IS: Joonaksella on seksiä puolisonsa kanssa kaksi kertaa kuukaudessa – ”hyvällä tuurilla”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.

Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan. 

Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.

Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.

Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.

Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.

Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?

Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä

Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.

Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.

Jos rakkautta on, eikä olla yhdessä vain tottumuksesta, kyllä se seksittömyys on silloin kahden kauppa. Siihen on joku henkinen tai fyysinen syy, ja parisuhteessa tätä tulisi rakentavasti ratkoa yhdessä. Syy voi olla hetkellinen (stressiä, huolia, kipuja, väsymystä whatever) tai pidempi (suhteessa kipeitä ratkomista vaativia asioita ihan muualla, esim) mutta yhtä kaikki siihen ei auta sen haluttoman syyllistäminen koskaan. Se on ykköstapa lopettaa vähäisetkin halut.

Siksi suosittelen kyllä pariterapiaa aika matalalla kynnyksellä, jos syy ei ole aivan ilmiselvä ja ohimenevä.

Enkä nyt tarkoita, etteikö haluissa voisi olla eriparisuutta, toinen haluaa päivittäin, toinen kerran viikossa, mutta näissä tapauksissa taas yleensä peiliin katselu (molemmilla) auttaa.

Ei se enemmän haluavankaan syyllistäminen mitään auta. Se on yksi varmimmista tavoista lopettaa myötätunto vähemmän haluavaa kohtaan.

Kenenkään syyllistäminen ei auta. 

Mutta en koe siinä mitään syyllistämistä, jos sanoo kumppanilleen, ettei halua seksiä. Vasta sitten, jos siitä alkaa kehitellä jotain draamaa, se voi muuttua syyllistämiseksi.

Ei siinäkään ole mitään syyllistämistä, että tekee aloitteen seksiin. Sen vaan moni haluton tulkitsee painostavaksi vonkaamiseksi. Samalla tavalla se enmmän haluava voi tulkita ne pakit hänen halujen mitätöinniksi/paheksumiseksi. Siksi olisikin tärkeää keskustella aiheesta eikä vain todeta, haluan / en halua.

Ihme vänkäämistä. Koko tämä keskustelu on niiden syyllistämistä, joilla on syystä tai toisesta pienemmät halut kuin kumppanillaan.

Minusta tämä ketju on yhtä hyvin niiden vänkäämistä joiden mielestä seksi on lopulta vain aika ikävä ja turha asia jota ei pidemmässä suhteessa juuri tarvitse olla. Paitsi niinä muutaminan harvoina hetkinä kun juuri heitä sattuu haluttamaan. Silloin toisen pitää ottaa kiitollisena vastaan se mitä annetaan ja olla taas loppuvuosi hiljaa.

Nytkin syyllistit.

Niin syyllistin ja ihan tarkoituksella. Kyllä jonkun pitää vähän herätellä teitä nykynaisia jotka eivät tajua että seksi on normaali osa jokapäiväistä elämää eikä mikään naistenlehtien hehkuttama ylimaallinen tapahtuma jossa torvet ja viulut soivat ja ruusun terälehtiä sataa sängylle. Eli siis joka voi sellaisena toteutua normaalissa elämässä korkeintaan kerran vuodessa.

Kyllä jonkun pitää sanoa teille suoraan että suurin osa miehistä tarvitsee sitä seksiä säännöllisesti ollakseen tyytyväisiä. Se on ihan yhtä lailla fakta kuin se että teitä ei aina haluta.

Se mies voi sitten ihan omin pikkukätösin hoitaa ongelmansa, tai pyrkiä toimimaan siten, että on aidosti haluttava. Jos oma maailmankatsomus pyrkii omien seksitarpeiden ympärillä, ei ole ihmekään, ettei seksiä tipu.

No ensinnäkin tiedät varmaan itsekin että se "omin käsin" ei juuriakan vastaa sitä että vierellä on oikea toinen ihminen. Toisekseen se "aidosti haluttavaksi" ryhtyminen on kovin vaikeaa jos se toinen ei edes osaa sanoa että miksi ei haluta. Jos olisikin ihan konkreettisiä asioita joita muuttamalla ne halut löytyisivät niin haluttomuutta olisi paljon vähemmän.

Näköjään on naisille hankala samaistua siihen että monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä. Jos vaadit toista muuttumaan "rakastettavammaksi" että rakastat häntä niin se ei kuulosta enää miltään oikealta rakkaudelta. Aivan samoin se että vaatii miestä muuttumaan haluttavammaksi on melko tylyä.

Kun nyt saisi teidät naiset ymmärtämään että kyse ei ole tässä "vain" seksistä vaan siitä miten rakastetuksi ja hyväksytyksi mies tuntee itsensä suhteessa.

No se mies voisi myös hieman pohtia, kuinka rakastetuksi nainen tuntee olonsa, jos oikea tapa osoittaa rakkautta on erityisesti se seksi. Itselle rakkautta kuvastaa kumppanin halu keskustella, pitää hyvänä ilman ajatuksia seksistä ja toki kaikenlainen järkevä tasapuolisuus siinä suhteessa. Siitä ne seksihalut heräävät, kun huomaa olevansa ihmisenä toiselle merkityksellinen.

Mutta kun se on se miten miehet on keskimäärin biologisesti rakennettu. Ei sitä voi muuttaa noin vain vaikka miten haluaisi. Miehet nyt vain kokevat seksin yleensä todella merkitkselliseksi sen kannalta miten rakastetuksi he kokevat itsensä suhteessa. Näin se vain menee eikä sitä vastaan kannata potkia.

Siinä olet tietenkin ihan oikeassa että kaiken pitää olla molemminpuolista ja miehen pitää tietenkin tehdä kaikkensa jotta mysö nainen tuntisi olonsa suhteessa hyväksi ja tärkeäksi. Mutta ne jotka tuon tunteen aiheuttavat ovat naisille yleensä erilaisia kuin miehelle.

Jos mies ei pysty hyväksymään sitä, että keskivertonainen ei välttämättä ihan allekirjoita tuollaista, kannattaa ehkä ryhtyä parisuhteeseen miehen kanssa sitten.

Tästä voi nyt saada kuvan, että jotenkin väheksyn seksiä. Ei se niin mene, pidän siitä useimmiten itsekin, mutta tuollainen kapeakatseisuus vaan parisuhteessa ahdistaisi. Jokainen voi olla omalla käytöksellään ruokkia sitä halua ja intohimoa siinä suhteessa, eikä lukittautua sen vangiksi, että seksi on se oikea tapa osoittaa rakkautta, kun se parisuhde on joka päivä täynnä erilaisia tapoja (seksi vain yhtenä niistä) osoittaa tunteitaan, sitoutumistaan ja rakkauttaan kumppania kohtaan. Oli biologialtaan mies tai apina tai vaikka vaaleanpunainen lohikäärme.

Tämä. Todellakin kannattaa katsella peiliin, jos itselle seksi on ainoa merkityksellinen asia, minkä kokee rakkauden osoitukseksi. On varmasti ihan totta, että biologia pitkälle ohjaa, ja seksi voi tuntua tärkeimmältä ja parhaalta tavalta rakkautta osoittaa, mutta silti on melkoista kumppanin väheksymistä dissata niitä muita asioita, mitä parisuhteessa ihan päivittäin useimmat toisen eteen tekevät. Kannattaa pyrkiä hieman irti sieltä luolamiesmoodista, ja alkaa arvostaa vaikkapa sitä, että ruoka on valmiina pöydässä, kun tulee kotiin, yhtenä rakkauden tekona (ja kaikkia niitä kymmeniä ja satoja muita arkisia asioita).

Tässä nyt mennään kaksilla standardeilla miesten ja naisten suhteen. Miestä on ihan oikein vaatia unohtamaan se biologinen "luolamiesmoodi" ja löytää ne rakkauden osoitukset niistä asioista joilla nainen niitä haluaa osoittaa. Mutta naista ei saa kehottaa unohtamaan haluttomuuttansa koska se on sisäänrakennettu tunne jolle ei voi mitään? Ei kai se nyt voi koskea vain toista osapuolta että unohdetaan ne tunteet joita tuntee ja toimitaankin äkkiä toisin?

Ei vaan täytyy tiedostaa, että seksi on YKSI tapa osoittaa rakkautta, mutta ei ainoa, ja sille toiselle se ei välttämättä edes ole se tärkein. Jos dissaa ne kaikki muut tavat, koska on vain ja ainoastaan se seksi (vaikka biologia sanoisi mitä), tulee samalla kyllä aika tehokkaasti dissanneeksi sen toisen ihmisenä.

Fyysinen haluaminen on asia, minkä tosiaan voi edelleenkin hoitaa pikkukätösillään. Se mitä henkisesti sitten kokee on taas asia, jota voi kehittää ymmärtämällä parisuhde on monitahoinen asia. Jos seksiä kuitenkin on joku ns järkeväksi katsottava määrä, voi yrittää ymmärtää sen, että niillä muillakin rakkaudenosoituksilla kenties voisi olla merkitystä sille henkiselle hyvinvoinnille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallinen keskustelu. Kyllähän lähtökohta parisuhteessa varmasti jokin kohtuullinen määrä seksiä on, ellei erikseen sovita täysin seksittömästä liitosta. Mutta mikä sitten on kohtuullinen määrä ja onko sen pakko olla vakio läpi elämän, mitä ikinä tapahtuukin? Ei tietenkään, eikä myöskään ole mitään oikeita määriä. Kaksi kertaa kuussa haluaminen on ihan yhtä oikein kuin kaksi kertaa viikossa tai päivässä haluaminen, eikä kumpikaan ole sen enempää viallinen.

Ja todellakin - jos seksin määrä ei sovi siinä määrin, missä kumppani siihen hyvällä halulla kykenee, on vaan parasta lähteä menemään tai hyväksyä tilanne. Mitään hyviä kompromisseja tässä asiassa kun ei yksinkertaisesti ole. Seksi haluttomana on kamalaa, ja nostattaa inhon tunnetta sitä koko parisuhdetta kohtaan. Kaikki tällaiset "tyydytän tottakai toisen"-puheet taas ovat sellaisilta henkilöiltä, jotka eivät syvää haluttomuutta koe.

Tai sitten kokevat sen eri tavalla. Minä en näin naisena tunne valmiiksi halua tai himoa juuri koskaan mutta ei seksin harrastaminen silti ole minulle vastenmielistä. Useimmiten se halu löytyy kun vain pääsee vauhtiin ja lopuissakin tapauksessa se on silti ihan ok eikä millään tavalla vastenmielistä.

Mutta jos siis kuuntelisin oman haluni "ääntä" juuri heti silloin kun mies minua lähestyy, meillä olisi seksiä äärimmäisen harvoin. Onneksi olen oppinut että kroppani ei  toimi näin vaan se halu on mahdollista herättää.

 

Ymmärrän, olen itsekin hitaasti lämpeävä, mutta monesti silti pääsen tunnelmaan mukaan, kun annetaan vähän aikaa ja herätellään intohimoa vaikkapa puheilla jne.

Mutta sekin on eri asia kuin se syvä haluttomuus, mikä välillä tulee (syystä tai toisesta). Silloin en yksinkertaisesti pysty ja kaikki lähestyminen tuntuu enemmän loukkaavalta kuin mukavalta (ja saa siis aloitteen tehdä, mutta pitää kerrasta ymmärtää lopettaa, ei väkisin "lämmitellä".) Ja tuossa mielentilassa ajatus toisen tyydyttämisestä olisi jäätävää kyytiä koko parisuhteelle.

Itse olen pitkässä parisuhteessa (kantapään kautta) oppinut että minun oma tunteeni asiasta ei ole koko totuus. Joskus niitä omia tuntemuksia pitää "järkeistää" vähän eli tajuta että nyt ylireagoi tavalla joka ei ole parisuhteelle hyväksi. Tämä ei tarkoita että ne omat tunteet pitäisi kieltää tai lakaista maton alle. Vaan ennemminkin sen tajuamista että minä reagoin näin mutta voi kenties vähitellen ohjata niitä ajatuksiani toisillekin urille ja katsoa asioita vähän muustakin näkökulmasta enkä vain omasta kapeasta näkövinkkelistäni. Kun lukittuu vain siihen omaan tunteeseen niin ei pysty näkemään sen toisen tunteita tai reagoimaan niihin kypsästi.

Ei omia tuntemuksia tässä mielessä valitettavasti voi tukahduttaakaan. Silloin kun ei halua, ei halua. Kaiken muun itselle uskotteleminen on pohjimmiltaan vain itselle valehtelua. Tietenkin tässä on nyanssieroja, joskus ei huvita, mutta aktiivisesti ajattelemalla positiivisia asioita kumppanista (tms) voi joskus haluttomuus väistyäkin. Mutta sellaisesta aidosti syvästä haluttomuuden tilasta ei kyllä millään mindfullness-tekniikoilla mennä yli. Yleensä siihen liittyy itsellä jotain muutakin, on paha mieli jostain, fyysisesti kurja olo, väsyttää, stressaa, jokin asia mietityttää, parisuhteessa on ollut jotain isompaa tai pienempää, mikä on vielä ilmoilla vaivaamassa tms. Yhtä kaikki, silloin on vaan parempi antaa olla.

En ole ihan samaa mieltä vaikka ymmärränkin pointtisi. Esim. me olemme luonteeltamme sillä tavalla erilaisia että mies haluaisi aina selvittää riidat heti mutta minulle on hyvin luontaista vetäytyä päiviksikin miettimään itsekseni asiaa ja sitten vasta vähitellen olen valmis käsittelemään riidan aihetta. Aikaisemmin koin hyvin vaikeaksi sen että mies vaati että riidat pitäisi heti puhua selviksi. Mutta jossain vaiheessa tajusin miten vahingoittavaa oli se että mökötin päiviä ja mies sai arvailla että mitä oikein ajattelen. Varsinkin perhe-elämän paineissa se tapa ei vain oikein toimi vaikka se kuinka oli minun tapani reagoida.

Vähitellen sitten aloin miettiä että miten saisimme tämän ratkaistua. Päädyimme monien yritysten jälkeen siihen että annan miehelle selkeän ajan milloin asia käsitellään, mutta se ei saa olla kovin kaukana. Eli vaikka että "puhutaan tästä huomenna illalla kun lapset ovat treeneissä". Silloin pääsimme molemmat siitä piinasta että koskaan ei tiennyt milloin asiaa puidaan. Toisaalta sain kuitenkin itselleni edes vähän sitä aikaa työstää asiaa jota tarvitsen.

Tämä nyt ei ihan suoraan vertaudu seksiin mutta pointti on se että kyllä niitä kompromisseja voi löytää myös asioissa jotka ovat jotain aika syvällistä omassa persoonassa.

No ei vertaudu ei.

Silloin jos on mieli muualla, ja ajatuskin toisen ihmisen koskettamisesta lähinnä inhottaa, on todellakin ainoa keino varjella sitä parisuhdetta vain antaa olla rauhassa. Kun sitä se syvä haluttomuus on. Itsellä sitä ei onneksi ole usein, mutta tuon tunteen kokeneena sinänsä ymmärrän, että moni parisuhde voi ihan aidosti ajautua kriisiin seksin suhteen, kun siihen on ihan mahdotonta alkaa niitä kompromisseja rakentamaan.

Toivottavasti tajuat miltä tuntuu kumppanista jos toinen kokee jopa koskettamisen inhottavaksi? Enkä tarkoita että se muuttaisi sitä mitä tunnet mutta onhan se nyt todella järisyttävää suhteen kannalta jos se toinen ihan fyysisesti inhottaa. Ei siihen voi suhtautua vain niin että "en nyt vain halua" ja jatketaan muuten kuin mitään ei olisi muuttunut.

Älä yritä nyt kääntää tätä siihen, että minun tuntemukseni olisi jotenkin virheellinen ja sitä pitäisi anteeksi pyydellä tai tuntea siitä tuskaa jonkun toisen puolesta. Siinä missä kumppani joskus nyppii henkisellä tasolla, niin sama voi välillä olla fyysisellä tasolla. Ei se ole mikään vallitseva olotila, vaan kerroin tuon siksi, että halusin alleviivata asiaa, että on olemassa aitoa ja syvää haluttomuutta, mistä ei mennä ohi eikä yli muulla kuin antamalla tilaa ja olla. Jos kumppani ei siedä ajatusta, että koko ajan ei halua olla iholla kiinni, on itsetunnossa kyllä kehittämisen paikka. Ja aina ne himot eivät iske samanaikaisesti. Itse siedän oikein hyvin sitä, ettei koko ajan tarvitse olla lääppimässä, enkä myöskään ota nokkiini, vaikka välillä tehdessäni seksialoitetta toinen toteaa, ettei nyt halua.

En minä ole missään vaiheessa sanonut sinun tuntemuksesi olevan virheellinen. Olen vain sanonut että niillä tuntemuksilla on silti vaikutuksia, ehkä isojakin. Etkä sinä voi ohittaa niitä vaikutuksia vain sanomalla että et voi tuntemuksillesi mitään. Aivan samoin ne ovat sen toisen aitoja tuntemuksia joita sinun tuntemuksesi hänelle aihuttavat. Molemmat te tunnette ja reagoitte toistenne tuntemuksiin eikä kummankaan tuntemus ole väärä tai virheellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.

Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan. 

Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.

Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.

Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.

Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.

Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?

Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä

Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.

Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.

Jos rakkautta on, eikä olla yhdessä vain tottumuksesta, kyllä se seksittömyys on silloin kahden kauppa. Siihen on joku henkinen tai fyysinen syy, ja parisuhteessa tätä tulisi rakentavasti ratkoa yhdessä. Syy voi olla hetkellinen (stressiä, huolia, kipuja, väsymystä whatever) tai pidempi (suhteessa kipeitä ratkomista vaativia asioita ihan muualla, esim) mutta yhtä kaikki siihen ei auta sen haluttoman syyllistäminen koskaan. Se on ykköstapa lopettaa vähäisetkin halut.

Siksi suosittelen kyllä pariterapiaa aika matalalla kynnyksellä, jos syy ei ole aivan ilmiselvä ja ohimenevä.

Enkä nyt tarkoita, etteikö haluissa voisi olla eriparisuutta, toinen haluaa päivittäin, toinen kerran viikossa, mutta näissä tapauksissa taas yleensä peiliin katselu (molemmilla) auttaa.

Ei se enemmän haluavankaan syyllistäminen mitään auta. Se on yksi varmimmista tavoista lopettaa myötätunto vähemmän haluavaa kohtaan.

Kenenkään syyllistäminen ei auta. 

Mutta en koe siinä mitään syyllistämistä, jos sanoo kumppanilleen, ettei halua seksiä. Vasta sitten, jos siitä alkaa kehitellä jotain draamaa, se voi muuttua syyllistämiseksi.

Ei siinäkään ole mitään syyllistämistä, että tekee aloitteen seksiin. Sen vaan moni haluton tulkitsee painostavaksi vonkaamiseksi. Samalla tavalla se enmmän haluava voi tulkita ne pakit hänen halujen mitätöinniksi/paheksumiseksi. Siksi olisikin tärkeää keskustella aiheesta eikä vain todeta, haluan / en halua.

Ihme vänkäämistä. Koko tämä keskustelu on niiden syyllistämistä, joilla on syystä tai toisesta pienemmät halut kuin kumppanillaan.

Minusta tämä ketju on yhtä hyvin niiden vänkäämistä joiden mielestä seksi on lopulta vain aika ikävä ja turha asia jota ei pidemmässä suhteessa juuri tarvitse olla. Paitsi niinä muutaminan harvoina hetkinä kun juuri heitä sattuu haluttamaan. Silloin toisen pitää ottaa kiitollisena vastaan se mitä annetaan ja olla taas loppuvuosi hiljaa.

Nytkin syyllistit.

Niin syyllistin ja ihan tarkoituksella. Kyllä jonkun pitää vähän herätellä teitä nykynaisia jotka eivät tajua että seksi on normaali osa jokapäiväistä elämää eikä mikään naistenlehtien hehkuttama ylimaallinen tapahtuma jossa torvet ja viulut soivat ja ruusun terälehtiä sataa sängylle. Eli siis joka voi sellaisena toteutua normaalissa elämässä korkeintaan kerran vuodessa.

Kyllä jonkun pitää sanoa teille suoraan että suurin osa miehistä tarvitsee sitä seksiä säännöllisesti ollakseen tyytyväisiä. Se on ihan yhtä lailla fakta kuin se että teitä ei aina haluta.

Se mies voi sitten ihan omin pikkukätösin hoitaa ongelmansa, tai pyrkiä toimimaan siten, että on aidosti haluttava. Jos oma maailmankatsomus pyrkii omien seksitarpeiden ympärillä, ei ole ihmekään, ettei seksiä tipu.

No ensinnäkin tiedät varmaan itsekin että se "omin käsin" ei juuriakan vastaa sitä että vierellä on oikea toinen ihminen. Toisekseen se "aidosti haluttavaksi" ryhtyminen on kovin vaikeaa jos se toinen ei edes osaa sanoa että miksi ei haluta. Jos olisikin ihan konkreettisiä asioita joita muuttamalla ne halut löytyisivät niin haluttomuutta olisi paljon vähemmän.

Näköjään on naisille hankala samaistua siihen että monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä. Jos vaadit toista muuttumaan "rakastettavammaksi" että rakastat häntä niin se ei kuulosta enää miltään oikealta rakkaudelta. Aivan samoin se että vaatii miestä muuttumaan haluttavammaksi on melko tylyä.

Kun nyt saisi teidät naiset ymmärtämään että kyse ei ole tässä "vain" seksistä vaan siitä miten rakastetuksi ja hyväksytyksi mies tuntee itsensä suhteessa.

No se mies voisi myös hieman pohtia, kuinka rakastetuksi nainen tuntee olonsa, jos oikea tapa osoittaa rakkautta on erityisesti se seksi. Itselle rakkautta kuvastaa kumppanin halu keskustella, pitää hyvänä ilman ajatuksia seksistä ja toki kaikenlainen järkevä tasapuolisuus siinä suhteessa. Siitä ne seksihalut heräävät, kun huomaa olevansa ihmisenä toiselle merkityksellinen.

Mutta kun se on se miten miehet on keskimäärin biologisesti rakennettu. Ei sitä voi muuttaa noin vain vaikka miten haluaisi. Miehet nyt vain kokevat seksin yleensä todella merkitkselliseksi sen kannalta miten rakastetuksi he kokevat itsensä suhteessa. Näin se vain menee eikä sitä vastaan kannata potkia.

Siinä olet tietenkin ihan oikeassa että kaiken pitää olla molemminpuolista ja miehen pitää tietenkin tehdä kaikkensa jotta mysö nainen tuntisi olonsa suhteessa hyväksi ja tärkeäksi. Mutta ne jotka tuon tunteen aiheuttavat ovat naisille yleensä erilaisia kuin miehelle.

Jos mies ei pysty hyväksymään sitä, että keskivertonainen ei välttämättä ihan allekirjoita tuollaista, kannattaa ehkä ryhtyä parisuhteeseen miehen kanssa sitten.

Tästä voi nyt saada kuvan, että jotenkin väheksyn seksiä. Ei se niin mene, pidän siitä useimmiten itsekin, mutta tuollainen kapeakatseisuus vaan parisuhteessa ahdistaisi. Jokainen voi olla omalla käytöksellään ruokkia sitä halua ja intohimoa siinä suhteessa, eikä lukittautua sen vangiksi, että seksi on se oikea tapa osoittaa rakkautta, kun se parisuhde on joka päivä täynnä erilaisia tapoja (seksi vain yhtenä niistä) osoittaa tunteitaan, sitoutumistaan ja rakkauttaan kumppania kohtaan. Oli biologialtaan mies tai apina tai vaikka vaaleanpunainen lohikäärme.

Tämä. Todellakin kannattaa katsella peiliin, jos itselle seksi on ainoa merkityksellinen asia, minkä kokee rakkauden osoitukseksi. On varmasti ihan totta, että biologia pitkälle ohjaa, ja seksi voi tuntua tärkeimmältä ja parhaalta tavalta rakkautta osoittaa, mutta silti on melkoista kumppanin väheksymistä dissata niitä muita asioita, mitä parisuhteessa ihan päivittäin useimmat toisen eteen tekevät. Kannattaa pyrkiä hieman irti sieltä luolamiesmoodista, ja alkaa arvostaa vaikkapa sitä, että ruoka on valmiina pöydässä, kun tulee kotiin, yhtenä rakkauden tekona (ja kaikkia niitä kymmeniä ja satoja muita arkisia asioita).

Tässä nyt mennään kaksilla standardeilla miesten ja naisten suhteen. Miestä on ihan oikein vaatia unohtamaan se biologinen "luolamiesmoodi" ja löytää ne rakkauden osoitukset niistä asioista joilla nainen niitä haluaa osoittaa. Mutta naista ei saa kehottaa unohtamaan haluttomuuttansa koska se on sisäänrakennettu tunne jolle ei voi mitään? Ei kai se nyt voi koskea vain toista osapuolta että unohdetaan ne tunteet joita tuntee ja toimitaankin äkkiä toisin?

Niin että miehet on itsekkäitä mulkkuja ja sille ei voi mitään. Tätähän se male entitlement on. Koska se heppi nousee on saatava tyrkkiä sitä reikään halusipa toinen tai ei.kumppani on reikä jonka tehtävä on toimia runkkualustana ja tätä ei voi muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä unohtuu nyt lähes koko ajan se että niiden rakkaudenosoitusten pitää olla sellaisia joita se toinen oikeasti haluaa ja kaipaa. Jos mies osoittaa aina rakkautensa naiseen tuomalla naiselle Lada 1200:n varaosia (joita suurella vaivalla haalii eri paikoista), se ei riitä loputtomiin jos nainen haluaisi ennemmin kosketuksia ja kauniita sanoja. Ja samoin naisen osoittama rakkaus tavalla jota se mies ei niin kauheasti lopulta edes kaipaa, ei korvaa sitä rakkauden osoittamisen tapaa (=seksiä) jota se mies pohjimmiltaan kaipaisi.

No, jos mies ei pidä naisen tavoista osoittaa rakkauttaan, kai hän saa suunsa auki. On kai aika itsestäänselvää, että auton varaosien haaliminen naiselle (jos hän ei harrasta intohimolla autoja) ei ole mikään rakkaudenosoitus tai sellaiseksi kelpaa. Sen sijaan normaalit arkiset asiat yhdessä yhteisten tavoitteiden eteen hyvinkin sitä ovat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.

Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan. 

Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.

Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.

Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.

Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.

Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?

Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä

Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.

Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.

Jos rakkautta on, eikä olla yhdessä vain tottumuksesta, kyllä se seksittömyys on silloin kahden kauppa. Siihen on joku henkinen tai fyysinen syy, ja parisuhteessa tätä tulisi rakentavasti ratkoa yhdessä. Syy voi olla hetkellinen (stressiä, huolia, kipuja, väsymystä whatever) tai pidempi (suhteessa kipeitä ratkomista vaativia asioita ihan muualla, esim) mutta yhtä kaikki siihen ei auta sen haluttoman syyllistäminen koskaan. Se on ykköstapa lopettaa vähäisetkin halut.

Siksi suosittelen kyllä pariterapiaa aika matalalla kynnyksellä, jos syy ei ole aivan ilmiselvä ja ohimenevä.

Enkä nyt tarkoita, etteikö haluissa voisi olla eriparisuutta, toinen haluaa päivittäin, toinen kerran viikossa, mutta näissä tapauksissa taas yleensä peiliin katselu (molemmilla) auttaa.

Ei se enemmän haluavankaan syyllistäminen mitään auta. Se on yksi varmimmista tavoista lopettaa myötätunto vähemmän haluavaa kohtaan.

Kenenkään syyllistäminen ei auta. 

Mutta en koe siinä mitään syyllistämistä, jos sanoo kumppanilleen, ettei halua seksiä. Vasta sitten, jos siitä alkaa kehitellä jotain draamaa, se voi muuttua syyllistämiseksi.

Ei siinäkään ole mitään syyllistämistä, että tekee aloitteen seksiin. Sen vaan moni haluton tulkitsee painostavaksi vonkaamiseksi. Samalla tavalla se enmmän haluava voi tulkita ne pakit hänen halujen mitätöinniksi/paheksumiseksi. Siksi olisikin tärkeää keskustella aiheesta eikä vain todeta, haluan / en halua.

Ihme vänkäämistä. Koko tämä keskustelu on niiden syyllistämistä, joilla on syystä tai toisesta pienemmät halut kuin kumppanillaan.

Minusta tämä ketju on yhtä hyvin niiden vänkäämistä joiden mielestä seksi on lopulta vain aika ikävä ja turha asia jota ei pidemmässä suhteessa juuri tarvitse olla. Paitsi niinä muutaminan harvoina hetkinä kun juuri heitä sattuu haluttamaan. Silloin toisen pitää ottaa kiitollisena vastaan se mitä annetaan ja olla taas loppuvuosi hiljaa.

Nytkin syyllistit.

Niin syyllistin ja ihan tarkoituksella. Kyllä jonkun pitää vähän herätellä teitä nykynaisia jotka eivät tajua että seksi on normaali osa jokapäiväistä elämää eikä mikään naistenlehtien hehkuttama ylimaallinen tapahtuma jossa torvet ja viulut soivat ja ruusun terälehtiä sataa sängylle. Eli siis joka voi sellaisena toteutua normaalissa elämässä korkeintaan kerran vuodessa.

Kyllä jonkun pitää sanoa teille suoraan että suurin osa miehistä tarvitsee sitä seksiä säännöllisesti ollakseen tyytyväisiä. Se on ihan yhtä lailla fakta kuin se että teitä ei aina haluta.

Se mies voi sitten ihan omin pikkukätösin hoitaa ongelmansa, tai pyrkiä toimimaan siten, että on aidosti haluttava. Jos oma maailmankatsomus pyrkii omien seksitarpeiden ympärillä, ei ole ihmekään, ettei seksiä tipu.

No ensinnäkin tiedät varmaan itsekin että se "omin käsin" ei juuriakan vastaa sitä että vierellä on oikea toinen ihminen. Toisekseen se "aidosti haluttavaksi" ryhtyminen on kovin vaikeaa jos se toinen ei edes osaa sanoa että miksi ei haluta. Jos olisikin ihan konkreettisiä asioita joita muuttamalla ne halut löytyisivät niin haluttomuutta olisi paljon vähemmän.

Näköjään on naisille hankala samaistua siihen että monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä. Jos vaadit toista muuttumaan "rakastettavammaksi" että rakastat häntä niin se ei kuulosta enää miltään oikealta rakkaudelta. Aivan samoin se että vaatii miestä muuttumaan haluttavammaksi on melko tylyä.

Kun nyt saisi teidät naiset ymmärtämään että kyse ei ole tässä "vain" seksistä vaan siitä miten rakastetuksi ja hyväksytyksi mies tuntee itsensä suhteessa.

No se mies voisi myös hieman pohtia, kuinka rakastetuksi nainen tuntee olonsa, jos oikea tapa osoittaa rakkautta on erityisesti se seksi. Itselle rakkautta kuvastaa kumppanin halu keskustella, pitää hyvänä ilman ajatuksia seksistä ja toki kaikenlainen järkevä tasapuolisuus siinä suhteessa. Siitä ne seksihalut heräävät, kun huomaa olevansa ihmisenä toiselle merkityksellinen.

Mutta kun se on se miten miehet on keskimäärin biologisesti rakennettu. Ei sitä voi muuttaa noin vain vaikka miten haluaisi. Miehet nyt vain kokevat seksin yleensä todella merkitkselliseksi sen kannalta miten rakastetuksi he kokevat itsensä suhteessa. Näin se vain menee eikä sitä vastaan kannata potkia.

Siinä olet tietenkin ihan oikeassa että kaiken pitää olla molemminpuolista ja miehen pitää tietenkin tehdä kaikkensa jotta mysö nainen tuntisi olonsa suhteessa hyväksi ja tärkeäksi. Mutta ne jotka tuon tunteen aiheuttavat ovat naisille yleensä erilaisia kuin miehelle.

Jos mies ei pysty hyväksymään sitä, että keskivertonainen ei välttämättä ihan allekirjoita tuollaista, kannattaa ehkä ryhtyä parisuhteeseen miehen kanssa sitten.

Tästä voi nyt saada kuvan, että jotenkin väheksyn seksiä. Ei se niin mene, pidän siitä useimmiten itsekin, mutta tuollainen kapeakatseisuus vaan parisuhteessa ahdistaisi. Jokainen voi olla omalla käytöksellään ruokkia sitä halua ja intohimoa siinä suhteessa, eikä lukittautua sen vangiksi, että seksi on se oikea tapa osoittaa rakkautta, kun se parisuhde on joka päivä täynnä erilaisia tapoja (seksi vain yhtenä niistä) osoittaa tunteitaan, sitoutumistaan ja rakkauttaan kumppania kohtaan. Oli biologialtaan mies tai apina tai vaikka vaaleanpunainen lohikäärme.

Tämä. Todellakin kannattaa katsella peiliin, jos itselle seksi on ainoa merkityksellinen asia, minkä kokee rakkauden osoitukseksi. On varmasti ihan totta, että biologia pitkälle ohjaa, ja seksi voi tuntua tärkeimmältä ja parhaalta tavalta rakkautta osoittaa, mutta silti on melkoista kumppanin väheksymistä dissata niitä muita asioita, mitä parisuhteessa ihan päivittäin useimmat toisen eteen tekevät. Kannattaa pyrkiä hieman irti sieltä luolamiesmoodista, ja alkaa arvostaa vaikkapa sitä, että ruoka on valmiina pöydässä, kun tulee kotiin, yhtenä rakkauden tekona (ja kaikkia niitä kymmeniä ja satoja muita arkisia asioita).

Tässä nyt mennään kaksilla standardeilla miesten ja naisten suhteen. Miestä on ihan oikein vaatia unohtamaan se biologinen "luolamiesmoodi" ja löytää ne rakkauden osoitukset niistä asioista joilla nainen niitä haluaa osoittaa. Mutta naista ei saa kehottaa unohtamaan haluttomuuttansa koska se on sisäänrakennettu tunne jolle ei voi mitään? Ei kai se nyt voi koskea vain toista osapuolta että unohdetaan ne tunteet joita tuntee ja toimitaankin äkkiä toisin?

Ei vaan täytyy tiedostaa, että seksi on YKSI tapa osoittaa rakkautta, mutta ei ainoa, ja sille toiselle se ei välttämättä edes ole se tärkein. Jos dissaa ne kaikki muut tavat, koska on vain ja ainoastaan se seksi (vaikka biologia sanoisi mitä), tulee samalla kyllä aika tehokkaasti dissanneeksi sen toisen ihmisenä.

Fyysinen haluaminen on asia, minkä tosiaan voi edelleenkin hoitaa pikkukätösillään. Se mitä henkisesti sitten kokee on taas asia, jota voi kehittää ymmärtämällä parisuhde on monitahoinen asia. Jos seksiä kuitenkin on joku ns järkeväksi katsottava määrä, voi yrittää ymmärtää sen, että niillä muillakin rakkaudenosoituksilla kenties voisi olla merkitystä sille henkiselle hyvinvoinnille. 

En minä dissaa muita tapoja. Mutta yritä nyt ymmärtää että joku tietty tapa kokea rakkautta on miehille ihan biologisesti sellainen että jos jää kokonaan (tai liikaa) sitä paitsi niin ne muut tavat eivät vain yksin riitä. Eivät ne omat kätöset korvaa tätä sen kummemmin kuin vaikka puhekumppania kaipaavalla itsekseen puhuminen keskustelun tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.

Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan. 

Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.

Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.

Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.

Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.

Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?

Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä

Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.

Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.

Jos rakkautta on, eikä olla yhdessä vain tottumuksesta, kyllä se seksittömyys on silloin kahden kauppa. Siihen on joku henkinen tai fyysinen syy, ja parisuhteessa tätä tulisi rakentavasti ratkoa yhdessä. Syy voi olla hetkellinen (stressiä, huolia, kipuja, väsymystä whatever) tai pidempi (suhteessa kipeitä ratkomista vaativia asioita ihan muualla, esim) mutta yhtä kaikki siihen ei auta sen haluttoman syyllistäminen koskaan. Se on ykköstapa lopettaa vähäisetkin halut.

Siksi suosittelen kyllä pariterapiaa aika matalalla kynnyksellä, jos syy ei ole aivan ilmiselvä ja ohimenevä.

Enkä nyt tarkoita, etteikö haluissa voisi olla eriparisuutta, toinen haluaa päivittäin, toinen kerran viikossa, mutta näissä tapauksissa taas yleensä peiliin katselu (molemmilla) auttaa.

Ei se enemmän haluavankaan syyllistäminen mitään auta. Se on yksi varmimmista tavoista lopettaa myötätunto vähemmän haluavaa kohtaan.

Kenenkään syyllistäminen ei auta. 

Mutta en koe siinä mitään syyllistämistä, jos sanoo kumppanilleen, ettei halua seksiä. Vasta sitten, jos siitä alkaa kehitellä jotain draamaa, se voi muuttua syyllistämiseksi.

Ei siinäkään ole mitään syyllistämistä, että tekee aloitteen seksiin. Sen vaan moni haluton tulkitsee painostavaksi vonkaamiseksi. Samalla tavalla se enmmän haluava voi tulkita ne pakit hänen halujen mitätöinniksi/paheksumiseksi. Siksi olisikin tärkeää keskustella aiheesta eikä vain todeta, haluan / en halua.

Ihme vänkäämistä. Koko tämä keskustelu on niiden syyllistämistä, joilla on syystä tai toisesta pienemmät halut kuin kumppanillaan.

Minusta tämä ketju on yhtä hyvin niiden vänkäämistä joiden mielestä seksi on lopulta vain aika ikävä ja turha asia jota ei pidemmässä suhteessa juuri tarvitse olla. Paitsi niinä muutaminan harvoina hetkinä kun juuri heitä sattuu haluttamaan. Silloin toisen pitää ottaa kiitollisena vastaan se mitä annetaan ja olla taas loppuvuosi hiljaa.

Nytkin syyllistit.

Niin syyllistin ja ihan tarkoituksella. Kyllä jonkun pitää vähän herätellä teitä nykynaisia jotka eivät tajua että seksi on normaali osa jokapäiväistä elämää eikä mikään naistenlehtien hehkuttama ylimaallinen tapahtuma jossa torvet ja viulut soivat ja ruusun terälehtiä sataa sängylle. Eli siis joka voi sellaisena toteutua normaalissa elämässä korkeintaan kerran vuodessa.

Kyllä jonkun pitää sanoa teille suoraan että suurin osa miehistä tarvitsee sitä seksiä säännöllisesti ollakseen tyytyväisiä. Se on ihan yhtä lailla fakta kuin se että teitä ei aina haluta.

Se mies voi sitten ihan omin pikkukätösin hoitaa ongelmansa, tai pyrkiä toimimaan siten, että on aidosti haluttava. Jos oma maailmankatsomus pyrkii omien seksitarpeiden ympärillä, ei ole ihmekään, ettei seksiä tipu.

No ensinnäkin tiedät varmaan itsekin että se "omin käsin" ei juuriakan vastaa sitä että vierellä on oikea toinen ihminen. Toisekseen se "aidosti haluttavaksi" ryhtyminen on kovin vaikeaa jos se toinen ei edes osaa sanoa että miksi ei haluta. Jos olisikin ihan konkreettisiä asioita joita muuttamalla ne halut löytyisivät niin haluttomuutta olisi paljon vähemmän.

Näköjään on naisille hankala samaistua siihen että monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä. Jos vaadit toista muuttumaan "rakastettavammaksi" että rakastat häntä niin se ei kuulosta enää miltään oikealta rakkaudelta. Aivan samoin se että vaatii miestä muuttumaan haluttavammaksi on melko tylyä.

Kun nyt saisi teidät naiset ymmärtämään että kyse ei ole tässä "vain" seksistä vaan siitä miten rakastetuksi ja hyväksytyksi mies tuntee itsensä suhteessa.

No se mies voisi myös hieman pohtia, kuinka rakastetuksi nainen tuntee olonsa, jos oikea tapa osoittaa rakkautta on erityisesti se seksi. Itselle rakkautta kuvastaa kumppanin halu keskustella, pitää hyvänä ilman ajatuksia seksistä ja toki kaikenlainen järkevä tasapuolisuus siinä suhteessa. Siitä ne seksihalut heräävät, kun huomaa olevansa ihmisenä toiselle merkityksellinen.

Mutta kun se on se miten miehet on keskimäärin biologisesti rakennettu. Ei sitä voi muuttaa noin vain vaikka miten haluaisi. Miehet nyt vain kokevat seksin yleensä todella merkitkselliseksi sen kannalta miten rakastetuksi he kokevat itsensä suhteessa. Näin se vain menee eikä sitä vastaan kannata potkia.

Siinä olet tietenkin ihan oikeassa että kaiken pitää olla molemminpuolista ja miehen pitää tietenkin tehdä kaikkensa jotta mysö nainen tuntisi olonsa suhteessa hyväksi ja tärkeäksi. Mutta ne jotka tuon tunteen aiheuttavat ovat naisille yleensä erilaisia kuin miehelle.

Jos mies ei pysty hyväksymään sitä, että keskivertonainen ei välttämättä ihan allekirjoita tuollaista, kannattaa ehkä ryhtyä parisuhteeseen miehen kanssa sitten.

Tästä voi nyt saada kuvan, että jotenkin väheksyn seksiä. Ei se niin mene, pidän siitä useimmiten itsekin, mutta tuollainen kapeakatseisuus vaan parisuhteessa ahdistaisi. Jokainen voi olla omalla käytöksellään ruokkia sitä halua ja intohimoa siinä suhteessa, eikä lukittautua sen vangiksi, että seksi on se oikea tapa osoittaa rakkautta, kun se parisuhde on joka päivä täynnä erilaisia tapoja (seksi vain yhtenä niistä) osoittaa tunteitaan, sitoutumistaan ja rakkauttaan kumppania kohtaan. Oli biologialtaan mies tai apina tai vaikka vaaleanpunainen lohikäärme.

Tämä. Todellakin kannattaa katsella peiliin, jos itselle seksi on ainoa merkityksellinen asia, minkä kokee rakkauden osoitukseksi. On varmasti ihan totta, että biologia pitkälle ohjaa, ja seksi voi tuntua tärkeimmältä ja parhaalta tavalta rakkautta osoittaa, mutta silti on melkoista kumppanin väheksymistä dissata niitä muita asioita, mitä parisuhteessa ihan päivittäin useimmat toisen eteen tekevät. Kannattaa pyrkiä hieman irti sieltä luolamiesmoodista, ja alkaa arvostaa vaikkapa sitä, että ruoka on valmiina pöydässä, kun tulee kotiin, yhtenä rakkauden tekona (ja kaikkia niitä kymmeniä ja satoja muita arkisia asioita).

Tässä nyt mennään kaksilla standardeilla miesten ja naisten suhteen. Miestä on ihan oikein vaatia unohtamaan se biologinen "luolamiesmoodi" ja löytää ne rakkauden osoitukset niistä asioista joilla nainen niitä haluaa osoittaa. Mutta naista ei saa kehottaa unohtamaan haluttomuuttansa koska se on sisäänrakennettu tunne jolle ei voi mitään? Ei kai se nyt voi koskea vain toista osapuolta että unohdetaan ne tunteet joita tuntee ja toimitaankin äkkiä toisin?

Niin että miehet on itsekkäitä mulkkuja ja sille ei voi mitään. Tätähän se male entitlement on. Koska se heppi nousee on saatava tyrkkiä sitä reikään halusipa toinen tai ei.kumppani on reikä jonka tehtävä on toimia runkkualustana ja tätä ei voi muuttaa.

No jos koet miehen biologisen olemuksen noin negatiivisena niin sille ei voi mitään. Mutta ei ole reilua vaatia miestä muuttamaan biologista olemustaan yhtään sen enempää kuin naistakaan saa vaatia. Jos naisen haluttomuus on vain asia jolle ei voi mitään niin miehen halukkuus on täysin vastaava asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä unohtuu nyt lähes koko ajan se että niiden rakkaudenosoitusten pitää olla sellaisia joita se toinen oikeasti haluaa ja kaipaa. Jos mies osoittaa aina rakkautensa naiseen tuomalla naiselle Lada 1200:n varaosia (joita suurella vaivalla haalii eri paikoista), se ei riitä loputtomiin jos nainen haluaisi ennemmin kosketuksia ja kauniita sanoja. Ja samoin naisen osoittama rakkaus tavalla jota se mies ei niin kauheasti lopulta edes kaipaa, ei korvaa sitä rakkauden osoittamisen tapaa (=seksiä) jota se mies pohjimmiltaan kaipaisi.

No, jos mies ei pidä naisen tavoista osoittaa rakkauttaan, kai hän saa suunsa auki. On kai aika itsestäänselvää, että auton varaosien haaliminen naiselle (jos hän ei harrasta intohimolla autoja) ei ole mikään rakkaudenosoitus tai sellaiseksi kelpaa. Sen sijaan normaalit arkiset asiat yhdessä yhteisten tavoitteiden eteen hyvinkin sitä ovat. 

Olet hieman ristiriitainen. Ensin sanot että sen toisen on kerrottava että mitä rakkautta haluaa ja sitten kuitenkin luettelet että mitkä ovat niitä hyviä ja sallittuja asioita joita sopii haluta.

Entäs jos se mies avaa suunsa ja haluaa seksiä sinä rakkaudenosoituksena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.

Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan. 

Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.

Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.

Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.

Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.

Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?

Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä

Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.

Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.

Jos rakkautta on, eikä olla yhdessä vain tottumuksesta, kyllä se seksittömyys on silloin kahden kauppa. Siihen on joku henkinen tai fyysinen syy, ja parisuhteessa tätä tulisi rakentavasti ratkoa yhdessä. Syy voi olla hetkellinen (stressiä, huolia, kipuja, väsymystä whatever) tai pidempi (suhteessa kipeitä ratkomista vaativia asioita ihan muualla, esim) mutta yhtä kaikki siihen ei auta sen haluttoman syyllistäminen koskaan. Se on ykköstapa lopettaa vähäisetkin halut.

Siksi suosittelen kyllä pariterapiaa aika matalalla kynnyksellä, jos syy ei ole aivan ilmiselvä ja ohimenevä.

Enkä nyt tarkoita, etteikö haluissa voisi olla eriparisuutta, toinen haluaa päivittäin, toinen kerran viikossa, mutta näissä tapauksissa taas yleensä peiliin katselu (molemmilla) auttaa.

Ei se enemmän haluavankaan syyllistäminen mitään auta. Se on yksi varmimmista tavoista lopettaa myötätunto vähemmän haluavaa kohtaan.

Kenenkään syyllistäminen ei auta. 

Mutta en koe siinä mitään syyllistämistä, jos sanoo kumppanilleen, ettei halua seksiä. Vasta sitten, jos siitä alkaa kehitellä jotain draamaa, se voi muuttua syyllistämiseksi.

Ei siinäkään ole mitään syyllistämistä, että tekee aloitteen seksiin. Sen vaan moni haluton tulkitsee painostavaksi vonkaamiseksi. Samalla tavalla se enmmän haluava voi tulkita ne pakit hänen halujen mitätöinniksi/paheksumiseksi. Siksi olisikin tärkeää keskustella aiheesta eikä vain todeta, haluan / en halua.

Ihme vänkäämistä. Koko tämä keskustelu on niiden syyllistämistä, joilla on syystä tai toisesta pienemmät halut kuin kumppanillaan.

Minusta tämä ketju on yhtä hyvin niiden vänkäämistä joiden mielestä seksi on lopulta vain aika ikävä ja turha asia jota ei pidemmässä suhteessa juuri tarvitse olla. Paitsi niinä muutaminan harvoina hetkinä kun juuri heitä sattuu haluttamaan. Silloin toisen pitää ottaa kiitollisena vastaan se mitä annetaan ja olla taas loppuvuosi hiljaa.

Nytkin syyllistit.

Niin syyllistin ja ihan tarkoituksella. Kyllä jonkun pitää vähän herätellä teitä nykynaisia jotka eivät tajua että seksi on normaali osa jokapäiväistä elämää eikä mikään naistenlehtien hehkuttama ylimaallinen tapahtuma jossa torvet ja viulut soivat ja ruusun terälehtiä sataa sängylle. Eli siis joka voi sellaisena toteutua normaalissa elämässä korkeintaan kerran vuodessa.

Kyllä jonkun pitää sanoa teille suoraan että suurin osa miehistä tarvitsee sitä seksiä säännöllisesti ollakseen tyytyväisiä. Se on ihan yhtä lailla fakta kuin se että teitä ei aina haluta.

Se mies voi sitten ihan omin pikkukätösin hoitaa ongelmansa, tai pyrkiä toimimaan siten, että on aidosti haluttava. Jos oma maailmankatsomus pyrkii omien seksitarpeiden ympärillä, ei ole ihmekään, ettei seksiä tipu.

No ensinnäkin tiedät varmaan itsekin että se "omin käsin" ei juuriakan vastaa sitä että vierellä on oikea toinen ihminen. Toisekseen se "aidosti haluttavaksi" ryhtyminen on kovin vaikeaa jos se toinen ei edes osaa sanoa että miksi ei haluta. Jos olisikin ihan konkreettisiä asioita joita muuttamalla ne halut löytyisivät niin haluttomuutta olisi paljon vähemmän.

Näköjään on naisille hankala samaistua siihen että monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä. Jos vaadit toista muuttumaan "rakastettavammaksi" että rakastat häntä niin se ei kuulosta enää miltään oikealta rakkaudelta. Aivan samoin se että vaatii miestä muuttumaan haluttavammaksi on melko tylyä.

Kun nyt saisi teidät naiset ymmärtämään että kyse ei ole tässä "vain" seksistä vaan siitä miten rakastetuksi ja hyväksytyksi mies tuntee itsensä suhteessa.

No se mies voisi myös hieman pohtia, kuinka rakastetuksi nainen tuntee olonsa, jos oikea tapa osoittaa rakkautta on erityisesti se seksi. Itselle rakkautta kuvastaa kumppanin halu keskustella, pitää hyvänä ilman ajatuksia seksistä ja toki kaikenlainen järkevä tasapuolisuus siinä suhteessa. Siitä ne seksihalut heräävät, kun huomaa olevansa ihmisenä toiselle merkityksellinen.

Mutta kun se on se miten miehet on keskimäärin biologisesti rakennettu. Ei sitä voi muuttaa noin vain vaikka miten haluaisi. Miehet nyt vain kokevat seksin yleensä todella merkitkselliseksi sen kannalta miten rakastetuksi he kokevat itsensä suhteessa. Näin se vain menee eikä sitä vastaan kannata potkia.

Siinä olet tietenkin ihan oikeassa että kaiken pitää olla molemminpuolista ja miehen pitää tietenkin tehdä kaikkensa jotta mysö nainen tuntisi olonsa suhteessa hyväksi ja tärkeäksi. Mutta ne jotka tuon tunteen aiheuttavat ovat naisille yleensä erilaisia kuin miehelle.

Jos mies ei pysty hyväksymään sitä, että keskivertonainen ei välttämättä ihan allekirjoita tuollaista, kannattaa ehkä ryhtyä parisuhteeseen miehen kanssa sitten.

Tästä voi nyt saada kuvan, että jotenkin väheksyn seksiä. Ei se niin mene, pidän siitä useimmiten itsekin, mutta tuollainen kapeakatseisuus vaan parisuhteessa ahdistaisi. Jokainen voi olla omalla käytöksellään ruokkia sitä halua ja intohimoa siinä suhteessa, eikä lukittautua sen vangiksi, että seksi on se oikea tapa osoittaa rakkautta, kun se parisuhde on joka päivä täynnä erilaisia tapoja (seksi vain yhtenä niistä) osoittaa tunteitaan, sitoutumistaan ja rakkauttaan kumppania kohtaan. Oli biologialtaan mies tai apina tai vaikka vaaleanpunainen lohikäärme.

Tämä. Todellakin kannattaa katsella peiliin, jos itselle seksi on ainoa merkityksellinen asia, minkä kokee rakkauden osoitukseksi. On varmasti ihan totta, että biologia pitkälle ohjaa, ja seksi voi tuntua tärkeimmältä ja parhaalta tavalta rakkautta osoittaa, mutta silti on melkoista kumppanin väheksymistä dissata niitä muita asioita, mitä parisuhteessa ihan päivittäin useimmat toisen eteen tekevät. Kannattaa pyrkiä hieman irti sieltä luolamiesmoodista, ja alkaa arvostaa vaikkapa sitä, että ruoka on valmiina pöydässä, kun tulee kotiin, yhtenä rakkauden tekona (ja kaikkia niitä kymmeniä ja satoja muita arkisia asioita).

Tässä nyt mennään kaksilla standardeilla miesten ja naisten suhteen. Miestä on ihan oikein vaatia unohtamaan se biologinen "luolamiesmoodi" ja löytää ne rakkauden osoitukset niistä asioista joilla nainen niitä haluaa osoittaa. Mutta naista ei saa kehottaa unohtamaan haluttomuuttansa koska se on sisäänrakennettu tunne jolle ei voi mitään? Ei kai se nyt voi koskea vain toista osapuolta että unohdetaan ne tunteet joita tuntee ja toimitaankin äkkiä toisin?

Niin että miehet on itsekkäitä mulkkuja ja sille ei voi mitään. Tätähän se male entitlement on. Koska se heppi nousee on saatava tyrkkiä sitä reikään halusipa toinen tai ei.kumppani on reikä jonka tehtävä on toimia runkkualustana ja tätä ei voi muuttaa.

No jos koet miehen biologisen olemuksen noin negatiivisena niin sille ei voi mitään. Mutta ei ole reilua vaatia miestä muuttamaan biologista olemustaan yhtään sen enempää kuin naistakaan saa vaatia. Jos naisen haluttomuus on vain asia jolle ei voi mitään niin miehen halukkuus on täysin vastaava asia.

Edelleenkään en ymmärrä miten ksi tämä enemmän haluava ei vaan eroa ja etsi sopivampaa paria. 80% eroista panee alulle nainen ja ihan siitä syystä ettei tule kuulluksi ja arvostetuksi parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.

Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan. 

Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.

Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.

Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.

Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.

Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?

Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä

Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.

Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.

Jos rakkautta on, eikä olla yhdessä vain tottumuksesta, kyllä se seksittömyys on silloin kahden kauppa. Siihen on joku henkinen tai fyysinen syy, ja parisuhteessa tätä tulisi rakentavasti ratkoa yhdessä. Syy voi olla hetkellinen (stressiä, huolia, kipuja, väsymystä whatever) tai pidempi (suhteessa kipeitä ratkomista vaativia asioita ihan muualla, esim) mutta yhtä kaikki siihen ei auta sen haluttoman syyllistäminen koskaan. Se on ykköstapa lopettaa vähäisetkin halut.

Siksi suosittelen kyllä pariterapiaa aika matalalla kynnyksellä, jos syy ei ole aivan ilmiselvä ja ohimenevä.

Enkä nyt tarkoita, etteikö haluissa voisi olla eriparisuutta, toinen haluaa päivittäin, toinen kerran viikossa, mutta näissä tapauksissa taas yleensä peiliin katselu (molemmilla) auttaa.

Ei se enemmän haluavankaan syyllistäminen mitään auta. Se on yksi varmimmista tavoista lopettaa myötätunto vähemmän haluavaa kohtaan.

Kenenkään syyllistäminen ei auta. 

Mutta en koe siinä mitään syyllistämistä, jos sanoo kumppanilleen, ettei halua seksiä. Vasta sitten, jos siitä alkaa kehitellä jotain draamaa, se voi muuttua syyllistämiseksi.

Ei siinäkään ole mitään syyllistämistä, että tekee aloitteen seksiin. Sen vaan moni haluton tulkitsee painostavaksi vonkaamiseksi. Samalla tavalla se enmmän haluava voi tulkita ne pakit hänen halujen mitätöinniksi/paheksumiseksi. Siksi olisikin tärkeää keskustella aiheesta eikä vain todeta, haluan / en halua.

Ihme vänkäämistä. Koko tämä keskustelu on niiden syyllistämistä, joilla on syystä tai toisesta pienemmät halut kuin kumppanillaan.

Minusta tämä ketju on yhtä hyvin niiden vänkäämistä joiden mielestä seksi on lopulta vain aika ikävä ja turha asia jota ei pidemmässä suhteessa juuri tarvitse olla. Paitsi niinä muutaminan harvoina hetkinä kun juuri heitä sattuu haluttamaan. Silloin toisen pitää ottaa kiitollisena vastaan se mitä annetaan ja olla taas loppuvuosi hiljaa.

Nytkin syyllistit.

Niin syyllistin ja ihan tarkoituksella. Kyllä jonkun pitää vähän herätellä teitä nykynaisia jotka eivät tajua että seksi on normaali osa jokapäiväistä elämää eikä mikään naistenlehtien hehkuttama ylimaallinen tapahtuma jossa torvet ja viulut soivat ja ruusun terälehtiä sataa sängylle. Eli siis joka voi sellaisena toteutua normaalissa elämässä korkeintaan kerran vuodessa.

Kyllä jonkun pitää sanoa teille suoraan että suurin osa miehistä tarvitsee sitä seksiä säännöllisesti ollakseen tyytyväisiä. Se on ihan yhtä lailla fakta kuin se että teitä ei aina haluta.

Se mies voi sitten ihan omin pikkukätösin hoitaa ongelmansa, tai pyrkiä toimimaan siten, että on aidosti haluttava. Jos oma maailmankatsomus pyrkii omien seksitarpeiden ympärillä, ei ole ihmekään, ettei seksiä tipu.

No ensinnäkin tiedät varmaan itsekin että se "omin käsin" ei juuriakan vastaa sitä että vierellä on oikea toinen ihminen. Toisekseen se "aidosti haluttavaksi" ryhtyminen on kovin vaikeaa jos se toinen ei edes osaa sanoa että miksi ei haluta. Jos olisikin ihan konkreettisiä asioita joita muuttamalla ne halut löytyisivät niin haluttomuutta olisi paljon vähemmän.

Näköjään on naisille hankala samaistua siihen että monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä. Jos vaadit toista muuttumaan "rakastettavammaksi" että rakastat häntä niin se ei kuulosta enää miltään oikealta rakkaudelta. Aivan samoin se että vaatii miestä muuttumaan haluttavammaksi on melko tylyä.

Kun nyt saisi teidät naiset ymmärtämään että kyse ei ole tässä "vain" seksistä vaan siitä miten rakastetuksi ja hyväksytyksi mies tuntee itsensä suhteessa.

No se mies voisi myös hieman pohtia, kuinka rakastetuksi nainen tuntee olonsa, jos oikea tapa osoittaa rakkautta on erityisesti se seksi. Itselle rakkautta kuvastaa kumppanin halu keskustella, pitää hyvänä ilman ajatuksia seksistä ja toki kaikenlainen järkevä tasapuolisuus siinä suhteessa. Siitä ne seksihalut heräävät, kun huomaa olevansa ihmisenä toiselle merkityksellinen.

Mutta kun se on se miten miehet on keskimäärin biologisesti rakennettu. Ei sitä voi muuttaa noin vain vaikka miten haluaisi. Miehet nyt vain kokevat seksin yleensä todella merkitkselliseksi sen kannalta miten rakastetuksi he kokevat itsensä suhteessa. Näin se vain menee eikä sitä vastaan kannata potkia.

Siinä olet tietenkin ihan oikeassa että kaiken pitää olla molemminpuolista ja miehen pitää tietenkin tehdä kaikkensa jotta mysö nainen tuntisi olonsa suhteessa hyväksi ja tärkeäksi. Mutta ne jotka tuon tunteen aiheuttavat ovat naisille yleensä erilaisia kuin miehelle.

Jos mies ei pysty hyväksymään sitä, että keskivertonainen ei välttämättä ihan allekirjoita tuollaista, kannattaa ehkä ryhtyä parisuhteeseen miehen kanssa sitten.

Tästä voi nyt saada kuvan, että jotenkin väheksyn seksiä. Ei se niin mene, pidän siitä useimmiten itsekin, mutta tuollainen kapeakatseisuus vaan parisuhteessa ahdistaisi. Jokainen voi olla omalla käytöksellään ruokkia sitä halua ja intohimoa siinä suhteessa, eikä lukittautua sen vangiksi, että seksi on se oikea tapa osoittaa rakkautta, kun se parisuhde on joka päivä täynnä erilaisia tapoja (seksi vain yhtenä niistä) osoittaa tunteitaan, sitoutumistaan ja rakkauttaan kumppania kohtaan. Oli biologialtaan mies tai apina tai vaikka vaaleanpunainen lohikäärme.

Tämä. Todellakin kannattaa katsella peiliin, jos itselle seksi on ainoa merkityksellinen asia, minkä kokee rakkauden osoitukseksi. On varmasti ihan totta, että biologia pitkälle ohjaa, ja seksi voi tuntua tärkeimmältä ja parhaalta tavalta rakkautta osoittaa, mutta silti on melkoista kumppanin väheksymistä dissata niitä muita asioita, mitä parisuhteessa ihan päivittäin useimmat toisen eteen tekevät. Kannattaa pyrkiä hieman irti sieltä luolamiesmoodista, ja alkaa arvostaa vaikkapa sitä, että ruoka on valmiina pöydässä, kun tulee kotiin, yhtenä rakkauden tekona (ja kaikkia niitä kymmeniä ja satoja muita arkisia asioita).

Tässä nyt mennään kaksilla standardeilla miesten ja naisten suhteen. Miestä on ihan oikein vaatia unohtamaan se biologinen "luolamiesmoodi" ja löytää ne rakkauden osoitukset niistä asioista joilla nainen niitä haluaa osoittaa. Mutta naista ei saa kehottaa unohtamaan haluttomuuttansa koska se on sisäänrakennettu tunne jolle ei voi mitään? Ei kai se nyt voi koskea vain toista osapuolta että unohdetaan ne tunteet joita tuntee ja toimitaankin äkkiä toisin?

Niin että miehet on itsekkäitä mulkkuja ja sille ei voi mitään. Tätähän se male entitlement on. Koska se heppi nousee on saatava tyrkkiä sitä reikään halusipa toinen tai ei.kumppani on reikä jonka tehtävä on toimia runkkualustana ja tätä ei voi muuttaa.

No jos koet miehen biologisen olemuksen noin negatiivisena niin sille ei voi mitään. Mutta ei ole reilua vaatia miestä muuttamaan biologista olemustaan yhtään sen enempää kuin naistakaan saa vaatia. Jos naisen haluttomuus on vain asia jolle ei voi mitään niin miehen halukkuus on täysin vastaava asia.

Edelleenkään en ymmärrä miten ksi tämä enemmän haluava ei vaan eroa ja etsi sopivampaa paria.

Tämä! Vaikea kuvitella, mitä nämä tyypit ajattelevat saavuttavansa sillä, että odottavat 20 vuotta epätyydyttävässä suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.

Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan. 

Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.

Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.

Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.

Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.

Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?

Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä

Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.

Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.

Jos rakkautta on, eikä olla yhdessä vain tottumuksesta, kyllä se seksittömyys on silloin kahden kauppa. Siihen on joku henkinen tai fyysinen syy, ja parisuhteessa tätä tulisi rakentavasti ratkoa yhdessä. Syy voi olla hetkellinen (stressiä, huolia, kipuja, väsymystä whatever) tai pidempi (suhteessa kipeitä ratkomista vaativia asioita ihan muualla, esim) mutta yhtä kaikki siihen ei auta sen haluttoman syyllistäminen koskaan. Se on ykköstapa lopettaa vähäisetkin halut.

Siksi suosittelen kyllä pariterapiaa aika matalalla kynnyksellä, jos syy ei ole aivan ilmiselvä ja ohimenevä.

Enkä nyt tarkoita, etteikö haluissa voisi olla eriparisuutta, toinen haluaa päivittäin, toinen kerran viikossa, mutta näissä tapauksissa taas yleensä peiliin katselu (molemmilla) auttaa.

Ei se enemmän haluavankaan syyllistäminen mitään auta. Se on yksi varmimmista tavoista lopettaa myötätunto vähemmän haluavaa kohtaan.

Kenenkään syyllistäminen ei auta. 

Mutta en koe siinä mitään syyllistämistä, jos sanoo kumppanilleen, ettei halua seksiä. Vasta sitten, jos siitä alkaa kehitellä jotain draamaa, se voi muuttua syyllistämiseksi.

Ei siinäkään ole mitään syyllistämistä, että tekee aloitteen seksiin. Sen vaan moni haluton tulkitsee painostavaksi vonkaamiseksi. Samalla tavalla se enmmän haluava voi tulkita ne pakit hänen halujen mitätöinniksi/paheksumiseksi. Siksi olisikin tärkeää keskustella aiheesta eikä vain todeta, haluan / en halua.

Ihme vänkäämistä. Koko tämä keskustelu on niiden syyllistämistä, joilla on syystä tai toisesta pienemmät halut kuin kumppanillaan.

Minusta tämä ketju on yhtä hyvin niiden vänkäämistä joiden mielestä seksi on lopulta vain aika ikävä ja turha asia jota ei pidemmässä suhteessa juuri tarvitse olla. Paitsi niinä muutaminan harvoina hetkinä kun juuri heitä sattuu haluttamaan. Silloin toisen pitää ottaa kiitollisena vastaan se mitä annetaan ja olla taas loppuvuosi hiljaa.

Nytkin syyllistit.

Niin syyllistin ja ihan tarkoituksella. Kyllä jonkun pitää vähän herätellä teitä nykynaisia jotka eivät tajua että seksi on normaali osa jokapäiväistä elämää eikä mikään naistenlehtien hehkuttama ylimaallinen tapahtuma jossa torvet ja viulut soivat ja ruusun terälehtiä sataa sängylle. Eli siis joka voi sellaisena toteutua normaalissa elämässä korkeintaan kerran vuodessa.

Kyllä jonkun pitää sanoa teille suoraan että suurin osa miehistä tarvitsee sitä seksiä säännöllisesti ollakseen tyytyväisiä. Se on ihan yhtä lailla fakta kuin se että teitä ei aina haluta.

Se mies voi sitten ihan omin pikkukätösin hoitaa ongelmansa, tai pyrkiä toimimaan siten, että on aidosti haluttava. Jos oma maailmankatsomus pyrkii omien seksitarpeiden ympärillä, ei ole ihmekään, ettei seksiä tipu.

No ensinnäkin tiedät varmaan itsekin että se "omin käsin" ei juuriakan vastaa sitä että vierellä on oikea toinen ihminen. Toisekseen se "aidosti haluttavaksi" ryhtyminen on kovin vaikeaa jos se toinen ei edes osaa sanoa että miksi ei haluta. Jos olisikin ihan konkreettisiä asioita joita muuttamalla ne halut löytyisivät niin haluttomuutta olisi paljon vähemmän.

Näköjään on naisille hankala samaistua siihen että monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä. Jos vaadit toista muuttumaan "rakastettavammaksi" että rakastat häntä niin se ei kuulosta enää miltään oikealta rakkaudelta. Aivan samoin se että vaatii miestä muuttumaan haluttavammaksi on melko tylyä.

Kun nyt saisi teidät naiset ymmärtämään että kyse ei ole tässä "vain" seksistä vaan siitä miten rakastetuksi ja hyväksytyksi mies tuntee itsensä suhteessa.

No se mies voisi myös hieman pohtia, kuinka rakastetuksi nainen tuntee olonsa, jos oikea tapa osoittaa rakkautta on erityisesti se seksi. Itselle rakkautta kuvastaa kumppanin halu keskustella, pitää hyvänä ilman ajatuksia seksistä ja toki kaikenlainen järkevä tasapuolisuus siinä suhteessa. Siitä ne seksihalut heräävät, kun huomaa olevansa ihmisenä toiselle merkityksellinen.

Mutta kun se on se miten miehet on keskimäärin biologisesti rakennettu. Ei sitä voi muuttaa noin vain vaikka miten haluaisi. Miehet nyt vain kokevat seksin yleensä todella merkitkselliseksi sen kannalta miten rakastetuksi he kokevat itsensä suhteessa. Näin se vain menee eikä sitä vastaan kannata potkia.

Siinä olet tietenkin ihan oikeassa että kaiken pitää olla molemminpuolista ja miehen pitää tietenkin tehdä kaikkensa jotta mysö nainen tuntisi olonsa suhteessa hyväksi ja tärkeäksi. Mutta ne jotka tuon tunteen aiheuttavat ovat naisille yleensä erilaisia kuin miehelle.

Jos mies ei pysty hyväksymään sitä, että keskivertonainen ei välttämättä ihan allekirjoita tuollaista, kannattaa ehkä ryhtyä parisuhteeseen miehen kanssa sitten.

Tästä voi nyt saada kuvan, että jotenkin väheksyn seksiä. Ei se niin mene, pidän siitä useimmiten itsekin, mutta tuollainen kapeakatseisuus vaan parisuhteessa ahdistaisi. Jokainen voi olla omalla käytöksellään ruokkia sitä halua ja intohimoa siinä suhteessa, eikä lukittautua sen vangiksi, että seksi on se oikea tapa osoittaa rakkautta, kun se parisuhde on joka päivä täynnä erilaisia tapoja (seksi vain yhtenä niistä) osoittaa tunteitaan, sitoutumistaan ja rakkauttaan kumppania kohtaan. Oli biologialtaan mies tai apina tai vaikka vaaleanpunainen lohikäärme.

Tämä. Todellakin kannattaa katsella peiliin, jos itselle seksi on ainoa merkityksellinen asia, minkä kokee rakkauden osoitukseksi. On varmasti ihan totta, että biologia pitkälle ohjaa, ja seksi voi tuntua tärkeimmältä ja parhaalta tavalta rakkautta osoittaa, mutta silti on melkoista kumppanin väheksymistä dissata niitä muita asioita, mitä parisuhteessa ihan päivittäin useimmat toisen eteen tekevät. Kannattaa pyrkiä hieman irti sieltä luolamiesmoodista, ja alkaa arvostaa vaikkapa sitä, että ruoka on valmiina pöydässä, kun tulee kotiin, yhtenä rakkauden tekona (ja kaikkia niitä kymmeniä ja satoja muita arkisia asioita).

Tässä nyt mennään kaksilla standardeilla miesten ja naisten suhteen. Miestä on ihan oikein vaatia unohtamaan se biologinen "luolamiesmoodi" ja löytää ne rakkauden osoitukset niistä asioista joilla nainen niitä haluaa osoittaa. Mutta naista ei saa kehottaa unohtamaan haluttomuuttansa koska se on sisäänrakennettu tunne jolle ei voi mitään? Ei kai se nyt voi koskea vain toista osapuolta että unohdetaan ne tunteet joita tuntee ja toimitaankin äkkiä toisin?

Ei vaan täytyy tiedostaa, että seksi on YKSI tapa osoittaa rakkautta, mutta ei ainoa, ja sille toiselle se ei välttämättä edes ole se tärkein. Jos dissaa ne kaikki muut tavat, koska on vain ja ainoastaan se seksi (vaikka biologia sanoisi mitä), tulee samalla kyllä aika tehokkaasti dissanneeksi sen toisen ihmisenä.

Fyysinen haluaminen on asia, minkä tosiaan voi edelleenkin hoitaa pikkukätösillään. Se mitä henkisesti sitten kokee on taas asia, jota voi kehittää ymmärtämällä parisuhde on monitahoinen asia. Jos seksiä kuitenkin on joku ns järkeväksi katsottava määrä, voi yrittää ymmärtää sen, että niillä muillakin rakkaudenosoituksilla kenties voisi olla merkitystä sille henkiselle hyvinvoinnille. 

En minä dissaa muita tapoja. Mutta yritä nyt ymmärtää että joku tietty tapa kokea rakkautta on miehille ihan biologisesti sellainen että jos jää kokonaan (tai liikaa) sitä paitsi niin ne muut tavat eivät vain yksin riitä. Eivät ne omat kätöset korvaa tätä sen kummemmin kuin vaikka puhekumppania kaipaavalla itsekseen puhuminen keskustelun tarvetta.

Kuitenkin kirjoitit (tai joku muu) tuossa aiemmin: "monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä". Kyllähän siihen on sisään rakennettu se ajatus, että muut tavat osoittaa rakkautta eivät merkitse juurikaan. Ja jos nyt Joonaksen tapaukseen viitatataan, hänen liittonsa ei ollut seksitön, vaan seksiä oli se noin kaksi kertaa kuukaudessa kuitenkin, eli ei voida millään puhua seksittömyydestä, minkä tottakai ymmärtäisin, että on ongelma, jos päätös siitä ei ole yhteinen.

Eli jos hypoteettisesti ajatellen Joonaksen vaimo olisi hyvä keskustelija, Joonasta miellyttävä huumorintaju, hän huomioisi pienillä teoilla miestään arjessa, hoitaisi arjen asioita tasapuolisesti, halailisi ja muuten tykkäisi olla lähekkäin jne, olisiko tuo väärin ja huonosti osoitettua rakkautta? (mehän emme lopultakaan tiedä missä kunnossa tuo liitto muuten on, joten tämä silkkaa arvailua)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä unohtuu nyt lähes koko ajan se että niiden rakkaudenosoitusten pitää olla sellaisia joita se toinen oikeasti haluaa ja kaipaa. Jos mies osoittaa aina rakkautensa naiseen tuomalla naiselle Lada 1200:n varaosia (joita suurella vaivalla haalii eri paikoista), se ei riitä loputtomiin jos nainen haluaisi ennemmin kosketuksia ja kauniita sanoja. Ja samoin naisen osoittama rakkaus tavalla jota se mies ei niin kauheasti lopulta edes kaipaa, ei korvaa sitä rakkauden osoittamisen tapaa (=seksiä) jota se mies pohjimmiltaan kaipaisi.

No, jos mies ei pidä naisen tavoista osoittaa rakkauttaan, kai hän saa suunsa auki. On kai aika itsestäänselvää, että auton varaosien haaliminen naiselle (jos hän ei harrasta intohimolla autoja) ei ole mikään rakkaudenosoitus tai sellaiseksi kelpaa. Sen sijaan normaalit arkiset asiat yhdessä yhteisten tavoitteiden eteen hyvinkin sitä ovat. 

Olet hieman ristiriitainen. Ensin sanot että sen toisen on kerrottava että mitä rakkautta haluaa ja sitten kuitenkin luettelet että mitkä ovat niitä hyviä ja sallittuja asioita joita sopii haluta.

Entäs jos se mies avaa suunsa ja haluaa seksiä sinä rakkaudenosoituksena?

No voihan mies sen sanoa, mutta jos se olisi ainoa asia, mikä häntä miellyttää, niin voisihan sen kokea aikamoisena vähättelynä. Itse pystyn nimeämään kymmeniä tai satoja asioita, millaisia asioita toivon mieheltäni ja mitkä saavat minut tuntemaan oloni rakastetuksi. Seksi toki yksi niistä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä unohtuu nyt lähes koko ajan se että niiden rakkaudenosoitusten pitää olla sellaisia joita se toinen oikeasti haluaa ja kaipaa. Jos mies osoittaa aina rakkautensa naiseen tuomalla naiselle Lada 1200:n varaosia (joita suurella vaivalla haalii eri paikoista), se ei riitä loputtomiin jos nainen haluaisi ennemmin kosketuksia ja kauniita sanoja. Ja samoin naisen osoittama rakkaus tavalla jota se mies ei niin kauheasti lopulta edes kaipaa, ei korvaa sitä rakkauden osoittamisen tapaa (=seksiä) jota se mies pohjimmiltaan kaipaisi.

Minä ainakin osoitan rakkauden myös arkipäiväisillä asioilla kuten tekemällä kotitöitä ja auttamalla ruoanlaitossa. Olemme kyllä molemmat melko laiskoja muissa kotitöissä. Tykkään myös ottaa vaimon syliin, halailla ja pussailla. Illalla sitten ennen nukkumaanmenoa melkein aina ollaan hetki lusikassa jolloin yleensä myös hieman likistelen vaimon reittä ja rintaa, se on kivaa molemmille ja myös tyydyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.

Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan. 

Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.

Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.

Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.

Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.

Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?

Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä

Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.

Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.

Jos rakkautta on, eikä olla yhdessä vain tottumuksesta, kyllä se seksittömyys on silloin kahden kauppa. Siihen on joku henkinen tai fyysinen syy, ja parisuhteessa tätä tulisi rakentavasti ratkoa yhdessä. Syy voi olla hetkellinen (stressiä, huolia, kipuja, väsymystä whatever) tai pidempi (suhteessa kipeitä ratkomista vaativia asioita ihan muualla, esim) mutta yhtä kaikki siihen ei auta sen haluttoman syyllistäminen koskaan. Se on ykköstapa lopettaa vähäisetkin halut.

Siksi suosittelen kyllä pariterapiaa aika matalalla kynnyksellä, jos syy ei ole aivan ilmiselvä ja ohimenevä.

Enkä nyt tarkoita, etteikö haluissa voisi olla eriparisuutta, toinen haluaa päivittäin, toinen kerran viikossa, mutta näissä tapauksissa taas yleensä peiliin katselu (molemmilla) auttaa.

Ei se enemmän haluavankaan syyllistäminen mitään auta. Se on yksi varmimmista tavoista lopettaa myötätunto vähemmän haluavaa kohtaan.

Kenenkään syyllistäminen ei auta. 

Mutta en koe siinä mitään syyllistämistä, jos sanoo kumppanilleen, ettei halua seksiä. Vasta sitten, jos siitä alkaa kehitellä jotain draamaa, se voi muuttua syyllistämiseksi.

Ei siinäkään ole mitään syyllistämistä, että tekee aloitteen seksiin. Sen vaan moni haluton tulkitsee painostavaksi vonkaamiseksi. Samalla tavalla se enmmän haluava voi tulkita ne pakit hänen halujen mitätöinniksi/paheksumiseksi. Siksi olisikin tärkeää keskustella aiheesta eikä vain todeta, haluan / en halua.

Ihme vänkäämistä. Koko tämä keskustelu on niiden syyllistämistä, joilla on syystä tai toisesta pienemmät halut kuin kumppanillaan.

Minusta tämä ketju on yhtä hyvin niiden vänkäämistä joiden mielestä seksi on lopulta vain aika ikävä ja turha asia jota ei pidemmässä suhteessa juuri tarvitse olla. Paitsi niinä muutaminan harvoina hetkinä kun juuri heitä sattuu haluttamaan. Silloin toisen pitää ottaa kiitollisena vastaan se mitä annetaan ja olla taas loppuvuosi hiljaa.

Nytkin syyllistit.

Niin syyllistin ja ihan tarkoituksella. Kyllä jonkun pitää vähän herätellä teitä nykynaisia jotka eivät tajua että seksi on normaali osa jokapäiväistä elämää eikä mikään naistenlehtien hehkuttama ylimaallinen tapahtuma jossa torvet ja viulut soivat ja ruusun terälehtiä sataa sängylle. Eli siis joka voi sellaisena toteutua normaalissa elämässä korkeintaan kerran vuodessa.

Kyllä jonkun pitää sanoa teille suoraan että suurin osa miehistä tarvitsee sitä seksiä säännöllisesti ollakseen tyytyväisiä. Se on ihan yhtä lailla fakta kuin se että teitä ei aina haluta.

Se mies voi sitten ihan omin pikkukätösin hoitaa ongelmansa, tai pyrkiä toimimaan siten, että on aidosti haluttava. Jos oma maailmankatsomus pyrkii omien seksitarpeiden ympärillä, ei ole ihmekään, ettei seksiä tipu.

No ensinnäkin tiedät varmaan itsekin että se "omin käsin" ei juuriakan vastaa sitä että vierellä on oikea toinen ihminen. Toisekseen se "aidosti haluttavaksi" ryhtyminen on kovin vaikeaa jos se toinen ei edes osaa sanoa että miksi ei haluta. Jos olisikin ihan konkreettisiä asioita joita muuttamalla ne halut löytyisivät niin haluttomuutta olisi paljon vähemmän.

Näköjään on naisille hankala samaistua siihen että monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä. Jos vaadit toista muuttumaan "rakastettavammaksi" että rakastat häntä niin se ei kuulosta enää miltään oikealta rakkaudelta. Aivan samoin se että vaatii miestä muuttumaan haluttavammaksi on melko tylyä.

Kun nyt saisi teidät naiset ymmärtämään että kyse ei ole tässä "vain" seksistä vaan siitä miten rakastetuksi ja hyväksytyksi mies tuntee itsensä suhteessa.

No se mies voisi myös hieman pohtia, kuinka rakastetuksi nainen tuntee olonsa, jos oikea tapa osoittaa rakkautta on erityisesti se seksi. Itselle rakkautta kuvastaa kumppanin halu keskustella, pitää hyvänä ilman ajatuksia seksistä ja toki kaikenlainen järkevä tasapuolisuus siinä suhteessa. Siitä ne seksihalut heräävät, kun huomaa olevansa ihmisenä toiselle merkityksellinen.

Mutta kun se on se miten miehet on keskimäärin biologisesti rakennettu. Ei sitä voi muuttaa noin vain vaikka miten haluaisi. Miehet nyt vain kokevat seksin yleensä todella merkitkselliseksi sen kannalta miten rakastetuksi he kokevat itsensä suhteessa. Näin se vain menee eikä sitä vastaan kannata potkia.

Siinä olet tietenkin ihan oikeassa että kaiken pitää olla molemminpuolista ja miehen pitää tietenkin tehdä kaikkensa jotta mysö nainen tuntisi olonsa suhteessa hyväksi ja tärkeäksi. Mutta ne jotka tuon tunteen aiheuttavat ovat naisille yleensä erilaisia kuin miehelle.

Jos mies ei pysty hyväksymään sitä, että keskivertonainen ei välttämättä ihan allekirjoita tuollaista, kannattaa ehkä ryhtyä parisuhteeseen miehen kanssa sitten.

Tästä voi nyt saada kuvan, että jotenkin väheksyn seksiä. Ei se niin mene, pidän siitä useimmiten itsekin, mutta tuollainen kapeakatseisuus vaan parisuhteessa ahdistaisi. Jokainen voi olla omalla käytöksellään ruokkia sitä halua ja intohimoa siinä suhteessa, eikä lukittautua sen vangiksi, että seksi on se oikea tapa osoittaa rakkautta, kun se parisuhde on joka päivä täynnä erilaisia tapoja (seksi vain yhtenä niistä) osoittaa tunteitaan, sitoutumistaan ja rakkauttaan kumppania kohtaan. Oli biologialtaan mies tai apina tai vaikka vaaleanpunainen lohikäärme.

Tämä. Todellakin kannattaa katsella peiliin, jos itselle seksi on ainoa merkityksellinen asia, minkä kokee rakkauden osoitukseksi. On varmasti ihan totta, että biologia pitkälle ohjaa, ja seksi voi tuntua tärkeimmältä ja parhaalta tavalta rakkautta osoittaa, mutta silti on melkoista kumppanin väheksymistä dissata niitä muita asioita, mitä parisuhteessa ihan päivittäin useimmat toisen eteen tekevät. Kannattaa pyrkiä hieman irti sieltä luolamiesmoodista, ja alkaa arvostaa vaikkapa sitä, että ruoka on valmiina pöydässä, kun tulee kotiin, yhtenä rakkauden tekona (ja kaikkia niitä kymmeniä ja satoja muita arkisia asioita).

Tässä nyt mennään kaksilla standardeilla miesten ja naisten suhteen. Miestä on ihan oikein vaatia unohtamaan se biologinen "luolamiesmoodi" ja löytää ne rakkauden osoitukset niistä asioista joilla nainen niitä haluaa osoittaa. Mutta naista ei saa kehottaa unohtamaan haluttomuuttansa koska se on sisäänrakennettu tunne jolle ei voi mitään? Ei kai se nyt voi koskea vain toista osapuolta että unohdetaan ne tunteet joita tuntee ja toimitaankin äkkiä toisin?

Niin että miehet on itsekkäitä mulkkuja ja sille ei voi mitään. Tätähän se male entitlement on. Koska se heppi nousee on saatava tyrkkiä sitä reikään halusipa toinen tai ei.kumppani on reikä jonka tehtävä on toimia runkkualustana ja tätä ei voi muuttaa.

No jos koet miehen biologisen olemuksen noin negatiivisena niin sille ei voi mitään. Mutta ei ole reilua vaatia miestä muuttamaan biologista olemustaan yhtään sen enempää kuin naistakaan saa vaatia. Jos naisen haluttomuus on vain asia jolle ei voi mitään niin miehen halukkuus on täysin vastaava asia.

Edelleenkään en ymmärrä miten ksi tämä enemmän haluava ei vaan eroa ja etsi sopivampaa paria.

Tämä! Vaikea kuvitella, mitä nämä tyypit ajattelevat saavuttavansa sillä, että odottavat 20 vuotta epätyydyttävässä suhteessa.

Väitätkö että yhteiskunnassa ei ole ihanne siitä miten parisuhteesta ei erota itsekkäästi omien halujen takia vaan pidetään pystyssä se perhe ja liitto vaikka ei aina niin tyytyväisiä oltaisikaan? Eikä muka kukaan katsoisi kieroon vaikkapa neljän lapsen isää joka ilmoittaa jättävänsä vaimonsa vain saadakseen parempaa seksiä? Missä maailmassa te oikein elätte jos näillä ei ole teille mitään vaikutusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.

Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan. 

Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.

Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.

Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.

Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.

Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?

Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä

Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.

Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.

Jos rakkautta on, eikä olla yhdessä vain tottumuksesta, kyllä se seksittömyys on silloin kahden kauppa. Siihen on joku henkinen tai fyysinen syy, ja parisuhteessa tätä tulisi rakentavasti ratkoa yhdessä. Syy voi olla hetkellinen (stressiä, huolia, kipuja, väsymystä whatever) tai pidempi (suhteessa kipeitä ratkomista vaativia asioita ihan muualla, esim) mutta yhtä kaikki siihen ei auta sen haluttoman syyllistäminen koskaan. Se on ykköstapa lopettaa vähäisetkin halut.

Siksi suosittelen kyllä pariterapiaa aika matalalla kynnyksellä, jos syy ei ole aivan ilmiselvä ja ohimenevä.

Enkä nyt tarkoita, etteikö haluissa voisi olla eriparisuutta, toinen haluaa päivittäin, toinen kerran viikossa, mutta näissä tapauksissa taas yleensä peiliin katselu (molemmilla) auttaa.

Ei se enemmän haluavankaan syyllistäminen mitään auta. Se on yksi varmimmista tavoista lopettaa myötätunto vähemmän haluavaa kohtaan.

Kenenkään syyllistäminen ei auta. 

Mutta en koe siinä mitään syyllistämistä, jos sanoo kumppanilleen, ettei halua seksiä. Vasta sitten, jos siitä alkaa kehitellä jotain draamaa, se voi muuttua syyllistämiseksi.

Ei siinäkään ole mitään syyllistämistä, että tekee aloitteen seksiin. Sen vaan moni haluton tulkitsee painostavaksi vonkaamiseksi. Samalla tavalla se enmmän haluava voi tulkita ne pakit hänen halujen mitätöinniksi/paheksumiseksi. Siksi olisikin tärkeää keskustella aiheesta eikä vain todeta, haluan / en halua.

Ihme vänkäämistä. Koko tämä keskustelu on niiden syyllistämistä, joilla on syystä tai toisesta pienemmät halut kuin kumppanillaan.

Minusta tämä ketju on yhtä hyvin niiden vänkäämistä joiden mielestä seksi on lopulta vain aika ikävä ja turha asia jota ei pidemmässä suhteessa juuri tarvitse olla. Paitsi niinä muutaminan harvoina hetkinä kun juuri heitä sattuu haluttamaan. Silloin toisen pitää ottaa kiitollisena vastaan se mitä annetaan ja olla taas loppuvuosi hiljaa.

Nytkin syyllistit.

Niin syyllistin ja ihan tarkoituksella. Kyllä jonkun pitää vähän herätellä teitä nykynaisia jotka eivät tajua että seksi on normaali osa jokapäiväistä elämää eikä mikään naistenlehtien hehkuttama ylimaallinen tapahtuma jossa torvet ja viulut soivat ja ruusun terälehtiä sataa sängylle. Eli siis joka voi sellaisena toteutua normaalissa elämässä korkeintaan kerran vuodessa.

Kyllä jonkun pitää sanoa teille suoraan että suurin osa miehistä tarvitsee sitä seksiä säännöllisesti ollakseen tyytyväisiä. Se on ihan yhtä lailla fakta kuin se että teitä ei aina haluta.

Se mies voi sitten ihan omin pikkukätösin hoitaa ongelmansa, tai pyrkiä toimimaan siten, että on aidosti haluttava. Jos oma maailmankatsomus pyrkii omien seksitarpeiden ympärillä, ei ole ihmekään, ettei seksiä tipu.

No ensinnäkin tiedät varmaan itsekin että se "omin käsin" ei juuriakan vastaa sitä että vierellä on oikea toinen ihminen. Toisekseen se "aidosti haluttavaksi" ryhtyminen on kovin vaikeaa jos se toinen ei edes osaa sanoa että miksi ei haluta. Jos olisikin ihan konkreettisiä asioita joita muuttamalla ne halut löytyisivät niin haluttomuutta olisi paljon vähemmän.

Näköjään on naisille hankala samaistua siihen että monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä. Jos vaadit toista muuttumaan "rakastettavammaksi" että rakastat häntä niin se ei kuulosta enää miltään oikealta rakkaudelta. Aivan samoin se että vaatii miestä muuttumaan haluttavammaksi on melko tylyä.

Kun nyt saisi teidät naiset ymmärtämään että kyse ei ole tässä "vain" seksistä vaan siitä miten rakastetuksi ja hyväksytyksi mies tuntee itsensä suhteessa.

No se mies voisi myös hieman pohtia, kuinka rakastetuksi nainen tuntee olonsa, jos oikea tapa osoittaa rakkautta on erityisesti se seksi. Itselle rakkautta kuvastaa kumppanin halu keskustella, pitää hyvänä ilman ajatuksia seksistä ja toki kaikenlainen järkevä tasapuolisuus siinä suhteessa. Siitä ne seksihalut heräävät, kun huomaa olevansa ihmisenä toiselle merkityksellinen.

Mutta kun se on se miten miehet on keskimäärin biologisesti rakennettu. Ei sitä voi muuttaa noin vain vaikka miten haluaisi. Miehet nyt vain kokevat seksin yleensä todella merkitkselliseksi sen kannalta miten rakastetuksi he kokevat itsensä suhteessa. Näin se vain menee eikä sitä vastaan kannata potkia.

Siinä olet tietenkin ihan oikeassa että kaiken pitää olla molemminpuolista ja miehen pitää tietenkin tehdä kaikkensa jotta mysö nainen tuntisi olonsa suhteessa hyväksi ja tärkeäksi. Mutta ne jotka tuon tunteen aiheuttavat ovat naisille yleensä erilaisia kuin miehelle.

Jos mies ei pysty hyväksymään sitä, että keskivertonainen ei välttämättä ihan allekirjoita tuollaista, kannattaa ehkä ryhtyä parisuhteeseen miehen kanssa sitten.

Tästä voi nyt saada kuvan, että jotenkin väheksyn seksiä. Ei se niin mene, pidän siitä useimmiten itsekin, mutta tuollainen kapeakatseisuus vaan parisuhteessa ahdistaisi. Jokainen voi olla omalla käytöksellään ruokkia sitä halua ja intohimoa siinä suhteessa, eikä lukittautua sen vangiksi, että seksi on se oikea tapa osoittaa rakkautta, kun se parisuhde on joka päivä täynnä erilaisia tapoja (seksi vain yhtenä niistä) osoittaa tunteitaan, sitoutumistaan ja rakkauttaan kumppania kohtaan. Oli biologialtaan mies tai apina tai vaikka vaaleanpunainen lohikäärme.

Tämä. Todellakin kannattaa katsella peiliin, jos itselle seksi on ainoa merkityksellinen asia, minkä kokee rakkauden osoitukseksi. On varmasti ihan totta, että biologia pitkälle ohjaa, ja seksi voi tuntua tärkeimmältä ja parhaalta tavalta rakkautta osoittaa, mutta silti on melkoista kumppanin väheksymistä dissata niitä muita asioita, mitä parisuhteessa ihan päivittäin useimmat toisen eteen tekevät. Kannattaa pyrkiä hieman irti sieltä luolamiesmoodista, ja alkaa arvostaa vaikkapa sitä, että ruoka on valmiina pöydässä, kun tulee kotiin, yhtenä rakkauden tekona (ja kaikkia niitä kymmeniä ja satoja muita arkisia asioita).

Tässä nyt mennään kaksilla standardeilla miesten ja naisten suhteen. Miestä on ihan oikein vaatia unohtamaan se biologinen "luolamiesmoodi" ja löytää ne rakkauden osoitukset niistä asioista joilla nainen niitä haluaa osoittaa. Mutta naista ei saa kehottaa unohtamaan haluttomuuttansa koska se on sisäänrakennettu tunne jolle ei voi mitään? Ei kai se nyt voi koskea vain toista osapuolta että unohdetaan ne tunteet joita tuntee ja toimitaankin äkkiä toisin?

Niin että miehet on itsekkäitä mulkkuja ja sille ei voi mitään. Tätähän se male entitlement on. Koska se heppi nousee on saatava tyrkkiä sitä reikään halusipa toinen tai ei.kumppani on reikä jonka tehtävä on toimia runkkualustana ja tätä ei voi muuttaa.

No jos koet miehen biologisen olemuksen noin negatiivisena niin sille ei voi mitään. Mutta ei ole reilua vaatia miestä muuttamaan biologista olemustaan yhtään sen enempää kuin naistakaan saa vaatia. Jos naisen haluttomuus on vain asia jolle ei voi mitään niin miehen halukkuus on täysin vastaava asia.

Edelleenkään en ymmärrä miten ksi tämä enemmän haluava ei vaan eroa ja etsi sopivampaa paria.

Tämä! Vaikea kuvitella, mitä nämä tyypit ajattelevat saavuttavansa sillä, että odottavat 20 vuotta epätyydyttävässä suhteessa.

Väitätkö että yhteiskunnassa ei ole ihanne siitä miten parisuhteesta ei erota itsekkäästi omien halujen takia vaan pidetään pystyssä se perhe ja liitto vaikka ei aina niin tyytyväisiä oltaisikaan? Eikä muka kukaan katsoisi kieroon vaikkapa neljän lapsen isää joka ilmoittaa jättävänsä vaimonsa vain saadakseen parempaa seksiä? Missä maailmassa te oikein elätte jos näillä ei ole teille mitään vaikutusta?

Eli siis ulkoinen paine määrää pysymään liitossa, jossa ei ole onnellinen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.

Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan. 

Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.

Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.

Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.

Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.

Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?

Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä

Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.

Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.

Jos rakkautta on, eikä olla yhdessä vain tottumuksesta, kyllä se seksittömyys on silloin kahden kauppa. Siihen on joku henkinen tai fyysinen syy, ja parisuhteessa tätä tulisi rakentavasti ratkoa yhdessä. Syy voi olla hetkellinen (stressiä, huolia, kipuja, väsymystä whatever) tai pidempi (suhteessa kipeitä ratkomista vaativia asioita ihan muualla, esim) mutta yhtä kaikki siihen ei auta sen haluttoman syyllistäminen koskaan. Se on ykköstapa lopettaa vähäisetkin halut.

Siksi suosittelen kyllä pariterapiaa aika matalalla kynnyksellä, jos syy ei ole aivan ilmiselvä ja ohimenevä.

Enkä nyt tarkoita, etteikö haluissa voisi olla eriparisuutta, toinen haluaa päivittäin, toinen kerran viikossa, mutta näissä tapauksissa taas yleensä peiliin katselu (molemmilla) auttaa.

Ei se enemmän haluavankaan syyllistäminen mitään auta. Se on yksi varmimmista tavoista lopettaa myötätunto vähemmän haluavaa kohtaan.

Kenenkään syyllistäminen ei auta. 

Mutta en koe siinä mitään syyllistämistä, jos sanoo kumppanilleen, ettei halua seksiä. Vasta sitten, jos siitä alkaa kehitellä jotain draamaa, se voi muuttua syyllistämiseksi.

Ei siinäkään ole mitään syyllistämistä, että tekee aloitteen seksiin. Sen vaan moni haluton tulkitsee painostavaksi vonkaamiseksi. Samalla tavalla se enmmän haluava voi tulkita ne pakit hänen halujen mitätöinniksi/paheksumiseksi. Siksi olisikin tärkeää keskustella aiheesta eikä vain todeta, haluan / en halua.

Ihme vänkäämistä. Koko tämä keskustelu on niiden syyllistämistä, joilla on syystä tai toisesta pienemmät halut kuin kumppanillaan.

Minusta tämä ketju on yhtä hyvin niiden vänkäämistä joiden mielestä seksi on lopulta vain aika ikävä ja turha asia jota ei pidemmässä suhteessa juuri tarvitse olla. Paitsi niinä muutaminan harvoina hetkinä kun juuri heitä sattuu haluttamaan. Silloin toisen pitää ottaa kiitollisena vastaan se mitä annetaan ja olla taas loppuvuosi hiljaa.

Nytkin syyllistit.

Niin syyllistin ja ihan tarkoituksella. Kyllä jonkun pitää vähän herätellä teitä nykynaisia jotka eivät tajua että seksi on normaali osa jokapäiväistä elämää eikä mikään naistenlehtien hehkuttama ylimaallinen tapahtuma jossa torvet ja viulut soivat ja ruusun terälehtiä sataa sängylle. Eli siis joka voi sellaisena toteutua normaalissa elämässä korkeintaan kerran vuodessa.

Kyllä jonkun pitää sanoa teille suoraan että suurin osa miehistä tarvitsee sitä seksiä säännöllisesti ollakseen tyytyväisiä. Se on ihan yhtä lailla fakta kuin se että teitä ei aina haluta.

Se mies voi sitten ihan omin pikkukätösin hoitaa ongelmansa, tai pyrkiä toimimaan siten, että on aidosti haluttava. Jos oma maailmankatsomus pyrkii omien seksitarpeiden ympärillä, ei ole ihmekään, ettei seksiä tipu.

No ensinnäkin tiedät varmaan itsekin että se "omin käsin" ei juuriakan vastaa sitä että vierellä on oikea toinen ihminen. Toisekseen se "aidosti haluttavaksi" ryhtyminen on kovin vaikeaa jos se toinen ei edes osaa sanoa että miksi ei haluta. Jos olisikin ihan konkreettisiä asioita joita muuttamalla ne halut löytyisivät niin haluttomuutta olisi paljon vähemmän.

Näköjään on naisille hankala samaistua siihen että monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä. Jos vaadit toista muuttumaan "rakastettavammaksi" että rakastat häntä niin se ei kuulosta enää miltään oikealta rakkaudelta. Aivan samoin se että vaatii miestä muuttumaan haluttavammaksi on melko tylyä.

Kun nyt saisi teidät naiset ymmärtämään että kyse ei ole tässä "vain" seksistä vaan siitä miten rakastetuksi ja hyväksytyksi mies tuntee itsensä suhteessa.

No se mies voisi myös hieman pohtia, kuinka rakastetuksi nainen tuntee olonsa, jos oikea tapa osoittaa rakkautta on erityisesti se seksi. Itselle rakkautta kuvastaa kumppanin halu keskustella, pitää hyvänä ilman ajatuksia seksistä ja toki kaikenlainen järkevä tasapuolisuus siinä suhteessa. Siitä ne seksihalut heräävät, kun huomaa olevansa ihmisenä toiselle merkityksellinen.

Mutta kun se on se miten miehet on keskimäärin biologisesti rakennettu. Ei sitä voi muuttaa noin vain vaikka miten haluaisi. Miehet nyt vain kokevat seksin yleensä todella merkitkselliseksi sen kannalta miten rakastetuksi he kokevat itsensä suhteessa. Näin se vain menee eikä sitä vastaan kannata potkia.

Siinä olet tietenkin ihan oikeassa että kaiken pitää olla molemminpuolista ja miehen pitää tietenkin tehdä kaikkensa jotta mysö nainen tuntisi olonsa suhteessa hyväksi ja tärkeäksi. Mutta ne jotka tuon tunteen aiheuttavat ovat naisille yleensä erilaisia kuin miehelle.

Jos mies ei pysty hyväksymään sitä, että keskivertonainen ei välttämättä ihan allekirjoita tuollaista, kannattaa ehkä ryhtyä parisuhteeseen miehen kanssa sitten.

Tästä voi nyt saada kuvan, että jotenkin väheksyn seksiä. Ei se niin mene, pidän siitä useimmiten itsekin, mutta tuollainen kapeakatseisuus vaan parisuhteessa ahdistaisi. Jokainen voi olla omalla käytöksellään ruokkia sitä halua ja intohimoa siinä suhteessa, eikä lukittautua sen vangiksi, että seksi on se oikea tapa osoittaa rakkautta, kun se parisuhde on joka päivä täynnä erilaisia tapoja (seksi vain yhtenä niistä) osoittaa tunteitaan, sitoutumistaan ja rakkauttaan kumppania kohtaan. Oli biologialtaan mies tai apina tai vaikka vaaleanpunainen lohikäärme.

Tämä. Todellakin kannattaa katsella peiliin, jos itselle seksi on ainoa merkityksellinen asia, minkä kokee rakkauden osoitukseksi. On varmasti ihan totta, että biologia pitkälle ohjaa, ja seksi voi tuntua tärkeimmältä ja parhaalta tavalta rakkautta osoittaa, mutta silti on melkoista kumppanin väheksymistä dissata niitä muita asioita, mitä parisuhteessa ihan päivittäin useimmat toisen eteen tekevät. Kannattaa pyrkiä hieman irti sieltä luolamiesmoodista, ja alkaa arvostaa vaikkapa sitä, että ruoka on valmiina pöydässä, kun tulee kotiin, yhtenä rakkauden tekona (ja kaikkia niitä kymmeniä ja satoja muita arkisia asioita).

Tässä nyt mennään kaksilla standardeilla miesten ja naisten suhteen. Miestä on ihan oikein vaatia unohtamaan se biologinen "luolamiesmoodi" ja löytää ne rakkauden osoitukset niistä asioista joilla nainen niitä haluaa osoittaa. Mutta naista ei saa kehottaa unohtamaan haluttomuuttansa koska se on sisäänrakennettu tunne jolle ei voi mitään? Ei kai se nyt voi koskea vain toista osapuolta että unohdetaan ne tunteet joita tuntee ja toimitaankin äkkiä toisin?

Ei vaan täytyy tiedostaa, että seksi on YKSI tapa osoittaa rakkautta, mutta ei ainoa, ja sille toiselle se ei välttämättä edes ole se tärkein. Jos dissaa ne kaikki muut tavat, koska on vain ja ainoastaan se seksi (vaikka biologia sanoisi mitä), tulee samalla kyllä aika tehokkaasti dissanneeksi sen toisen ihmisenä.

Fyysinen haluaminen on asia, minkä tosiaan voi edelleenkin hoitaa pikkukätösillään. Se mitä henkisesti sitten kokee on taas asia, jota voi kehittää ymmärtämällä parisuhde on monitahoinen asia. Jos seksiä kuitenkin on joku ns järkeväksi katsottava määrä, voi yrittää ymmärtää sen, että niillä muillakin rakkaudenosoituksilla kenties voisi olla merkitystä sille henkiselle hyvinvoinnille. 

En minä dissaa muita tapoja. Mutta yritä nyt ymmärtää että joku tietty tapa kokea rakkautta on miehille ihan biologisesti sellainen että jos jää kokonaan (tai liikaa) sitä paitsi niin ne muut tavat eivät vain yksin riitä. Eivät ne omat kätöset korvaa tätä sen kummemmin kuin vaikka puhekumppania kaipaavalla itsekseen puhuminen keskustelun tarvetta.

Kuitenkin kirjoitit (tai joku muu) tuossa aiemmin: "monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä". Kyllähän siihen on sisään rakennettu se ajatus, että muut tavat osoittaa rakkautta eivät merkitse juurikaan. Ja jos nyt Joonaksen tapaukseen viitatataan, hänen liittonsa ei ollut seksitön, vaan seksiä oli se noin kaksi kertaa kuukaudessa kuitenkin, eli ei voida millään puhua seksittömyydestä, minkä tottakai ymmärtäisin, että on ongelma, jos päätös siitä ei ole yhteinen.

Eli jos hypoteettisesti ajatellen Joonaksen vaimo olisi hyvä keskustelija, Joonasta miellyttävä huumorintaju, hän huomioisi pienillä teoilla miestään arjessa, hoitaisi arjen asioita tasapuolisesti, halailisi ja muuten tykkäisi olla lähekkäin jne, olisiko tuo väärin ja huonosti osoitettua rakkautta? (mehän emme lopultakaan tiedä missä kunnossa tuo liitto muuten on, joten tämä silkkaa arvailua)

Yhtä hyvin voisin väittää että sinulla on tulkinnassasi sisäänrakennettuna ajatus että koska muitakin tapoja osoittaa rakkautta on, ei silloin tarvitse rakkautta osoittaa tavalla jota se toinen eniten kaipaisi.

Mutta en siis koskaan ole sanonut ettei muilla tavoilla olisi merkitystä tai että ne eivät olisi tärkeitä. On kuitenkin se tietty tapa joka on niin perustavanlaatuisesti ainutkaatuinen että muiden tapojen on hankala korvata sitä kokonaan niin että sitä ei enää kovasti kaipaisi.

Miksi sinulla ja monilla muilla on niin suuri halu kiertää tämä kysymys koko ajan? Siksikö että teidän ei tarvitsisi tyydyttää tätä rakkauden tarvetta vaan voisitte hyvällä omallatunnolla keskittyä niihin tapoihin joita itse haluatte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.

Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan. 

Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.

Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.

Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.

Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.

Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?

Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä

Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.

Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.

Jos rakkautta on, eikä olla yhdessä vain tottumuksesta, kyllä se seksittömyys on silloin kahden kauppa. Siihen on joku henkinen tai fyysinen syy, ja parisuhteessa tätä tulisi rakentavasti ratkoa yhdessä. Syy voi olla hetkellinen (stressiä, huolia, kipuja, väsymystä whatever) tai pidempi (suhteessa kipeitä ratkomista vaativia asioita ihan muualla, esim) mutta yhtä kaikki siihen ei auta sen haluttoman syyllistäminen koskaan. Se on ykköstapa lopettaa vähäisetkin halut.

Siksi suosittelen kyllä pariterapiaa aika matalalla kynnyksellä, jos syy ei ole aivan ilmiselvä ja ohimenevä.

Enkä nyt tarkoita, etteikö haluissa voisi olla eriparisuutta, toinen haluaa päivittäin, toinen kerran viikossa, mutta näissä tapauksissa taas yleensä peiliin katselu (molemmilla) auttaa.

Ei se enemmän haluavankaan syyllistäminen mitään auta. Se on yksi varmimmista tavoista lopettaa myötätunto vähemmän haluavaa kohtaan.

Kenenkään syyllistäminen ei auta. 

Mutta en koe siinä mitään syyllistämistä, jos sanoo kumppanilleen, ettei halua seksiä. Vasta sitten, jos siitä alkaa kehitellä jotain draamaa, se voi muuttua syyllistämiseksi.

Ei siinäkään ole mitään syyllistämistä, että tekee aloitteen seksiin. Sen vaan moni haluton tulkitsee painostavaksi vonkaamiseksi. Samalla tavalla se enmmän haluava voi tulkita ne pakit hänen halujen mitätöinniksi/paheksumiseksi. Siksi olisikin tärkeää keskustella aiheesta eikä vain todeta, haluan / en halua.

Ihme vänkäämistä. Koko tämä keskustelu on niiden syyllistämistä, joilla on syystä tai toisesta pienemmät halut kuin kumppanillaan.

Minusta tämä ketju on yhtä hyvin niiden vänkäämistä joiden mielestä seksi on lopulta vain aika ikävä ja turha asia jota ei pidemmässä suhteessa juuri tarvitse olla. Paitsi niinä muutaminan harvoina hetkinä kun juuri heitä sattuu haluttamaan. Silloin toisen pitää ottaa kiitollisena vastaan se mitä annetaan ja olla taas loppuvuosi hiljaa.

Nytkin syyllistit.

Niin syyllistin ja ihan tarkoituksella. Kyllä jonkun pitää vähän herätellä teitä nykynaisia jotka eivät tajua että seksi on normaali osa jokapäiväistä elämää eikä mikään naistenlehtien hehkuttama ylimaallinen tapahtuma jossa torvet ja viulut soivat ja ruusun terälehtiä sataa sängylle. Eli siis joka voi sellaisena toteutua normaalissa elämässä korkeintaan kerran vuodessa.

Kyllä jonkun pitää sanoa teille suoraan että suurin osa miehistä tarvitsee sitä seksiä säännöllisesti ollakseen tyytyväisiä. Se on ihan yhtä lailla fakta kuin se että teitä ei aina haluta.

Se mies voi sitten ihan omin pikkukätösin hoitaa ongelmansa, tai pyrkiä toimimaan siten, että on aidosti haluttava. Jos oma maailmankatsomus pyrkii omien seksitarpeiden ympärillä, ei ole ihmekään, ettei seksiä tipu.

No ensinnäkin tiedät varmaan itsekin että se "omin käsin" ei juuriakan vastaa sitä että vierellä on oikea toinen ihminen. Toisekseen se "aidosti haluttavaksi" ryhtyminen on kovin vaikeaa jos se toinen ei edes osaa sanoa että miksi ei haluta. Jos olisikin ihan konkreettisiä asioita joita muuttamalla ne halut löytyisivät niin haluttomuutta olisi paljon vähemmän.

Näköjään on naisille hankala samaistua siihen että monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä. Jos vaadit toista muuttumaan "rakastettavammaksi" että rakastat häntä niin se ei kuulosta enää miltään oikealta rakkaudelta. Aivan samoin se että vaatii miestä muuttumaan haluttavammaksi on melko tylyä.

Kun nyt saisi teidät naiset ymmärtämään että kyse ei ole tässä "vain" seksistä vaan siitä miten rakastetuksi ja hyväksytyksi mies tuntee itsensä suhteessa.

No se mies voisi myös hieman pohtia, kuinka rakastetuksi nainen tuntee olonsa, jos oikea tapa osoittaa rakkautta on erityisesti se seksi. Itselle rakkautta kuvastaa kumppanin halu keskustella, pitää hyvänä ilman ajatuksia seksistä ja toki kaikenlainen järkevä tasapuolisuus siinä suhteessa. Siitä ne seksihalut heräävät, kun huomaa olevansa ihmisenä toiselle merkityksellinen.

Mutta kun se on se miten miehet on keskimäärin biologisesti rakennettu. Ei sitä voi muuttaa noin vain vaikka miten haluaisi. Miehet nyt vain kokevat seksin yleensä todella merkitkselliseksi sen kannalta miten rakastetuksi he kokevat itsensä suhteessa. Näin se vain menee eikä sitä vastaan kannata potkia.

Siinä olet tietenkin ihan oikeassa että kaiken pitää olla molemminpuolista ja miehen pitää tietenkin tehdä kaikkensa jotta mysö nainen tuntisi olonsa suhteessa hyväksi ja tärkeäksi. Mutta ne jotka tuon tunteen aiheuttavat ovat naisille yleensä erilaisia kuin miehelle.

Jos mies ei pysty hyväksymään sitä, että keskivertonainen ei välttämättä ihan allekirjoita tuollaista, kannattaa ehkä ryhtyä parisuhteeseen miehen kanssa sitten.

Tästä voi nyt saada kuvan, että jotenkin väheksyn seksiä. Ei se niin mene, pidän siitä useimmiten itsekin, mutta tuollainen kapeakatseisuus vaan parisuhteessa ahdistaisi. Jokainen voi olla omalla käytöksellään ruokkia sitä halua ja intohimoa siinä suhteessa, eikä lukittautua sen vangiksi, että seksi on se oikea tapa osoittaa rakkautta, kun se parisuhde on joka päivä täynnä erilaisia tapoja (seksi vain yhtenä niistä) osoittaa tunteitaan, sitoutumistaan ja rakkauttaan kumppania kohtaan. Oli biologialtaan mies tai apina tai vaikka vaaleanpunainen lohikäärme.

Tämä. Todellakin kannattaa katsella peiliin, jos itselle seksi on ainoa merkityksellinen asia, minkä kokee rakkauden osoitukseksi. On varmasti ihan totta, että biologia pitkälle ohjaa, ja seksi voi tuntua tärkeimmältä ja parhaalta tavalta rakkautta osoittaa, mutta silti on melkoista kumppanin väheksymistä dissata niitä muita asioita, mitä parisuhteessa ihan päivittäin useimmat toisen eteen tekevät. Kannattaa pyrkiä hieman irti sieltä luolamiesmoodista, ja alkaa arvostaa vaikkapa sitä, että ruoka on valmiina pöydässä, kun tulee kotiin, yhtenä rakkauden tekona (ja kaikkia niitä kymmeniä ja satoja muita arkisia asioita).

Tässä nyt mennään kaksilla standardeilla miesten ja naisten suhteen. Miestä on ihan oikein vaatia unohtamaan se biologinen "luolamiesmoodi" ja löytää ne rakkauden osoitukset niistä asioista joilla nainen niitä haluaa osoittaa. Mutta naista ei saa kehottaa unohtamaan haluttomuuttansa koska se on sisäänrakennettu tunne jolle ei voi mitään? Ei kai se nyt voi koskea vain toista osapuolta että unohdetaan ne tunteet joita tuntee ja toimitaankin äkkiä toisin?

Niin että miehet on itsekkäitä mulkkuja ja sille ei voi mitään. Tätähän se male entitlement on. Koska se heppi nousee on saatava tyrkkiä sitä reikään halusipa toinen tai ei.kumppani on reikä jonka tehtävä on toimia runkkualustana ja tätä ei voi muuttaa.

No jos koet miehen biologisen olemuksen noin negatiivisena niin sille ei voi mitään. Mutta ei ole reilua vaatia miestä muuttamaan biologista olemustaan yhtään sen enempää kuin naistakaan saa vaatia. Jos naisen haluttomuus on vain asia jolle ei voi mitään niin miehen halukkuus on täysin vastaava asia.

Edelleenkään en ymmärrä miten ksi tämä enemmän haluava ei vaan eroa ja etsi sopivampaa paria.

Tämä! Vaikea kuvitella, mitä nämä tyypit ajattelevat saavuttavansa sillä, että odottavat 20 vuotta epätyydyttävässä suhteessa.

Väitätkö että yhteiskunnassa ei ole ihanne siitä miten parisuhteesta ei erota itsekkäästi omien halujen takia vaan pidetään pystyssä se perhe ja liitto vaikka ei aina niin tyytyväisiä oltaisikaan? Eikä muka kukaan katsoisi kieroon vaikkapa neljän lapsen isää joka ilmoittaa jättävänsä vaimonsa vain saadakseen parempaa seksiä? Missä maailmassa te oikein elätte jos näillä ei ole teille mitään vaikutusta?

Eli siis ulkoinen paine määrää pysymään liitossa, jossa ei ole onnellinen? 

Osittain. Ainakin se vastaa kysymykseen että miksi niin moni sinnittelee huonossa liitossa niin kauan. Kyllä minusta on aika lailla kiistatonta että pelkästään paremman seksin perässä eroava mies on aika lailla paheksuttu olento monilla tahoilla.

Ja moni mies on myös aika velvollisuudentuntoinen. Eli asettaa vaikkapa lapset ja perheen omien tarpeidensa edelle (kuten moni nainenkin tietysti)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.

Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan. 

Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.

Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.

Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.

Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.

Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?

Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä

Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.

Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.

Jos rakkautta on, eikä olla yhdessä vain tottumuksesta, kyllä se seksittömyys on silloin kahden kauppa. Siihen on joku henkinen tai fyysinen syy, ja parisuhteessa tätä tulisi rakentavasti ratkoa yhdessä. Syy voi olla hetkellinen (stressiä, huolia, kipuja, väsymystä whatever) tai pidempi (suhteessa kipeitä ratkomista vaativia asioita ihan muualla, esim) mutta yhtä kaikki siihen ei auta sen haluttoman syyllistäminen koskaan. Se on ykköstapa lopettaa vähäisetkin halut.

Siksi suosittelen kyllä pariterapiaa aika matalalla kynnyksellä, jos syy ei ole aivan ilmiselvä ja ohimenevä.

Enkä nyt tarkoita, etteikö haluissa voisi olla eriparisuutta, toinen haluaa päivittäin, toinen kerran viikossa, mutta näissä tapauksissa taas yleensä peiliin katselu (molemmilla) auttaa.

Ei se enemmän haluavankaan syyllistäminen mitään auta. Se on yksi varmimmista tavoista lopettaa myötätunto vähemmän haluavaa kohtaan.

Kenenkään syyllistäminen ei auta. 

Mutta en koe siinä mitään syyllistämistä, jos sanoo kumppanilleen, ettei halua seksiä. Vasta sitten, jos siitä alkaa kehitellä jotain draamaa, se voi muuttua syyllistämiseksi.

Ei siinäkään ole mitään syyllistämistä, että tekee aloitteen seksiin. Sen vaan moni haluton tulkitsee painostavaksi vonkaamiseksi. Samalla tavalla se enmmän haluava voi tulkita ne pakit hänen halujen mitätöinniksi/paheksumiseksi. Siksi olisikin tärkeää keskustella aiheesta eikä vain todeta, haluan / en halua.

Ihme vänkäämistä. Koko tämä keskustelu on niiden syyllistämistä, joilla on syystä tai toisesta pienemmät halut kuin kumppanillaan.

Minusta tämä ketju on yhtä hyvin niiden vänkäämistä joiden mielestä seksi on lopulta vain aika ikävä ja turha asia jota ei pidemmässä suhteessa juuri tarvitse olla. Paitsi niinä muutaminan harvoina hetkinä kun juuri heitä sattuu haluttamaan. Silloin toisen pitää ottaa kiitollisena vastaan se mitä annetaan ja olla taas loppuvuosi hiljaa.

Nytkin syyllistit.

Niin syyllistin ja ihan tarkoituksella. Kyllä jonkun pitää vähän herätellä teitä nykynaisia jotka eivät tajua että seksi on normaali osa jokapäiväistä elämää eikä mikään naistenlehtien hehkuttama ylimaallinen tapahtuma jossa torvet ja viulut soivat ja ruusun terälehtiä sataa sängylle. Eli siis joka voi sellaisena toteutua normaalissa elämässä korkeintaan kerran vuodessa.

Kyllä jonkun pitää sanoa teille suoraan että suurin osa miehistä tarvitsee sitä seksiä säännöllisesti ollakseen tyytyväisiä. Se on ihan yhtä lailla fakta kuin se että teitä ei aina haluta.

Se mies voi sitten ihan omin pikkukätösin hoitaa ongelmansa, tai pyrkiä toimimaan siten, että on aidosti haluttava. Jos oma maailmankatsomus pyrkii omien seksitarpeiden ympärillä, ei ole ihmekään, ettei seksiä tipu.

No ensinnäkin tiedät varmaan itsekin että se "omin käsin" ei juuriakan vastaa sitä että vierellä on oikea toinen ihminen. Toisekseen se "aidosti haluttavaksi" ryhtyminen on kovin vaikeaa jos se toinen ei edes osaa sanoa että miksi ei haluta. Jos olisikin ihan konkreettisiä asioita joita muuttamalla ne halut löytyisivät niin haluttomuutta olisi paljon vähemmän.

Näköjään on naisille hankala samaistua siihen että monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä. Jos vaadit toista muuttumaan "rakastettavammaksi" että rakastat häntä niin se ei kuulosta enää miltään oikealta rakkaudelta. Aivan samoin se että vaatii miestä muuttumaan haluttavammaksi on melko tylyä.

Kun nyt saisi teidät naiset ymmärtämään että kyse ei ole tässä "vain" seksistä vaan siitä miten rakastetuksi ja hyväksytyksi mies tuntee itsensä suhteessa.

No se mies voisi myös hieman pohtia, kuinka rakastetuksi nainen tuntee olonsa, jos oikea tapa osoittaa rakkautta on erityisesti se seksi. Itselle rakkautta kuvastaa kumppanin halu keskustella, pitää hyvänä ilman ajatuksia seksistä ja toki kaikenlainen järkevä tasapuolisuus siinä suhteessa. Siitä ne seksihalut heräävät, kun huomaa olevansa ihmisenä toiselle merkityksellinen.

Mutta kun se on se miten miehet on keskimäärin biologisesti rakennettu. Ei sitä voi muuttaa noin vain vaikka miten haluaisi. Miehet nyt vain kokevat seksin yleensä todella merkitkselliseksi sen kannalta miten rakastetuksi he kokevat itsensä suhteessa. Näin se vain menee eikä sitä vastaan kannata potkia.

Siinä olet tietenkin ihan oikeassa että kaiken pitää olla molemminpuolista ja miehen pitää tietenkin tehdä kaikkensa jotta mysö nainen tuntisi olonsa suhteessa hyväksi ja tärkeäksi. Mutta ne jotka tuon tunteen aiheuttavat ovat naisille yleensä erilaisia kuin miehelle.

Jos mies ei pysty hyväksymään sitä, että keskivertonainen ei välttämättä ihan allekirjoita tuollaista, kannattaa ehkä ryhtyä parisuhteeseen miehen kanssa sitten.

Tästä voi nyt saada kuvan, että jotenkin väheksyn seksiä. Ei se niin mene, pidän siitä useimmiten itsekin, mutta tuollainen kapeakatseisuus vaan parisuhteessa ahdistaisi. Jokainen voi olla omalla käytöksellään ruokkia sitä halua ja intohimoa siinä suhteessa, eikä lukittautua sen vangiksi, että seksi on se oikea tapa osoittaa rakkautta, kun se parisuhde on joka päivä täynnä erilaisia tapoja (seksi vain yhtenä niistä) osoittaa tunteitaan, sitoutumistaan ja rakkauttaan kumppania kohtaan. Oli biologialtaan mies tai apina tai vaikka vaaleanpunainen lohikäärme.

Tämä. Todellakin kannattaa katsella peiliin, jos itselle seksi on ainoa merkityksellinen asia, minkä kokee rakkauden osoitukseksi. On varmasti ihan totta, että biologia pitkälle ohjaa, ja seksi voi tuntua tärkeimmältä ja parhaalta tavalta rakkautta osoittaa, mutta silti on melkoista kumppanin väheksymistä dissata niitä muita asioita, mitä parisuhteessa ihan päivittäin useimmat toisen eteen tekevät. Kannattaa pyrkiä hieman irti sieltä luolamiesmoodista, ja alkaa arvostaa vaikkapa sitä, että ruoka on valmiina pöydässä, kun tulee kotiin, yhtenä rakkauden tekona (ja kaikkia niitä kymmeniä ja satoja muita arkisia asioita).

Tässä nyt mennään kaksilla standardeilla miesten ja naisten suhteen. Miestä on ihan oikein vaatia unohtamaan se biologinen "luolamiesmoodi" ja löytää ne rakkauden osoitukset niistä asioista joilla nainen niitä haluaa osoittaa. Mutta naista ei saa kehottaa unohtamaan haluttomuuttansa koska se on sisäänrakennettu tunne jolle ei voi mitään? Ei kai se nyt voi koskea vain toista osapuolta että unohdetaan ne tunteet joita tuntee ja toimitaankin äkkiä toisin?

Ei vaan täytyy tiedostaa, että seksi on YKSI tapa osoittaa rakkautta, mutta ei ainoa, ja sille toiselle se ei välttämättä edes ole se tärkein. Jos dissaa ne kaikki muut tavat, koska on vain ja ainoastaan se seksi (vaikka biologia sanoisi mitä), tulee samalla kyllä aika tehokkaasti dissanneeksi sen toisen ihmisenä.

Fyysinen haluaminen on asia, minkä tosiaan voi edelleenkin hoitaa pikkukätösillään. Se mitä henkisesti sitten kokee on taas asia, jota voi kehittää ymmärtämällä parisuhde on monitahoinen asia. Jos seksiä kuitenkin on joku ns järkeväksi katsottava määrä, voi yrittää ymmärtää sen, että niillä muillakin rakkaudenosoituksilla kenties voisi olla merkitystä sille henkiselle hyvinvoinnille. 

En minä dissaa muita tapoja. Mutta yritä nyt ymmärtää että joku tietty tapa kokea rakkautta on miehille ihan biologisesti sellainen että jos jää kokonaan (tai liikaa) sitä paitsi niin ne muut tavat eivät vain yksin riitä. Eivät ne omat kätöset korvaa tätä sen kummemmin kuin vaikka puhekumppania kaipaavalla itsekseen puhuminen keskustelun tarvetta.

Kuitenkin kirjoitit (tai joku muu) tuossa aiemmin: "monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä". Kyllähän siihen on sisään rakennettu se ajatus, että muut tavat osoittaa rakkautta eivät merkitse juurikaan. Ja jos nyt Joonaksen tapaukseen viitatataan, hänen liittonsa ei ollut seksitön, vaan seksiä oli se noin kaksi kertaa kuukaudessa kuitenkin, eli ei voida millään puhua seksittömyydestä, minkä tottakai ymmärtäisin, että on ongelma, jos päätös siitä ei ole yhteinen.

Eli jos hypoteettisesti ajatellen Joonaksen vaimo olisi hyvä keskustelija, Joonasta miellyttävä huumorintaju, hän huomioisi pienillä teoilla miestään arjessa, hoitaisi arjen asioita tasapuolisesti, halailisi ja muuten tykkäisi olla lähekkäin jne, olisiko tuo väärin ja huonosti osoitettua rakkautta? (mehän emme lopultakaan tiedä missä kunnossa tuo liitto muuten on, joten tämä silkkaa arvailua)

Yhtä hyvin voisin väittää että sinulla on tulkinnassasi sisäänrakennettuna ajatus että koska muitakin tapoja osoittaa rakkautta on, ei silloin tarvitse rakkautta osoittaa tavalla jota se toinen eniten kaipaisi.

Mutta en siis koskaan ole sanonut ettei muilla tavoilla olisi merkitystä tai että ne eivät olisi tärkeitä. On kuitenkin se tietty tapa joka on niin perustavanlaatuisesti ainutkaatuinen että muiden tapojen on hankala korvata sitä kokonaan niin että sitä ei enää kovasti kaipaisi.

Miksi sinulla ja monilla muilla on niin suuri halu kiertää tämä kysymys koko ajan? Siksikö että teidän ei tarvitsisi tyydyttää tätä rakkauden tarvetta vaan voisitte hyvällä omallatunnolla keskittyä niihin tapoihin joita itse haluatte?

Ei, edelleen minä en väheksy seksiä yhtenä rakkauden muotona, mutta se riippuvaisuus seksistä on asia, joka minua ahdistaa. Mitä jos tulisi jokin fyysinen vamma, esimerkiksi, olisiko rakkaus kuollut siihen paikkaan? Se on ajatuksena pelottava ja kyseenalaistaa kumppanin motiivit sitoutua liittoon.

Mutta nyt ei myöskään puhuta omasta liitostani, koska meillä on molempia tyydyttävä seksielämä. Nyt puhutaan siitä, että tässä Joonaksen liitossa kuitenkin seksiä oli jonkinlainen määrä - ei sinänsä runsas, mutta ei missään nimessä myöskään olematon. Miksi sinä kuitenkin puhut naisista, jotka eivät koskaan halua ja täysin seksittömistä liitoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.

Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan. 

Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.

Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.

Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.

Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.

Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?

Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä

Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.

Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.

Jos rakkautta on, eikä olla yhdessä vain tottumuksesta, kyllä se seksittömyys on silloin kahden kauppa. Siihen on joku henkinen tai fyysinen syy, ja parisuhteessa tätä tulisi rakentavasti ratkoa yhdessä. Syy voi olla hetkellinen (stressiä, huolia, kipuja, väsymystä whatever) tai pidempi (suhteessa kipeitä ratkomista vaativia asioita ihan muualla, esim) mutta yhtä kaikki siihen ei auta sen haluttoman syyllistäminen koskaan. Se on ykköstapa lopettaa vähäisetkin halut.

Siksi suosittelen kyllä pariterapiaa aika matalalla kynnyksellä, jos syy ei ole aivan ilmiselvä ja ohimenevä.

Enkä nyt tarkoita, etteikö haluissa voisi olla eriparisuutta, toinen haluaa päivittäin, toinen kerran viikossa, mutta näissä tapauksissa taas yleensä peiliin katselu (molemmilla) auttaa.

Ei se enemmän haluavankaan syyllistäminen mitään auta. Se on yksi varmimmista tavoista lopettaa myötätunto vähemmän haluavaa kohtaan.

Kenenkään syyllistäminen ei auta. 

Mutta en koe siinä mitään syyllistämistä, jos sanoo kumppanilleen, ettei halua seksiä. Vasta sitten, jos siitä alkaa kehitellä jotain draamaa, se voi muuttua syyllistämiseksi.

Ei siinäkään ole mitään syyllistämistä, että tekee aloitteen seksiin. Sen vaan moni haluton tulkitsee painostavaksi vonkaamiseksi. Samalla tavalla se enmmän haluava voi tulkita ne pakit hänen halujen mitätöinniksi/paheksumiseksi. Siksi olisikin tärkeää keskustella aiheesta eikä vain todeta, haluan / en halua.

Ihme vänkäämistä. Koko tämä keskustelu on niiden syyllistämistä, joilla on syystä tai toisesta pienemmät halut kuin kumppanillaan.

Minusta tämä ketju on yhtä hyvin niiden vänkäämistä joiden mielestä seksi on lopulta vain aika ikävä ja turha asia jota ei pidemmässä suhteessa juuri tarvitse olla. Paitsi niinä muutaminan harvoina hetkinä kun juuri heitä sattuu haluttamaan. Silloin toisen pitää ottaa kiitollisena vastaan se mitä annetaan ja olla taas loppuvuosi hiljaa.

Nytkin syyllistit.

Niin syyllistin ja ihan tarkoituksella. Kyllä jonkun pitää vähän herätellä teitä nykynaisia jotka eivät tajua että seksi on normaali osa jokapäiväistä elämää eikä mikään naistenlehtien hehkuttama ylimaallinen tapahtuma jossa torvet ja viulut soivat ja ruusun terälehtiä sataa sängylle. Eli siis joka voi sellaisena toteutua normaalissa elämässä korkeintaan kerran vuodessa.

Kyllä jonkun pitää sanoa teille suoraan että suurin osa miehistä tarvitsee sitä seksiä säännöllisesti ollakseen tyytyväisiä. Se on ihan yhtä lailla fakta kuin se että teitä ei aina haluta.

Se mies voi sitten ihan omin pikkukätösin hoitaa ongelmansa, tai pyrkiä toimimaan siten, että on aidosti haluttava. Jos oma maailmankatsomus pyrkii omien seksitarpeiden ympärillä, ei ole ihmekään, ettei seksiä tipu.

No ensinnäkin tiedät varmaan itsekin että se "omin käsin" ei juuriakan vastaa sitä että vierellä on oikea toinen ihminen. Toisekseen se "aidosti haluttavaksi" ryhtyminen on kovin vaikeaa jos se toinen ei edes osaa sanoa että miksi ei haluta. Jos olisikin ihan konkreettisiä asioita joita muuttamalla ne halut löytyisivät niin haluttomuutta olisi paljon vähemmän.

Näköjään on naisille hankala samaistua siihen että monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä. Jos vaadit toista muuttumaan "rakastettavammaksi" että rakastat häntä niin se ei kuulosta enää miltään oikealta rakkaudelta. Aivan samoin se että vaatii miestä muuttumaan haluttavammaksi on melko tylyä.

Kun nyt saisi teidät naiset ymmärtämään että kyse ei ole tässä "vain" seksistä vaan siitä miten rakastetuksi ja hyväksytyksi mies tuntee itsensä suhteessa.

No se mies voisi myös hieman pohtia, kuinka rakastetuksi nainen tuntee olonsa, jos oikea tapa osoittaa rakkautta on erityisesti se seksi. Itselle rakkautta kuvastaa kumppanin halu keskustella, pitää hyvänä ilman ajatuksia seksistä ja toki kaikenlainen järkevä tasapuolisuus siinä suhteessa. Siitä ne seksihalut heräävät, kun huomaa olevansa ihmisenä toiselle merkityksellinen.

Mutta kun se on se miten miehet on keskimäärin biologisesti rakennettu. Ei sitä voi muuttaa noin vain vaikka miten haluaisi. Miehet nyt vain kokevat seksin yleensä todella merkitkselliseksi sen kannalta miten rakastetuksi he kokevat itsensä suhteessa. Näin se vain menee eikä sitä vastaan kannata potkia.

Siinä olet tietenkin ihan oikeassa että kaiken pitää olla molemminpuolista ja miehen pitää tietenkin tehdä kaikkensa jotta mysö nainen tuntisi olonsa suhteessa hyväksi ja tärkeäksi. Mutta ne jotka tuon tunteen aiheuttavat ovat naisille yleensä erilaisia kuin miehelle.

Jos mies ei pysty hyväksymään sitä, että keskivertonainen ei välttämättä ihan allekirjoita tuollaista, kannattaa ehkä ryhtyä parisuhteeseen miehen kanssa sitten.

Tästä voi nyt saada kuvan, että jotenkin väheksyn seksiä. Ei se niin mene, pidän siitä useimmiten itsekin, mutta tuollainen kapeakatseisuus vaan parisuhteessa ahdistaisi. Jokainen voi olla omalla käytöksellään ruokkia sitä halua ja intohimoa siinä suhteessa, eikä lukittautua sen vangiksi, että seksi on se oikea tapa osoittaa rakkautta, kun se parisuhde on joka päivä täynnä erilaisia tapoja (seksi vain yhtenä niistä) osoittaa tunteitaan, sitoutumistaan ja rakkauttaan kumppania kohtaan. Oli biologialtaan mies tai apina tai vaikka vaaleanpunainen lohikäärme.

Tämä. Todellakin kannattaa katsella peiliin, jos itselle seksi on ainoa merkityksellinen asia, minkä kokee rakkauden osoitukseksi. On varmasti ihan totta, että biologia pitkälle ohjaa, ja seksi voi tuntua tärkeimmältä ja parhaalta tavalta rakkautta osoittaa, mutta silti on melkoista kumppanin väheksymistä dissata niitä muita asioita, mitä parisuhteessa ihan päivittäin useimmat toisen eteen tekevät. Kannattaa pyrkiä hieman irti sieltä luolamiesmoodista, ja alkaa arvostaa vaikkapa sitä, että ruoka on valmiina pöydässä, kun tulee kotiin, yhtenä rakkauden tekona (ja kaikkia niitä kymmeniä ja satoja muita arkisia asioita).

Tässä nyt mennään kaksilla standardeilla miesten ja naisten suhteen. Miestä on ihan oikein vaatia unohtamaan se biologinen "luolamiesmoodi" ja löytää ne rakkauden osoitukset niistä asioista joilla nainen niitä haluaa osoittaa. Mutta naista ei saa kehottaa unohtamaan haluttomuuttansa koska se on sisäänrakennettu tunne jolle ei voi mitään? Ei kai se nyt voi koskea vain toista osapuolta että unohdetaan ne tunteet joita tuntee ja toimitaankin äkkiä toisin?

Niin että miehet on itsekkäitä mulkkuja ja sille ei voi mitään. Tätähän se male entitlement on. Koska se heppi nousee on saatava tyrkkiä sitä reikään halusipa toinen tai ei.kumppani on reikä jonka tehtävä on toimia runkkualustana ja tätä ei voi muuttaa.

No jos koet miehen biologisen olemuksen noin negatiivisena niin sille ei voi mitään. Mutta ei ole reilua vaatia miestä muuttamaan biologista olemustaan yhtään sen enempää kuin naistakaan saa vaatia. Jos naisen haluttomuus on vain asia jolle ei voi mitään niin miehen halukkuus on täysin vastaava asia.

Tuo taas vaan ajatuksena johtaa siihen, että jos naiset ja miehet ovat pohjimmiltaan biologisesti noin erilaisia, koko ajatus parisuhteesta on älytön. Kumpikaan ei voi saada sitä mitä haluaa. Harrastetaan seksiä sen verran, että saadaan lapset tehtyä ja mennään eri teille.

Biologisesti miehen kuuluukin haluta "koko ajan".

Naisen taas kuuluu haluta ovulaation aikaan. Raskaana ollessa haluamisella ei ole biologista merkitystä. Imettäessä kuuluukin olla haluton, jotta turvataan jälkeläisen ravinnon saanti.

Siinä teille ne biologiset lähtökohdat.

Toki kannattaa pyrkiä katsomaan asiaa vähän sitä kivikautta sivistyneemmin, mutta jos nyt välttämättä haluatte biologian tähän mukaan vetää, niin naisen haluttomuus on täsmälleen yhtä oikeutettua kuin miehen haluaminen. Ja toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.

Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan. 

Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.

Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.

Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.

Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.

Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?

Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä

Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.

Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.

Jos rakkautta on, eikä olla yhdessä vain tottumuksesta, kyllä se seksittömyys on silloin kahden kauppa. Siihen on joku henkinen tai fyysinen syy, ja parisuhteessa tätä tulisi rakentavasti ratkoa yhdessä. Syy voi olla hetkellinen (stressiä, huolia, kipuja, väsymystä whatever) tai pidempi (suhteessa kipeitä ratkomista vaativia asioita ihan muualla, esim) mutta yhtä kaikki siihen ei auta sen haluttoman syyllistäminen koskaan. Se on ykköstapa lopettaa vähäisetkin halut.

Siksi suosittelen kyllä pariterapiaa aika matalalla kynnyksellä, jos syy ei ole aivan ilmiselvä ja ohimenevä.

Enkä nyt tarkoita, etteikö haluissa voisi olla eriparisuutta, toinen haluaa päivittäin, toinen kerran viikossa, mutta näissä tapauksissa taas yleensä peiliin katselu (molemmilla) auttaa.

Ei se enemmän haluavankaan syyllistäminen mitään auta. Se on yksi varmimmista tavoista lopettaa myötätunto vähemmän haluavaa kohtaan.

Kenenkään syyllistäminen ei auta. 

Mutta en koe siinä mitään syyllistämistä, jos sanoo kumppanilleen, ettei halua seksiä. Vasta sitten, jos siitä alkaa kehitellä jotain draamaa, se voi muuttua syyllistämiseksi.

Ei siinäkään ole mitään syyllistämistä, että tekee aloitteen seksiin. Sen vaan moni haluton tulkitsee painostavaksi vonkaamiseksi. Samalla tavalla se enmmän haluava voi tulkita ne pakit hänen halujen mitätöinniksi/paheksumiseksi. Siksi olisikin tärkeää keskustella aiheesta eikä vain todeta, haluan / en halua.

Ihme vänkäämistä. Koko tämä keskustelu on niiden syyllistämistä, joilla on syystä tai toisesta pienemmät halut kuin kumppanillaan.

Minusta tämä ketju on yhtä hyvin niiden vänkäämistä joiden mielestä seksi on lopulta vain aika ikävä ja turha asia jota ei pidemmässä suhteessa juuri tarvitse olla. Paitsi niinä muutaminan harvoina hetkinä kun juuri heitä sattuu haluttamaan. Silloin toisen pitää ottaa kiitollisena vastaan se mitä annetaan ja olla taas loppuvuosi hiljaa.

Nytkin syyllistit.

Niin syyllistin ja ihan tarkoituksella. Kyllä jonkun pitää vähän herätellä teitä nykynaisia jotka eivät tajua että seksi on normaali osa jokapäiväistä elämää eikä mikään naistenlehtien hehkuttama ylimaallinen tapahtuma jossa torvet ja viulut soivat ja ruusun terälehtiä sataa sängylle. Eli siis joka voi sellaisena toteutua normaalissa elämässä korkeintaan kerran vuodessa.

Kyllä jonkun pitää sanoa teille suoraan että suurin osa miehistä tarvitsee sitä seksiä säännöllisesti ollakseen tyytyväisiä. Se on ihan yhtä lailla fakta kuin se että teitä ei aina haluta.

Se mies voi sitten ihan omin pikkukätösin hoitaa ongelmansa, tai pyrkiä toimimaan siten, että on aidosti haluttava. Jos oma maailmankatsomus pyrkii omien seksitarpeiden ympärillä, ei ole ihmekään, ettei seksiä tipu.

No ensinnäkin tiedät varmaan itsekin että se "omin käsin" ei juuriakan vastaa sitä että vierellä on oikea toinen ihminen. Toisekseen se "aidosti haluttavaksi" ryhtyminen on kovin vaikeaa jos se toinen ei edes osaa sanoa että miksi ei haluta. Jos olisikin ihan konkreettisiä asioita joita muuttamalla ne halut löytyisivät niin haluttomuutta olisi paljon vähemmän.

Näköjään on naisille hankala samaistua siihen että monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä. Jos vaadit toista muuttumaan "rakastettavammaksi" että rakastat häntä niin se ei kuulosta enää miltään oikealta rakkaudelta. Aivan samoin se että vaatii miestä muuttumaan haluttavammaksi on melko tylyä.

Kun nyt saisi teidät naiset ymmärtämään että kyse ei ole tässä "vain" seksistä vaan siitä miten rakastetuksi ja hyväksytyksi mies tuntee itsensä suhteessa.

No se mies voisi myös hieman pohtia, kuinka rakastetuksi nainen tuntee olonsa, jos oikea tapa osoittaa rakkautta on erityisesti se seksi. Itselle rakkautta kuvastaa kumppanin halu keskustella, pitää hyvänä ilman ajatuksia seksistä ja toki kaikenlainen järkevä tasapuolisuus siinä suhteessa. Siitä ne seksihalut heräävät, kun huomaa olevansa ihmisenä toiselle merkityksellinen.

Mutta kun se on se miten miehet on keskimäärin biologisesti rakennettu. Ei sitä voi muuttaa noin vain vaikka miten haluaisi. Miehet nyt vain kokevat seksin yleensä todella merkitkselliseksi sen kannalta miten rakastetuksi he kokevat itsensä suhteessa. Näin se vain menee eikä sitä vastaan kannata potkia.

Siinä olet tietenkin ihan oikeassa että kaiken pitää olla molemminpuolista ja miehen pitää tietenkin tehdä kaikkensa jotta mysö nainen tuntisi olonsa suhteessa hyväksi ja tärkeäksi. Mutta ne jotka tuon tunteen aiheuttavat ovat naisille yleensä erilaisia kuin miehelle.

Jos mies ei pysty hyväksymään sitä, että keskivertonainen ei välttämättä ihan allekirjoita tuollaista, kannattaa ehkä ryhtyä parisuhteeseen miehen kanssa sitten.

Tästä voi nyt saada kuvan, että jotenkin väheksyn seksiä. Ei se niin mene, pidän siitä useimmiten itsekin, mutta tuollainen kapeakatseisuus vaan parisuhteessa ahdistaisi. Jokainen voi olla omalla käytöksellään ruokkia sitä halua ja intohimoa siinä suhteessa, eikä lukittautua sen vangiksi, että seksi on se oikea tapa osoittaa rakkautta, kun se parisuhde on joka päivä täynnä erilaisia tapoja (seksi vain yhtenä niistä) osoittaa tunteitaan, sitoutumistaan ja rakkauttaan kumppania kohtaan. Oli biologialtaan mies tai apina tai vaikka vaaleanpunainen lohikäärme.

Tämä. Todellakin kannattaa katsella peiliin, jos itselle seksi on ainoa merkityksellinen asia, minkä kokee rakkauden osoitukseksi. On varmasti ihan totta, että biologia pitkälle ohjaa, ja seksi voi tuntua tärkeimmältä ja parhaalta tavalta rakkautta osoittaa, mutta silti on melkoista kumppanin väheksymistä dissata niitä muita asioita, mitä parisuhteessa ihan päivittäin useimmat toisen eteen tekevät. Kannattaa pyrkiä hieman irti sieltä luolamiesmoodista, ja alkaa arvostaa vaikkapa sitä, että ruoka on valmiina pöydässä, kun tulee kotiin, yhtenä rakkauden tekona (ja kaikkia niitä kymmeniä ja satoja muita arkisia asioita).

Tässä nyt mennään kaksilla standardeilla miesten ja naisten suhteen. Miestä on ihan oikein vaatia unohtamaan se biologinen "luolamiesmoodi" ja löytää ne rakkauden osoitukset niistä asioista joilla nainen niitä haluaa osoittaa. Mutta naista ei saa kehottaa unohtamaan haluttomuuttansa koska se on sisäänrakennettu tunne jolle ei voi mitään? Ei kai se nyt voi koskea vain toista osapuolta että unohdetaan ne tunteet joita tuntee ja toimitaankin äkkiä toisin?

Ei vaan täytyy tiedostaa, että seksi on YKSI tapa osoittaa rakkautta, mutta ei ainoa, ja sille toiselle se ei välttämättä edes ole se tärkein. Jos dissaa ne kaikki muut tavat, koska on vain ja ainoastaan se seksi (vaikka biologia sanoisi mitä), tulee samalla kyllä aika tehokkaasti dissanneeksi sen toisen ihmisenä.

Fyysinen haluaminen on asia, minkä tosiaan voi edelleenkin hoitaa pikkukätösillään. Se mitä henkisesti sitten kokee on taas asia, jota voi kehittää ymmärtämällä parisuhde on monitahoinen asia. Jos seksiä kuitenkin on joku ns järkeväksi katsottava määrä, voi yrittää ymmärtää sen, että niillä muillakin rakkaudenosoituksilla kenties voisi olla merkitystä sille henkiselle hyvinvoinnille. 

En minä dissaa muita tapoja. Mutta yritä nyt ymmärtää että joku tietty tapa kokea rakkautta on miehille ihan biologisesti sellainen että jos jää kokonaan (tai liikaa) sitä paitsi niin ne muut tavat eivät vain yksin riitä. Eivät ne omat kätöset korvaa tätä sen kummemmin kuin vaikka puhekumppania kaipaavalla itsekseen puhuminen keskustelun tarvetta.

Kuitenkin kirjoitit (tai joku muu) tuossa aiemmin: "monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä". Kyllähän siihen on sisään rakennettu se ajatus, että muut tavat osoittaa rakkautta eivät merkitse juurikaan. Ja jos nyt Joonaksen tapaukseen viitatataan, hänen liittonsa ei ollut seksitön, vaan seksiä oli se noin kaksi kertaa kuukaudessa kuitenkin, eli ei voida millään puhua seksittömyydestä, minkä tottakai ymmärtäisin, että on ongelma, jos päätös siitä ei ole yhteinen.

Eli jos hypoteettisesti ajatellen Joonaksen vaimo olisi hyvä keskustelija, Joonasta miellyttävä huumorintaju, hän huomioisi pienillä teoilla miestään arjessa, hoitaisi arjen asioita tasapuolisesti, halailisi ja muuten tykkäisi olla lähekkäin jne, olisiko tuo väärin ja huonosti osoitettua rakkautta? (mehän emme lopultakaan tiedä missä kunnossa tuo liitto muuten on, joten tämä silkkaa arvailua)

Yhtä hyvin voisin väittää että sinulla on tulkinnassasi sisäänrakennettuna ajatus että koska muitakin tapoja osoittaa rakkautta on, ei silloin tarvitse rakkautta osoittaa tavalla jota se toinen eniten kaipaisi.

Mutta en siis koskaan ole sanonut ettei muilla tavoilla olisi merkitystä tai että ne eivät olisi tärkeitä. On kuitenkin se tietty tapa joka on niin perustavanlaatuisesti ainutkaatuinen että muiden tapojen on hankala korvata sitä kokonaan niin että sitä ei enää kovasti kaipaisi.

Miksi sinulla ja monilla muilla on niin suuri halu kiertää tämä kysymys koko ajan? Siksikö että teidän ei tarvitsisi tyydyttää tätä rakkauden tarvetta vaan voisitte hyvällä omallatunnolla keskittyä niihin tapoihin joita itse haluatte?

Ei, edelleen minä en väheksy seksiä yhtenä rakkauden muotona, mutta se riippuvaisuus seksistä on asia, joka minua ahdistaa. Mitä jos tulisi jokin fyysinen vamma, esimerkiksi, olisiko rakkaus kuollut siihen paikkaan? Se on ajatuksena pelottava ja kyseenalaistaa kumppanin motiivit sitoutua liittoon.

Mutta nyt ei myöskään puhuta omasta liitostani, koska meillä on molempia tyydyttävä seksielämä. Nyt puhutaan siitä, että tässä Joonaksen liitossa kuitenkin seksiä oli jonkinlainen määrä - ei sinänsä runsas, mutta ei missään nimessä myöskään olematon. Miksi sinä kuitenkin puhut naisista, jotka eivät koskaan halua ja täysin seksittömistä liitoista?

Se ei kuitenkaan muutu ahdistumalla että se seksi rakkaudenosoituksena on monille miehille erittäin tärkeää. Eikä se tarkoita ettei voisi elää ilman jos toinen vaikka vammautuisi tai että rakkaus loppuisi siihen. Mutta se rakkaus muuttuisi. Aivan kuten jos puolisosi menettäisi vaikkapa kykynsä kommonikoida kanssasi niin suhteenne ja rakkautenne olisi hyvin erilainen sen jälkeen koska kommunikaatio on niin tärkeää. Ei sekään rakkauttasi lopettaisi mutta se muuttaisi muotoaan ja myös menettäisi jotain tärkeää.

Edelleenkään en sano etteikö liitto voisi olla hyvä vaikka seksiä ei olisi paljon. Yritän vain selittää että se on kuitenkin isolle osalle miehiä tärkeydeltään erilainen kuin naisille ja siksi naisten on selvästikin hankala samaistua siihen mitä se miehille merkitsee. Ja siksi naiset halposti väheksyvät sitä varmaan ihan ilman sen kummempaa tarkoitusta koska eivät itse koe samoin.