Lue keskustelun säännöt.
IS: Joonaksella on seksiä puolisonsa kanssa kaksi kertaa kuukaudessa – ”hyvällä tuurilla”.
24.05.2020 |
– Se riippuu omasta jaksamisesta ja mielenkiinnosta, että jaksanko lähteä yrittämään vai toteanko vain, että on helpompi käydä nukkumaan.
Miten tällainen parisuhde voi toimia?
Kommentit (779)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina pitänyt seksistä ja avioliitossamme sitä on keskiarvojen mukaan paljon ollut.
Nyt kun ikää on kuitenkin se 45v, on hormonitoiminta selvästi alkanut muuttua. En syty seksiin kuten ennen, orgasmin saaminen on vaikeaa, hyvin harvoin tunnen spontaanisti halua. Eikä tasan tarkkaan ole kyse siitä, ettenkö rakastaisi miestäni.
Kieltämättä tämä latistaa kovasti seksielämää, ja se mikä ennen oli ihanaa, on alkanut tuntua puuduttavalta ja turhalta.
Onneksi me kykenemme tästä avoimesta puhumaan, ja ymmärrystä ja kunnioitusta on. Mutta mietin kyllä, että monella varmasti on tätä seksuaalisuuden muutosta iän myötä ja sen mukana tuleekin sitä eriparisuutta haluamisen suhteen.
Se avoimuus onkin aika avainsana. Omaankin liittoon on mahtunut vilkkaampaa ja kuivempaa kautta, ja kummallakin on ollut sekä halutonta että halukasta aikaa. Minusta aivan luonnollista. On stressaavaa elämänvaihetta, pikkulapsiaika voi olla hyvin väsynyttä, voi olla rahahuolia, terveysmurheita, parisuhdekin kokee ylä- ja alamäkiä...
Se että oletetaan seksielämän olevan jokin muuttumaton peruspilari kaiken muun keskellä, on yksinkertaisesti absurdia. Mutta siitä pitää pystyä kumppanin kanssa puhumaan, ja selittämään sitä miksi käyttäytyy kuten käyttäytyy.
Tämä!
Jotenkin kun näitä keskusteluja ja kommentteja lukee, tulee sellainen olo, että parisuhteen pitäisi olla muuttumaton tila. Jos joskus on ollut seksiä x kertaa viikossa, onkin kauhea pihtari, jos vuosien päästä sitä onkin vähemmän. Koko rakkaus on kuollut ja halukkaamman itsetunto pirstaleina...
Voin itse sanoa, että seksin määrä ja mieltymykset ovat avioliiton myötä muuttuneet monia kertoja. Siihen ovat vaikuttaneet sekä ulkoiset tekijät: stressi, työ jne että sisäisetkin: oma mieliala, henkinen kasvu...
Onneksi meillä on parisuhteessa kummallakin tilaa kasvaa ihmisinä ja muuttua, eikä siitä tarvitse mieltään pahoittaa. Ei se ainakaan toistaiseksi ole vaikuttanut rakkauteen, vaan asioista on menty keskustellen ja kunnioittaen yli ja tutustuttu siihen kumppaniin aina uudelleen. Aivan kauhea ajatus olisi, että kaiken pitäisi olla samalla tavalla kuin 10 tai 20 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi kertaa kuussa on jopa melko usein, jos ollaan oltu jo vuosikymmeniä yhdessä. Ei se määrä, vaan laatu =)
Kaksi kertaa kuukaudessa on todella vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi kertaa kuussa on jopa melko usein, jos ollaan oltu jo vuosikymmeniä yhdessä. Ei se määrä, vaan laatu =)
Kaksi kertaa kuukaudessa on todella vähän.
No todellakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi kertaa kuussa on jopa melko usein, jos ollaan oltu jo vuosikymmeniä yhdessä. Ei se määrä, vaan laatu =)
Kaksi kertaa kuukaudessa on todella vähän.
No todellakin.
Onko määristä jankkaaminen kovin hedelmällistä?
Seksielämä on kokonaisuus. Esimerkiksi vähemmän, mutta parempaa ei ole huono sekään.
Enkä minä sitä sano, etteikö laatu voisi olla hyvä, jos harrastetaan seksiä usein. Itsellä se vaan tuppaa menemään niin, että tietyn määrän jaksaa ja haluaa oikeasti ja loput on sitten laadullisesti heikompaa "toisen mieliksi", josta itse saa hyvin vähän iloa lopulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän huushollin naisella riitti haluja siihen asti kunnes lapset ja OK oli saatu. Sen jälkeen max kerran kuussa, vuodessa 6-8 krt.
Ja joskus minulla oöi nainen jonka kanssa tusina varvia pe-su oli "keskimääräinen suoritus".
Miksi et ole sen tusinavarvinaisen kanssa?
Miehet haluaa sen "vaimomatskun", jota sitten petetään näiden tusinavarvien kanssa.
Jos olet mies, älä puhu muiden puolesta, kiitos.
Jos nainen niin "hohhoijaa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi kertaa kuussa on jopa melko usein, jos ollaan oltu jo vuosikymmeniä yhdessä. Ei se määrä, vaan laatu =)
Kaksi kertaa kuukaudessa on todella vähän.
No todellakin.
Onko määristä jankkaaminen kovin hedelmällistä?
Seksielämä on kokonaisuus. Esimerkiksi vähemmän, mutta parempaa ei ole huono sekään.
Enkä minä sitä sano, etteikö laatu voisi olla hyvä, jos harrastetaan seksiä usein. Itsellä se vaan tuppaa menemään niin, että tietyn määrän jaksaa ja haluaa oikeasti ja loput on sitten laadullisesti heikompaa "toisen mieliksi", josta itse saa hyvin vähän iloa lopulta.
eri mutta sanotaanko miehen näkökannasta näin:
kun menee tarpeeksi vähäiseksi (pakkopullaa kerran, pari kuussa) on helpompaa olla ilman ja runkata itse vaikka neljästi päivän aikana laadukkaalle kääpiöpornolle, kuin odottaa seuraavaa kertaa toiveikkaana että ehkä se karkkipäivä on tänään.
Eipä ollut, no mutta huomenna?
Vierailija kirjoitti:
Kaksi kertaa kuussa on ihan normaalia, eikä mitenkään vähän. Olennaista on, että parisuhteessa se on molemmille hyvä määrä. Tavallisessa pitkässä parisuhteessa tulee ja menee kausia, kun seksiä on enemmän ja vähemmän.
Jos on vasta parisuhteen alussa, voi tulla tunne että seksiä pitää olla jatkuvasti, mutta pidemmässä parisuhteessa seksin merkitys ei enää ole niin iso vaan ihan muut asiat.
Kaksi kertaa kuussa seksiä??? Silloin et ole parisuhteessa vaan kaverisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi kertaa kuussa on jopa melko usein, jos ollaan oltu jo vuosikymmeniä yhdessä. Ei se määrä, vaan laatu =)
Kaksi kertaa kuukaudessa on todella vähän.
No todellakin.
Onko määristä jankkaaminen kovin hedelmällistä?
Seksielämä on kokonaisuus. Esimerkiksi vähemmän, mutta parempaa ei ole huono sekään.
Enkä minä sitä sano, etteikö laatu voisi olla hyvä, jos harrastetaan seksiä usein. Itsellä se vaan tuppaa menemään niin, että tietyn määrän jaksaa ja haluaa oikeasti ja loput on sitten laadullisesti heikompaa "toisen mieliksi", josta itse saa hyvin vähän iloa lopulta.
eri mutta sanotaanko miehen näkökannasta näin:
kun menee tarpeeksi vähäiseksi (pakkopullaa kerran, pari kuussa) on helpompaa olla ilman ja runkata itse vaikka neljästi päivän aikana laadukkaalle kääpiöpornolle, kuin odottaa seuraavaa kertaa toiveikkaana että ehkä se karkkipäivä on tänään.
Eipä ollut, no mutta huomenna?
Tämä on TÄYSIN totta. Kun nainen rupeaa pihtaamaan niin siinä vaiheessa KAIKKI halut kyseistä naista kohtaan katoaa.
T: Mies
Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.
Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan.
Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi kertaa kuussa on jopa melko usein, jos ollaan oltu jo vuosikymmeniä yhdessä. Ei se määrä, vaan laatu =)
Kaksi kertaa kuukaudessa on todella vähän.
Sinkut saavat paljon enemmän seksiä kuin kaksi kertaa kuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi kertaa kuussa on jopa melko usein, jos ollaan oltu jo vuosikymmeniä yhdessä. Ei se määrä, vaan laatu =)
Kaksi kertaa kuukaudessa on todella vähän.
No todellakin.
Onko määristä jankkaaminen kovin hedelmällistä?
Seksielämä on kokonaisuus. Esimerkiksi vähemmän, mutta parempaa ei ole huono sekään.
Enkä minä sitä sano, etteikö laatu voisi olla hyvä, jos harrastetaan seksiä usein. Itsellä se vaan tuppaa menemään niin, että tietyn määrän jaksaa ja haluaa oikeasti ja loput on sitten laadullisesti heikompaa "toisen mieliksi", josta itse saa hyvin vähän iloa lopulta.
eri mutta sanotaanko miehen näkökannasta näin:
kun menee tarpeeksi vähäiseksi (pakkopullaa kerran, pari kuussa) on helpompaa olla ilman ja runkata itse vaikka neljästi päivän aikana laadukkaalle kääpiöpornolle, kuin odottaa seuraavaa kertaa toiveikkaana että ehkä se karkkipäivä on tänään.
Eipä ollut, no mutta huomenna?
Voi olla jollakulla näinkin. Yleensä kuitenkin miehillä ejakulaatio vie voimia ja heikentää mielialaa moneksikin päiväksi. Iän myötä monet oppivat säätelemään seksuaalista energiaansa niin, että vähemmillä orgasmeilla pärjää, jolloin ne myös voimistuvat. Kun kokemus ja itsetuntemus lisääntyvät, oppii hallitsemaan seksuaalienergiaansa ja hifistelemään. Kumpikin osapuoli voi hillitä halujansa, jopa viikkojen ajan, koko ajan ylläpitäen hehkuvaa hiillosta. Seksiäkin voi harrastaa, ilman laukeamista. Tämä vahvistaa henkistä yhteyttä, jolloin koko suhde vahvistuu ja orgasmit, vaikkapa parin viikon odottelun jälkeen, tuntuvat aivan eri tavalla vaikuttavilta kuin joka päivä nautittuina.
Ei kai kukaan suosittele ketään syömään puolta kiloa suklaata joka päivä, vaikka sitä löytyisikin kaapista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi kertaa kuussa on jopa melko usein, jos ollaan oltu jo vuosikymmeniä yhdessä. Ei se määrä, vaan laatu =)
Kaksi kertaa kuukaudessa on todella vähän.
No todellakin.
Onko määristä jankkaaminen kovin hedelmällistä?
Seksielämä on kokonaisuus. Esimerkiksi vähemmän, mutta parempaa ei ole huono sekään.
Enkä minä sitä sano, etteikö laatu voisi olla hyvä, jos harrastetaan seksiä usein. Itsellä se vaan tuppaa menemään niin, että tietyn määrän jaksaa ja haluaa oikeasti ja loput on sitten laadullisesti heikompaa "toisen mieliksi", josta itse saa hyvin vähän iloa lopulta.
eri mutta sanotaanko miehen näkökannasta näin:
kun menee tarpeeksi vähäiseksi (pakkopullaa kerran, pari kuussa) on helpompaa olla ilman ja runkata itse vaikka neljästi päivän aikana laadukkaalle kääpiöpornolle, kuin odottaa seuraavaa kertaa toiveikkaana että ehkä se karkkipäivä on tänään.
Eipä ollut, no mutta huomenna?
Tämä on TÄYSIN totta. Kun nainen rupeaa pihtaamaan niin siinä vaiheessa KAIKKI halut kyseistä naista kohtaan katoaa.
T: Mies
Miksi sitten tällaisessa suhteessa halutaan kynsin hampain roikkua? Lusikat jakoon ja baanalle vaan ja annetaan haluttoman valita omasta puolestaan mitä tekee sen eron jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.
Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan.
Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.
Juurikin näin! Ahdistaa tämä nykyajan jatkuva seksin tuputtaminen. Että kyllä pitää panna vaikka vaan toista haluttaisi. Ymmärrän sen, että vaikka ei valmiiksi panettaisi, niin voi silti antaa toisen yrittää lämmitellä ja katsoa sitten, että heräisikö se halu. Mutta jos toisen kosketus ei saa minua haluamaan seksiä, niin en todellakaan lähde tyydyttämään toista ollakseni mieliksi. En ole runkkukuppi.
Mielessäni vertaan tätä tähän pro ekstrovertti -ilmiöön. Työelämä toimii ekstroverttien mielen mukaan ja introvertit toimivat koko ajan väärin. Nyt sitten ollaan keksitty, että seksin harrastaminen pitäisi mennä sen mukaan, jolla on korkeampi libido. Käsittämätöntä, jos toisella alkaa lähtölaskenta kohti eroa joka kerta, kun seksiä on jonkin aikaa hieman vähemmän. Pelkkää painostamista ja yliseksualisointia koko parisuhdemaailma nykyään.
Ja kyllä, olen ollut itse suhteessa, jossa mies on halunnut lopettaa seksin kokonaan. Tuntuihan se pahalta, mutta ei olisi käynyt mielessäkään alkaa painostaa tai peräti uhkailemaan toista erolla, jos ei munaa heru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi kertaa kuussa on jopa melko usein, jos ollaan oltu jo vuosikymmeniä yhdessä. Ei se määrä, vaan laatu =)
Kaksi kertaa kuukaudessa on todella vähän.
No todellakin.
Onko määristä jankkaaminen kovin hedelmällistä?
Seksielämä on kokonaisuus. Esimerkiksi vähemmän, mutta parempaa ei ole huono sekään.
Enkä minä sitä sano, etteikö laatu voisi olla hyvä, jos harrastetaan seksiä usein. Itsellä se vaan tuppaa menemään niin, että tietyn määrän jaksaa ja haluaa oikeasti ja loput on sitten laadullisesti heikompaa "toisen mieliksi", josta itse saa hyvin vähän iloa lopulta.
eri mutta sanotaanko miehen näkökannasta näin:
kun menee tarpeeksi vähäiseksi (pakkopullaa kerran, pari kuussa) on helpompaa olla ilman ja runkata itse vaikka neljästi päivän aikana laadukkaalle kääpiöpornolle, kuin odottaa seuraavaa kertaa toiveikkaana että ehkä se karkkipäivä on tänään.
Eipä ollut, no mutta huomenna?
Tämä on TÄYSIN totta. Kun nainen rupeaa pihtaamaan niin siinä vaiheessa KAIKKI halut kyseistä naista kohtaan katoaa.
T: Mies
Sitten naiset kitisee kun miehet katsoo pornoa.
Niin, miksiköhän ne katselee sitä?
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.
Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan.
Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.
Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.
Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.
Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina pitänyt seksistä ja avioliitossamme sitä on keskiarvojen mukaan paljon ollut.
Nyt kun ikää on kuitenkin se 45v, on hormonitoiminta selvästi alkanut muuttua. En syty seksiin kuten ennen, orgasmin saaminen on vaikeaa, hyvin harvoin tunnen spontaanisti halua. Eikä tasan tarkkaan ole kyse siitä, ettenkö rakastaisi miestäni.
Kieltämättä tämä latistaa kovasti seksielämää, ja se mikä ennen oli ihanaa, on alkanut tuntua puuduttavalta ja turhalta.
Onneksi me kykenemme tästä avoimesta puhumaan, ja ymmärrystä ja kunnioitusta on. Mutta mietin kyllä, että monella varmasti on tätä seksuaalisuuden muutosta iän myötä ja sen mukana tuleekin sitä eriparisuutta haluamisen suhteen.
Se avoimuus onkin aika avainsana. Omaankin liittoon on mahtunut vilkkaampaa ja kuivempaa kautta, ja kummallakin on ollut sekä halutonta että halukasta aikaa. Minusta aivan luonnollista. On stressaavaa elämänvaihetta, pikkulapsiaika voi olla hyvin väsynyttä, voi olla rahahuolia, terveysmurheita, parisuhdekin kokee ylä- ja alamäkiä...
Se että oletetaan seksielämän olevan jokin muuttumaton peruspilari kaiken muun keskellä, on yksinkertaisesti absurdia. Mutta siitä pitää pystyä kumppanin kanssa puhumaan, ja selittämään sitä miksi käyttäytyy kuten käyttäytyy.
Nämä itsekkäät jyystäjät eivät ymmärrä , että seksi on vain yksi pala kokonaisuutta ,jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Toinen asia jota ne ei ymmärrä on se, ettei halu synny napista painamalla. Siihen vaikuttaa se muu kokonaisuus ja kuormittavuus. Kaikilla ihmisillä on erilaisia kausia ja tämä nyt vaan on hyväksyttävä tai sitten ero on se paras ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.
Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan.
Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.
Juurikin näin! Ahdistaa tämä nykyajan jatkuva seksin tuputtaminen. Että kyllä pitää panna vaikka vaan toista haluttaisi. Ymmärrän sen, että vaikka ei valmiiksi panettaisi, niin voi silti antaa toisen yrittää lämmitellä ja katsoa sitten, että heräisikö se halu. Mutta jos toisen kosketus ei saa minua haluamaan seksiä, niin en todellakaan lähde tyydyttämään toista ollakseni mieliksi. En ole runkkukuppi.
Mielessäni vertaan tätä tähän pro ekstrovertti -ilmiöön. Työelämä toimii ekstroverttien mielen mukaan ja introvertit toimivat koko ajan väärin. Nyt sitten ollaan keksitty, että seksin harrastaminen pitäisi mennä sen mukaan, jolla on korkeampi libido. Käsittämätöntä, jos toisella alkaa lähtölaskenta kohti eroa joka kerta, kun seksiä on jonkin aikaa hieman vähemmän. Pelkkää painostamista ja yliseksualisointia koko parisuhdemaailma nykyään.
Ja kyllä, olen ollut itse suhteessa, jossa mies on halunnut lopettaa seksin kokonaan. Tuntuihan se pahalta, mutta ei olisi käynyt mielessäkään alkaa painostaa tai peräti uhkailemaan toista erolla, jos ei munaa heru.
Noin ei ole "keksitty" vaan vain sanottu että on monilla pareilla myöskin mahdollista löytää toimivia kompromisseja jostain siitä puolivälistä. Kaikilla se ei tokikaan onnistu mutta jos se tuntuu mahdolliselta niin kannattaa ihmeessä ainakin kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.
Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan.
Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.
Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.
Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.
Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.
Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina pitänyt seksistä ja avioliitossamme sitä on keskiarvojen mukaan paljon ollut.
Nyt kun ikää on kuitenkin se 45v, on hormonitoiminta selvästi alkanut muuttua. En syty seksiin kuten ennen, orgasmin saaminen on vaikeaa, hyvin harvoin tunnen spontaanisti halua. Eikä tasan tarkkaan ole kyse siitä, ettenkö rakastaisi miestäni.
Kieltämättä tämä latistaa kovasti seksielämää, ja se mikä ennen oli ihanaa, on alkanut tuntua puuduttavalta ja turhalta.
Onneksi me kykenemme tästä avoimesta puhumaan, ja ymmärrystä ja kunnioitusta on. Mutta mietin kyllä, että monella varmasti on tätä seksuaalisuuden muutosta iän myötä ja sen mukana tuleekin sitä eriparisuutta haluamisen suhteen.
Se avoimuus onkin aika avainsana. Omaankin liittoon on mahtunut vilkkaampaa ja kuivempaa kautta, ja kummallakin on ollut sekä halutonta että halukasta aikaa. Minusta aivan luonnollista. On stressaavaa elämänvaihetta, pikkulapsiaika voi olla hyvin väsynyttä, voi olla rahahuolia, terveysmurheita, parisuhdekin kokee ylä- ja alamäkiä...
Se että oletetaan seksielämän olevan jokin muuttumaton peruspilari kaiken muun keskellä, on yksinkertaisesti absurdia. Mutta siitä pitää pystyä kumppanin kanssa puhumaan, ja selittämään sitä miksi käyttäytyy kuten käyttäytyy.
Nämä itsekkäät jyystäjät eivät ymmärrä , että seksi on vain yksi pala kokonaisuutta ,jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Toinen asia jota ne ei ymmärrä on se, ettei halu synny napista painamalla. Siihen vaikuttaa se muu kokonaisuus ja kuormittavuus. Kaikilla ihmisillä on erilaisia kausia ja tämä nyt vaan on hyväksyttävä tai sitten ero on se paras ratkaisu.
On kuitenkin peljon helpompi ymmärtää näitä vaihteluita jos niistä puhutaan avoimesti. Ja ymmärretään myös sen toisen näkökulmaa ja tarpeita. Se että todetaan "mitäs siinä vonkaat", ei paranna tilannetta mitenkään. Jos sen sijaan sanotaan että "kurjaa että meillä on nyt tällainen vaihe jossa on vähemmän seksiä kun tiedän että sinä sitä kaipaat", tunnelma on taatusti aika toinen.
Se avoimuus onkin aika avainsana. Omaankin liittoon on mahtunut vilkkaampaa ja kuivempaa kautta, ja kummallakin on ollut sekä halutonta että halukasta aikaa. Minusta aivan luonnollista. On stressaavaa elämänvaihetta, pikkulapsiaika voi olla hyvin väsynyttä, voi olla rahahuolia, terveysmurheita, parisuhdekin kokee ylä- ja alamäkiä...
Se että oletetaan seksielämän olevan jokin muuttumaton peruspilari kaiken muun keskellä, on yksinkertaisesti absurdia. Mutta siitä pitää pystyä kumppanin kanssa puhumaan, ja selittämään sitä miksi käyttäytyy kuten käyttäytyy.