Voiko todella mennä niin, että 13v lapsipuoli saa hankittua mulle tuomion pahoinpitelystä vaikka en ole tehnyt mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On todella yleistä, että mielenterveydeltään hukassa oleva lapsi tai nuori ottaa tällaiset aseet käyttöön ymmärtämättä seurauksia tai jopa ne ymmärtäen.

Muutama vinkki, kuinka toimia:

- 15v täyttänyt on rikosoikeudelisessa vastuusta. 15 ja 15+ -vuotiaasta tee heti rikosilmoitus kunnianloukkauksesta.

- Alle 15v - ota itse yhteys viranomaisiin ja asia puheeksi.

- Selvitysten ajaksi voisi sopia, että nuori menee sijoitukseen. Tilanne laukeaa usein jo sillä, että lapsi ei saakaan kiristettyä asialla.

- Kieltäydy jäämästä yksin lapsen/nuoren kanssa. Vaadi, että toinen vanhempi hommaa aina hoitajan paikalle.

Jäisittekö parisuhteeseen, jos puoliso tekisi rikosilmoituksen lapsestasi?

Kyllä tietenkin pitää ensin ottaa puolisolle puheeksi, että kuinka vakava asia on joutua tällaisen valehtelun uhriksi toisen lapsen takia ja antaa puolisolle mahdollisuus korjata asia. Varmasti isällekin kova paikka, että oma lapsi on näin hukassa.

Omat keskustelunsa saa nauhoittaa, joten sinuna yrittäisin saada nauhalle keskustelun, jossa tyttö myöntää valehdelleensa. Kysyt esim. miksi tekee sellaista. Itsellekin tuli ensimmäisenä mieleen, että eroaisin ja veisin muut lapset turvaan. Mutta sehän on juuri se, mihin tyttö pyrkii. Näin oppisi, että manipulointi ja valehtelu kannattaa.

Kuulostaa siltä, että ap:lla itsellään on pahat mielessään. Outo lähestymiskulma asiaan. Aloitus on epäuskottava provo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin on tärkeää, että olet yhteistyöhaluinen sossujen ja muiden kanssa. Tottakai heidän pitää tutkia tuommoiset väitteet, järkyttävä ajatuskin, että ei tutkittaisi! Äiti pahoinpitelee lapsiaan ja teinin huoli kuitattaisiin murrosikäisen temppuiluna, eihän se niin voi mennä. Tässä tapauksessa vauvasta ei varmaan löydy ravistelun merkkejä ja pienempien lasten ja kaikkien muiden kertomukset tukevat sinun tarinaasi, joten vaikea uskoa että oikeasti joutuisit mihinkään syytteeseen. Jos alat kiukutella sossuille ja koululle, se näyttäytyy kyllä vähintäänkin epäilyttävänä, joten suosittelen avoimuutta ja yhteistyötä. Tytölle pitää saada apua, ja parhaiten se onnistuu kun kerrot tilanteestanne rehellisesti.

Siis anteeksi nyt mutta millä perusteella väärästä syytöksestä suuttuminen on epäilyttävää? Se on normaali reaktio.

Suuttuminen on normaalia, aikuisen kiukuttelu ja sossujen vastustaminen ja yhteistyöstä kieltäytyminen ei ole vastuullisen vanhemman toimintaa.

Yhteistyöstä nimenomaan kannattaa kieltäytyä silloin kun vielä voi. Jokaikinen järkevä sen tajuaa. Kukaan ei halua niitä lähäreitä sohvalleen. Mitään apua siitä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että ap:lla itsellään on pahat mielessään. Outo lähestymiskulma asiaan. Aloitus on epäuskottava provo.

Tämä palsta on nykyisin pullollaan provoja. Aitoja aloituksia ei juurikaan enää ole. Jotkut joutilaat viettävät päivänsä kirjoittelemalla tänne aamusta iltaan.

Tuo aloittaja kuulostaa oikeasti petolliselta, enkä usko, että aloitus on aito.

Monet täällä sanoneet, että ei pidä antaa periksi mitä tytön oletetaan haluavan eli äitipuoli lapsineen eroon tytöstä. Olen eri mieltä. Ihminen ei ole mikään koira. Koira oppii herkkunamista antamaan tassua tai olla haukkumatta. Tämä ei kuitenkaan ole tällainen ärsyke-reaktio tilanne. Jos teini erotetaan joksikin aikaa äidistä ja lapsista, niin sinä aikana asiaa voidaan aktiivisesti käsitellä ja paluu tehdä suunnitellusti ja kaikin puolin kommunikoiden. Ei siinä mitään manipuloimista opi. Tilanne on nyt aika tulehtunut joten pieni hajurako voisi rauhoittaa pahimmat haavat puolin ja toisin.

Surullinen asiahan on se, että lapset ja nuoret, joita oikeasti kohdellaan huonosti ovat yleensä hiljaa. Nämä joka paikkaan valittajat ovat taas näitä mielensäpahoittajia kasvamassa aikuisiksi, joiden alkukasvatus mennyt pieleen ja manipuloinnista sekä valehtelusta tullutr normaali tapa saada haluamansa.

Enkä siis sano, ettei lapsia ja nuoria kohdella väärin, kyllä kohdellaan ja pahasti, mutta nämä satuilijat eivät niitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Monet täällä sanoneet, että ei pidä antaa periksi mitä tytön oletetaan haluavan eli äitipuoli lapsineen eroon tytöstä. Olen eri mieltä. Ihminen ei ole mikään koira. Koira oppii herkkunamista antamaan tassua tai olla haukkumatta. Tämä ei kuitenkaan ole tällainen ärsyke-reaktio tilanne. Jos teini erotetaan joksikin aikaa äidistä ja lapsista, niin sinä aikana asiaa voidaan aktiivisesti käsitellä ja paluu tehdä suunnitellusti ja kaikin puolin kommunikoiden. Ei siinä mitään manipuloimista opi. Tilanne on nyt aika tulehtunut joten pieni hajurako voisi rauhoittaa pahimmat haavat puolin ja toisin.

Lapsi hetkeksi sijoitukseen ja ammattiavun piiriin. Sieltä paluu hallitusti.

Ihmiset uskovat ap:n juttuja.

Ap:n pitäisi mennä töihin tai johonkin harrastukseen. Neljän seinän sisällä ajatukset kiertävät vain kehäänsä. Jutussa mättää useampikin seikka.

Vierailija kirjoitti:

Surullinen asiahan on se, että lapset ja nuoret, joita oikeasti kohdellaan huonosti ovat yleensä hiljaa. Nämä joka paikkaan valittajat ovat taas näitä mielensäpahoittajia kasvamassa aikuisiksi, joiden alkukasvatus mennyt pieleen ja manipuloinnista sekä valehtelusta tullutr normaali tapa saada haluamansa.

Enkä siis sano, ettei lapsia ja nuoria kohdella väärin, kyllä kohdellaan ja pahasti, mutta nämä satuilijat eivät niitä ole.

Sama seikka koskee myös aikuisia. Ne pahimmat satuilijat ovat itse yleensä jotain apua vailla.

Lapsella tuntuu oleva paljon ongelmia, ja ehkä purkaa sinuun, turvalliseen aikuiseen? Mutta ei ole sinun tehtävä toimia terapeuttina, rakastavana aikuisena kylläkin.

Ammattilaisen apua vaatii tyttöparka, tsemppiä sen saamiseen <3

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset uskovat ap:n juttuja.

Ap:n pitäisi mennä töihin tai johonkin harrastukseen. Neljän seinän sisällä ajatukset kiertävät vain kehäänsä. Jutussa mättää useampikin seikka.

Aina yhtä ihania nää palstasalapoliisit, jotka _TIETÄÄ_ mikä voi olla totta ja mikä ei. Ootte pusipusi kultia <3 Sanavarastoonne kuuluu varmaan lähes päivittäin "mitäs minä sanoin", "enkös ollutkin oikeassa" ja "hyvää hyvyyttäni osoitin muille trollin, he kun eivät itse ole niin älykkäitä sitä huomaamaan, ai kuinka erinomainen olenkaan"

Tyttö tarvitsee selvästi apua, mutta vaikuttaa kertomasi perusteella tyypiltä, jota ei voi auttaa. Kas, kun ketään ei voi väkisin auttaa. Jos onnistuttekin saamaan lapsen avun piiriin, niin en löisi vetoa, että se mitään hyödyttää. Ehkä aika hioo särmät, mutta jaksatko siihen asti...?

Vierailija kirjoitti:

Surullinen asiahan on se, että lapset ja nuoret, joita oikeasti kohdellaan huonosti ovat yleensä hiljaa. Nämä joka paikkaan valittajat ovat taas näitä mielensäpahoittajia kasvamassa aikuisiksi, joiden alkukasvatus mennyt pieleen ja manipuloinnista sekä valehtelusta tullutr normaali tapa saada haluamansa.

Enkä siis sano, ettei lapsia ja nuoria kohdella väärin, kyllä kohdellaan ja pahasti, mutta nämä satuilijat eivät niitä ole.

Valitettavasti pakko olla samaa mieltä. Moni lapsi tekee oikeasti kaikkensa jotta omituinen ja vääristynyt tilanne kotona ei missään nimessä paljastuisi muille. Täydelliset kulissit. 

Sitten taas on näitä lapsia, jotka ovat huomanneet että saavat huomiota kun väittävät tällaista kuten tässä ap:n tapauksessa on käynyt. Monet lapset ovat erittäin tietoisia omista oikeuksistaan (mutta hyvin tietämättömiä velvollisuuksistaan). Esimerkiksi koululaiset kuvaavat tunnilla opettajaa, ja sanovat että et voi tehdä mitään sillä olen alle 15-vuotias, en ole rikosoikeudellisessa vastuussa. Tai perseillään mutta tiedetään ettei opettaja voi heittää luokasta ulos, oppilasta ei voi jättää vahtimatta missään tilanteessa. 

Tässä unohtuu monilta nyt se, että jotkut ihan jo persoonallisuuden piirteensä vuoksi reagoi ulospäin ja toiset sisäänpäin. Se että reagoi ulospäin taitaa yleensä olla hoidon kannalta parempi asia kuin sisäänsä patoavat tyypit.

Vierailija kirjoitti:

Monet täällä sanoneet, että ei pidä antaa periksi mitä tytön oletetaan haluavan eli äitipuoli lapsineen eroon tytöstä. Olen eri mieltä. Ihminen ei ole mikään koira. Koira oppii herkkunamista antamaan tassua tai olla haukkumatta. Tämä ei kuitenkaan ole tällainen ärsyke-reaktio tilanne. Jos teini erotetaan joksikin aikaa äidistä ja lapsista, niin sinä aikana asiaa voidaan aktiivisesti käsitellä ja paluu tehdä suunnitellusti ja kaikin puolin kommunikoiden. Ei siinä mitään manipuloimista opi. Tilanne on nyt aika tulehtunut joten pieni hajurako voisi rauhoittaa pahimmat haavat puolin ja toisin.

Silläkö ei ole mitään väliä, miten pahasti muuttaminen ja vanhempien eri osoitteissa asuminen vaikuttaa niihin muihin lapsiin? Että he oppivat, että heidän on siirryttävä pois jaloista, pois kotoaan johonkin kämppään, kun joku heille ulkopuolinen teini tulee sekoilemaan ja valehtelemaan? Teini sijoitukseen, ei tuossa vaan ole mitään muuta vaihtoehtoa. Tuon ikäisellä on defenssit niin korkealla, ettei pysty myöntämään olevansa väärässä. Joo, teinille jää varmasti traumoja joita käsittelee terapiassa aikanaan. Mutta vielä voi estää ettei muut lapset traumatisoidu myös.

Paha homma. Kun rikkinäiseen perheeseen muuttaa, niin voi olla perheidylli kaukana. Tyttö tuskin vihaa sinua sen takia mitä olet tehnyt/jättänyt tekemättä mutta niilläkin on varmaan ollut korostava vaikutus. Teillä on pelissä nyt poissa oleva isä ja äiti jolla päidetausta, eroon joutuminen äidistä ja vielä vanhemopien ero. Eli hylkäämisen kokemus hyvin monella tavalla tullut lapselle jo tutuksi. Uusi perhe eli sinä yhteiset lapset, jotka varmaan saavat nuoresta ikänsä takia eniten huolenpitoa vahvistavat tätä kokemusta. Neuvontaa ja keskusteluapua varmaan tässä kaipaisitte.

Kyllä nyt minäkin tai joku muukin varmasti suuttuisi, jos syytettäisiin asiasta, mitä ei ole varmasti tehnyt. Jotkut eivät taida tietää ihmisten tunteista yhtään mitään. Tietyt tunteet tietyissä tilanteissa kuuluu asiaan, se ratkaisee vain mitä niiden kanssa toimii. Viaton ihminen totta kai kokee kiukkua, se on täysin normaalia tuossa tilanteessa. Se kiukku voi pistää töpinäksi ja toiminaan. Kuka tietää mitä siellä päihderiippuvaisen kotona on käynyt ja vaikuttanut tähän teiniin. Ihminen yleensä inhoaa muutoksia ja siihen reagoidaan aggressiivisesti, nuoret varsinkin kun eivät ole vielä kehittyneet. Tämä teini juuri ei voi asua oman äitinsä kanssa ja nyt pelkää varmaan, että isän uusi puoliso veisi kaiken. Vaikka mitä sanoisi, ei teini usko ja se näkee noista teoista jo. Tietyn ihmisen, varsinkin nuoren, mieli herkästi pelkää ja reagoi siihen tuolla tavalla, mistä valitetavasti koituu apille merkittävää haittaa. Teini tuntee vain pahan olonsa eikä osaa tai halua miettiä muita, kun on vielä nuori tai vain luonteeltaan tuollainen, molemmat voi olla, mutta vaikka kuinka noita miettisi, asia ei silti ratkea. Tällaiseen asiaan tarvitaan ehdottomasti asiantuntijoita, luulisi sen olevan nyt itsestään selvää kun nuori on otettu päihderiippuvaisen äidin kodista. Surullista kun Ap ja hänen lapsensakin joutuvat tästä kärsimään. Ja Ap, ehdottomasti tsemppiä! Olet uhri tässä ja toivottavasti tilanne ratkeaa. Teet sen minkä pystyt ja älä välitä ihmisten puheista täällä, siis näiden jotka yrittävät mollata tai kiusata sinua. He eivät voi tietää, miltä tämä tilanne tuntuu (osa totta kai voi, jos ovat kokeneet saman) ja kuten joku täällä sanoi, ilman todisteita et voi joutua syytteesen. Helpostihan ihminen voi sanoa jonkun tehneen jotain, mutta silloin se pitää tutkituttaa ja todistaa. Toivottavasti saatte tämän nuoren johonkin, missä hän saisi apua. Tämä ei ole syytäsi, surullista kun tuollainen tilanne osui sinulle ja perheellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin on tärkeää, että olet yhteistyöhaluinen sossujen ja muiden kanssa. Tottakai heidän pitää tutkia tuommoiset väitteet, järkyttävä ajatuskin, että ei tutkittaisi! Äiti pahoinpitelee lapsiaan ja teinin huoli kuitattaisiin murrosikäisen temppuiluna, eihän se niin voi mennä. Tässä tapauksessa vauvasta ei varmaan löydy ravistelun merkkejä ja pienempien lasten ja kaikkien muiden kertomukset tukevat sinun tarinaasi, joten vaikea uskoa että oikeasti joutuisit mihinkään syytteeseen. Jos alat kiukutella sossuille ja koululle, se näyttäytyy kyllä vähintäänkin epäilyttävänä, joten suosittelen avoimuutta ja yhteistyötä. Tytölle pitää saada apua, ja parhaiten se onnistuu kun kerrot tilanteestanne rehellisesti.

Siis anteeksi nyt mutta millä perusteella väärästä syytöksestä suuttuminen on epäilyttävää? Se on normaali reaktio.

Niinhän sitä ajattelisi, mutta käytäntö on toinen. Edellinen kirjoittaja on ihan oikeassa, sossun suuntaan kiukuttelemalla saa hyvin äkkiä hankalan ja epäilyttävän ihmisen leiman ja se jälkeen ollaankin sitten lastensuojelun silmätikkuna kunnes nuorin täyttää 18.