IS: Joonaksella on seksiä puolisonsa kanssa kaksi kertaa kuukaudessa – ”hyvällä tuurilla”.

Kummallinen keskustelu. Kyllähän lähtökohta parisuhteessa varmasti jokin kohtuullinen määrä seksiä on, ellei erikseen sovita täysin seksittömästä liitosta. Mutta mikä sitten on kohtuullinen määrä ja onko sen pakko olla vakio läpi elämän, mitä ikinä tapahtuukin? Ei tietenkään, eikä myöskään ole mitään oikeita määriä. Kaksi kertaa kuussa haluaminen on ihan yhtä oikein kuin kaksi kertaa viikossa tai päivässä haluaminen, eikä kumpikaan ole sen enempää viallinen.

Ja todellakin - jos seksin määrä ei sovi siinä määrin, missä kumppani siihen hyvällä halulla kykenee, on vaan parasta lähteä menemään tai hyväksyä tilanne. Mitään hyviä kompromisseja tässä asiassa kun ei yksinkertaisesti ole. Seksi haluttomana on kamalaa, ja nostattaa inhon tunnetta sitä koko parisuhdetta kohtaan. Kaikki tällaiset "tyydytän tottakai toisen"-puheet taas ovat sellaisilta henkilöiltä, jotka eivät syvää haluttomuutta koe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.

Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan. 

Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.

Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.

Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.

Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.

Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?

Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä

Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.

Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.

Jos rakkautta on, eikä olla yhdessä vain tottumuksesta, kyllä se seksittömyys on silloin kahden kauppa. Siihen on joku henkinen tai fyysinen syy, ja parisuhteessa tätä tulisi rakentavasti ratkoa yhdessä. Syy voi olla hetkellinen (stressiä, huolia, kipuja, väsymystä whatever) tai pidempi (suhteessa kipeitä ratkomista vaativia asioita ihan muualla, esim) mutta yhtä kaikki siihen ei auta sen haluttoman syyllistäminen koskaan. Se on ykköstapa lopettaa vähäisetkin halut.

Siksi suosittelen kyllä pariterapiaa aika matalalla kynnyksellä, jos syy ei ole aivan ilmiselvä ja ohimenevä.

Enkä nyt tarkoita, etteikö haluissa voisi olla eriparisuutta, toinen haluaa päivittäin, toinen kerran viikossa, mutta näissä tapauksissa taas yleensä peiliin katselu (molemmilla) auttaa.

Ei se enemmän haluavankaan syyllistäminen mitään auta. Se on yksi varmimmista tavoista lopettaa myötätunto vähemmän haluavaa kohtaan.

Kenenkään syyllistäminen ei auta. 

Mutta en koe siinä mitään syyllistämistä, jos sanoo kumppanilleen, ettei halua seksiä. Vasta sitten, jos siitä alkaa kehitellä jotain draamaa, se voi muuttua syyllistämiseksi.

Ei siinäkään ole mitään syyllistämistä, että tekee aloitteen seksiin. Sen vaan moni haluton tulkitsee painostavaksi vonkaamiseksi. Samalla tavalla se enmmän haluava voi tulkita ne pakit hänen halujen mitätöinniksi/paheksumiseksi. Siksi olisikin tärkeää keskustella aiheesta eikä vain todeta, haluan / en halua.

Ihme vänkäämistä. Koko tämä keskustelu on niiden syyllistämistä, joilla on syystä tai toisesta pienemmät halut kuin kumppanillaan.

Minusta tämä ketju on yhtä hyvin niiden vänkäämistä joiden mielestä seksi on lopulta vain aika ikävä ja turha asia jota ei pidemmässä suhteessa juuri tarvitse olla. Paitsi niinä muutaminan harvoina hetkinä kun juuri heitä sattuu haluttamaan. Silloin toisen pitää ottaa kiitollisena vastaan se mitä annetaan ja olla taas loppuvuosi hiljaa.

Nytkin syyllistit.

Niin syyllistin ja ihan tarkoituksella. Kyllä jonkun pitää vähän herätellä teitä nykynaisia jotka eivät tajua että seksi on normaali osa jokapäiväistä elämää eikä mikään naistenlehtien hehkuttama ylimaallinen tapahtuma jossa torvet ja viulut soivat ja ruusun terälehtiä sataa sängylle. Eli siis joka voi sellaisena toteutua normaalissa elämässä korkeintaan kerran vuodessa.

Kyllä jonkun pitää sanoa teille suoraan että suurin osa miehistä tarvitsee sitä seksiä säännöllisesti ollakseen tyytyväisiä. Se on ihan yhtä lailla fakta kuin se että teitä ei aina haluta.

Tässä taas näkee miten itsekkäitä miehet ovat. Muulla ei väliä kuhan mies ja muna ovat tyytyväisiä. Ei ihme että Suomessa sinkkutaloudet lisääntyvät elämäntapana.

Eihän kukaan ole sanonut että vain miehen pitäisi olla tyytyväinen. Mutta sen tyytyväisyyden ei tarvitse molemmilta tulla aina samoista asioista. Kyllä moni mies hakee vaimolleen vaikka kuun taivaalta elämän kaikilla muilla aloilla kunhan vain saa tuntea itsensä mieheksi ja haluttavaksi miehenä. Miten tämä on niin hankala ymmärtää? Ei kykaan vaadi teiltä naisilta yksipuolista uhrautumista vaan tämä on kahden kauppa. Kumpikaan antaa jotain ja saa sen vastineeksi paljon muuta.

Toki jos mies odottaa kaiken olevan vain yksipuolista eikä anna suhteeseen omaa suurta panostaan muuten niin silloin voi sen seksinkin toki unohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina pitänyt seksistä ja avioliitossamme sitä on keskiarvojen mukaan paljon ollut.

Nyt kun ikää on kuitenkin se 45v, on hormonitoiminta selvästi alkanut muuttua. En syty seksiin kuten ennen, orgasmin saaminen on vaikeaa, hyvin harvoin tunnen spontaanisti halua. Eikä tasan tarkkaan ole kyse siitä, ettenkö rakastaisi miestäni.

Kieltämättä tämä latistaa kovasti seksielämää, ja se mikä ennen oli ihanaa, on alkanut tuntua puuduttavalta ja turhalta. 

Onneksi me kykenemme tästä avoimesta puhumaan, ja ymmärrystä ja kunnioitusta on. Mutta mietin kyllä, että monella varmasti on tätä seksuaalisuuden muutosta iän myötä ja sen mukana tuleekin sitä eriparisuutta haluamisen suhteen.

Se avoimuus onkin aika avainsana. Omaankin liittoon on mahtunut vilkkaampaa ja kuivempaa kautta, ja kummallakin on ollut sekä halutonta että halukasta aikaa. Minusta aivan luonnollista. On stressaavaa elämänvaihetta, pikkulapsiaika voi olla hyvin väsynyttä, voi olla rahahuolia, terveysmurheita, parisuhdekin kokee ylä- ja alamäkiä...

Se että oletetaan seksielämän olevan jokin muuttumaton peruspilari kaiken muun keskellä, on yksinkertaisesti absurdia. Mutta siitä pitää pystyä kumppanin kanssa puhumaan, ja selittämään sitä miksi käyttäytyy kuten käyttäytyy.

Nämä itsekkäät jyystäjät eivät ymmärrä , että seksi on vain yksi pala kokonaisuutta ,jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Toinen asia jota ne ei ymmärrä on se, ettei halu synny napista painamalla. Siihen vaikuttaa se muu kokonaisuus ja kuormittavuus. Kaikilla ihmisillä on erilaisia kausia ja tämä nyt vaan on hyväksyttävä tai sitten ero on se paras ratkaisu.

Amen ja kiitos. Jos ei tosiaan pysty näkemään sitä, että ihmisellä on oikeus olla välillä enemmän, välillä vähemmän innostunut seksistä, ihan niinkuin muistakin asioista elämässä, niin ei kyllä kuulu parisuhteeseen. 

Miksi aina jankataan siitä miten on oikeus siihen tai tähän? Toki on oikeus mutta se ei poista sitä että ihmisen käytöksellä on aina vaikutusta siihen millainen se suhde on ja miten se kumppanin suhteen kokee.

Se haluttomuus ei muutu positiiviseksi asiaksi suhteelle vaikka kuinka olisi oikeus olla haluton.

Täytyy myös aina erottaa se mitä haluttomuus aiheuttaa ja miten toinen siihen suhtautuu. Tietenkin suhdetta rikkoo jos toinen mököttää seksin puuttesssa tai vaatii toista suostumaan haluttomana. Mutta vaikka hän olisi hiljaa ja pitäisi kaiken sisällää niin ei se seksin puute mihinkään poistu. Silloin se vain padotaan sisään ja se vaikutta sieltä negatiivisesti. Ainoa toimiva ratkaisu on että asiasta puhutaan avoimesti ja kumpikin yrittää asettautua sen toisen asemaan hetkeksi. Ja sitten mietitään että miten juuri me tästä päästäisiin eteenpäin mahdollisimman vähin vaurioin.

No anteeksi, jos tuo sana oikeus nyt niin tökkii. Se on luonnollista, että välillä seksi kiinnostaa enemmän ja välillä vähemmän. Luultavasti pitkässä suhteessa molemmilla näitä kausia tulee ja aina ne eivät kumppanin kanssa kohtaa. On myös aivan ymmärrettävää, että se stressaa sitä toista osapuolta.

Kuitenkin näen sen vähän niin, että jos elämässä on jokin selkeä vaihe, miksi seksi kiinnostaa vähemmän (esim synnytyksen jälkeinen aika, kova työstressi, omat tai läheisen terveyshuolet...) niin parempi on silloin tinkiä siitä seksin määrästä ja panostaa parisuhteen muihin puoliin, kuten vaikkapa sen kumppanin tukemiseen. Seksi on asia, jonka aikuinen pystyy kyllä väliaikaisesti hoitamaan ihan yksinkin ja luultavasti tukemalla ja kannustamalla se seksielämäkin palaa nopeammin.

Tietenkään mikään vaihe ei saa jatkua loputtomiin ja jossain vaiheessa pitää yrittää palata sellaiseen tahtiin, millä huomioi sitä toistakin. Silti mikään kompromissi, missä haluttomana antaa vastentahtoisesti ei vahvista sitä parisuhdetta mistään kohtaa, ikinä.

Edelleenkaiken a ja o on se miten asiasta toisella viestii. Onko se viesti positiivinen ja empaattinen vai tuomitseva ja tyly. Jos se haluton kertoo asiasta niin että hänestäkin on kurjaa kun nyt ei juuri ole niitä haluja ja että ymmärtää toisen turhautumisen asiasta niin vastaanotto on varmasti erilainen kuin että toteaa vain että "mitäs siinä vonkaat".

Liian usein on täälläkin tullut esiin se että se haluttomuus ilmastaan toiselle lähinnä vonkaamiseen turhautumisen ja toisen halujen tuomitsemisen kautta. Se on sinällään ymmärrettävää mutta ei auta asiaa millään tavalla vaan vain pahentaa sitä. Siitä tulee se kuva että se haluton ei edes oikeastaan haluaisi haluta vaan vika on vain siinä osapuolessa joka haluaa. Se on aika pahasti satuttava asenne. Kenenkään haluja ei ikinä pitäisi leimata huonoiksi tai epätoivottaviksi koska seksuaalisuus on niin olennainen osa ihmisen omaa persoonaa.

Miksi vähemmän haluavaa saa syyllistää ja leimata ja velvoittaa ? Entä kun hän ei ole mitenkään pahoillaan muusta kuin siutä, että kumppani koko ajan vonkaa ja syyttäö ja ei abba ikinä olla rauhassa?

Jos se vähemmän haluava ei pysty edes siihen että suhtautuisi siihen enemmän haluavaan empaattisesti ja ymmärtäväksi niin voi olla että on ihan syytäkin vähän syyllistää.

Jos parisuhde on siinä pisteessä, että kokee tarvetta kostaa ja syyllistää, todellakin on vähintään pariterapian paikka.

Vierailija kirjoitti:

Kummallinen keskustelu. Kyllähän lähtökohta parisuhteessa varmasti jokin kohtuullinen määrä seksiä on, ellei erikseen sovita täysin seksittömästä liitosta. Mutta mikä sitten on kohtuullinen määrä ja onko sen pakko olla vakio läpi elämän, mitä ikinä tapahtuukin? Ei tietenkään, eikä myöskään ole mitään oikeita määriä. Kaksi kertaa kuussa haluaminen on ihan yhtä oikein kuin kaksi kertaa viikossa tai päivässä haluaminen, eikä kumpikaan ole sen enempää viallinen.

Ja todellakin - jos seksin määrä ei sovi siinä määrin, missä kumppani siihen hyvällä halulla kykenee, on vaan parasta lähteä menemään tai hyväksyä tilanne. Mitään hyviä kompromisseja tässä asiassa kun ei yksinkertaisesti ole. Seksi haluttomana on kamalaa, ja nostattaa inhon tunnetta sitä koko parisuhdetta kohtaan. Kaikki tällaiset "tyydytän tottakai toisen"-puheet taas ovat sellaisilta henkilöiltä, jotka eivät syvää haluttomuutta koe.

Tai sitten kokevat sen eri tavalla. Minä en näin naisena tunne valmiiksi halua tai himoa juuri koskaan mutta ei seksin harrastaminen silti ole minulle vastenmielistä. Useimmiten se halu löytyy kun vain pääsee vauhtiin ja lopuissakin tapauksessa se on silti ihan ok eikä millään tavalla vastenmielistä.

Mutta jos siis kuuntelisin oman haluni "ääntä" juuri heti silloin kun mies minua lähestyy, meillä olisi seksiä äärimmäisen harvoin. Onneksi olen oppinut että kroppani ei  toimi näin vaan se halu on mahdollista herättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.

Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan. 

Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.

Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.

Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.

Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.

Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?

Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä

Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.

Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.

Jos rakkautta on, eikä olla yhdessä vain tottumuksesta, kyllä se seksittömyys on silloin kahden kauppa. Siihen on joku henkinen tai fyysinen syy, ja parisuhteessa tätä tulisi rakentavasti ratkoa yhdessä. Syy voi olla hetkellinen (stressiä, huolia, kipuja, väsymystä whatever) tai pidempi (suhteessa kipeitä ratkomista vaativia asioita ihan muualla, esim) mutta yhtä kaikki siihen ei auta sen haluttoman syyllistäminen koskaan. Se on ykköstapa lopettaa vähäisetkin halut.

Siksi suosittelen kyllä pariterapiaa aika matalalla kynnyksellä, jos syy ei ole aivan ilmiselvä ja ohimenevä.

Enkä nyt tarkoita, etteikö haluissa voisi olla eriparisuutta, toinen haluaa päivittäin, toinen kerran viikossa, mutta näissä tapauksissa taas yleensä peiliin katselu (molemmilla) auttaa.

Ei se enemmän haluavankaan syyllistäminen mitään auta. Se on yksi varmimmista tavoista lopettaa myötätunto vähemmän haluavaa kohtaan.

Kenenkään syyllistäminen ei auta. 

Mutta en koe siinä mitään syyllistämistä, jos sanoo kumppanilleen, ettei halua seksiä. Vasta sitten, jos siitä alkaa kehitellä jotain draamaa, se voi muuttua syyllistämiseksi.

Ei siinäkään ole mitään syyllistämistä, että tekee aloitteen seksiin. Sen vaan moni haluton tulkitsee painostavaksi vonkaamiseksi. Samalla tavalla se enmmän haluava voi tulkita ne pakit hänen halujen mitätöinniksi/paheksumiseksi. Siksi olisikin tärkeää keskustella aiheesta eikä vain todeta, haluan / en halua.

Ihme vänkäämistä. Koko tämä keskustelu on niiden syyllistämistä, joilla on syystä tai toisesta pienemmät halut kuin kumppanillaan.

Minusta tämä ketju on yhtä hyvin niiden vänkäämistä joiden mielestä seksi on lopulta vain aika ikävä ja turha asia jota ei pidemmässä suhteessa juuri tarvitse olla. Paitsi niinä muutaminan harvoina hetkinä kun juuri heitä sattuu haluttamaan. Silloin toisen pitää ottaa kiitollisena vastaan se mitä annetaan ja olla taas loppuvuosi hiljaa.

Nytkin syyllistit.

Niin syyllistin ja ihan tarkoituksella. Kyllä jonkun pitää vähän herätellä teitä nykynaisia jotka eivät tajua että seksi on normaali osa jokapäiväistä elämää eikä mikään naistenlehtien hehkuttama ylimaallinen tapahtuma jossa torvet ja viulut soivat ja ruusun terälehtiä sataa sängylle. Eli siis joka voi sellaisena toteutua normaalissa elämässä korkeintaan kerran vuodessa.

Kyllä jonkun pitää sanoa teille suoraan että suurin osa miehistä tarvitsee sitä seksiä säännöllisesti ollakseen tyytyväisiä. Se on ihan yhtä lailla fakta kuin se että teitä ei aina haluta.

Se mies voi sitten ihan omin pikkukätösin hoitaa ongelmansa, tai pyrkiä toimimaan siten, että on aidosti haluttava. Jos oma maailmankatsomus pyrkii omien seksitarpeiden ympärillä, ei ole ihmekään, ettei seksiä tipu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallinen keskustelu. Kyllähän lähtökohta parisuhteessa varmasti jokin kohtuullinen määrä seksiä on, ellei erikseen sovita täysin seksittömästä liitosta. Mutta mikä sitten on kohtuullinen määrä ja onko sen pakko olla vakio läpi elämän, mitä ikinä tapahtuukin? Ei tietenkään, eikä myöskään ole mitään oikeita määriä. Kaksi kertaa kuussa haluaminen on ihan yhtä oikein kuin kaksi kertaa viikossa tai päivässä haluaminen, eikä kumpikaan ole sen enempää viallinen.

Ja todellakin - jos seksin määrä ei sovi siinä määrin, missä kumppani siihen hyvällä halulla kykenee, on vaan parasta lähteä menemään tai hyväksyä tilanne. Mitään hyviä kompromisseja tässä asiassa kun ei yksinkertaisesti ole. Seksi haluttomana on kamalaa, ja nostattaa inhon tunnetta sitä koko parisuhdetta kohtaan. Kaikki tällaiset "tyydytän tottakai toisen"-puheet taas ovat sellaisilta henkilöiltä, jotka eivät syvää haluttomuutta koe.

Tai sitten kokevat sen eri tavalla. Minä en näin naisena tunne valmiiksi halua tai himoa juuri koskaan mutta ei seksin harrastaminen silti ole minulle vastenmielistä. Useimmiten se halu löytyy kun vain pääsee vauhtiin ja lopuissakin tapauksessa se on silti ihan ok eikä millään tavalla vastenmielistä.

Mutta jos siis kuuntelisin oman haluni "ääntä" juuri heti silloin kun mies minua lähestyy, meillä olisi seksiä äärimmäisen harvoin. Onneksi olen oppinut että kroppani ei  toimi näin vaan se halu on mahdollista herättää.

 

Ymmärrän, olen itsekin hitaasti lämpeävä, mutta monesti silti pääsen tunnelmaan mukaan, kun annetaan vähän aikaa ja herätellään intohimoa vaikkapa puheilla jne.

Mutta sekin on eri asia kuin se syvä haluttomuus, mikä välillä tulee (syystä tai toisesta). Silloin en yksinkertaisesti pysty ja kaikki lähestyminen tuntuu enemmän loukkaavalta kuin mukavalta (ja saa siis aloitteen tehdä, mutta pitää kerrasta ymmärtää lopettaa, ei väkisin "lämmitellä".) Ja tuossa mielentilassa ajatus toisen tyydyttämisestä olisi jäätävää kyytiä koko parisuhteelle.

Voihan sitä hellyyttä osoittaa muillakin tavoin kuin yhdynnällä. Meidän suhteessamme ainakin on paljon hellyyttä vaikka yhdyntää ehkä 1 krt/kk. Yhdyntä tekee kipeää vaimolle eikä sen takia sitä niin paljon harrasteta. Sen sijaan paljon kaikkea muuta hellimistä ja paijaamista sitten senkin edestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.

Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan. 

Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.

Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.

Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.

Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.

Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?

Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä

Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.

Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.

Jos rakkautta on, eikä olla yhdessä vain tottumuksesta, kyllä se seksittömyys on silloin kahden kauppa. Siihen on joku henkinen tai fyysinen syy, ja parisuhteessa tätä tulisi rakentavasti ratkoa yhdessä. Syy voi olla hetkellinen (stressiä, huolia, kipuja, väsymystä whatever) tai pidempi (suhteessa kipeitä ratkomista vaativia asioita ihan muualla, esim) mutta yhtä kaikki siihen ei auta sen haluttoman syyllistäminen koskaan. Se on ykköstapa lopettaa vähäisetkin halut.

Siksi suosittelen kyllä pariterapiaa aika matalalla kynnyksellä, jos syy ei ole aivan ilmiselvä ja ohimenevä.

Enkä nyt tarkoita, etteikö haluissa voisi olla eriparisuutta, toinen haluaa päivittäin, toinen kerran viikossa, mutta näissä tapauksissa taas yleensä peiliin katselu (molemmilla) auttaa.

Ei se enemmän haluavankaan syyllistäminen mitään auta. Se on yksi varmimmista tavoista lopettaa myötätunto vähemmän haluavaa kohtaan.

Kenenkään syyllistäminen ei auta. 

Mutta en koe siinä mitään syyllistämistä, jos sanoo kumppanilleen, ettei halua seksiä. Vasta sitten, jos siitä alkaa kehitellä jotain draamaa, se voi muuttua syyllistämiseksi.

Ei siinäkään ole mitään syyllistämistä, että tekee aloitteen seksiin. Sen vaan moni haluton tulkitsee painostavaksi vonkaamiseksi. Samalla tavalla se enmmän haluava voi tulkita ne pakit hänen halujen mitätöinniksi/paheksumiseksi. Siksi olisikin tärkeää keskustella aiheesta eikä vain todeta, haluan / en halua.

Ihme vänkäämistä. Koko tämä keskustelu on niiden syyllistämistä, joilla on syystä tai toisesta pienemmät halut kuin kumppanillaan.

Minusta tämä ketju on yhtä hyvin niiden vänkäämistä joiden mielestä seksi on lopulta vain aika ikävä ja turha asia jota ei pidemmässä suhteessa juuri tarvitse olla. Paitsi niinä muutaminan harvoina hetkinä kun juuri heitä sattuu haluttamaan. Silloin toisen pitää ottaa kiitollisena vastaan se mitä annetaan ja olla taas loppuvuosi hiljaa.

Nytkin syyllistit.

Niin syyllistin ja ihan tarkoituksella. Kyllä jonkun pitää vähän herätellä teitä nykynaisia jotka eivät tajua että seksi on normaali osa jokapäiväistä elämää eikä mikään naistenlehtien hehkuttama ylimaallinen tapahtuma jossa torvet ja viulut soivat ja ruusun terälehtiä sataa sängylle. Eli siis joka voi sellaisena toteutua normaalissa elämässä korkeintaan kerran vuodessa.

Kyllä jonkun pitää sanoa teille suoraan että suurin osa miehistä tarvitsee sitä seksiä säännöllisesti ollakseen tyytyväisiä. Se on ihan yhtä lailla fakta kuin se että teitä ei aina haluta.

Se mies voi sitten ihan omin pikkukätösin hoitaa ongelmansa, tai pyrkiä toimimaan siten, että on aidosti haluttava. Jos oma maailmankatsomus pyrkii omien seksitarpeiden ympärillä, ei ole ihmekään, ettei seksiä tipu.

No ensinnäkin tiedät varmaan itsekin että se "omin käsin" ei juuriakan vastaa sitä että vierellä on oikea toinen ihminen. Toisekseen se "aidosti haluttavaksi" ryhtyminen on kovin vaikeaa jos se toinen ei edes osaa sanoa että miksi ei haluta. Jos olisikin ihan konkreettisiä asioita joita muuttamalla ne halut löytyisivät niin haluttomuutta olisi paljon vähemmän.

Näköjään on naisille hankala samaistua siihen että monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä. Jos vaadit toista muuttumaan "rakastettavammaksi" että rakastat häntä niin se ei kuulosta enää miltään oikealta rakkaudelta. Aivan samoin se että vaatii miestä muuttumaan haluttavammaksi on melko tylyä.

Kun nyt saisi teidät naiset ymmärtämään että kyse ei ole tässä "vain" seksistä vaan siitä miten rakastetuksi ja hyväksytyksi mies tuntee itsensä suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallinen keskustelu. Kyllähän lähtökohta parisuhteessa varmasti jokin kohtuullinen määrä seksiä on, ellei erikseen sovita täysin seksittömästä liitosta. Mutta mikä sitten on kohtuullinen määrä ja onko sen pakko olla vakio läpi elämän, mitä ikinä tapahtuukin? Ei tietenkään, eikä myöskään ole mitään oikeita määriä. Kaksi kertaa kuussa haluaminen on ihan yhtä oikein kuin kaksi kertaa viikossa tai päivässä haluaminen, eikä kumpikaan ole sen enempää viallinen.

Ja todellakin - jos seksin määrä ei sovi siinä määrin, missä kumppani siihen hyvällä halulla kykenee, on vaan parasta lähteä menemään tai hyväksyä tilanne. Mitään hyviä kompromisseja tässä asiassa kun ei yksinkertaisesti ole. Seksi haluttomana on kamalaa, ja nostattaa inhon tunnetta sitä koko parisuhdetta kohtaan. Kaikki tällaiset "tyydytän tottakai toisen"-puheet taas ovat sellaisilta henkilöiltä, jotka eivät syvää haluttomuutta koe.

Tai sitten kokevat sen eri tavalla. Minä en näin naisena tunne valmiiksi halua tai himoa juuri koskaan mutta ei seksin harrastaminen silti ole minulle vastenmielistä. Useimmiten se halu löytyy kun vain pääsee vauhtiin ja lopuissakin tapauksessa se on silti ihan ok eikä millään tavalla vastenmielistä.

Mutta jos siis kuuntelisin oman haluni "ääntä" juuri heti silloin kun mies minua lähestyy, meillä olisi seksiä äärimmäisen harvoin. Onneksi olen oppinut että kroppani ei  toimi näin vaan se halu on mahdollista herättää.

 

Ymmärrän, olen itsekin hitaasti lämpeävä, mutta monesti silti pääsen tunnelmaan mukaan, kun annetaan vähän aikaa ja herätellään intohimoa vaikkapa puheilla jne.

Mutta sekin on eri asia kuin se syvä haluttomuus, mikä välillä tulee (syystä tai toisesta). Silloin en yksinkertaisesti pysty ja kaikki lähestyminen tuntuu enemmän loukkaavalta kuin mukavalta (ja saa siis aloitteen tehdä, mutta pitää kerrasta ymmärtää lopettaa, ei väkisin "lämmitellä".) Ja tuossa mielentilassa ajatus toisen tyydyttämisestä olisi jäätävää kyytiä koko parisuhteelle.

Itse olen pitkässä parisuhteessa (kantapään kautta) oppinut että minun oma tunteeni asiasta ei ole koko totuus. Joskus niitä omia tuntemuksia pitää "järkeistää" vähän eli tajuta että nyt ylireagoi tavalla joka ei ole parisuhteelle hyväksi. Tämä ei tarkoita että ne omat tunteet pitäisi kieltää tai lakaista maton alle. Vaan ennemminkin sen tajuamista että minä reagoin näin mutta voi kenties vähitellen ohjata niitä ajatuksiani toisillekin urille ja katsoa asioita vähän muustakin näkökulmasta enkä vain omasta kapeasta näkövinkkelistäni. Kun lukittuu vain siihen omaan tunteeseen niin ei pysty näkemään sen toisen tunteita tai reagoimaan niihin kypsästi.

Sitten ollaan mielenkiintoisilla vesillä kun puoliso ei suostu seksiin mutta ei anna masturboidakaan rauhassa koska se loukkaa häntä, terveisin kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.

Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan. 

Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.

Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.

Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.

Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.

Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?

Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä

Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.

Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.

Jos rakkautta on, eikä olla yhdessä vain tottumuksesta, kyllä se seksittömyys on silloin kahden kauppa. Siihen on joku henkinen tai fyysinen syy, ja parisuhteessa tätä tulisi rakentavasti ratkoa yhdessä. Syy voi olla hetkellinen (stressiä, huolia, kipuja, väsymystä whatever) tai pidempi (suhteessa kipeitä ratkomista vaativia asioita ihan muualla, esim) mutta yhtä kaikki siihen ei auta sen haluttoman syyllistäminen koskaan. Se on ykköstapa lopettaa vähäisetkin halut.

Siksi suosittelen kyllä pariterapiaa aika matalalla kynnyksellä, jos syy ei ole aivan ilmiselvä ja ohimenevä.

Enkä nyt tarkoita, etteikö haluissa voisi olla eriparisuutta, toinen haluaa päivittäin, toinen kerran viikossa, mutta näissä tapauksissa taas yleensä peiliin katselu (molemmilla) auttaa.

Ei se enemmän haluavankaan syyllistäminen mitään auta. Se on yksi varmimmista tavoista lopettaa myötätunto vähemmän haluavaa kohtaan.

Kenenkään syyllistäminen ei auta. 

Mutta en koe siinä mitään syyllistämistä, jos sanoo kumppanilleen, ettei halua seksiä. Vasta sitten, jos siitä alkaa kehitellä jotain draamaa, se voi muuttua syyllistämiseksi.

Ei siinäkään ole mitään syyllistämistä, että tekee aloitteen seksiin. Sen vaan moni haluton tulkitsee painostavaksi vonkaamiseksi. Samalla tavalla se enmmän haluava voi tulkita ne pakit hänen halujen mitätöinniksi/paheksumiseksi. Siksi olisikin tärkeää keskustella aiheesta eikä vain todeta, haluan / en halua.

Ihme vänkäämistä. Koko tämä keskustelu on niiden syyllistämistä, joilla on syystä tai toisesta pienemmät halut kuin kumppanillaan.

Minusta tämä ketju on yhtä hyvin niiden vänkäämistä joiden mielestä seksi on lopulta vain aika ikävä ja turha asia jota ei pidemmässä suhteessa juuri tarvitse olla. Paitsi niinä muutaminan harvoina hetkinä kun juuri heitä sattuu haluttamaan. Silloin toisen pitää ottaa kiitollisena vastaan se mitä annetaan ja olla taas loppuvuosi hiljaa.

Nytkin syyllistit.

Niin syyllistin ja ihan tarkoituksella. Kyllä jonkun pitää vähän herätellä teitä nykynaisia jotka eivät tajua että seksi on normaali osa jokapäiväistä elämää eikä mikään naistenlehtien hehkuttama ylimaallinen tapahtuma jossa torvet ja viulut soivat ja ruusun terälehtiä sataa sängylle. Eli siis joka voi sellaisena toteutua normaalissa elämässä korkeintaan kerran vuodessa.

Kyllä jonkun pitää sanoa teille suoraan että suurin osa miehistä tarvitsee sitä seksiä säännöllisesti ollakseen tyytyväisiä. Se on ihan yhtä lailla fakta kuin se että teitä ei aina haluta.

Se mies voi sitten ihan omin pikkukätösin hoitaa ongelmansa, tai pyrkiä toimimaan siten, että on aidosti haluttava. Jos oma maailmankatsomus pyrkii omien seksitarpeiden ympärillä, ei ole ihmekään, ettei seksiä tipu.

No ensinnäkin tiedät varmaan itsekin että se "omin käsin" ei juuriakan vastaa sitä että vierellä on oikea toinen ihminen. Toisekseen se "aidosti haluttavaksi" ryhtyminen on kovin vaikeaa jos se toinen ei edes osaa sanoa että miksi ei haluta. Jos olisikin ihan konkreettisiä asioita joita muuttamalla ne halut löytyisivät niin haluttomuutta olisi paljon vähemmän.

Näköjään on naisille hankala samaistua siihen että monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä. Jos vaadit toista muuttumaan "rakastettavammaksi" että rakastat häntä niin se ei kuulosta enää miltään oikealta rakkaudelta. Aivan samoin se että vaatii miestä muuttumaan haluttavammaksi on melko tylyä.

Kun nyt saisi teidät naiset ymmärtämään että kyse ei ole tässä "vain" seksistä vaan siitä miten rakastetuksi ja hyväksytyksi mies tuntee itsensä suhteessa.

No se mies voisi myös hieman pohtia, kuinka rakastetuksi nainen tuntee olonsa, jos oikea tapa osoittaa rakkautta on erityisesti se seksi. Itselle rakkautta kuvastaa kumppanin halu keskustella, pitää hyvänä ilman ajatuksia seksistä ja toki kaikenlainen järkevä tasapuolisuus siinä suhteessa. Siitä ne seksihalut heräävät, kun huomaa olevansa ihmisenä toiselle merkityksellinen.

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä hellyyttä osoittaa muillakin tavoin kuin yhdynnällä. Meidän suhteessamme ainakin on paljon hellyyttä vaikka yhdyntää ehkä 1 krt/kk. Yhdyntä tekee kipeää vaimolle eikä sen takia sitä niin paljon harrasteta. Sen sijaan paljon kaikkea muuta hellimistä ja paijaamista sitten senkin edestä.

Uskon että lähes kaikki voisivat löytää sellaisen kompromissin jossa molemmat voisivat olla ihan tyytyväisiä jos vain sitä ymmärtämystä ja pientä joustoa löytyy molemmin puolin. Pahinta on jos kumpikin lukkiutuu vain omaan kulmaansa eikä halua liikahtaa sieltä mihinkään. Monia näitä juttuja lukiessa tulee mieleen että rakastavatko nuo ihmiset ihan oikeasti toisiaan kun puhuvat toisistaan niin rumasti?

En oikein tajua noiden seksittömien suhteiden ideaa. Minä olen mieluummin sinkku kuin suhteessa, jossa HYVÄÄ seksiä ei ole useamman kerran viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä hellyyttä osoittaa muillakin tavoin kuin yhdynnällä. Meidän suhteessamme ainakin on paljon hellyyttä vaikka yhdyntää ehkä 1 krt/kk. Yhdyntä tekee kipeää vaimolle eikä sen takia sitä niin paljon harrasteta. Sen sijaan paljon kaikkea muuta hellimistä ja paijaamista sitten senkin edestä.

Uskon että lähes kaikki voisivat löytää sellaisen kompromissin jossa molemmat voisivat olla ihan tyytyväisiä jos vain sitä ymmärtämystä ja pientä joustoa löytyy molemmin puolin. Pahinta on jos kumpikin lukkiutuu vain omaan kulmaansa eikä halua liikahtaa sieltä mihinkään. Monia näitä juttuja lukiessa tulee mieleen että rakastavatko nuo ihmiset ihan oikeasti toisiaan kun puhuvat toisistaan niin rumasti?

Ei parisuhde voi rakentua kompromissien varaan. Joo, jos itse haluan seksiä joka päivä ja kumppani pari kertaa kuussa, varmaankin löytäisimme ratkaisun, jota molemmat pystyisivät sietämään. Mutta miksi ihmeessä tekisimme niin, kun voisimme kumpikin etsiä kumppanit, jotka ovat kanssamme paremmin yhteensopivia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.

Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan. 

Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.

Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.

Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.

Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.

Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?

Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä

Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.

Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.

Jos rakkautta on, eikä olla yhdessä vain tottumuksesta, kyllä se seksittömyys on silloin kahden kauppa. Siihen on joku henkinen tai fyysinen syy, ja parisuhteessa tätä tulisi rakentavasti ratkoa yhdessä. Syy voi olla hetkellinen (stressiä, huolia, kipuja, väsymystä whatever) tai pidempi (suhteessa kipeitä ratkomista vaativia asioita ihan muualla, esim) mutta yhtä kaikki siihen ei auta sen haluttoman syyllistäminen koskaan. Se on ykköstapa lopettaa vähäisetkin halut.

Siksi suosittelen kyllä pariterapiaa aika matalalla kynnyksellä, jos syy ei ole aivan ilmiselvä ja ohimenevä.

Enkä nyt tarkoita, etteikö haluissa voisi olla eriparisuutta, toinen haluaa päivittäin, toinen kerran viikossa, mutta näissä tapauksissa taas yleensä peiliin katselu (molemmilla) auttaa.

Ei se enemmän haluavankaan syyllistäminen mitään auta. Se on yksi varmimmista tavoista lopettaa myötätunto vähemmän haluavaa kohtaan.

Kenenkään syyllistäminen ei auta. 

Mutta en koe siinä mitään syyllistämistä, jos sanoo kumppanilleen, ettei halua seksiä. Vasta sitten, jos siitä alkaa kehitellä jotain draamaa, se voi muuttua syyllistämiseksi.

Ei siinäkään ole mitään syyllistämistä, että tekee aloitteen seksiin. Sen vaan moni haluton tulkitsee painostavaksi vonkaamiseksi. Samalla tavalla se enmmän haluava voi tulkita ne pakit hänen halujen mitätöinniksi/paheksumiseksi. Siksi olisikin tärkeää keskustella aiheesta eikä vain todeta, haluan / en halua.

Ihme vänkäämistä. Koko tämä keskustelu on niiden syyllistämistä, joilla on syystä tai toisesta pienemmät halut kuin kumppanillaan.

Minusta tämä ketju on yhtä hyvin niiden vänkäämistä joiden mielestä seksi on lopulta vain aika ikävä ja turha asia jota ei pidemmässä suhteessa juuri tarvitse olla. Paitsi niinä muutaminan harvoina hetkinä kun juuri heitä sattuu haluttamaan. Silloin toisen pitää ottaa kiitollisena vastaan se mitä annetaan ja olla taas loppuvuosi hiljaa.

Nytkin syyllistit.

Niin syyllistin ja ihan tarkoituksella. Kyllä jonkun pitää vähän herätellä teitä nykynaisia jotka eivät tajua että seksi on normaali osa jokapäiväistä elämää eikä mikään naistenlehtien hehkuttama ylimaallinen tapahtuma jossa torvet ja viulut soivat ja ruusun terälehtiä sataa sängylle. Eli siis joka voi sellaisena toteutua normaalissa elämässä korkeintaan kerran vuodessa.

Kyllä jonkun pitää sanoa teille suoraan että suurin osa miehistä tarvitsee sitä seksiä säännöllisesti ollakseen tyytyväisiä. Se on ihan yhtä lailla fakta kuin se että teitä ei aina haluta.

Se mies voi sitten ihan omin pikkukätösin hoitaa ongelmansa, tai pyrkiä toimimaan siten, että on aidosti haluttava. Jos oma maailmankatsomus pyrkii omien seksitarpeiden ympärillä, ei ole ihmekään, ettei seksiä tipu.

No ensinnäkin tiedät varmaan itsekin että se "omin käsin" ei juuriakan vastaa sitä että vierellä on oikea toinen ihminen. Toisekseen se "aidosti haluttavaksi" ryhtyminen on kovin vaikeaa jos se toinen ei edes osaa sanoa että miksi ei haluta. Jos olisikin ihan konkreettisiä asioita joita muuttamalla ne halut löytyisivät niin haluttomuutta olisi paljon vähemmän.

Näköjään on naisille hankala samaistua siihen että monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä. Jos vaadit toista muuttumaan "rakastettavammaksi" että rakastat häntä niin se ei kuulosta enää miltään oikealta rakkaudelta. Aivan samoin se että vaatii miestä muuttumaan haluttavammaksi on melko tylyä.

Kun nyt saisi teidät naiset ymmärtämään että kyse ei ole tässä "vain" seksistä vaan siitä miten rakastetuksi ja hyväksytyksi mies tuntee itsensä suhteessa.

No se mies voisi myös hieman pohtia, kuinka rakastetuksi nainen tuntee olonsa, jos oikea tapa osoittaa rakkautta on erityisesti se seksi. Itselle rakkautta kuvastaa kumppanin halu keskustella, pitää hyvänä ilman ajatuksia seksistä ja toki kaikenlainen järkevä tasapuolisuus siinä suhteessa. Siitä ne seksihalut heräävät, kun huomaa olevansa ihmisenä toiselle merkityksellinen.

Mutta kun se on se miten miehet on keskimäärin biologisesti rakennettu. Ei sitä voi muuttaa noin vain vaikka miten haluaisi. Miehet nyt vain kokevat seksin yleensä todella merkitkselliseksi sen kannalta miten rakastetuksi he kokevat itsensä suhteessa. Näin se vain menee eikä sitä vastaan kannata potkia.

Siinä olet tietenkin ihan oikeassa että kaiken pitää olla molemminpuolista ja miehen pitää tietenkin tehdä kaikkensa jotta mysö nainen tuntisi olonsa suhteessa hyväksi ja tärkeäksi. Mutta ne jotka tuon tunteen aiheuttavat ovat naisille yleensä erilaisia kuin miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallinen keskustelu. Kyllähän lähtökohta parisuhteessa varmasti jokin kohtuullinen määrä seksiä on, ellei erikseen sovita täysin seksittömästä liitosta. Mutta mikä sitten on kohtuullinen määrä ja onko sen pakko olla vakio läpi elämän, mitä ikinä tapahtuukin? Ei tietenkään, eikä myöskään ole mitään oikeita määriä. Kaksi kertaa kuussa haluaminen on ihan yhtä oikein kuin kaksi kertaa viikossa tai päivässä haluaminen, eikä kumpikaan ole sen enempää viallinen.

Ja todellakin - jos seksin määrä ei sovi siinä määrin, missä kumppani siihen hyvällä halulla kykenee, on vaan parasta lähteä menemään tai hyväksyä tilanne. Mitään hyviä kompromisseja tässä asiassa kun ei yksinkertaisesti ole. Seksi haluttomana on kamalaa, ja nostattaa inhon tunnetta sitä koko parisuhdetta kohtaan. Kaikki tällaiset "tyydytän tottakai toisen"-puheet taas ovat sellaisilta henkilöiltä, jotka eivät syvää haluttomuutta koe.

Tai sitten kokevat sen eri tavalla. Minä en näin naisena tunne valmiiksi halua tai himoa juuri koskaan mutta ei seksin harrastaminen silti ole minulle vastenmielistä. Useimmiten se halu löytyy kun vain pääsee vauhtiin ja lopuissakin tapauksessa se on silti ihan ok eikä millään tavalla vastenmielistä.

Mutta jos siis kuuntelisin oman haluni "ääntä" juuri heti silloin kun mies minua lähestyy, meillä olisi seksiä äärimmäisen harvoin. Onneksi olen oppinut että kroppani ei  toimi näin vaan se halu on mahdollista herättää.

 

Ymmärrän, olen itsekin hitaasti lämpeävä, mutta monesti silti pääsen tunnelmaan mukaan, kun annetaan vähän aikaa ja herätellään intohimoa vaikkapa puheilla jne.

Mutta sekin on eri asia kuin se syvä haluttomuus, mikä välillä tulee (syystä tai toisesta). Silloin en yksinkertaisesti pysty ja kaikki lähestyminen tuntuu enemmän loukkaavalta kuin mukavalta (ja saa siis aloitteen tehdä, mutta pitää kerrasta ymmärtää lopettaa, ei väkisin "lämmitellä".) Ja tuossa mielentilassa ajatus toisen tyydyttämisestä olisi jäätävää kyytiä koko parisuhteelle.

Itse olen pitkässä parisuhteessa (kantapään kautta) oppinut että minun oma tunteeni asiasta ei ole koko totuus. Joskus niitä omia tuntemuksia pitää "järkeistää" vähän eli tajuta että nyt ylireagoi tavalla joka ei ole parisuhteelle hyväksi. Tämä ei tarkoita että ne omat tunteet pitäisi kieltää tai lakaista maton alle. Vaan ennemminkin sen tajuamista että minä reagoin näin mutta voi kenties vähitellen ohjata niitä ajatuksiani toisillekin urille ja katsoa asioita vähän muustakin näkökulmasta enkä vain omasta kapeasta näkövinkkelistäni. Kun lukittuu vain siihen omaan tunteeseen niin ei pysty näkemään sen toisen tunteita tai reagoimaan niihin kypsästi.

Ei omia tuntemuksia tässä mielessä valitettavasti voi tukahduttaakaan. Silloin kun ei halua, ei halua. Kaiken muun itselle uskotteleminen on pohjimmiltaan vain itselle valehtelua. Tietenkin tässä on nyanssieroja, joskus ei huvita, mutta aktiivisesti ajattelemalla positiivisia asioita kumppanista (tms) voi joskus haluttomuus väistyäkin. Mutta sellaisesta aidosti syvästä haluttomuuden tilasta ei kyllä millään mindfullness-tekniikoilla mennä yli. Yleensä siihen liittyy itsellä jotain muutakin, on paha mieli jostain, fyysisesti kurja olo, väsyttää, stressaa, jokin asia mietityttää, parisuhteessa on ollut jotain isompaa tai pienempää, mikä on vielä ilmoilla vaivaamassa tms. Yhtä kaikki, silloin on vaan parempi antaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä hellyyttä osoittaa muillakin tavoin kuin yhdynnällä. Meidän suhteessamme ainakin on paljon hellyyttä vaikka yhdyntää ehkä 1 krt/kk. Yhdyntä tekee kipeää vaimolle eikä sen takia sitä niin paljon harrasteta. Sen sijaan paljon kaikkea muuta hellimistä ja paijaamista sitten senkin edestä.

Totta kai hellyyttä voi osoittaa monella tavalla. Mutta ei seksi ainakaan minulle ole ensisijaisesti hellyyden osoittamista. Sen vuoksi sitä ei myöskään voi korvata millään määrällä "paijaamista".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä hellyyttä osoittaa muillakin tavoin kuin yhdynnällä. Meidän suhteessamme ainakin on paljon hellyyttä vaikka yhdyntää ehkä 1 krt/kk. Yhdyntä tekee kipeää vaimolle eikä sen takia sitä niin paljon harrasteta. Sen sijaan paljon kaikkea muuta hellimistä ja paijaamista sitten senkin edestä.

Uskon että lähes kaikki voisivat löytää sellaisen kompromissin jossa molemmat voisivat olla ihan tyytyväisiä jos vain sitä ymmärtämystä ja pientä joustoa löytyy molemmin puolin. Pahinta on jos kumpikin lukkiutuu vain omaan kulmaansa eikä halua liikahtaa sieltä mihinkään. Monia näitä juttuja lukiessa tulee mieleen että rakastavatko nuo ihmiset ihan oikeasti toisiaan kun puhuvat toisistaan niin rumasti?

Ei parisuhde voi rakentua kompromissien varaan. Joo, jos itse haluan seksiä joka päivä ja kumppani pari kertaa kuussa, varmaankin löytäisimme ratkaisun, jota molemmat pystyisivät sietämään. Mutta miksi ihmeessä tekisimme niin, kun voisimme kumpikin etsiä kumppanit, jotka ovat kanssamme paremmin yhteensopivia?

Tietenkin sekä voi että välttämättä aina rakentuukin. Sellaista pariskuntaa ei vielä olekaan joka haluaisi aina samoja asioita samaan aikaan.

Ja käytännössä ihminen valitsee sellaisen kumppannin joka on kokonaisuutena hänelle sopivin. Se voi taas tarkoittaa sitä että he eivät ole seksuaalisesti ihan sataprosenttisen yhteensopivia vaikka kaikin muin osin ovatkin. Ja silloij todellakin kannattaa etsiä niitä toimivia kompromisseja eikä heittää sitä kaikkea muuta hyvää pois ja erota.

Vierailija kirjoitti:

Vieråailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on parisuhteessa niin ei voi yksipuolisesti ja keskustelematta sanoutua irti seksistä. Tai voi, mutta se on itsekästä ja ajattelematonta. Ja myös täytyy hyväksyä ja ottaa huomioon sen yksipuolisen päätöksen vaikutukset jatkossa suhteeseen.

Kyllä, parisuhteessa on paljon muutakin kuin seksi. Mutta jos seksi lopetetaan kokonaan tai edes osittain sen on oltava molempien päätös ja silloin molemmat ovat päätöksen jälkeen tyytyväisiä suhteeseen. Se sopii kummallekin.

Ei niin, että toinen haluaa kerran vuodessa ja toinen kerran viikossa ja kerran vuodessa haluava on se joka määrää yksin tahdin.

Kyllä mielestäni vähemmän seksiä haluavan on velvollisuus ottaa myös se toinen huomioon.

Joko erota tai saada joku tyydyttävä ratkaisu asiaan.

Ei ole velvollisuutta harrastaa seksiä toisen pakottamana. Jokainen päättää itse.. jokaisella on oikeus kieltäytyä seksistä myös parisuhteessa. Tällä vonkaajalla on omasta puolestaan oikeus päättää pysyykö tällaisessa suhteessa vai ei. Hän voi päättää jäädä ja tyytyä olemaan ilman seksiä, ,hän voi jäödä ja etsiä seksin muualta tai hän voi lähteä. Jos seksi haetaan muualta niin on sitten haluttoman asia päättää haluaako hän suhteeseen jäädä. En ymmärrä miksi ihmiset roikkuu kynsin hampain sihteissa joihin eivät ole tyytyväisiä.

Koska siinä suhteessa pitää silti usein esim. se rakkaus, lapset, asuntolaina jne. 

Ei pitkästä suhteesta ole helppo lähteä varsinkin jos on vielä lapsia. Siksi moni ihminen kärsii pahastikin vuosia eikä eroa.

Tällöin on täysin oma valinta tyytyä suhteeseen, johon ei ole tyytyväinen. Varsinkin lasten takia tuollaisessa tapauksessa pitäisi erota. Lapset oppivat suhteen mallin kotoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.

Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan. 

Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.

Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.

Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.

Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.

Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?

Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä

Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.

Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.

Jos rakkautta on, eikä olla yhdessä vain tottumuksesta, kyllä se seksittömyys on silloin kahden kauppa. Siihen on joku henkinen tai fyysinen syy, ja parisuhteessa tätä tulisi rakentavasti ratkoa yhdessä. Syy voi olla hetkellinen (stressiä, huolia, kipuja, väsymystä whatever) tai pidempi (suhteessa kipeitä ratkomista vaativia asioita ihan muualla, esim) mutta yhtä kaikki siihen ei auta sen haluttoman syyllistäminen koskaan. Se on ykköstapa lopettaa vähäisetkin halut.

Siksi suosittelen kyllä pariterapiaa aika matalalla kynnyksellä, jos syy ei ole aivan ilmiselvä ja ohimenevä.

Enkä nyt tarkoita, etteikö haluissa voisi olla eriparisuutta, toinen haluaa päivittäin, toinen kerran viikossa, mutta näissä tapauksissa taas yleensä peiliin katselu (molemmilla) auttaa.

Ei se enemmän haluavankaan syyllistäminen mitään auta. Se on yksi varmimmista tavoista lopettaa myötätunto vähemmän haluavaa kohtaan.

Kenenkään syyllistäminen ei auta. 

Mutta en koe siinä mitään syyllistämistä, jos sanoo kumppanilleen, ettei halua seksiä. Vasta sitten, jos siitä alkaa kehitellä jotain draamaa, se voi muuttua syyllistämiseksi.

Ei siinäkään ole mitään syyllistämistä, että tekee aloitteen seksiin. Sen vaan moni haluton tulkitsee painostavaksi vonkaamiseksi. Samalla tavalla se enmmän haluava voi tulkita ne pakit hänen halujen mitätöinniksi/paheksumiseksi. Siksi olisikin tärkeää keskustella aiheesta eikä vain todeta, haluan / en halua.

Ihme vänkäämistä. Koko tämä keskustelu on niiden syyllistämistä, joilla on syystä tai toisesta pienemmät halut kuin kumppanillaan.

Minusta tämä ketju on yhtä hyvin niiden vänkäämistä joiden mielestä seksi on lopulta vain aika ikävä ja turha asia jota ei pidemmässä suhteessa juuri tarvitse olla. Paitsi niinä muutaminan harvoina hetkinä kun juuri heitä sattuu haluttamaan. Silloin toisen pitää ottaa kiitollisena vastaan se mitä annetaan ja olla taas loppuvuosi hiljaa.

Nytkin syyllistit.

Niin syyllistin ja ihan tarkoituksella. Kyllä jonkun pitää vähän herätellä teitä nykynaisia jotka eivät tajua että seksi on normaali osa jokapäiväistä elämää eikä mikään naistenlehtien hehkuttama ylimaallinen tapahtuma jossa torvet ja viulut soivat ja ruusun terälehtiä sataa sängylle. Eli siis joka voi sellaisena toteutua normaalissa elämässä korkeintaan kerran vuodessa.

Kyllä jonkun pitää sanoa teille suoraan että suurin osa miehistä tarvitsee sitä seksiä säännöllisesti ollakseen tyytyväisiä. Se on ihan yhtä lailla fakta kuin se että teitä ei aina haluta.

Se mies voi sitten ihan omin pikkukätösin hoitaa ongelmansa, tai pyrkiä toimimaan siten, että on aidosti haluttava. Jos oma maailmankatsomus pyrkii omien seksitarpeiden ympärillä, ei ole ihmekään, ettei seksiä tipu.

No ensinnäkin tiedät varmaan itsekin että se "omin käsin" ei juuriakan vastaa sitä että vierellä on oikea toinen ihminen. Toisekseen se "aidosti haluttavaksi" ryhtyminen on kovin vaikeaa jos se toinen ei edes osaa sanoa että miksi ei haluta. Jos olisikin ihan konkreettisiä asioita joita muuttamalla ne halut löytyisivät niin haluttomuutta olisi paljon vähemmän.

Näköjään on naisille hankala samaistua siihen että monille miehille se haluttavana olo on aika lailla synonyymi sille että rakastaako se nainen vielä. Jos vaadit toista muuttumaan "rakastettavammaksi" että rakastat häntä niin se ei kuulosta enää miltään oikealta rakkaudelta. Aivan samoin se että vaatii miestä muuttumaan haluttavammaksi on melko tylyä.

Kun nyt saisi teidät naiset ymmärtämään että kyse ei ole tässä "vain" seksistä vaan siitä miten rakastetuksi ja hyväksytyksi mies tuntee itsensä suhteessa.

No se mies voisi myös hieman pohtia, kuinka rakastetuksi nainen tuntee olonsa, jos oikea tapa osoittaa rakkautta on erityisesti se seksi. Itselle rakkautta kuvastaa kumppanin halu keskustella, pitää hyvänä ilman ajatuksia seksistä ja toki kaikenlainen järkevä tasapuolisuus siinä suhteessa. Siitä ne seksihalut heräävät, kun huomaa olevansa ihmisenä toiselle merkityksellinen.

Mutta kun se on se miten miehet on keskimäärin biologisesti rakennettu. Ei sitä voi muuttaa noin vain vaikka miten haluaisi. Miehet nyt vain kokevat seksin yleensä todella merkitkselliseksi sen kannalta miten rakastetuksi he kokevat itsensä suhteessa. Näin se vain menee eikä sitä vastaan kannata potkia.

Siinä olet tietenkin ihan oikeassa että kaiken pitää olla molemminpuolista ja miehen pitää tietenkin tehdä kaikkensa jotta mysö nainen tuntisi olonsa suhteessa hyväksi ja tärkeäksi. Mutta ne jotka tuon tunteen aiheuttavat ovat naisille yleensä erilaisia kuin miehelle.

Jos mies ei pysty hyväksymään sitä, että keskivertonainen ei välttämättä ihan allekirjoita tuollaista, kannattaa ehkä ryhtyä parisuhteeseen miehen kanssa sitten.

Tästä voi nyt saada kuvan, että jotenkin väheksyn seksiä. Ei se niin mene, pidän siitä useimmiten itsekin, mutta tuollainen kapeakatseisuus vaan parisuhteessa ahdistaisi. Jokainen voi olla omalla käytöksellään ruokkia sitä halua ja intohimoa siinä suhteessa, eikä lukittautua sen vangiksi, että seksi on se oikea tapa osoittaa rakkautta, kun se parisuhde on joka päivä täynnä erilaisia tapoja (seksi vain yhtenä niistä) osoittaa tunteitaan, sitoutumistaan ja rakkauttaan kumppania kohtaan. Oli biologialtaan mies tai apina tai vaikka vaaleanpunainen lohikäärme.