IS: Joonaksella on seksiä puolisonsa kanssa kaksi kertaa kuukaudessa – ”hyvällä tuurilla”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.

Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan. 

Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.

Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.

Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.

Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.

Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?

Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä

Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.

Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.

Jos rakkautta on, eikä olla yhdessä vain tottumuksesta, kyllä se seksittömyys on silloin kahden kauppa. Siihen on joku henkinen tai fyysinen syy, ja parisuhteessa tätä tulisi rakentavasti ratkoa yhdessä. Syy voi olla hetkellinen (stressiä, huolia, kipuja, väsymystä whatever) tai pidempi (suhteessa kipeitä ratkomista vaativia asioita ihan muualla, esim) mutta yhtä kaikki siihen ei auta sen haluttoman syyllistäminen koskaan. Se on ykköstapa lopettaa vähäisetkin halut.

Siksi suosittelen kyllä pariterapiaa aika matalalla kynnyksellä, jos syy ei ole aivan ilmiselvä ja ohimenevä.

Enkä nyt tarkoita, etteikö haluissa voisi olla eriparisuutta, toinen haluaa päivittäin, toinen kerran viikossa, mutta näissä tapauksissa taas yleensä peiliin katselu (molemmilla) auttaa.

Ei se enemmän haluavankaan syyllistäminen mitään auta. Se on yksi varmimmista tavoista lopettaa myötätunto vähemmän haluavaa kohtaan.

Kenenkään syyllistäminen ei auta. 

Mutta en koe siinä mitään syyllistämistä, jos sanoo kumppanilleen, ettei halua seksiä. Vasta sitten, jos siitä alkaa kehitellä jotain draamaa, se voi muuttua syyllistämiseksi.

Ei siinäkään ole mitään syyllistämistä, että tekee aloitteen seksiin. Sen vaan moni haluton tulkitsee painostavaksi vonkaamiseksi. Samalla tavalla se enmmän haluava voi tulkita ne pakit hänen halujen mitätöinniksi/paheksumiseksi. Siksi olisikin tärkeää keskustella aiheesta eikä vain todeta, haluan / en halua.

Ihme vänkäämistä. Koko tämä keskustelu on niiden syyllistämistä, joilla on syystä tai toisesta pienemmät halut kuin kumppanillaan.

Minusta tämä ketju on yhtä hyvin niiden vänkäämistä joiden mielestä seksi on lopulta vain aika ikävä ja turha asia jota ei pidemmässä suhteessa juuri tarvitse olla. Paitsi niinä muutaminan harvoina hetkinä kun juuri heitä sattuu haluttamaan. Silloin toisen pitää ottaa kiitollisena vastaan se mitä annetaan ja olla taas loppuvuosi hiljaa.

Nytkin syyllistit.

Niin syyllistin ja ihan tarkoituksella. Kyllä jonkun pitää vähän herätellä teitä nykynaisia jotka eivät tajua että seksi on normaali osa jokapäiväistä elämää eikä mikään naistenlehtien hehkuttama ylimaallinen tapahtuma jossa torvet ja viulut soivat ja ruusun terälehtiä sataa sängylle. Eli siis joka voi sellaisena toteutua normaalissa elämässä korkeintaan kerran vuodessa.

Kyllä jonkun pitää sanoa teille suoraan että suurin osa miehistä tarvitsee sitä seksiä säännöllisesti ollakseen tyytyväisiä. Se on ihan yhtä lailla fakta kuin se että teitä ei aina haluta.

Se mies voi sitten ihan omin pikkukätösin hoitaa ongelmansa, tai pyrkiä toimimaan siten, että on aidosti haluttava. Jos oma maailmankatsomus pyrkii omien seksitarpeiden ympärillä, ei ole ihmekään, ettei seksiä tipu.

No ensinnäkin tiedät varmaan itsekin että se "omin käsin" ei juuriakan vastaa sitä että vierellä on oikea toinen ihminen. Toisekseen se "aidosti haluttavaksi" ryhtyminen on kovin vaikeaa jos se toinen ei edes osaa sanoa että miksi ei haluta. Jos olisikin ihan konkreettisiä asioita joita muuttamalla ne halut löytyisivät niin haluttomuutta olisi paljon vähemmän.

Näköjään on naisille hankala samaistua siihen että monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä. Jos vaadit toista muuttumaan "rakastettavammaksi" että rakastat häntä niin se ei kuulosta enää miltään oikealta rakkaudelta. Aivan samoin se että vaatii miestä muuttumaan haluttavammaksi on melko tylyä.

Kun nyt saisi teidät naiset ymmärtämään että kyse ei ole tässä "vain" seksistä vaan siitä miten rakastetuksi ja hyväksytyksi mies tuntee itsensä suhteessa.

No se mies voisi myös hieman pohtia, kuinka rakastetuksi nainen tuntee olonsa, jos oikea tapa osoittaa rakkautta on erityisesti se seksi. Itselle rakkautta kuvastaa kumppanin halu keskustella, pitää hyvänä ilman ajatuksia seksistä ja toki kaikenlainen järkevä tasapuolisuus siinä suhteessa. Siitä ne seksihalut heräävät, kun huomaa olevansa ihmisenä toiselle merkityksellinen.

Mutta kun se on se miten miehet on keskimäärin biologisesti rakennettu. Ei sitä voi muuttaa noin vain vaikka miten haluaisi. Miehet nyt vain kokevat seksin yleensä todella merkitkselliseksi sen kannalta miten rakastetuksi he kokevat itsensä suhteessa. Näin se vain menee eikä sitä vastaan kannata potkia.

Siinä olet tietenkin ihan oikeassa että kaiken pitää olla molemminpuolista ja miehen pitää tietenkin tehdä kaikkensa jotta mysö nainen tuntisi olonsa suhteessa hyväksi ja tärkeäksi. Mutta ne jotka tuon tunteen aiheuttavat ovat naisille yleensä erilaisia kuin miehelle.

Jos mies ei pysty hyväksymään sitä, että keskivertonainen ei välttämättä ihan allekirjoita tuollaista, kannattaa ehkä ryhtyä parisuhteeseen miehen kanssa sitten.

Tästä voi nyt saada kuvan, että jotenkin väheksyn seksiä. Ei se niin mene, pidän siitä useimmiten itsekin, mutta tuollainen kapeakatseisuus vaan parisuhteessa ahdistaisi. Jokainen voi olla omalla käytöksellään ruokkia sitä halua ja intohimoa siinä suhteessa, eikä lukittautua sen vangiksi, että seksi on se oikea tapa osoittaa rakkautta, kun se parisuhde on joka päivä täynnä erilaisia tapoja (seksi vain yhtenä niistä) osoittaa tunteitaan, sitoutumistaan ja rakkauttaan kumppania kohtaan. Oli biologialtaan mies tai apina tai vaikka vaaleanpunainen lohikäärme.

Tämä. Todellakin kannattaa katsella peiliin, jos itselle seksi on ainoa merkityksellinen asia, minkä kokee rakkauden osoitukseksi. On varmasti ihan totta, että biologia pitkälle ohjaa, ja seksi voi tuntua tärkeimmältä ja parhaalta tavalta rakkautta osoittaa, mutta silti on melkoista kumppanin väheksymistä dissata niitä muita asioita, mitä parisuhteessa ihan päivittäin useimmat toisen eteen tekevät. Kannattaa pyrkiä hieman irti sieltä luolamiesmoodista, ja alkaa arvostaa vaikkapa sitä, että ruoka on valmiina pöydässä, kun tulee kotiin, yhtenä rakkauden tekona (ja kaikkia niitä kymmeniä ja satoja muita arkisia asioita).

Tässä nyt mennään kaksilla standardeilla miesten ja naisten suhteen. Miestä on ihan oikein vaatia unohtamaan se biologinen "luolamiesmoodi" ja löytää ne rakkauden osoitukset niistä asioista joilla nainen niitä haluaa osoittaa. Mutta naista ei saa kehottaa unohtamaan haluttomuuttansa koska se on sisäänrakennettu tunne jolle ei voi mitään? Ei kai se nyt voi koskea vain toista osapuolta että unohdetaan ne tunteet joita tuntee ja toimitaankin äkkiä toisin?

Niin että miehet on itsekkäitä mulkkuja ja sille ei voi mitään. Tätähän se male entitlement on. Koska se heppi nousee on saatava tyrkkiä sitä reikään halusipa toinen tai ei.kumppani on reikä jonka tehtävä on toimia runkkualustana ja tätä ei voi muuttaa.

No jos koet miehen biologisen olemuksen noin negatiivisena niin sille ei voi mitään. Mutta ei ole reilua vaatia miestä muuttamaan biologista olemustaan yhtään sen enempää kuin naistakaan saa vaatia. Jos naisen haluttomuus on vain asia jolle ei voi mitään niin miehen halukkuus on täysin vastaava asia.

Tuo taas vaan ajatuksena johtaa siihen, että jos naiset ja miehet ovat pohjimmiltaan biologisesti noin erilaisia, koko ajatus parisuhteesta on älytön. Kumpikaan ei voi saada sitä mitä haluaa. Harrastetaan seksiä sen verran, että saadaan lapset tehtyä ja mennään eri teille.

Ei tietenkään ole järjetön. Se vaatii vain ja ainoastaan niitä kompromisseja ja toisen erilaisuuden ymmärtämistä molemmilta ja kykyä tulla puolitiehen vastaan. Yllättävän monilla se onnistuu mutta joillekin se on selvästikin liikaa vaadittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.

Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan. 

Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.

Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.

Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.

Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.

Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?

Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä

Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.

Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.

Jos rakkautta on, eikä olla yhdessä vain tottumuksesta, kyllä se seksittömyys on silloin kahden kauppa. Siihen on joku henkinen tai fyysinen syy, ja parisuhteessa tätä tulisi rakentavasti ratkoa yhdessä. Syy voi olla hetkellinen (stressiä, huolia, kipuja, väsymystä whatever) tai pidempi (suhteessa kipeitä ratkomista vaativia asioita ihan muualla, esim) mutta yhtä kaikki siihen ei auta sen haluttoman syyllistäminen koskaan. Se on ykköstapa lopettaa vähäisetkin halut.

Siksi suosittelen kyllä pariterapiaa aika matalalla kynnyksellä, jos syy ei ole aivan ilmiselvä ja ohimenevä.

Enkä nyt tarkoita, etteikö haluissa voisi olla eriparisuutta, toinen haluaa päivittäin, toinen kerran viikossa, mutta näissä tapauksissa taas yleensä peiliin katselu (molemmilla) auttaa.

Ei se enemmän haluavankaan syyllistäminen mitään auta. Se on yksi varmimmista tavoista lopettaa myötätunto vähemmän haluavaa kohtaan.

Kenenkään syyllistäminen ei auta. 

Mutta en koe siinä mitään syyllistämistä, jos sanoo kumppanilleen, ettei halua seksiä. Vasta sitten, jos siitä alkaa kehitellä jotain draamaa, se voi muuttua syyllistämiseksi.

Ei siinäkään ole mitään syyllistämistä, että tekee aloitteen seksiin. Sen vaan moni haluton tulkitsee painostavaksi vonkaamiseksi. Samalla tavalla se enmmän haluava voi tulkita ne pakit hänen halujen mitätöinniksi/paheksumiseksi. Siksi olisikin tärkeää keskustella aiheesta eikä vain todeta, haluan / en halua.

Ihme vänkäämistä. Koko tämä keskustelu on niiden syyllistämistä, joilla on syystä tai toisesta pienemmät halut kuin kumppanillaan.

Minusta tämä ketju on yhtä hyvin niiden vänkäämistä joiden mielestä seksi on lopulta vain aika ikävä ja turha asia jota ei pidemmässä suhteessa juuri tarvitse olla. Paitsi niinä muutaminan harvoina hetkinä kun juuri heitä sattuu haluttamaan. Silloin toisen pitää ottaa kiitollisena vastaan se mitä annetaan ja olla taas loppuvuosi hiljaa.

Nytkin syyllistit.

Niin syyllistin ja ihan tarkoituksella. Kyllä jonkun pitää vähän herätellä teitä nykynaisia jotka eivät tajua että seksi on normaali osa jokapäiväistä elämää eikä mikään naistenlehtien hehkuttama ylimaallinen tapahtuma jossa torvet ja viulut soivat ja ruusun terälehtiä sataa sängylle. Eli siis joka voi sellaisena toteutua normaalissa elämässä korkeintaan kerran vuodessa.

Kyllä jonkun pitää sanoa teille suoraan että suurin osa miehistä tarvitsee sitä seksiä säännöllisesti ollakseen tyytyväisiä. Se on ihan yhtä lailla fakta kuin se että teitä ei aina haluta.

Se mies voi sitten ihan omin pikkukätösin hoitaa ongelmansa, tai pyrkiä toimimaan siten, että on aidosti haluttava. Jos oma maailmankatsomus pyrkii omien seksitarpeiden ympärillä, ei ole ihmekään, ettei seksiä tipu.

No ensinnäkin tiedät varmaan itsekin että se "omin käsin" ei juuriakan vastaa sitä että vierellä on oikea toinen ihminen. Toisekseen se "aidosti haluttavaksi" ryhtyminen on kovin vaikeaa jos se toinen ei edes osaa sanoa että miksi ei haluta. Jos olisikin ihan konkreettisiä asioita joita muuttamalla ne halut löytyisivät niin haluttomuutta olisi paljon vähemmän.

Näköjään on naisille hankala samaistua siihen että monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä. Jos vaadit toista muuttumaan "rakastettavammaksi" että rakastat häntä niin se ei kuulosta enää miltään oikealta rakkaudelta. Aivan samoin se että vaatii miestä muuttumaan haluttavammaksi on melko tylyä.

Kun nyt saisi teidät naiset ymmärtämään että kyse ei ole tässä "vain" seksistä vaan siitä miten rakastetuksi ja hyväksytyksi mies tuntee itsensä suhteessa.

No se mies voisi myös hieman pohtia, kuinka rakastetuksi nainen tuntee olonsa, jos oikea tapa osoittaa rakkautta on erityisesti se seksi. Itselle rakkautta kuvastaa kumppanin halu keskustella, pitää hyvänä ilman ajatuksia seksistä ja toki kaikenlainen järkevä tasapuolisuus siinä suhteessa. Siitä ne seksihalut heräävät, kun huomaa olevansa ihmisenä toiselle merkityksellinen.

Mutta kun se on se miten miehet on keskimäärin biologisesti rakennettu. Ei sitä voi muuttaa noin vain vaikka miten haluaisi. Miehet nyt vain kokevat seksin yleensä todella merkitkselliseksi sen kannalta miten rakastetuksi he kokevat itsensä suhteessa. Näin se vain menee eikä sitä vastaan kannata potkia.

Siinä olet tietenkin ihan oikeassa että kaiken pitää olla molemminpuolista ja miehen pitää tietenkin tehdä kaikkensa jotta mysö nainen tuntisi olonsa suhteessa hyväksi ja tärkeäksi. Mutta ne jotka tuon tunteen aiheuttavat ovat naisille yleensä erilaisia kuin miehelle.

Jos mies ei pysty hyväksymään sitä, että keskivertonainen ei välttämättä ihan allekirjoita tuollaista, kannattaa ehkä ryhtyä parisuhteeseen miehen kanssa sitten.

Tästä voi nyt saada kuvan, että jotenkin väheksyn seksiä. Ei se niin mene, pidän siitä useimmiten itsekin, mutta tuollainen kapeakatseisuus vaan parisuhteessa ahdistaisi. Jokainen voi olla omalla käytöksellään ruokkia sitä halua ja intohimoa siinä suhteessa, eikä lukittautua sen vangiksi, että seksi on se oikea tapa osoittaa rakkautta, kun se parisuhde on joka päivä täynnä erilaisia tapoja (seksi vain yhtenä niistä) osoittaa tunteitaan, sitoutumistaan ja rakkauttaan kumppania kohtaan. Oli biologialtaan mies tai apina tai vaikka vaaleanpunainen lohikäärme.

Tämä. Todellakin kannattaa katsella peiliin, jos itselle seksi on ainoa merkityksellinen asia, minkä kokee rakkauden osoitukseksi. On varmasti ihan totta, että biologia pitkälle ohjaa, ja seksi voi tuntua tärkeimmältä ja parhaalta tavalta rakkautta osoittaa, mutta silti on melkoista kumppanin väheksymistä dissata niitä muita asioita, mitä parisuhteessa ihan päivittäin useimmat toisen eteen tekevät. Kannattaa pyrkiä hieman irti sieltä luolamiesmoodista, ja alkaa arvostaa vaikkapa sitä, että ruoka on valmiina pöydässä, kun tulee kotiin, yhtenä rakkauden tekona (ja kaikkia niitä kymmeniä ja satoja muita arkisia asioita).

Tässä nyt mennään kaksilla standardeilla miesten ja naisten suhteen. Miestä on ihan oikein vaatia unohtamaan se biologinen "luolamiesmoodi" ja löytää ne rakkauden osoitukset niistä asioista joilla nainen niitä haluaa osoittaa. Mutta naista ei saa kehottaa unohtamaan haluttomuuttansa koska se on sisäänrakennettu tunne jolle ei voi mitään? Ei kai se nyt voi koskea vain toista osapuolta että unohdetaan ne tunteet joita tuntee ja toimitaankin äkkiä toisin?

Ei vaan täytyy tiedostaa, että seksi on YKSI tapa osoittaa rakkautta, mutta ei ainoa, ja sille toiselle se ei välttämättä edes ole se tärkein. Jos dissaa ne kaikki muut tavat, koska on vain ja ainoastaan se seksi (vaikka biologia sanoisi mitä), tulee samalla kyllä aika tehokkaasti dissanneeksi sen toisen ihmisenä.

Fyysinen haluaminen on asia, minkä tosiaan voi edelleenkin hoitaa pikkukätösillään. Se mitä henkisesti sitten kokee on taas asia, jota voi kehittää ymmärtämällä parisuhde on monitahoinen asia. Jos seksiä kuitenkin on joku ns järkeväksi katsottava määrä, voi yrittää ymmärtää sen, että niillä muillakin rakkaudenosoituksilla kenties voisi olla merkitystä sille henkiselle hyvinvoinnille. 

En minä dissaa muita tapoja. Mutta yritä nyt ymmärtää että joku tietty tapa kokea rakkautta on miehille ihan biologisesti sellainen että jos jää kokonaan (tai liikaa) sitä paitsi niin ne muut tavat eivät vain yksin riitä. Eivät ne omat kätöset korvaa tätä sen kummemmin kuin vaikka puhekumppania kaipaavalla itsekseen puhuminen keskustelun tarvetta.

Kuitenkin kirjoitit (tai joku muu) tuossa aiemmin: "monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä". Kyllähän siihen on sisään rakennettu se ajatus, että muut tavat osoittaa rakkautta eivät merkitse juurikaan. Ja jos nyt Joonaksen tapaukseen viitatataan, hänen liittonsa ei ollut seksitön, vaan seksiä oli se noin kaksi kertaa kuukaudessa kuitenkin, eli ei voida millään puhua seksittömyydestä, minkä tottakai ymmärtäisin, että on ongelma, jos päätös siitä ei ole yhteinen.

Eli jos hypoteettisesti ajatellen Joonaksen vaimo olisi hyvä keskustelija, Joonasta miellyttävä huumorintaju, hän huomioisi pienillä teoilla miestään arjessa, hoitaisi arjen asioita tasapuolisesti, halailisi ja muuten tykkäisi olla lähekkäin jne, olisiko tuo väärin ja huonosti osoitettua rakkautta? (mehän emme lopultakaan tiedä missä kunnossa tuo liitto muuten on, joten tämä silkkaa arvailua)

Yhtä hyvin voisin väittää että sinulla on tulkinnassasi sisäänrakennettuna ajatus että koska muitakin tapoja osoittaa rakkautta on, ei silloin tarvitse rakkautta osoittaa tavalla jota se toinen eniten kaipaisi.

Mutta en siis koskaan ole sanonut ettei muilla tavoilla olisi merkitystä tai että ne eivät olisi tärkeitä. On kuitenkin se tietty tapa joka on niin perustavanlaatuisesti ainutkaatuinen että muiden tapojen on hankala korvata sitä kokonaan niin että sitä ei enää kovasti kaipaisi.

Miksi sinulla ja monilla muilla on niin suuri halu kiertää tämä kysymys koko ajan? Siksikö että teidän ei tarvitsisi tyydyttää tätä rakkauden tarvetta vaan voisitte hyvällä omallatunnolla keskittyä niihin tapoihin joita itse haluatte?

Ei, edelleen minä en väheksy seksiä yhtenä rakkauden muotona, mutta se riippuvaisuus seksistä on asia, joka minua ahdistaa. Mitä jos tulisi jokin fyysinen vamma, esimerkiksi, olisiko rakkaus kuollut siihen paikkaan? Se on ajatuksena pelottava ja kyseenalaistaa kumppanin motiivit sitoutua liittoon.

Mutta nyt ei myöskään puhuta omasta liitostani, koska meillä on molempia tyydyttävä seksielämä. Nyt puhutaan siitä, että tässä Joonaksen liitossa kuitenkin seksiä oli jonkinlainen määrä - ei sinänsä runsas, mutta ei missään nimessä myöskään olematon. Miksi sinä kuitenkin puhut naisista, jotka eivät koskaan halua ja täysin seksittömistä liitoista?

Se ei kuitenkaan muutu ahdistumalla että se seksi rakkaudenosoituksena on monille miehille erittäin tärkeää. Eikä se tarkoita ettei voisi elää ilman jos toinen vaikka vammautuisi tai että rakkaus loppuisi siihen. Mutta se rakkaus muuttuisi. Aivan kuten jos puolisosi menettäisi vaikkapa kykynsä kommonikoida kanssasi niin suhteenne ja rakkautenne olisi hyvin erilainen sen jälkeen koska kommunikaatio on niin tärkeää. Ei sekään rakkauttasi lopettaisi mutta se muuttaisi muotoaan ja myös menettäisi jotain tärkeää.

Edelleenkään en sano etteikö liitto voisi olla hyvä vaikka seksiä ei olisi paljon. Yritän vain selittää että se on kuitenkin isolle osalle miehiä tärkeydeltään erilainen kuin naisille ja siksi naisten on selvästikin hankala samaistua siihen mitä se miehille merkitsee. Ja siksi naiset halposti väheksyvät sitä varmaan ihan ilman sen kummempaa tarkoitusta koska eivät itse koe samoin.

Auttaako tämä erojen alleviivaaminen sitten jotenkin parisuhdetta?

Vai olisiko ratkaisu kuitenkin vain se, että itse tulee vastaan sen mitä voi. Ja jos se ei riitä, ja kumppani ei vastaa tulemalla vastaan omalta osaltaan, etsitään sopivampi kumppani. 

Vierailija kirjoitti:

Biologisesti miehen kuuluukin haluta "koko ajan".

Naisen taas kuuluu haluta ovulaation aikaan. Raskaana ollessa haluamisella ei ole biologista merkitystä. Imettäessä kuuluukin olla haluton, jotta turvataan jälkeläisen ravinnon saanti.

Siinä teille ne biologiset lähtökohdat.

Toki kannattaa pyrkiä katsomaan asiaa vähän sitä kivikautta sivistyneemmin, mutta jos nyt välttämättä haluatte biologian tähän mukaan vetää, niin naisen haluttomuus on täsmälleen yhtä oikeutettua kuin miehen haluaminen. Ja toisinpäin.

On kyllä havaittu että haluamisella on myös muita biologisia tarkoitusperiä. Seksi ja sen antama nautinto sitoo pariskuntia myös henkisesti yhteen ja vanhempien pysyminen yhdessä taas parantaa jälkeläisen mahdollisuuksia selvitä hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.

Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan. 

Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.

Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.

Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.

Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.

Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?

Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä

Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.

Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.

Jos rakkautta on, eikä olla yhdessä vain tottumuksesta, kyllä se seksittömyys on silloin kahden kauppa. Siihen on joku henkinen tai fyysinen syy, ja parisuhteessa tätä tulisi rakentavasti ratkoa yhdessä. Syy voi olla hetkellinen (stressiä, huolia, kipuja, väsymystä whatever) tai pidempi (suhteessa kipeitä ratkomista vaativia asioita ihan muualla, esim) mutta yhtä kaikki siihen ei auta sen haluttoman syyllistäminen koskaan. Se on ykköstapa lopettaa vähäisetkin halut.

Siksi suosittelen kyllä pariterapiaa aika matalalla kynnyksellä, jos syy ei ole aivan ilmiselvä ja ohimenevä.

Enkä nyt tarkoita, etteikö haluissa voisi olla eriparisuutta, toinen haluaa päivittäin, toinen kerran viikossa, mutta näissä tapauksissa taas yleensä peiliin katselu (molemmilla) auttaa.

Ei se enemmän haluavankaan syyllistäminen mitään auta. Se on yksi varmimmista tavoista lopettaa myötätunto vähemmän haluavaa kohtaan.

Kenenkään syyllistäminen ei auta. 

Mutta en koe siinä mitään syyllistämistä, jos sanoo kumppanilleen, ettei halua seksiä. Vasta sitten, jos siitä alkaa kehitellä jotain draamaa, se voi muuttua syyllistämiseksi.

Ei siinäkään ole mitään syyllistämistä, että tekee aloitteen seksiin. Sen vaan moni haluton tulkitsee painostavaksi vonkaamiseksi. Samalla tavalla se enmmän haluava voi tulkita ne pakit hänen halujen mitätöinniksi/paheksumiseksi. Siksi olisikin tärkeää keskustella aiheesta eikä vain todeta, haluan / en halua.

Ihme vänkäämistä. Koko tämä keskustelu on niiden syyllistämistä, joilla on syystä tai toisesta pienemmät halut kuin kumppanillaan.

Minusta tämä ketju on yhtä hyvin niiden vänkäämistä joiden mielestä seksi on lopulta vain aika ikävä ja turha asia jota ei pidemmässä suhteessa juuri tarvitse olla. Paitsi niinä muutaminan harvoina hetkinä kun juuri heitä sattuu haluttamaan. Silloin toisen pitää ottaa kiitollisena vastaan se mitä annetaan ja olla taas loppuvuosi hiljaa.

Nytkin syyllistit.

Niin syyllistin ja ihan tarkoituksella. Kyllä jonkun pitää vähän herätellä teitä nykynaisia jotka eivät tajua että seksi on normaali osa jokapäiväistä elämää eikä mikään naistenlehtien hehkuttama ylimaallinen tapahtuma jossa torvet ja viulut soivat ja ruusun terälehtiä sataa sängylle. Eli siis joka voi sellaisena toteutua normaalissa elämässä korkeintaan kerran vuodessa.

Kyllä jonkun pitää sanoa teille suoraan että suurin osa miehistä tarvitsee sitä seksiä säännöllisesti ollakseen tyytyväisiä. Se on ihan yhtä lailla fakta kuin se että teitä ei aina haluta.

Se mies voi sitten ihan omin pikkukätösin hoitaa ongelmansa, tai pyrkiä toimimaan siten, että on aidosti haluttava. Jos oma maailmankatsomus pyrkii omien seksitarpeiden ympärillä, ei ole ihmekään, ettei seksiä tipu.

No ensinnäkin tiedät varmaan itsekin että se "omin käsin" ei juuriakan vastaa sitä että vierellä on oikea toinen ihminen. Toisekseen se "aidosti haluttavaksi" ryhtyminen on kovin vaikeaa jos se toinen ei edes osaa sanoa että miksi ei haluta. Jos olisikin ihan konkreettisiä asioita joita muuttamalla ne halut löytyisivät niin haluttomuutta olisi paljon vähemmän.

Näköjään on naisille hankala samaistua siihen että monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä. Jos vaadit toista muuttumaan "rakastettavammaksi" että rakastat häntä niin se ei kuulosta enää miltään oikealta rakkaudelta. Aivan samoin se että vaatii miestä muuttumaan haluttavammaksi on melko tylyä.

Kun nyt saisi teidät naiset ymmärtämään että kyse ei ole tässä "vain" seksistä vaan siitä miten rakastetuksi ja hyväksytyksi mies tuntee itsensä suhteessa.

No se mies voisi myös hieman pohtia, kuinka rakastetuksi nainen tuntee olonsa, jos oikea tapa osoittaa rakkautta on erityisesti se seksi. Itselle rakkautta kuvastaa kumppanin halu keskustella, pitää hyvänä ilman ajatuksia seksistä ja toki kaikenlainen järkevä tasapuolisuus siinä suhteessa. Siitä ne seksihalut heräävät, kun huomaa olevansa ihmisenä toiselle merkityksellinen.

Mutta kun se on se miten miehet on keskimäärin biologisesti rakennettu. Ei sitä voi muuttaa noin vain vaikka miten haluaisi. Miehet nyt vain kokevat seksin yleensä todella merkitkselliseksi sen kannalta miten rakastetuksi he kokevat itsensä suhteessa. Näin se vain menee eikä sitä vastaan kannata potkia.

Siinä olet tietenkin ihan oikeassa että kaiken pitää olla molemminpuolista ja miehen pitää tietenkin tehdä kaikkensa jotta mysö nainen tuntisi olonsa suhteessa hyväksi ja tärkeäksi. Mutta ne jotka tuon tunteen aiheuttavat ovat naisille yleensä erilaisia kuin miehelle.

Jos mies ei pysty hyväksymään sitä, että keskivertonainen ei välttämättä ihan allekirjoita tuollaista, kannattaa ehkä ryhtyä parisuhteeseen miehen kanssa sitten.

Tästä voi nyt saada kuvan, että jotenkin väheksyn seksiä. Ei se niin mene, pidän siitä useimmiten itsekin, mutta tuollainen kapeakatseisuus vaan parisuhteessa ahdistaisi. Jokainen voi olla omalla käytöksellään ruokkia sitä halua ja intohimoa siinä suhteessa, eikä lukittautua sen vangiksi, että seksi on se oikea tapa osoittaa rakkautta, kun se parisuhde on joka päivä täynnä erilaisia tapoja (seksi vain yhtenä niistä) osoittaa tunteitaan, sitoutumistaan ja rakkauttaan kumppania kohtaan. Oli biologialtaan mies tai apina tai vaikka vaaleanpunainen lohikäärme.

Tämä. Todellakin kannattaa katsella peiliin, jos itselle seksi on ainoa merkityksellinen asia, minkä kokee rakkauden osoitukseksi. On varmasti ihan totta, että biologia pitkälle ohjaa, ja seksi voi tuntua tärkeimmältä ja parhaalta tavalta rakkautta osoittaa, mutta silti on melkoista kumppanin väheksymistä dissata niitä muita asioita, mitä parisuhteessa ihan päivittäin useimmat toisen eteen tekevät. Kannattaa pyrkiä hieman irti sieltä luolamiesmoodista, ja alkaa arvostaa vaikkapa sitä, että ruoka on valmiina pöydässä, kun tulee kotiin, yhtenä rakkauden tekona (ja kaikkia niitä kymmeniä ja satoja muita arkisia asioita).

Tässä nyt mennään kaksilla standardeilla miesten ja naisten suhteen. Miestä on ihan oikein vaatia unohtamaan se biologinen "luolamiesmoodi" ja löytää ne rakkauden osoitukset niistä asioista joilla nainen niitä haluaa osoittaa. Mutta naista ei saa kehottaa unohtamaan haluttomuuttansa koska se on sisäänrakennettu tunne jolle ei voi mitään? Ei kai se nyt voi koskea vain toista osapuolta että unohdetaan ne tunteet joita tuntee ja toimitaankin äkkiä toisin?

Niin että miehet on itsekkäitä mulkkuja ja sille ei voi mitään. Tätähän se male entitlement on. Koska se heppi nousee on saatava tyrkkiä sitä reikään halusipa toinen tai ei.kumppani on reikä jonka tehtävä on toimia runkkualustana ja tätä ei voi muuttaa.

No jos koet miehen biologisen olemuksen noin negatiivisena niin sille ei voi mitään. Mutta ei ole reilua vaatia miestä muuttamaan biologista olemustaan yhtään sen enempää kuin naistakaan saa vaatia. Jos naisen haluttomuus on vain asia jolle ei voi mitään niin miehen halukkuus on täysin vastaava asia.

Tuo taas vaan ajatuksena johtaa siihen, että jos naiset ja miehet ovat pohjimmiltaan biologisesti noin erilaisia, koko ajatus parisuhteesta on älytön. Kumpikaan ei voi saada sitä mitä haluaa. Harrastetaan seksiä sen verran, että saadaan lapset tehtyä ja mennään eri teille.

Ei tietenkään ole järjetön. Se vaatii vain ja ainoastaan niitä kompromisseja ja toisen erilaisuuden ymmärtämistä molemmilta ja kykyä tulla puolitiehen vastaan. Yllättävän monilla se onnistuu mutta joillekin se on selvästikin liikaa vaadittu.

Edelleen, seksin suhteen kompromissien tekeminen ei yleensä kannata. Siinä päätyy joko antamaan haluttomana (mikä rikkoo enemmän kuin rakentaa) tai olemaan puutteessa (mikä rikkoo enemmän kuin rakentaa). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Biologisesti miehen kuuluukin haluta "koko ajan".

Naisen taas kuuluu haluta ovulaation aikaan. Raskaana ollessa haluamisella ei ole biologista merkitystä. Imettäessä kuuluukin olla haluton, jotta turvataan jälkeläisen ravinnon saanti.

Siinä teille ne biologiset lähtökohdat.

Toki kannattaa pyrkiä katsomaan asiaa vähän sitä kivikautta sivistyneemmin, mutta jos nyt välttämättä haluatte biologian tähän mukaan vetää, niin naisen haluttomuus on täsmälleen yhtä oikeutettua kuin miehen haluaminen. Ja toisinpäin.

On kyllä havaittu että haluamisella on myös muita biologisia tarkoitusperiä. Seksi ja sen antama nautinto sitoo pariskuntia myös henkisesti yhteen ja vanhempien pysyminen yhdessä taas parantaa jälkeläisen mahdollisuuksia selvitä hengissä.

Henkisesti yhteen sitoo moni asia. Seksi voi olla tai voi olla olematta yksi niistä.

Himoa ohjaavat lähes pelkästään hormonit. Jos ne eivät toimi himoa edistävällä tavalla, ei voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.

Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan. 

Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.

Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.

Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.

Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.

Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?

Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä

Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.

Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.

Jos rakkautta on, eikä olla yhdessä vain tottumuksesta, kyllä se seksittömyys on silloin kahden kauppa. Siihen on joku henkinen tai fyysinen syy, ja parisuhteessa tätä tulisi rakentavasti ratkoa yhdessä. Syy voi olla hetkellinen (stressiä, huolia, kipuja, väsymystä whatever) tai pidempi (suhteessa kipeitä ratkomista vaativia asioita ihan muualla, esim) mutta yhtä kaikki siihen ei auta sen haluttoman syyllistäminen koskaan. Se on ykköstapa lopettaa vähäisetkin halut.

Siksi suosittelen kyllä pariterapiaa aika matalalla kynnyksellä, jos syy ei ole aivan ilmiselvä ja ohimenevä.

Enkä nyt tarkoita, etteikö haluissa voisi olla eriparisuutta, toinen haluaa päivittäin, toinen kerran viikossa, mutta näissä tapauksissa taas yleensä peiliin katselu (molemmilla) auttaa.

Ei se enemmän haluavankaan syyllistäminen mitään auta. Se on yksi varmimmista tavoista lopettaa myötätunto vähemmän haluavaa kohtaan.

Kenenkään syyllistäminen ei auta. 

Mutta en koe siinä mitään syyllistämistä, jos sanoo kumppanilleen, ettei halua seksiä. Vasta sitten, jos siitä alkaa kehitellä jotain draamaa, se voi muuttua syyllistämiseksi.

Ei siinäkään ole mitään syyllistämistä, että tekee aloitteen seksiin. Sen vaan moni haluton tulkitsee painostavaksi vonkaamiseksi. Samalla tavalla se enmmän haluava voi tulkita ne pakit hänen halujen mitätöinniksi/paheksumiseksi. Siksi olisikin tärkeää keskustella aiheesta eikä vain todeta, haluan / en halua.

Ihme vänkäämistä. Koko tämä keskustelu on niiden syyllistämistä, joilla on syystä tai toisesta pienemmät halut kuin kumppanillaan.

Minusta tämä ketju on yhtä hyvin niiden vänkäämistä joiden mielestä seksi on lopulta vain aika ikävä ja turha asia jota ei pidemmässä suhteessa juuri tarvitse olla. Paitsi niinä muutaminan harvoina hetkinä kun juuri heitä sattuu haluttamaan. Silloin toisen pitää ottaa kiitollisena vastaan se mitä annetaan ja olla taas loppuvuosi hiljaa.

Nytkin syyllistit.

Niin syyllistin ja ihan tarkoituksella. Kyllä jonkun pitää vähän herätellä teitä nykynaisia jotka eivät tajua että seksi on normaali osa jokapäiväistä elämää eikä mikään naistenlehtien hehkuttama ylimaallinen tapahtuma jossa torvet ja viulut soivat ja ruusun terälehtiä sataa sängylle. Eli siis joka voi sellaisena toteutua normaalissa elämässä korkeintaan kerran vuodessa.

Kyllä jonkun pitää sanoa teille suoraan että suurin osa miehistä tarvitsee sitä seksiä säännöllisesti ollakseen tyytyväisiä. Se on ihan yhtä lailla fakta kuin se että teitä ei aina haluta.

Se mies voi sitten ihan omin pikkukätösin hoitaa ongelmansa, tai pyrkiä toimimaan siten, että on aidosti haluttava. Jos oma maailmankatsomus pyrkii omien seksitarpeiden ympärillä, ei ole ihmekään, ettei seksiä tipu.

No ensinnäkin tiedät varmaan itsekin että se "omin käsin" ei juuriakan vastaa sitä että vierellä on oikea toinen ihminen. Toisekseen se "aidosti haluttavaksi" ryhtyminen on kovin vaikeaa jos se toinen ei edes osaa sanoa että miksi ei haluta. Jos olisikin ihan konkreettisiä asioita joita muuttamalla ne halut löytyisivät niin haluttomuutta olisi paljon vähemmän.

Näköjään on naisille hankala samaistua siihen että monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä. Jos vaadit toista muuttumaan "rakastettavammaksi" että rakastat häntä niin se ei kuulosta enää miltään oikealta rakkaudelta. Aivan samoin se että vaatii miestä muuttumaan haluttavammaksi on melko tylyä.

Kun nyt saisi teidät naiset ymmärtämään että kyse ei ole tässä "vain" seksistä vaan siitä miten rakastetuksi ja hyväksytyksi mies tuntee itsensä suhteessa.

No se mies voisi myös hieman pohtia, kuinka rakastetuksi nainen tuntee olonsa, jos oikea tapa osoittaa rakkautta on erityisesti se seksi. Itselle rakkautta kuvastaa kumppanin halu keskustella, pitää hyvänä ilman ajatuksia seksistä ja toki kaikenlainen järkevä tasapuolisuus siinä suhteessa. Siitä ne seksihalut heräävät, kun huomaa olevansa ihmisenä toiselle merkityksellinen.

Mutta kun se on se miten miehet on keskimäärin biologisesti rakennettu. Ei sitä voi muuttaa noin vain vaikka miten haluaisi. Miehet nyt vain kokevat seksin yleensä todella merkitkselliseksi sen kannalta miten rakastetuksi he kokevat itsensä suhteessa. Näin se vain menee eikä sitä vastaan kannata potkia.

Siinä olet tietenkin ihan oikeassa että kaiken pitää olla molemminpuolista ja miehen pitää tietenkin tehdä kaikkensa jotta mysö nainen tuntisi olonsa suhteessa hyväksi ja tärkeäksi. Mutta ne jotka tuon tunteen aiheuttavat ovat naisille yleensä erilaisia kuin miehelle.

Jos mies ei pysty hyväksymään sitä, että keskivertonainen ei välttämättä ihan allekirjoita tuollaista, kannattaa ehkä ryhtyä parisuhteeseen miehen kanssa sitten.

Tästä voi nyt saada kuvan, että jotenkin väheksyn seksiä. Ei se niin mene, pidän siitä useimmiten itsekin, mutta tuollainen kapeakatseisuus vaan parisuhteessa ahdistaisi. Jokainen voi olla omalla käytöksellään ruokkia sitä halua ja intohimoa siinä suhteessa, eikä lukittautua sen vangiksi, että seksi on se oikea tapa osoittaa rakkautta, kun se parisuhde on joka päivä täynnä erilaisia tapoja (seksi vain yhtenä niistä) osoittaa tunteitaan, sitoutumistaan ja rakkauttaan kumppania kohtaan. Oli biologialtaan mies tai apina tai vaikka vaaleanpunainen lohikäärme.

Tämä. Todellakin kannattaa katsella peiliin, jos itselle seksi on ainoa merkityksellinen asia, minkä kokee rakkauden osoitukseksi. On varmasti ihan totta, että biologia pitkälle ohjaa, ja seksi voi tuntua tärkeimmältä ja parhaalta tavalta rakkautta osoittaa, mutta silti on melkoista kumppanin väheksymistä dissata niitä muita asioita, mitä parisuhteessa ihan päivittäin useimmat toisen eteen tekevät. Kannattaa pyrkiä hieman irti sieltä luolamiesmoodista, ja alkaa arvostaa vaikkapa sitä, että ruoka on valmiina pöydässä, kun tulee kotiin, yhtenä rakkauden tekona (ja kaikkia niitä kymmeniä ja satoja muita arkisia asioita).

Tässä nyt mennään kaksilla standardeilla miesten ja naisten suhteen. Miestä on ihan oikein vaatia unohtamaan se biologinen "luolamiesmoodi" ja löytää ne rakkauden osoitukset niistä asioista joilla nainen niitä haluaa osoittaa. Mutta naista ei saa kehottaa unohtamaan haluttomuuttansa koska se on sisäänrakennettu tunne jolle ei voi mitään? Ei kai se nyt voi koskea vain toista osapuolta että unohdetaan ne tunteet joita tuntee ja toimitaankin äkkiä toisin?

Ei vaan täytyy tiedostaa, että seksi on YKSI tapa osoittaa rakkautta, mutta ei ainoa, ja sille toiselle se ei välttämättä edes ole se tärkein. Jos dissaa ne kaikki muut tavat, koska on vain ja ainoastaan se seksi (vaikka biologia sanoisi mitä), tulee samalla kyllä aika tehokkaasti dissanneeksi sen toisen ihmisenä.

Fyysinen haluaminen on asia, minkä tosiaan voi edelleenkin hoitaa pikkukätösillään. Se mitä henkisesti sitten kokee on taas asia, jota voi kehittää ymmärtämällä parisuhde on monitahoinen asia. Jos seksiä kuitenkin on joku ns järkeväksi katsottava määrä, voi yrittää ymmärtää sen, että niillä muillakin rakkaudenosoituksilla kenties voisi olla merkitystä sille henkiselle hyvinvoinnille. 

En minä dissaa muita tapoja. Mutta yritä nyt ymmärtää että joku tietty tapa kokea rakkautta on miehille ihan biologisesti sellainen että jos jää kokonaan (tai liikaa) sitä paitsi niin ne muut tavat eivät vain yksin riitä. Eivät ne omat kätöset korvaa tätä sen kummemmin kuin vaikka puhekumppania kaipaavalla itsekseen puhuminen keskustelun tarvetta.

Kuitenkin kirjoitit (tai joku muu) tuossa aiemmin: "monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä". Kyllähän siihen on sisään rakennettu se ajatus, että muut tavat osoittaa rakkautta eivät merkitse juurikaan. Ja jos nyt Joonaksen tapaukseen viitatataan, hänen liittonsa ei ollut seksitön, vaan seksiä oli se noin kaksi kertaa kuukaudessa kuitenkin, eli ei voida millään puhua seksittömyydestä, minkä tottakai ymmärtäisin, että on ongelma, jos päätös siitä ei ole yhteinen.

Eli jos hypoteettisesti ajatellen Joonaksen vaimo olisi hyvä keskustelija, Joonasta miellyttävä huumorintaju, hän huomioisi pienillä teoilla miestään arjessa, hoitaisi arjen asioita tasapuolisesti, halailisi ja muuten tykkäisi olla lähekkäin jne, olisiko tuo väärin ja huonosti osoitettua rakkautta? (mehän emme lopultakaan tiedä missä kunnossa tuo liitto muuten on, joten tämä silkkaa arvailua)

Yhtä hyvin voisin väittää että sinulla on tulkinnassasi sisäänrakennettuna ajatus että koska muitakin tapoja osoittaa rakkautta on, ei silloin tarvitse rakkautta osoittaa tavalla jota se toinen eniten kaipaisi.

Mutta en siis koskaan ole sanonut ettei muilla tavoilla olisi merkitystä tai että ne eivät olisi tärkeitä. On kuitenkin se tietty tapa joka on niin perustavanlaatuisesti ainutkaatuinen että muiden tapojen on hankala korvata sitä kokonaan niin että sitä ei enää kovasti kaipaisi.

Miksi sinulla ja monilla muilla on niin suuri halu kiertää tämä kysymys koko ajan? Siksikö että teidän ei tarvitsisi tyydyttää tätä rakkauden tarvetta vaan voisitte hyvällä omallatunnolla keskittyä niihin tapoihin joita itse haluatte?

Ei, edelleen minä en väheksy seksiä yhtenä rakkauden muotona, mutta se riippuvaisuus seksistä on asia, joka minua ahdistaa. Mitä jos tulisi jokin fyysinen vamma, esimerkiksi, olisiko rakkaus kuollut siihen paikkaan? Se on ajatuksena pelottava ja kyseenalaistaa kumppanin motiivit sitoutua liittoon.

Mutta nyt ei myöskään puhuta omasta liitostani, koska meillä on molempia tyydyttävä seksielämä. Nyt puhutaan siitä, että tässä Joonaksen liitossa kuitenkin seksiä oli jonkinlainen määrä - ei sinänsä runsas, mutta ei missään nimessä myöskään olematon. Miksi sinä kuitenkin puhut naisista, jotka eivät koskaan halua ja täysin seksittömistä liitoista?

Se ei kuitenkaan muutu ahdistumalla että se seksi rakkaudenosoituksena on monille miehille erittäin tärkeää. Eikä se tarkoita ettei voisi elää ilman jos toinen vaikka vammautuisi tai että rakkaus loppuisi siihen. Mutta se rakkaus muuttuisi. Aivan kuten jos puolisosi menettäisi vaikkapa kykynsä kommonikoida kanssasi niin suhteenne ja rakkautenne olisi hyvin erilainen sen jälkeen koska kommunikaatio on niin tärkeää. Ei sekään rakkauttasi lopettaisi mutta se muuttaisi muotoaan ja myös menettäisi jotain tärkeää.

Edelleenkään en sano etteikö liitto voisi olla hyvä vaikka seksiä ei olisi paljon. Yritän vain selittää että se on kuitenkin isolle osalle miehiä tärkeydeltään erilainen kuin naisille ja siksi naisten on selvästikin hankala samaistua siihen mitä se miehille merkitsee. Ja siksi naiset halposti väheksyvät sitä varmaan ihan ilman sen kummempaa tarkoitusta koska eivät itse koe samoin.

Auttaako tämä erojen alleviivaaminen sitten jotenkin parisuhdetta?

Vai olisiko ratkaisu kuitenkin vain se, että itse tulee vastaan sen mitä voi. Ja jos se ei riitä, ja kumppani ei vastaa tulemalla vastaan omalta osaltaan, etsitään sopivampi kumppani. 

Ei erojen alleviivaaminen vaan erojen ymmärtäminen. Se todellakin auttaa parisuhteessa. Sillon niiden kompromissienkin teko on helpompaa kun ymmärtää mistä on sen toisen kohdalla syvällisesti kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.

Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan. 

Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.

Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.

Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.

Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.

Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?

Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä

Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.

Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.

Jos rakkautta on, eikä olla yhdessä vain tottumuksesta, kyllä se seksittömyys on silloin kahden kauppa. Siihen on joku henkinen tai fyysinen syy, ja parisuhteessa tätä tulisi rakentavasti ratkoa yhdessä. Syy voi olla hetkellinen (stressiä, huolia, kipuja, väsymystä whatever) tai pidempi (suhteessa kipeitä ratkomista vaativia asioita ihan muualla, esim) mutta yhtä kaikki siihen ei auta sen haluttoman syyllistäminen koskaan. Se on ykköstapa lopettaa vähäisetkin halut.

Siksi suosittelen kyllä pariterapiaa aika matalalla kynnyksellä, jos syy ei ole aivan ilmiselvä ja ohimenevä.

Enkä nyt tarkoita, etteikö haluissa voisi olla eriparisuutta, toinen haluaa päivittäin, toinen kerran viikossa, mutta näissä tapauksissa taas yleensä peiliin katselu (molemmilla) auttaa.

Ei se enemmän haluavankaan syyllistäminen mitään auta. Se on yksi varmimmista tavoista lopettaa myötätunto vähemmän haluavaa kohtaan.

Kenenkään syyllistäminen ei auta. 

Mutta en koe siinä mitään syyllistämistä, jos sanoo kumppanilleen, ettei halua seksiä. Vasta sitten, jos siitä alkaa kehitellä jotain draamaa, se voi muuttua syyllistämiseksi.

Ei siinäkään ole mitään syyllistämistä, että tekee aloitteen seksiin. Sen vaan moni haluton tulkitsee painostavaksi vonkaamiseksi. Samalla tavalla se enmmän haluava voi tulkita ne pakit hänen halujen mitätöinniksi/paheksumiseksi. Siksi olisikin tärkeää keskustella aiheesta eikä vain todeta, haluan / en halua.

Ihme vänkäämistä. Koko tämä keskustelu on niiden syyllistämistä, joilla on syystä tai toisesta pienemmät halut kuin kumppanillaan.

Minusta tämä ketju on yhtä hyvin niiden vänkäämistä joiden mielestä seksi on lopulta vain aika ikävä ja turha asia jota ei pidemmässä suhteessa juuri tarvitse olla. Paitsi niinä muutaminan harvoina hetkinä kun juuri heitä sattuu haluttamaan. Silloin toisen pitää ottaa kiitollisena vastaan se mitä annetaan ja olla taas loppuvuosi hiljaa.

Nytkin syyllistit.

Niin syyllistin ja ihan tarkoituksella. Kyllä jonkun pitää vähän herätellä teitä nykynaisia jotka eivät tajua että seksi on normaali osa jokapäiväistä elämää eikä mikään naistenlehtien hehkuttama ylimaallinen tapahtuma jossa torvet ja viulut soivat ja ruusun terälehtiä sataa sängylle. Eli siis joka voi sellaisena toteutua normaalissa elämässä korkeintaan kerran vuodessa.

Kyllä jonkun pitää sanoa teille suoraan että suurin osa miehistä tarvitsee sitä seksiä säännöllisesti ollakseen tyytyväisiä. Se on ihan yhtä lailla fakta kuin se että teitä ei aina haluta.

Se mies voi sitten ihan omin pikkukätösin hoitaa ongelmansa, tai pyrkiä toimimaan siten, että on aidosti haluttava. Jos oma maailmankatsomus pyrkii omien seksitarpeiden ympärillä, ei ole ihmekään, ettei seksiä tipu.

No ensinnäkin tiedät varmaan itsekin että se "omin käsin" ei juuriakan vastaa sitä että vierellä on oikea toinen ihminen. Toisekseen se "aidosti haluttavaksi" ryhtyminen on kovin vaikeaa jos se toinen ei edes osaa sanoa että miksi ei haluta. Jos olisikin ihan konkreettisiä asioita joita muuttamalla ne halut löytyisivät niin haluttomuutta olisi paljon vähemmän.

Näköjään on naisille hankala samaistua siihen että monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä. Jos vaadit toista muuttumaan "rakastettavammaksi" että rakastat häntä niin se ei kuulosta enää miltään oikealta rakkaudelta. Aivan samoin se että vaatii miestä muuttumaan haluttavammaksi on melko tylyä.

Kun nyt saisi teidät naiset ymmärtämään että kyse ei ole tässä "vain" seksistä vaan siitä miten rakastetuksi ja hyväksytyksi mies tuntee itsensä suhteessa.

No se mies voisi myös hieman pohtia, kuinka rakastetuksi nainen tuntee olonsa, jos oikea tapa osoittaa rakkautta on erityisesti se seksi. Itselle rakkautta kuvastaa kumppanin halu keskustella, pitää hyvänä ilman ajatuksia seksistä ja toki kaikenlainen järkevä tasapuolisuus siinä suhteessa. Siitä ne seksihalut heräävät, kun huomaa olevansa ihmisenä toiselle merkityksellinen.

Mutta kun se on se miten miehet on keskimäärin biologisesti rakennettu. Ei sitä voi muuttaa noin vain vaikka miten haluaisi. Miehet nyt vain kokevat seksin yleensä todella merkitkselliseksi sen kannalta miten rakastetuksi he kokevat itsensä suhteessa. Näin se vain menee eikä sitä vastaan kannata potkia.

Siinä olet tietenkin ihan oikeassa että kaiken pitää olla molemminpuolista ja miehen pitää tietenkin tehdä kaikkensa jotta mysö nainen tuntisi olonsa suhteessa hyväksi ja tärkeäksi. Mutta ne jotka tuon tunteen aiheuttavat ovat naisille yleensä erilaisia kuin miehelle.

Jos mies ei pysty hyväksymään sitä, että keskivertonainen ei välttämättä ihan allekirjoita tuollaista, kannattaa ehkä ryhtyä parisuhteeseen miehen kanssa sitten.

Tästä voi nyt saada kuvan, että jotenkin väheksyn seksiä. Ei se niin mene, pidän siitä useimmiten itsekin, mutta tuollainen kapeakatseisuus vaan parisuhteessa ahdistaisi. Jokainen voi olla omalla käytöksellään ruokkia sitä halua ja intohimoa siinä suhteessa, eikä lukittautua sen vangiksi, että seksi on se oikea tapa osoittaa rakkautta, kun se parisuhde on joka päivä täynnä erilaisia tapoja (seksi vain yhtenä niistä) osoittaa tunteitaan, sitoutumistaan ja rakkauttaan kumppania kohtaan. Oli biologialtaan mies tai apina tai vaikka vaaleanpunainen lohikäärme.

Tämä. Todellakin kannattaa katsella peiliin, jos itselle seksi on ainoa merkityksellinen asia, minkä kokee rakkauden osoitukseksi. On varmasti ihan totta, että biologia pitkälle ohjaa, ja seksi voi tuntua tärkeimmältä ja parhaalta tavalta rakkautta osoittaa, mutta silti on melkoista kumppanin väheksymistä dissata niitä muita asioita, mitä parisuhteessa ihan päivittäin useimmat toisen eteen tekevät. Kannattaa pyrkiä hieman irti sieltä luolamiesmoodista, ja alkaa arvostaa vaikkapa sitä, että ruoka on valmiina pöydässä, kun tulee kotiin, yhtenä rakkauden tekona (ja kaikkia niitä kymmeniä ja satoja muita arkisia asioita).

Tässä nyt mennään kaksilla standardeilla miesten ja naisten suhteen. Miestä on ihan oikein vaatia unohtamaan se biologinen "luolamiesmoodi" ja löytää ne rakkauden osoitukset niistä asioista joilla nainen niitä haluaa osoittaa. Mutta naista ei saa kehottaa unohtamaan haluttomuuttansa koska se on sisäänrakennettu tunne jolle ei voi mitään? Ei kai se nyt voi koskea vain toista osapuolta että unohdetaan ne tunteet joita tuntee ja toimitaankin äkkiä toisin?

Niin että miehet on itsekkäitä mulkkuja ja sille ei voi mitään. Tätähän se male entitlement on. Koska se heppi nousee on saatava tyrkkiä sitä reikään halusipa toinen tai ei.kumppani on reikä jonka tehtävä on toimia runkkualustana ja tätä ei voi muuttaa.

No jos koet miehen biologisen olemuksen noin negatiivisena niin sille ei voi mitään. Mutta ei ole reilua vaatia miestä muuttamaan biologista olemustaan yhtään sen enempää kuin naistakaan saa vaatia. Jos naisen haluttomuus on vain asia jolle ei voi mitään niin miehen halukkuus on täysin vastaava asia.

Tuo taas vaan ajatuksena johtaa siihen, että jos naiset ja miehet ovat pohjimmiltaan biologisesti noin erilaisia, koko ajatus parisuhteesta on älytön. Kumpikaan ei voi saada sitä mitä haluaa. Harrastetaan seksiä sen verran, että saadaan lapset tehtyä ja mennään eri teille.

Ei tietenkään ole järjetön. Se vaatii vain ja ainoastaan niitä kompromisseja ja toisen erilaisuuden ymmärtämistä molemmilta ja kykyä tulla puolitiehen vastaan. Yllättävän monilla se onnistuu mutta joillekin se on selvästikin liikaa vaadittu.

Edelleen, seksin suhteen kompromissien tekeminen ei yleensä kannata. Siinä päätyy joko antamaan haluttomana (mikä rikkoo enemmän kuin rakentaa) tai olemaan puutteessa (mikä rikkoo enemmän kuin rakentaa). 

Riippuu ihan miten suuria kompromisseja tekee ja miten ne kokee. Monesti moni kompromissi on parempi kuin koko suhteen ja sitä kautta usein koko perheen rikkominen. Siinäkin menee rikkoo paljon enemmän kuin rakentaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Biologisesti miehen kuuluukin haluta "koko ajan".

Naisen taas kuuluu haluta ovulaation aikaan. Raskaana ollessa haluamisella ei ole biologista merkitystä. Imettäessä kuuluukin olla haluton, jotta turvataan jälkeläisen ravinnon saanti.

Siinä teille ne biologiset lähtökohdat.

Toki kannattaa pyrkiä katsomaan asiaa vähän sitä kivikautta sivistyneemmin, mutta jos nyt välttämättä haluatte biologian tähän mukaan vetää, niin naisen haluttomuus on täsmälleen yhtä oikeutettua kuin miehen haluaminen. Ja toisinpäin.

On kyllä havaittu että haluamisella on myös muita biologisia tarkoitusperiä. Seksi ja sen antama nautinto sitoo pariskuntia myös henkisesti yhteen ja vanhempien pysyminen yhdessä taas parantaa jälkeläisen mahdollisuuksia selvitä hengissä.

Henkisesti yhteen sitoo moni asia. Seksi voi olla tai voi olla olematta yksi niistä.

Himoa ohjaavat lähes pelkästään hormonit. Jos ne eivät toimi himoa edistävällä tavalla, ei voi mitään.

On ihan tieteellisesti havaittu seikka että seksi on biologisesti sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Biologisesti miehen kuuluukin haluta "koko ajan".

Naisen taas kuuluu haluta ovulaation aikaan. Raskaana ollessa haluamisella ei ole biologista merkitystä. Imettäessä kuuluukin olla haluton, jotta turvataan jälkeläisen ravinnon saanti.

Siinä teille ne biologiset lähtökohdat.

Toki kannattaa pyrkiä katsomaan asiaa vähän sitä kivikautta sivistyneemmin, mutta jos nyt välttämättä haluatte biologian tähän mukaan vetää, niin naisen haluttomuus on täsmälleen yhtä oikeutettua kuin miehen haluaminen. Ja toisinpäin.

On kyllä havaittu että haluamisella on myös muita biologisia tarkoitusperiä. Seksi ja sen antama nautinto sitoo pariskuntia myös henkisesti yhteen ja vanhempien pysyminen yhdessä taas parantaa jälkeläisen mahdollisuuksia selvitä hengissä.

Henkisesti yhteen sitoo moni asia. Seksi voi olla tai voi olla olematta yksi niistä.

Himoa ohjaavat lähes pelkästään hormonit. Jos ne eivät toimi himoa edistävällä tavalla, ei voi mitään.

On ihan tieteellisesti havaittu seikka että seksi on biologisesti sellainen.

Kiitos linkistä tutkimukseen, johon viittaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Biologisesti miehen kuuluukin haluta "koko ajan".

Naisen taas kuuluu haluta ovulaation aikaan. Raskaana ollessa haluamisella ei ole biologista merkitystä. Imettäessä kuuluukin olla haluton, jotta turvataan jälkeläisen ravinnon saanti.

Siinä teille ne biologiset lähtökohdat.

Toki kannattaa pyrkiä katsomaan asiaa vähän sitä kivikautta sivistyneemmin, mutta jos nyt välttämättä haluatte biologian tähän mukaan vetää, niin naisen haluttomuus on täsmälleen yhtä oikeutettua kuin miehen haluaminen. Ja toisinpäin.

On kyllä havaittu että haluamisella on myös muita biologisia tarkoitusperiä. Seksi ja sen antama nautinto sitoo pariskuntia myös henkisesti yhteen ja vanhempien pysyminen yhdessä taas parantaa jälkeläisen mahdollisuuksia selvitä hengissä.

Henkisesti yhteen sitoo moni asia. Seksi voi olla tai voi olla olematta yksi niistä.

Himoa ohjaavat lähes pelkästään hormonit. Jos ne eivät toimi himoa edistävällä tavalla, ei voi mitään.

On ihan tieteellisesti havaittu seikka että seksi on biologisesti sellainen.

Kiitos linkistä tutkimukseen, johon viittaat.

Esim. tästä voi lukea https://www.iltalehti.fi/seksuaalisuusjasuhteet/a/201612142200040575

". Sen lisäksi että seksi tuottaa miellyttäviä tunteita ja sitoo kumppanuksia yhteen, se myös muuttaa tietoisuutta. Socioaffective Neuroscience & Psychology -tiedejulkaisun mukaan seksuaalinen nautinto aktivoi hermoston alueita, jotka vastaavat tunteista ja kiintymyksen tunteesta."

Tämä ketju antaa aika surullisen kuvan monien suomalaisten seksielämästä. Hauttomuutta on paljon ja aika vähän halua tehdä asialle mitään. Puhumattakaan että ymmärrettäisiin seksin vaikutuksia parisuhteelle.

Ja ainoa ratkaisu ongelmiin on että erotaaan ja etsitään sopivampi kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.

Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan. 

Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.

Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.

Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.

Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.

Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?

Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä

Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.

Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.

Jos rakkautta on, eikä olla yhdessä vain tottumuksesta, kyllä se seksittömyys on silloin kahden kauppa. Siihen on joku henkinen tai fyysinen syy, ja parisuhteessa tätä tulisi rakentavasti ratkoa yhdessä. Syy voi olla hetkellinen (stressiä, huolia, kipuja, väsymystä whatever) tai pidempi (suhteessa kipeitä ratkomista vaativia asioita ihan muualla, esim) mutta yhtä kaikki siihen ei auta sen haluttoman syyllistäminen koskaan. Se on ykköstapa lopettaa vähäisetkin halut.

Siksi suosittelen kyllä pariterapiaa aika matalalla kynnyksellä, jos syy ei ole aivan ilmiselvä ja ohimenevä.

Enkä nyt tarkoita, etteikö haluissa voisi olla eriparisuutta, toinen haluaa päivittäin, toinen kerran viikossa, mutta näissä tapauksissa taas yleensä peiliin katselu (molemmilla) auttaa.

Ei se enemmän haluavankaan syyllistäminen mitään auta. Se on yksi varmimmista tavoista lopettaa myötätunto vähemmän haluavaa kohtaan.

Kenenkään syyllistäminen ei auta. 

Mutta en koe siinä mitään syyllistämistä, jos sanoo kumppanilleen, ettei halua seksiä. Vasta sitten, jos siitä alkaa kehitellä jotain draamaa, se voi muuttua syyllistämiseksi.

Ei siinäkään ole mitään syyllistämistä, että tekee aloitteen seksiin. Sen vaan moni haluton tulkitsee painostavaksi vonkaamiseksi. Samalla tavalla se enmmän haluava voi tulkita ne pakit hänen halujen mitätöinniksi/paheksumiseksi. Siksi olisikin tärkeää keskustella aiheesta eikä vain todeta, haluan / en halua.

Ihme vänkäämistä. Koko tämä keskustelu on niiden syyllistämistä, joilla on syystä tai toisesta pienemmät halut kuin kumppanillaan.

Minusta tämä ketju on yhtä hyvin niiden vänkäämistä joiden mielestä seksi on lopulta vain aika ikävä ja turha asia jota ei pidemmässä suhteessa juuri tarvitse olla. Paitsi niinä muutaminan harvoina hetkinä kun juuri heitä sattuu haluttamaan. Silloin toisen pitää ottaa kiitollisena vastaan se mitä annetaan ja olla taas loppuvuosi hiljaa.

Nytkin syyllistit.

Niin syyllistin ja ihan tarkoituksella. Kyllä jonkun pitää vähän herätellä teitä nykynaisia jotka eivät tajua että seksi on normaali osa jokapäiväistä elämää eikä mikään naistenlehtien hehkuttama ylimaallinen tapahtuma jossa torvet ja viulut soivat ja ruusun terälehtiä sataa sängylle. Eli siis joka voi sellaisena toteutua normaalissa elämässä korkeintaan kerran vuodessa.

Kyllä jonkun pitää sanoa teille suoraan että suurin osa miehistä tarvitsee sitä seksiä säännöllisesti ollakseen tyytyväisiä. Se on ihan yhtä lailla fakta kuin se että teitä ei aina haluta.

Se mies voi sitten ihan omin pikkukätösin hoitaa ongelmansa, tai pyrkiä toimimaan siten, että on aidosti haluttava. Jos oma maailmankatsomus pyrkii omien seksitarpeiden ympärillä, ei ole ihmekään, ettei seksiä tipu.

No ensinnäkin tiedät varmaan itsekin että se "omin käsin" ei juuriakan vastaa sitä että vierellä on oikea toinen ihminen. Toisekseen se "aidosti haluttavaksi" ryhtyminen on kovin vaikeaa jos se toinen ei edes osaa sanoa että miksi ei haluta. Jos olisikin ihan konkreettisiä asioita joita muuttamalla ne halut löytyisivät niin haluttomuutta olisi paljon vähemmän.

Näköjään on naisille hankala samaistua siihen että monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä. Jos vaadit toista muuttumaan "rakastettavammaksi" että rakastat häntä niin se ei kuulosta enää miltään oikealta rakkaudelta. Aivan samoin se että vaatii miestä muuttumaan haluttavammaksi on melko tylyä.

Kun nyt saisi teidät naiset ymmärtämään että kyse ei ole tässä "vain" seksistä vaan siitä miten rakastetuksi ja hyväksytyksi mies tuntee itsensä suhteessa.

No se mies voisi myös hieman pohtia, kuinka rakastetuksi nainen tuntee olonsa, jos oikea tapa osoittaa rakkautta on erityisesti se seksi. Itselle rakkautta kuvastaa kumppanin halu keskustella, pitää hyvänä ilman ajatuksia seksistä ja toki kaikenlainen järkevä tasapuolisuus siinä suhteessa. Siitä ne seksihalut heräävät, kun huomaa olevansa ihmisenä toiselle merkityksellinen.

Mutta kun se on se miten miehet on keskimäärin biologisesti rakennettu. Ei sitä voi muuttaa noin vain vaikka miten haluaisi. Miehet nyt vain kokevat seksin yleensä todella merkitkselliseksi sen kannalta miten rakastetuksi he kokevat itsensä suhteessa. Näin se vain menee eikä sitä vastaan kannata potkia.

Siinä olet tietenkin ihan oikeassa että kaiken pitää olla molemminpuolista ja miehen pitää tietenkin tehdä kaikkensa jotta mysö nainen tuntisi olonsa suhteessa hyväksi ja tärkeäksi. Mutta ne jotka tuon tunteen aiheuttavat ovat naisille yleensä erilaisia kuin miehelle.

Jos mies ei pysty hyväksymään sitä, että keskivertonainen ei välttämättä ihan allekirjoita tuollaista, kannattaa ehkä ryhtyä parisuhteeseen miehen kanssa sitten.

Tästä voi nyt saada kuvan, että jotenkin väheksyn seksiä. Ei se niin mene, pidän siitä useimmiten itsekin, mutta tuollainen kapeakatseisuus vaan parisuhteessa ahdistaisi. Jokainen voi olla omalla käytöksellään ruokkia sitä halua ja intohimoa siinä suhteessa, eikä lukittautua sen vangiksi, että seksi on se oikea tapa osoittaa rakkautta, kun se parisuhde on joka päivä täynnä erilaisia tapoja (seksi vain yhtenä niistä) osoittaa tunteitaan, sitoutumistaan ja rakkauttaan kumppania kohtaan. Oli biologialtaan mies tai apina tai vaikka vaaleanpunainen lohikäärme.

Tämä. Todellakin kannattaa katsella peiliin, jos itselle seksi on ainoa merkityksellinen asia, minkä kokee rakkauden osoitukseksi. On varmasti ihan totta, että biologia pitkälle ohjaa, ja seksi voi tuntua tärkeimmältä ja parhaalta tavalta rakkautta osoittaa, mutta silti on melkoista kumppanin väheksymistä dissata niitä muita asioita, mitä parisuhteessa ihan päivittäin useimmat toisen eteen tekevät. Kannattaa pyrkiä hieman irti sieltä luolamiesmoodista, ja alkaa arvostaa vaikkapa sitä, että ruoka on valmiina pöydässä, kun tulee kotiin, yhtenä rakkauden tekona (ja kaikkia niitä kymmeniä ja satoja muita arkisia asioita).

Tässä nyt mennään kaksilla standardeilla miesten ja naisten suhteen. Miestä on ihan oikein vaatia unohtamaan se biologinen "luolamiesmoodi" ja löytää ne rakkauden osoitukset niistä asioista joilla nainen niitä haluaa osoittaa. Mutta naista ei saa kehottaa unohtamaan haluttomuuttansa koska se on sisäänrakennettu tunne jolle ei voi mitään? Ei kai se nyt voi koskea vain toista osapuolta että unohdetaan ne tunteet joita tuntee ja toimitaankin äkkiä toisin?

Haluamisessa on se ero haluttomuuteen verrattuna, että siinä toivotaan/oletetaan kumppanilta jotain tekoa, mitä hän ei juuri sillä hetkellä halua tehdä.

Haluton ei vaadi/oleta/toivo toisen tekevän mitään mitä hän ei itse halua tehdä.

Se ero näissä kahdessa asiassa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.

Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan. 

Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.

Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.

Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.

Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.

Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?

Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä

Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.

Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.

Jos rakkautta on, eikä olla yhdessä vain tottumuksesta, kyllä se seksittömyys on silloin kahden kauppa. Siihen on joku henkinen tai fyysinen syy, ja parisuhteessa tätä tulisi rakentavasti ratkoa yhdessä. Syy voi olla hetkellinen (stressiä, huolia, kipuja, väsymystä whatever) tai pidempi (suhteessa kipeitä ratkomista vaativia asioita ihan muualla, esim) mutta yhtä kaikki siihen ei auta sen haluttoman syyllistäminen koskaan. Se on ykköstapa lopettaa vähäisetkin halut.

Siksi suosittelen kyllä pariterapiaa aika matalalla kynnyksellä, jos syy ei ole aivan ilmiselvä ja ohimenevä.

Enkä nyt tarkoita, etteikö haluissa voisi olla eriparisuutta, toinen haluaa päivittäin, toinen kerran viikossa, mutta näissä tapauksissa taas yleensä peiliin katselu (molemmilla) auttaa.

Ei se enemmän haluavankaan syyllistäminen mitään auta. Se on yksi varmimmista tavoista lopettaa myötätunto vähemmän haluavaa kohtaan.

Kenenkään syyllistäminen ei auta. 

Mutta en koe siinä mitään syyllistämistä, jos sanoo kumppanilleen, ettei halua seksiä. Vasta sitten, jos siitä alkaa kehitellä jotain draamaa, se voi muuttua syyllistämiseksi.

Ei siinäkään ole mitään syyllistämistä, että tekee aloitteen seksiin. Sen vaan moni haluton tulkitsee painostavaksi vonkaamiseksi. Samalla tavalla se enmmän haluava voi tulkita ne pakit hänen halujen mitätöinniksi/paheksumiseksi. Siksi olisikin tärkeää keskustella aiheesta eikä vain todeta, haluan / en halua.

Ihme vänkäämistä. Koko tämä keskustelu on niiden syyllistämistä, joilla on syystä tai toisesta pienemmät halut kuin kumppanillaan.

Minusta tämä ketju on yhtä hyvin niiden vänkäämistä joiden mielestä seksi on lopulta vain aika ikävä ja turha asia jota ei pidemmässä suhteessa juuri tarvitse olla. Paitsi niinä muutaminan harvoina hetkinä kun juuri heitä sattuu haluttamaan. Silloin toisen pitää ottaa kiitollisena vastaan se mitä annetaan ja olla taas loppuvuosi hiljaa.

Nytkin syyllistit.

Niin syyllistin ja ihan tarkoituksella. Kyllä jonkun pitää vähän herätellä teitä nykynaisia jotka eivät tajua että seksi on normaali osa jokapäiväistä elämää eikä mikään naistenlehtien hehkuttama ylimaallinen tapahtuma jossa torvet ja viulut soivat ja ruusun terälehtiä sataa sängylle. Eli siis joka voi sellaisena toteutua normaalissa elämässä korkeintaan kerran vuodessa.

Kyllä jonkun pitää sanoa teille suoraan että suurin osa miehistä tarvitsee sitä seksiä säännöllisesti ollakseen tyytyväisiä. Se on ihan yhtä lailla fakta kuin se että teitä ei aina haluta.

Se mies voi sitten ihan omin pikkukätösin hoitaa ongelmansa, tai pyrkiä toimimaan siten, että on aidosti haluttava. Jos oma maailmankatsomus pyrkii omien seksitarpeiden ympärillä, ei ole ihmekään, ettei seksiä tipu.

No ensinnäkin tiedät varmaan itsekin että se "omin käsin" ei juuriakan vastaa sitä että vierellä on oikea toinen ihminen. Toisekseen se "aidosti haluttavaksi" ryhtyminen on kovin vaikeaa jos se toinen ei edes osaa sanoa että miksi ei haluta. Jos olisikin ihan konkreettisiä asioita joita muuttamalla ne halut löytyisivät niin haluttomuutta olisi paljon vähemmän.

Näköjään on naisille hankala samaistua siihen että monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä. Jos vaadit toista muuttumaan "rakastettavammaksi" että rakastat häntä niin se ei kuulosta enää miltään oikealta rakkaudelta. Aivan samoin se että vaatii miestä muuttumaan haluttavammaksi on melko tylyä.

Kun nyt saisi teidät naiset ymmärtämään että kyse ei ole tässä "vain" seksistä vaan siitä miten rakastetuksi ja hyväksytyksi mies tuntee itsensä suhteessa.

No se mies voisi myös hieman pohtia, kuinka rakastetuksi nainen tuntee olonsa, jos oikea tapa osoittaa rakkautta on erityisesti se seksi. Itselle rakkautta kuvastaa kumppanin halu keskustella, pitää hyvänä ilman ajatuksia seksistä ja toki kaikenlainen järkevä tasapuolisuus siinä suhteessa. Siitä ne seksihalut heräävät, kun huomaa olevansa ihmisenä toiselle merkityksellinen.

Mutta kun se on se miten miehet on keskimäärin biologisesti rakennettu. Ei sitä voi muuttaa noin vain vaikka miten haluaisi. Miehet nyt vain kokevat seksin yleensä todella merkitkselliseksi sen kannalta miten rakastetuksi he kokevat itsensä suhteessa. Näin se vain menee eikä sitä vastaan kannata potkia.

Siinä olet tietenkin ihan oikeassa että kaiken pitää olla molemminpuolista ja miehen pitää tietenkin tehdä kaikkensa jotta mysö nainen tuntisi olonsa suhteessa hyväksi ja tärkeäksi. Mutta ne jotka tuon tunteen aiheuttavat ovat naisille yleensä erilaisia kuin miehelle.

Jos mies ei pysty hyväksymään sitä, että keskivertonainen ei välttämättä ihan allekirjoita tuollaista, kannattaa ehkä ryhtyä parisuhteeseen miehen kanssa sitten.

Tästä voi nyt saada kuvan, että jotenkin väheksyn seksiä. Ei se niin mene, pidän siitä useimmiten itsekin, mutta tuollainen kapeakatseisuus vaan parisuhteessa ahdistaisi. Jokainen voi olla omalla käytöksellään ruokkia sitä halua ja intohimoa siinä suhteessa, eikä lukittautua sen vangiksi, että seksi on se oikea tapa osoittaa rakkautta, kun se parisuhde on joka päivä täynnä erilaisia tapoja (seksi vain yhtenä niistä) osoittaa tunteitaan, sitoutumistaan ja rakkauttaan kumppania kohtaan. Oli biologialtaan mies tai apina tai vaikka vaaleanpunainen lohikäärme.

Tämä. Todellakin kannattaa katsella peiliin, jos itselle seksi on ainoa merkityksellinen asia, minkä kokee rakkauden osoitukseksi. On varmasti ihan totta, että biologia pitkälle ohjaa, ja seksi voi tuntua tärkeimmältä ja parhaalta tavalta rakkautta osoittaa, mutta silti on melkoista kumppanin väheksymistä dissata niitä muita asioita, mitä parisuhteessa ihan päivittäin useimmat toisen eteen tekevät. Kannattaa pyrkiä hieman irti sieltä luolamiesmoodista, ja alkaa arvostaa vaikkapa sitä, että ruoka on valmiina pöydässä, kun tulee kotiin, yhtenä rakkauden tekona (ja kaikkia niitä kymmeniä ja satoja muita arkisia asioita).

Tässä nyt mennään kaksilla standardeilla miesten ja naisten suhteen. Miestä on ihan oikein vaatia unohtamaan se biologinen "luolamiesmoodi" ja löytää ne rakkauden osoitukset niistä asioista joilla nainen niitä haluaa osoittaa. Mutta naista ei saa kehottaa unohtamaan haluttomuuttansa koska se on sisäänrakennettu tunne jolle ei voi mitään? Ei kai se nyt voi koskea vain toista osapuolta että unohdetaan ne tunteet joita tuntee ja toimitaankin äkkiä toisin?

Niin että miehet on itsekkäitä mulkkuja ja sille ei voi mitään. Tätähän se male entitlement on. Koska se heppi nousee on saatava tyrkkiä sitä reikään halusipa toinen tai ei.kumppani on reikä jonka tehtävä on toimia runkkualustana ja tätä ei voi muuttaa.

No jos koet miehen biologisen olemuksen noin negatiivisena niin sille ei voi mitään. Mutta ei ole reilua vaatia miestä muuttamaan biologista olemustaan yhtään sen enempää kuin naistakaan saa vaatia. Jos naisen haluttomuus on vain asia jolle ei voi mitään niin miehen halukkuus on täysin vastaava asia.

Edelleenkään en ymmärrä miten ksi tämä enemmän haluava ei vaan eroa ja etsi sopivampaa paria.

Tämä! Vaikea kuvitella, mitä nämä tyypit ajattelevat saavuttavansa sillä, että odottavat 20 vuotta epätyydyttävässä suhteessa.

Väitätkö että yhteiskunnassa ei ole ihanne siitä miten parisuhteesta ei erota itsekkäästi omien halujen takia vaan pidetään pystyssä se perhe ja liitto vaikka ei aina niin tyytyväisiä oltaisikaan? Eikä muka kukaan katsoisi kieroon vaikkapa neljän lapsen isää joka ilmoittaa jättävänsä vaimonsa vain saadakseen parempaa seksiä? Missä maailmassa te oikein elätte jos näillä ei ole teille mitään vaikutusta?

En osaa sanoa, kun itse olen tavannut tehdä kaikki elämäni isot päätökset sen mukaan, mikä minulle itselleni on tärkeää ja arvokasta, enkä sen mukaan, mitä "yhteiskunnan" mielestä pitäisi tehdä. Ei ole muiden kieroon katsomiset paljoa painaneet teinivuosien jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju antaa aika surullisen kuvan monien suomalaisten seksielämästä. Hauttomuutta on paljon ja aika vähän halua tehdä asialle mitään. Puhumattakaan että ymmärrettäisiin seksin vaikutuksia parisuhteelle.

Ja ainoa ratkaisu ongelmiin on että erotaaan ja etsitään sopivampi kumppani.

Pöh, tässä ketjussa on nyt vastakkain seksittömyys ja jatkuva haluaminen. Useimmat liitot ovat jotain siltä väliltä, halun määrä vaihtelee elämänvaiheesta riippuen, mutta tilanne ei ole mitenkään surkea. Ja jokainen kyllä elämässään jossain vaiheessa kokee haluttomuutta.

Lopulta näitä täysin seksittömiä liittoja (jos se ei ole molempien tahto) ei varmasti kovinkaan paljoa ole. Kuten ei niitäkään, missä joka päivä pitää monta kertaa jyystää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.

Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan. 

Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.

Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.

Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.

Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.

Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?

Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä

Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.

Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.

Jos rakkautta on, eikä olla yhdessä vain tottumuksesta, kyllä se seksittömyys on silloin kahden kauppa. Siihen on joku henkinen tai fyysinen syy, ja parisuhteessa tätä tulisi rakentavasti ratkoa yhdessä. Syy voi olla hetkellinen (stressiä, huolia, kipuja, väsymystä whatever) tai pidempi (suhteessa kipeitä ratkomista vaativia asioita ihan muualla, esim) mutta yhtä kaikki siihen ei auta sen haluttoman syyllistäminen koskaan. Se on ykköstapa lopettaa vähäisetkin halut.

Siksi suosittelen kyllä pariterapiaa aika matalalla kynnyksellä, jos syy ei ole aivan ilmiselvä ja ohimenevä.

Enkä nyt tarkoita, etteikö haluissa voisi olla eriparisuutta, toinen haluaa päivittäin, toinen kerran viikossa, mutta näissä tapauksissa taas yleensä peiliin katselu (molemmilla) auttaa.

Ei se enemmän haluavankaan syyllistäminen mitään auta. Se on yksi varmimmista tavoista lopettaa myötätunto vähemmän haluavaa kohtaan.

Kenenkään syyllistäminen ei auta. 

Mutta en koe siinä mitään syyllistämistä, jos sanoo kumppanilleen, ettei halua seksiä. Vasta sitten, jos siitä alkaa kehitellä jotain draamaa, se voi muuttua syyllistämiseksi.

Ei siinäkään ole mitään syyllistämistä, että tekee aloitteen seksiin. Sen vaan moni haluton tulkitsee painostavaksi vonkaamiseksi. Samalla tavalla se enmmän haluava voi tulkita ne pakit hänen halujen mitätöinniksi/paheksumiseksi. Siksi olisikin tärkeää keskustella aiheesta eikä vain todeta, haluan / en halua.

Ihme vänkäämistä. Koko tämä keskustelu on niiden syyllistämistä, joilla on syystä tai toisesta pienemmät halut kuin kumppanillaan.

Minusta tämä ketju on yhtä hyvin niiden vänkäämistä joiden mielestä seksi on lopulta vain aika ikävä ja turha asia jota ei pidemmässä suhteessa juuri tarvitse olla. Paitsi niinä muutaminan harvoina hetkinä kun juuri heitä sattuu haluttamaan. Silloin toisen pitää ottaa kiitollisena vastaan se mitä annetaan ja olla taas loppuvuosi hiljaa.

Nytkin syyllistit.

Niin syyllistin ja ihan tarkoituksella. Kyllä jonkun pitää vähän herätellä teitä nykynaisia jotka eivät tajua että seksi on normaali osa jokapäiväistä elämää eikä mikään naistenlehtien hehkuttama ylimaallinen tapahtuma jossa torvet ja viulut soivat ja ruusun terälehtiä sataa sängylle. Eli siis joka voi sellaisena toteutua normaalissa elämässä korkeintaan kerran vuodessa.

Kyllä jonkun pitää sanoa teille suoraan että suurin osa miehistä tarvitsee sitä seksiä säännöllisesti ollakseen tyytyväisiä. Se on ihan yhtä lailla fakta kuin se että teitä ei aina haluta.

Se mies voi sitten ihan omin pikkukätösin hoitaa ongelmansa, tai pyrkiä toimimaan siten, että on aidosti haluttava. Jos oma maailmankatsomus pyrkii omien seksitarpeiden ympärillä, ei ole ihmekään, ettei seksiä tipu.

No ensinnäkin tiedät varmaan itsekin että se "omin käsin" ei juuriakan vastaa sitä että vierellä on oikea toinen ihminen. Toisekseen se "aidosti haluttavaksi" ryhtyminen on kovin vaikeaa jos se toinen ei edes osaa sanoa että miksi ei haluta. Jos olisikin ihan konkreettisiä asioita joita muuttamalla ne halut löytyisivät niin haluttomuutta olisi paljon vähemmän.

Näköjään on naisille hankala samaistua siihen että monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä. Jos vaadit toista muuttumaan "rakastettavammaksi" että rakastat häntä niin se ei kuulosta enää miltään oikealta rakkaudelta. Aivan samoin se että vaatii miestä muuttumaan haluttavammaksi on melko tylyä.

Kun nyt saisi teidät naiset ymmärtämään että kyse ei ole tässä "vain" seksistä vaan siitä miten rakastetuksi ja hyväksytyksi mies tuntee itsensä suhteessa.

No se mies voisi myös hieman pohtia, kuinka rakastetuksi nainen tuntee olonsa, jos oikea tapa osoittaa rakkautta on erityisesti se seksi. Itselle rakkautta kuvastaa kumppanin halu keskustella, pitää hyvänä ilman ajatuksia seksistä ja toki kaikenlainen järkevä tasapuolisuus siinä suhteessa. Siitä ne seksihalut heräävät, kun huomaa olevansa ihmisenä toiselle merkityksellinen.

Mutta kun se on se miten miehet on keskimäärin biologisesti rakennettu. Ei sitä voi muuttaa noin vain vaikka miten haluaisi. Miehet nyt vain kokevat seksin yleensä todella merkitkselliseksi sen kannalta miten rakastetuksi he kokevat itsensä suhteessa. Näin se vain menee eikä sitä vastaan kannata potkia.

Siinä olet tietenkin ihan oikeassa että kaiken pitää olla molemminpuolista ja miehen pitää tietenkin tehdä kaikkensa jotta mysö nainen tuntisi olonsa suhteessa hyväksi ja tärkeäksi. Mutta ne jotka tuon tunteen aiheuttavat ovat naisille yleensä erilaisia kuin miehelle.

Jos mies ei pysty hyväksymään sitä, että keskivertonainen ei välttämättä ihan allekirjoita tuollaista, kannattaa ehkä ryhtyä parisuhteeseen miehen kanssa sitten.

Tästä voi nyt saada kuvan, että jotenkin väheksyn seksiä. Ei se niin mene, pidän siitä useimmiten itsekin, mutta tuollainen kapeakatseisuus vaan parisuhteessa ahdistaisi. Jokainen voi olla omalla käytöksellään ruokkia sitä halua ja intohimoa siinä suhteessa, eikä lukittautua sen vangiksi, että seksi on se oikea tapa osoittaa rakkautta, kun se parisuhde on joka päivä täynnä erilaisia tapoja (seksi vain yhtenä niistä) osoittaa tunteitaan, sitoutumistaan ja rakkauttaan kumppania kohtaan. Oli biologialtaan mies tai apina tai vaikka vaaleanpunainen lohikäärme.

Tämä. Todellakin kannattaa katsella peiliin, jos itselle seksi on ainoa merkityksellinen asia, minkä kokee rakkauden osoitukseksi. On varmasti ihan totta, että biologia pitkälle ohjaa, ja seksi voi tuntua tärkeimmältä ja parhaalta tavalta rakkautta osoittaa, mutta silti on melkoista kumppanin väheksymistä dissata niitä muita asioita, mitä parisuhteessa ihan päivittäin useimmat toisen eteen tekevät. Kannattaa pyrkiä hieman irti sieltä luolamiesmoodista, ja alkaa arvostaa vaikkapa sitä, että ruoka on valmiina pöydässä, kun tulee kotiin, yhtenä rakkauden tekona (ja kaikkia niitä kymmeniä ja satoja muita arkisia asioita).

Tässä nyt mennään kaksilla standardeilla miesten ja naisten suhteen. Miestä on ihan oikein vaatia unohtamaan se biologinen "luolamiesmoodi" ja löytää ne rakkauden osoitukset niistä asioista joilla nainen niitä haluaa osoittaa. Mutta naista ei saa kehottaa unohtamaan haluttomuuttansa koska se on sisäänrakennettu tunne jolle ei voi mitään? Ei kai se nyt voi koskea vain toista osapuolta että unohdetaan ne tunteet joita tuntee ja toimitaankin äkkiä toisin?

Haluamisessa on se ero haluttomuuteen verrattuna, että siinä toivotaan/oletetaan kumppanilta jotain tekoa, mitä hän ei juuri sillä hetkellä halua tehdä.

Haluton ei vaadi/oleta/toivo toisen tekevän mitään mitä hän ei itse halua tehdä.

Se ero näissä kahdessa asiassa on.

Aivan sama asiahan nuo ovat. Mies toivoo naiselta seksiä, nainen toivoo että mies ei haluaisi seksiä. Molemmissa toisen pitää toimia vastoin sitä mitä haluaisi. Ei se mieskään haluaisi olla ilman seksiä tai tuntea niitä fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia joita seksin puute aiheuttaa.

Kumpikin osapuoli tuntee epämielyttäviä fyysisiä vaikutuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.

Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan. 

Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.

Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.

Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.

Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.

Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?

Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä

Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.

Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.

Jos rakkautta on, eikä olla yhdessä vain tottumuksesta, kyllä se seksittömyys on silloin kahden kauppa. Siihen on joku henkinen tai fyysinen syy, ja parisuhteessa tätä tulisi rakentavasti ratkoa yhdessä. Syy voi olla hetkellinen (stressiä, huolia, kipuja, väsymystä whatever) tai pidempi (suhteessa kipeitä ratkomista vaativia asioita ihan muualla, esim) mutta yhtä kaikki siihen ei auta sen haluttoman syyllistäminen koskaan. Se on ykköstapa lopettaa vähäisetkin halut.

Siksi suosittelen kyllä pariterapiaa aika matalalla kynnyksellä, jos syy ei ole aivan ilmiselvä ja ohimenevä.

Enkä nyt tarkoita, etteikö haluissa voisi olla eriparisuutta, toinen haluaa päivittäin, toinen kerran viikossa, mutta näissä tapauksissa taas yleensä peiliin katselu (molemmilla) auttaa.

Ei se enemmän haluavankaan syyllistäminen mitään auta. Se on yksi varmimmista tavoista lopettaa myötätunto vähemmän haluavaa kohtaan.

Kenenkään syyllistäminen ei auta. 

Mutta en koe siinä mitään syyllistämistä, jos sanoo kumppanilleen, ettei halua seksiä. Vasta sitten, jos siitä alkaa kehitellä jotain draamaa, se voi muuttua syyllistämiseksi.

Ei siinäkään ole mitään syyllistämistä, että tekee aloitteen seksiin. Sen vaan moni haluton tulkitsee painostavaksi vonkaamiseksi. Samalla tavalla se enmmän haluava voi tulkita ne pakit hänen halujen mitätöinniksi/paheksumiseksi. Siksi olisikin tärkeää keskustella aiheesta eikä vain todeta, haluan / en halua.

Ihme vänkäämistä. Koko tämä keskustelu on niiden syyllistämistä, joilla on syystä tai toisesta pienemmät halut kuin kumppanillaan.

Minusta tämä ketju on yhtä hyvin niiden vänkäämistä joiden mielestä seksi on lopulta vain aika ikävä ja turha asia jota ei pidemmässä suhteessa juuri tarvitse olla. Paitsi niinä muutaminan harvoina hetkinä kun juuri heitä sattuu haluttamaan. Silloin toisen pitää ottaa kiitollisena vastaan se mitä annetaan ja olla taas loppuvuosi hiljaa.

Nytkin syyllistit.

Niin syyllistin ja ihan tarkoituksella. Kyllä jonkun pitää vähän herätellä teitä nykynaisia jotka eivät tajua että seksi on normaali osa jokapäiväistä elämää eikä mikään naistenlehtien hehkuttama ylimaallinen tapahtuma jossa torvet ja viulut soivat ja ruusun terälehtiä sataa sängylle. Eli siis joka voi sellaisena toteutua normaalissa elämässä korkeintaan kerran vuodessa.

Kyllä jonkun pitää sanoa teille suoraan että suurin osa miehistä tarvitsee sitä seksiä säännöllisesti ollakseen tyytyväisiä. Se on ihan yhtä lailla fakta kuin se että teitä ei aina haluta.

Se mies voi sitten ihan omin pikkukätösin hoitaa ongelmansa, tai pyrkiä toimimaan siten, että on aidosti haluttava. Jos oma maailmankatsomus pyrkii omien seksitarpeiden ympärillä, ei ole ihmekään, ettei seksiä tipu.

No ensinnäkin tiedät varmaan itsekin että se "omin käsin" ei juuriakan vastaa sitä että vierellä on oikea toinen ihminen. Toisekseen se "aidosti haluttavaksi" ryhtyminen on kovin vaikeaa jos se toinen ei edes osaa sanoa että miksi ei haluta. Jos olisikin ihan konkreettisiä asioita joita muuttamalla ne halut löytyisivät niin haluttomuutta olisi paljon vähemmän.

Näköjään on naisille hankala samaistua siihen että monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä. Jos vaadit toista muuttumaan "rakastettavammaksi" että rakastat häntä niin se ei kuulosta enää miltään oikealta rakkaudelta. Aivan samoin se että vaatii miestä muuttumaan haluttavammaksi on melko tylyä.

Kun nyt saisi teidät naiset ymmärtämään että kyse ei ole tässä "vain" seksistä vaan siitä miten rakastetuksi ja hyväksytyksi mies tuntee itsensä suhteessa.

No se mies voisi myös hieman pohtia, kuinka rakastetuksi nainen tuntee olonsa, jos oikea tapa osoittaa rakkautta on erityisesti se seksi. Itselle rakkautta kuvastaa kumppanin halu keskustella, pitää hyvänä ilman ajatuksia seksistä ja toki kaikenlainen järkevä tasapuolisuus siinä suhteessa. Siitä ne seksihalut heräävät, kun huomaa olevansa ihmisenä toiselle merkityksellinen.

Mutta kun se on se miten miehet on keskimäärin biologisesti rakennettu. Ei sitä voi muuttaa noin vain vaikka miten haluaisi. Miehet nyt vain kokevat seksin yleensä todella merkitkselliseksi sen kannalta miten rakastetuksi he kokevat itsensä suhteessa. Näin se vain menee eikä sitä vastaan kannata potkia.

Siinä olet tietenkin ihan oikeassa että kaiken pitää olla molemminpuolista ja miehen pitää tietenkin tehdä kaikkensa jotta mysö nainen tuntisi olonsa suhteessa hyväksi ja tärkeäksi. Mutta ne jotka tuon tunteen aiheuttavat ovat naisille yleensä erilaisia kuin miehelle.

Jos mies ei pysty hyväksymään sitä, että keskivertonainen ei välttämättä ihan allekirjoita tuollaista, kannattaa ehkä ryhtyä parisuhteeseen miehen kanssa sitten.

Tästä voi nyt saada kuvan, että jotenkin väheksyn seksiä. Ei se niin mene, pidän siitä useimmiten itsekin, mutta tuollainen kapeakatseisuus vaan parisuhteessa ahdistaisi. Jokainen voi olla omalla käytöksellään ruokkia sitä halua ja intohimoa siinä suhteessa, eikä lukittautua sen vangiksi, että seksi on se oikea tapa osoittaa rakkautta, kun se parisuhde on joka päivä täynnä erilaisia tapoja (seksi vain yhtenä niistä) osoittaa tunteitaan, sitoutumistaan ja rakkauttaan kumppania kohtaan. Oli biologialtaan mies tai apina tai vaikka vaaleanpunainen lohikäärme.

Tämä. Todellakin kannattaa katsella peiliin, jos itselle seksi on ainoa merkityksellinen asia, minkä kokee rakkauden osoitukseksi. On varmasti ihan totta, että biologia pitkälle ohjaa, ja seksi voi tuntua tärkeimmältä ja parhaalta tavalta rakkautta osoittaa, mutta silti on melkoista kumppanin väheksymistä dissata niitä muita asioita, mitä parisuhteessa ihan päivittäin useimmat toisen eteen tekevät. Kannattaa pyrkiä hieman irti sieltä luolamiesmoodista, ja alkaa arvostaa vaikkapa sitä, että ruoka on valmiina pöydässä, kun tulee kotiin, yhtenä rakkauden tekona (ja kaikkia niitä kymmeniä ja satoja muita arkisia asioita).

Tässä nyt mennään kaksilla standardeilla miesten ja naisten suhteen. Miestä on ihan oikein vaatia unohtamaan se biologinen "luolamiesmoodi" ja löytää ne rakkauden osoitukset niistä asioista joilla nainen niitä haluaa osoittaa. Mutta naista ei saa kehottaa unohtamaan haluttomuuttansa koska se on sisäänrakennettu tunne jolle ei voi mitään? Ei kai se nyt voi koskea vain toista osapuolta että unohdetaan ne tunteet joita tuntee ja toimitaankin äkkiä toisin?

Niin että miehet on itsekkäitä mulkkuja ja sille ei voi mitään. Tätähän se male entitlement on. Koska se heppi nousee on saatava tyrkkiä sitä reikään halusipa toinen tai ei.kumppani on reikä jonka tehtävä on toimia runkkualustana ja tätä ei voi muuttaa.

No jos koet miehen biologisen olemuksen noin negatiivisena niin sille ei voi mitään. Mutta ei ole reilua vaatia miestä muuttamaan biologista olemustaan yhtään sen enempää kuin naistakaan saa vaatia. Jos naisen haluttomuus on vain asia jolle ei voi mitään niin miehen halukkuus on täysin vastaava asia.

Edelleenkään en ymmärrä miten ksi tämä enemmän haluava ei vaan eroa ja etsi sopivampaa paria.

Tämä! Vaikea kuvitella, mitä nämä tyypit ajattelevat saavuttavansa sillä, että odottavat 20 vuotta epätyydyttävässä suhteessa.

Väitätkö että yhteiskunnassa ei ole ihanne siitä miten parisuhteesta ei erota itsekkäästi omien halujen takia vaan pidetään pystyssä se perhe ja liitto vaikka ei aina niin tyytyväisiä oltaisikaan? Eikä muka kukaan katsoisi kieroon vaikkapa neljän lapsen isää joka ilmoittaa jättävänsä vaimonsa vain saadakseen parempaa seksiä? Missä maailmassa te oikein elätte jos näillä ei ole teille mitään vaikutusta?

En osaa sanoa, kun itse olen tavannut tehdä kaikki elämäni isot päätökset sen mukaan, mikä minulle itselleni on tärkeää ja arvokasta, enkä sen mukaan, mitä "yhteiskunnan" mielestä pitäisi tehdä. Ei ole muiden kieroon katsomiset paljoa painaneet teinivuosien jälkeen.

Ehkä kuitenkin tunnistat noiden asenteiden olemassaolon vaikka et niistä itse välitäkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju antaa aika surullisen kuvan monien suomalaisten seksielämästä. Hauttomuutta on paljon ja aika vähän halua tehdä asialle mitään. Puhumattakaan että ymmärrettäisiin seksin vaikutuksia parisuhteelle.

Ja ainoa ratkaisu ongelmiin on että erotaaan ja etsitään sopivampi kumppani.

Pöh, tässä ketjussa on nyt vastakkain seksittömyys ja jatkuva haluaminen. Useimmat liitot ovat jotain siltä väliltä, halun määrä vaihtelee elämänvaiheesta riippuen, mutta tilanne ei ole mitenkään surkea. Ja jokainen kyllä elämässään jossain vaiheessa kokee haluttomuutta.

Lopulta näitä täysin seksittömiä liittoja (jos se ei ole molempien tahto) ei varmasti kovinkaan paljoa ole. Kuten ei niitäkään, missä joka päivä pitää monta kertaa jyystää.

Miten olet tuollaiseen kuvaan päätynyt? Minusta täällä on vastakkain seksittömyys ja se että löydetään kohtuullinen kompromissi. Osan mielestä seksissä ei voi tehdä koskaan mitään kompromissia ja toisten mielestä voi. Ja tuo kompromissi on tuskin jatkuva haluaminen koska se ei ole mikään kompromissi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.

Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan. 

Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.

Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.

Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.

Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.

Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?

Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä

Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.

Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.

Jos rakkautta on, eikä olla yhdessä vain tottumuksesta, kyllä se seksittömyys on silloin kahden kauppa. Siihen on joku henkinen tai fyysinen syy, ja parisuhteessa tätä tulisi rakentavasti ratkoa yhdessä. Syy voi olla hetkellinen (stressiä, huolia, kipuja, väsymystä whatever) tai pidempi (suhteessa kipeitä ratkomista vaativia asioita ihan muualla, esim) mutta yhtä kaikki siihen ei auta sen haluttoman syyllistäminen koskaan. Se on ykköstapa lopettaa vähäisetkin halut.

Siksi suosittelen kyllä pariterapiaa aika matalalla kynnyksellä, jos syy ei ole aivan ilmiselvä ja ohimenevä.

Enkä nyt tarkoita, etteikö haluissa voisi olla eriparisuutta, toinen haluaa päivittäin, toinen kerran viikossa, mutta näissä tapauksissa taas yleensä peiliin katselu (molemmilla) auttaa.

Ei se enemmän haluavankaan syyllistäminen mitään auta. Se on yksi varmimmista tavoista lopettaa myötätunto vähemmän haluavaa kohtaan.

Kenenkään syyllistäminen ei auta. 

Mutta en koe siinä mitään syyllistämistä, jos sanoo kumppanilleen, ettei halua seksiä. Vasta sitten, jos siitä alkaa kehitellä jotain draamaa, se voi muuttua syyllistämiseksi.

Ei siinäkään ole mitään syyllistämistä, että tekee aloitteen seksiin. Sen vaan moni haluton tulkitsee painostavaksi vonkaamiseksi. Samalla tavalla se enmmän haluava voi tulkita ne pakit hänen halujen mitätöinniksi/paheksumiseksi. Siksi olisikin tärkeää keskustella aiheesta eikä vain todeta, haluan / en halua.

Ihme vänkäämistä. Koko tämä keskustelu on niiden syyllistämistä, joilla on syystä tai toisesta pienemmät halut kuin kumppanillaan.

Minusta tämä ketju on yhtä hyvin niiden vänkäämistä joiden mielestä seksi on lopulta vain aika ikävä ja turha asia jota ei pidemmässä suhteessa juuri tarvitse olla. Paitsi niinä muutaminan harvoina hetkinä kun juuri heitä sattuu haluttamaan. Silloin toisen pitää ottaa kiitollisena vastaan se mitä annetaan ja olla taas loppuvuosi hiljaa.

Nytkin syyllistit.

Niin syyllistin ja ihan tarkoituksella. Kyllä jonkun pitää vähän herätellä teitä nykynaisia jotka eivät tajua että seksi on normaali osa jokapäiväistä elämää eikä mikään naistenlehtien hehkuttama ylimaallinen tapahtuma jossa torvet ja viulut soivat ja ruusun terälehtiä sataa sängylle. Eli siis joka voi sellaisena toteutua normaalissa elämässä korkeintaan kerran vuodessa.

Kyllä jonkun pitää sanoa teille suoraan että suurin osa miehistä tarvitsee sitä seksiä säännöllisesti ollakseen tyytyväisiä. Se on ihan yhtä lailla fakta kuin se että teitä ei aina haluta.

Se mies voi sitten ihan omin pikkukätösin hoitaa ongelmansa, tai pyrkiä toimimaan siten, että on aidosti haluttava. Jos oma maailmankatsomus pyrkii omien seksitarpeiden ympärillä, ei ole ihmekään, ettei seksiä tipu.

No ensinnäkin tiedät varmaan itsekin että se "omin käsin" ei juuriakan vastaa sitä että vierellä on oikea toinen ihminen. Toisekseen se "aidosti haluttavaksi" ryhtyminen on kovin vaikeaa jos se toinen ei edes osaa sanoa että miksi ei haluta. Jos olisikin ihan konkreettisiä asioita joita muuttamalla ne halut löytyisivät niin haluttomuutta olisi paljon vähemmän.

Näköjään on naisille hankala samaistua siihen että monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä. Jos vaadit toista muuttumaan "rakastettavammaksi" että rakastat häntä niin se ei kuulosta enää miltään oikealta rakkaudelta. Aivan samoin se että vaatii miestä muuttumaan haluttavammaksi on melko tylyä.

Kun nyt saisi teidät naiset ymmärtämään että kyse ei ole tässä "vain" seksistä vaan siitä miten rakastetuksi ja hyväksytyksi mies tuntee itsensä suhteessa.

No se mies voisi myös hieman pohtia, kuinka rakastetuksi nainen tuntee olonsa, jos oikea tapa osoittaa rakkautta on erityisesti se seksi. Itselle rakkautta kuvastaa kumppanin halu keskustella, pitää hyvänä ilman ajatuksia seksistä ja toki kaikenlainen järkevä tasapuolisuus siinä suhteessa. Siitä ne seksihalut heräävät, kun huomaa olevansa ihmisenä toiselle merkityksellinen.

Mutta kun se on se miten miehet on keskimäärin biologisesti rakennettu. Ei sitä voi muuttaa noin vain vaikka miten haluaisi. Miehet nyt vain kokevat seksin yleensä todella merkitkselliseksi sen kannalta miten rakastetuksi he kokevat itsensä suhteessa. Näin se vain menee eikä sitä vastaan kannata potkia.

Siinä olet tietenkin ihan oikeassa että kaiken pitää olla molemminpuolista ja miehen pitää tietenkin tehdä kaikkensa jotta mysö nainen tuntisi olonsa suhteessa hyväksi ja tärkeäksi. Mutta ne jotka tuon tunteen aiheuttavat ovat naisille yleensä erilaisia kuin miehelle.

Jos mies ei pysty hyväksymään sitä, että keskivertonainen ei välttämättä ihan allekirjoita tuollaista, kannattaa ehkä ryhtyä parisuhteeseen miehen kanssa sitten.

Tästä voi nyt saada kuvan, että jotenkin väheksyn seksiä. Ei se niin mene, pidän siitä useimmiten itsekin, mutta tuollainen kapeakatseisuus vaan parisuhteessa ahdistaisi. Jokainen voi olla omalla käytöksellään ruokkia sitä halua ja intohimoa siinä suhteessa, eikä lukittautua sen vangiksi, että seksi on se oikea tapa osoittaa rakkautta, kun se parisuhde on joka päivä täynnä erilaisia tapoja (seksi vain yhtenä niistä) osoittaa tunteitaan, sitoutumistaan ja rakkauttaan kumppania kohtaan. Oli biologialtaan mies tai apina tai vaikka vaaleanpunainen lohikäärme.

Tämä. Todellakin kannattaa katsella peiliin, jos itselle seksi on ainoa merkityksellinen asia, minkä kokee rakkauden osoitukseksi. On varmasti ihan totta, että biologia pitkälle ohjaa, ja seksi voi tuntua tärkeimmältä ja parhaalta tavalta rakkautta osoittaa, mutta silti on melkoista kumppanin väheksymistä dissata niitä muita asioita, mitä parisuhteessa ihan päivittäin useimmat toisen eteen tekevät. Kannattaa pyrkiä hieman irti sieltä luolamiesmoodista, ja alkaa arvostaa vaikkapa sitä, että ruoka on valmiina pöydässä, kun tulee kotiin, yhtenä rakkauden tekona (ja kaikkia niitä kymmeniä ja satoja muita arkisia asioita).

Tässä nyt mennään kaksilla standardeilla miesten ja naisten suhteen. Miestä on ihan oikein vaatia unohtamaan se biologinen "luolamiesmoodi" ja löytää ne rakkauden osoitukset niistä asioista joilla nainen niitä haluaa osoittaa. Mutta naista ei saa kehottaa unohtamaan haluttomuuttansa koska se on sisäänrakennettu tunne jolle ei voi mitään? Ei kai se nyt voi koskea vain toista osapuolta että unohdetaan ne tunteet joita tuntee ja toimitaankin äkkiä toisin?

Haluamisessa on se ero haluttomuuteen verrattuna, että siinä toivotaan/oletetaan kumppanilta jotain tekoa, mitä hän ei juuri sillä hetkellä halua tehdä.

Haluton ei vaadi/oleta/toivo toisen tekevän mitään mitä hän ei itse halua tehdä.

Se ero näissä kahdessa asiassa on.

Aivan sama asiahan nuo ovat. Mies toivoo naiselta seksiä, nainen toivoo että mies ei haluaisi seksiä. Molemmissa toisen pitää toimia vastoin sitä mitä haluaisi. Ei se mieskään haluaisi olla ilman seksiä tai tuntea niitä fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia joita seksin puute aiheuttaa.

Kumpikin osapuoli tuntee epämielyttäviä fyysisiä vaikutuksia.

Ei. Seksi on teko. Toinen haluaa toiselta seksiä eli teon.

Seksittömyys on tekemättä jättäminen.

Kyllä se on täysin eri asia.

Sinänsä molemmissa tapauksissa voi olla negatiivisia seurauksia, mutta on silti aivan eri asia vaatia toista tekemään jotain mitä ei hän halua kuin vaan olla tekemättä jotain mitä toinen haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.

Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan. 

Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.

Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.

Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.

Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.

Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?

Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä

Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.

Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.

Jos rakkautta on, eikä olla yhdessä vain tottumuksesta, kyllä se seksittömyys on silloin kahden kauppa. Siihen on joku henkinen tai fyysinen syy, ja parisuhteessa tätä tulisi rakentavasti ratkoa yhdessä. Syy voi olla hetkellinen (stressiä, huolia, kipuja, väsymystä whatever) tai pidempi (suhteessa kipeitä ratkomista vaativia asioita ihan muualla, esim) mutta yhtä kaikki siihen ei auta sen haluttoman syyllistäminen koskaan. Se on ykköstapa lopettaa vähäisetkin halut.

Siksi suosittelen kyllä pariterapiaa aika matalalla kynnyksellä, jos syy ei ole aivan ilmiselvä ja ohimenevä.

Enkä nyt tarkoita, etteikö haluissa voisi olla eriparisuutta, toinen haluaa päivittäin, toinen kerran viikossa, mutta näissä tapauksissa taas yleensä peiliin katselu (molemmilla) auttaa.

Ei se enemmän haluavankaan syyllistäminen mitään auta. Se on yksi varmimmista tavoista lopettaa myötätunto vähemmän haluavaa kohtaan.

Kenenkään syyllistäminen ei auta. 

Mutta en koe siinä mitään syyllistämistä, jos sanoo kumppanilleen, ettei halua seksiä. Vasta sitten, jos siitä alkaa kehitellä jotain draamaa, se voi muuttua syyllistämiseksi.

Ei siinäkään ole mitään syyllistämistä, että tekee aloitteen seksiin. Sen vaan moni haluton tulkitsee painostavaksi vonkaamiseksi. Samalla tavalla se enmmän haluava voi tulkita ne pakit hänen halujen mitätöinniksi/paheksumiseksi. Siksi olisikin tärkeää keskustella aiheesta eikä vain todeta, haluan / en halua.

Ihme vänkäämistä. Koko tämä keskustelu on niiden syyllistämistä, joilla on syystä tai toisesta pienemmät halut kuin kumppanillaan.

Minusta tämä ketju on yhtä hyvin niiden vänkäämistä joiden mielestä seksi on lopulta vain aika ikävä ja turha asia jota ei pidemmässä suhteessa juuri tarvitse olla. Paitsi niinä muutaminan harvoina hetkinä kun juuri heitä sattuu haluttamaan. Silloin toisen pitää ottaa kiitollisena vastaan se mitä annetaan ja olla taas loppuvuosi hiljaa.

Nytkin syyllistit.

Niin syyllistin ja ihan tarkoituksella. Kyllä jonkun pitää vähän herätellä teitä nykynaisia jotka eivät tajua että seksi on normaali osa jokapäiväistä elämää eikä mikään naistenlehtien hehkuttama ylimaallinen tapahtuma jossa torvet ja viulut soivat ja ruusun terälehtiä sataa sängylle. Eli siis joka voi sellaisena toteutua normaalissa elämässä korkeintaan kerran vuodessa.

Kyllä jonkun pitää sanoa teille suoraan että suurin osa miehistä tarvitsee sitä seksiä säännöllisesti ollakseen tyytyväisiä. Se on ihan yhtä lailla fakta kuin se että teitä ei aina haluta.

Se mies voi sitten ihan omin pikkukätösin hoitaa ongelmansa, tai pyrkiä toimimaan siten, että on aidosti haluttava. Jos oma maailmankatsomus pyrkii omien seksitarpeiden ympärillä, ei ole ihmekään, ettei seksiä tipu.

No ensinnäkin tiedät varmaan itsekin että se "omin käsin" ei juuriakan vastaa sitä että vierellä on oikea toinen ihminen. Toisekseen se "aidosti haluttavaksi" ryhtyminen on kovin vaikeaa jos se toinen ei edes osaa sanoa että miksi ei haluta. Jos olisikin ihan konkreettisiä asioita joita muuttamalla ne halut löytyisivät niin haluttomuutta olisi paljon vähemmän.

Näköjään on naisille hankala samaistua siihen että monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä. Jos vaadit toista muuttumaan "rakastettavammaksi" että rakastat häntä niin se ei kuulosta enää miltään oikealta rakkaudelta. Aivan samoin se että vaatii miestä muuttumaan haluttavammaksi on melko tylyä.

Kun nyt saisi teidät naiset ymmärtämään että kyse ei ole tässä "vain" seksistä vaan siitä miten rakastetuksi ja hyväksytyksi mies tuntee itsensä suhteessa.

No se mies voisi myös hieman pohtia, kuinka rakastetuksi nainen tuntee olonsa, jos oikea tapa osoittaa rakkautta on erityisesti se seksi. Itselle rakkautta kuvastaa kumppanin halu keskustella, pitää hyvänä ilman ajatuksia seksistä ja toki kaikenlainen järkevä tasapuolisuus siinä suhteessa. Siitä ne seksihalut heräävät, kun huomaa olevansa ihmisenä toiselle merkityksellinen.

Mutta kun se on se miten miehet on keskimäärin biologisesti rakennettu. Ei sitä voi muuttaa noin vain vaikka miten haluaisi. Miehet nyt vain kokevat seksin yleensä todella merkitkselliseksi sen kannalta miten rakastetuksi he kokevat itsensä suhteessa. Näin se vain menee eikä sitä vastaan kannata potkia.

Siinä olet tietenkin ihan oikeassa että kaiken pitää olla molemminpuolista ja miehen pitää tietenkin tehdä kaikkensa jotta mysö nainen tuntisi olonsa suhteessa hyväksi ja tärkeäksi. Mutta ne jotka tuon tunteen aiheuttavat ovat naisille yleensä erilaisia kuin miehelle.

Jos mies ei pysty hyväksymään sitä, että keskivertonainen ei välttämättä ihan allekirjoita tuollaista, kannattaa ehkä ryhtyä parisuhteeseen miehen kanssa sitten.

Tästä voi nyt saada kuvan, että jotenkin väheksyn seksiä. Ei se niin mene, pidän siitä useimmiten itsekin, mutta tuollainen kapeakatseisuus vaan parisuhteessa ahdistaisi. Jokainen voi olla omalla käytöksellään ruokkia sitä halua ja intohimoa siinä suhteessa, eikä lukittautua sen vangiksi, että seksi on se oikea tapa osoittaa rakkautta, kun se parisuhde on joka päivä täynnä erilaisia tapoja (seksi vain yhtenä niistä) osoittaa tunteitaan, sitoutumistaan ja rakkauttaan kumppania kohtaan. Oli biologialtaan mies tai apina tai vaikka vaaleanpunainen lohikäärme.

Tämä. Todellakin kannattaa katsella peiliin, jos itselle seksi on ainoa merkityksellinen asia, minkä kokee rakkauden osoitukseksi. On varmasti ihan totta, että biologia pitkälle ohjaa, ja seksi voi tuntua tärkeimmältä ja parhaalta tavalta rakkautta osoittaa, mutta silti on melkoista kumppanin väheksymistä dissata niitä muita asioita, mitä parisuhteessa ihan päivittäin useimmat toisen eteen tekevät. Kannattaa pyrkiä hieman irti sieltä luolamiesmoodista, ja alkaa arvostaa vaikkapa sitä, että ruoka on valmiina pöydässä, kun tulee kotiin, yhtenä rakkauden tekona (ja kaikkia niitä kymmeniä ja satoja muita arkisia asioita).

Tässä nyt mennään kaksilla standardeilla miesten ja naisten suhteen. Miestä on ihan oikein vaatia unohtamaan se biologinen "luolamiesmoodi" ja löytää ne rakkauden osoitukset niistä asioista joilla nainen niitä haluaa osoittaa. Mutta naista ei saa kehottaa unohtamaan haluttomuuttansa koska se on sisäänrakennettu tunne jolle ei voi mitään? Ei kai se nyt voi koskea vain toista osapuolta että unohdetaan ne tunteet joita tuntee ja toimitaankin äkkiä toisin?

Haluamisessa on se ero haluttomuuteen verrattuna, että siinä toivotaan/oletetaan kumppanilta jotain tekoa, mitä hän ei juuri sillä hetkellä halua tehdä.

Haluton ei vaadi/oleta/toivo toisen tekevän mitään mitä hän ei itse halua tehdä.

Se ero näissä kahdessa asiassa on.

Aivan sama asiahan nuo ovat. Mies toivoo naiselta seksiä, nainen toivoo että mies ei haluaisi seksiä. Molemmissa toisen pitää toimia vastoin sitä mitä haluaisi. Ei se mieskään haluaisi olla ilman seksiä tai tuntea niitä fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia joita seksin puute aiheuttaa.

Kumpikin osapuoli tuntee epämielyttäviä fyysisiä vaikutuksia.

Ei. Seksi on teko. Toinen haluaa toiselta seksiä eli teon.

Seksittömyys on tekemättä jättäminen.

Kyllä se on täysin eri asia.

Sinänsä molemmissa tapauksissa voi olla negatiivisia seurauksia, mutta on silti aivan eri asia vaatia toista tekemään jotain mitä ei hän halua kuin vaan olla tekemättä jotain mitä toinen haluaisi.

Tekemättä jättäminen on teko aivan samoin kun tekeminen. Jos esim. vaadit toista joko syömään tai olemaan syömättä vastoin hänen tahtoaan niin molemmat asiat ovat tekoja. Ei väkisin lihottaminen tai väkisin lahduttaminen ole yhtään sen kummempia asioita vaikka toisessa tehdään ja toisessa ollaan tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju antaa aika surullisen kuvan monien suomalaisten seksielämästä. Hauttomuutta on paljon ja aika vähän halua tehdä asialle mitään. Puhumattakaan että ymmärrettäisiin seksin vaikutuksia parisuhteelle.

Ja ainoa ratkaisu ongelmiin on että erotaaan ja etsitään sopivampi kumppani.

Pöh, tässä ketjussa on nyt vastakkain seksittömyys ja jatkuva haluaminen. Useimmat liitot ovat jotain siltä väliltä, halun määrä vaihtelee elämänvaiheesta riippuen, mutta tilanne ei ole mitenkään surkea. Ja jokainen kyllä elämässään jossain vaiheessa kokee haluttomuutta.

Lopulta näitä täysin seksittömiä liittoja (jos se ei ole molempien tahto) ei varmasti kovinkaan paljoa ole. Kuten ei niitäkään, missä joka päivä pitää monta kertaa jyystää.

Miten olet tuollaiseen kuvaan päätynyt? Minusta täällä on vastakkain seksittömyys ja se että löydetään kohtuullinen kompromissi. Osan mielestä seksissä ei voi tehdä koskaan mitään kompromissia ja toisten mielestä voi. Ja tuo kompromissi on tuskin jatkuva haluaminen koska se ei ole mikään kompromissi.

Siitä, että suurin osa ihmisistä haluaa ainakin välillä. On aika vähän sellaisia (vaikka heitäkin on), jotka eivät haluaisi koskaan. Silti tässä ketjussa haluttomuus leimataan samaksi kuin ei koskaan olisi seksiä. Olihan tuolla iltasanomien pariskunnallakin sitä kuitenkin sen 2krt kuukaudessa.

Eli lopulta tässä nyt vängätään tyyliin onko x krt kuussa parempi vai huonompi kuin x krt viikossa. Silti keskustelu kärjistyy siihen, että ollaan täysin seksittömiä tai halutaan koko ajan. Jos joku sanoo kokevansa haluttomuutta, hän on viallinen, ei rakasta ja mitä kaikkea roskaa.

Vaikka sekä haluaminen että haluttomuus ovat elämän aikana vaihtelevia luonnollisia tiloja. Ja valtaosassa parisuhteita seksiä on sen verran, että parisuhteen osapuolet pystyvät elämään sen määrän kanssa.