Lue keskustelun säännöt.
IS: Joonaksella on seksiä puolisonsa kanssa kaksi kertaa kuukaudessa – ”hyvällä tuurilla”.
24.05.2020 |
– Se riippuu omasta jaksamisesta ja mielenkiinnosta, että jaksanko lähteä yrittämään vai toteanko vain, että on helpompi käydä nukkumaan.
Miten tällainen parisuhde voi toimia?
Kommentit (779)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että miksi ei voi keskustella aiheesta haluttoman kumppanin kanssa. Että mikä mättää. En itse katselisi jatkuvasti kieltäytyvää puolisoa kovin pitkään. Kyllä siinä pian tulisi kysyttyä, että mikä häntä vaivaa ja voiko asialle tehdä jotain. Ja "väsyttää" ei riitä vastaukseksi.
Yleensähän näissä on syynä se, että se vonkaava puoliso on niin surkea seksissä. Muuten hyvä tyyppi, mutta ei vaan osaa tyydyttää kumppanisan. Eikä opi vaikka tekisi mitä. Kun tämä tuntuu käyvän kovasti miesten itsetunnon päälle, asiasta ei pystytä rehellisesti puhumaan. Kun seksistä ei saa mitään itselleen, ei sitä viitsi tehdä.
Miksi olette sellaisen miehen kanssa joka ei pysty puhumaan asioista normaalisti? Seksistäkin.
Itse olen mies ja se seksuaalisesti aktiivisempi ja myös valmiimpi puhumaan ongelmista jos niitä on. Ja seksi on huippua, siitä ei ole kysymys. Nainen sanoo että haluaisi haluta, mutta kun seksi ei ole hänelle niin iso juttu kuin mulle. Ja toisen mieliksi ei koskaan saa alkaa paneskeleen, sen pitäis olla kaikille selvää jo tässä neljänkympin vaiheilla.
Niin ei tässä jää oikein muuta kuin että libidot on erilaisia, ja valintavaiheessa pitää olla tarkkana siis.
Mut aikaisemminkin tähän ketjuun kirjoittaneena toistan sen, että mitä voi tehdä sille että aktiiviset pari vuotta uuden onnen kanssa ei kerro mitään siitä mitä on kuuden vuoden jälkeen.
Tällaisen miehen kanssa ollaan ,koska muuten hän on täydellinen kumppani. Rakastava, huomaavainen ja hellä. Hyvä isä lapsille ja luotettava kumppani. Elämä on rakennettu yhdessä ja tämä kaikki muu on tärkeämpää kuin seksi. Itselle seksi ei merkitse mitään, se on kuin mikä tahansa hieman ikävä huushollihomma joka on aika ajoin hoideltava.
Onko kaikki muu kuin seksi tärkeämpää kuin kumppanillesi? Sinua ei yhtään haittaa, että tilanteenne tuo puolisollesi tuskaa? Ei kovin rakastavalta suhteelta kuulosta.
Miksi mies tuntisi tuskaa? Hänellä on hyvä kumppani ja seksiäkin silloin tällöin. Minullahan se ongelma on kun en saa seksistä itselleni mitään muuta kuin parisuhteen ja läheisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän seksi vähenee jokaisessa suhteessa ajanmyötä
mies52v
Missä vaiheessa tämä tapahtuu? Näin 23 vuoden yhdessä olon jälkeen ei vielä ainakaan havaittavissa moista..
Sitten kun ollaan 80v?
Sehän riippuu miten teillä on seksiä ollut alussa.
26 vuotta yhdessä ja alkuun seksiä oli useita kertoja päivässä. Siitä se sitten alkoi hiipumaan. Nykyään on kerran - kaksi viikossa. Hyvää ja antoisaa seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten kannattaa etsiä kumppani jonka kanssa ajatukset seksin määrästä kohtaa. Ei ole oikeaa määrää seksiä.
Kyllä 2 krt viikossa on ehdoton minimi.
Sulle. Tämä on juurikin ongelma alku ja juuri. Määrätään joku määrä seksiä joka täytyy olla ja jos näin ei ole olet huono ihminen. Minkä seurauksena ihmiset yrittää survoa itseään muotteihin joihin ei sovi ja sitten tulee pettymyksiä, sen sijaan että kaikki lähtisivät alun pitäen itsensä hyväksyen etsimään määrältään ja tyyliltään sopivaa seksiä.
Mitäs kun toinen muuttaa tahtia kahdeksan vuoden jälkeen? Ennen oli 2 kertaa viikossa ja nyt 2 kertaa kuukaudessa. Itse kuitenkin haluaisin edelleen saman verran kuin ennenkin. Kumppania ei toki voi pakottaa seksiin koska ei se olisi edes kivaa. Miksi en voi käydä vieraissa jos vaimoa ei haluta? Miksi se sitä haittaa jos panen jotain toista välillä? Eihän se ole siltä pois kun itse ei kerran halua lknua.
Hämmentävää, jos naisen halut laskee, kun mies suhtautuu seksiin asenteella "sama se mitä tai kenen reikää lykin, eihän sillä ole väliä kunhan lastit saa tyhjennettyä".
Niin, halut tuossa yllä olevassa laski ensin josta seuraa se että alkaa miettimään vaihtoehtoja. Nainenkin voi puhua siitä miksei halua. Ja jos siitä seuraa ero, niin se on vaan hyvä vaihtoehto, molemmat ovat onnellisia tavallaan sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että miksi ei voi keskustella aiheesta haluttoman kumppanin kanssa. Että mikä mättää. En itse katselisi jatkuvasti kieltäytyvää puolisoa kovin pitkään. Kyllä siinä pian tulisi kysyttyä, että mikä häntä vaivaa ja voiko asialle tehdä jotain. Ja "väsyttää" ei riitä vastaukseksi.
Yleensähän näissä on syynä se, että se vonkaava puoliso on niin surkea seksissä. Muuten hyvä tyyppi, mutta ei vaan osaa tyydyttää kumppanisan. Eikä opi vaikka tekisi mitä. Kun tämä tuntuu käyvän kovasti miesten itsetunnon päälle, asiasta ei pystytä rehellisesti puhumaan. Kun seksistä ei saa mitään itselleen, ei sitä viitsi tehdä.
Miksi olette sellaisen miehen kanssa joka ei pysty puhumaan asioista normaalisti? Seksistäkin.
Itse olen mies ja se seksuaalisesti aktiivisempi ja myös valmiimpi puhumaan ongelmista jos niitä on. Ja seksi on huippua, siitä ei ole kysymys. Nainen sanoo että haluaisi haluta, mutta kun seksi ei ole hänelle niin iso juttu kuin mulle. Ja toisen mieliksi ei koskaan saa alkaa paneskeleen, sen pitäis olla kaikille selvää jo tässä neljänkympin vaiheilla.
Niin ei tässä jää oikein muuta kuin että libidot on erilaisia, ja valintavaiheessa pitää olla tarkkana siis.
Mut aikaisemminkin tähän ketjuun kirjoittaneena toistan sen, että mitä voi tehdä sille että aktiiviset pari vuotta uuden onnen kanssa ei kerro mitään siitä mitä on kuuden vuoden jälkeen.
Tässäkin tapauksessa seksi on huippua vain sinulle. Naiset ovat kohteliaita ja eivät halua pahottaa kumppaninsa mieltä. On kohteliaampaa sanoa ettei seksi ole itselle tärkeää kuin että sinä et tyydytä minua. Itsekin olen feikannut samasta syystä 35 vuotta. Rehellisesti en tiedä, miten saisin miehen kanssa ja mitä pitäisi muuttaa. Mies on hyvä ja yrittää kaikkensa, mutta kun ei toimi niin ei toimi. Yksin onnistuu helposti. Minullekaan seksi ei ole niin tärkeää.
No ei. Emme olisi vaihtaneet tähän suhteeseen jos tärkeissä asioissa valehdeltaisiin. Miksi kukaan tekisi niin, oma itsekunnioitushan siinä vaan menee.
Seksi on huippua molemmista ja se on sanottu moneen kertaan. Samaan hengenvetoon on todettu noilla sun sanoillasi että harmi kun halutaa tätä vain harvoin.
Ja uskon että aika monella on ongelma just tuossa missä sanoit. Toinen ei pidä sitä niin tärkeänä. Sitten on eri asia jos feikkaa, eihän sellasta kannata tehdä.
Monet ihmiset ummistavat mieluummin silmänsä epämiellyttävältä totuudelta ja kertovat mieluummin valkoisen valheen kuin epämieluisen totuuden.
Karseeta jos ei voi olla edes itselleen rehellinen. Miten sellaista jaksaa itse? Turha haaveilla olevansa onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että miksi ei voi keskustella aiheesta haluttoman kumppanin kanssa. Että mikä mättää. En itse katselisi jatkuvasti kieltäytyvää puolisoa kovin pitkään. Kyllä siinä pian tulisi kysyttyä, että mikä häntä vaivaa ja voiko asialle tehdä jotain. Ja "väsyttää" ei riitä vastaukseksi.
Yleensähän näissä on syynä se, että se vonkaava puoliso on niin surkea seksissä. Muuten hyvä tyyppi, mutta ei vaan osaa tyydyttää kumppanisan. Eikä opi vaikka tekisi mitä. Kun tämä tuntuu käyvän kovasti miesten itsetunnon päälle, asiasta ei pystytä rehellisesti puhumaan. Kun seksistä ei saa mitään itselleen, ei sitä viitsi tehdä.
Miksi olette sellaisen miehen kanssa joka ei pysty puhumaan asioista normaalisti? Seksistäkin.
Itse olen mies ja se seksuaalisesti aktiivisempi ja myös valmiimpi puhumaan ongelmista jos niitä on. Ja seksi on huippua, siitä ei ole kysymys. Nainen sanoo että haluaisi haluta, mutta kun seksi ei ole hänelle niin iso juttu kuin mulle. Ja toisen mieliksi ei koskaan saa alkaa paneskeleen, sen pitäis olla kaikille selvää jo tässä neljänkympin vaiheilla.
Niin ei tässä jää oikein muuta kuin että libidot on erilaisia, ja valintavaiheessa pitää olla tarkkana siis.
Mut aikaisemminkin tähän ketjuun kirjoittaneena toistan sen, että mitä voi tehdä sille että aktiiviset pari vuotta uuden onnen kanssa ei kerro mitään siitä mitä on kuuden vuoden jälkeen.
Tällaisen miehen kanssa ollaan ,koska muuten hän on täydellinen kumppani. Rakastava, huomaavainen ja hellä. Hyvä isä lapsille ja luotettava kumppani. Elämä on rakennettu yhdessä ja tämä kaikki muu on tärkeämpää kuin seksi. Itselle seksi ei merkitse mitään, se on kuin mikä tahansa hieman ikävä huushollihomma joka on aika ajoin hoideltava.
Onko kaikki muu kuin seksi tärkeämpää kuin kumppanillesi? Sinua ei yhtään haittaa, että tilanteenne tuo puolisollesi tuskaa? Ei kovin rakastavalta suhteelta kuulosta.
Miksi mies tuntisi tuskaa? Hänellä on hyvä kumppani ja seksiäkin silloin tällöin. Minullahan se ongelma on kun en saa seksistä itselleni mitään muuta kuin parisuhteen ja läheisyyttä.
Mitä sä haluaisit saada seksistä sitten? Ja uskooko kukaan että mies on onnellinen - jos nyt kukaan kokonaan onnellinen voi olla. Aina ei kaikki mene tasan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä parisuhde on tavallaan lupaus myös seksistä. Muuten kyseessä on kämppäkaveruus. Siksi seksiä ei aina voi olla vain silloin, kun itseä tosi paljon haluttaisi.
Jokaisen halut on omalla vastuulla. Omille haluilleen voi tehdä jotain, jos haluaa. Itseään voi sytytellä eri tavoin, ei haluttomuuteen tarvitse jäädä olemaan. Ei se kuitenkaan ole ihmisen normaali olotila.
Muuten tietysti haluja on joskus enemmän, joskus vähemmän. Meillä välillä mies ehdottelee enemmän, välillä itse. Yritetään olla sanomatta ei, pikapanot käy silloin.
- yli 20 vuotta yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Kyllä parisuhde on tavallaan lupaus myös seksistä. Muuten kyseessä on kämppäkaveruus. Siksi seksiä ei aina voi olla vain silloin, kun itseä tosi paljon haluttaisi.
Jokaisen halut on omalla vastuulla. Omille haluilleen voi tehdä jotain, jos haluaa. Itseään voi sytytellä eri tavoin, ei haluttomuuteen tarvitse jäädä olemaan. Ei se kuitenkaan ole ihmisen normaali olotila.
Muuten tietysti haluja on joskus enemmän, joskus vähemmän. Meillä välillä mies ehdottelee enemmän, välillä itse. Yritetään olla sanomatta ei, pikapanot käy silloin.
- yli 20 vuotta yhdessä
Kuulostatte että olette onnellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa ymmärtää tämän palstan seksivastaisuutta. Tässäkin ketjussa on mennyt pointti ohi useimmilta, eli että artikkelin Joonas EI ole tyytyväinen tilanteeseen, jossa häntä torjutaan ja siksi hän on lakannut tekemästä aloitteita.
Alapeukuista ja yläpeukuista näkee huolestuttavalla tavalla sen, että tähän ketjuun kommentoineet menevät puolustuskannalle omasta haluttomuudestaan. Totuus on kuitenkin se, että parisuhteessa on ongelmia, jos seksi on sen puutteen vuoksi puheenaiheena ja toinen osapuoli torjuu ja puolustautuu, kun toinen tekee aloitteita ja yrittää puhua seksin puutteesta.
Parisuhteet hajoavat pyhän kolminaisuuden takia 99% ajasta: lapset, raha, seksi. Ja jos ei hajoa, niin ei se ainakaan hyvä parisuhde ole. On uskomattoman kapeakatseista kuvitella, että oma haluttomuus on jotenkin yhdentekevää ja että on toisen osapuolen vika, että ei itseään haluta. Haluttomuus on yhteinen ongelma.
Kaksi kertaa kuukaudessa jos on Joonakselle liian vähän, niin hänen ehdottomasti kannattaa etsiä itselleen uusi parisuhde, jossa toinen osapuoli haluaa yhtä usein kuin hän itse. Selvästi hänen nykyinen naisensa ei ole kykenevä rakentamaan yhdessä molempia tyydyttävää parisuhdetta.
Eli halukkaammalla on valta toisen ihmisen yli niin että haluttoman pitää haluta vaikkei halua ja tarvitse? Todennäköisesti haluttomuus ei ole tälle naiselle mikään ongelma vaan luonnollinen olotila. Miksi se on väärin ja jatkuva kiima on oikein? Koska mies on tässä se joka haluaa? Jos Jonne ei ole tyytyväinen suhteeseensa niin sitten sen täytyy lopettaa se ja hakea parempi. Hölmöintä on yrittää pakottaa toista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä parisuhde on tavallaan lupaus myös seksistä. Muuten kyseessä on kämppäkaveruus. Siksi seksiä ei aina voi olla vain silloin, kun itseä tosi paljon haluttaisi.
Jokaisen halut on omalla vastuulla. Omille haluilleen voi tehdä jotain, jos haluaa. Itseään voi sytytellä eri tavoin, ei haluttomuuteen tarvitse jäädä olemaan. Ei se kuitenkaan ole ihmisen normaali olotila.
Muuten tietysti haluja on joskus enemmän, joskus vähemmän. Meillä välillä mies ehdottelee enemmän, välillä itse. Yritetään olla sanomatta ei, pikapanot käy silloin.
- yli 20 vuotta yhdessä
Jos peruslähtökohtana on suopea suhtautuminen toisen toiveisiin niin ei tarvitse erota. Eikä kärvistellä puutteessa. Molemmat voi varmaan tulla vähän vastaan.
Tää tietty pätee silleen että kumppanit ovat muuten miellyttäviä toistensa mielestä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa ymmärtää tämän palstan seksivastaisuutta. Tässäkin ketjussa on mennyt pointti ohi useimmilta, eli että artikkelin Joonas EI ole tyytyväinen tilanteeseen, jossa häntä torjutaan ja siksi hän on lakannut tekemästä aloitteita.
Alapeukuista ja yläpeukuista näkee huolestuttavalla tavalla sen, että tähän ketjuun kommentoineet menevät puolustuskannalle omasta haluttomuudestaan. Totuus on kuitenkin se, että parisuhteessa on ongelmia, jos seksi on sen puutteen vuoksi puheenaiheena ja toinen osapuoli torjuu ja puolustautuu, kun toinen tekee aloitteita ja yrittää puhua seksin puutteesta.
Parisuhteet hajoavat pyhän kolminaisuuden takia 99% ajasta: lapset, raha, seksi. Ja jos ei hajoa, niin ei se ainakaan hyvä parisuhde ole. On uskomattoman kapeakatseista kuvitella, että oma haluttomuus on jotenkin yhdentekevää ja että on toisen osapuolen vika, että ei itseään haluta. Haluttomuus on yhteinen ongelma.
Kaksi kertaa kuukaudessa jos on Joonakselle liian vähän, niin hänen ehdottomasti kannattaa etsiä itselleen uusi parisuhde, jossa toinen osapuoli haluaa yhtä usein kuin hän itse. Selvästi hänen nykyinen naisensa ei ole kykenevä rakentamaan yhdessä molempia tyydyttävää parisuhdetta.
Eli halukkaammalla on valta toisen ihmisen yli niin että haluttoman pitää haluta vaikkei halua ja tarvitse? Todennäköisesti haluttomuus ei ole tälle naiselle mikään ongelma vaan luonnollinen olotila. Miksi se on väärin ja jatkuva kiima on oikein? Koska mies on tässä se joka haluaa? Jos Jonne ei ole tyytyväinen suhteeseensa niin sitten sen täytyy lopettaa se ja hakea parempi. Hölmöintä on yrittää pakottaa toista.
Niin, toisella on valta olla haluton ja toisella valta olla halukas. Jos ei pysty kompromisseihin niin sit on parasta erota.
Komromissihalukkuutta varmaan on enemmän jos vielä rakastaa toista ja haluaa sille hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te jauhatte täysin epäolennaisesta eli "montako kertaa viikossa/kuussa/vuodessa", kun jutun pointti oli siinä, että Joonas alkaa kyllästyä siihen, että joutuu yksin tekemään aloitteet ja aina saa pakkeja? Että miten jatkuva torjunta vaikuttaa ihmisen itsetuntoon?
Joonaksen pitäisi käyttäytyä kumppaniaan kohtaan niin, että tämänkin halut herää. Kaikki naiset ei syty napista painamalla silloin kun herraa sattuu panettamaan. Kannattaa myös satsata siihen, että löytyy tapoja tyydyttää se nainenkin. Seksin täytyy olla taivaallista molemmille. Nythän asia ei selkeästi niin ole. Tilannetta ei helpota se, että toinen tuntee olevansa pakotettu seksiin, jota ei halua. Jos halut ei käy yksiin ja tämä on niin iso ongelma että pitää lehdessä asiasta itkeä ,niin eiköhän kannattaisi ihan reilusti erota.
Onko se nainen vieteltävissä seksiin, ja tekeekö se aloitteita samalla tavoin kuin herra J?
Lähtökohtaisesti jotain on päin helvettiä jos seksi on asia jota toinen jatkuvasti pyytää. Miksei aloitteita voi tehdä noin 50:50 -suhteessa? Joka toinen kerta sun tavalla, joka toinen kerta mun tavalla?
Koska nallekarkit eivät mene tässä maailmassa tasan. Miksi mielestäsi sen, joka ei tunne halua ja tarvetta seksiin, pitäisi tehdä mitään aloitteita? Kun hänen mielensä ei tee seksiä. Esim. Itse en ole koskaan tuntenut halua ja vielä vähemmän tarvetta seksiin. Toisen mieliksi sitä silloin tällöin suostuu. Itse en saa siitä mitään. Ei se vastenmieliseltäkään tunnu vaan täysin turhalta. Joko tämä enemmän haluava saa sen toisenkin haluamaan tai sitten etsii toisen kumppanin jonka kanssa natsaa libidot. Omituista, miten joillain on pakkomielle saada seksiä.
Stereotyyppisesti, yhtä iso halu haluta seksiä kuin tulla kuunnelluksi tai haluta hellyyttä.
Ei kai haluamisessa ole mitään vikaa, se on ominaisuus. Kuten ei-haluaminenkin.
Meidän yhteiskunta pyörii 100% enemmän haluavien ehdoilla. Onko koskaan kirjoitettu artikkelia siitä miten enemmän haluava saataisiin haluamaan vähemmän. Päinvastaisia on kaikki paikat täynnä.
Niinpä. Miksi se haluttomuus koetaan ongelmaksi, jota pitää hoitaa. Joillekkin se on luonollinen olotila. Ikävää jos se on toiselle ihmiselle ongelma. Kukaan ei sentään kuole seksinpuutteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten kannattaa etsiä kumppani jonka kanssa ajatukset seksin määrästä kohtaa. Ei ole oikeaa määrää seksiä.
Kyllä 2 krt viikossa on ehdoton minimi.
Sulle. Tämä on juurikin ongelma alku ja juuri. Määrätään joku määrä seksiä joka täytyy olla ja jos näin ei ole olet huono ihminen. Minkä seurauksena ihmiset yrittää survoa itseään muotteihin joihin ei sovi ja sitten tulee pettymyksiä, sen sijaan että kaikki lähtisivät alun pitäen itsensä hyväksyen etsimään määrältään ja tyyliltään sopivaa seksiä.
Mitäs kun toinen muuttaa tahtia kahdeksan vuoden jälkeen? Ennen oli 2 kertaa viikossa ja nyt 2 kertaa kuukaudessa. Itse kuitenkin haluaisin edelleen saman verran kuin ennenkin. Kumppania ei toki voi pakottaa seksiin koska ei se olisi edes kivaa. Miksi en voi käydä vieraissa jos vaimoa ei haluta? Miksi se sitä haittaa jos panen jotain toista välillä? Eihän se ole siltä pois kun itse ei kerran halua lknua.
Hämmentävää, jos naisen halut laskee, kun mies suhtautuu seksiin asenteella "sama se mitä tai kenen reikää lykin, eihän sillä ole väliä kunhan lastit saa tyhjennettyä".
Niin, halut tuossa yllä olevassa laski ensin josta seuraa se että alkaa miettimään vaihtoehtoja. Nainenkin voi puhua siitä miksei halua. Ja jos siitä seuraa ero, niin se on vaan hyvä vaihtoehto, molemmat ovat onnellisia tavallaan sitten.
Entäs kun ei ole selkää syytä haluttomuuteen? Seksi vaan tuntuu täysin turhalta. Miten tämä asiaa jauhamalla parenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te jauhatte täysin epäolennaisesta eli "montako kertaa viikossa/kuussa/vuodessa", kun jutun pointti oli siinä, että Joonas alkaa kyllästyä siihen, että joutuu yksin tekemään aloitteet ja aina saa pakkeja? Että miten jatkuva torjunta vaikuttaa ihmisen itsetuntoon?
Joonaksen pitäisi käyttäytyä kumppaniaan kohtaan niin, että tämänkin halut herää. Kaikki naiset ei syty napista painamalla silloin kun herraa sattuu panettamaan. Kannattaa myös satsata siihen, että löytyy tapoja tyydyttää se nainenkin. Seksin täytyy olla taivaallista molemmille. Nythän asia ei selkeästi niin ole. Tilannetta ei helpota se, että toinen tuntee olevansa pakotettu seksiin, jota ei halua. Jos halut ei käy yksiin ja tämä on niin iso ongelma että pitää lehdessä asiasta itkeä ,niin eiköhän kannattaisi ihan reilusti erota.
Onko se nainen vieteltävissä seksiin, ja tekeekö se aloitteita samalla tavoin kuin herra J?
Lähtökohtaisesti jotain on päin helvettiä jos seksi on asia jota toinen jatkuvasti pyytää. Miksei aloitteita voi tehdä noin 50:50 -suhteessa? Joka toinen kerta sun tavalla, joka toinen kerta mun tavalla?
Koska nallekarkit eivät mene tässä maailmassa tasan. Miksi mielestäsi sen, joka ei tunne halua ja tarvetta seksiin, pitäisi tehdä mitään aloitteita? Kun hänen mielensä ei tee seksiä. Esim. Itse en ole koskaan tuntenut halua ja vielä vähemmän tarvetta seksiin. Toisen mieliksi sitä silloin tällöin suostuu. Itse en saa siitä mitään. Ei se vastenmieliseltäkään tunnu vaan täysin turhalta. Joko tämä enemmän haluava saa sen toisenkin haluamaan tai sitten etsii toisen kumppanin jonka kanssa natsaa libidot. Omituista, miten joillain on pakkomielle saada seksiä.
Stereotyyppisesti, yhtä iso halu haluta seksiä kuin tulla kuunnelluksi tai haluta hellyyttä.
Ei kai haluamisessa ole mitään vikaa, se on ominaisuus. Kuten ei-haluaminenkin.
Meidän yhteiskunta pyörii 100% enemmän haluavien ehdoilla. Onko koskaan kirjoitettu artikkelia siitä miten enemmän haluava saataisiin haluamaan vähemmän. Päinvastaisia on kaikki paikat täynnä.
Niinpä. Miksi se haluttomuus koetaan ongelmaksi, jota pitää hoitaa. Joillekkin se on luonollinen olotila. Ikävää jos se on toiselle ihmiselle ongelma. Kukaan ei sentään kuole seksinpuutteeseen.
Seksi on ylikorostunut nykyään kyllä. Ei kukaan kuole sen puutteeseen, mutta ei voi myöskään sanoa etteikö se olisi jollekin ihan oikeasti tärkeä. Tuntuu että sitä puolta väheksytään kauhean helposti. Se voi olla ihan yhtä iso ja ihan samanlainen ongelma kuin se että haluttomuutta ei hyväksytä.
Jos suhteessa ei voi olla omalla tavallaan onnellinen eikä kompromissit onnistu, niin sitten vaan mietittävä miksi haluaa olla juuri tässä. Minkä verran epäkohtia sietää.
Onko kukaan eronnut sen takia että toinen haluaa seksiä liian usein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten kannattaa etsiä kumppani jonka kanssa ajatukset seksin määrästä kohtaa. Ei ole oikeaa määrää seksiä.
Kyllä 2 krt viikossa on ehdoton minimi.
Sulle. Tämä on juurikin ongelma alku ja juuri. Määrätään joku määrä seksiä joka täytyy olla ja jos näin ei ole olet huono ihminen. Minkä seurauksena ihmiset yrittää survoa itseään muotteihin joihin ei sovi ja sitten tulee pettymyksiä, sen sijaan että kaikki lähtisivät alun pitäen itsensä hyväksyen etsimään määrältään ja tyyliltään sopivaa seksiä.
Mitäs kun toinen muuttaa tahtia kahdeksan vuoden jälkeen? Ennen oli 2 kertaa viikossa ja nyt 2 kertaa kuukaudessa. Itse kuitenkin haluaisin edelleen saman verran kuin ennenkin. Kumppania ei toki voi pakottaa seksiin koska ei se olisi edes kivaa. Miksi en voi käydä vieraissa jos vaimoa ei haluta? Miksi se sitä haittaa jos panen jotain toista välillä? Eihän se ole siltä pois kun itse ei kerran halua lknua.
Hämmentävää, jos naisen halut laskee, kun mies suhtautuu seksiin asenteella "sama se mitä tai kenen reikää lykin, eihän sillä ole väliä kunhan lastit saa tyhjennettyä".
Niin, halut tuossa yllä olevassa laski ensin josta seuraa se että alkaa miettimään vaihtoehtoja. Nainenkin voi puhua siitä miksei halua. Ja jos siitä seuraa ero, niin se on vaan hyvä vaihtoehto, molemmat ovat onnellisia tavallaan sitten.
Entäs kun ei ole selkää syytä haluttomuuteen? Seksi vaan tuntuu täysin turhalta. Miten tämä asiaa jauhamalla parenee.
Tietääkö toinen puoliso asian just näillä sanoilla? Jos se hälle on sitten ongelma jonka kanssa ei voi elää niin sitten se on varmaan päästettävä vapaaksi. Eihän se tosiaan jauhamalla parane.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että miksi ei voi keskustella aiheesta haluttoman kumppanin kanssa. Että mikä mättää. En itse katselisi jatkuvasti kieltäytyvää puolisoa kovin pitkään. Kyllä siinä pian tulisi kysyttyä, että mikä häntä vaivaa ja voiko asialle tehdä jotain. Ja "väsyttää" ei riitä vastaukseksi.
Yleensähän näissä on syynä se, että se vonkaava puoliso on niin surkea seksissä. Muuten hyvä tyyppi, mutta ei vaan osaa tyydyttää kumppanisan. Eikä opi vaikka tekisi mitä. Kun tämä tuntuu käyvän kovasti miesten itsetunnon päälle, asiasta ei pystytä rehellisesti puhumaan. Kun seksistä ei saa mitään itselleen, ei sitä viitsi tehdä.
Miksi olette sellaisen miehen kanssa joka ei pysty puhumaan asioista normaalisti? Seksistäkin.
Itse olen mies ja se seksuaalisesti aktiivisempi ja myös valmiimpi puhumaan ongelmista jos niitä on. Ja seksi on huippua, siitä ei ole kysymys. Nainen sanoo että haluaisi haluta, mutta kun seksi ei ole hänelle niin iso juttu kuin mulle. Ja toisen mieliksi ei koskaan saa alkaa paneskeleen, sen pitäis olla kaikille selvää jo tässä neljänkympin vaiheilla.
Niin ei tässä jää oikein muuta kuin että libidot on erilaisia, ja valintavaiheessa pitää olla tarkkana siis.
Mut aikaisemminkin tähän ketjuun kirjoittaneena toistan sen, että mitä voi tehdä sille että aktiiviset pari vuotta uuden onnen kanssa ei kerro mitään siitä mitä on kuuden vuoden jälkeen.
Tässäkin tapauksessa seksi on huippua vain sinulle. Naiset ovat kohteliaita ja eivät halua pahottaa kumppaninsa mieltä. On kohteliaampaa sanoa ettei seksi ole itselle tärkeää kuin että sinä et tyydytä minua. Itsekin olen feikannut samasta syystä 35 vuotta. Rehellisesti en tiedä, miten saisin miehen kanssa ja mitä pitäisi muuttaa. Mies on hyvä ja yrittää kaikkensa, mutta kun ei toimi niin ei toimi. Yksin onnistuu helposti. Minullekaan seksi ei ole niin tärkeää.
No ei. Emme olisi vaihtaneet tähän suhteeseen jos tärkeissä asioissa valehdeltaisiin. Miksi kukaan tekisi niin, oma itsekunnioitushan siinä vaan menee.
Seksi on huippua molemmista ja se on sanottu moneen kertaan. Samaan hengenvetoon on todettu noilla sun sanoillasi että harmi kun halutaa tätä vain harvoin.
Ja uskon että aika monella on ongelma just tuossa missä sanoit. Toinen ei pidä sitä niin tärkeänä. Sitten on eri asia jos feikkaa, eihän sellasta kannata tehdä.
Monet ihmiset ummistavat mieluummin silmänsä epämiellyttävältä totuudelta ja kertovat mieluummin valkoisen valheen kuin epämieluisen totuuden.
Karseeta jos ei voi olla edes itselleen rehellinen. Miten sellaista jaksaa itse? Turha haaveilla olevansa onnellinen.
Asiat eivät ole musta-valkoisia. On välissä monia harmaan sävyjä. Väittäisinpä, että ihan jokainen valehtelee jossain asiassa itselleen tai muille. Koska se on helpimpaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että miksi ei voi keskustella aiheesta haluttoman kumppanin kanssa. Että mikä mättää. En itse katselisi jatkuvasti kieltäytyvää puolisoa kovin pitkään. Kyllä siinä pian tulisi kysyttyä, että mikä häntä vaivaa ja voiko asialle tehdä jotain. Ja "väsyttää" ei riitä vastaukseksi.
Yleensähän näissä on syynä se, että se vonkaava puoliso on niin surkea seksissä. Muuten hyvä tyyppi, mutta ei vaan osaa tyydyttää kumppanisan. Eikä opi vaikka tekisi mitä. Kun tämä tuntuu käyvän kovasti miesten itsetunnon päälle, asiasta ei pystytä rehellisesti puhumaan. Kun seksistä ei saa mitään itselleen, ei sitä viitsi tehdä.
Miksi olette sellaisen miehen kanssa joka ei pysty puhumaan asioista normaalisti? Seksistäkin.
Itse olen mies ja se seksuaalisesti aktiivisempi ja myös valmiimpi puhumaan ongelmista jos niitä on. Ja seksi on huippua, siitä ei ole kysymys. Nainen sanoo että haluaisi haluta, mutta kun seksi ei ole hänelle niin iso juttu kuin mulle. Ja toisen mieliksi ei koskaan saa alkaa paneskeleen, sen pitäis olla kaikille selvää jo tässä neljänkympin vaiheilla.
Niin ei tässä jää oikein muuta kuin että libidot on erilaisia, ja valintavaiheessa pitää olla tarkkana siis.
Mut aikaisemminkin tähän ketjuun kirjoittaneena toistan sen, että mitä voi tehdä sille että aktiiviset pari vuotta uuden onnen kanssa ei kerro mitään siitä mitä on kuuden vuoden jälkeen.
Tällaisen miehen kanssa ollaan ,koska muuten hän on täydellinen kumppani. Rakastava, huomaavainen ja hellä. Hyvä isä lapsille ja luotettava kumppani. Elämä on rakennettu yhdessä ja tämä kaikki muu on tärkeämpää kuin seksi. Itselle seksi ei merkitse mitään, se on kuin mikä tahansa hieman ikävä huushollihomma joka on aika ajoin hoideltava.
Onko kaikki muu kuin seksi tärkeämpää kuin kumppanillesi? Sinua ei yhtään haittaa, että tilanteenne tuo puolisollesi tuskaa? Ei kovin rakastavalta suhteelta kuulosta.
Miksi mies tuntisi tuskaa? Hänellä on hyvä kumppani ja seksiäkin silloin tällöin. Minullahan se ongelma on kun en saa seksistä itselleni mitään muuta kuin parisuhteen ja läheisyyttä.
Mitä sä haluaisit saada seksistä sitten? Ja uskooko kukaan että mies on onnellinen - jos nyt kukaan kokonaan onnellinen voi olla. Aina ei kaikki mene tasan.
En tiedä. Jos seksistä voi jotain saada niin minä en saa mitään. Seksi tuntuu täysin turhalta toiminnalta, enkä tajua miksi varsinkin miehet on niin sen perään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa ymmärtää tämän palstan seksivastaisuutta. Tässäkin ketjussa on mennyt pointti ohi useimmilta, eli että artikkelin Joonas EI ole tyytyväinen tilanteeseen, jossa häntä torjutaan ja siksi hän on lakannut tekemästä aloitteita.
Alapeukuista ja yläpeukuista näkee huolestuttavalla tavalla sen, että tähän ketjuun kommentoineet menevät puolustuskannalle omasta haluttomuudestaan. Totuus on kuitenkin se, että parisuhteessa on ongelmia, jos seksi on sen puutteen vuoksi puheenaiheena ja toinen osapuoli torjuu ja puolustautuu, kun toinen tekee aloitteita ja yrittää puhua seksin puutteesta.
Parisuhteet hajoavat pyhän kolminaisuuden takia 99% ajasta: lapset, raha, seksi. Ja jos ei hajoa, niin ei se ainakaan hyvä parisuhde ole. On uskomattoman kapeakatseista kuvitella, että oma haluttomuus on jotenkin yhdentekevää ja että on toisen osapuolen vika, että ei itseään haluta. Haluttomuus on yhteinen ongelma.
Kaksi kertaa kuukaudessa jos on Joonakselle liian vähän, niin hänen ehdottomasti kannattaa etsiä itselleen uusi parisuhde, jossa toinen osapuoli haluaa yhtä usein kuin hän itse. Selvästi hänen nykyinen naisensa ei ole kykenevä rakentamaan yhdessä molempia tyydyttävää parisuhdetta.
Eli halukkaammalla on valta toisen ihmisen yli niin että haluttoman pitää haluta vaikkei halua ja tarvitse? Todennäköisesti haluttomuus ei ole tälle naiselle mikään ongelma vaan luonnollinen olotila. Miksi se on väärin ja jatkuva kiima on oikein? Koska mies on tässä se joka haluaa? Jos Jonne ei ole tyytyväinen suhteeseensa niin sitten sen täytyy lopettaa se ja hakea parempi. Hölmöintä on yrittää pakottaa toista.
No eihän halua voi pakottaa mutta kyllä parisuhtessa pitäisi yrittää jonkin verran tulla sitä toista vastaan. Melko usein se haluttomuus on vain sitä että on ikäänkuin unohtanut ja sammuttanut itsestään sen puolen arjen kiireissä ja pitkän parisuhteen puuduttamana. Jos se sama ihminen eroaisi ja löytäisi uuden kumppannin niin äkkiä niitä haluja olisikin. Eli voisiko niitä haluja yrittää herätellä jo siinä vanhassakin suhteessa vaikka niin että ei vain ajattelisi että "en halua" vaan antaisi sille halulle mahdollisuuden ja alkaisi aktiivisesti etsiä taas itsestään sitä seksuaalisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että miksi ei voi keskustella aiheesta haluttoman kumppanin kanssa. Että mikä mättää. En itse katselisi jatkuvasti kieltäytyvää puolisoa kovin pitkään. Kyllä siinä pian tulisi kysyttyä, että mikä häntä vaivaa ja voiko asialle tehdä jotain. Ja "väsyttää" ei riitä vastaukseksi.
Yleensähän näissä on syynä se, että se vonkaava puoliso on niin surkea seksissä. Muuten hyvä tyyppi, mutta ei vaan osaa tyydyttää kumppanisan. Eikä opi vaikka tekisi mitä. Kun tämä tuntuu käyvän kovasti miesten itsetunnon päälle, asiasta ei pystytä rehellisesti puhumaan. Kun seksistä ei saa mitään itselleen, ei sitä viitsi tehdä.
Miksi olette sellaisen miehen kanssa joka ei pysty puhumaan asioista normaalisti? Seksistäkin.
Itse olen mies ja se seksuaalisesti aktiivisempi ja myös valmiimpi puhumaan ongelmista jos niitä on. Ja seksi on huippua, siitä ei ole kysymys. Nainen sanoo että haluaisi haluta, mutta kun seksi ei ole hänelle niin iso juttu kuin mulle. Ja toisen mieliksi ei koskaan saa alkaa paneskeleen, sen pitäis olla kaikille selvää jo tässä neljänkympin vaiheilla.
Niin ei tässä jää oikein muuta kuin että libidot on erilaisia, ja valintavaiheessa pitää olla tarkkana siis.
Mut aikaisemminkin tähän ketjuun kirjoittaneena toistan sen, että mitä voi tehdä sille että aktiiviset pari vuotta uuden onnen kanssa ei kerro mitään siitä mitä on kuuden vuoden jälkeen.
Tässäkin tapauksessa seksi on huippua vain sinulle. Naiset ovat kohteliaita ja eivät halua pahottaa kumppaninsa mieltä. On kohteliaampaa sanoa ettei seksi ole itselle tärkeää kuin että sinä et tyydytä minua. Itsekin olen feikannut samasta syystä 35 vuotta. Rehellisesti en tiedä, miten saisin miehen kanssa ja mitä pitäisi muuttaa. Mies on hyvä ja yrittää kaikkensa, mutta kun ei toimi niin ei toimi. Yksin onnistuu helposti. Minullekaan seksi ei ole niin tärkeää.
No ei. Emme olisi vaihtaneet tähän suhteeseen jos tärkeissä asioissa valehdeltaisiin. Miksi kukaan tekisi niin, oma itsekunnioitushan siinä vaan menee.
Seksi on huippua molemmista ja se on sanottu moneen kertaan. Samaan hengenvetoon on todettu noilla sun sanoillasi että harmi kun halutaa tätä vain harvoin.
Ja uskon että aika monella on ongelma just tuossa missä sanoit. Toinen ei pidä sitä niin tärkeänä. Sitten on eri asia jos feikkaa, eihän sellasta kannata tehdä.
Monet ihmiset ummistavat mieluummin silmänsä epämiellyttävältä totuudelta ja kertovat mieluummin valkoisen valheen kuin epämieluisen totuuden.
Karseeta jos ei voi olla edes itselleen rehellinen. Miten sellaista jaksaa itse? Turha haaveilla olevansa onnellinen.
Asiat eivät ole musta-valkoisia. On välissä monia harmaan sävyjä. Väittäisinpä, että ihan jokainen valehtelee jossain asiassa itselleen tai muille. Koska se on helpimpaa
Varmasti valehteleekin, mutta ei kai näin tärkeässä kukaan? Koska vaikuttaa niin paljon omaan onnellisuuteen.
Ja tuolla se syy olikin, haetaan helppoutta eikä olla aidosti kiinnostuneita siihen miksi asiat on niinkuin ne on. Ehkä siinä joutuisi itse liikaa tutustumaan itseensä jos oikeasti olisi rehellinen. Voi harmaan sävyistäkin keskustella sitä paitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että miksi ei voi keskustella aiheesta haluttoman kumppanin kanssa. Että mikä mättää. En itse katselisi jatkuvasti kieltäytyvää puolisoa kovin pitkään. Kyllä siinä pian tulisi kysyttyä, että mikä häntä vaivaa ja voiko asialle tehdä jotain. Ja "väsyttää" ei riitä vastaukseksi.
Yleensähän näissä on syynä se, että se vonkaava puoliso on niin surkea seksissä. Muuten hyvä tyyppi, mutta ei vaan osaa tyydyttää kumppanisan. Eikä opi vaikka tekisi mitä. Kun tämä tuntuu käyvän kovasti miesten itsetunnon päälle, asiasta ei pystytä rehellisesti puhumaan. Kun seksistä ei saa mitään itselleen, ei sitä viitsi tehdä.
Miksi olette sellaisen miehen kanssa joka ei pysty puhumaan asioista normaalisti? Seksistäkin.
Itse olen mies ja se seksuaalisesti aktiivisempi ja myös valmiimpi puhumaan ongelmista jos niitä on. Ja seksi on huippua, siitä ei ole kysymys. Nainen sanoo että haluaisi haluta, mutta kun seksi ei ole hänelle niin iso juttu kuin mulle. Ja toisen mieliksi ei koskaan saa alkaa paneskeleen, sen pitäis olla kaikille selvää jo tässä neljänkympin vaiheilla.
Niin ei tässä jää oikein muuta kuin että libidot on erilaisia, ja valintavaiheessa pitää olla tarkkana siis.
Mut aikaisemminkin tähän ketjuun kirjoittaneena toistan sen, että mitä voi tehdä sille että aktiiviset pari vuotta uuden onnen kanssa ei kerro mitään siitä mitä on kuuden vuoden jälkeen.
Tällaisen miehen kanssa ollaan ,koska muuten hän on täydellinen kumppani. Rakastava, huomaavainen ja hellä. Hyvä isä lapsille ja luotettava kumppani. Elämä on rakennettu yhdessä ja tämä kaikki muu on tärkeämpää kuin seksi. Itselle seksi ei merkitse mitään, se on kuin mikä tahansa hieman ikävä huushollihomma joka on aika ajoin hoideltava.
Onko kaikki muu kuin seksi tärkeämpää kuin kumppanillesi? Sinua ei yhtään haittaa, että tilanteenne tuo puolisollesi tuskaa? Ei kovin rakastavalta suhteelta kuulosta.
Miksi mies tuntisi tuskaa? Hänellä on hyvä kumppani ja seksiäkin silloin tällöin. Minullahan se ongelma on kun en saa seksistä itselleni mitään muuta kuin parisuhteen ja läheisyyttä.
Mitä sä haluaisit saada seksistä sitten? Ja uskooko kukaan että mies on onnellinen - jos nyt kukaan kokonaan onnellinen voi olla. Aina ei kaikki mene tasan.
En tiedä. Jos seksistä voi jotain saada niin minä en saa mitään. Seksi tuntuu täysin turhalta toiminnalta, enkä tajua miksi varsinkin miehet on niin sen perään.
Anteeksi intiimi kysymys, mutta oletko ikinä saanut seksin aikana? Tai ylipäätään saanut?
Monet ihmiset ummistavat mieluummin silmänsä epämiellyttävältä totuudelta ja kertovat mieluummin valkoisen valheen kuin epämieluisen totuuden.