Voiko todella mennä niin, että 13v lapsipuoli saa hankittua mulle tuomion pahoinpitelystä vaikka en ole tehnyt mitään?
Miehen lapsi muutti meille pari vuotta sitten äitinsä päihderiippuvuuden takia, ja on aina vihannut minua, jo silloin kun kävi vain lomilla ja joka toinen viikonloppu. Mies on reissutöissä joten olen pääasiassa vastuussa lapsista, tän teinin lisäksi meillä on 3 yhteistä pienempää.
Tyttö on selkeästi ottanut asiakseen tuhota minut, on systemaattisesti esim kuraattorilla kertonut miten hirveä olen, tukistan ja haukun ja pakko syötän häntä kuulemma, myös sanonut että lyön nuorempia lapsia ja ravistelen vauvaa. Mikään ei pidä paikkaansa. Muutaman kerran olen huutanut tytölle, sen myönnän. Meidän kaikista lapsista on tehty ls-ilmoituksia tytön kertoman perusteella. Mies on puolellani, mutta sillä ei tunnu olevan väliä.
Tää on yhtä painajaista, en enää oikein pysty syömään enkä nukkumaan. En tiedä miksi hän niin kovin vihaa minua, ehkä on katkera kun ei voi asua omalla äidillään. Vaadin vain kunnioittavaa käytöstä ja ikätasoisia kotitöitä, tämä tuntuu olevan hänelle liikaa.
Oisko kellään täällä kokemusta mistään vastaavasta?
Kommentit (333)
Minusta ap:n pitäisi nyt ajatella omien lastensa parasta ja muuttaa eroon miehestä. Mies hoitaa sitten oman lapsensa miten parhaiten näkee. Tämä saattaa vaatia ammatin vaihtamista ja ehkä tilapäistä työttömyyttäkin, mutta nyt prioriteetit kuntoon. Miehen velvollisuus on huolehtia lapsestaan ja ap:n velvollisuus huolehtia omistaan. Kun se ei kohtuudella onnistu saman katon alla niin pitää muuttaa erilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uutta kakaraa tehdään ja entiset jätetään heitteille ja sitten joku uusi tyhjäpäinen tyhjästä tullut ihminen alkaa määräämään niin shokkihan se on. Hän vihaa sinua kun sinulla ei ole mitään ymmärrystä ja perustanut perheen vain saadaksesi omia kakaroita. Älykäs ihminen vaistoaa että on ihan ulkopuolinen ja joku välttämätön pakko vain siellä sun uusiperheesi tiellä, rasitteena.
Mikähän sun ongelma on? Isäkö hylkäsi vai äiti vai molemmat? 🤔
No tottahan tuo on. Äiti ryyppää ja isää ei kiinnosta. Kasvatusvastuu lykätty vieraalle aikuiselle josta teini ei pidä. Silti se mies, jota ei entisenkään elämän lapset kiinnosta päättää tehdä uuden emännän kanssa lapsia joita ei niitäkään viitsi hoitaa. Onhan tuossa kuviossa nyt aika monta kertaa kerjätty verta nenästä, ei ihme että lapsista kasvaa häiriintyneitä.
Vierailija kirjoitti:
Haluaa asua isänsä kanssa ja minut pois kuvioista. Se vaan ei oikein onnistu. On myös pikkusisaruksille tosi ilkeä välillä. Mies ei haluaisi tyttöä sijoitukseen, mutta ei varmaan oikein jää vaihtoehtoja. Tosi moni viranomainen selvästi uskoo tyttöä, mm meidän vauva piti tutkia väitetyn ravistelun jälkeen. Mulla on tosi nöyryytetty olo ja samalla olen myös raivoissani. Ap
No tietysti jokainen väitetty lapsen pahoinpitely tutkitaan, mitä te ihmiset oikein luulette? Että lapset voi itkeä koulussa ja päiväkodissa tulevansa hakatuksi, vanhemmat menee kirkkain silmin selittämään että lapsi valehtelee ja koko asia vain katoaa? Ei niin voi toimia. Jokainen pienikin epäily on pakko tutkia. Ei se tarkoita sitä, että teiniä uskottaisiin sokeasti tai varsinkaan sitä että sillä perusteella voisi syyttää ketään. Mutta viranomaisilla on velvollisuus selvittää ja tutkia. Aina. Siksi se vauvakin tutkittiin - siltä varalta että väite olisikin pitänyt paikkaansa ja jotain olisi löytynyt.
Ap ei kykene ajattelemaan lasten parasta.
Mun sukulaisperheessäni on kai vähän vastaava tilanne. Äitipuoltaan vihaava teinityttö on parhaan ystävänsä kanssa tehnyt poliisille ilmoituksen pahoinpitelystä, johon äitipuoli on muka syyllistynyt, kohteena siis tämä teinityttö. Vain tytöt ja äitipuoli itse tietävät kuka valehtelee, mutta aika vaikeassa paikassa ovat nyt viranomaiset (ja tytön isä!), kun mitään todisteita ei ole kumpaankaan suuntaan ja todistajaakaan ei voi pitää luotettavana. Itsekään en oikein tiedä kumpaa uskoa, äitipuoli ei vaikuta väkivaltaan taipuvaiselta, mutta toisaalta mistä sitä koskaan tietää... ja kyseinen tyttö taas on ennenkin keksinyt tarinoita saadakseen tahtonsa läpi, mutta sehän ei tarkoita sitä, että on keksinyt myös tämän pahoinpitelyn. Ja paras ystävä taas todistaa juuri niin kuin tämä tytär häntä pyytää todistamaan. Voisin kuvitella, että vastaavia tapauksia on poliisilla tutkittavana enemmänkin.
Mä varmaan tekisin lasun tuosta lapsesta, ihan selkeästi tarvitsee ammattiapua. Tuossa tilanteessa sijoitus voisi olla ihan paikallaan, kun äitinsä ei kykene ottamaan lapsesta huolta, isänsä on paljon pois ja sinulla ap on niitä omiakin lapsia huolehdittavana, ja ensisijaisesti ajateltava heidän hyvinvointiaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun sukulaisperheessäni on kai vähän vastaava tilanne. Äitipuoltaan vihaava teinityttö on parhaan ystävänsä kanssa tehnyt poliisille ilmoituksen pahoinpitelystä, johon äitipuoli on muka syyllistynyt, kohteena siis tämä teinityttö. Vain tytöt ja äitipuoli itse tietävät kuka valehtelee, mutta aika vaikeassa paikassa ovat nyt viranomaiset (ja tytön isä!), kun mitään todisteita ei ole kumpaankaan suuntaan ja todistajaakaan ei voi pitää luotettavana. Itsekään en oikein tiedä kumpaa uskoa, äitipuoli ei vaikuta väkivaltaan taipuvaiselta, mutta toisaalta mistä sitä koskaan tietää... ja kyseinen tyttö taas on ennenkin keksinyt tarinoita saadakseen tahtonsa läpi, mutta sehän ei tarkoita sitä, että on keksinyt myös tämän pahoinpitelyn. Ja paras ystävä taas todistaa juuri niin kuin tämä tytär häntä pyytää todistamaan. Voisin kuvitella, että vastaavia tapauksia on poliisilla tutkittavana enemmänkin.
Nää tapaukset on yllättävän yleisiä. Poliisi osaa suhtautua niihin aika asiallisesti. Lasu sen sijaan on iso ongelma. Yleensä asettuvat täysin lapsen puolelle kuuntelemaan nyyhkytarinaa eikä ole ollenkaan ennustettavissa mitä seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaa asua isänsä kanssa ja minut pois kuvioista. Se vaan ei oikein onnistu. On myös pikkusisaruksille tosi ilkeä välillä. Mies ei haluaisi tyttöä sijoitukseen, mutta ei varmaan oikein jää vaihtoehtoja. Tosi moni viranomainen selvästi uskoo tyttöä, mm meidän vauva piti tutkia väitetyn ravistelun jälkeen. Mulla on tosi nöyryytetty olo ja samalla olen myös raivoissani. Ap
No tietysti jokainen väitetty lapsen pahoinpitely tutkitaan, mitä te ihmiset oikein luulette? Että lapset voi itkeä koulussa ja päiväkodissa tulevansa hakatuksi, vanhemmat menee kirkkain silmin selittämään että lapsi valehtelee ja koko asia vain katoaa? Ei niin voi toimia. Jokainen pienikin epäily on pakko tutkia. Ei se tarkoita sitä, että teiniä uskottaisiin sokeasti tai varsinkaan sitä että sillä perusteella voisi syyttää ketään. Mutta viranomaisilla on velvollisuus selvittää ja tutkia. Aina. Siksi se vauvakin tutkittiin - siltä varalta että väite olisikin pitänyt paikkaansa ja jotain olisi löytynyt.
Vain lasu toimii noin, ei poliisi. En minä voi mennä ilman todisteita syyttämään naapuria murhaajaksi. Kukaan ei tutki yhtään mitään. Sen sijaan lasulle voi väittää mitä vain, ne tutkii aina. Ei mene ihan oikein.
Sille joka väittää ap:n olevan vastuussa; ei aikuinen toki voi jättää alaikäistä heitteille jos hänen vastuulleen on sellainen jätetty. Kuitenkin lain silmissä huoltajat ovat vastuussa huollettavastaan, esim. ap ei voi pakottaa teiniä lääkäriin/psykiatrille. Virallinen vastuu on eri asia kuin heitteillejättö. Niin valitettava epäkohta kuin se onkin, äiti-/isäpuoli ei ole virallisesti vastuussa kotonaan asuvista lapsipuolista.
Isän pitäisi ottaa nyt vastuu ja tulla kotiin. Joo, teidän taloudellinen tilanne tulee kärsimään, mutta sellasta se elämä on. Kaikkea ei voi ennakoida. Vastuu pitää kuitenkin vanhemman ottaa tollasessa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on vääntänyt miehelle jo kolme lasta ja kehtaa valittaa miehen yhdestä lapsesta.
Kun menit yhteen ap kumppanisi kanssa, tiesithän jo että hänellä on lapsi, joka mahdollisesti voi jossain vaiheessa myös tulla huolettavaksenne.
Kyllä se sun miehesikin on lujilla ap, hän elättää neljää lasta työllään, ja maksaa muitakin kuluja, vai oletko sinä ap työssä?
Jos lapsia hankkii niistä on vastuussa täysi-ikäisyyteen saakka, siis myös tästä 13.v, tytöstä miehesi on vastuussa.Jos ette tee mitään tilanteen rauhoittamiseksi, jätätte tavallaan lapsen heitteille, ja se kyllä näkyy tulevaisuudessa.
Pikkasen tuo aloitus vaikuttaa oudolta, joko porvoolaiselta tai sitten tuossa perheessä jokin mättää pahasti.
"Kehtaan valittaa"?? En valittanut lapsesta, kysyin neuvoja ja apua. Mulla ei ole missään vaiheessa ollut mitään lasta vastaan, päinvastoin koska tiedän miten rankkaa hänellä on ollut, alussa kohtelin jopa silkkihansikkain. Ja sitä tilannettahan me tässä on yritetty "rauhoittaa" kuten jo kerroin. Viranomaisista ei ole juurikaan apua ollut. Olisiko sinulla haukkumisen sijaan jotain rakentavaa käytännön neuvoa antaa? Ap
Olen ollut samanlaisessa tilanteessa jossa oma tytär vihasi ja inhosi miestäni ( oltiin yhdessä siitä alkaen kun tyttö oli 3 v) ja teki kaikenmaailman temppuja koko ajan, käyttäytyi huonosti ja raivosi kaikesta: haettiin ammattiapua, sillä murrosikäisenä oli todella hurja. Aikuisena hän kertoi minulle, että oli ollut vaan niin kauhean mustasukkainen minusta, kateellinen uudelle vauvalle ja ainoa mitä halusi oli se, että asuisin vain hänen kanssaan.Murrosikä loppuu aikanaan ja niin kaikki muukin: ihjana nähdä miten lämmin suhde tyttärelläni ja miehelläni on ! Me kestettiin kaikki se, otettiin apua vastaan, helppoa ei ollut mutta kaikki oli sen arvoista. Meillä kaikilla nyt todella hyvät lämpimät v älit ja meidän avioliitto kesti kaiken.Älkää luovuttako, lapsenne tarvitsee vain ulkopuolista apua, kuten koko perheenne ! Ette voi syyttää tai vierittää syitä murrosikäisen lapsen päälle, hän vasta hakee paikkaansa tässä maailmassa. Rakastakaa, välittäkää ja lopettaa kaikki turha "nalkuttaminen", ainoastaan kaikesta todella tärkeästä (koulu,kotiintuloajat ym sellaiset) pidätte kiinni. Älkää ainakaan KOSKAAN hylätkö lasta muualle.
Täytyy olla aika kultakimpale mieheksi, kun siedät tollasta.
Jos muutenkin elät jo ns. yksinhuoktajan arkea, niin mikset muuta sitä todeksi?
Taloudellisesti tulet pärjäämään ihan o.k ja ainakin saisitte rauhallisen stressivapaan elämän.
Miksi lasu nähdään pahiksena? Se on lasta auttava taho, johtui ongelmat mustä hyvänsä.
Ap:lle; olen ollut vastaavassa mutta lievemmässä tilanteessa. Tultiin poikapuolen kanssa hyvin juttuun muutoin, mutta koska oli "vapaana kasvanut" (isä pitkät päivät pois) niin ei ollut koskaan oppinut noudattamaan kotona mutään sääntöjä. Eleli päivät kuin pellossa, ja isä illalla siivoili jäljet. Alkuun kaikki meni hyvin (tapailuvaihe ja yhteenmuutto), mutta ajan kanssa poikaa alkoi ärsyttämään ihan perusasiat (roskat piti laittaa roskiin jne) vaikka minä en edes ollut se kuka asian otti esille, vaan hänen isänsä. Alkoi keksimään isälleen juttuja kuinka eaivoan hänelle ja uhkailen kuolemalla ym. Isä toki tiesi ettei ne ole totta, mutta väsyi tilanteeseen ja alkoi syyttelemään minua (oletti että teen jotain poikaa ärsyttääkseni). Poika nimitteli minua kiroillen kun isä ei ollut paikalla.
Väsyin tilanteeseen ja juttelin isän kanssa rauhallisesti tilanteesta. Isä ymmärsi, ja otti pojan mukaan keskusteluun, ja juttelimme rauhassa kolmistaan että nyt laadimme yhteiset säännöt joita kaikkien tulee noudattaa. Yhteishenki vaikutti hyvältä, joten olin toiveikas että tilanne korjaantuu. Ei mennyt kuin pari päivää niin poika alkoi kiusaamaan meidän muita lapsia, johon jouduin puuttumaan. Poika haki kättä pidempää ja uhkaili sen kanssa. Tein ilmoituksen poliisille ja lasun, ja muutin välittömästi pois muita lapsia suojellakseni. He oireilivat pitkään.
Älä anna tilanteen mennä liian pitkälle, siinä kärsii vain lapset. Jos et saa tilannetta nopeasti muuttumaan niin katkaise tilanne ja ota etäisyyttä. Asiat voi kärjistyä nopeasti, ja jos kuvioissa on pieni vauva niin hän on suurimmassa vaarassa.
Ap:n mies elää normaalia, rauhallista arkeaan tien päällä eikä välitä kenestäkään muusta. Miksi mies nyt muuttaisi elämäänsä. Sittenhän hön joutuisi kohtaamaan tilanteen ja ottamaan vastuuta.
Vastuullinen ihminen olisi alunperinkin pitänyt huolen esikoisestaan eikä olisi jättänyt lasta alkoholisti äidille ja perustanut uutta suhdetta toisen kanssa ja hankkinut tilanteeseen kolme uutta lasta ja sitten tehnyt reissutyötä.
Kehotan ap:tä miettimään tota kuviota todella tarkkaan ja kysymään itseltään onko mies todellakin sen arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Haluaa asua isänsä kanssa ja minut pois kuvioista. Se vaan ei oikein onnistu. On myös pikkusisaruksille tosi ilkeä välillä. Mies ei haluaisi tyttöä sijoitukseen, mutta ei varmaan oikein jää vaihtoehtoja. Tosi moni viranomainen selvästi uskoo tyttöä, mm meidän vauva piti tutkia väitetyn ravistelun jälkeen. Mulla on tosi nöyryytetty olo ja samalla olen myös raivoissani. Ap
No, onhan viranomaisten kai pakko asiaa selvittää, jos noinkin vakava syytös on esitetty.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lasu nähdään pahiksena? Se on lasta auttava taho, johtui ongelmat mustä hyvänsä.
Ap:lle; olen ollut vastaavassa mutta lievemmässä tilanteessa. Tultiin poikapuolen kanssa hyvin juttuun muutoin, mutta koska oli "vapaana kasvanut" (isä pitkät päivät pois) niin ei ollut koskaan oppinut noudattamaan kotona mutään sääntöjä. Eleli päivät kuin pellossa, ja isä illalla siivoili jäljet. Alkuun kaikki meni hyvin (tapailuvaihe ja yhteenmuutto), mutta ajan kanssa poikaa alkoi ärsyttämään ihan perusasiat (roskat piti laittaa roskiin jne) vaikka minä en edes ollut se kuka asian otti esille, vaan hänen isänsä. Alkoi keksimään isälleen juttuja kuinka eaivoan hänelle ja uhkailen kuolemalla ym. Isä toki tiesi ettei ne ole totta, mutta väsyi tilanteeseen ja alkoi syyttelemään minua (oletti että teen jotain poikaa ärsyttääkseni). Poika nimitteli minua kiroillen kun isä ei ollut paikalla.
Väsyin tilanteeseen ja juttelin isän kanssa rauhallisesti tilanteesta. Isä ymmärsi, ja otti pojan mukaan keskusteluun, ja juttelimme rauhassa kolmistaan että nyt laadimme yhteiset säännöt joita kaikkien tulee noudattaa. Yhteishenki vaikutti hyvältä, joten olin toiveikas että tilanne korjaantuu. Ei mennyt kuin pari päivää niin poika alkoi kiusaamaan meidän muita lapsia, johon jouduin puuttumaan. Poika haki kättä pidempää ja uhkaili sen kanssa. Tein ilmoituksen poliisille ja lasun, ja muutin välittömästi pois muita lapsia suojellakseni. He oireilivat pitkään.
Älä anna tilanteen mennä liian pitkälle, siinä kärsii vain lapset. Jos et saa tilannetta nopeasti muuttumaan niin katkaise tilanne ja ota etäisyyttä. Asiat voi kärjistyä nopeasti, ja jos kuvioissa on pieni vauva niin hän on suurimmassa vaarassa.
Lasu tunnetusti myös rikkoo perheitä kun tunkevat lusikkansa soppaan ilman syytä kun joku ulkopuolinen haluaa kiusata perhettä. Ei ne silloin lapsia suojele vaan kuormittaa turhaan niiden perhettä.
Kuulostaa samanlaiselta menolta kuin meillä aikoinaan. Lapsi oli mua kohtaan aivan kamala. Keksi päästään juttuja ja koetti saada mut ongelmiin. Lapsi on nyt 21, välit on hyvät ja hän on itse sanonut, että hän syytti mua perheensä rikkoutumisesta. Nykyään tajuaa, että ei mulla ollut mitään tekemistä asian kanssa.
Mä ja mieshän tavattiin ensimmäisen kerran 3 vuotta erosta, kun lapsi oli 7 eli en ole missään vastuussa asiasta. Mun tulo kuvioihin aiheutti sen, että lapsen haaveet vanhempien paluusta yhteen kaatui. Eli olin lapsen silmissä se kamala akka, joka hajotti perheen. Ja kun me ei erottu ja meille syntyi lapsi (miehen lapsi oli tuolloin 10) oli se viimeinen niitti ja lapsi ymmärsi että asiat ei enää ikinä palaa siihen ydinperhe kolmestaan.
Lapsi muutti meille pysyvästi kun oli 11, koska hänen äitinsä ajautui talousongelmiin ja koki itse, että ei pysty huolehtimaan lapsesta, koska hän joutui muuttamaan yksiöön pois lapsen koulun alueelta yms. Lapsi siis muutti meille, että koulu pysyy samana yms.
Tässä kohtaa lapsi aloitti kampanjan jonka tarkoitus oli päästä eroon minusta. Hän syytti mua pahoinpitelyistä ja selitti koulussa vaikka mitä tarinoita miten mä jätän tämän taaperoikäisen lapsen yksin ja riehun kännissä ja häntä pelottaa.
Meillä teini-ikäinen kapinoi kotona ja kertoi kouluun ja sossuun että "pelkää että käydään käsiksi", ilman mitään syytä ja ilman mitään todisteita, ei ole ollut väkivaltaa, eikä sillä ole koskaan uhkailtu.
Sossu otti ilmoituksen tosissaan, tuli ilmoittamatta kiireelliselle käynnille ja puhuttiin sijoituksesta, jos lapsi kerta on vaarassa kotona. Totesivat toki käydessään, ettei vaaraa ole, eikä sijoitusta tarvitse mutta kyllä minut yllätti se, että sossun reaktio tuntuu olevan aika raju ilman mitään konkreettista näyttöä. Tilanne laukesi sillä kun nuori sanoi että uskaltaa jäädä kotiin, jos olisi sanonut ettei uskalla, olisi sijoittaneet asian selvittelyn ajaksi vaikka me vanhemmat kerrottiin mitä taustalla on ollut ja suoraan sanoivat ettei meitä epäillä mistään. Mutta jos nuori kokee noin, niin se kuulemma riittää. Meillä nuorta ei sossun puolelta mitenkään moitittu perättömästä ilmoituksesta. Söi kyllä luottamusta viranomaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä teini-ikäinen kapinoi kotona ja kertoi kouluun ja sossuun että "pelkää että käydään käsiksi", ilman mitään syytä ja ilman mitään todisteita, ei ole ollut väkivaltaa, eikä sillä ole koskaan uhkailtu.
Sossu otti ilmoituksen tosissaan, tuli ilmoittamatta kiireelliselle käynnille ja puhuttiin sijoituksesta, jos lapsi kerta on vaarassa kotona. Totesivat toki käydessään, ettei vaaraa ole, eikä sijoitusta tarvitse mutta kyllä minut yllätti se, että sossun reaktio tuntuu olevan aika raju ilman mitään konkreettista näyttöä. Tilanne laukesi sillä kun nuori sanoi että uskaltaa jäädä kotiin, jos olisi sanonut ettei uskalla, olisi sijoittaneet asian selvittelyn ajaksi vaikka me vanhemmat kerrottiin mitä taustalla on ollut ja suoraan sanoivat ettei meitä epäillä mistään. Mutta jos nuori kokee noin, niin se kuulemma riittää. Meillä nuorta ei sossun puolelta mitenkään moitittu perättömästä ilmoituksesta. Söi kyllä luottamusta viranomaisiin.
Tämä! Lapset ja teinit tietävät jo sen että tuo on järjestelmä jota on todella helppo väärinkäyttää eikä mitään sanktiota tule. tädit vaan silittelee päätä että "kiitos kun olit rohkea ja ilmoitit".
Että hirvas jaksaa.