Lue keskustelun säännöt.
Osuuko hyvä kielipää ja matikkapää kovinkaan usein samaan ihmiseen?
Opiskelen teknillisessä yliopistossa. Yliopistotason matematiikka ja fysiikka lastenleikkiä. Ei mitään ongelmia, joka kurssista arvosana 5. Mutta ruotsista en tunnu selviävän laisinkaan. Varmaan jää kandin paperit siitä kiinni.
Ruotsinopettaja taas totesi, ettei itse ymmärtäisi yliopiston matematiikkaa.
Kommentit (210)
Ei ainakaan omalla kohdalla, osaan hädin tuskin plus- ja miinuslaskuja, mutta englantia olen puhunut ja ymmärtänyt lähes sujuvasti jo ala-asteelta asti. Yläasteella luokallani tosin oli tyttö, jolla oli muistaakseni 10 tai vähintään 9 sekä matikasta että kaikista opiskelemistaan kielistä (englanti, ruotsi ja ranska).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tämähän nyt ensinnäkin riippuu siitä, mitä kukakin tarkoittaa lahjakkaalla. Itse olen lahjakas matematiikassa, kirjoitin pitkästä matikasta laudaturin, samoin fysiikasta ja kemiasta. Kielissä olen todella surkea. Sain ruotsin juuri ja juuri läpi ja enkusta kirjoitin C:n. Muita kieliä en osaa.
Tyttärelläni on vielä toistaiseksi olleet sekä matematiikan, että kielten (enkku, ruotsi, venäjä ja saksa) arvosanat kymppejä. Saa nähdä alkaako tippumaan lukiossa. Nyt siis vielä yläkoulussa.
Tyttäreni on muuten lahjakas myös taideaineissa (kuvis 10), joten sitäkin odotan mielenkiinnolla, että tippuuko esim matematiikan arvosana lukiossa reippaasti.
Vierailija kirjoitti:
Yli kolmen vuosikymmenen kokemuksella lukion kieltenopettajana sanoisin, että yllättävän usein pitkän matematiikan opiskelijat menestyivät myös kielissä erinomaisesti. Vain yksi osa-alue ei sujunut toivotulla tavalla, nimittäin suullinen puoli. Lukeminen, kirjoittaminen ja kuuntelu tuottivat korkeita arvosanoja. Eräs kolleegani oli ollut aikaisemmin yliopiston kielikeskuksessa ruotsin opettajana. Hän kertoi monista opiskelijoista, joilla oli vaikeuksia saada tutkintoa kasaan, koska ruotsi oli niin kamalan vaikeaa. Ei se ole vaikeaa, vaan loogista eli ei pitäisi tuottaa matemaattisesti lahjakkaalle lainkaan ongelmia. Kyllä syy on asennepuolella. Niin kauan kuin ei puhuttu pakkosruotsista, sujui opiskelu mallikkaasti, mutta sitten jotkut ongelmatapaukset alkoivat selitellä laiskuuttaan noilla pakko-puheilla. Ja hengenheimolaisethan liittyivät joukkoon tummaan. Jos ap osaisit napsauttaa sen asennenappulan aivoissasi toiseen asentoon, niin ruotsikin luistaisi liukkaasti.
Asia ei ole ihan noin yksinkertainen. Matematiikka on todellakin loogista. Sinun ei tarvitse opetella mitään ulkoa. Kielissä sinun taas tulee opetella valtava määrä sanoja ulkoa ja tämä on se, mikä itselläni tuottaa vaikeuksia. Kielioppi on loogista, mutta ei sillä mitään tee, jos ole lainkaan sanavarastoa.
Abipoika jolla oli koko peruskoulun sekä matematiikan että kielten (englanti, ruotsi, saksa ja Venäjä) numerot 10, nyt lukiossa koenumerot olleet 8,5-10.
Kirjoitti pitkästä matikasta E ja pitkästä englannista L.
No niin. Jos jotain kiinnostaa pelkän yksilöiden välisten erojen sijasta tutkittu tieto, niin tässä se on.
https://www.livescience.com/16897-math-language-dyslexia-dyscalculia.ht…
Älykkäät ihmiset ovat yleensä hyviä molemmissa. Matalammin älykkäät huonoja molemmissa. Pieni vähemmistö on hyvä vain jommassa kummassa.
Kun Jenkeissä tutkittiin 2010 1,5 miljoonaa SAT-testiä, vain 5 sai surkeat tulokset matikassa, mutta erinomaiset luetun kriittisessä ymmärtämisessä. Ja 154 sai päinvastoin erinomaisen tuloksen matematiikassa, mutta surkean kriittisessä luetun ymmärryksessä.
Siis puolestatoista miljoonasta noin vähän.
Eiköhän siis voida sanoa, että nuo kaksi asiaa eivät sulje toisiaan pois?
10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu niin paljon kiinnostuksesta. Itse olen sinänsä hyvä matematiikassa, mutta minua kiinnostaa kielet enemmän, joten en tuhlaa aikaani matemaattisten ihmeellisyyksien opiskeluun.
Olen töissä organisaatiossa, jossa useiden kielten osaaminen on toivottavaa ja itse asiassa pakollista, siitä huolimatta, että ihmisillä on pääsääntöisesti myös joku muu erikoistumisala. Lisäksi olen aiemmassa elämässäni ollut yliopistoissa töissä. Pari huomiota: lahjakkuus on tietysti yksi asia, useimmat (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta) matemaattisehkolla alallani yliopistoissa työskennelleistä sai kyllä koulussa hyviä numeroita ainakin joistakin kielistä (poisluettakoon ruotsi, johon joillakin oli asenneongelma). He olivat siis kai keskivertoa lahjakkaampia. Mutta suurin osa ei noilla kielillä pitäisi esitelmää tai hoitaisi työasioita ja osaaminen on ruostunut muutenkin, koska a) ei ole aikaa käyttää kielten hiomiseen tai parantamiseen, koska kaikki paukut pitää käyttää oman alan erikoisosaamisen kehittämiseen tai korkeintaan englanti hioutuu siinä samalla koska kirjoitetaan papereita sillä tai asioidaan ulkomaisten kollegoiden kanssa ja b) jos ihminen mieltää itsensä älykkääksi hänellä on usein korkea kynnys kuulostaa tyhmältä tai tehdä virheitä, mitä puheen harjoitteluissa pakosta tapahtuu varsin kauan vaikka ajan kanssa pystyisi kirjoittamaan kohtalaisesti. Nykyisessä työpaikassani taas suuri osa on joko monikielisistä perheistä tai naimisissa ulkomaalaisen kanssa tai asunut ulkomailla. Sillä tavalla on hankittu sujuva puhetaito, kirjoittamisen taso voi silti olla vielä paljon suttuisempi pitkissä dokumenteissa tai monimutkaisessa asiaproosassa verrattuna ko kielellä koulunsa käyneisiin. On myös normaalin opintotien kautta kieliä opiskelleita, joiden taidon taso vaihtelee paljon, hämmästyttävän hyvästä sinne päin kommunikointikykyyn. Ja poikkeuksetta kaikki on kuitenkin kiinnostuneita ja kaiketi keskivertoa parempia, ja kotipohjalta kieliä oppineet voivat taas olla todella laiskoja ja hitaanlaisia opettelemaan niitä uusia kieliä, koska ovat tottuneet puhumaan ns lonkalta eikä kielioppi tai alkuunsa hankalan kuuloinen kieli kiinnosta älyllisenä haasteena. Summa summarum siis, oikeasti loistavan kielitaidon hankkiminen vie todella paljon aikaa jopa ns lahjakkaalta, usein loppusilaus tapahtuu sitten pakon edessä. kai tästä on myös poikkeuksia, ainahan niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neurotiedettä kirjoitti:
Mitään ”kielipäätä” tai ”matikkapäätä” ei ole olemassakaan. Sekä kielelliset että matemaattiset toiminnot keskittyvät suurimmalla osalla ihmisistä vasempaan parietaaliseen aivolohkoon wernicken alueelle, eli suunnilleen Brodmannin alueille 39 ja 40. Kielelliset ja matemaattiset kyvyt riippuvat noiden alueiden neuronaalisista yhteyksistä, joihin vaikuttaa harjoittelu.
Kielellinen ja matemattinen lahjakksuus on todettu korreloiviksi myös niitä mittaavissa testeissä.
Eli ihminen ei peri mitään matikka- tai kielipäätä vaan ainoastaan joko harjoittelee kyseisiä aineita ja niittää mitä kylvää tai sitten ei harjoittele eikä ole mitään niitettäväkään.
Ja kyllä, olen hyvä sekä kielissä että matikassa.
Kiva teoria, mutta käytännössä kokonaan väärin.
Opin kielet osin opettelematta, ne "vaan jäi päähän" ja luonnollista helppoa kielten omaksumista täydensin lukemalla kielioppia sen verran kuin nyt oli pakko. Kirjoitin L kolmesta kielestä ja 3 muuta opetellut huvikseen auttavasti/tyydyttävästi elämän varrella, ei ole tarvinnut päntätä.
Mutta!
Se matikka. Vaikka olin tunneilla ja kävin joka s...tanan lukuvuosi yksityisessä tukiopetuksessa niin todistukseen ei tullut kuin kahta numeroa 4 ja 5 kun skaala oli 4-10. Ja kyllä, minä todella yritin.
Olen esimerkki ihmisestä jolla oli ja on erittäin hyvä kielipää, mutta en tajua matematiikka vaikka yrittäisin.
Kielen omaksumisesta vielä. Opin joskus uutta kieltä vieraassa kieliympäristössä ihan tietämättäni. Eli huomaan käyttäväni sanoja ja lauseita joita en ole erikseen päntännyt, enkä edes tiennyt osaavani ne, mutta sitten huomaan puhuvani jonkin lauseen ja ihmettelen itsekin että mistä tuo tuli.
Huomaa että ne jotka oppivat sekä matematiikan että kielet hyvin opiskelemalla, ja luulevat että kyse on vain siitä kuinka paljon on kiinnostusta ja kuinka paljon viitsii opiskella, eivät omaa kokemusta tästä:
On ihmisiä joille kielet jäävät päähän vähän kuin musiikki. Opit musiikkikappaleen ja voit hyräillä sitä vaikka et ole erikseen opetellut sitä nuoteista. Joillekin kielien kanssa käy vähän (ei täysin tietenkään) sama. Tiedän tämän koska olen sellainen. Jos menen Turkkiin olen 1-2kk aikana omaksunut hurjan määrän sitä kieltä ja pystyn kommunikoimaan jo jonkin verran pelkästään kuultuani sitä muiden puhumana, opettelematta mitään kijoista tai oppitunneilla. Niinhän ihmislapsi oppii puhumaan äidinkieltäkin. Vaan ei laskemaan.
Matematiikan kanssa ei käy näin. Se pitää ihan erikseen opiskella, eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruotsi on hyvin looginen kieli ja matematiikka on logiikkaa. En nyt ihan ymmärtä, mikä ruotsissa on vaikeaa.
Saksan kielioppi on kuin matematiikkaa eli helppoa.
Muhun on ainakin osunut. Sen sijaan mun laulua ei kukaan halua kuunnella eikä laittaa mun piirustuksia seinälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on ihan virkistävää, että tässä keskustelussa moni sentään myöntää kielipään ja matikkapään käsitteen, sillä kuulemma niitä ei saisi enää käyttää, ettei lannisteta vaikka lapsia. Kuudesluokkalainen poikani on matemaattisesti ihan fiksu ja oppii ylipäänsä asioita helposti - paitsi kielet. Niitä kun lukee ja lukee, saa kokeesta hyvänä päivänä seiskan. Minusta on ihan ok ja realistista sanoa hänelle, ettei hänellä ole juuri kielipäätä, MUTTA harjoittelemalla hän oppii kyllä niitäkin. Kun hän nyt opiskelee ahkerasti ja saa omalle tasolleen hyvän arvosanan, voimme juhlia sitä, vaikka sama arvosana mistä muusta aineesta tahansa olisi hänen tasolleen huono. Jos löpertäisin vain, että kaikki oppivat kaikkea ihan yhtä lailla, niin mitä lapsi sitten ajattelisi omista arvosanoistaan, kun naapuripulpetin kaveri saa ysin tai kympin lukematta juuri lainkaan? Toki opiskelutekniikkaa voi parantaa ym., mutta ei meillä kaikilla nyt vain ole samat lähtökohdat.
Janne Saarikivi Hesarissa juuri selosti tänään kieltenoppimisen tärkeyttä, osaa itse jonkuntasoisesti pariakymmentä kieltä. Myöntää että se vaatii aikaa ja ponnisteluja. Kuitenkin, hänelle se osa hänen ammattiosaamistaan. Hän ei ehkä ymmärrä, että joillekin se vaatii vielä paljon enemmän työtä joka on pois jostain muusta. Samalla periaatteella jotkut liputtavat matematiikan puolesta, koska se nyt vaan on tärkeää. Nämä on hankalia juttuja, samalla tavalla olen kuullut musikaalisten kehuvan että vain musiikki avaa ovet syvempään ymmärtämiseen ja sama kuvataiteessa, jne jne. Ei ole kauhean objektiivinen näkemys. Harrastaa tietysti aina voi, mutta harrastamisen kun pitää olla myös miellyttävää. (sinänsä muuten Saarikiven näkemyksissä liiallisesta englanninkielistymisestä voi olla ihan ideaakin.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki oppiminen on joillekin helpompaa kuin toisille. Janan toisessa päässä ovat ne, jotka eivät opi äidinkieltäänkään. Hyvin harva heistä oppii edes prosentin ja prosenttiyksikön eroa, eli matikkakin tuottaa tuskaa.
Lahjakkuus on usein kapeaa, harvoin laaja-alaista, mutta ei matematiikka ja kielet ole toisensa poissulkevia. Kiinnostus ohjaa opoimista ja ikävä kyllä sosiaalinen paine.
Sä oot varmaan niitä jotka nillittää, kun sanon että veroprosentti kasvo kaksi prosenttia, niin korjaat sen sanot "tarkoitat varmaan prosenttiyksikköä?" Ihan kun ei tajuttaisi. Ei kukaan sano, että mun veroprosentti nousi 11 prosenttia, ennen oli 18% ja nyt on 20%
En osaa sanoa prosenttilukuja, mutta meidän perheessä on kaksi. Mies ja tytär on / on olleet 9- 10 oppilaita sekä kielissä että pitkässä matikassa.
Vierailija kirjoitti:
No niin. Jos jotain kiinnostaa pelkän yksilöiden välisten erojen sijasta tutkittu tieto, niin tässä se on.
https://www.livescience.com/16897-math-language-dyslexia-dyscalculia.ht…
Älykkäät ihmiset ovat yleensä hyviä molemmissa. Matalammin älykkäät huonoja molemmissa. Pieni vähemmistö on hyvä vain jommassa kummassa.
Kun Jenkeissä tutkittiin 2010 1,5 miljoonaa SAT-testiä, vain 5 sai surkeat tulokset matikassa, mutta erinomaiset luetun kriittisessä ymmärtämisessä. Ja 154 sai päinvastoin erinomaisen tuloksen matematiikassa, mutta surkean kriittisessä luetun ymmärryksessä.
Siis puolestatoista miljoonasta noin vähän.
Eiköhän siis voida sanoa, että nuo kaksi asiaa eivät sulje toisiaan pois?
10
Näinhän se on. Harvalla kielissä kymppejä kiskovalla on viitonen matikassa.
Vierailija kirjoitti:
Huomaa että ne jotka oppivat sekä matematiikan että kielet hyvin opiskelemalla, ja luulevat että kyse on vain siitä kuinka paljon on kiinnostusta ja kuinka paljon viitsii opiskella, eivät omaa kokemusta tästä:
On ihmisiä joille kielet jäävät päähän vähän kuin musiikki. Opit musiikkikappaleen ja voit hyräillä sitä vaikka et ole erikseen opetellut sitä nuoteista. Joillekin kielien kanssa käy vähän (ei täysin tietenkään) sama. Tiedän tämän koska olen sellainen. Jos menen Turkkiin olen 1-2kk aikana omaksunut hurjan määrän sitä kieltä ja pystyn kommunikoimaan jo jonkin verran pelkästään kuultuani sitä muiden puhumana, opettelematta mitään kijoista tai oppitunneilla. Niinhän ihmislapsi oppii puhumaan äidinkieltäkin. Vaan ei laskemaan.
Matematiikan kanssa ei käy näin. Se pitää ihan erikseen opiskella, eikö?
Minulla ei ole asiasta tasan mitaan tieteellista nayttoa, mutta aprikoin liittyisiko tallainen jotenkin peilisolujen tai vastaavien toimintaan, eli siis automaattiseen matkimiseen? Palstan tiedetyypit voisivat tasta jotain sanoa.
Samalla tavalla esim fyysisia liikkeita tai kadentaitoja oppii vain tekemalla, jotkut nopeammin jotkut hitaammin, en tieda missa kohtaa aivoissa tama tapahtuu, mutta kielen rakenteiden ymmartaminen ja sen puhuminen/kirjoittaminen sujuvasti ovat jos eivat suorastaan eri asioita niin eivat taysin paallekkaisiakaan.
Jos on lahjakas kielissä, olisi valmius olla myös sitä matematiikassa ja toisin päin. Jos joku kiinnostuu jostakin, niin muut asiat joissa olisi myös lahjoja, jää hyödyntämättä.
Kielet ja matematiikka ovat monille tällaisia eri suunnalla olevia mielenkiinnon kohteita, ja vain toinen näistä kiinnostaa. Yleensä se mikä kiinnostaa syystä tai toisesta, on se ulospäin näkyvä lahjakkuuden laji.
Kielellinen ja matemaattinen lahjakkuus viittaa korkeaan älykkyyteen, mutta se näkyy usein vain joko kielellisenä, tai matemaattisena lahjakkuutena, vaikka molemmat ns. osuisivat samaan ihmiseen.
Useinkin. Etenkin naisten kohdalla.
Joskus kielten opettelussa on etua siitä, että on sosiaalinen ja uskaltaa puhua ihmisten kanssa, eli käyttää sitä kieltä. Sillähän sitä parhaiten oppii.
Mistähän ihmeestä sinä tuonkin käsitit niin, että tämä olisi nyt joku valmentajaäiti, jolla on omalle lapselleen opetussuunnitelma. Eikö ihan jokainen vanhempi opeta lapsiaan? Oletko koskaan kuullut,että äiti näyttää erilaisia esineitä ja sanoo niiden nimiä ääneen. Lamppu, kello, koira. Kyllä on ihan hirvittävää lapsuuden riistämistä?!