Lue keskustelun säännöt.
Voiko todella mennä niin, että 13v lapsipuoli saa hankittua mulle tuomion pahoinpitelystä vaikka en ole tehnyt mitään?
27.05.2020 |
Miehen lapsi muutti meille pari vuotta sitten äitinsä päihderiippuvuuden takia, ja on aina vihannut minua, jo silloin kun kävi vain lomilla ja joka toinen viikonloppu. Mies on reissutöissä joten olen pääasiassa vastuussa lapsista, tän teinin lisäksi meillä on 3 yhteistä pienempää.
Tyttö on selkeästi ottanut asiakseen tuhota minut, on systemaattisesti esim kuraattorilla kertonut miten hirveä olen, tukistan ja haukun ja pakko syötän häntä kuulemma, myös sanonut että lyön nuorempia lapsia ja ravistelen vauvaa. Mikään ei pidä paikkaansa. Muutaman kerran olen huutanut tytölle, sen myönnän. Meidän kaikista lapsista on tehty ls-ilmoituksia tytön kertoman perusteella. Mies on puolellani, mutta sillä ei tunnu olevan väliä.
Tää on yhtä painajaista, en enää oikein pysty syömään enkä nukkumaan. En tiedä miksi hän niin kovin vihaa minua, ehkä on katkera kun ei voi asua omalla äidillään. Vaadin vain kunnioittavaa käytöstä ja ikätasoisia kotitöitä, tämä tuntuu olevan hänelle liikaa.
Oisko kellään täällä kokemusta mistään vastaavasta?
Kommentit (333)
Samoin. Kuulostaa enemmän siltä, ettei AP:llä ole puhtaita jauhoja pussissa ja nyt pelkääkin ettei häntä uskota. Itse olen sitä mieltä, että lastensuojeluun yhteyttä lasten turvallisuuden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa hurja tilanne. Tytöllä on paha olla ja kuulostaa siltä, että on päässyt sinun ihon alle. Ihan ensiksi koita sen verran hyväksyä omia kiukun ja loukkaantumisen tunteita, että ne ei ota sinusta ylivaltaa ja koko ajan pukkaa pinnalle. Tyttö tarvitsee aikuista ja yhteyttä. Kuulostaa siltä, että hän ei temppujensa takia saa sitä sinusta. Tytöllä voi olla vaikka mitä epätoivon kokemuksia taustalla päihdeäidin vuoksi. Ehkä ne purkautuvat nyt näin. Ettekö saa apua jostain missä katsotaan tilannetta kokonaisuutena? Perheterapiaa? Kannattaa myös katsoa silmästä silmään niitä omia tekoja joista ei ole kovin ylpeä eikä oikein haluaisi edes tunnustaa niiden tapahtuneen. Aivan varmasti tuollaisessa ryöpytyksessä olet mennyt myös omien rajojesi yli joista mainitsit tytölle huutamisen, mutta voi olla muutakin. Jo pelkästään ne ikävät ajatukset ja tunteet tyttöä kohtaan pitäisi kohdata. Minusta te tarvitsette terapiaa koko perheelle. Tilanne on hankala eikä se ole mitenkään sinusta lähtöisin. Tytön siirtäminen laitokseen olisi minusta huono askel.
On todella yleistä, että mielenterveydeltään hukassa oleva lapsi tai nuori ottaa tällaiset aseet käyttöön ymmärtämättä seurauksia tai jopa ne ymmärtäen.
Muutama vinkki, kuinka toimia:
- 15v täyttänyt on rikosoikeudelisessa vastuusta. 15 ja 15+ -vuotiaasta tee heti rikosilmoitus kunnianloukkauksesta.
- Alle 15v - ota itse yhteys viranomaisiin ja asia puheeksi.
- Selvitysten ajaksi voisi sopia, että nuori menee sijoitukseen. Tilanne laukeaa usein jo sillä, että lapsi ei saakaan kiristettyä asialla.
- Kieltäydy jäämästä yksin lapsen/nuoren kanssa. Vaadi, että toinen vanhempi hommaa aina hoitajan paikalle.
Ensinnäkin on tärkeää, että olet yhteistyöhaluinen sossujen ja muiden kanssa. Tottakai heidän pitää tutkia tuommoiset väitteet, järkyttävä ajatuskin, että ei tutkittaisi! Äiti pahoinpitelee lapsiaan ja teinin huoli kuitattaisiin murrosikäisen temppuiluna, eihän se niin voi mennä. Tässä tapauksessa vauvasta ei varmaan löydy ravistelun merkkejä ja pienempien lasten ja kaikkien muiden kertomukset tukevat sinun tarinaasi, joten vaikea uskoa että oikeasti joutuisit mihinkään syytteeseen. Jos alat kiukutella sossuille ja koululle, se näyttäytyy kyllä vähintäänkin epäilyttävänä, joten suosittelen avoimuutta ja yhteistyötä. Tytölle pitää saada apua, ja parhaiten se onnistuu kun kerrot tilanteestanne rehellisesti.
Nämä satuilijateinit, sossu ja perheen osapuoli on aina naisia. Samanaikaisesti feministit kertovat, kuinka naiset ottavat vallan tässä maassa ja tuovat ikuisen harmonian ja tasapainon elämäämme. Nykyhallituksessa tämä on nyt nähty, maa on konkurssitilassa ja leidit liihottaa eri ulottuvuudessa. Aloittajalle sanoisin, että turvaa ensin itsesi ja omat lapsesi, se on velvollisuutesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin on tärkeää, että olet yhteistyöhaluinen sossujen ja muiden kanssa. Tottakai heidän pitää tutkia tuommoiset väitteet, järkyttävä ajatuskin, että ei tutkittaisi! Äiti pahoinpitelee lapsiaan ja teinin huoli kuitattaisiin murrosikäisen temppuiluna, eihän se niin voi mennä. Tässä tapauksessa vauvasta ei varmaan löydy ravistelun merkkejä ja pienempien lasten ja kaikkien muiden kertomukset tukevat sinun tarinaasi, joten vaikea uskoa että oikeasti joutuisit mihinkään syytteeseen. Jos alat kiukutella sossuille ja koululle, se näyttäytyy kyllä vähintäänkin epäilyttävänä, joten suosittelen avoimuutta ja yhteistyötä. Tytölle pitää saada apua, ja parhaiten se onnistuu kun kerrot tilanteestanne rehellisesti.
Siis anteeksi nyt mutta millä perusteella väärästä syytöksestä suuttuminen on epäilyttävää? Se on normaali reaktio.
En lukenut koko ketjua (9 sivua), mutta kirjoitan kuitenkin.
Mielestäni yksi vaihtoehto on, että sinä ap muutat lastesi kanssa erilleen. Mies jää teinin kanssa kahdestaan. Näin tilanne voisi mahdollisesti rauhottua ja miehesikin ehkä heräisi tilanteeseen.
Toinen vaihtoehto (mitä ehkä ensimmäisenä kokeilisin) olisi puhua viranomaisten kanssa. Kertoa, millaista arki tämän nuoren kanssa on. Tarvittaessa voit aina soittaa sosiaalipäivystykseen. Tarpeeksi montaa kertaa kuin sinne soittaa ja huolta perheessä on, niin yhtenä vaihtoehtona on kiireellinen sijoitus (30vrk), jonka aikana ammattilaiset arvioi teinin psyykkistä vointia. Voit rehellisesti kertoa, että olet aivan uupunut ja keinoton nuoren kanssa. (Jos näin siis asia on, kannatan rehellisyyttä!).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen eräs tuttava (nainen) jolla oli aika jäykät välit omaan äitiin ollut aina. Hän aina kertoo, että oma äiti ei ollut tarpeeksi älykästä seuraa hänelle. Isää ihaili. Isä alkoi pettää toisen naisen kanssa ja vanhemmat erosi. Tyttö oli silloin joku 12-vuotias. Hän alkoi hyvin voimakkaasti syyttämään omaa äitiään ja ihannoi isää sekä tämän uutta vaimoa. Uhmasi tosi paljon omaa äitiä ja vietti esim. isän ja uuden vaimon vauvan kanssa aikaa ja painotti, että on tämän sisko. Vielä aikuisenakin puhui alentavasti omasta äidistä. Varttuneena aikuisena osasi katsoa asiaa niin, että oli itse hieman epäreilusti syyttänyt äitiään. Silti vieläkin saattoi sanoa, että totta kai isä etsi muuta, koska äiti ei ollut tarpeeksi älykäs hänelle ja mäkätti vain arkisista asioista. Minua on aina jotenkin ärsyttänyt tämä hänen tapa mollata äitiään joka on ollut monessa mielessä ihana ihminen, todella huolehtiva ja kiltti, älyllisesti vähintäänkin keskiverto. Kieltämättä tämä henkilö on itse älyllisesti todella huippunero, mutta miksi ei tajua sitten hyväksyä äitiään sellaisena kuin on. Siinä on varmaan ollut jotain sellaista, että ei ole uskaltanut suunnata kielteisiä ajatuksia isään, koska ne olisi ikään kuin kohdistuneet hauraaseen omaan itseen (koska piti isää samanlaisena kuin itseään).
Minun asperger lapsipuoli valehteli kanssa kaikenlaista minusta. Ei ihan noin pahasti, mutta kuitenkin ja tavoite oli saada minut pois. 'Terve' sisar tuki todistelemalla, että valheet olisivat tosia.
Itse tein niin, että kieltäydyin jäämästä koskaan tai missään tilanteessa yksin näiden lasten kanssa. Perustelin sen sillä, että haluan aina todistajan paikalle, koska minusta valehdellaan. Enkä jäänyt, enkä edes puhunut lapsille ilman todistajaa. Ja tein tämän joka paikkaan ja joka suuntaan tiettäväksi.
Lopulta tilanne laukesi tällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua (9 sivua), mutta kirjoitan kuitenkin.
Mielestäni yksi vaihtoehto on, että sinä ap muutat lastesi kanssa erilleen. Mies jää teinin kanssa kahdestaan. Näin tilanne voisi mahdollisesti rauhottua ja miehesikin ehkä heräisi tilanteeseen.
Toinen vaihtoehto (mitä ehkä ensimmäisenä kokeilisin) olisi puhua viranomaisten kanssa. Kertoa, millaista arki tämän nuoren kanssa on. Tarvittaessa voit aina soittaa sosiaalipäivystykseen. Tarpeeksi montaa kertaa kuin sinne soittaa ja huolta perheessä on, niin yhtenä vaihtoehtona on kiireellinen sijoitus (30vrk), jonka aikana ammattilaiset arvioi teinin psyykkistä vointia. Voit rehellisesti kertoa, että olet aivan uupunut ja keinoton nuoren kanssa. (Jos näin siis asia on, kannatan rehellisyyttä!).
Näin ei pitäisi missään nimessä toimia, ellei halua kasvattaa manipuloivaa ja valehtelevaa ihmistä tästä lapsesta. Lapsihan soveltaa aikuisenakin juuri niitä toimintamalleja, mitä psyyke on lapsena oppinut. Jos valehtelu toimii voi se jäädä pysyväksi toimintamalliksi.
13-vuotias ei ole enää mikään pikkulapsi, eli erottaa mikä on oikein ja väärin!! Huvittaa nuo kun pitää tätä teiniä jonain 5 vuotiaana joka ei ymmärrä mitä tekee/sanoo...nuo on niitä vanhempia joiden mukaan vika löytyy aina muista kun omasta pikku mussukasta vaikka oma lapsi tekisi mitä hirveetä teininä... tolla teinillä on vakavia mielenterveysongelmia, hirveä tilanne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On todella yleistä, että mielenterveydeltään hukassa oleva lapsi tai nuori ottaa tällaiset aseet käyttöön ymmärtämättä seurauksia tai jopa ne ymmärtäen.
Muutama vinkki, kuinka toimia:
- 15v täyttänyt on rikosoikeudelisessa vastuusta. 15 ja 15+ -vuotiaasta tee heti rikosilmoitus kunnianloukkauksesta.
- Alle 15v - ota itse yhteys viranomaisiin ja asia puheeksi.
- Selvitysten ajaksi voisi sopia, että nuori menee sijoitukseen. Tilanne laukeaa usein jo sillä, että lapsi ei saakaan kiristettyä asialla.
- Kieltäydy jäämästä yksin lapsen/nuoren kanssa. Vaadi, että toinen vanhempi hommaa aina hoitajan paikalle.
Jäisittekö parisuhteeseen, jos puoliso tekisi rikosilmoituksen lapsestasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaa asua isänsä kanssa ja minut pois kuvioista. Se vaan ei oikein onnistu. On myös pikkusisaruksille tosi ilkeä välillä. Mies ei haluaisi tyttöä sijoitukseen, mutta ei varmaan oikein jää vaihtoehtoja. Tosi moni viranomainen selvästi uskoo tyttöä, mm meidän vauva piti tutkia väitetyn ravistelun jälkeen. Mulla on tosi nöyryytetty olo ja samalla olen myös raivoissani. Ap
No tietysti jokainen väitetty lapsen pahoinpitely tutkitaan, mitä te ihmiset oikein luulette? Että lapset voi itkeä koulussa ja päiväkodissa tulevansa hakatuksi, vanhemmat menee kirkkain silmin selittämään että lapsi valehtelee ja koko asia vain katoaa? Ei niin voi toimia. Jokainen pienikin epäily on pakko tutkia. Ei se tarkoita sitä, että teiniä uskottaisiin sokeasti tai varsinkaan sitä että sillä perusteella voisi syyttää ketään. Mutta viranomaisilla on velvollisuus selvittää ja tutkia. Aina. Siksi se vauvakin tutkittiin - siltä varalta että väite olisikin pitänyt paikkaansa ja jotain olisi löytynyt.
Vain lasu toimii noin, ei poliisi. En minä voi mennä ilman todisteita syyttämään naapuria murhaajaksi. Kukaan ei tutki yhtään mitään. Sen sijaan lasulle voi väittää mitä vain, ne tutkii aina. Ei mene ihan oikein.
Kyllä poliisi tutkii jos teet rikosilmoituksen, että naapuri on pahoinpidellyt sinut, tai myy huumeita tai jotain. Jos soitat ja kerrot kuulleesi heikoilta jäiltä avunhuutoja ja siellä on nyt avanto, on kohta järvi täynnä pelastajia. Tottakai jokainen lapsen pahoinpitelyn epäily pitää tutkia! Lapset ei aina osaa tai voi kertoa siitä itse. Näitä tapauksia joissa ei ole tutkittu kunnolla, tulee välillä julkisuuteen surullisin seurauksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
13-vuotias ei ole enää mikään pikkulapsi, eli erottaa mikä on oikein ja väärin!! Huvittaa nuo kun pitää tätä teiniä jonain 5 vuotiaana joka ei ymmärrä mitä tekee/sanoo...nuo on niitä vanhempia joiden mukaan vika löytyy aina muista kun omasta pikku mussukasta vaikka oma lapsi tekisi mitä hirveetä teininä... tolla teinillä on vakavia mielenterveysongelmia, hirveä tilanne!
Toisaalta lasten "henkisessä iässä" on eroja. Usein lapsi jolla on oppimisvaikeus tai traumaattisia kokemuksia voi olla henkisesti nuorempi kuin ikäisensä. Olen ollut töissä koulussa ja päiväkodissa ja nähnyt omin silmin sen henkisen kirjon samanikäisissä lapsissa. Ehkä tämä lapsi on henkiseltä iältään 10-vuotias.
Kysy tytöltä että mitä hän haluaa ja ajaa takaa käytöksellään. Kerro hänelle eri vaihtoehdoista. Esim että jos hän käytöksellään haluaa ajaa sinut ja miehesi eroon ja onnistuu niin mikähän sen seuraus on. No tietenkin se että hän jää kahdestaan isänsä kanssa joka ei voi pitää hänestä huolta reissutyön takia. Sitten ainoa mahdollisuus on huostaanotto. Ymmärrän että tässä on tytöllä isoja tunteita mukana kuvioissa. Mutta tunteiden lisäksi hänen pitäisi tuossa iässä myös ymmärtää tilanteen ja eri vaihtoehtojen faktat ja seuraukset itselleen.
Jotenkin tuntuu, että jos lapsi on oikeasti kuraattorille kertonut pakkosyöttämisestä ym (kuinka tuon ikäistä on ylipäätään fyysisesti mahdollista pakkosyöttää...) olisi jo aika järeät toimenpiteet käynnissä, muukin kuin oikeudenkäynti. Ja jos lastensuojeluilmoituksia on tehty ja puhtaat paperit saatu, niin eikö tyttöön ole kohdistettu mitään tukitoimia/hoitoa.
Eli kummalliselta kuulostaa. Joskin tietysti kaikki on mahdollista. Mutta yleensä siinä vaiheessa, jos oikeuteen haastetaan lapsen kaltoinkohtelusta, ei lapsi enää fyysisesti ole kyseisen henkilön kanssa asumassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin on tärkeää, että olet yhteistyöhaluinen sossujen ja muiden kanssa. Tottakai heidän pitää tutkia tuommoiset väitteet, järkyttävä ajatuskin, että ei tutkittaisi! Äiti pahoinpitelee lapsiaan ja teinin huoli kuitattaisiin murrosikäisen temppuiluna, eihän se niin voi mennä. Tässä tapauksessa vauvasta ei varmaan löydy ravistelun merkkejä ja pienempien lasten ja kaikkien muiden kertomukset tukevat sinun tarinaasi, joten vaikea uskoa että oikeasti joutuisit mihinkään syytteeseen. Jos alat kiukutella sossuille ja koululle, se näyttäytyy kyllä vähintäänkin epäilyttävänä, joten suosittelen avoimuutta ja yhteistyötä. Tytölle pitää saada apua, ja parhaiten se onnistuu kun kerrot tilanteestanne rehellisesti.
Siis anteeksi nyt mutta millä perusteella väärästä syytöksestä suuttuminen on epäilyttävää? Se on normaali reaktio.
Kyllä tästä saa ja pitääkin suuttua. On suututtava suoraan lapselle ja sanottava, että nyt lähdetään selvittämään viranomaisten kanssa nämä väitteet. Että on täysin väärin valehdella. On myös tehtävä tiettäväksi, mitä vääristä syytöksistä seuraa viimeistään, kun lapsi täyttää 15. Tai itseasiassa nuoremmistakin voi tehdä rikosilmoituksen, mutta he eivät saa suoraa rangaistusta. On tehtävä selväksi, kuinka paha asia on näin valehdella ja manipuloida. Tällainen lapsi/nuori tarvitsee psykiatrista apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaa asua isänsä kanssa ja minut pois kuvioista. Se vaan ei oikein onnistu. On myös pikkusisaruksille tosi ilkeä välillä. Mies ei haluaisi tyttöä sijoitukseen, mutta ei varmaan oikein jää vaihtoehtoja. Tosi moni viranomainen selvästi uskoo tyttöä, mm meidän vauva piti tutkia väitetyn ravistelun jälkeen. Mulla on tosi nöyryytetty olo ja samalla olen myös raivoissani. Ap
No tietysti jokainen väitetty lapsen pahoinpitely tutkitaan, mitä te ihmiset oikein luulette? Että lapset voi itkeä koulussa ja päiväkodissa tulevansa hakatuksi, vanhemmat menee kirkkain silmin selittämään että lapsi valehtelee ja koko asia vain katoaa? Ei niin voi toimia. Jokainen pienikin epäily on pakko tutkia. Ei se tarkoita sitä, että teiniä uskottaisiin sokeasti tai varsinkaan sitä että sillä perusteella voisi syyttää ketään. Mutta viranomaisilla on velvollisuus selvittää ja tutkia. Aina. Siksi se vauvakin tutkittiin - siltä varalta että väite olisikin pitänyt paikkaansa ja jotain olisi löytynyt.
Vain lasu toimii noin, ei poliisi. En minä voi mennä ilman todisteita syyttämään naapuria murhaajaksi. Kukaan ei tutki yhtään mitään. Sen sijaan lasulle voi väittää mitä vain, ne tutkii aina. Ei mene ihan oikein.
Kyllä poliisi tutkii jos teet rikosilmoituksen, että naapuri on pahoinpidellyt sinut, tai myy huumeita tai jotain. Jos soitat ja kerrot kuulleesi heikoilta jäiltä avunhuutoja ja siellä on nyt avanto, on kohta järvi täynnä pelastajia. Tottakai jokainen lapsen pahoinpitelyn epäily pitää tutkia! Lapset ei aina osaa tai voi kertoa siitä itse. Näitä tapauksia joissa ei ole tutkittu kunnolla, tulee välillä julkisuuteen surullisin seurauksin.
Poliisi myös lopettaa esitutkinnan hyvin nopeasti ilman todisteita eikä tutki väärän värisiä sukkia tai taputtele ilmoittelijoita päähän että "kiitos kun olit rohkea kertomaan" satuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin on tärkeää, että olet yhteistyöhaluinen sossujen ja muiden kanssa. Tottakai heidän pitää tutkia tuommoiset väitteet, järkyttävä ajatuskin, että ei tutkittaisi! Äiti pahoinpitelee lapsiaan ja teinin huoli kuitattaisiin murrosikäisen temppuiluna, eihän se niin voi mennä. Tässä tapauksessa vauvasta ei varmaan löydy ravistelun merkkejä ja pienempien lasten ja kaikkien muiden kertomukset tukevat sinun tarinaasi, joten vaikea uskoa että oikeasti joutuisit mihinkään syytteeseen. Jos alat kiukutella sossuille ja koululle, se näyttäytyy kyllä vähintäänkin epäilyttävänä, joten suosittelen avoimuutta ja yhteistyötä. Tytölle pitää saada apua, ja parhaiten se onnistuu kun kerrot tilanteestanne rehellisesti.
Siis anteeksi nyt mutta millä perusteella väärästä syytöksestä suuttuminen on epäilyttävää? Se on normaali reaktio.
Suuttuminen on normaalia, aikuisen kiukuttelu ja sossujen vastustaminen ja yhteistyöstä kieltäytyminen ei ole vastuullisen vanhemman toimintaa.
En usko sanaakaan. Sen kyllä, että miehesi on tyypillinen velttiö.