Lue keskustelun säännöt.
IS: Joonaksella on seksiä puolisonsa kanssa kaksi kertaa kuukaudessa – ”hyvällä tuurilla”.
24.05.2020 |
– Se riippuu omasta jaksamisesta ja mielenkiinnosta, että jaksanko lähteä yrittämään vai toteanko vain, että on helpompi käydä nukkumaan.
Miten tällainen parisuhde voi toimia?
Kommentit (779)
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan miten suuria kompromisseja tekee ja miten ne kokee. Monesti moni kompromissi on parempi kuin koko suhteen ja sitä kautta usein koko perheen rikkominen. Siinäkin menee rikkoo paljon enemmän kuin rakentaa.
Ainakin minun parisuhdetarpeeni ovat sen verran yksinkertaisia, että sopiva tyyppi pystyy niihin aivan hyvin vastaamaan. Jos tarvitsen noin viittä asiaa ollakseni tyytyväinen parisuhteeseen, niin en kyllä tyydy suhteeseen, joissa niistä toteutuu vain kolme tai neljä. Ei tuollaiseen tyytymisessä ole minusta mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju antaa aika surullisen kuvan monien suomalaisten seksielämästä. Hauttomuutta on paljon ja aika vähän halua tehdä asialle mitään. Puhumattakaan että ymmärrettäisiin seksin vaikutuksia parisuhteelle.
Ja ainoa ratkaisu ongelmiin on että erotaaan ja etsitään sopivampi kumppani.
Pöh, tässä ketjussa on nyt vastakkain seksittömyys ja jatkuva haluaminen. Useimmat liitot ovat jotain siltä väliltä, halun määrä vaihtelee elämänvaiheesta riippuen, mutta tilanne ei ole mitenkään surkea. Ja jokainen kyllä elämässään jossain vaiheessa kokee haluttomuutta.
Lopulta näitä täysin seksittömiä liittoja (jos se ei ole molempien tahto) ei varmasti kovinkaan paljoa ole. Kuten ei niitäkään, missä joka päivä pitää monta kertaa jyystää.
Miten olet tuollaiseen kuvaan päätynyt? Minusta täällä on vastakkain seksittömyys ja se että löydetään kohtuullinen kompromissi. Osan mielestä seksissä ei voi tehdä koskaan mitään kompromissia ja toisten mielestä voi. Ja tuo kompromissi on tuskin jatkuva haluaminen koska se ei ole mikään kompromissi.
Siitä, että suurin osa ihmisistä haluaa ainakin välillä. On aika vähän sellaisia (vaikka heitäkin on), jotka eivät haluaisi koskaan. Silti tässä ketjussa haluttomuus leimataan samaksi kuin ei koskaan olisi seksiä. Olihan tuolla iltasanomien pariskunnallakin sitä kuitenkin sen 2krt kuukaudessa.
Eli lopulta tässä nyt vängätään tyyliin onko x krt kuussa parempi vai huonompi kuin x krt viikossa. Silti keskustelu kärjistyy siihen, että ollaan täysin seksittömiä tai halutaan koko ajan. Jos joku sanoo kokevansa haluttomuutta, hän on viallinen, ei rakasta ja mitä kaikkea roskaa.
Vaikka sekä haluaminen että haluttomuus ovat elämän aikana vaihtelevia luonnollisia tiloja. Ja valtaosassa parisuhteita seksiä on sen verran, että parisuhteen osapuolet pystyvät elämään sen määrän kanssa.
Sellaista en ole huomannut. PIkemminkin kyse on siitä, mitä tehdään jos toinen kokee seksin vähyyden selkeästi vaikeaksi ja itseään ja hyvinvointiaan haittaavaksi asiaksi. Pitääkö silloin toisen tulla yhtään vastaan vai ei. Harvoin silloinkaan kyse on täydellisestä haluttomuudesta mutta niin merkittävästä erosta haluissa että se haittaa selkeäsi sen halukkaamman kokemusta parisuhteen tyydyttävyydestä.
Ei pidä. Seksiä ei pidä antaa haluttomana, koska lopulta se rikkoo sitä parisuhdetta enemmän. Ei tämä voi olla niin vaikeaa ymmärtää, eikä edes sille halukkaalle vastentahtoinen seksi voi olla tyydyttävää.
Kyllä sen ratkaisun pitää löytyä joko siitä, että yhdessä saadaan avattua haluttomuuden syitä ja työstettyä niitä pois. Tai sitten siitä, että tyydytään tilanteeseen kuten se on, koska suhteessa on muuten riittävästi hyvää (ja sen parisuhdeseksin lisäksi sitten hoidetaan tarpeita itsetyydytyksen kautta). Tai sitten lähdetään eri teille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju antaa aika surullisen kuvan monien suomalaisten seksielämästä. Hauttomuutta on paljon ja aika vähän halua tehdä asialle mitään. Puhumattakaan että ymmärrettäisiin seksin vaikutuksia parisuhteelle.
Ja ainoa ratkaisu ongelmiin on että erotaaan ja etsitään sopivampi kumppani.
Pöh, tässä ketjussa on nyt vastakkain seksittömyys ja jatkuva haluaminen. Useimmat liitot ovat jotain siltä väliltä, halun määrä vaihtelee elämänvaiheesta riippuen, mutta tilanne ei ole mitenkään surkea. Ja jokainen kyllä elämässään jossain vaiheessa kokee haluttomuutta.
Lopulta näitä täysin seksittömiä liittoja (jos se ei ole molempien tahto) ei varmasti kovinkaan paljoa ole. Kuten ei niitäkään, missä joka päivä pitää monta kertaa jyystää.
Miten olet tuollaiseen kuvaan päätynyt? Minusta täällä on vastakkain seksittömyys ja se että löydetään kohtuullinen kompromissi. Osan mielestä seksissä ei voi tehdä koskaan mitään kompromissia ja toisten mielestä voi. Ja tuo kompromissi on tuskin jatkuva haluaminen koska se ei ole mikään kompromissi.
Siitä, että suurin osa ihmisistä haluaa ainakin välillä. On aika vähän sellaisia (vaikka heitäkin on), jotka eivät haluaisi koskaan. Silti tässä ketjussa haluttomuus leimataan samaksi kuin ei koskaan olisi seksiä. Olihan tuolla iltasanomien pariskunnallakin sitä kuitenkin sen 2krt kuukaudessa.
Eli lopulta tässä nyt vängätään tyyliin onko x krt kuussa parempi vai huonompi kuin x krt viikossa. Silti keskustelu kärjistyy siihen, että ollaan täysin seksittömiä tai halutaan koko ajan. Jos joku sanoo kokevansa haluttomuutta, hän on viallinen, ei rakasta ja mitä kaikkea roskaa.
Vaikka sekä haluaminen että haluttomuus ovat elämän aikana vaihtelevia luonnollisia tiloja. Ja valtaosassa parisuhteita seksiä on sen verran, että parisuhteen osapuolet pystyvät elämään sen määrän kanssa.
Sellaista en ole huomannut. PIkemminkin kyse on siitä, mitä tehdään jos toinen kokee seksin vähyyden selkeästi vaikeaksi ja itseään ja hyvinvointiaan haittaavaksi asiaksi. Pitääkö silloin toisen tulla yhtään vastaan vai ei. Harvoin silloinkaan kyse on täydellisestä haluttomuudesta mutta niin merkittävästä erosta haluissa että se haittaa selkeäsi sen halukkaamman kokemusta parisuhteen tyydyttävyydestä.
Ei pidä. Seksiä ei pidä antaa haluttomana, koska lopulta se rikkoo sitä parisuhdetta enemmän. Ei tämä voi olla niin vaikeaa ymmärtää, eikä edes sille halukkaalle vastentahtoinen seksi voi olla tyydyttävää.
Kyllä sen ratkaisun pitää löytyä joko siitä, että yhdessä saadaan avattua haluttomuuden syitä ja työstettyä niitä pois. Tai sitten siitä, että tyydytään tilanteeseen kuten se on, koska suhteessa on muuten riittävästi hyvää (ja sen parisuhdeseksin lisäksi sitten hoidetaan tarpeita itsetyydytyksen kautta). Tai sitten lähdetään eri teille.
Tässä on juuri se kohta jossa osapuolet puhuvat jatkuvasti toistena ohi. Toinen näkee että on vain kaksi ääripäätä, halukas ja haluton, eikä niiden välillä ole mitään. Toinen taas näkee että siinä on välillä melkoinen kirjo erilaisia mielentiloja ja sieltä voi hyvinkin löytyä tapa jota se haluttomampikaan ei koe epämielyttäväksi ja itseään loukkaavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju antaa aika surullisen kuvan monien suomalaisten seksielämästä. Hauttomuutta on paljon ja aika vähän halua tehdä asialle mitään. Puhumattakaan että ymmärrettäisiin seksin vaikutuksia parisuhteelle.
Ja ainoa ratkaisu ongelmiin on että erotaaan ja etsitään sopivampi kumppani.
Pöh, tässä ketjussa on nyt vastakkain seksittömyys ja jatkuva haluaminen. Useimmat liitot ovat jotain siltä väliltä, halun määrä vaihtelee elämänvaiheesta riippuen, mutta tilanne ei ole mitenkään surkea. Ja jokainen kyllä elämässään jossain vaiheessa kokee haluttomuutta.
Lopulta näitä täysin seksittömiä liittoja (jos se ei ole molempien tahto) ei varmasti kovinkaan paljoa ole. Kuten ei niitäkään, missä joka päivä pitää monta kertaa jyystää.
Miten olet tuollaiseen kuvaan päätynyt? Minusta täällä on vastakkain seksittömyys ja se että löydetään kohtuullinen kompromissi. Osan mielestä seksissä ei voi tehdä koskaan mitään kompromissia ja toisten mielestä voi. Ja tuo kompromissi on tuskin jatkuva haluaminen koska se ei ole mikään kompromissi.
Siitä, että suurin osa ihmisistä haluaa ainakin välillä. On aika vähän sellaisia (vaikka heitäkin on), jotka eivät haluaisi koskaan. Silti tässä ketjussa haluttomuus leimataan samaksi kuin ei koskaan olisi seksiä. Olihan tuolla iltasanomien pariskunnallakin sitä kuitenkin sen 2krt kuukaudessa.
Eli lopulta tässä nyt vängätään tyyliin onko x krt kuussa parempi vai huonompi kuin x krt viikossa. Silti keskustelu kärjistyy siihen, että ollaan täysin seksittömiä tai halutaan koko ajan. Jos joku sanoo kokevansa haluttomuutta, hän on viallinen, ei rakasta ja mitä kaikkea roskaa.
Vaikka sekä haluaminen että haluttomuus ovat elämän aikana vaihtelevia luonnollisia tiloja. Ja valtaosassa parisuhteita seksiä on sen verran, että parisuhteen osapuolet pystyvät elämään sen määrän kanssa.
Sellaista en ole huomannut. PIkemminkin kyse on siitä, mitä tehdään jos toinen kokee seksin vähyyden selkeästi vaikeaksi ja itseään ja hyvinvointiaan haittaavaksi asiaksi. Pitääkö silloin toisen tulla yhtään vastaan vai ei. Harvoin silloinkaan kyse on täydellisestä haluttomuudesta mutta niin merkittävästä erosta haluissa että se haittaa selkeäsi sen halukkaamman kokemusta parisuhteen tyydyttävyydestä.
Ei pidä. Seksiä ei pidä antaa haluttomana, koska lopulta se rikkoo sitä parisuhdetta enemmän. Ei tämä voi olla niin vaikeaa ymmärtää, eikä edes sille halukkaalle vastentahtoinen seksi voi olla tyydyttävää.
Kyllä sen ratkaisun pitää löytyä joko siitä, että yhdessä saadaan avattua haluttomuuden syitä ja työstettyä niitä pois. Tai sitten siitä, että tyydytään tilanteeseen kuten se on, koska suhteessa on muuten riittävästi hyvää (ja sen parisuhdeseksin lisäksi sitten hoidetaan tarpeita itsetyydytyksen kautta). Tai sitten lähdetään eri teille.
Tässä on juuri se kohta jossa osapuolet puhuvat jatkuvasti toistena ohi. Toinen näkee että on vain kaksi ääripäätä, halukas ja haluton, eikä niiden välillä ole mitään. Toinen taas näkee että siinä on välillä melkoinen kirjo erilaisia mielentiloja ja sieltä voi hyvinkin löytyä tapa jota se haluttomampikaan ei koe epämielyttäväksi ja itseään loukkaavaksi.
Niinhän niitä on. Se ei poista silti sitä, että todellinen haluttomuus ilman mitään lämmittelymahdollisuuksia on ihan todellinen tunne, ja aivan varmasti valtaosa kokee sitä aina välillä. Ja sitäkin pitää osata kunnioittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju antaa aika surullisen kuvan monien suomalaisten seksielämästä. Hauttomuutta on paljon ja aika vähän halua tehdä asialle mitään. Puhumattakaan että ymmärrettäisiin seksin vaikutuksia parisuhteelle.
Ja ainoa ratkaisu ongelmiin on että erotaaan ja etsitään sopivampi kumppani.
Pöh, tässä ketjussa on nyt vastakkain seksittömyys ja jatkuva haluaminen. Useimmat liitot ovat jotain siltä väliltä, halun määrä vaihtelee elämänvaiheesta riippuen, mutta tilanne ei ole mitenkään surkea. Ja jokainen kyllä elämässään jossain vaiheessa kokee haluttomuutta.
Lopulta näitä täysin seksittömiä liittoja (jos se ei ole molempien tahto) ei varmasti kovinkaan paljoa ole. Kuten ei niitäkään, missä joka päivä pitää monta kertaa jyystää.
Miten olet tuollaiseen kuvaan päätynyt? Minusta täällä on vastakkain seksittömyys ja se että löydetään kohtuullinen kompromissi. Osan mielestä seksissä ei voi tehdä koskaan mitään kompromissia ja toisten mielestä voi. Ja tuo kompromissi on tuskin jatkuva haluaminen koska se ei ole mikään kompromissi.
Siitä, että suurin osa ihmisistä haluaa ainakin välillä. On aika vähän sellaisia (vaikka heitäkin on), jotka eivät haluaisi koskaan. Silti tässä ketjussa haluttomuus leimataan samaksi kuin ei koskaan olisi seksiä. Olihan tuolla iltasanomien pariskunnallakin sitä kuitenkin sen 2krt kuukaudessa.
Eli lopulta tässä nyt vängätään tyyliin onko x krt kuussa parempi vai huonompi kuin x krt viikossa. Silti keskustelu kärjistyy siihen, että ollaan täysin seksittömiä tai halutaan koko ajan. Jos joku sanoo kokevansa haluttomuutta, hän on viallinen, ei rakasta ja mitä kaikkea roskaa.
Vaikka sekä haluaminen että haluttomuus ovat elämän aikana vaihtelevia luonnollisia tiloja. Ja valtaosassa parisuhteita seksiä on sen verran, että parisuhteen osapuolet pystyvät elämään sen määrän kanssa.
Sellaista en ole huomannut. PIkemminkin kyse on siitä, mitä tehdään jos toinen kokee seksin vähyyden selkeästi vaikeaksi ja itseään ja hyvinvointiaan haittaavaksi asiaksi. Pitääkö silloin toisen tulla yhtään vastaan vai ei. Harvoin silloinkaan kyse on täydellisestä haluttomuudesta mutta niin merkittävästä erosta haluissa että se haittaa selkeäsi sen halukkaamman kokemusta parisuhteen tyydyttävyydestä.
Ei pidä. Seksiä ei pidä antaa haluttomana, koska lopulta se rikkoo sitä parisuhdetta enemmän. Ei tämä voi olla niin vaikeaa ymmärtää, eikä edes sille halukkaalle vastentahtoinen seksi voi olla tyydyttävää.
Kyllä sen ratkaisun pitää löytyä joko siitä, että yhdessä saadaan avattua haluttomuuden syitä ja työstettyä niitä pois. Tai sitten siitä, että tyydytään tilanteeseen kuten se on, koska suhteessa on muuten riittävästi hyvää (ja sen parisuhdeseksin lisäksi sitten hoidetaan tarpeita itsetyydytyksen kautta). Tai sitten lähdetään eri teille.
Tässä on juuri se kohta jossa osapuolet puhuvat jatkuvasti toistena ohi. Toinen näkee että on vain kaksi ääripäätä, halukas ja haluton, eikä niiden välillä ole mitään. Toinen taas näkee että siinä on välillä melkoinen kirjo erilaisia mielentiloja ja sieltä voi hyvinkin löytyä tapa jota se haluttomampikaan ei koe epämielyttäväksi ja itseään loukkaavaksi.
Niinhän niitä on. Se ei poista silti sitä, että todellinen haluttomuus ilman mitään lämmittelymahdollisuuksia on ihan todellinen tunne, ja aivan varmasti valtaosa kokee sitä aina välillä. Ja sitäkin pitää osata kunnioittaa.
Luonnollisestikin. Mutta jos siinä parisuhteessa pyritään sen kumppanin hyvään, eteen tuleva "hyvä hetki" käytetään sitten hyväksi. Jos esim. itselläni on ollut pidempi haluton kausi (joita valitettavasti aina välillä on), pyrin kyllä havainnoimaan että milloin voisi olla sen keskellä se vähän parempi päivä että voisi sitä puolisoakin muistaa helliä. Se ei ole vielä sellainen että itse olisi kauhean himokas, ehkä ennemminkin "neutraali". Tavallisena kautena en sellaisen päivävänä ajattelisi vielä seksiä yhtään mutta kesken kuivan kauden se kyllä kannattaa ihan sen puolisonkin hyvinvoinnin takia käyttää hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju antaa aika surullisen kuvan monien suomalaisten seksielämästä. Hauttomuutta on paljon ja aika vähän halua tehdä asialle mitään. Puhumattakaan että ymmärrettäisiin seksin vaikutuksia parisuhteelle.
Ja ainoa ratkaisu ongelmiin on että erotaaan ja etsitään sopivampi kumppani.
Pöh, tässä ketjussa on nyt vastakkain seksittömyys ja jatkuva haluaminen. Useimmat liitot ovat jotain siltä väliltä, halun määrä vaihtelee elämänvaiheesta riippuen, mutta tilanne ei ole mitenkään surkea. Ja jokainen kyllä elämässään jossain vaiheessa kokee haluttomuutta.
Lopulta näitä täysin seksittömiä liittoja (jos se ei ole molempien tahto) ei varmasti kovinkaan paljoa ole. Kuten ei niitäkään, missä joka päivä pitää monta kertaa jyystää.
Miten olet tuollaiseen kuvaan päätynyt? Minusta täällä on vastakkain seksittömyys ja se että löydetään kohtuullinen kompromissi. Osan mielestä seksissä ei voi tehdä koskaan mitään kompromissia ja toisten mielestä voi. Ja tuo kompromissi on tuskin jatkuva haluaminen koska se ei ole mikään kompromissi.
Siitä, että suurin osa ihmisistä haluaa ainakin välillä. On aika vähän sellaisia (vaikka heitäkin on), jotka eivät haluaisi koskaan. Silti tässä ketjussa haluttomuus leimataan samaksi kuin ei koskaan olisi seksiä. Olihan tuolla iltasanomien pariskunnallakin sitä kuitenkin sen 2krt kuukaudessa.
Eli lopulta tässä nyt vängätään tyyliin onko x krt kuussa parempi vai huonompi kuin x krt viikossa. Silti keskustelu kärjistyy siihen, että ollaan täysin seksittömiä tai halutaan koko ajan. Jos joku sanoo kokevansa haluttomuutta, hän on viallinen, ei rakasta ja mitä kaikkea roskaa.
Vaikka sekä haluaminen että haluttomuus ovat elämän aikana vaihtelevia luonnollisia tiloja. Ja valtaosassa parisuhteita seksiä on sen verran, että parisuhteen osapuolet pystyvät elämään sen määrän kanssa.
Sellaista en ole huomannut. PIkemminkin kyse on siitä, mitä tehdään jos toinen kokee seksin vähyyden selkeästi vaikeaksi ja itseään ja hyvinvointiaan haittaavaksi asiaksi. Pitääkö silloin toisen tulla yhtään vastaan vai ei. Harvoin silloinkaan kyse on täydellisestä haluttomuudesta mutta niin merkittävästä erosta haluissa että se haittaa selkeäsi sen halukkaamman kokemusta parisuhteen tyydyttävyydestä.
Ei pidä. Seksiä ei pidä antaa haluttomana, koska lopulta se rikkoo sitä parisuhdetta enemmän. Ei tämä voi olla niin vaikeaa ymmärtää, eikä edes sille halukkaalle vastentahtoinen seksi voi olla tyydyttävää.
Kyllä sen ratkaisun pitää löytyä joko siitä, että yhdessä saadaan avattua haluttomuuden syitä ja työstettyä niitä pois. Tai sitten siitä, että tyydytään tilanteeseen kuten se on, koska suhteessa on muuten riittävästi hyvää (ja sen parisuhdeseksin lisäksi sitten hoidetaan tarpeita itsetyydytyksen kautta). Tai sitten lähdetään eri teille.
Tässä on juuri se kohta jossa osapuolet puhuvat jatkuvasti toistena ohi. Toinen näkee että on vain kaksi ääripäätä, halukas ja haluton, eikä niiden välillä ole mitään. Toinen taas näkee että siinä on välillä melkoinen kirjo erilaisia mielentiloja ja sieltä voi hyvinkin löytyä tapa jota se haluttomampikaan ei koe epämielyttäväksi ja itseään loukkaavaksi.
Niinhän niitä on. Se ei poista silti sitä, että todellinen haluttomuus ilman mitään lämmittelymahdollisuuksia on ihan todellinen tunne, ja aivan varmasti valtaosa kokee sitä aina välillä. Ja sitäkin pitää osata kunnioittaa.
Kyllä, nimenomaan välillä. Jos kuitenkin ihmisen seksuaalisuutta määrittää vain ja ainoastaan kaksi tilaa, halukas ja täydellisen haluton aina siinä välillä, niin kyllä se asettaa aika lailla haasteita tyydyttävälle seksielämälle. Kehtaisin väittää että valtaosa ihmisistä ei ole jatkuvasti niiden halun hetkien välillä täysin haluttomia vaan kyllä siellä olisi tilaa sille seksillekin jos se ajatusmaailma olisi vähemmän itsekeskeinen ja seksikielteinen.
Useimmat haluttomat kumppanit ovat haluttomia vain, mitä tulee senhetkiseen kumppaniin. On todella yleistä, että seuraavassa suhteessa (tai toisen samanaikaisen kumppanin kanssa) haluja kyllä löytyy vaikka kuinka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä huomata, että näin nelikymppisenä EVVK tämä aihe. Tulin kuitenkin kommentoimaan.
Mies, 40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju antaa aika surullisen kuvan monien suomalaisten seksielämästä. Hauttomuutta on paljon ja aika vähän halua tehdä asialle mitään. Puhumattakaan että ymmärrettäisiin seksin vaikutuksia parisuhteelle.
Ja ainoa ratkaisu ongelmiin on että erotaaan ja etsitään sopivampi kumppani.
Pöh, tässä ketjussa on nyt vastakkain seksittömyys ja jatkuva haluaminen. Useimmat liitot ovat jotain siltä väliltä, halun määrä vaihtelee elämänvaiheesta riippuen, mutta tilanne ei ole mitenkään surkea. Ja jokainen kyllä elämässään jossain vaiheessa kokee haluttomuutta.
Lopulta näitä täysin seksittömiä liittoja (jos se ei ole molempien tahto) ei varmasti kovinkaan paljoa ole. Kuten ei niitäkään, missä joka päivä pitää monta kertaa jyystää.
Miten olet tuollaiseen kuvaan päätynyt? Minusta täällä on vastakkain seksittömyys ja se että löydetään kohtuullinen kompromissi. Osan mielestä seksissä ei voi tehdä koskaan mitään kompromissia ja toisten mielestä voi. Ja tuo kompromissi on tuskin jatkuva haluaminen koska se ei ole mikään kompromissi.
Siitä, että suurin osa ihmisistä haluaa ainakin välillä. On aika vähän sellaisia (vaikka heitäkin on), jotka eivät haluaisi koskaan. Silti tässä ketjussa haluttomuus leimataan samaksi kuin ei koskaan olisi seksiä. Olihan tuolla iltasanomien pariskunnallakin sitä kuitenkin sen 2krt kuukaudessa.
Eli lopulta tässä nyt vängätään tyyliin onko x krt kuussa parempi vai huonompi kuin x krt viikossa. Silti keskustelu kärjistyy siihen, että ollaan täysin seksittömiä tai halutaan koko ajan. Jos joku sanoo kokevansa haluttomuutta, hän on viallinen, ei rakasta ja mitä kaikkea roskaa.
Vaikka sekä haluaminen että haluttomuus ovat elämän aikana vaihtelevia luonnollisia tiloja. Ja valtaosassa parisuhteita seksiä on sen verran, että parisuhteen osapuolet pystyvät elämään sen määrän kanssa.
Sellaista en ole huomannut. PIkemminkin kyse on siitä, mitä tehdään jos toinen kokee seksin vähyyden selkeästi vaikeaksi ja itseään ja hyvinvointiaan haittaavaksi asiaksi. Pitääkö silloin toisen tulla yhtään vastaan vai ei. Harvoin silloinkaan kyse on täydellisestä haluttomuudesta mutta niin merkittävästä erosta haluissa että se haittaa selkeäsi sen halukkaamman kokemusta parisuhteen tyydyttävyydestä.
Ei pidä. Seksiä ei pidä antaa haluttomana, koska lopulta se rikkoo sitä parisuhdetta enemmän. Ei tämä voi olla niin vaikeaa ymmärtää, eikä edes sille halukkaalle vastentahtoinen seksi voi olla tyydyttävää.
Kyllä sen ratkaisun pitää löytyä joko siitä, että yhdessä saadaan avattua haluttomuuden syitä ja työstettyä niitä pois. Tai sitten siitä, että tyydytään tilanteeseen kuten se on, koska suhteessa on muuten riittävästi hyvää (ja sen parisuhdeseksin lisäksi sitten hoidetaan tarpeita itsetyydytyksen kautta). Tai sitten lähdetään eri teille.
Tässä on juuri se kohta jossa osapuolet puhuvat jatkuvasti toistena ohi. Toinen näkee että on vain kaksi ääripäätä, halukas ja haluton, eikä niiden välillä ole mitään. Toinen taas näkee että siinä on välillä melkoinen kirjo erilaisia mielentiloja ja sieltä voi hyvinkin löytyä tapa jota se haluttomampikaan ei koe epämielyttäväksi ja itseään loukkaavaksi.
Niinhän niitä on. Se ei poista silti sitä, että todellinen haluttomuus ilman mitään lämmittelymahdollisuuksia on ihan todellinen tunne, ja aivan varmasti valtaosa kokee sitä aina välillä. Ja sitäkin pitää osata kunnioittaa.
Käsittääkseni nyt ei ole ollut puhe täydellisestä haluttomuudesta vaan siitä että seksin määrä on suhteessa pitkällä aikavälillä jatkuvasti huomattavasti vähäisempi kuin mitä toinen haluaisi. Eli seksiä on säännöllisestikin edes jonkin verran mutta siis säännöllisen vähän. Tämä ei ole mitään varsinaista haluttomuutta vaan halujen eriparisuutta. Ja siinä on paljon helpompi löytää korjaavia toimia ja kompromisseja kuin tilanteessa jossa toinen on kroonisesti haluton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä huomata, että näin nelikymppisenä EVVK tämä aihe. Tulin kuitenkin kommentoimaan.
Mies, 40
Sitä ne matalat testot teettävät.
Meillä ei nykyään kovinkaan usein kikkelipimppiseksiä ole (muuta hellyyttä kyllä paljon), mutta se ei todellakaan ole sellainen asia minkä takia eroaisin vaimostani ja perheestäni. Ei helvetti...ei vaan jaksa enää etsiä jotain uutta suhdetta pelkästään seksin takia ja aloitta kaikki alusta. Ei vaan kiinnosta enää. En ole enää 25-v. Eikä kiinnosta tippaakaan jonkun toisen uusiokersat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei nykyään kovinkaan usein kikkelipimppiseksiä ole (muuta hellyyttä kyllä paljon), mutta se ei todellakaan ole sellainen asia minkä takia eroaisin vaimostani ja perheestäni. Ei helvetti...ei vaan jaksa enää etsiä jotain uutta suhdetta pelkästään seksin takia ja aloitta kaikki alusta. Ei vaan kiinnosta enää. En ole enää 25-v. Eikä kiinnosta tippaakaan jonkun toisen uusiokersat.
No ei kai siinä mitään jos asia ei sinua liikaa haittaa. Joitain muita kyllä haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei nykyään kovinkaan usein kikkelipimppiseksiä ole (muuta hellyyttä kyllä paljon), mutta se ei todellakaan ole sellainen asia minkä takia eroaisin vaimostani ja perheestäni. Ei helvetti...ei vaan jaksa enää etsiä jotain uutta suhdetta pelkästään seksin takia ja aloitta kaikki alusta. Ei vaan kiinnosta enää. En ole enää 25-v. Eikä kiinnosta tippaakaan jonkun toisen uusiokersat.
Uusiokersat? En minä ainakaan ole kiinnostunut sen enempää seksittömistä suhteista kuin yh-äitien tapailustakaan, mutta ei se ole koskaan ollut mikään ongelma. Lapsettomia, korkalibidoisia ja seksuaalisesti ekspressiivisiä naisia on vaikka kuinka.
Etkä sinä perheestäsi eroa saa vaikka haluaisitkin, vaimosta vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useimmat haluttomat kumppanit ovat haluttomia vain, mitä tulee senhetkiseen kumppaniin. On todella yleistä, että seuraavassa suhteessa (tai toisen samanaikaisen kumppanin kanssa) haluja kyllä löytyy vaikka kuinka.
Tämän takiahan ei nimenomaan kannata alkaa kiviä kääntelemään, jos et enää sytytä kumppaniasi. Todennäköisesti se liekki teidän väliltänne on vain sammunut. Jonkun toisen kanssa natsaa todennäköisesti paremmin. Suhteen päättäminen on usein molempien etu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju antaa aika surullisen kuvan monien suomalaisten seksielämästä. Hauttomuutta on paljon ja aika vähän halua tehdä asialle mitään. Puhumattakaan että ymmärrettäisiin seksin vaikutuksia parisuhteelle.
Ja ainoa ratkaisu ongelmiin on että erotaaan ja etsitään sopivampi kumppani.
Pöh, tässä ketjussa on nyt vastakkain seksittömyys ja jatkuva haluaminen. Useimmat liitot ovat jotain siltä väliltä, halun määrä vaihtelee elämänvaiheesta riippuen, mutta tilanne ei ole mitenkään surkea. Ja jokainen kyllä elämässään jossain vaiheessa kokee haluttomuutta.
Lopulta näitä täysin seksittömiä liittoja (jos se ei ole molempien tahto) ei varmasti kovinkaan paljoa ole. Kuten ei niitäkään, missä joka päivä pitää monta kertaa jyystää.
Miten olet tuollaiseen kuvaan päätynyt? Minusta täällä on vastakkain seksittömyys ja se että löydetään kohtuullinen kompromissi. Osan mielestä seksissä ei voi tehdä koskaan mitään kompromissia ja toisten mielestä voi. Ja tuo kompromissi on tuskin jatkuva haluaminen koska se ei ole mikään kompromissi.
Siitä, että suurin osa ihmisistä haluaa ainakin välillä. On aika vähän sellaisia (vaikka heitäkin on), jotka eivät haluaisi koskaan. Silti tässä ketjussa haluttomuus leimataan samaksi kuin ei koskaan olisi seksiä. Olihan tuolla iltasanomien pariskunnallakin sitä kuitenkin sen 2krt kuukaudessa.
Eli lopulta tässä nyt vängätään tyyliin onko x krt kuussa parempi vai huonompi kuin x krt viikossa. Silti keskustelu kärjistyy siihen, että ollaan täysin seksittömiä tai halutaan koko ajan. Jos joku sanoo kokevansa haluttomuutta, hän on viallinen, ei rakasta ja mitä kaikkea roskaa.
Vaikka sekä haluaminen että haluttomuus ovat elämän aikana vaihtelevia luonnollisia tiloja. Ja valtaosassa parisuhteita seksiä on sen verran, että parisuhteen osapuolet pystyvät elämään sen määrän kanssa.
Sellaista en ole huomannut. PIkemminkin kyse on siitä, mitä tehdään jos toinen kokee seksin vähyyden selkeästi vaikeaksi ja itseään ja hyvinvointiaan haittaavaksi asiaksi. Pitääkö silloin toisen tulla yhtään vastaan vai ei. Harvoin silloinkaan kyse on täydellisestä haluttomuudesta mutta niin merkittävästä erosta haluissa että se haittaa selkeäsi sen halukkaamman kokemusta parisuhteen tyydyttävyydestä.
Ei pidä. Seksiä ei pidä antaa haluttomana, koska lopulta se rikkoo sitä parisuhdetta enemmän. Ei tämä voi olla niin vaikeaa ymmärtää, eikä edes sille halukkaalle vastentahtoinen seksi voi olla tyydyttävää.
Kyllä sen ratkaisun pitää löytyä joko siitä, että yhdessä saadaan avattua haluttomuuden syitä ja työstettyä niitä pois. Tai sitten siitä, että tyydytään tilanteeseen kuten se on, koska suhteessa on muuten riittävästi hyvää (ja sen parisuhdeseksin lisäksi sitten hoidetaan tarpeita itsetyydytyksen kautta). Tai sitten lähdetään eri teille.
Tässä on juuri se kohta jossa osapuolet puhuvat jatkuvasti toistena ohi. Toinen näkee että on vain kaksi ääripäätä, halukas ja haluton, eikä niiden välillä ole mitään. Toinen taas näkee että siinä on välillä melkoinen kirjo erilaisia mielentiloja ja sieltä voi hyvinkin löytyä tapa jota se haluttomampikaan ei koe epämielyttäväksi ja itseään loukkaavaksi.
Niinhän niitä on. Se ei poista silti sitä, että todellinen haluttomuus ilman mitään lämmittelymahdollisuuksia on ihan todellinen tunne, ja aivan varmasti valtaosa kokee sitä aina välillä. Ja sitäkin pitää osata kunnioittaa.
Kyllä, nimenomaan välillä. Jos kuitenkin ihmisen seksuaalisuutta määrittää vain ja ainoastaan kaksi tilaa, halukas ja täydellisen haluton aina siinä välillä, niin kyllä se asettaa aika lailla haasteita tyydyttävälle seksielämälle. Kehtaisin väittää että valtaosa ihmisistä ei ole jatkuvasti niiden halun hetkien välillä täysin haluttomia vaan kyllä siellä olisi tilaa sille seksillekin jos se ajatusmaailma olisi vähemmän itsekeskeinen ja seksikielteinen.
Tai kääntäen, kyetään kyllä olemaan ilmankin, jos se ajatusmaailma olisi vähemmän itsekeskeinen ja seksipakkomielteinen.
Vierailija kirjoitti:
Amen ja kiitos. Jos ei tosiaan pysty näkemään sitä, että ihmisellä on oikeus olla välillä enemmän, välillä vähemmän innostunut seksistä, ihan niinkuin muistakin asioista elämässä, niin ei kyllä kuulu parisuhteeseen.
Minulla ei ole kyllä ikinä ollut mitään "kausia". Vatsatauti, turistiripuli tai kipeä hammas nyt voi viedä halut, mutta kuukausitasolla olen kyllä halunnut yhtä paljon seksiä varmaan 20-vuotiaasta saakka. Suhteissa on aina ollut seksiä hyvin säännöllisesti Pitäisin ERITTÄIN kummallisena, jos kumppani ilmoittaisi, että hänellä on nyt muutaman kuukauden kausi, kun seksi ei maistu. Kyllä siellä taustalla todennäköisesti olisi jotakin muuta (tai joku muu).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat haluttomat kumppanit ovat haluttomia vain, mitä tulee senhetkiseen kumppaniin. On todella yleistä, että seuraavassa suhteessa (tai toisen samanaikaisen kumppanin kanssa) haluja kyllä löytyy vaikka kuinka.
Tämän takiahan ei nimenomaan kannata alkaa kiviä kääntelemään, jos et enää sytytä kumppaniasi. Todennäköisesti se liekki teidän väliltänne on vain sammunut. Jonkun toisen kanssa natsaa todennäköisesti paremmin. Suhteen päättäminen on usein molempien etu.
No onhan siinä vissi perä, että monen pariskunnan seksielämä urautuu tiettyihin kuvioihin, jotka voivat joo toimia, mutta pidemmän päälle alkaa puuduttaa. Ja kun toisen tuntee liian hyvin, sellainen tietty jännitys ja seksuaalinenkin jännite voi kadota.
En sano, että aina näin, mutta näin voi käydä.
En silti tiedä, onko se lopulta mikään syy rikkoa perhettä. Joskus vaan muut asiat ovat tärkeämpiä kuin seksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju antaa aika surullisen kuvan monien suomalaisten seksielämästä. Hauttomuutta on paljon ja aika vähän halua tehdä asialle mitään. Puhumattakaan että ymmärrettäisiin seksin vaikutuksia parisuhteelle.
Ja ainoa ratkaisu ongelmiin on että erotaaan ja etsitään sopivampi kumppani.
Pöh, tässä ketjussa on nyt vastakkain seksittömyys ja jatkuva haluaminen. Useimmat liitot ovat jotain siltä väliltä, halun määrä vaihtelee elämänvaiheesta riippuen, mutta tilanne ei ole mitenkään surkea. Ja jokainen kyllä elämässään jossain vaiheessa kokee haluttomuutta.
Lopulta näitä täysin seksittömiä liittoja (jos se ei ole molempien tahto) ei varmasti kovinkaan paljoa ole. Kuten ei niitäkään, missä joka päivä pitää monta kertaa jyystää.
Miten olet tuollaiseen kuvaan päätynyt? Minusta täällä on vastakkain seksittömyys ja se että löydetään kohtuullinen kompromissi. Osan mielestä seksissä ei voi tehdä koskaan mitään kompromissia ja toisten mielestä voi. Ja tuo kompromissi on tuskin jatkuva haluaminen koska se ei ole mikään kompromissi.
Siitä, että suurin osa ihmisistä haluaa ainakin välillä. On aika vähän sellaisia (vaikka heitäkin on), jotka eivät haluaisi koskaan. Silti tässä ketjussa haluttomuus leimataan samaksi kuin ei koskaan olisi seksiä. Olihan tuolla iltasanomien pariskunnallakin sitä kuitenkin sen 2krt kuukaudessa.
Eli lopulta tässä nyt vängätään tyyliin onko x krt kuussa parempi vai huonompi kuin x krt viikossa. Silti keskustelu kärjistyy siihen, että ollaan täysin seksittömiä tai halutaan koko ajan. Jos joku sanoo kokevansa haluttomuutta, hän on viallinen, ei rakasta ja mitä kaikkea roskaa.
Vaikka sekä haluaminen että haluttomuus ovat elämän aikana vaihtelevia luonnollisia tiloja. Ja valtaosassa parisuhteita seksiä on sen verran, että parisuhteen osapuolet pystyvät elämään sen määrän kanssa.
Sellaista en ole huomannut. PIkemminkin kyse on siitä, mitä tehdään jos toinen kokee seksin vähyyden selkeästi vaikeaksi ja itseään ja hyvinvointiaan haittaavaksi asiaksi. Pitääkö silloin toisen tulla yhtään vastaan vai ei. Harvoin silloinkaan kyse on täydellisestä haluttomuudesta mutta niin merkittävästä erosta haluissa että se haittaa selkeäsi sen halukkaamman kokemusta parisuhteen tyydyttävyydestä.
Ei pidä. Seksiä ei pidä antaa haluttomana, koska lopulta se rikkoo sitä parisuhdetta enemmän. Ei tämä voi olla niin vaikeaa ymmärtää, eikä edes sille halukkaalle vastentahtoinen seksi voi olla tyydyttävää.
Kyllä sen ratkaisun pitää löytyä joko siitä, että yhdessä saadaan avattua haluttomuuden syitä ja työstettyä niitä pois. Tai sitten siitä, että tyydytään tilanteeseen kuten se on, koska suhteessa on muuten riittävästi hyvää (ja sen parisuhdeseksin lisäksi sitten hoidetaan tarpeita itsetyydytyksen kautta). Tai sitten lähdetään eri teille.
Tässä on juuri se kohta jossa osapuolet puhuvat jatkuvasti toistena ohi. Toinen näkee että on vain kaksi ääripäätä, halukas ja haluton, eikä niiden välillä ole mitään. Toinen taas näkee että siinä on välillä melkoinen kirjo erilaisia mielentiloja ja sieltä voi hyvinkin löytyä tapa jota se haluttomampikaan ei koe epämielyttäväksi ja itseään loukkaavaksi.
Niinhän niitä on. Se ei poista silti sitä, että todellinen haluttomuus ilman mitään lämmittelymahdollisuuksia on ihan todellinen tunne, ja aivan varmasti valtaosa kokee sitä aina välillä. Ja sitäkin pitää osata kunnioittaa.
Kyllä, nimenomaan välillä. Jos kuitenkin ihmisen seksuaalisuutta määrittää vain ja ainoastaan kaksi tilaa, halukas ja täydellisen haluton aina siinä välillä, niin kyllä se asettaa aika lailla haasteita tyydyttävälle seksielämälle. Kehtaisin väittää että valtaosa ihmisistä ei ole jatkuvasti niiden halun hetkien välillä täysin haluttomia vaan kyllä siellä olisi tilaa sille seksillekin jos se ajatusmaailma olisi vähemmän itsekeskeinen ja seksikielteinen.
Tai kääntäen, kyetään kyllä olemaan ilmankin, jos se ajatusmaailma olisi vähemmän itsekeskeinen ja seksipakkomielteinen.
En ole kuullut yhdestäkään pariskunnasta joka olisi onneton siksi että on pystynyt ylläpitämään kohtuullisen aktiivista seksielämää. Mutta tiedänlukemattomia joiden suhde on mennyt alamäkeä koska sellaiseen ei ole pystytty. On siis aika selvää että kumpi asenne aiheuttaa enemmän onnellisuutta ja kumpi enemmän onnettomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amen ja kiitos. Jos ei tosiaan pysty näkemään sitä, että ihmisellä on oikeus olla välillä enemmän, välillä vähemmän innostunut seksistä, ihan niinkuin muistakin asioista elämässä, niin ei kyllä kuulu parisuhteeseen.
Minulla ei ole kyllä ikinä ollut mitään "kausia". Vatsatauti, turistiripuli tai kipeä hammas nyt voi viedä halut, mutta kuukausitasolla olen kyllä halunnut yhtä paljon seksiä varmaan 20-vuotiaasta saakka. Suhteissa on aina ollut seksiä hyvin säännöllisesti Pitäisin ERITTÄIN kummallisena, jos kumppani ilmoittaisi, että hänellä on nyt muutaman kuukauden kausi, kun seksi ei maistu. Kyllä siellä taustalla todennäköisesti olisi jotakin muuta (tai joku muu).
En tiedä oletko mies vai nainen, lapseton vai lapsellinen, mutta hyvin tyypillinen pitkän tauon paikka on synnytyksen jälkeen. Voi olla paikat kipeinä, väsymystä ja jos imettää, imetyshormoneilla on tarkoituskin vähentää halukkuutta, jotta jälkeläinen saa ravintoa eikä ole uuden raskauden riskiä.
Aika outoa olisi, jos esimerkiksi ei tällaista "kautta" voisi hyväksyä vaimoltaan.
Sellaista en ole huomannut. PIkemminkin kyse on siitä, mitä tehdään jos toinen kokee seksin vähyyden selkeästi vaikeaksi ja itseään ja hyvinvointiaan haittaavaksi asiaksi. Pitääkö silloin toisen tulla yhtään vastaan vai ei. Harvoin silloinkaan kyse on täydellisestä haluttomuudesta mutta niin merkittävästä erosta haluissa että se haittaa selkeäsi sen halukkaamman kokemusta parisuhteen tyydyttävyydestä.