Lue keskustelun säännöt.
Osuuko hyvä kielipää ja matikkapää kovinkaan usein samaan ihmiseen?
Opiskelen teknillisessä yliopistossa. Yliopistotason matematiikka ja fysiikka lastenleikkiä. Ei mitään ongelmia, joka kurssista arvosana 5. Mutta ruotsista en tunnu selviävän laisinkaan. Varmaan jää kandin paperit siitä kiinni.
Ruotsinopettaja taas totesi, ettei itse ymmärtäisi yliopiston matematiikkaa.
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osuu se joskus ainakin, oma lapseni on hyvä esimerkki. Itse olen hyvän kielipään yhdistänyt musikaaliseen lahjakkuuteen eli koska olen maailman epämusikaalisin, sen takia olen myös ihan onneton kielissä. Matikka kyllä sujuu.
Miten teillä muilla? Jos olette hyviä kielissä, onko teillä myös hyvä lauluääni? Minulle kielet ovat helppoja, mutta en osaa laulaa.
Itellä on kaikkia. Kielipää, matikkapää ja nuottikorva. Lauluäänen hyvyys on subjektiivinen juttu, ja on paljon kiinni siitä osaako muodostaa kuinka ääntä, mutta pysyn nuotissa helposti vaikka en korkeita nuotteja pysty laulamaan.
Luovuus on sitten jotain, mitä multa puuttuu. Osaan nuotit, mutta en kykene säveltämään. Osaan piirtää mallista, mutta vapaasti en jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomaa että ne jotka oppivat sekä matematiikan että kielet hyvin opiskelemalla, ja luulevat että kyse on vain siitä kuinka paljon on kiinnostusta ja kuinka paljon viitsii opiskella, eivät omaa kokemusta tästä:
On ihmisiä joille kielet jäävät päähän vähän kuin musiikki. Opit musiikkikappaleen ja voit hyräillä sitä vaikka et ole erikseen opetellut sitä nuoteista. Joillekin kielien kanssa käy vähän (ei täysin tietenkään) sama. Tiedän tämän koska olen sellainen. Jos menen Turkkiin olen 1-2kk aikana omaksunut hurjan määrän sitä kieltä ja pystyn kommunikoimaan jo jonkin verran pelkästään kuultuani sitä muiden puhumana, opettelematta mitään kijoista tai oppitunneilla. Niinhän ihmislapsi oppii puhumaan äidinkieltäkin. Vaan ei laskemaan.
Matematiikan kanssa ei käy näin. Se pitää ihan erikseen opiskella, eikö?
No siis, joillekin tuon matikan kanssa käy samalla tavalla. Opettaja opettaa vaikka yhtälönratkaisua ja toiselle se on heti loogista ja osaa sitä soveltaa erilaisiin yhtälöihin, ja toinen joutuu sitä harjoittelemaan paljon ennen, kuin tajuaa. Korkeampi matikka nyt on vaan semmosta, että sitä ei arkielämässä tule niin samalla tavalla vastaan.
Kyllähän sunkin piti ensin kuunnella heti sitä kieltä, ennen kuin ne sanat ja lauserakenteet tuli niin tutuksi, että pystyit niitä käyttämään. Tavallaanhan sekin on opiskelua, et vaan tehnyt sitä oppitunnilla kirjoista vaan oikeassa elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osuu se joskus ainakin, oma lapseni on hyvä esimerkki. Itse olen hyvän kielipään yhdistänyt musikaaliseen lahjakkuuteen eli koska olen maailman epämusikaalisin, sen takia olen myös ihan onneton kielissä. Matikka kyllä sujuu.
Miten teillä muilla? Jos olette hyviä kielissä, onko teillä myös hyvä lauluääni? Minulle kielet ovat helppoja, mutta en osaa laulaa.
Itellä on kaikkia. Kielipää, matikkapää ja nuottikorva. Lauluäänen hyvyys on subjektiivinen juttu, ja on paljon kiinni siitä osaako muodostaa kuinka ääntä, mutta pysyn nuotissa helposti vaikka en korkeita nuotteja pysty laulamaan.
Luovuus on sitten jotain, mitä multa puuttuu. Osaan nuotit, mutta en kykene säveltämään. Osaan piirtää mallista, mutta vapaasti en jne.
En ole musikaalinen juurikaan, laulamisessa huonohko vaikka harjoittelemalla ehka vahan lahempana melkein keskinkertaista, mutta kielissa helpointa minulle on oikea aantamys, joka menee yleensa heti alkujaan oikein. Vahainen aksentti tietysti on pidemmassa puheessa, mutta ei hairitsevasti, ja usein ihmiset kommentoivat etta pidemman aikaa (hyvin puhumiani kielia) kuunneltuaan tajuavat etta olen kaiketi ulkomaalainen, mutta aksentti on varsin niukka ja vaikea paikantaa. Mikaan mieleton poikkeustapaus on toki mitenkaan vaita olevani, tunnen toki muitakin hyvia puhujia ja jopa pari taysin aksentitonta. Mutta musikaalinen en erityisemmin ole, eika ole ne muutkaan hyvin aantavat kautta linjan, kaikkea loytyy. Suuressa populaatiossa tietysti joku korrelaatio voisi silti olla.
Mikaan nero en kyllakaan vaita olevani ollenkaan kielissa sen paremmin kuin matikassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki oppiminen on joillekin helpompaa kuin toisille. Janan toisessa päässä ovat ne, jotka eivät opi äidinkieltäänkään. Hyvin harva heistä oppii edes prosentin ja prosenttiyksikön eroa, eli matikkakin tuottaa tuskaa.
Lahjakkuus on usein kapeaa, harvoin laaja-alaista, mutta ei matematiikka ja kielet ole toisensa poissulkevia. Kiinnostus ohjaa opoimista ja ikävä kyllä sosiaalinen paine.
Sä oot varmaan niitä jotka nillittää, kun sanon että veroprosentti kasvo kaksi prosenttia, niin korjaat sen sanot "tarkoitat varmaan prosenttiyksikköä?" Ihan kun ei tajuttaisi. Ei kukaan sano, että mun veroprosentti nousi 11 prosenttia, ennen oli 18% ja nyt on 20%
Ei, mutta toisaalta usein sanotaan, että esimerkiksi joku riski kasvaa vaikka 50%, kun se nousee vaikka 2%:sta 3%:iin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ainakaan omalla kohdalla, osaan hädin tuskin plus- ja miinuslaskuja, mutta englantia olen puhunut ja ymmärtänyt lähes sujuvasti jo ala-asteelta asti. Yläasteella luokallani tosin oli tyttö, jolla oli muistaakseni 10 tai vähintään 9 sekä matikasta että kaikista opiskelemistaan kielistä (englanti, ruotsi ja ranska).
Myös pojalla voi olla vieläpä lukiossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neurotiedettä kirjoitti:
Mitään ”kielipäätä” tai ”matikkapäätä” ei ole olemassakaan. Sekä kielelliset että matemaattiset toiminnot keskittyvät suurimmalla osalla ihmisistä vasempaan parietaaliseen aivolohkoon wernicken alueelle, eli suunnilleen Brodmannin alueille 39 ja 40. Kielelliset ja matemaattiset kyvyt riippuvat noiden alueiden neuronaalisista yhteyksistä, joihin vaikuttaa harjoittelu.
Kielellinen ja matemattinen lahjakksuus on todettu korreloiviksi myös niitä mittaavissa testeissä.
Eli ihminen ei peri mitään matikka- tai kielipäätä vaan ainoastaan joko harjoittelee kyseisiä aineita ja niittää mitä kylvää tai sitten ei harjoittele eikä ole mitään niitettäväkään.
Ja kyllä, olen hyvä sekä kielissä että matikassa.
Kiva teoria, mutta käytännössä kokonaan väärin.
Opin kielet osin opettelematta, ne "vaan jäi päähän" ja luonnollista helppoa kielten omaksumista täydensin lukemalla kielioppia sen verran kuin nyt oli pakko. Kirjoitin L kolmesta kielestä ja 3 muuta opetellut huvikseen auttavasti/tyydyttävästi elämän varrella, ei ole tarvinnut päntätä.
Mutta!
Se matikka. Vaikka olin tunneilla ja kävin joka s...tanan lukuvuosi yksityisessä tukiopetuksessa niin todistukseen ei tullut kuin kahta numeroa 4 ja 5 kun skaala oli 4-10. Ja kyllä, minä todella yritin.
Olen esimerkki ihmisestä jolla oli ja on erittäin hyvä kielipää, mutta en tajua matematiikka vaikka yrittäisin.
Kielen omaksumisesta vielä. Opin joskus uutta kieltä vieraassa kieliympäristössä ihan tietämättäni. Eli huomaan käyttäväni sanoja ja lauseita joita en ole erikseen päntännyt, enkä edes tiennyt osaavani ne, mutta sitten huomaan puhuvani jonkin lauseen ja ihmettelen itsekin että mistä tuo tuli.
Ei kolme ällää kielistä vielä tarkoita, että olisi kovin ihmeellinen kielipää. Itsekin kirjoitin ällät kaikista kielistä, vaikka en osannut niistä kuin englantia, sitäkin melko heikosti. Tämän huomasin ns. tosipaikan tullen, kun jouduin muuttamaan Englantiin.
Sittemmin olen törmännyt ihmisiin, joilla on todellakin loistava kielipää, ja he oppivat lukion oppimäärät muutamassa viikossa.
Tuo on sellainen lohduttava ”jokainen on hyvä jossakin” -myytti.
Oikeasti jotkut on hyviä kaikessa akateemisessa ja toiset ei missään, se on se yleisin jako. Ennakkoluuloja korostamalla saa lapsen toki kasvatettua niin, että se esim jättää kielistä sanaston ja verbintaivutuksen opettelematta, ja sitten on huono kielissä. Tai saa lannistettua lapsen matematiikan suhteen niin, että se reipas ongelmanratkaisu ei onnistu.
Akateemisesti huippuhyvä voi tosin olla hidas arkiaskareissa. Tai olla siinäkin ripeä ja tarkka, sekin vaihtelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osuu ne joskus samaan ihmiseen, oma tyttäreni (12v) puhui äidinkielen tasaisesti sekä suomea että englantia ja lisäksi osaa ranskaa - kielet vain tarttuu hänelle todella helposti. Sama tyttö pärjää aina koulun matikassa sekä matematiikkaakilpailuissa loistavasti. (En ymmärrä mistä onnekas saanut nämä taidot, ei ainakaan minulta eli äidiltään. 🤣)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään hyvää kielipäätä. Asia riippuu siitä, miten paljon aikaa ja vaivaa käyttää opiskeluun.
Mä olen yrittänyt ihan tosissani oppia englantia koulun jälkeenkin mutta en ole onnistunut. En osaa muuta kuin tilata pizzan ja ymmärrän vähän englantia niiden sanojen rajoissa jotka olen oppinut ulkoa. Kerro mulle miksen mä opi englantia vaikka tosissani olen yrittänyt? Kieli ei ole koskaan ns. avaunut minulle enkä käsitä miten muodostetaan itse lauseita. En osaa muuta kuin vaihtaa sanoja valmiisiin lauseisiin ja fraaseihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki oppiminen on joillekin helpompaa kuin toisille. Janan toisessa päässä ovat ne, jotka eivät opi äidinkieltäänkään. Hyvin harva heistä oppii edes prosentin ja prosenttiyksikön eroa, eli matikkakin tuottaa tuskaa.
Lahjakkuus on usein kapeaa, harvoin laaja-alaista, mutta ei matematiikka ja kielet ole toisensa poissulkevia. Kiinnostus ohjaa opoimista ja ikävä kyllä sosiaalinen paine.
Sä oot varmaan niitä jotka nillittää, kun sanon että veroprosentti kasvo kaksi prosenttia, niin korjaat sen sanot "tarkoitat varmaan prosenttiyksikköä?" Ihan kun ei tajuttaisi. Ei kukaan sano, että mun veroprosentti nousi 11 prosenttia, ennen oli 18% ja nyt on 20%
Ei, mutta toisaalta usein sanotaan, että esimerkiksi joku riski kasvaa vaikka 50%, kun se nousee vaikka 2%:sta 3%:iin.
Itse asiassa noin se menee. Riski on jonkun kokoinen ja jos se nousee puolella, se puolet lasketaan siitä riskiprosentista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matikassa/kielissä on myös osa-alueita, joita joko oppii helposti tai ei opi, eivät ole yksi könttä jonka alle mahtuu kaikki ko. aineesta. Esimerkiksi oma teinipoikani oppii helposti puhumaan ja kirjoittamaan eri kieliä ja laskee päässä pitkiä peruslaskutoimituksia nopeasti ja helposti kuin kone, mutta ei meinaa ymmärtää muuta matematiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ruotsi on hyvin looginen kieli ja matematiikka on logiikkaa. En nyt ihan ymmärtä, mikä ruotsissa on vaikeaa.
Sanojen muistaminen. Mitä logiikkaa siinäkin muka on, mitkä sanat ovat en-sukuisia ja mitkä ett-sukuisia?
Sitten se, että merkitykiseltään erilaisia verbejä muodostetaan usein niin, että otetaan jokin hyvin yleisluontoinen toinen vergi (ta, göra, laga tms.) ja jokin prepositio (av, för, till, ym) ja yhdistetään nämä (tillgöra, avlaga jne.), eikä uuden verbin merkitystä voi erityisen loogisesti laskea osistaan. Lisäksi nämä kaikki kuulostavat korvaani samalta; ehkä juuri siksi kun muodostustapa on aina tuo sama. En millään meinaa oppia muistamaan, mitä mikäkin niistä tarkoittaa.
Yleensäkin onko se "hyvä kielipää" mitään muuta kuin hyvää ulkomuistia? Matematiikassa ei muistaminen ratkaise paljon mitään, on vain kourallinen symboleja, joiden merkitys pitää tuntea. Lopun voi ajatella eli päätellä loogisesti. Itse en koskaan opetellut ns. laskukaavoja ulkoa, koska asiat voi aina päätellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkimusten mukaan samat, älykkäät ihmiset ovat hyviä sekä kielissä että matematiikassa. Se vain riippuu siitä, mikä kiinnostaa ja mihin on motivoitunut.
Ihmiset puhuvat välillä aidasta ja aidanseipäästä tässä asiassa. Meillä on niin erilaiset lähtökohdat edes ymmärtää, mitä matematiikka tarkoittaa. Minä olen sellainen, joka on varmaan monen mielestä "tosi hyvä" molemmissa (nykyään teknillis-matemaattisella alalla ja aikanaan kirjoitin L äikästä ja E:n englannista, kirjoitan sujuvasti jne.) mutta kun vertaa opiskelukavereihin jotka ovat niitä oikeita matemaatikkoja nykyään tai englannin ja äidinkielenopettajia, en ole omasta mielestäni erityisen hyvä kummassakaan aiheessa. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruotsi on hyvin looginen kieli ja matematiikka on logiikkaa. En nyt ihan ymmärtä, mikä ruotsissa on vaikeaa.
Sanojen muistaminen. Mitä logiikkaa siinäkin muka on, mitkä sanat ovat en-sukuisia ja mitkä ett-sukuisia?
Sitten se, että merkitykiseltään erilaisia verbejä muodostetaan usein niin, että otetaan jokin hyvin yleisluontoinen toinen vergi (ta, göra, laga tms.) ja jokin prepositio (av, för, till, ym) ja yhdistetään nämä (tillgöra, avlaga jne.), eikä uuden verbin merkitystä voi erityisen loogisesti laskea osistaan. Lisäksi nämä kaikki kuulostavat korvaani samalta; ehkä juuri siksi kun muodostustapa on aina tuo sama. En millään meinaa oppia muistamaan, mitä mikäkin niistä tarkoittaa.
Yleensäkin onko se "hyvä kielipää" mitään muuta kuin hyvää ulkomuistia? Matematiikassa ei muistaminen ratkaise paljon mitään, on vain kourallinen symboleja, joiden merkitys pitää tuntea. Lopun voi ajatella eli päätellä loogisesti. Itse en koskaan opetellut ns. laskukaavoja ulkoa, koska asiat voi aina päätellä.
Sanat ovat yhtälailla symboleita. Nehän ovat vain kirjaimia tai äänteitä peräkkäin. "Vain" hyvä ulkomuisti tarkoittaa sitä, että laskentatehoa riittää korvien välissä. Muistia voi kuitenkin treenata. Logiikkakaan ei ole kokonaan sisäsyntyistä vaan sitä voi yhtälailla kehittää.
Tämä asia on helppo tarkistaa. Anna kumppanillesi kielihoitoa ja laske samalla päässäsi vaikka käyrän 1/x x-akselin ympäri pyörähtäessä muodostuvan kappaleen tilavuus ja pinta-ala, kun x on >= 1.
Jos lasku onnistuu ja kumppanisi tulee, sulla on sekä kieli-, että laskupäätä.
Alex Stubido on elävä esimerkki, ettei mahdu samaan päähän. Ja tämä on 111% totta.
Ei minulla ainakaan. Olen hyvä kielissä ja erittäin musikaalinen, mutta matematiikkaa olen aina inhonnut eikä mulla ole ollenkaan numeropäätä. Geometrisissä jutuissa pärjäsin parhaiten. N
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei 8ole mitään hyvää kielipäätä. Asia riippuu siitä, miten paljon aikaa ja vaivaa käyttää opiskeluun.
Mä olen yrittänyt ihan tosissani oppia englantia koulun jälkeenkin mutta en ole onnistunut. En osaa muuta kuin tilata pizzan ja ymmärrän vähän englantia niiden sanojen rajoissa jotka olen oppinut ulkoa. Kerro mulle miksen mä opi englantia vaikka tosissani olen yrittänyt? Kieli ei ole koskaan ns. avaunut minulle enkä käsitä miten muodostetaan itse lauseita. En osaa muuta kuin vaihtaa sanoja valmiisiin lauseisiin ja fraaseihin.
Kuulostaa siltä, että sulta on jäänyt perusasiat oppimatta ja siksi on vaikeuksia hahmottaa kieltä. Kannattaa oikeasti piirtää itselleen vaikka laatikoita joissa on apuverbejä, verbien aikamuotoja, kysymyslauseita.
Minulla taas oli lapsena vaikeuksia matematiikassa yksinkertaisesti siksi, että vaikka "tosissani yritin", en oikeasti keskittynyt kunnolla vaan vain silmäilin tehtäviä ja menin ihan paniikkiin heti kun en osannut jotain. Kun pakotin itseni istumaan alas ja pureskelemaan asioita enkä vain kopioimaan ja arvailemaan, alkoi sekin sujua.
Aina kannattaa etsiä yhteyksiä omaan elämään. Katsoa sarjaa josta tykkää, kirjoittaa itsestään englanniksi, laskea oman unelmien piharakennuksen mittoja, omia vakuutuslaskuja jne. Se motivoi harjoittelemaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Dyskalkulia