Lue keskustelun säännöt.
IS: Joonaksella on seksiä puolisonsa kanssa kaksi kertaa kuukaudessa – ”hyvällä tuurilla”.
24.05.2020 |
– Se riippuu omasta jaksamisesta ja mielenkiinnosta, että jaksanko lähteä yrittämään vai toteanko vain, että on helpompi käydä nukkumaan.
Miten tällainen parisuhde voi toimia?
Kommentit (779)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju antaa aika surullisen kuvan monien suomalaisten seksielämästä. Hauttomuutta on paljon ja aika vähän halua tehdä asialle mitään. Puhumattakaan että ymmärrettäisiin seksin vaikutuksia parisuhteelle.
Ja ainoa ratkaisu ongelmiin on että erotaaan ja etsitään sopivampi kumppani.
Pöh, tässä ketjussa on nyt vastakkain seksittömyys ja jatkuva haluaminen. Useimmat liitot ovat jotain siltä väliltä, halun määrä vaihtelee elämänvaiheesta riippuen, mutta tilanne ei ole mitenkään surkea. Ja jokainen kyllä elämässään jossain vaiheessa kokee haluttomuutta.
Lopulta näitä täysin seksittömiä liittoja (jos se ei ole molempien tahto) ei varmasti kovinkaan paljoa ole. Kuten ei niitäkään, missä joka päivä pitää monta kertaa jyystää.
Miten olet tuollaiseen kuvaan päätynyt? Minusta täällä on vastakkain seksittömyys ja se että löydetään kohtuullinen kompromissi. Osan mielestä seksissä ei voi tehdä koskaan mitään kompromissia ja toisten mielestä voi. Ja tuo kompromissi on tuskin jatkuva haluaminen koska se ei ole mikään kompromissi.
Siitä, että suurin osa ihmisistä haluaa ainakin välillä. On aika vähän sellaisia (vaikka heitäkin on), jotka eivät haluaisi koskaan. Silti tässä ketjussa haluttomuus leimataan samaksi kuin ei koskaan olisi seksiä. Olihan tuolla iltasanomien pariskunnallakin sitä kuitenkin sen 2krt kuukaudessa.
Eli lopulta tässä nyt vängätään tyyliin onko x krt kuussa parempi vai huonompi kuin x krt viikossa. Silti keskustelu kärjistyy siihen, että ollaan täysin seksittömiä tai halutaan koko ajan. Jos joku sanoo kokevansa haluttomuutta, hän on viallinen, ei rakasta ja mitä kaikkea roskaa.
Vaikka sekä haluaminen että haluttomuus ovat elämän aikana vaihtelevia luonnollisia tiloja. Ja valtaosassa parisuhteita seksiä on sen verran, että parisuhteen osapuolet pystyvät elämään sen määrän kanssa.
Sellaista en ole huomannut. PIkemminkin kyse on siitä, mitä tehdään jos toinen kokee seksin vähyyden selkeästi vaikeaksi ja itseään ja hyvinvointiaan haittaavaksi asiaksi. Pitääkö silloin toisen tulla yhtään vastaan vai ei. Harvoin silloinkaan kyse on täydellisestä haluttomuudesta mutta niin merkittävästä erosta haluissa että se haittaa selkeäsi sen halukkaamman kokemusta parisuhteen tyydyttävyydestä.
Ei pidä. Seksiä ei pidä antaa haluttomana, koska lopulta se rikkoo sitä parisuhdetta enemmän. Ei tämä voi olla niin vaikeaa ymmärtää, eikä edes sille halukkaalle vastentahtoinen seksi voi olla tyydyttävää.
Kyllä sen ratkaisun pitää löytyä joko siitä, että yhdessä saadaan avattua haluttomuuden syitä ja työstettyä niitä pois. Tai sitten siitä, että tyydytään tilanteeseen kuten se on, koska suhteessa on muuten riittävästi hyvää (ja sen parisuhdeseksin lisäksi sitten hoidetaan tarpeita itsetyydytyksen kautta). Tai sitten lähdetään eri teille.
Tässä on juuri se kohta jossa osapuolet puhuvat jatkuvasti toistena ohi. Toinen näkee että on vain kaksi ääripäätä, halukas ja haluton, eikä niiden välillä ole mitään. Toinen taas näkee että siinä on välillä melkoinen kirjo erilaisia mielentiloja ja sieltä voi hyvinkin löytyä tapa jota se haluttomampikaan ei koe epämielyttäväksi ja itseään loukkaavaksi.
Niinhän niitä on. Se ei poista silti sitä, että todellinen haluttomuus ilman mitään lämmittelymahdollisuuksia on ihan todellinen tunne, ja aivan varmasti valtaosa kokee sitä aina välillä. Ja sitäkin pitää osata kunnioittaa.
Kyllä, nimenomaan välillä. Jos kuitenkin ihmisen seksuaalisuutta määrittää vain ja ainoastaan kaksi tilaa, halukas ja täydellisen haluton aina siinä välillä, niin kyllä se asettaa aika lailla haasteita tyydyttävälle seksielämälle. Kehtaisin väittää että valtaosa ihmisistä ei ole jatkuvasti niiden halun hetkien välillä täysin haluttomia vaan kyllä siellä olisi tilaa sille seksillekin jos se ajatusmaailma olisi vähemmän itsekeskeinen ja seksikielteinen.
Tai kääntäen, kyetään kyllä olemaan ilmankin, jos se ajatusmaailma olisi vähemmän itsekeskeinen ja seksipakkomielteinen.
En ole kuullut yhdestäkään pariskunnasta joka olisi onneton siksi että on pystynyt ylläpitämään kohtuullisen aktiivista seksielämää. Mutta tiedänlukemattomia joiden suhde on mennyt alamäkeä koska sellaiseen ei ole pystytty. On siis aika selvää että kumpi asenne aiheuttaa enemmän onnellisuutta ja kumpi enemmän onnettomuutta.
Ai, minulla on useampikin ystävä, jotka haluavat olla parisuhteissaan, koska on esim lapsia ja yhteinen omaisuus. Mutta ovat onnettomia, koska eivät haluaisi seksiä syystä tai toisesta, mutta kokevat että on pakko useammin kuin mitä haluavat.
Että voi se noinkin mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amen ja kiitos. Jos ei tosiaan pysty näkemään sitä, että ihmisellä on oikeus olla välillä enemmän, välillä vähemmän innostunut seksistä, ihan niinkuin muistakin asioista elämässä, niin ei kyllä kuulu parisuhteeseen.
Minulla ei ole kyllä ikinä ollut mitään "kausia". Vatsatauti, turistiripuli tai kipeä hammas nyt voi viedä halut, mutta kuukausitasolla olen kyllä halunnut yhtä paljon seksiä varmaan 20-vuotiaasta saakka. Suhteissa on aina ollut seksiä hyvin säännöllisesti Pitäisin ERITTÄIN kummallisena, jos kumppani ilmoittaisi, että hänellä on nyt muutaman kuukauden kausi, kun seksi ei maistu. Kyllä siellä taustalla todennäköisesti olisi jotakin muuta (tai joku muu).
En tiedä oletko mies vai nainen, lapseton vai lapsellinen, mutta hyvin tyypillinen pitkän tauon paikka on synnytyksen jälkeen. Voi olla paikat kipeinä, väsymystä ja jos imettää, imetyshormoneilla on tarkoituskin vähentää halukkuutta, jotta jälkeläinen saa ravintoa eikä ole uuden raskauden riskiä.
Aika outoa olisi, jos esimerkiksi ei tällaista "kautta" voisi hyväksyä vaimoltaan.
Olen mies.
Samaa mieltä kyllä siitä, että jos erehtyy akan laittamaan paksuksi, siitä tuleekin rangaista seksittömyydellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En silti tiedä, onko se lopulta mikään syy rikkoa perhettä. Joskus vaan muut asiat ovat tärkeämpiä kuin seksi.
Minulle ainakin erotiikka on tärkein syy ylipäätään tavoitella aktiivisesti parisuhdetta. Jos en tarvitsisi seksiä, olisin melko todennäköisesti sinkku edelleen. Seksin puuttuessa voisi yhtä hyvin olla vain kavereita. Kaikkiin muihin tarpeisiin pystyy kyllä vastaamaan ystävien, sukulaisten, harrastusten jne. avulla.
Arkea ja taloutta jakamaan ja yhdessä lapsia kasvattamaan kyllä se parisuhde on luonnollisin reitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En silti tiedä, onko se lopulta mikään syy rikkoa perhettä. Joskus vaan muut asiat ovat tärkeämpiä kuin seksi.
Minulle ainakin erotiikka on tärkein syy ylipäätään tavoitella aktiivisesti parisuhdetta. Jos en tarvitsisi seksiä, olisin melko todennäköisesti sinkku edelleen. Seksin puuttuessa voisi yhtä hyvin olla vain kavereita. Kaikkiin muihin tarpeisiin pystyy kyllä vastaamaan ystävien, sukulaisten, harrastusten jne. avulla.
Arkea ja taloutta jakamaan ja yhdessä lapsia kasvattamaan kyllä se parisuhde on luonnollisin reitti.
Vaikka erilaisia kaverivanhemmuusjärjestelyjä on olemassa, olet varmaankin oikeassa. Minä en kaipaa noita asioita elämääni, joten paineita seksittömän tai muuten huonon parisuhteen hyväsymiseksi ei oikein ole.
Sitä olen kyllä ihmetellyt, että jos seksi ei ole sille haluttomalle osapuolelle ollenkaan tärkeä asia, miksi kumppani ei sitten saisi harrastaa sitä toisten halukkaiden kanssa samalla kun yhdessä hoidetaan kotia ja lapsia? Tuntuu vähän pakonomaiselta monogamialta tällainen.
Katoilevatko taas asialliset viestit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikille parisuhteessa ja muutenkin henk koht seksi ole ensimmäisellä sijalla.
Voi olla etusijalla enemmän se yhdessäolo, yhdessä asuminen ja oleminen. Kummankin omat tekemiset siihen päälle vielä.
2 kertaa kuukaudessa on ihan hyvä määrä jos ei kumpikaan osapuoli pidä jatkuvasti seksin harrastamista elintärkeänä.
Itsellä kokemusta kummastastakin ääripäästä ja nykyään kun seksiä on todellakin vain silloin kun kumpikin sitä tahtoo eikä välttämättä kolmea tai useampaa kertaa päivässä niin olen onnellisempi ja nykyinen suhde on parempi.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju antaa aika surullisen kuvan monien suomalaisten seksielämästä. Hauttomuutta on paljon ja aika vähän halua tehdä asialle mitään. Puhumattakaan että ymmärrettäisiin seksin vaikutuksia parisuhteelle.
Ja ainoa ratkaisu ongelmiin on että erotaaan ja etsitään sopivampi kumppani.
Miksi mielestäsi ei pitäisi etsiä kumpoania, jonka kanssa halut kohtaavat. Jos entisessä suhteessa toinen painostaa kokoajan ja toinen on tyytyväinen kerran kuussa tai vuodessa tahtiin. Kumpikin on onnellisempi mikäli saa elää haluamallaan tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En silti tiedä, onko se lopulta mikään syy rikkoa perhettä. Joskus vaan muut asiat ovat tärkeämpiä kuin seksi.
Minulle ainakin erotiikka on tärkein syy ylipäätään tavoitella aktiivisesti parisuhdetta. Jos en tarvitsisi seksiä, olisin melko todennäköisesti sinkku edelleen. Seksin puuttuessa voisi yhtä hyvin olla vain kavereita. Kaikkiin muihin tarpeisiin pystyy kyllä vastaamaan ystävien, sukulaisten, harrastusten jne. avulla.
Arkea ja taloutta jakamaan ja yhdessä lapsia kasvattamaan kyllä se parisuhde on luonnollisin reitti.
Vaikka erilaisia kaverivanhemmuusjärjestelyjä on olemassa, olet varmaankin oikeassa. Minä en kaipaa noita asioita elämääni, joten paineita seksittömän tai muuten huonon parisuhteen hyväsymiseksi ei oikein ole.
Sitä olen kyllä ihmetellyt, että jos seksi ei ole sille haluttomalle osapuolelle ollenkaan tärkeä asia, miksi kumppani ei sitten saisi harrastaa sitä toisten halukkaiden kanssa samalla kun yhdessä hoidetaan kotia ja lapsia? Tuntuu vähän pakonomaiselta monogamialta tällainen.
Olisiko siinä taustalla pelko siitä, että perhe hajoaa, jos vieraissa käyvä sitten ihastuu seksikumppaniinsa. Aikamoisen varmoja pitää siitä omasta liitosta olla, ettei ulkopuoliset ihastumiset sitä yhtään heiluta.
En toki tiedä, omassa liitossani on seksiä enkä myöskään haluaisi olla seksittömässä liitossa. Mutta ei minulle myöskään 2 krt kuukaudessa täysin mahdottomalta kuulosta, jos suhde on muutoin hyvä, vaikka se onkin vähemmän kuin omat preferenssini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En silti tiedä, onko se lopulta mikään syy rikkoa perhettä. Joskus vaan muut asiat ovat tärkeämpiä kuin seksi.
Minulle ainakin erotiikka on tärkein syy ylipäätään tavoitella aktiivisesti parisuhdetta. Jos en tarvitsisi seksiä, olisin melko todennäköisesti sinkku edelleen. Seksin puuttuessa voisi yhtä hyvin olla vain kavereita. Kaikkiin muihin tarpeisiin pystyy kyllä vastaamaan ystävien, sukulaisten, harrastusten jne. avulla.
Arkea ja taloutta jakamaan ja yhdessä lapsia kasvattamaan kyllä se parisuhde on luonnollisin reitti.
Vaikka erilaisia kaverivanhemmuusjärjestelyjä on olemassa, olet varmaankin oikeassa. Minä en kaipaa noita asioita elämääni, joten paineita seksittömän tai muuten huonon parisuhteen hyväsymiseksi ei oikein ole.
Sitä olen kyllä ihmetellyt, että jos seksi ei ole sille haluttomalle osapuolelle ollenkaan tärkeä asia, miksi kumppani ei sitten saisi harrastaa sitä toisten halukkaiden kanssa samalla kun yhdessä hoidetaan kotia ja lapsia? Tuntuu vähän pakonomaiselta monogamialta tällainen.
Olisiko siinä taustalla pelko siitä, että perhe hajoaa, jos vieraissa käyvä sitten ihastuu seksikumppaniinsa. Aikamoisen varmoja pitää siitä omasta liitosta olla, ettei ulkopuoliset ihastumiset sitä yhtään heiluta.
En toki tiedä, omassa liitossani on seksiä enkä myöskään haluaisi olla seksittömässä liitossa. Mutta ei minulle myöskään 2 krt kuukaudessa täysin mahdottomalta kuulosta, jos suhde on muutoin hyvä, vaikka se onkin vähemmän kuin omat preferenssini.
Mikäs vika siinä ihastumisessa on? Ihastumisen tunteista voi nauttia siinä missä niistä fyysisistä tuntemuksistakin ilman, että täytyy jostakin syystä alkaa suhteeseen sen tyypin kanssa. Minulla on ainakin ollut noin kymmenen kertaa enemmän voimakkaita ihastumisia kuin parisuhteita.
Jos toisen seksuaalisuuden kontrollointi on ainoa tapa sitouttaa toinen suhteeseen ja perhe-elämään, ei tuo kauhean terveeltä minusta kuulosta. Kyllä monogamiaan vähimmäismääritelmään täytyy kuulua se, että sitä seksiä myös harrastetaan.
No, ihmisillä nyt on kaikenlaisia parisuhdejärjestelyjä, ja niin kauan kuin niissä ollaan onnellisia, kaikki on hyvin. Onnettomaan suhteeseen en haluaisi kenenkään jäävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikille parisuhteessa ja muutenkin henk koht seksi ole ensimmäisellä sijalla.
Mutta jos seksi on toisen prioriteettilistalla sijalla kaksi ja toisen listalla sijalle kaksikymmentä, ongelmia seuraa aivan varmasti. Useimpien elämässä tulee niin paljon kaikenlaisia häiriötekijöitä eteen, että seksin täytyy olla tärkeää molemmille, tai se jää sivuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju antaa aika surullisen kuvan monien suomalaisten seksielämästä. Hauttomuutta on paljon ja aika vähän halua tehdä asialle mitään. Puhumattakaan että ymmärrettäisiin seksin vaikutuksia parisuhteelle.
Ja ainoa ratkaisu ongelmiin on että erotaaan ja etsitään sopivampi kumppani.
Pöh, tässä ketjussa on nyt vastakkain seksittömyys ja jatkuva haluaminen. Useimmat liitot ovat jotain siltä väliltä, halun määrä vaihtelee elämänvaiheesta riippuen, mutta tilanne ei ole mitenkään surkea. Ja jokainen kyllä elämässään jossain vaiheessa kokee haluttomuutta.
Lopulta näitä täysin seksittömiä liittoja (jos se ei ole molempien tahto) ei varmasti kovinkaan paljoa ole. Kuten ei niitäkään, missä joka päivä pitää monta kertaa jyystää.
Miten olet tuollaiseen kuvaan päätynyt? Minusta täällä on vastakkain seksittömyys ja se että löydetään kohtuullinen kompromissi. Osan mielestä seksissä ei voi tehdä koskaan mitään kompromissia ja toisten mielestä voi. Ja tuo kompromissi on tuskin jatkuva haluaminen koska se ei ole mikään kompromissi.
Siitä, että suurin osa ihmisistä haluaa ainakin välillä. On aika vähän sellaisia (vaikka heitäkin on), jotka eivät haluaisi koskaan. Silti tässä ketjussa haluttomuus leimataan samaksi kuin ei koskaan olisi seksiä. Olihan tuolla iltasanomien pariskunnallakin sitä kuitenkin sen 2krt kuukaudessa.
Eli lopulta tässä nyt vängätään tyyliin onko x krt kuussa parempi vai huonompi kuin x krt viikossa. Silti keskustelu kärjistyy siihen, että ollaan täysin seksittömiä tai halutaan koko ajan. Jos joku sanoo kokevansa haluttomuutta, hän on viallinen, ei rakasta ja mitä kaikkea roskaa.
Vaikka sekä haluaminen että haluttomuus ovat elämän aikana vaihtelevia luonnollisia tiloja. Ja valtaosassa parisuhteita seksiä on sen verran, että parisuhteen osapuolet pystyvät elämään sen määrän kanssa.
Sellaista en ole huomannut. PIkemminkin kyse on siitä, mitä tehdään jos toinen kokee seksin vähyyden selkeästi vaikeaksi ja itseään ja hyvinvointiaan haittaavaksi asiaksi. Pitääkö silloin toisen tulla yhtään vastaan vai ei. Harvoin silloinkaan kyse on täydellisestä haluttomuudesta mutta niin merkittävästä erosta haluissa että se haittaa selkeäsi sen halukkaamman kokemusta parisuhteen tyydyttävyydestä.
Ei pidä. Seksiä ei pidä antaa haluttomana, koska lopulta se rikkoo sitä parisuhdetta enemmän. Ei tämä voi olla niin vaikeaa ymmärtää, eikä edes sille halukkaalle vastentahtoinen seksi voi olla tyydyttävää.
Kyllä sen ratkaisun pitää löytyä joko siitä, että yhdessä saadaan avattua haluttomuuden syitä ja työstettyä niitä pois. Tai sitten siitä, että tyydytään tilanteeseen kuten se on, koska suhteessa on muuten riittävästi hyvää (ja sen parisuhdeseksin lisäksi sitten hoidetaan tarpeita itsetyydytyksen kautta). Tai sitten lähdetään eri teille.
Tässä on juuri se kohta jossa osapuolet puhuvat jatkuvasti toistena ohi. Toinen näkee että on vain kaksi ääripäätä, halukas ja haluton, eikä niiden välillä ole mitään. Toinen taas näkee että siinä on välillä melkoinen kirjo erilaisia mielentiloja ja sieltä voi hyvinkin löytyä tapa jota se haluttomampikaan ei koe epämielyttäväksi ja itseään loukkaavaksi.
Niinhän niitä on. Se ei poista silti sitä, että todellinen haluttomuus ilman mitään lämmittelymahdollisuuksia on ihan todellinen tunne, ja aivan varmasti valtaosa kokee sitä aina välillä. Ja sitäkin pitää osata kunnioittaa.
Kyllä, nimenomaan välillä. Jos kuitenkin ihmisen seksuaalisuutta määrittää vain ja ainoastaan kaksi tilaa, halukas ja täydellisen haluton aina siinä välillä, niin kyllä se asettaa aika lailla haasteita tyydyttävälle seksielämälle. Kehtaisin väittää että valtaosa ihmisistä ei ole jatkuvasti niiden halun hetkien välillä täysin haluttomia vaan kyllä siellä olisi tilaa sille seksillekin jos se ajatusmaailma olisi vähemmän itsekeskeinen ja seksikielteinen.
Yhtäläisesti se halukkaampi voisi olla vonkaamatta sitä seksiä kunhan vaan olisi vähemmän itsekeskeinen ja seksiin addiktoitunut. Se ettei halua seksiä on aivan yhtä normaalia kuin sen haluaminen. Sitä vaan ei hevin hyväksytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se ettei halua seksiä on aivan yhtä normaalia kuin sen haluaminen. Sitä vaan ei hevin hyväksytä.
Alloseksuaaleja on sellaiset 97 % väestöstä ja aseksuaaleja 3 %, joten ei se IHAN yhtä normaalia ole.
Kuinkahan monta kertaa kuussa Joonaksen vaimo mahtaa harrastaa seksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikille parisuhteessa ja muutenkin henk koht seksi ole ensimmäisellä sijalla.
Mutta jos seksi on toisen prioriteettilistalla sijalla kaksi ja toisen listalla sijalle kaksikymmentä, ongelmia seuraa aivan varmasti. Useimpien elämässä tulee niin paljon kaikenlaisia häiriötekijöitä eteen, että seksin täytyy olla tärkeää molemmille, tai se jää sivuun.
No niin, esimerkiksi itsetyydytys on keksitty jne mutta eihän ne halut seksiin tosiaan voi täysin ääripäistä ollakaan, vaan jollain tasolla samoilla linjoilla.
Muuten pitää parin keksiä yhdessä miten asia ratkaistaan, mutta edelleenkään se jolla seksi tärkeämmällä sijalla ei missään tapauksessa saisi toista painostaa siihen, että mennään hänen tahtiin.
Henkilökohtaisesti tosiaan ennemmin tämä rauhassa oleminen ja jokunen kerta viikossa nautiskellen seksiä kuin entisen kanssa painostettuna monta kertaa per päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikille parisuhteessa ja muutenkin henk koht seksi ole ensimmäisellä sijalla.
Mutta jos seksi on toisen prioriteettilistalla sijalla kaksi ja toisen listalla sijalle kaksikymmentä, ongelmia seuraa aivan varmasti. Useimpien elämässä tulee niin paljon kaikenlaisia häiriötekijöitä eteen, että seksin täytyy olla tärkeää molemmille, tai se jää sivuun.
No niin, esimerkiksi itsetyydytys on keksitty jne mutta eihän ne halut seksiin tosiaan voi täysin ääripäistä ollakaan, vaan jollain tasolla samoilla linjoilla.
Muuten pitää parin keksiä yhdessä miten asia ratkaistaan, mutta edelleenkään se jolla seksi tärkeämmällä sijalla ei missään tapauksessa saisi toista painostaa siihen, että mennään hänen tahtiin.Henkilökohtaisesti tosiaan ennemmin tämä rauhassa oleminen ja jokunen kerta viikossa nautiskellen seksiä kuin entisen kanssa painostettuna monta kertaa per päivä.
Kyllä minä runkata voin ihan sinkkunakin. Ei siihen parisuhdetta tarvita. Mieluummin sitoutumattomana kuin suhteessa, jossa ei ole runsaasti seksiä.
Painostamisesta olen tietenkin samaa mieltä, mutta ei kai se nyt pointti ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikille parisuhteessa ja muutenkin henk koht seksi ole ensimmäisellä sijalla.
Mutta jos seksi on toisen prioriteettilistalla sijalla kaksi ja toisen listalla sijalle kaksikymmentä, ongelmia seuraa aivan varmasti. Useimpien elämässä tulee niin paljon kaikenlaisia häiriötekijöitä eteen, että seksin täytyy olla tärkeää molemmille, tai se jää sivuun.
No niin, esimerkiksi itsetyydytys on keksitty jne mutta eihän ne halut seksiin tosiaan voi täysin ääripäistä ollakaan, vaan jollain tasolla samoilla linjoilla.
Muuten pitää parin keksiä yhdessä miten asia ratkaistaan, mutta edelleenkään se jolla seksi tärkeämmällä sijalla ei missään tapauksessa saisi toista painostaa siihen, että mennään hänen tahtiin.Henkilökohtaisesti tosiaan ennemmin tämä rauhassa oleminen ja jokunen kerta viikossa nautiskellen seksiä kuin entisen kanssa painostettuna monta kertaa per päivä.
Kyllä minä runkata voin ihan sinkkunakin. Ei siihen parisuhdetta tarvita. Mieluummin sitoutumattomana kuin suhteessa, jossa ei ole runsaasti seksiä.
Painostamisesta olen tietenkin samaa mieltä, mutta ei kai se nyt pointti ollutkaan.
Jaa, eli parisuhteen ainut järkeenkäyvä funktio sulle on seksuaalinen tyydytys ja mahdollisimman paljon?
Onnea etsintään/ikisinkkuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju antaa aika surullisen kuvan monien suomalaisten seksielämästä. Hauttomuutta on paljon ja aika vähän halua tehdä asialle mitään. Puhumattakaan että ymmärrettäisiin seksin vaikutuksia parisuhteelle.
Ja ainoa ratkaisu ongelmiin on että erotaaan ja etsitään sopivampi kumppani.
Pöh, tässä ketjussa on nyt vastakkain seksittömyys ja jatkuva haluaminen. Useimmat liitot ovat jotain siltä väliltä, halun määrä vaihtelee elämänvaiheesta riippuen, mutta tilanne ei ole mitenkään surkea. Ja jokainen kyllä elämässään jossain vaiheessa kokee haluttomuutta.
Lopulta näitä täysin seksittömiä liittoja (jos se ei ole molempien tahto) ei varmasti kovinkaan paljoa ole. Kuten ei niitäkään, missä joka päivä pitää monta kertaa jyystää.
Miten olet tuollaiseen kuvaan päätynyt? Minusta täällä on vastakkain seksittömyys ja se että löydetään kohtuullinen kompromissi. Osan mielestä seksissä ei voi tehdä koskaan mitään kompromissia ja toisten mielestä voi. Ja tuo kompromissi on tuskin jatkuva haluaminen koska se ei ole mikään kompromissi.
Siitä, että suurin osa ihmisistä haluaa ainakin välillä. On aika vähän sellaisia (vaikka heitäkin on), jotka eivät haluaisi koskaan. Silti tässä ketjussa haluttomuus leimataan samaksi kuin ei koskaan olisi seksiä. Olihan tuolla iltasanomien pariskunnallakin sitä kuitenkin sen 2krt kuukaudessa.
Eli lopulta tässä nyt vängätään tyyliin onko x krt kuussa parempi vai huonompi kuin x krt viikossa. Silti keskustelu kärjistyy siihen, että ollaan täysin seksittömiä tai halutaan koko ajan. Jos joku sanoo kokevansa haluttomuutta, hän on viallinen, ei rakasta ja mitä kaikkea roskaa.
Vaikka sekä haluaminen että haluttomuus ovat elämän aikana vaihtelevia luonnollisia tiloja. Ja valtaosassa parisuhteita seksiä on sen verran, että parisuhteen osapuolet pystyvät elämään sen määrän kanssa.
Sellaista en ole huomannut. PIkemminkin kyse on siitä, mitä tehdään jos toinen kokee seksin vähyyden selkeästi vaikeaksi ja itseään ja hyvinvointiaan haittaavaksi asiaksi. Pitääkö silloin toisen tulla yhtään vastaan vai ei. Harvoin silloinkaan kyse on täydellisestä haluttomuudesta mutta niin merkittävästä erosta haluissa että se haittaa selkeäsi sen halukkaamman kokemusta parisuhteen tyydyttävyydestä.
Ei pidä. Seksiä ei pidä antaa haluttomana, koska lopulta se rikkoo sitä parisuhdetta enemmän. Ei tämä voi olla niin vaikeaa ymmärtää, eikä edes sille halukkaalle vastentahtoinen seksi voi olla tyydyttävää.
Kyllä sen ratkaisun pitää löytyä joko siitä, että yhdessä saadaan avattua haluttomuuden syitä ja työstettyä niitä pois. Tai sitten siitä, että tyydytään tilanteeseen kuten se on, koska suhteessa on muuten riittävästi hyvää (ja sen parisuhdeseksin lisäksi sitten hoidetaan tarpeita itsetyydytyksen kautta). Tai sitten lähdetään eri teille.
Tässä on juuri se kohta jossa osapuolet puhuvat jatkuvasti toistena ohi. Toinen näkee että on vain kaksi ääripäätä, halukas ja haluton, eikä niiden välillä ole mitään. Toinen taas näkee että siinä on välillä melkoinen kirjo erilaisia mielentiloja ja sieltä voi hyvinkin löytyä tapa jota se haluttomampikaan ei koe epämielyttäväksi ja itseään loukkaavaksi.
Niinhän niitä on. Se ei poista silti sitä, että todellinen haluttomuus ilman mitään lämmittelymahdollisuuksia on ihan todellinen tunne, ja aivan varmasti valtaosa kokee sitä aina välillä. Ja sitäkin pitää osata kunnioittaa.
Kyllä, nimenomaan välillä. Jos kuitenkin ihmisen seksuaalisuutta määrittää vain ja ainoastaan kaksi tilaa, halukas ja täydellisen haluton aina siinä välillä, niin kyllä se asettaa aika lailla haasteita tyydyttävälle seksielämälle. Kehtaisin väittää että valtaosa ihmisistä ei ole jatkuvasti niiden halun hetkien välillä täysin haluttomia vaan kyllä siellä olisi tilaa sille seksillekin jos se ajatusmaailma olisi vähemmän itsekeskeinen ja seksikielteinen.
Yhtäläisesti se halukkaampi voisi olla vonkaamatta sitä seksiä kunhan vaan olisi vähemmän itsekeskeinen ja seksiin addiktoitunut. Se ettei halua seksiä on aivan yhtä normaalia kuin sen haluaminen. Sitä vaan ei hevin hyväksytä.
Tässä juuri näkyy se miten se oma asenne värittää sitä tulkintaa toisen aloitteista. Jos asenne seksiin ja sen tärkeyteen on negatiivinen, puolison aloite on vonkaamista. Jos taas se asenne on myönteinen niin puolison aloite on ihana osoitus siitä että puoliso haluaa vielä löytää yhteistä aikaa hellyydelle arjen keskelläkin. Tämä siis riippumatta siitä että johtaako se aloite mihinkään.
Syitä olla haluton kyllä löytyy lukemattomia. Mutta moni voisi hetkeksi pysähtyä miettimään että ovatko ne syyt ihan todellisia vai vain syitä joita sanotaan ettei tarvitse sanoa että ei lopulta välitä kauheasti seksistä sen oman puolisonsa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju antaa aika surullisen kuvan monien suomalaisten seksielämästä. Hauttomuutta on paljon ja aika vähän halua tehdä asialle mitään. Puhumattakaan että ymmärrettäisiin seksin vaikutuksia parisuhteelle.
Ja ainoa ratkaisu ongelmiin on että erotaaan ja etsitään sopivampi kumppani.
Miksi mielestäsi ei pitäisi etsiä kumpoania, jonka kanssa halut kohtaavat. Jos entisessä suhteessa toinen painostaa kokoajan ja toinen on tyytyväinen kerran kuussa tai vuodessa tahtiin. Kumpikin on onnellisempi mikäli saa elää haluamallaan tavalla.
Kuten jo lukemattomia kertoja on sanottu, parisuhteessa voivat pitää esim. yhteiset lapset. Aika moni on valmis kärsimään suhteessa melko paljonkin jotta ei tarvitsisi hajottaa perhettä. Mutta tämä uhrautuminen lasten hyväksi ei poista seksin tarvetta mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju antaa aika surullisen kuvan monien suomalaisten seksielämästä. Hauttomuutta on paljon ja aika vähän halua tehdä asialle mitään. Puhumattakaan että ymmärrettäisiin seksin vaikutuksia parisuhteelle.
Ja ainoa ratkaisu ongelmiin on että erotaaan ja etsitään sopivampi kumppani.
Pöh, tässä ketjussa on nyt vastakkain seksittömyys ja jatkuva haluaminen. Useimmat liitot ovat jotain siltä väliltä, halun määrä vaihtelee elämänvaiheesta riippuen, mutta tilanne ei ole mitenkään surkea. Ja jokainen kyllä elämässään jossain vaiheessa kokee haluttomuutta.
Lopulta näitä täysin seksittömiä liittoja (jos se ei ole molempien tahto) ei varmasti kovinkaan paljoa ole. Kuten ei niitäkään, missä joka päivä pitää monta kertaa jyystää.
Miten olet tuollaiseen kuvaan päätynyt? Minusta täällä on vastakkain seksittömyys ja se että löydetään kohtuullinen kompromissi. Osan mielestä seksissä ei voi tehdä koskaan mitään kompromissia ja toisten mielestä voi. Ja tuo kompromissi on tuskin jatkuva haluaminen koska se ei ole mikään kompromissi.
Siitä, että suurin osa ihmisistä haluaa ainakin välillä. On aika vähän sellaisia (vaikka heitäkin on), jotka eivät haluaisi koskaan. Silti tässä ketjussa haluttomuus leimataan samaksi kuin ei koskaan olisi seksiä. Olihan tuolla iltasanomien pariskunnallakin sitä kuitenkin sen 2krt kuukaudessa.
Eli lopulta tässä nyt vängätään tyyliin onko x krt kuussa parempi vai huonompi kuin x krt viikossa. Silti keskustelu kärjistyy siihen, että ollaan täysin seksittömiä tai halutaan koko ajan. Jos joku sanoo kokevansa haluttomuutta, hän on viallinen, ei rakasta ja mitä kaikkea roskaa.
Vaikka sekä haluaminen että haluttomuus ovat elämän aikana vaihtelevia luonnollisia tiloja. Ja valtaosassa parisuhteita seksiä on sen verran, että parisuhteen osapuolet pystyvät elämään sen määrän kanssa.
Sellaista en ole huomannut. PIkemminkin kyse on siitä, mitä tehdään jos toinen kokee seksin vähyyden selkeästi vaikeaksi ja itseään ja hyvinvointiaan haittaavaksi asiaksi. Pitääkö silloin toisen tulla yhtään vastaan vai ei. Harvoin silloinkaan kyse on täydellisestä haluttomuudesta mutta niin merkittävästä erosta haluissa että se haittaa selkeäsi sen halukkaamman kokemusta parisuhteen tyydyttävyydestä.
Ei pidä. Seksiä ei pidä antaa haluttomana, koska lopulta se rikkoo sitä parisuhdetta enemmän. Ei tämä voi olla niin vaikeaa ymmärtää, eikä edes sille halukkaalle vastentahtoinen seksi voi olla tyydyttävää.
Kyllä sen ratkaisun pitää löytyä joko siitä, että yhdessä saadaan avattua haluttomuuden syitä ja työstettyä niitä pois. Tai sitten siitä, että tyydytään tilanteeseen kuten se on, koska suhteessa on muuten riittävästi hyvää (ja sen parisuhdeseksin lisäksi sitten hoidetaan tarpeita itsetyydytyksen kautta). Tai sitten lähdetään eri teille.
Tässä on juuri se kohta jossa osapuolet puhuvat jatkuvasti toistena ohi. Toinen näkee että on vain kaksi ääripäätä, halukas ja haluton, eikä niiden välillä ole mitään. Toinen taas näkee että siinä on välillä melkoinen kirjo erilaisia mielentiloja ja sieltä voi hyvinkin löytyä tapa jota se haluttomampikaan ei koe epämielyttäväksi ja itseään loukkaavaksi.
Niinhän niitä on. Se ei poista silti sitä, että todellinen haluttomuus ilman mitään lämmittelymahdollisuuksia on ihan todellinen tunne, ja aivan varmasti valtaosa kokee sitä aina välillä. Ja sitäkin pitää osata kunnioittaa.
Kyllä, nimenomaan välillä. Jos kuitenkin ihmisen seksuaalisuutta määrittää vain ja ainoastaan kaksi tilaa, halukas ja täydellisen haluton aina siinä välillä, niin kyllä se asettaa aika lailla haasteita tyydyttävälle seksielämälle. Kehtaisin väittää että valtaosa ihmisistä ei ole jatkuvasti niiden halun hetkien välillä täysin haluttomia vaan kyllä siellä olisi tilaa sille seksillekin jos se ajatusmaailma olisi vähemmän itsekeskeinen ja seksikielteinen.
Tai kääntäen, kyetään kyllä olemaan ilmankin, jos se ajatusmaailma olisi vähemmän itsekeskeinen ja seksipakkomielteinen.
En ole kuullut yhdestäkään pariskunnasta joka olisi onneton siksi että on pystynyt ylläpitämään kohtuullisen aktiivista seksielämää. Mutta tiedänlukemattomia joiden suhde on mennyt alamäkeä koska sellaiseen ei ole pystytty. On siis aika selvää että kumpi asenne aiheuttaa enemmän onnellisuutta ja kumpi enemmän onnettomuutta.
Ai, minulla on useampikin ystävä, jotka haluavat olla parisuhteissaan, koska on esim lapsia ja yhteinen omaisuus. Mutta ovat onnettomia, koska eivät haluaisi seksiä syystä tai toisesta, mutta kokevat että on pakko useammin kuin mitä haluavat.
Että voi se noinkin mennä.
Tietenkion jos sen kokee pakoksi niin se on pahasta. Olisi kyllä syytä selvittää että mitkä syyt johtavat siihen että kahden toistaan rakastavan ihmisen välinen fyysinen rakkaus on muuttunut pakoksi ja epämielyttäväksi. Sen ei pitäisi lähtökohtaisesti sellaista olla. OIkea ratkaisu ei siis ole että lopetetaan se homma tai vähennetään minimiin. Vaan että haetaan apua vaikkapa seksuaaliterapeutilta.
Mutta aika moni haluton pelkää mennä hakemaan apua koska pelkää että hänenkin pitää muuttaa jotain omassa käytöksessään tai ajattelussaan eikä vain sen halukkaamman.
Minulle ainakin erotiikka on tärkein syy ylipäätään tavoitella aktiivisesti parisuhdetta. Jos en tarvitsisi seksiä, olisin melko todennäköisesti sinkku edelleen. Seksin puuttuessa voisi yhtä hyvin olla vain kavereita. Kaikkiin muihin tarpeisiin pystyy kyllä vastaamaan ystävien, sukulaisten, harrastusten jne. avulla.