Lue keskustelun säännöt.
Osuuko hyvä kielipää ja matikkapää kovinkaan usein samaan ihmiseen?
Opiskelen teknillisessä yliopistossa. Yliopistotason matematiikka ja fysiikka lastenleikkiä. Ei mitään ongelmia, joka kurssista arvosana 5. Mutta ruotsista en tunnu selviävän laisinkaan. Varmaan jää kandin paperit siitä kiinni.
Ruotsinopettaja taas totesi, ettei itse ymmärtäisi yliopiston matematiikkaa.
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
Monesti kuulee uväitettävän, että lahjakkuutta ei ole olemassa, kyse on vain siitä, mihin panostaa. Näin opettajana sanon, että lahjakkuus on kyllä ihan todellista ja sillä on valtava merkitys. Toinen oppii saman asian ihan älyttömän helposti. Toinen taas tankkaa ja tankkaa samaa asiaa kerta toisensa jälkeen, eikä opi millään. Epäreilua, mutta elämä on.
T: Ope
Äitinä sanon samaa. Ihan sama mitä taaperolle opetin tai en opettanut, hänelle luontaisesti jotkut asiat vain kolahti ja oli helppoa oppia ja omaksua. Myös on ajan haaskuuta työllä yrittää paikata lahjojen puutetta. Mieluummin tunnistaa omat lahjakkuutensa, ja suunnistaa niitä kohti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osuu se joskus ainakin, oma lapseni on hyvä esimerkki. Itse olen hyvän kielipään yhdistänyt musikaaliseen lahjakkuuteen eli koska olen maailman epämusikaalisin, sen takia olen myös ihan onneton kielissä. Matikka kyllä sujuu.
Toisaalta musiikki on matikkaa, eli kyllä nekin tukee toisiaan.
Multa tulee suusta jänis istui maassa sanat ukko nooa nuotilla ja mitään en ymmärrä :) Olen mieltänyt musiikin (lähinnä laulamisen) matkimiseksi niin kuin kieletkin. Muistan kielen sanat aina vaan "sinne päin", multa puuttuu se joku korva siitä mikä kertoisi onko se oikein vai ei,. Sama korva puuttuu musiikin suhteen.,
Kielessä on rakenne, samoin musiikkikappaleessa on oma sisäinen rakenne ja arkkitehtuuri. Siksihän voi kappaleen sisällä improvisoida, kun koristelee sen petusrakenteen ympärillä. Eihän kaupungissakaan opetella reittejä ulkoa oikealle-vasemmalle, vaan tiedetään missä kohtaa joku asia on, ja käytetään eri reittejä sinne pääsemiseksi.
T. Arkkitehti
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään hyvää kielipäätä. Asia riippuu siitä, miten paljon aikaa ja vaivaa käyttää opiskeluun.
Totta kai kielellinen lahjakkuus on yksi lahjakkuuden laji. Itse olin koulussa hyvä kielissä. Opin tosi helposti englantia, ruotsia, saksaa, latinaa. Osa luokallani teki paljon enemmän töitä kielten eteen, eikä silti yltänyt samaan. Matikkakin oli ysi, mutta en pitänyt itseäni kuitenkaan siinä mitenkään etevänä ja valitsin lukiossa lyhyen matikan, tosin se menikin sitten vasemmalla kädellä.
Yli kolmen vuosikymmenen kokemuksella lukion kieltenopettajana sanoisin, että yllättävän usein pitkän matematiikan opiskelijat menestyivät myös kielissä erinomaisesti. Vain yksi osa-alue ei sujunut toivotulla tavalla, nimittäin suullinen puoli. Lukeminen, kirjoittaminen ja kuuntelu tuottivat korkeita arvosanoja. Eräs kolleegani oli ollut aikaisemmin yliopiston kielikeskuksessa ruotsin opettajana. Hän kertoi monista opiskelijoista, joilla oli vaikeuksia saada tutkintoa kasaan, koska ruotsi oli niin kamalan vaikeaa. Ei se ole vaikeaa, vaan loogista eli ei pitäisi tuottaa matemaattisesti lahjakkaalle lainkaan ongelmia. Kyllä syy on asennepuolella. Niin kauan kuin ei puhuttu pakkosruotsista, sujui opiskelu mallikkaasti, mutta sitten jotkut ongelmatapaukset alkoivat selitellä laiskuuttaan noilla pakko-puheilla. Ja hengenheimolaisethan liittyivät joukkoon tummaan. Jos ap osaisit napsauttaa sen asennenappulan aivoissasi toiseen asentoon, niin ruotsikin luistaisi liukkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Minä. Lähes "autistinen" matikkapää ja absoluuttinen kielikorva, lisäksi liikunnallisesti lahjakas. Laulaminen ja piirtäminen 3v lapsen tasolla 😂
Sellaista ei kyllä olekaan kuin absoluuttinen kielikorva. Ja mitä ihmettä tarkoittaa "autistinen" matikkapää? Autisteista osa on lahjakkaita matematiikassa, osa on kehitysvammaisia, eikä osaa laskea ja kaikkea siltä väliltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruotsi on hyvin looginen kieli ja matematiikka on logiikkaa. En nyt ihan ymmärtä, mikä ruotsissa on vaikeaa.
Mikään kieli ei ole looginen.
No on "loogisempia" ja "vähemmän loogisia" kieliä, joskaan niiden erityispiirteet eivät ole tietenkään mistään logiikasta riippuvaisia. Loogisena kielenä voisi pitää sellaista kieltä, jossa vaikkapa taivutus menee tietyn kaavan mukaan eikä kaavasta juuri poiketa. Esimerkiksi suomi ja turkki ovat kieliä, joissa sanojen suhteita ilmaistaan sijapäätteillä. Turkkia en osaa, mutta olen kuullut, että turkissa sanavartalossa ei ole vaihtelua toisin kuin suomessa (esim. käsi on sana, jossa on runsaasti vartalovaihtelua). Tällä perusteella voisi sanoa, että turkki on looginen kieli, suomi ei.
Voi jeesus! Opiskele kielitiedettä, ennen kuin alat pätemään!
Tuota noin, mä oon kyllä opiskellut. Mikset itse esittänyt jotain vasta-argumentteja?
Et ole opiskellut. Seuraavassa jotain tästä:
https://philosophy.stackexchange.com/questions/3937/how-come-that-a-cer…
It strongly depends what you mean by 'logical', but from philosophical point of view the most important is the ability to express logical topics, to speak logical etc.
The modern linguistic has refused the theory, that some languages are 'primitive' and it is not impossible to express some ideas in them. I've found this statement in very many scientific books about Africa, where in introduction about the African languages, there was a statement, that linguistics haven't found any example of modern human language, in which some ideas couldn't be expressed. Of course, languages have various vocabulary and isolated languages spoken by a few people tends to have limited vocabulary, but even among English speakers, most of them have limited vocabulary as single people, only the language as the whole has so wide vocabulary.
But note how little words in English are native English words. Most of them are from Latin, Greek and Latin languages. The same process can be applied to any other of human languages. So, if the whole philosophical library can be translated into any language, none of them can be considered less applicable for discussing logic issues as well. Therefore, no language is more logical than the other.
answered Oct 11 '12 at 6:52
FolksLord
Tuossahan siis sanotaan, että riippuu "loogisuuden" määritelmästä ja sitten aletaan puhua filosofiasta ja merkityksen rakentumisesta.
Tässä keskustelussa taas loogisuudella on viitattu lähinnä esim. kielioppiin, joka on (aina epätäydellinen) kuvaus siitä, miten kieli toimii. Joistain kielistä on helpompi löytää systemaattisuutta, jolloin kuvauksesta tulee "loogisempi", eli on kielioppisääntö ja siihen vähän poikkeuksia (esim. ruotsi). Toisissa kielissä taas on kielioppisääntö ja siihen paljon poikkeuksia (esim. englanti). Tämä tosiaan johtuu siitä, että luonnollisessa kielessä kielioppia ei ole ns. suunniteltu, vaan se on kuvaus orgaanisesti syntyneestä järjestelmästä (vrt. keksityt kielet).
Tuossa sitaatissa nähdäkseni puhutaan ennemminkin siitä, että sanan ja tarkoitteen välillä ei ole loogista yhteyttä (eli ei ole mitään loogista syytä, miksi "koira" viittaa tiettyyn eläimeen ja "puu" tiettyyn kasviin eikä vaikka päinvastoin). Poikkeuksena onomatopoeettiset sanat, koska niiden muoto perustuu jonkun äänen matkimiseen. Tämä on kuitenkin ihan eri kysymys kuin kysymys siitä, onko joku kieli "looginen" siinä mielessä, sen olennainen kielioppi perustuu vähäiseen määrään sääntöjä joista on melko vähän poikkeuksia.
t.Eri
Sinulla on siis enemmän lihaksia kuin esim. Peter T. Danielsilla väittää, että joku kieli on loogisempi kuin joku toinen?
https://groups.google.com/forum/#!original/sci.lang/DxLNRQsbnKI/xvaz-om…
English is no more "logical" or "illogical" than any other language, and no language is "logical" in any meaningful sense.
Edelleen, riippuu logiikan määritelmästä ja siitä, mikä kenellekin on merkityksellistä. Vieraan kielen opiskelijalle vähäisiin sääntöihin ja niihin liittyyviin poikkeuksiin perustuva kokemus kielen loogisuudesta voi olla merkityksellinen.
Onko sulla mun esittämään argumenttiin joku oikea vasta-argumentti vai vaan auktoriteettiin vetoamista ja linkkejä johonkin epämääräiseen googleryhmäkeskusteluun?
Eiköhän tuo toinen koita sanoa juuri tätä. Logiikka ei ole millään lailla sidoksissa mihinkään tiettyyn logiikkaan, ne on kaikki logiikoita. Toiset on intuitiivisempia ja kuvattavissa harvemmilla säännöillä kuin toiset, mutta ei ne ole yhtään sen enemmän tai vähemmän "loogisia". Tällaisen aiheen käsittelyssä ei kannata käyttää arkikielen termistöä, se ei ole riittävän täsmällistä.
Mä en näe mitään syytä, miksi ei voisi sanoa, että järjestelmä, joka on kuvattavissa säännöillä, joihin ei ole poikkeuksia, on loogisempi kuin järjestelmä, jota ei voi kuvailla säännöillä, joihin ei ole poikkeuksia. Mutta miten vain.
Poikkeukset ovat myös sääntöjä. Sääntöjen määrä ei vaikuta siihen, onko jokin looginen järjestelmä looginen vai ei. Se sana ei vaan yksinkertaisesti tarkoita sitä, miten sitä käytät.
Ystävä hyvä. Sinulla on nyt kauhean kova vimma jyrätä epämääräisin kommentein jotakin, joka on muille selvä asia.
Tietenkin kielen sanat enemmän tai vähemmän ovat sattumanvaraisia ja epäloogisia. Siinä mielessä mikään luonnollinen kieli ei ole looginen, ainoastaan ohjelmoitikieli voi sellaista olla.
Mutta nyt siis puhuttiin vain kielioppien säännöistä. Koeta muistaa tämä.
Poikkeus ei ole sääntö, se on poikkeama säännöstä, anomalia.
Loogisuuteen liittyy olennaisesti deduktiivisuus eli se, että sääntöä tai teoriaa voidaan soveltaa yksittäistapauksissa.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Logiikka
Jos kielessä on yleissääntöjä, joita soveltamalla voidaan sorvata virheettömiä lauseita vaivatta, se ON kieliopillisesti loogisempi kieli kuin kieli, jossa sellaisia sääntöjä ei ole kuin vähän ja melkein kaikki sanonnat pitää erikseen opetella.
Se toki on totta, että täysin aukottoman loogista kieltä ei olekaan, mutta monessa kielessä niitä poikkeuksia on vähän, ja sellainen kieli VOI olla helpompi opetella matemaattisesti lahjakkaalle opiskelijalle. Toki se riippuu monesta asiasta, mikä kieli on kenellekin helppo, eikä varsinkaan motivaation roolia voi yliarvioida.
10
Puhun sujuvasti 7 kieltä: suomi, ruotsi, englanti, saksa, hollanti, espanja, italia
Matematiikassa ymmärrys loppuu siihen kun aletaan laskemaan kirjaimilla. Vaikka miten yrittäisin ymmärtää ja opetella niin en vain tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En täysin usko matematiikka- ja kielipäihin enkä varsinkaan niiden ekslusiivisuuteen. Mun mielestäni on oleamassa vain motivaatiota ko. oppiaineita kohtaan, jota sitten ihmiselle joko on tai ei.
Mulle matematiikka oli koulussa aina kivaa tekemistä ja opin kieliä helposti, koska ne kiinnostivat. Puhun nykyään viittä kieltä, joita käytän työssäni päivittäin. Matematiikkaa en ole samalla lailla harjoittanut lukion jälkeen, koska valitsin humanistiset opinnot - tämä vähän harmittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään hyvää kielipäätä. Asia riippuu siitä, miten paljon aikaa ja vaivaa käyttää opiskeluun.
Totta kai kielellinen lahjakkuus on yksi lahjakkuuden laji. Itse olin koulussa hyvä kielissä. Opin tosi helposti englantia, ruotsia, saksaa, latinaa. Osa luokallani teki paljon enemmän töitä kielten eteen, eikä silti yltänyt samaan. Matikkakin oli ysi, mutta en pitänyt itseäni kuitenkaan siinä mitenkään etevänä ja valitsin lukiossa lyhyen matikan, tosin se menikin sitten vasemmalla kädellä.
Tuskinpa nyt sinun kaltaisellasi yleisnerolla olisi ollut mitään vaivaa siinä pitkässäkään.
Olisit varmaan voinut jo suoraan eskarin jälkeen aloittaa tähtitieteen ja kvanttifysiikan opinnot...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittääkseni kielellinen ja matemaattinen lahjakkuus korreloivat keskenään. Vaikka yksilötasolla voi tietenkin olla mitä tahansa yhdistelmiä. Minulla matemaattinen huippua eikä kieltenkään oppiminen ole tuottanut ongelmia, vaikkei se niin helppoa ole kuin matematiikan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti kuulee uväitettävän, että lahjakkuutta ei ole olemassa, kyse on vain siitä, mihin panostaa. Näin opettajana sanon, että lahjakkuus on kyllä ihan todellista ja sillä on valtava merkitys. Toinen oppii saman asian ihan älyttömän helposti. Toinen taas tankkaa ja tankkaa samaa asiaa kerta toisensa jälkeen, eikä opi millään. Epäreilua, mutta elämä on.
T: Ope
Äitinä sanon samaa. Ihan sama mitä taaperolle opetin tai en opettanut, hänelle luontaisesti jotkut asiat vain kolahti ja oli helppoa oppia ja omaksua. Myös on ajan haaskuuta työllä yrittää paikata lahjojen puutetta. Mieluummin tunnistaa omat lahjakkuutensa, ja suunnistaa niitä kohti.
Taaperolle opetit? Jostain syystä nämä lastensa preppaajat tuntuvat vain lisääntyvän. Meillä lapsen aika kului lapsuudessa leikkien, toki hänelle luettiin paljon. Lukemaan hän oppi ensimmäisen luokan syyslomaan mennessä ja sai nopeasti kiinni jo aikaisemmin lukeneet.
Vanhemmat tekevät ison vahingon arvioimalla lapsen lahhakkuutta ja sen puutetta. Siinähän viedään lapselta yrittämisen ja oppimisen ilo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yksi niistä, jotka ovat kirjoittaneet täällä, että matematiikan oppiminen on aina ollut helppoa. En tiedä, onko se vain lahjakkuutta, vai onko ollut vaikutusta sillä, mitä olen vaikkapa alle kouluikäisenä leikkinyt. Olen viettänyt hurjasti aikaa esim. rakentelun, askartelun ja piirtämisen parissa, ollut myös otollinen kohde kouluikäisten sisarusten koululeikeille. Musiikkia meidän perheessä taas ei harrastettu, mitä nyt radio saattoi olla auki. En varmasti olisi päässyt musiikkiluokalle tai musiikkiopistoon lapsena. Olen kuitenkin aikuisena huomannut, että musiikkiakin voi oppia, ja saan siitä iloa.
Olenkin miettinyt, miten paljon sillä varhaislapsuudella on vaikutusta. Olisinko musikaalisempi, jos olisin elänyt musiikkia harrastavan perheen keskellä, kuullut muutakin kuin laulua nuotin vierestä? Olisinko vastaavasti heikompi vaikkapa avaruudellisessa hahmotuskyvyssä, jos olisin viettänyt vähemmän aikaa legopalikoiden parissa, tai kuvataiteessa ja visuaalisessa puolessa, jos en olisi piirtänyt niin paljon? En epäile, etteikö taipumuksilla olisi ihan geneettinenkin perusta, mutta varmasti myös lapsena saatu harjoitus vaikuttaa. Minä opin jo pienenä, etten ole hyvä musiikissa, ja se siitä. Piirtämisessä ja matematiikassa olin hyvä, niitä oli helppo ja mukava jatkaa ja tietenkin selvisin vähemmällä työllä koulumatematiikasta kuin ne, joilla ei ollut jo valmiiksi yhtä hyvät valmiudet. En koskaan kokenut tekeväni töitä matematiikan oppimiseksi, koska olin varmaan jatkuvasti edellä siitä, mitä koulussa vaadittiin. Lapset oppivat asioita eri tahdissa, mutta koulussa oppii helposti olevansa huono jossain, jos on oppinut muita hitaammin sitä asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Ruotsi on hyvin looginen kieli ja matematiikka on logiikkaa. En nyt ihan ymmärtä, mikä ruotsissa on vaikeaa.
Jotenkin nyt luulen että et ymmärrä myöskään mikä siinä teknillisen tiedekunnan matematiikassakaan on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on hyvä matikassa, niin osaa mitä vaan mikäli vain haluaa, vaikka niitä kieliä. Toisinpäin ei onnistu.
Mua ärsyttää tää kieli & matikkapää -diskurssi. Kuka tahansa voi niin päättäessään ja halutessaan oppia ihan mitä tahansa.
Usein enkkunero ja matikkanero ovat eri ihmisiä.
Kohta joku ääliö ehdottaa perusteeksi sitä vasemman ja oikean aivopuoliskon välistä eroa., Toinen puoli on luova ja toinen looginen...
Vierailija kirjoitti:
Harvoin osuu samaan henkilöön ainakaan niin, että henkilöllä mysö kielten suullinen ilmaisu olisi huippuluokkaa. Toki on mahdollista, mutta erittäin harvinaista.
Esim. kun opiskelin TKK:ssa, niin paljon henkilöitä joille matematiikka ja fysiikka lastenleikkiä (minulle melko vaikeaa) mutta joku ruotsin kieli hirveän vaikeaa (minulle lasten leikkiä).
Sain matikan tenteistä kovalla lukemisella jotain 3/5.
Onko sinulla tutkittua näyttöä että matemaattinen ja kielellinen lahjakkuus ovat toisensa poissulkevia?
Väittäisin ettei pidä paikkaansa ja lisäksi vielä väittäisi että jos on lahjakas oppimaan on sitä usein sekä kielissä että luonnontieteissä yleisesti.
Itse valmistuin TKKlta ja HYstä matikan laitokselta.
Äidenkieli on aina ollut 10/L ja lisäksi puhun sujuvasti toista kotimaista ja kahta germaanista vierasta kieltä ja lisäksi auttavasti kahta romaanista kieltä, eli kuutta kieltä.
Kaikista näistä taidoista on minulle apua maailmalla reissatessa ja suomalaista insinöörityötä myydessä.
Mulla on ainaski osunu sekä hyvä kieli pää ja myöskin hyvä matematiikkaa pää. Oon 110 ‰ varma asiasta.
Just näin, valitsin aikanaan arkkitehdin ammatin, koska arvelin että siinä voi käyttää sekä matemaattisuutta että luovuutta, ja oikeaan osuin. Myös siihen liittyy paljon lakia, sosiologiaa, politiikkaa, taloutta, tietotekniikkaa, historiaa, ja vähän biologiaakin. Vielä kun pääsisi kansainvälisiin projekteihin, että voisi käyttää kieliäkin.
Valitettavasti musiikkia ja tanssia joudun toteuttamaan lähinnä harrastusten kautta.
Nimim. Kympin tyttö