (enkuksi). Myös alkuperäisiin, siis siten että on otettu kuva suoraan ko. sanomalehden sivusta. Kirjoita vaikka henkilön nimi ja "obituary" Googlen hakukenttään. Tässä on kuitenkin kootusti useampia kerralla: http://laurasprairiehouse.com/research/

Miksi köyhät Charles ja almanzo olisi huolittu vapaamuurareihin? Laura rikastui vasta kirjojen myötä.

Miksi köyhistä taviksista olisi pitkät muistokirjoitukset. Esim Charlesista. (Laura miehineen oli tunnettu ja ymmärrän, että heistä oli muistokirjoitus)

Tuota... Jokainen enkkua opiskellut voi itse tarkistaa, että nuo asiat pitävät paikkansa. Sikäläisissä paikallislehdissä kirjoitettiin tuolloin suunnilleen melkein kaikkein kyläläisten kuolemasta, vaikkei sitä Hesarissa nykyään tehdäkään. Ihan yhtä voi voi kysyä, miten on muka mahdollista, että sokea uudisraivaajan tytär sai college-tason koulutuksen 1800-luvulla kokonaan toisessa osavaltiossa. No hän nyt silti sai. Aika erikoista lähteä haastamaan tosiasioita, joista on kirjoitettu monta hyllymetriä tutkimusta. Ingallsien elämänvaiheet tunnetaan varsin tarkasti.

Sokeainkoulun lukukausimaksut maksoi osavaltio. Opetus oli aika käytännöllistä, paljon käsitöitä.

Laura ja hänen tyttärensä eivät käyneet edes lukiota loppuun, mutta kummastakin tuli kirjailijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, miksi hautajaiset pidettiin niin pian kuoleman jälkeen. Ehkä heidän uskontokunnassaan ajateltiin, että niin kuuluu tehdä - tai vaikka vapaamuurareissa, joihin he kuuluivat. Perheen myöhemmissä kuolemantapauksissa sotien jälkeen on jo varattu hieman enemmän aikaa hautajaisjärjestelyille.

Eikö se ole lähinnä Charles, joka kuului vapaamuurareihin? En ole koskaan kuullut, että kokonaiset perheet siihen kuuluisivat. Wikipediakin kertoo lähinnä, että kyse on 'miesten yleisuskonnollisesta liikkeestä'. Lauran kohdalla mainitaan kongregationaalinen kirkko (sen olen lukenut jostain muualtakin kuin Wikipediasta). 

Charles ja Almanzo kuuluivat varsinaisiin vapaamuurareihin. Charlesin kuolemasta kertovassa paikallislehden artikkelissa mainitaan, että hänet siunattiin haudan lepoon kirkossa, minkä jälkeen hautauksen suorittivat ja muistotilaisuuden järjestivät vapaamuurarit:

"Funeral services were held at the Congregational Church Tuesday forenoon, largely attended bt the many friends of the deceased and of the family. After the church services were concluded the masonic fraternity who were in attendance in body took charge of the funeral and the remains were placed in their last resting place with solemn funeral rite of that organization.

Perheen naisista Caroline, Laura ja Carrie kuuluivat Eastern Star -nimiseen vapaamuurareiden liitännäisjärjestöön, joka on avoin myös naisille.

Esimerkiksi Carrien kuolemasta raportoitiin lehdessä näin:

"Funeral services for Mrs. Caroline Ingalls Swanzey will be held at the Keystone Congregational church Thursday at 2 p.m., daylight savings time. The Order of Eastern Star will conduct the rights and Rev. Carl Loocke will assist. Burial will be in De Smet. [...] She was active in church and community affairs and recently received a 50-year life membership in the Eastern Star here."

Kun Laura muutti De Smetistä Missouriin, hän perusti osaston sinne. Hänen aktiivisuudestaan järjestössä voi lukea lisää vaikka täältä:

https://henscratches.wordpress.com/2015/06/03/wilder-wednesday-the-shin…

Täyttä huuhaata eikä ole totta.

Jaa mikä on huuhaata? En oikein jaksa uskoa, että Ingallsien kuolinilmoituksia on väärennetty jälkikäteen. Vai meinaatko, että tuo Lauran tekemisistä kertova blogiteksti on huonolaatuinen? (Vai oletko vain trolli?)

Ingallsit ei ole kuuluneet vapaamuurareihin tai niitä lähellä oleviin tahoihin eikä tällaista myöskään lue kuolinilmoituksissa.

Noihin kuolinilmoituksiin/muistokirjoituksiin voi tutustua helposti myös netissä (enkuksi). Myös alkuperäisiin, siis siten että on otettu kuva suoraan ko. sanomalehden sivusta. Kirjoita vaikka henkilön nimi ja "obituary" Googlen hakukenttään. Tässä on kuitenkin kootusti useampia kerralla: http://laurasprairiehouse.com/research/

Miksi köyhät Charles ja almanzo olisi huolittu vapaamuurareihin? Laura rikastui vasta kirjojen myötä.

Miksi köyhistä taviksista olisi pitkät muistokirjoitukset. Esim Charlesista. (Laura miehineen oli tunnettu ja ymmärrän, että heistä oli muistokirjoitus)

Tuota... Jokainen enkkua opiskellut voi itse tarkistaa, että nuo asiat pitävät paikkansa. Sikäläisissä paikallislehdissä kirjoitettiin tuolloin suunnilleen melkein kaikkein kyläläisten kuolemasta, vaikkei sitä Hesarissa nykyään tehdäkään. Ihan yhtä voi voi kysyä, miten on muka mahdollista, että sokea uudisraivaajan tytär sai college-tason koulutuksen 1800-luvulla kokonaan toisessa osavaltiossa. No hän nyt silti sai. Aika erikoista lähteä haastamaan tosiasioita, joista on kirjoitettu monta hyllymetriä tutkimusta. Ingallsien elämänvaiheet tunnetaan varsin tarkasti.

Charles ja Almanzo eivät kuuluneet vapaamuurareihin vielä silloin kun he olivat nuoria ja köyhiä.  Charles liittyi pian sen jälkeen, kun Laura meni naimisiin, ja Almanzo vähän sen jälkeen. Materiaalia vapaamuurareiden jäsenyydestä löytyy netistä vaikka minkä verran. Helposti. Aiheesta on kirjoitettu perinpohjainen kirjakin vuonna 2014. (Teresa Lynn: Little Lodges on the Prairie: Freemasonry & Laura Ingalls Wilder. Maksaa alle kaksi kymppiä Adlibriksessä ja Amazonilla.) Ja sitten on kirja-arvostelut ja blogikirjoitukset, joissa kerrotaan suunnilleen mitä siinä kirjassa on.

Tiesittekö muuten, että Laura ei ollut minkään kirkkokunnan jäsen? Hän oli kyllä uskovainen, kävi lapsena säännöllisesti kongregationaalisen kirkon jumalanpalveluksissa ja aikuisena lähinnä metodistikirkon, rukoili päivittäin, mutta sellaista pikkuseikkaa kuin kirkon jäsenyyttä hänellä ei ollut. Sen sijaan hän oli erittäin aktiivinen jäsen ja toimitsija tässä Eastern Starissa ja monessa muussakin kerhossa. Hän oli perustamassa kahta paikallista naisten klubia, Athenians ja Justamere, osallistui paikallisen Punaisen ristin toimintaan, auttoi perustamaan paikallisen maanviljelijöiden lainakassan ja toimi sen sihteerinä, oli aktiivinen paikallisen demokraattisen puolueen osaston toiminnassa (kunnes suuttui Rooseveltin New Dealiin ja alkoi republikaaniksi) jne. Aktiivinen ihminen, joka ehti moneen. Toki mielenkiinnon kohteet elämän varrella vaihtelivat eli ei hän näitä kaikkia tehnyt yhtä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota... Jokainen enkkua opiskellut voi itse tarkistaa, että nuo asiat pitävät paikkansa. Sikäläisissä paikallislehdissä kirjoitettiin tuolloin suunnilleen melkein kaikkein kyläläisten kuolemasta, vaikkei sitä Hesarissa nykyään tehdäkään. Ihan yhtä voi voi kysyä, miten on muka mahdollista, että sokea uudisraivaajan tytär sai college-tason koulutuksen 1800-luvulla kokonaan toisessa osavaltiossa. No hän nyt silti sai. Aika erikoista lähteä haastamaan tosiasioita, joista on kirjoitettu monta hyllymetriä tutkimusta. Ingallsien elämänvaiheet tunnetaan varsin tarkasti.

Sokeainkoulun lukukausimaksut maksoi osavaltio. Opetus oli aika käytännöllistä, paljon käsitöitä.

Tämä Iowa College for the Blind ei ollut mikään onneton laitos, jossa sokeat lapset opettavat toisiaan olemaan törmäilemättä seiniin ja sytyttävät tulipaloja (niin kuin tv-sarjassa). Se oli komea sisäoppilaitos, jossa oli myös college-tason opetusta. Mary suoritti collegessa seitsenvuotisen kurssin (vrt. siihen, että Laura lopetti opinnot sen ikäisenä, kun Mary vasta aloitti tuolla koulussa). Mary sai lukion päästötodistuksen ja sai lisäksi suorittaa pinon yliopistotason kursseja.

Hänen kurssiinsa sisältyi lukuaineista äidinkieltä (kirjallisuutta, retoriikkaa, kielioppia, oikeinkirjoitusta), matematiikkaa (aritmetiikkaa, algebraa, taso- ja avaruusgeometriaa), historiaa, julkishallintoa, kansantaloustiedettä, luonnon- ja mielenfilosofiaa, maantiedettä, kemiaa, fysiologiaa, eläintiedettä ja kasvitiedettä, sekä tietenkin sokeuden vuoksi koho- ja pistekirjoitusta. Opintoihin kuului myös musiikkia kaksi tuntia päivässä (tarjolla oli sointuoppia, laulua ja lukuisia soitininstrumentteja). Lisäksi hän sai päivittäin ammatillista opetusta erilaisiin käsityöammatteihin (niissäkin oli valinnanvaraa).

Mary sai siis aikalaisekseen suorastaan loistavan koulutuksen. Sisäoppilaitoksessa ei vissiin ollut muutenkaan hassumpaa. Maryn ystävistä opiskeluvuosilta tiedetään nimeltä pari tyttöä, Blanche ja Annie. Koulussa tehtiin kavereiden kanssa käsikynkkää-kävelyretkiä, kuiskuteltiin sängyssä iltaisin ym. tyypillistä sisäoppilaitosmeininkiä. (Siellä oli myös poikia; koulun sivujen mukaan moni löysi koulusta puolison.) Ja kyllä, näillekin kaikille tiedoille löytyy netistä vahvistusta. 

Jatkuu (1/2)...

...jatkuu (2/2)

Marylla tiedetään olleen jossain vaiheessa vakavastiotettava kosija, mutta hän päätti jäädä naimattomaksi. Koulusta valmistuttuaan hän jäi kotiin pitämään huolta vanhemmista (ja vice versa), mikä oli tuohon aikaan tavallista ns. vanhoillepiioille. Hän vietti päivänsä kirjojen ja musiikin parissa. Hän autteli kotitöissä, teki monenlaisia taidokkaita käsitöitä, osallistui kirkon ja muiden yhdistysten toimintaan, toimi pyhäkoulunopettajana. Isän kuoleman jälkeen hän osallistui perheen elatukseen myös tekemällä myyntiin etenkin “fly nets for horses”. Se tarkoittaa suomeksi koristeellisia, punottuja loimia hevosille. Se oli yksi niistä taidoista, joita hän oli collegessa oppinut. 

Välit vanhempiin ja sisaruksiin olivat ilmeisen hyvät. Mary oli jo 59-vuotias, kun äiti kuoli. Pari vuotta aiemmin äiti oli myynyt hänelle talon hintaan yksi dollari + “love and affection”. Äidin kuolema oli Marylle erittäin kova isku. Grace puolisoineen muutti De Smetin taloon joksikin aikaa Maryn tueksi, ja Carrie teki sinne pitkiä vierailuja. Sitten Mary lähti pitkälle vierailulle Carrien luokse, ja siellä hän lopulta kuoli sairaskohtaukseen 63-vuotiaana. Laurakin piti kirjeitse yhteyttä, vaikka ei kyläillyt. Carrie kirjoitti Lauralle juuri ennen Maryn kuolemaa, että sinä viimeisenä aamuna ennen kuin Mary sai kohtauksen, hän oli puhunut Laurasta.

Maryn elämä kuulostaa minun korvaani mukavalta naimattoman täti-ihmisen elämältä 1800-luvun mittapuulla, ja erittäin hyvältä ottaen huomioon, mikä oli ihmisten elintaso ja sokeiden kohtalo keskimäärin. Kuinka moni suomalainen pienviljelijäperheen tytär kirjoitti 1800-luvulla ylioppilaaksi, ja sai aikuisiällä viettää aikaa kotona pianoa soitellen ja romaaneja lukien? Laura kirjoittaa selkeäsanaisesti, että Mary eli onnellisen elämän, ja luulen, että hän ei ole kovin pahasti väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota... Jokainen enkkua opiskellut voi itse tarkistaa, että nuo asiat pitävät paikkansa. Sikäläisissä paikallislehdissä kirjoitettiin tuolloin suunnilleen melkein kaikkein kyläläisten kuolemasta, vaikkei sitä Hesarissa nykyään tehdäkään. Ihan yhtä voi voi kysyä, miten on muka mahdollista, että sokea uudisraivaajan tytär sai college-tason koulutuksen 1800-luvulla kokonaan toisessa osavaltiossa. No hän nyt silti sai. Aika erikoista lähteä haastamaan tosiasioita, joista on kirjoitettu monta hyllymetriä tutkimusta. Ingallsien elämänvaiheet tunnetaan varsin tarkasti.

Sokeainkoulun lukukausimaksut maksoi osavaltio. Opetus oli aika käytännöllistä, paljon käsitöitä.

Tämä Iowa College for the Blind ei ollut mikään onneton laitos, jossa sokeat lapset opettavat toisiaan olemaan törmäilemättä seiniin ja sytyttävät tulipaloja (niin kuin tv-sarjassa). Se oli komea sisäoppilaitos, jossa oli myös college-tason opetusta. Mary suoritti collegessa seitsenvuotisen kurssin (vrt. siihen, että Laura lopetti opinnot sen ikäisenä, kun Mary vasta aloitti tuolla koulussa). Mary sai lukion päästötodistuksen ja sai lisäksi suorittaa pinon yliopistotason kursseja.

Hänen kurssiinsa sisältyi lukuaineista äidinkieltä (kirjallisuutta, retoriikkaa, kielioppia, oikeinkirjoitusta), matematiikkaa (aritmetiikkaa, algebraa, taso- ja avaruusgeometriaa), historiaa, julkishallintoa, kansantaloustiedettä, luonnon- ja mielenfilosofiaa, maantiedettä, kemiaa, fysiologiaa, eläintiedettä ja kasvitiedettä, sekä tietenkin sokeuden vuoksi koho- ja pistekirjoitusta. Opintoihin kuului myös musiikkia kaksi tuntia päivässä (tarjolla oli sointuoppia, laulua ja lukuisia soitininstrumentteja). Lisäksi hän sai päivittäin ammatillista opetusta erilaisiin käsityöammatteihin (niissäkin oli valinnanvaraa).

Mary sai siis aikalaisekseen suorastaan loistavan koulutuksen. Sisäoppilaitoksessa ei vissiin ollut muutenkaan hassumpaa. Maryn ystävistä opiskeluvuosilta tiedetään nimeltä pari tyttöä, Blanche ja Annie. Koulussa tehtiin kavereiden kanssa käsikynkkää-kävelyretkiä, kuiskuteltiin sängyssä iltaisin ym. tyypillistä sisäoppilaitosmeininkiä. (Siellä oli myös poikia; koulun sivujen mukaan moni löysi koulusta puolison.) Ja kyllä, näillekin kaikille tiedoille löytyy netistä vahvistusta. 

Jatkuu (1/2)...

Käsittääkseni tuosta Maryn opiskeluajasta on kirjoitettu kirja, joka ei ole saanut kovin hyviä arvosteluja. Lähinnä siksi, ettei Maryn opiskeluajasta tiedetä paljoakaan ja koululla ei ole juurikaan aineistoa, joka syventäisi tietoa. 

Koulun loputtua Mary palasi kotiin ja kirjoitti myöhemmin koululle ja pyysi saada palata vielä jatkamaan opintojaan, mahdollisesti perheen heikon taloudellisen tilanteen vuoksi. Kotona olisi ollut näin yksi suu vähemmän ruokittavana. Koululta vastattiin, että Etelä-Dakotan osavaltio ei enää maksanut lukukausimaksuja, joten paluu ei onnistunut. 

Mary vietti koulusta palattuaan hiljaista kotielämää. Hän ei mennyt ikinä naimisiin ja auttoi perhettään lähinnä hevosten hyttyssuojien valmistuksella. 

Vierailija kirjoitti:

...jatkuu (2/2)

Marylla tiedetään olleen jossain vaiheessa vakavastiotettava kosija, mutta hän päätti jäädä naimattomaksi. Koulusta valmistuttuaan hän jäi kotiin pitämään huolta vanhemmista (ja vice versa), mikä oli tuohon aikaan tavallista ns. vanhoillepiioille. Hän vietti päivänsä kirjojen ja musiikin parissa. Hän autteli kotitöissä, teki monenlaisia taidokkaita käsitöitä, osallistui kirkon ja muiden yhdistysten toimintaan, toimi pyhäkoulunopettajana. Isän kuoleman jälkeen hän osallistui perheen elatukseen myös tekemällä myyntiin etenkin “fly nets for horses”. Se tarkoittaa suomeksi koristeellisia, punottuja loimia hevosille. Se oli yksi niistä taidoista, joita hän oli collegessa oppinut. 

Välit vanhempiin ja sisaruksiin olivat ilmeisen hyvät. Mary oli jo 59-vuotias, kun äiti kuoli. Pari vuotta aiemmin äiti oli myynyt hänelle talon hintaan yksi dollari + “love and affection”. Äidin kuolema oli Marylle erittäin kova isku. Grace puolisoineen muutti De Smetin taloon joksikin aikaa Maryn tueksi, ja Carrie teki sinne pitkiä vierailuja. Sitten Mary lähti pitkälle vierailulle Carrien luokse, ja siellä hän lopulta kuoli sairaskohtaukseen 63-vuotiaana. Laurakin piti kirjeitse yhteyttä, vaikka ei kyläillyt. Carrie kirjoitti Lauralle juuri ennen Maryn kuolemaa, että sinä viimeisenä aamuna ennen kuin Mary sai kohtauksen, hän oli puhunut Laurasta.

Maryn elämä kuulostaa minun korvaani mukavalta naimattoman täti-ihmisen elämältä 1800-luvun mittapuulla, ja erittäin hyvältä ottaen huomioon, mikä oli ihmisten elintaso ja sokeiden kohtalo keskimäärin. Kuinka moni suomalainen pienviljelijäperheen tytär kirjoitti 1800-luvulla ylioppilaaksi, ja sai aikuisiällä viettää aikaa kotona pianoa soitellen ja romaaneja lukien? Laura kirjoittaa selkeäsanaisesti, että Mary eli onnellisen elämän, ja luulen, että hän ei ole kovin pahasti väärässä.

Eiköhän se huolenpito mennyt päinvastoin eli vanhemmat pitivät huolta Marysta. Ja Carrie piti huolta Marysta sen jälkeen, kun vanhemmista aika jätti. Hän vain sattui olemaan käymässä Gracen luona kuollessaan.

Maryn elämä oli vaatimatonta ja taloudellisesti haastavaa. Siskoilleen hän epäilemättä oli haaste, sillä esim. Grace sai keski-ikäisenä köyhäinapua, sillä hän sairasteli puolisonsa kanssa eikä hänellä ollut aikuisia lapsia huolehtimassa. Ei hänellä ollut resursseja huolehtia vielä sokeasta siskostaan. Laurahan ei Marya nähnyt  vuosikymmeniin ja jätti huolehtimisenkin siskoilleen.

Carrie-paralla oli varmasti iso homma nuorena aikuisena tukea perhettään, siksi hän varmaan jäi naimattomaksikin nelikymppiseksi asti, hän teki töitä sanomalehdessä ja varmastikin oli lapsuudenperheelleen suuri apu.

Mitä tulee Maryn kosijoihin, mistä olet sellaisesta lukenut? Missään mitä minä olen lukenut, ei ole puhuttu sellaisesta mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...jatkuu (2/2)

Marylla tiedetään olleen jossain vaiheessa vakavastiotettava kosija, mutta hän päätti jäädä naimattomaksi. Koulusta valmistuttuaan hän jäi kotiin pitämään huolta vanhemmista (ja vice versa), mikä oli tuohon aikaan tavallista ns. vanhoillepiioille. Hän vietti päivänsä kirjojen ja musiikin parissa. Hän autteli kotitöissä, teki monenlaisia taidokkaita käsitöitä, osallistui kirkon ja muiden yhdistysten toimintaan, toimi pyhäkoulunopettajana. Isän kuoleman jälkeen hän osallistui perheen elatukseen myös tekemällä myyntiin etenkin “fly nets for horses”. Se tarkoittaa suomeksi koristeellisia, punottuja loimia hevosille. Se oli yksi niistä taidoista, joita hän oli collegessa oppinut. 

Välit vanhempiin ja sisaruksiin olivat ilmeisen hyvät. Mary oli jo 59-vuotias, kun äiti kuoli. Pari vuotta aiemmin äiti oli myynyt hänelle talon hintaan yksi dollari + “love and affection”. Äidin kuolema oli Marylle erittäin kova isku. Grace puolisoineen muutti De Smetin taloon joksikin aikaa Maryn tueksi, ja Carrie teki sinne pitkiä vierailuja. Sitten Mary lähti pitkälle vierailulle Carrien luokse, ja siellä hän lopulta kuoli sairaskohtaukseen 63-vuotiaana. Laurakin piti kirjeitse yhteyttä, vaikka ei kyläillyt. Carrie kirjoitti Lauralle juuri ennen Maryn kuolemaa, että sinä viimeisenä aamuna ennen kuin Mary sai kohtauksen, hän oli puhunut Laurasta.

Maryn elämä kuulostaa minun korvaani mukavalta naimattoman täti-ihmisen elämältä 1800-luvun mittapuulla, ja erittäin hyvältä ottaen huomioon, mikä oli ihmisten elintaso ja sokeiden kohtalo keskimäärin. Kuinka moni suomalainen pienviljelijäperheen tytär kirjoitti 1800-luvulla ylioppilaaksi, ja sai aikuisiällä viettää aikaa kotona pianoa soitellen ja romaaneja lukien? Laura kirjoittaa selkeäsanaisesti, että Mary eli onnellisen elämän, ja luulen, että hän ei ole kovin pahasti väärässä.

Eiköhän se huolenpito mennyt päinvastoin eli vanhemmat pitivät huolta Marysta. Ja Carrie piti huolta Marysta sen jälkeen, kun vanhemmista aika jätti. Hän vain sattui olemaan käymässä Gracen luona kuollessaan.

Maryn elämä oli vaatimatonta ja taloudellisesti haastavaa. Siskoilleen hän epäilemättä oli haaste, sillä esim. Grace sai keski-ikäisenä köyhäinapua, sillä hän sairasteli puolisonsa kanssa eikä hänellä ollut aikuisia lapsia huolehtimassa. Ei hänellä ollut resursseja huolehtia vielä sokeasta siskostaan. Laurahan ei Marya nähnyt  vuosikymmeniin ja jätti huolehtimisenkin siskoilleen.

Carrie-paralla oli varmasti iso homma nuorena aikuisena tukea perhettään, siksi hän varmaan jäi naimattomaksikin nelikymppiseksi asti, hän teki töitä sanomalehdessä ja varmastikin oli lapsuudenperheelleen suuri apu.

Mitä tulee Maryn kosijoihin, mistä olet sellaisesta lukenut? Missään mitä minä olen lukenut, ei ole puhuttu sellaisesta mitään. 

Hups, korjataan: Grace asui Maryn kanssa, ei Carrie. Mary oli aktiivinen kirkossa kävijä ja jopa opetti pyhäkoulussa sekä harrasti runojen kirjoittamista ja musiikkia. Voi hyvin olla, että hänen elämänsä oli onnellisempaa kuin mitä se olisi ollut jonain suurperheen uupuneena äitinä.

Epäilen joskus, ettei Laurakaan ehkä halunnut enempää lapsia mitä sai.