IS: Joonaksella on seksiä puolisonsa kanssa kaksi kertaa kuukaudessa – ”hyvällä tuurilla”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puffi kirjoitti:

Miksi eriparisia seksihaluja yritetään aina saada kohtaamaan "korjaamalla" se vähemmän haluava osapuoli? Parempi suhde on automaationa aina se, jossa on enemmän seksiä. Miten olisi, että innokkaammalle löydettäisiin jotain ratkaisua, jonka avulla viihtyä suhteessa?

Tämä.

Eli innokkaammalle pitäisi löytyä helpotusta jostakin seuraavista asioista:

a) sooloseksistä; b) avoimesta suhteesta tai c) "jarrusta".

Nämähän ilmeisesti ovat ne vaihtoehdot? Jokaisessa näistä on omat ongelmansa.

Sooloseksi on tietenkin hyvä vaihtoehto aina. Vai onko? Tosin tähänkin saattaa liittyä ongelmia: toinen osapuoli voi haluttomuudestaan huolimatta tuntea inhoa tietäessään, että toinen harrastaa sooloseksiä (johon saattaa liittyä myös pornografiaa ja erilaisia välineitä). Sooloseksin harrastamisessa on myös riski, että se etäännyttää puolisoita toisistaan - jos halukkaampi pystyy uppoutumaan liikaa sooloseksiin, saattaa käydä niin, että hän ei enää haluakaan seksiä silloin kuin vähemmän haluava olisi siihen valmis.

Avoin suhde on myös erittäin ongelmallinen. Siihen liittyviä lukuisia riskejä kannattaa tuskin edes toistaa.

Kolmaskin vaihtoehto on ongelmallinen, eli halukkaamman osapuolen halujen patoaminen jonkinlaisen "jarrun" avulla. Seksuaalisuuden patoamiseen - joko medikaalisin tai esim. korviketoiminnan kautta - on aina riskialtista. Tässä iso vaara on se, että halujen aktiiviseen patoamiseen ryhtyminen tuottaa sen, että halut katoavat kokonaan. Toinen merkittävä riski on se, että väkisin padotut halut kadottavat myös rakkauden parisuhteen toiseen osapuoleen, ja tuovat tilalle vihan ja katkeruuden, päihteiden käytön ja pahimmassa tapauksessa mielenterveysongelmat ja väkivallan. Käsittääkseni medikaaliseen seksuaalisen halukkuuden vähentämiseen ei ole tässä maassa juuri edes laillisia mahdollisuuksia.

No kai sitä nyt muitakin vaihtoehtoja on. Esim. se että haluton osapuoli vaikka katselee kun halukas masturboi mutta ei tarvitse itse tehdä mitään. Vaaraja toki että alkaa itsekin tehdä mieli :D. Tai penetraation sijaan käytetään vain kättä. Jne.

Sori mutta siinäpä mielikuva: toinen runkkaa sohvalla ja toinen - jotka koko asia ällöttää tai ei kiinnosta pätkääkään - katselee vierestä. Samalla voi varmaan keitellä perunoita tai leikata varpaankynsiä kun odottelee sitä huipennusta?

En kyllä itse tulisi varmaan koskaan, jos istuisin muna kädessä sohvalla ja vaimo hurraisi vieressä, että tule nyt jo, että päästään syömään :D

M39

Tuskin kukaan nyt keittelisi perunoita tai leikkaisi varpaankynsiä.

Väitätkö, ettei tuntuisi mukavalta, jos vaimosi esimerkiksi silittelisi hartioitasi, halailisi tai vaikka olisi vähissä vaatteissa selkääsi vasten painautuneena samalla, kun hoitelisit itsesi? Olisi kai tämä parempi vaihtoehto esimerkiksi kerran viikossa kuin jatkuva vessassa hanskaan hakkaaminen?

Tottumiskysymyshän tämäkin olisi, ja monissa parisuhdeterapiaharjoituksissa tehdään vähän tämänkaltaisia juttuja. Uskoisin, että sinullakin nalli palaisi ja olisi mukavaa, kunhan muutaman kerran harjoittelisit tällaista tilannetta.

Itse naisena kyllä mieluusti hoitelen miehen kädellä itse. Runkkaaminen on aina vähän surullinen vaihtoehto, jos oma nainen on olemassa. Miksi katsoa vierestä, jos voi osallistua?

Vierailija kirjoitti:

Onko vieraissa käyminen sallittua, jos toisen mielestä seksi ei ole välttämätöntä? Hieman vaikea perustella seksin tärkeydestä jos sitä ei halua harrastaa.

Miksi ihmeessä te vieraissakävijät haluatte roikkua näissä seksittömissä suhteissa? Erotkaa ja voitte sinkkuna panna kaikkea mitä kä liikkuu. Eikä kenenkään mieli pahoitu eikä kenenkään tarvitse tuntea syyllisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puffi kirjoitti:

Miksi eriparisia seksihaluja yritetään aina saada kohtaamaan "korjaamalla" se vähemmän haluava osapuoli? Parempi suhde on automaationa aina se, jossa on enemmän seksiä. Miten olisi, että innokkaammalle löydettäisiin jotain ratkaisua, jonka avulla viihtyä suhteessa?

Tämä.

Eli innokkaammalle pitäisi löytyä helpotusta jostakin seuraavista asioista:

a) sooloseksistä; b) avoimesta suhteesta tai c) "jarrusta".

Nämähän ilmeisesti ovat ne vaihtoehdot? Jokaisessa näistä on omat ongelmansa.

Sooloseksi on tietenkin hyvä vaihtoehto aina. Vai onko? Tosin tähänkin saattaa liittyä ongelmia: toinen osapuoli voi haluttomuudestaan huolimatta tuntea inhoa tietäessään, että toinen harrastaa sooloseksiä (johon saattaa liittyä myös pornografiaa ja erilaisia välineitä). Sooloseksin harrastamisessa on myös riski, että se etäännyttää puolisoita toisistaan - jos halukkaampi pystyy uppoutumaan liikaa sooloseksiin, saattaa käydä niin, että hän ei enää haluakaan seksiä silloin kuin vähemmän haluava olisi siihen valmis.

Avoin suhde on myös erittäin ongelmallinen. Siihen liittyviä lukuisia riskejä kannattaa tuskin edes toistaa.

Kolmaskin vaihtoehto on ongelmallinen, eli halukkaamman osapuolen halujen patoaminen jonkinlaisen "jarrun" avulla. Seksuaalisuuden patoamiseen - joko medikaalisin tai esim. korviketoiminnan kautta - on aina riskialtista. Tässä iso vaara on se, että halujen aktiiviseen patoamiseen ryhtyminen tuottaa sen, että halut katoavat kokonaan. Toinen merkittävä riski on se, että väkisin padotut halut kadottavat myös rakkauden parisuhteen toiseen osapuoleen, ja tuovat tilalle vihan ja katkeruuden, päihteiden käytön ja pahimmassa tapauksessa mielenterveysongelmat ja väkivallan. Käsittääkseni medikaaliseen seksuaalisen halukkuuden vähentämiseen ei ole tässä maassa juuri edes laillisia mahdollisuuksia.

No kai sitä nyt muitakin vaihtoehtoja on. Esim. se että haluton osapuoli vaikka katselee kun halukas masturboi mutta ei tarvitse itse tehdä mitään. Vaaraja toki että alkaa itsekin tehdä mieli :D. Tai penetraation sijaan käytetään vain kättä. Jne.

No se käden käyttö olisikin jo seksiä ja siihenhän ei haluton yleensä suostu. Muutenhan se seksi puute ei enemmän haluavalle varmaan ongelma olsikaan. Toki varmaan pelkkä käsi käy pidemmän päälle puuduttavaksi.

Ja monelle haluttomalle on ongelma jo se, että toinen masturboi. Niin tuskin sitä on valmis katselemaan, jos pelkkä ajatuskin siitä saa jo loukkaantumaan.

Siis oikeasti, kyllä nyt on jo joku asenneongelma ennemminkin kyseessä. Kyllä oman kumppanin eteen pitää olla valmis tekemään jotain. Vaikkei 100% haluttaisi, niin aina voi suostua pikapanoihin (etenkin liukkarin kanssa tuntuu hyvältä ja joskus siitä sitten innostuu itsekin) tai hoidella mies käsin. Tätä teen itse etenkin menkkojen aikaan, kun seksi ei silloin ole oikein kummankaan mieleen. Ja jos oikeasti on täysin haluton ihminen ja seksi ei kiinnosta, niin ei silloin ole reilua aloittaa parisuhdetta kenenkään kanssa asiasta varoittamatta. Ja jos alussa seksielämä toimi, niin silloin ongelma on omien korvien välissä tai hormonitoiminnassa tms. Pitäisikö toisen oikeasti vaan tyytyä seksittömään elämään? Todella kohtuuton vaatimus.

Ja minne se taas katosi, että seksi on kahden ihmisen välistä syvää yhteyttä ja mielihyvää, jos kerran se mekaaninen suoritus onkin ihan okei?

Ihmettelen mitä kukaan mies saa siitä, että käyttää toista mekaanisesti omien tarpeidensa tyydyttämiseen. Etenkin jos toinen ei halua yhtään.

En ole koskaan itse väittänyt, että seksi olisi ainoastaan syvää yhteyttä. Seksi voi myös olla suoraa toimintaa ja paineiden purkamista. Kaikenlaiselle seksille on tilaa parisuhteessa. Aina ei ole aikaa ja/tai haluja syvälliselle seksille ja on suoran toiminnan paikka, joskus taas intohimot vie mukanaan ja joskus voidaan rakastella vähän tunteellisemmin. Mutta itse olenkin aina pitänyt seksistä ja mieluusti vielä aika suorasta, monipuolisesta ja toiminnallisesta seksistä.

N42, 20 vuotta naimisissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puffi kirjoitti:

Miksi eriparisia seksihaluja yritetään aina saada kohtaamaan "korjaamalla" se vähemmän haluava osapuoli? Parempi suhde on automaationa aina se, jossa on enemmän seksiä. Miten olisi, että innokkaammalle löydettäisiin jotain ratkaisua, jonka avulla viihtyä suhteessa?

Tämä.

Eli innokkaammalle pitäisi löytyä helpotusta jostakin seuraavista asioista:

a) sooloseksistä; b) avoimesta suhteesta tai c) "jarrusta".

Nämähän ilmeisesti ovat ne vaihtoehdot? Jokaisessa näistä on omat ongelmansa.

Sooloseksi on tietenkin hyvä vaihtoehto aina. Vai onko? Tosin tähänkin saattaa liittyä ongelmia: toinen osapuoli voi haluttomuudestaan huolimatta tuntea inhoa tietäessään, että toinen harrastaa sooloseksiä (johon saattaa liittyä myös pornografiaa ja erilaisia välineitä). Sooloseksin harrastamisessa on myös riski, että se etäännyttää puolisoita toisistaan - jos halukkaampi pystyy uppoutumaan liikaa sooloseksiin, saattaa käydä niin, että hän ei enää haluakaan seksiä silloin kuin vähemmän haluava olisi siihen valmis.

Avoin suhde on myös erittäin ongelmallinen. Siihen liittyviä lukuisia riskejä kannattaa tuskin edes toistaa.

Kolmaskin vaihtoehto on ongelmallinen, eli halukkaamman osapuolen halujen patoaminen jonkinlaisen "jarrun" avulla. Seksuaalisuuden patoamiseen - joko medikaalisin tai esim. korviketoiminnan kautta - on aina riskialtista. Tässä iso vaara on se, että halujen aktiiviseen patoamiseen ryhtyminen tuottaa sen, että halut katoavat kokonaan. Toinen merkittävä riski on se, että väkisin padotut halut kadottavat myös rakkauden parisuhteen toiseen osapuoleen, ja tuovat tilalle vihan ja katkeruuden, päihteiden käytön ja pahimmassa tapauksessa mielenterveysongelmat ja väkivallan. Käsittääkseni medikaaliseen seksuaalisen halukkuuden vähentämiseen ei ole tässä maassa juuri edes laillisia mahdollisuuksia.

No kai sitä nyt muitakin vaihtoehtoja on. Esim. se että haluton osapuoli vaikka katselee kun halukas masturboi mutta ei tarvitse itse tehdä mitään. Vaaraja toki että alkaa itsekin tehdä mieli :D. Tai penetraation sijaan käytetään vain kättä. Jne.

No se käden käyttö olisikin jo seksiä ja siihenhän ei haluton yleensä suostu. Muutenhan se seksi puute ei enemmän haluavalle varmaan ongelma olsikaan. Toki varmaan pelkkä käsi käy pidemmän päälle puuduttavaksi.

Ja monelle haluttomalle on ongelma jo se, että toinen masturboi. Niin tuskin sitä on valmis katselemaan, jos pelkkä ajatuskin siitä saa jo loukkaantumaan.

Siis oikeasti, kyllä nyt on jo joku asenneongelma ennemminkin kyseessä. Kyllä oman kumppanin eteen pitää olla valmis tekemään jotain. Vaikkei 100% haluttaisi, niin aina voi suostua pikapanoihin (etenkin liukkarin kanssa tuntuu hyvältä ja joskus siitä sitten innostuu itsekin) tai hoidella mies käsin. Tätä teen itse etenkin menkkojen aikaan, kun seksi ei silloin ole oikein kummankaan mieleen. Ja jos oikeasti on täysin haluton ihminen ja seksi ei kiinnosta, niin ei silloin ole reilua aloittaa parisuhdetta kenenkään kanssa asiasta varoittamatta. Ja jos alussa seksielämä toimi, niin silloin ongelma on omien korvien välissä tai hormonitoiminnassa tms. Pitäisikö toisen oikeasti vaan tyytyä seksittömään elämään? Todella kohtuuton vaatimus.

Iän mukana seksuaalisuus muuttuu. Etenkin naisella (yleensä) kun lisääntymiskyky laskee, myös himot laskevat. Biologiaa tämä.

(ja joo, ei tarvitse tulla avautumaan kuinka itse löysi seksuaalisuutensa vasta kun ei enää tarvinnut huolehtia ehkäisystä, tottakai teitäkin on)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puffi kirjoitti:

Miksi eriparisia seksihaluja yritetään aina saada kohtaamaan "korjaamalla" se vähemmän haluava osapuoli? Parempi suhde on automaationa aina se, jossa on enemmän seksiä. Miten olisi, että innokkaammalle löydettäisiin jotain ratkaisua, jonka avulla viihtyä suhteessa?

Tämä.

Eli innokkaammalle pitäisi löytyä helpotusta jostakin seuraavista asioista:

a) sooloseksistä; b) avoimesta suhteesta tai c) "jarrusta".

Nämähän ilmeisesti ovat ne vaihtoehdot? Jokaisessa näistä on omat ongelmansa.

Sooloseksi on tietenkin hyvä vaihtoehto aina. Vai onko? Tosin tähänkin saattaa liittyä ongelmia: toinen osapuoli voi haluttomuudestaan huolimatta tuntea inhoa tietäessään, että toinen harrastaa sooloseksiä (johon saattaa liittyä myös pornografiaa ja erilaisia välineitä). Sooloseksin harrastamisessa on myös riski, että se etäännyttää puolisoita toisistaan - jos halukkaampi pystyy uppoutumaan liikaa sooloseksiin, saattaa käydä niin, että hän ei enää haluakaan seksiä silloin kuin vähemmän haluava olisi siihen valmis.

Avoin suhde on myös erittäin ongelmallinen. Siihen liittyviä lukuisia riskejä kannattaa tuskin edes toistaa.

Kolmaskin vaihtoehto on ongelmallinen, eli halukkaamman osapuolen halujen patoaminen jonkinlaisen "jarrun" avulla. Seksuaalisuuden patoamiseen - joko medikaalisin tai esim. korviketoiminnan kautta - on aina riskialtista. Tässä iso vaara on se, että halujen aktiiviseen patoamiseen ryhtyminen tuottaa sen, että halut katoavat kokonaan. Toinen merkittävä riski on se, että väkisin padotut halut kadottavat myös rakkauden parisuhteen toiseen osapuoleen, ja tuovat tilalle vihan ja katkeruuden, päihteiden käytön ja pahimmassa tapauksessa mielenterveysongelmat ja väkivallan. Käsittääkseni medikaaliseen seksuaalisen halukkuuden vähentämiseen ei ole tässä maassa juuri edes laillisia mahdollisuuksia.

No kai sitä nyt muitakin vaihtoehtoja on. Esim. se että haluton osapuoli vaikka katselee kun halukas masturboi mutta ei tarvitse itse tehdä mitään. Vaaraja toki että alkaa itsekin tehdä mieli :D. Tai penetraation sijaan käytetään vain kättä. Jne.

No se käden käyttö olisikin jo seksiä ja siihenhän ei haluton yleensä suostu. Muutenhan se seksi puute ei enemmän haluavalle varmaan ongelma olsikaan. Toki varmaan pelkkä käsi käy pidemmän päälle puuduttavaksi.

Ja monelle haluttomalle on ongelma jo se, että toinen masturboi. Niin tuskin sitä on valmis katselemaan, jos pelkkä ajatuskin siitä saa jo loukkaantumaan.

Siis oikeasti, kyllä nyt on jo joku asenneongelma ennemminkin kyseessä. Kyllä oman kumppanin eteen pitää olla valmis tekemään jotain. Vaikkei 100% haluttaisi, niin aina voi suostua pikapanoihin (etenkin liukkarin kanssa tuntuu hyvältä ja joskus siitä sitten innostuu itsekin) tai hoidella mies käsin. Tätä teen itse etenkin menkkojen aikaan, kun seksi ei silloin ole oikein kummankaan mieleen. Ja jos oikeasti on täysin haluton ihminen ja seksi ei kiinnosta, niin ei silloin ole reilua aloittaa parisuhdetta kenenkään kanssa asiasta varoittamatta. Ja jos alussa seksielämä toimi, niin silloin ongelma on omien korvien välissä tai hormonitoiminnassa tms. Pitäisikö toisen oikeasti vaan tyytyä seksittömään elämään? Todella kohtuuton vaatimus.

Ja minne se taas katosi, että seksi on kahden ihmisen välistä syvää yhteyttä ja mielihyvää, jos kerran se mekaaninen suoritus onkin ihan okei?

Ihmettelen mitä kukaan mies saa siitä, että käyttää toista mekaanisesti omien tarpeidensa tyydyttämiseen. Etenkin jos toinen ei halua yhtään.

Sama! Mekaanisesti osaan itsekin, itse asiassa jopa miestä nopeammin ja paremmin.

Toista ihmistä kaipaan siihen, että saadaan samaan pakettiin läheisyys, rakastettavuus ja tunne omasta viehättävyydestä. Ja samalla saan koskea itse viehättävänä pitämääni ihmistä intiimisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Nainen on onneton "ihan kiva" seksistä. Mies taas tyhjensi kassit häneen, hetken ehti jo innostua mutta taas tää meni näin...

Mies on onneton kun ei saa käyttää naista reikänään, mielellään vielä useana reikänä.

Voi mies parkaa

Miksi? Ei se ole edes "ihan kivaa" jos siitä tulee onnettomaksi.

On se kivaa, sen minuutin mitä sitä kestää. Sitten tulee pettymys kun se nukahtaa sun päälles

No silloin se on huonoa seksiä eikä mitään "ihan kivaa". Ja tästä ei ollut kyse siinä mistä alunperin puhuttiin eli siinä että yhden kirjoittajan mielestä seksin pitää aina olla todella hyvää jotta siihen kannattaa ryhtyä eikä mikään "ihan kivaa" ei riitä. Ja silloin hän tuskin puhui tuosta josta sinä nyt puhut.

No minä olen se, joka kirjoitti "ihan kivasta" ja se ei todellakaan riitä motivaatioksi ryhtyä seksiin. Itselleni tulee esimerkiksi unettomuutta seksistä, jolloin iltaisin valvon monta tuntia sen jälkeen. Päivisin lapset ovat hereillä, ja me olemme töissä. Aamuisin mies ei jaksa herätä tarpeeksi aikaisin, jotta onnistuisi (enkä nyt itsekään, mutta se olisi kuitenkin paras vaihtoehto).

Joten ei, "ihan kiva" ja toisen nautinnosta nauttiminen eivät itselleni riitä. Kyllä sen on oltava todella hyvää ja oma nautinto ja halu kohdillaan.

Minusta kuulostaa että ongelmanne on enemmän ajan puute kuin seksin laatu.

Ei ole. Iltaisin olisi aikaa, ja jos seksi on todella tuntunut hyvältä, ei minua haittaa valvoa omissa ajatuksissani ja fiilistellä sitä tunnetta, kunnes nukahtaa. Mutta jos ei ole oikeasti hyvä fiilis, ei ole kivaa pyöriä kiukkuisena omissa ajatuksissaan, kun toinen nukahtaa hetkessä.

Kuten jo aikaisemmin yritin esittää, ongelmasi on se että sinulle tulee kaikesta muusta paitsi täydellisestä "paha fiilis". Miksi näin on ja koskeeko se vain seksiä vai kaikkea muutakin elämässä.? Jos vain seksiä niin silloin kyse on ajattelumallin ongelmasta jossa ajattelet että seksin pitää olla aina todella hyvää. Eli asetat liian suuria vaatimuksia seksille ja varsinkin sillä että juuri sinä nautit aina seksistä.

Monilla naisilla on se harhakäsitys että kun mies laukeaa niin silloin seksi on miehelle ollut aina hyvää. Mutta voin kertoa että näin ei ole todellakaan. Myös laukeamiseen päättynyt seksi voi olla välillä paljon latteampaa ja toisinaan taas aivan mahtavaa. Mutta ei sitä pidä jäädä murehtimaan koska niitä uusia kertoja tulee kyllä taas.

No ihan yhtä lailla voidaan kysyä, miksi uhraisin toistuvasti yöunia siihen, että mies saa nautintoa? Valvon monta tuntia, seuraava päivä menee sumussa, ei saa tehtyä töitä kunnon teholla jne. Tarvitsen ihan oikeasti todella hyvän fiiliksen, jotta se on sen arvoista. Jos se kokemus on "aivan sama, ihan jees", hommassa ei ole järkeä. Ja on aika paljon siltä toiselta sellaista vaatia.

Siitä se pohjimmiltaan sitten kumpuaa, se huono tunne. Toinen asia minkä uskon siihen vaikuttavan, on tosiaan ne mielihyvähormonit, jotka jäävät puuttumaan. 

Ehkä kompromissi olisi paikallaan? Välillä sinä vaadit että miehen on saatava huono fiilis ja torjut hänet. Ja ehkä silloin tällöin sinä otat puolestasi sitä huonoa fiilistä olemalla seuraavana päivänä väsynyt. Se olisi sun suhteelle ehkä paremmaksi kuin koko ajan torjua mies. Ei sen tarttis olla mikään 50-50 kompromissi, mutta pidän kyllä todella erikoisena, todella huonona mille vain suhteelle, jos sinä et KOSKAAN suostu vain siksi että ärsyttää olla väsynyt seuraavana päivänä. Haluatko olla ton miehen kanssa aina? Jos et niin eroa. Jos haluat niin kannattaa hoitaa suhdetta tai teillä on aika kurjat vuodet edessä.

Kyllä minä suostun. Olen ajat sitten tehnyt itseni kanssa rauhan tästä asiasta ja yritän olla mukana ja saada siitä jotain. Olen myös ajat sitten hyväksynyt, etten saa, muuta kuin sitä väsymystä. Olen tässä vaan yrittänyt tuoda esiin sitä näkökulmaa, että seksin haluamattomuus on monitahoinen asia ja moni parisuhde olisi onnellisempi, jos hyväksyttäisiin se, että hyvä seksi on parisuhteen liima mutta huono tai yhdentekevä ei.

Olen miehen kanssa, koska tässä parisuhteessa on todella paljon hyvää. Seksikin on hyvää sen 2-3 krt kuussa. Ei mikään muu parisuhde poistaisi tätä ongelmaa.

Vielä tulee mieleen kysyä, miten suhtautuisit sellaiseen kompromissiin, että olisit miehellesi läsnä hänen masturboidessaan (esim. silittelisit tai halaisit) tai esimerkiksi tyydyttäisit häntä käsin?

Tekisikö se sinulle likaisen ja inhottavan olon vai olisiko sellainen sinun mielestäsi siedettävää?

Kysyn uteliaisuudesta, koska tätä ehdotettiin yllä.

No tämä menee jo aika detaljitasolle meidän seksielämästä. Sanotaan nyt näin, että en minä lähtökohtaisesti ajatusta inhoa, kenties vähän ihmettelisin miksi mieheni tuollaista haluaisi (eikä pidä käsittää taas väärin, jos joku haluaa niin fine).

No tämä kuulostaa mielestäni ratkaisulta.

Kuten yllä useassa kommentissa kerrottiin, iso osa ongelmaa halukkaamman osapuolen kohdalla on se, että haluttomampi osapuoli ei halua kohdata toisen osapuolen halukkuutta. Tai ainakin monessa tilanteessa halukkaampi helposti tulkitsee asian näin.

Monta pattitilannetta voisi ratkaista tuollainen kompromissi, jossa haluttomampi vetää selkeästi rajan siihen, mihin on (sillä hetkellä) halukas: eli "kiitos, en halua kanssasi yhdyntää, mutta jos haluat, voin olla mukana, kun masturboit tai olen valmis hyväilemään sinua kädellä".

Tällainen kompromissi on haluttomalle varmasti iso myönnytys, mutta toisaalta halukkaammalle se voisi tehdä selväksi sen, että toinen osapuoli ei mitätöi hänen tuntemaansa seksuaalista halua, vaan osaa kohdata sen.

Kysyisin vähän kääntäen: miten se enemmän haluava sitten kohtaa sen, että toiselle se seksi ei ole niin tärkeää? Olen eri kuin tuo, jolle vastasit. Haluttomuuteen voi liittyä jopa sellaiset psyykkiset mallit, miten vanhemmat ovat vauvana kohdelleet ja kohdanneet, eivät ne välttämättä mitään tietoisia asioita ole.

Meillä on kyllä ihan kohtalaisen tiivis seksielämä, mutta on ollut kuivempia kausia. Ja kyllä itseä on silloin loukannut se, että toinen syyttää rakkaudettomuudesta, kun ongelma on voinut olla missä milloinkin. Tai "vaatinut" vaikkapa suulla tyydyttämään. Itse olen kyllä ollut ymmärtäväinen mieheni haluttomuutta kohtaan silloin kun sitä on ollut, ja pyrkinyt ymmärtämään, en heti heittäytymään marttyyriksi, muttakun olen niin epäviehättävä ja et rakasta ja buhuu.

Eikö niitä haluttoman tarpeita ja ajatuksia tarvitsekaan kohdata? Ovatko ne vain vikoja, jotka tämän tulee itse hoitaa pois?

Näinhän se on haluton on viallinen, joka pitää korjata. Myöskään hänen tunteistaan ei tarvitse välittää. PääasIa on että muna ja mies ovat tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Nainen on onneton "ihan kiva" seksistä. Mies taas tyhjensi kassit häneen, hetken ehti jo innostua mutta taas tää meni näin...

Mies on onneton kun ei saa käyttää naista reikänään, mielellään vielä useana reikänä.

Voi mies parkaa

Miksi? Ei se ole edes "ihan kivaa" jos siitä tulee onnettomaksi.

On se kivaa, sen minuutin mitä sitä kestää. Sitten tulee pettymys kun se nukahtaa sun päälles

No silloin se on huonoa seksiä eikä mitään "ihan kivaa". Ja tästä ei ollut kyse siinä mistä alunperin puhuttiin eli siinä että yhden kirjoittajan mielestä seksin pitää aina olla todella hyvää jotta siihen kannattaa ryhtyä eikä mikään "ihan kivaa" ei riitä. Ja silloin hän tuskin puhui tuosta josta sinä nyt puhut.

No minä olen se, joka kirjoitti "ihan kivasta" ja se ei todellakaan riitä motivaatioksi ryhtyä seksiin. Itselleni tulee esimerkiksi unettomuutta seksistä, jolloin iltaisin valvon monta tuntia sen jälkeen. Päivisin lapset ovat hereillä, ja me olemme töissä. Aamuisin mies ei jaksa herätä tarpeeksi aikaisin, jotta onnistuisi (enkä nyt itsekään, mutta se olisi kuitenkin paras vaihtoehto).

Joten ei, "ihan kiva" ja toisen nautinnosta nauttiminen eivät itselleni riitä. Kyllä sen on oltava todella hyvää ja oma nautinto ja halu kohdillaan.

Minusta kuulostaa että ongelmanne on enemmän ajan puute kuin seksin laatu.

Ei ole. Iltaisin olisi aikaa, ja jos seksi on todella tuntunut hyvältä, ei minua haittaa valvoa omissa ajatuksissani ja fiilistellä sitä tunnetta, kunnes nukahtaa. Mutta jos ei ole oikeasti hyvä fiilis, ei ole kivaa pyöriä kiukkuisena omissa ajatuksissaan, kun toinen nukahtaa hetkessä.

Kuten jo aikaisemmin yritin esittää, ongelmasi on se että sinulle tulee kaikesta muusta paitsi täydellisestä "paha fiilis". Miksi näin on ja koskeeko se vain seksiä vai kaikkea muutakin elämässä.? Jos vain seksiä niin silloin kyse on ajattelumallin ongelmasta jossa ajattelet että seksin pitää olla aina todella hyvää. Eli asetat liian suuria vaatimuksia seksille ja varsinkin sillä että juuri sinä nautit aina seksistä.

Monilla naisilla on se harhakäsitys että kun mies laukeaa niin silloin seksi on miehelle ollut aina hyvää. Mutta voin kertoa että näin ei ole todellakaan. Myös laukeamiseen päättynyt seksi voi olla välillä paljon latteampaa ja toisinaan taas aivan mahtavaa. Mutta ei sitä pidä jäädä murehtimaan koska niitä uusia kertoja tulee kyllä taas.

No ihan yhtä lailla voidaan kysyä, miksi uhraisin toistuvasti yöunia siihen, että mies saa nautintoa? Valvon monta tuntia, seuraava päivä menee sumussa, ei saa tehtyä töitä kunnon teholla jne. Tarvitsen ihan oikeasti todella hyvän fiiliksen, jotta se on sen arvoista. Jos se kokemus on "aivan sama, ihan jees", hommassa ei ole järkeä. Ja on aika paljon siltä toiselta sellaista vaatia.

Siitä se pohjimmiltaan sitten kumpuaa, se huono tunne. Toinen asia minkä uskon siihen vaikuttavan, on tosiaan ne mielihyvähormonit, jotka jäävät puuttumaan. 

Ehkä kompromissi olisi paikallaan? Välillä sinä vaadit että miehen on saatava huono fiilis ja torjut hänet. Ja ehkä silloin tällöin sinä otat puolestasi sitä huonoa fiilistä olemalla seuraavana päivänä väsynyt. Se olisi sun suhteelle ehkä paremmaksi kuin koko ajan torjua mies. Ei sen tarttis olla mikään 50-50 kompromissi, mutta pidän kyllä todella erikoisena, todella huonona mille vain suhteelle, jos sinä et KOSKAAN suostu vain siksi että ärsyttää olla väsynyt seuraavana päivänä. Haluatko olla ton miehen kanssa aina? Jos et niin eroa. Jos haluat niin kannattaa hoitaa suhdetta tai teillä on aika kurjat vuodet edessä.

Kyllä minä suostun. Olen ajat sitten tehnyt itseni kanssa rauhan tästä asiasta ja yritän olla mukana ja saada siitä jotain. Olen myös ajat sitten hyväksynyt, etten saa, muuta kuin sitä väsymystä. Olen tässä vaan yrittänyt tuoda esiin sitä näkökulmaa, että seksin haluamattomuus on monitahoinen asia ja moni parisuhde olisi onnellisempi, jos hyväksyttäisiin se, että hyvä seksi on parisuhteen liima mutta huono tai yhdentekevä ei.

Olen miehen kanssa, koska tässä parisuhteessa on todella paljon hyvää. Seksikin on hyvää sen 2-3 krt kuussa. Ei mikään muu parisuhde poistaisi tätä ongelmaa.

Vielä tulee mieleen kysyä, miten suhtautuisit sellaiseen kompromissiin, että olisit miehellesi läsnä hänen masturboidessaan (esim. silittelisit tai halaisit) tai esimerkiksi tyydyttäisit häntä käsin?

Tekisikö se sinulle likaisen ja inhottavan olon vai olisiko sellainen sinun mielestäsi siedettävää?

Kysyn uteliaisuudesta, koska tätä ehdotettiin yllä.

No tämä menee jo aika detaljitasolle meidän seksielämästä. Sanotaan nyt näin, että en minä lähtökohtaisesti ajatusta inhoa, kenties vähän ihmettelisin miksi mieheni tuollaista haluaisi (eikä pidä käsittää taas väärin, jos joku haluaa niin fine).

No tämä kuulostaa mielestäni ratkaisulta.

Kuten yllä useassa kommentissa kerrottiin, iso osa ongelmaa halukkaamman osapuolen kohdalla on se, että haluttomampi osapuoli ei halua kohdata toisen osapuolen halukkuutta. Tai ainakin monessa tilanteessa halukkaampi helposti tulkitsee asian näin.

Monta pattitilannetta voisi ratkaista tuollainen kompromissi, jossa haluttomampi vetää selkeästi rajan siihen, mihin on (sillä hetkellä) halukas: eli "kiitos, en halua kanssasi yhdyntää, mutta jos haluat, voin olla mukana, kun masturboit tai olen valmis hyväilemään sinua kädellä".

Tällainen kompromissi on haluttomalle varmasti iso myönnytys, mutta toisaalta halukkaammalle se voisi tehdä selväksi sen, että toinen osapuoli ei mitätöi hänen tuntemaansa seksuaalista halua, vaan osaa kohdata sen.

Kysyisin vähän kääntäen: miten se enemmän haluava sitten kohtaa sen, että toiselle se seksi ei ole niin tärkeää? Olen eri kuin tuo, jolle vastasit. Haluttomuuteen voi liittyä jopa sellaiset psyykkiset mallit, miten vanhemmat ovat vauvana kohdelleet ja kohdanneet, eivät ne välttämättä mitään tietoisia asioita ole.

Meillä on kyllä ihan kohtalaisen tiivis seksielämä, mutta on ollut kuivempia kausia. Ja kyllä itseä on silloin loukannut se, että toinen syyttää rakkaudettomuudesta, kun ongelma on voinut olla missä milloinkin. Tai "vaatinut" vaikkapa suulla tyydyttämään. Itse olen kyllä ollut ymmärtäväinen mieheni haluttomuutta kohtaan silloin kun sitä on ollut, ja pyrkinyt ymmärtämään, en heti heittäytymään marttyyriksi, muttakun olen niin epäviehättävä ja et rakasta ja buhuu.

Eikö niitä haluttoman tarpeita ja ajatuksia tarvitsekaan kohdata? Ovatko ne vain vikoja, jotka tämän tulee itse hoitaa pois?

Vähän mutkat suoraksi vetäen, minusta kyllä naiset hyvin usein pyrkivät ymmärtämään sitä miestään näissä asioissa - on asetelma kummin päin vaan. Ja mies taas aika nopeasti lyö hanskat tiskiin, jos homma ei mene, kuten itse haluaa, yhtään pohtimatta onko taustalla jotain juurisyitä sille, että seksuaalisuus ei kohtaa vaimon kanssa. Mikä pidemmällä tähtäimellä sitten johtaa näihin kuvioihin, missä toinen inhoaa koko touhua ja toinen vonkaa turhautuneena.

Poikkeuksia varmasti on, molemmissa sukupuolissa, mutta yleisellä tasolla näin.

Siksi näihin olisikin tärkeää päästä käsiksi, vaikka pariterapian kautta, jo siinä vaiheessa kun ongelma on vielä pieni. Halukkuus saa muuttua iän mukana, mutta pariskunnalla pitää olla ymmärrys siitä, mitä suhteessa tapahtuu ja mitä se merkitsee. Esimerkiksi jos iän myötä halukkuus vähenee, ei se tarkoita (ainakaan aina ja kaikilla), että rakkauskin vähenee. 

Eli että kummatkin osapuolet aidosti kuulevat ja ymmärtävät sitä parisuhteen tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Nainen on onneton "ihan kiva" seksistä. Mies taas tyhjensi kassit häneen, hetken ehti jo innostua mutta taas tää meni näin...

Mies on onneton kun ei saa käyttää naista reikänään, mielellään vielä useana reikänä.

Voi mies parkaa

Miksi? Ei se ole edes "ihan kivaa" jos siitä tulee onnettomaksi.

On se kivaa, sen minuutin mitä sitä kestää. Sitten tulee pettymys kun se nukahtaa sun päälles

No silloin se on huonoa seksiä eikä mitään "ihan kivaa". Ja tästä ei ollut kyse siinä mistä alunperin puhuttiin eli siinä että yhden kirjoittajan mielestä seksin pitää aina olla todella hyvää jotta siihen kannattaa ryhtyä eikä mikään "ihan kivaa" ei riitä. Ja silloin hän tuskin puhui tuosta josta sinä nyt puhut.

No minä olen se, joka kirjoitti "ihan kivasta" ja se ei todellakaan riitä motivaatioksi ryhtyä seksiin. Itselleni tulee esimerkiksi unettomuutta seksistä, jolloin iltaisin valvon monta tuntia sen jälkeen. Päivisin lapset ovat hereillä, ja me olemme töissä. Aamuisin mies ei jaksa herätä tarpeeksi aikaisin, jotta onnistuisi (enkä nyt itsekään, mutta se olisi kuitenkin paras vaihtoehto).

Joten ei, "ihan kiva" ja toisen nautinnosta nauttiminen eivät itselleni riitä. Kyllä sen on oltava todella hyvää ja oma nautinto ja halu kohdillaan.

Minusta kuulostaa että ongelmanne on enemmän ajan puute kuin seksin laatu.

Ei ole. Iltaisin olisi aikaa, ja jos seksi on todella tuntunut hyvältä, ei minua haittaa valvoa omissa ajatuksissani ja fiilistellä sitä tunnetta, kunnes nukahtaa. Mutta jos ei ole oikeasti hyvä fiilis, ei ole kivaa pyöriä kiukkuisena omissa ajatuksissaan, kun toinen nukahtaa hetkessä.

Kuten jo aikaisemmin yritin esittää, ongelmasi on se että sinulle tulee kaikesta muusta paitsi täydellisestä "paha fiilis". Miksi näin on ja koskeeko se vain seksiä vai kaikkea muutakin elämässä.? Jos vain seksiä niin silloin kyse on ajattelumallin ongelmasta jossa ajattelet että seksin pitää olla aina todella hyvää. Eli asetat liian suuria vaatimuksia seksille ja varsinkin sillä että juuri sinä nautit aina seksistä.

Monilla naisilla on se harhakäsitys että kun mies laukeaa niin silloin seksi on miehelle ollut aina hyvää. Mutta voin kertoa että näin ei ole todellakaan. Myös laukeamiseen päättynyt seksi voi olla välillä paljon latteampaa ja toisinaan taas aivan mahtavaa. Mutta ei sitä pidä jäädä murehtimaan koska niitä uusia kertoja tulee kyllä taas.

No ihan yhtä lailla voidaan kysyä, miksi uhraisin toistuvasti yöunia siihen, että mies saa nautintoa? Valvon monta tuntia, seuraava päivä menee sumussa, ei saa tehtyä töitä kunnon teholla jne. Tarvitsen ihan oikeasti todella hyvän fiiliksen, jotta se on sen arvoista. Jos se kokemus on "aivan sama, ihan jees", hommassa ei ole järkeä. Ja on aika paljon siltä toiselta sellaista vaatia.

Siitä se pohjimmiltaan sitten kumpuaa, se huono tunne. Toinen asia minkä uskon siihen vaikuttavan, on tosiaan ne mielihyvähormonit, jotka jäävät puuttumaan. 

Ehkä kompromissi olisi paikallaan? Välillä sinä vaadit että miehen on saatava huono fiilis ja torjut hänet. Ja ehkä silloin tällöin sinä otat puolestasi sitä huonoa fiilistä olemalla seuraavana päivänä väsynyt. Se olisi sun suhteelle ehkä paremmaksi kuin koko ajan torjua mies. Ei sen tarttis olla mikään 50-50 kompromissi, mutta pidän kyllä todella erikoisena, todella huonona mille vain suhteelle, jos sinä et KOSKAAN suostu vain siksi että ärsyttää olla väsynyt seuraavana päivänä. Haluatko olla ton miehen kanssa aina? Jos et niin eroa. Jos haluat niin kannattaa hoitaa suhdetta tai teillä on aika kurjat vuodet edessä.

Kyllä minä suostun. Olen ajat sitten tehnyt itseni kanssa rauhan tästä asiasta ja yritän olla mukana ja saada siitä jotain. Olen myös ajat sitten hyväksynyt, etten saa, muuta kuin sitä väsymystä. Olen tässä vaan yrittänyt tuoda esiin sitä näkökulmaa, että seksin haluamattomuus on monitahoinen asia ja moni parisuhde olisi onnellisempi, jos hyväksyttäisiin se, että hyvä seksi on parisuhteen liima mutta huono tai yhdentekevä ei.

Olen miehen kanssa, koska tässä parisuhteessa on todella paljon hyvää. Seksikin on hyvää sen 2-3 krt kuussa. Ei mikään muu parisuhde poistaisi tätä ongelmaa.

Vielä tulee mieleen kysyä, miten suhtautuisit sellaiseen kompromissiin, että olisit miehellesi läsnä hänen masturboidessaan (esim. silittelisit tai halaisit) tai esimerkiksi tyydyttäisit häntä käsin?

Tekisikö se sinulle likaisen ja inhottavan olon vai olisiko sellainen sinun mielestäsi siedettävää?

Kysyn uteliaisuudesta, koska tätä ehdotettiin yllä.

No tämä menee jo aika detaljitasolle meidän seksielämästä. Sanotaan nyt näin, että en minä lähtökohtaisesti ajatusta inhoa, kenties vähän ihmettelisin miksi mieheni tuollaista haluaisi (eikä pidä käsittää taas väärin, jos joku haluaa niin fine).

No tämä kuulostaa mielestäni ratkaisulta.

Kuten yllä useassa kommentissa kerrottiin, iso osa ongelmaa halukkaamman osapuolen kohdalla on se, että haluttomampi osapuoli ei halua kohdata toisen osapuolen halukkuutta. Tai ainakin monessa tilanteessa halukkaampi helposti tulkitsee asian näin.

Monta pattitilannetta voisi ratkaista tuollainen kompromissi, jossa haluttomampi vetää selkeästi rajan siihen, mihin on (sillä hetkellä) halukas: eli "kiitos, en halua kanssasi yhdyntää, mutta jos haluat, voin olla mukana, kun masturboit tai olen valmis hyväilemään sinua kädellä".

Tällainen kompromissi on haluttomalle varmasti iso myönnytys, mutta toisaalta halukkaammalle se voisi tehdä selväksi sen, että toinen osapuoli ei mitätöi hänen tuntemaansa seksuaalista halua, vaan osaa kohdata sen.

Kysyisin vähän kääntäen: miten se enemmän haluava sitten kohtaa sen, että toiselle se seksi ei ole niin tärkeää? Olen eri kuin tuo, jolle vastasit. Haluttomuuteen voi liittyä jopa sellaiset psyykkiset mallit, miten vanhemmat ovat vauvana kohdelleet ja kohdanneet, eivät ne välttämättä mitään tietoisia asioita ole.

Meillä on kyllä ihan kohtalaisen tiivis seksielämä, mutta on ollut kuivempia kausia. Ja kyllä itseä on silloin loukannut se, että toinen syyttää rakkaudettomuudesta, kun ongelma on voinut olla missä milloinkin. Tai "vaatinut" vaikkapa suulla tyydyttämään. Itse olen kyllä ollut ymmärtäväinen mieheni haluttomuutta kohtaan silloin kun sitä on ollut, ja pyrkinyt ymmärtämään, en heti heittäytymään marttyyriksi, muttakun olen niin epäviehättävä ja et rakasta ja buhuu.

Eikö niitä haluttoman tarpeita ja ajatuksia tarvitsekaan kohdata? Ovatko ne vain vikoja, jotka tämän tulee itse hoitaa pois?

Näinhän se on haluton on viallinen, joka pitää korjata. Myöskään hänen tunteistaan ei tarvitse välittää. PääasIa on että muna ja mies ovat tyytyväisiä.

No vihdoinkin tämä tuli ymmärrettyä. Johan sitä on tässä kymmeniä sivuja jankattu. Kiitos, että ymmärsit vihdoinkin asian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Miten hyvin itse pystyt rentoutumaan ja heittäytymään jos sinusta tuntuu ettei sinun tarpeitasi ja itsemääräämisoikutta kunnioiteta vaan joku henkisesti pakottaa tekemään jotain sinulle vastenmielistä jota et halua tehdä? Miksi tässäkin on ongelma haluttomassa ,eikä siinä joka haluaa väärään aikaan väärällä tavalla haluttoman kannalta. Missä on se halukkaan kunnioitus kumppaniaan kohtaan kun kumppania käytetään runkkumattona.

Parisuhteessa on jo valmiiksi paljon mennyt pieleen jos ollaan tilanteessa jossa toista käytetään vain hyväksi. Eikä se pieleen mennyt asia liity enää suoranaisesti seksiin mitenkään.

Jos suhde on hyvä ja molemmin puolin kunnioittava, toista voi oikein hyvin helliä ja huomioida tuntematta itseään hyväksikäytetyksi. Tuskin moni tuntee itseään hyväksikäytetyksi tehdessään puolisolleen tämän mieliruokaa vaikka se ei itselleen se suosikki olisikaan. Mutta miksi se hyväksikäyttö tulee heti monille mieleen kun kyse on seksistä?

Ihmettelen aina ihmisiä, jotka vertaavat jotain ruuanlaittoa ja kotitöitä seksiin. 

Useimmille seksi on varsin intiimi ja henkilökohtainen kokemus, jossa itsestään antaa paljon. Siksi se loukkaa, että kumppani ei koe sitä samalla tavalla (=haluaa henkistäkin yhteyttä, ei vain mekaanista suoritusta, koska sitähän seksi ilman halua ja yhteyttä on). Pelkkä sukuelinten hinkuttaminen ei yleensä ole kovin tyydyttävää, itselle ainakaan, vaan siinä pitää olla tunnetaso mukana.

Minä en ole koskaan ymmärtänyt miksi siinä ei voisi olla myös tunnetaso mukana jos hellin puolisoani? Ei sen tunnetason edellytys ole että kaikki on aina täydellisen molemminpuolista. Myös nautinnon tuottaminen toiselle voi olla tunnetasolla hyvin tyydyttävää. Itse asiassa minusta se on juuri suuri rakkauden osoitus että pystyy myös pyytettömästi ja ilolla antamaan.

Toki tämä edellyttää että sama pyytettömyys koskee molempia ja kaikissa parisuhteen asioissa.

Niinno, mieti asiaa niin, että olisi jotain muuta, mikä sinua ei useimmiten kiinnosta yhtään, mutta mistä kumppanisi nauttisi kovasti. Sanotaan nyt vaikkapa kirkossa käyminen (jos nautit siitä, keksi tähän jotain muuta). Kumppanisi haluaisi käydä siellä kirkossa monta kertaa viikossa ja haluaisi aina sinut mukaan. Kuinka usein oikeasti haluaisit siellä käydä vain, koska kumppanisi siitä kovasti nauttii?

Nautinnon tuottaminen riittää henkisenä eväänä johonkin pisteeseen saakka, mutta jos itse hyvin harvoin nauttii aidosti itse, kyllä se jossain kohtaa alkaa tökkiä.

Emme me parisuhteissa mihinkään muuhunkaan odota kumppaniemme osallistuvan täydellä riemulla, jos asia ei kumppania kiinnosta, vain siksi että "nautinnon tuottaminen toiselle on ihanaa". Keksimme muita tapoja harjoittaa kyseistä toimintaa tai vähennämme sitä.

Sama pätee minusta seksiin. Kyllä siinä pääosin pitää molempien olla täydestä halusta mukana, jos nyt joskus voi ajatella vain toisen mieliksi "antavansa" ja nauttivansa sitten siitä, kun saa tuottaa toiselle iloa.

Yhtenä olo vaatii myös yhdyntää, ja siinä on yksi avioliiton ydin. Lue vaikka sieltä Raamatusta ;) Ja tämä on yksi syy, miksi uskovaiset ei halua nussia muita kuin sitä yhtä: koska tullaan yhdeksi lihaksi. Se ei ole vähäpätöinen asia, vaan silloin todellakin kaksi ihmistä on yksi. Ja yhdessä toimitaan yhteiseksi parhaaksi, elämän eri saroilla. 

Nämä alapeukut kertoo surullista kieltään siitä, että ette taida ymmärtää, mitä avioliitto edes tarkoittaa :( Onko ihme että eroja tulee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Vaihtoehdot ovat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onneton siinä hetkessä, mutta saa suuremmalla todennäköisyydellä isossa mittakaavassa enemmän sellaista seksiä, joka tekee kummatkin onnelliseksi.

Että mikä sitten lopulta on parempi tai huonompi. Ja sanotaan nyt selvennökseksi, että meidän seksitahtimme on kuitenkin useita kertoja kuukaudessa, ei mitään joka toinen vuosi ehkä.

Entä jos vaihtoehdot ovat seuraavat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onnellinen niinä 1-2 päivänä kuukaudesta, jolloin saa seksiä, mutta on 28-30 päivää kuukaudesta surullinen ja vihainen, koska tietää, että seksi vaimon kanssa on ihanaa, mutta siihen ei ole mahdollisuuksia.

Jos olisin tämän parisuhteen miesosapuoli, vaihtoehtoni olisi:

3. lopettaisin seksin vaimoni kanssa kokonaan, koska se tekisi minut entistä surullisemmaksi ja vihaisemmaksi; ja

3a harrastaisin riittävän usein tyydyttävää sooloseksiä katsellen nettipornoa ja käyttäen apuvälineitä; tai

3b jonkin ajan kuluttua eroaisin vaimostani ja etsisin itselleni seksuaalisesti paremmin yhteensopivan puolison, jotta voisin olla aidosti onnellinen

Kyllä, valinnoilla on seurauksia. 

Silti seksi on sellainen asia, että mikä tahansa kiukuttelu tai painostaminen, mikä siihen liitetään, tappaa aivan varmasti niitä haluja. Vain halun ruokkiminen voi synnyttää halukkuutta. 

Lähtökohtaisesti jokainen on tottakai vapaa lähtemään, jos asia muodostuu liian isoksi kuiluksi parisuhteessa. Silläkin valinnalla on taas omat seurauksensa.

Uskallan kuitenkin väittää, että jos haluaminen olisi puhtaasti valinta, useimmat valitsisivat haluamisen.

Jos olet haluton niin ei ole kumppanin harteilla saada sinut halukkaaksi. Sinun pitää itse nähdä sitä vaivaa, herätellä itse himojasi, tai edes yrittää. Jos kumppani tulee ehdottamaan seksiä, suutelee, hieroo, kertoo haluistaan, niin on aika törkeää vain sanoa "no ei nyt, emmä jaksa". Pitäisi kertoa sitten selvästi miten tilanne voisi edetä seksiin. "Minua ei nyt haluta, mutta ehkä jos nuolet niin lähtisin käyntiin" ois aika selkeä.

Mä tiedän että toi kuulostaa haluttomasta pahalta. Mutta se halujen kohtaamattomuus on ISO ongelma, ei sellainen jonka voi vain sivuuttaa sanomalla "ei hotsita, moro" ja ajatella että ongelma on sillä haluajalla. Että vastuu on 100% sillä toisella, jonka pitää vain hillitä halunsa ja siinä se, piiruakaan ei periksi anneta. Ja että jos suhde sitten romuttuu niim sekin on vissiin sen haluajan syy? Kun hänelle ei riittänyt muuten ah niin ihku suhde ja perhe-elämä.

Molempien pitää nähdä vaivaa, molempien. Seksiterapeutille voisi varata aikaa ja se haluton voisi käydä esim labroissa ja lääkärillä ja yrittää aktiivisesti herättää ne halut, tehdä kaikkensa asian eteen.

Ja jälleen kerran lähdetään korjaamaan halutonta, eikä sitä parisuhdetta, jossa on ongelmia ja joita se halukas on yhtälailla aiheuttamassa. Halukas saa aina vaatia seksiä ja haluton on se viallinen . Iske vielä raamatulla päähän.

Itse asiassa minä olen paukuttanut miestäni Raamatulla päähän, ja se auttoi ;) Ei toki pelkästään, käytiiin terapiassakin puhumassa niistä syistä siellä takana.

Asiaa auttoi et ollaan uskovaisia. Voipi olla että ei toimi ateistilla :D Mutta Raamattu sanoo selkeästi, että aktiivinen seksielämä on tärkeä ja Jumalan tahtoma asia. En kyllä tiedä mikä ateistia voisi auttaa kun Raamatun sana ei kiinnosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Vaihtoehdot ovat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onneton siinä hetkessä, mutta saa suuremmalla todennäköisyydellä isossa mittakaavassa enemmän sellaista seksiä, joka tekee kummatkin onnelliseksi.

Että mikä sitten lopulta on parempi tai huonompi. Ja sanotaan nyt selvennökseksi, että meidän seksitahtimme on kuitenkin useita kertoja kuukaudessa, ei mitään joka toinen vuosi ehkä.

Entä jos vaihtoehdot ovat seuraavat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onnellinen niinä 1-2 päivänä kuukaudesta, jolloin saa seksiä, mutta on 28-30 päivää kuukaudesta surullinen ja vihainen, koska tietää, että seksi vaimon kanssa on ihanaa, mutta siihen ei ole mahdollisuuksia.

Jos olisin tämän parisuhteen miesosapuoli, vaihtoehtoni olisi:

3. lopettaisin seksin vaimoni kanssa kokonaan, koska se tekisi minut entistä surullisemmaksi ja vihaisemmaksi; ja

3a harrastaisin riittävän usein tyydyttävää sooloseksiä katsellen nettipornoa ja käyttäen apuvälineitä; tai

3b jonkin ajan kuluttua eroaisin vaimostani ja etsisin itselleni seksuaalisesti paremmin yhteensopivan puolison, jotta voisin olla aidosti onnellinen

Kyllä, valinnoilla on seurauksia. 

Silti seksi on sellainen asia, että mikä tahansa kiukuttelu tai painostaminen, mikä siihen liitetään, tappaa aivan varmasti niitä haluja. Vain halun ruokkiminen voi synnyttää halukkuutta. 

Lähtökohtaisesti jokainen on tottakai vapaa lähtemään, jos asia muodostuu liian isoksi kuiluksi parisuhteessa. Silläkin valinnalla on taas omat seurauksensa.

Uskallan kuitenkin väittää, että jos haluaminen olisi puhtaasti valinta, useimmat valitsisivat haluamisen.

Jos olet haluton niin ei ole kumppanin harteilla saada sinut halukkaaksi. Sinun pitää itse nähdä sitä vaivaa, herätellä itse himojasi, tai edes yrittää. Jos kumppani tulee ehdottamaan seksiä, suutelee, hieroo, kertoo haluistaan, niin on aika törkeää vain sanoa "no ei nyt, emmä jaksa". Pitäisi kertoa sitten selvästi miten tilanne voisi edetä seksiin. "Minua ei nyt haluta, mutta ehkä jos nuolet niin lähtisin käyntiin" ois aika selkeä.

Mä tiedän että toi kuulostaa haluttomasta pahalta. Mutta se halujen kohtaamattomuus on ISO ongelma, ei sellainen jonka voi vain sivuuttaa sanomalla "ei hotsita, moro" ja ajatella että ongelma on sillä haluajalla. Että vastuu on 100% sillä toisella, jonka pitää vain hillitä halunsa ja siinä se, piiruakaan ei periksi anneta. Ja että jos suhde sitten romuttuu niim sekin on vissiin sen haluajan syy? Kun hänelle ei riittänyt muuten ah niin ihku suhde ja perhe-elämä.

Molempien pitää nähdä vaivaa, molempien. Seksiterapeutille voisi varata aikaa ja se haluton voisi käydä esim labroissa ja lääkärillä ja yrittää aktiivisesti herättää ne halut, tehdä kaikkensa asian eteen.

Ja jälleen kerran lähdetään korjaamaan halutonta, eikä sitä parisuhdetta, jossa on ongelmia ja joita se halukas on yhtälailla aiheuttamassa. Halukas saa aina vaatia seksiä ja haluton on se viallinen . Iske vielä raamatulla päähän.

Itse asiassa minä olen paukuttanut miestäni Raamatulla päähän, ja se auttoi ;) Ei toki pelkästään, käytiiin terapiassakin puhumassa niistä syistä siellä takana.

Asiaa auttoi et ollaan uskovaisia. Voipi olla että ei toimi ateistilla :D Mutta Raamattu sanoo selkeästi, että aktiivinen seksielämä on tärkeä ja Jumalan tahtoma asia. En kyllä tiedä mikä ateistia voisi auttaa kun Raamatun sana ei kiinnosta?

Ei tarvitse olla edes ateisti, riittää ihan maallisempi asenne niin raamatussa ei ole tehoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä, miksi tällainen vastavuoroinen toisten syytteleminen (haluton vs halukas) auttaa. Jotkin perusperiaatteet olisi hyvä muistaa seksiin liittyvissä parisuhdeongelmissa eli olit sitten kumpi vain osapuolista:

- Kunnioita toista.

- Muista, että tuossa on ihminen, jota rakastat ja hänen toiveensa, tarpeensa ja vaikeutensa ovat sinulle lähes yhtä tärkeitä kuin omasi.

- Haluttomuus on yhteinen ongelma.

- Haluttomuus ei ole vain päänsisäinen asia, vaan voi tuntua fyysisenä kipuna ja oksettavana olona sekä pakokauhuna seksin aikana.

- Ongelmat ovat ratkaistavissa, mutta voi vaatia aikaa.

- Keskity kertomaan, miltä itsestä tuntuu, miltä toisen haluttomuus tuntuu ja miltä se tuntuu, ettei halua (ainakin haluttomuus satutti minua itseäni aikanaan: olisin kovasti halunnut haluta)

- Miettikää yhdessä, miten lähdette ratkaisemaan asiaa, mistä haluttomuus johtuu ja mitä kumpikin toivoo toiselta.

- Silloin, kun seksin määrä vähenee parisuhteessa haluttomuuden takia, hellyyden ja läheisyyden tarve kasvaa. Keskittykää siihen ilman paineita.

Sen halukkaan voi vain olla vaikea ymmärtää miksi saa kyllä kovasti helliä kunhan sen tekee "oikealla tavalla". Ja se "oikea tapa" on se mitä se toinen haluaa, ei se mitä itse haluaa.

Ehkä voisitte kokeilla jotain uutta? Oletko kysynyt haluaisiko vaimosi vetää sinua perseeseen straponilla? Sellaisella mustalla, isolla, nystyröidyllä? Ehkä se on mitä hän haluaa ja viestisi perusteella olisit epäitsekkäästi heti valmis ?

Esimerkkisi meni kyllä nyt vähän metsään. Minun kuvaamani tilanne on kyllä ennemmin se että nälkiintyneelle ehdottaa yhteistä ruoanlaittohetkeä mutta muistuttaa että valmistettuja ruokia ei sitten saa syödä. Ei se helliminen poista seksin tarpeita mitenkään ja voi tuntua haluavasta enemmänkin kidutukselta kuin mukavalta hetkeltä.

Mutta jos se oikea tapa olisi vaimosi mielestä tuo ja sinun pitää vähän joustaa? Saisit seksiä, sehän sinua kiinnostaa.

Vai tarkoitatko nyt että sinun tulee saada seksiä, silloin kun haluat, miten haluat?

Mikä ihmeen halu tässä on mennä ääripäästä toiseen? Tietenkin parisuhde tarvitsee myös hellimistä ilman seksiä eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Pidän itse myös siitä paljon. Mutta ehdotus että parisuhteessa olisi vain ja ainostaan hellyyttä on kohtuuton jos edes jompi kumpi joskus haluaisi myös sitä seksiä välillä.

Enkä ole ehdottanut että minun pitäisi saada seksiä aina kun haluan. Mutta edelleenkään runsaan hellyyden ehdottaminen seksin korvikkeeksi ei toimi.

Joissakin tilanteissa runsas hellyys ja ihokosketus voi korvata seksin.

Tällaisissa tilanteissa voisi ratkaisu olla esimerkiksi sellainen, että seksiä haluamaton puoliso joustaisi sen verran, että hyväilisi kumppanin vartaloa tämän masturboidessa, eli läheinen ihokosketus olisi yhdistettynä kumppanin itse toteuttamaan sooloseksiin. Tässä huomioitaisiin molempien tarpeita, ja haluton voisi tulla sen verran vastaan, että voisi olla ainakin läsnä toisen viedessä itse homman loppuun.

Tällainen ei mielestäni olisi vähemmän haluavallekaan mikään kohtuuton ratkaisu, tietenkin kompromissihalua pitäisi olla.

Minuista ei ole kohtuuton vaatimus että pystyisi myös koskemaan sen kumppanin sukupuolielimiin hellivästi vaikka ei itseä niin kauheasti seksi huvittaisikaan. Jos minun puolisoni kokisi minun vartaloni niin vastenmieliseksi että ei pysty sen jokaista paikkaa koskemaan niin kyllä se aika musertava tunne olisi.

Minkä ihmeen takia sinun sukupuolielimiä pitäisi toisen räplätä? Räplää itse jos siltä tuntuu.

Koska se tuntuu hyvältä. Seuraava kysymys...

Aivan eli itsekkäästi minä, minä, minä. Entäpä kun se toisesta tuntuu epämiellyttävältä ja oksettavalta? Edelleen mikset räplää itse?

Olen eri, mutta jos kumppanin keho tuntuu oksettavalta, niin on korkea aika erota eikä jäädä mussuttamaan siitä miksi se ilkeä kumppani kehtaa haluta seksiä.

Jos tämä joka väliin miehistä rutkuttaja, jolle vastasit, on sama joka tuolla aiemmin haukkui halukkaita miehiä inceleiksi ja jonneiksi niin on kyllä itse ihan teinin tasolla/kokematon. Itse olin joskus parikymppisenä vielä aika estoinen eikä neuroottisuuteen taipuvainen matalalibidoinen kumppani auttanut siinä yhtään.

Eron jälkeen kolmekymppisenä seksistä alkoi aukeamaan ihan uusi maailma hyvän fwb:n kanssa ja seuraava parisuhteeni tulee olemaan täysin erilainen ja antoisampi, jos sellaiseen vielä ryhdyn.

N37

Heh... eron jälkeen löysit jonku panomiehen ja seuraava mahdollinen parisuhde on parempi?

Se varmaan lohduttaa miestä joka kärsi seurassasi puutteesta aikaisemmin

Oletpa sinä sukupuoliroolien vanki... Mies oli se haluton osapuoli suhteen loppuvuodet. Minä tyhmä kuvittelin että seksielämä paranee ajan myötä parisuhteessa. Väärässä olin.

Kemiaa joko on tai ei, tämän "panomiehen" kanssa pidettiin kivaa puolisentoista vuotta ja sinä aikana löysin itseni sieltä estojen takaa mitä ex oli vielä pönkittänyt käytöksellään.

Niin varmaan oli haluton, tarpeeksi kun kieltäytyy niin lakkaa anelemasta. Se taisi tulla yllätyksenä?

Joo, se tuli yllätyksenä että minä jouduin olemaan aloitteellinen osapuoli, lopulta lakkasin ottamasta pakkeja vastaan ja erosin, mutta tulipa päästyä irti siitä harhasta että miehet olisivat ainavalmiita seksikoneita.

Pitää löytää se jonka kanssa halut tai haluttomuus kohtaa, muuten on ihan hyvä olla itsekseen.

Näinpä, se on paljon mukavempi antaa pakit joka päivä kuin saada ne kerran, pari :)

Meillä vaimo hoiti pakkien antamisen sen 15+ vuotta (toki harrastimme seksiä, ainakin kerran kuussa) ja kun lopetin anelemasta niin ensin oli todella hiljaista, sitten hän ehdotti pari kertaa, kieltäydyin koska olin jo runkannut. Nyt sitten ei asiasta enää keskustella.  15 vuotta pakkeja vs 2 kertaa. Ja minä varmaan olen se haluton hänen papereissaan.

Kyllä siihen kahteen viimeiseen täysin seksittömään vuoteen mahtui useammat kuin parit pakit... sitä ennenkin oli aika harvassa ne kerrat kun aloite tuli mieheltä. Joo, olin tyhmä kun jäin viileään suhteeseen vuosikausiksi, kuvitellen että tämä on vain jokin kausi ja kohta kemiat paranee, onneksi kuitenkin tuli viimein erottua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puffi kirjoitti:

Miksi eriparisia seksihaluja yritetään aina saada kohtaamaan "korjaamalla" se vähemmän haluava osapuoli? Parempi suhde on automaationa aina se, jossa on enemmän seksiä. Miten olisi, että innokkaammalle löydettäisiin jotain ratkaisua, jonka avulla viihtyä suhteessa?

Tämä.

Eli innokkaammalle pitäisi löytyä helpotusta jostakin seuraavista asioista:

a) sooloseksistä; b) avoimesta suhteesta tai c) "jarrusta".

Nämähän ilmeisesti ovat ne vaihtoehdot? Jokaisessa näistä on omat ongelmansa.

Sooloseksi on tietenkin hyvä vaihtoehto aina. Vai onko? Tosin tähänkin saattaa liittyä ongelmia: toinen osapuoli voi haluttomuudestaan huolimatta tuntea inhoa tietäessään, että toinen harrastaa sooloseksiä (johon saattaa liittyä myös pornografiaa ja erilaisia välineitä). Sooloseksin harrastamisessa on myös riski, että se etäännyttää puolisoita toisistaan - jos halukkaampi pystyy uppoutumaan liikaa sooloseksiin, saattaa käydä niin, että hän ei enää haluakaan seksiä silloin kuin vähemmän haluava olisi siihen valmis.

Avoin suhde on myös erittäin ongelmallinen. Siihen liittyviä lukuisia riskejä kannattaa tuskin edes toistaa.

Kolmaskin vaihtoehto on ongelmallinen, eli halukkaamman osapuolen halujen patoaminen jonkinlaisen "jarrun" avulla. Seksuaalisuuden patoamiseen - joko medikaalisin tai esim. korviketoiminnan kautta - on aina riskialtista. Tässä iso vaara on se, että halujen aktiiviseen patoamiseen ryhtyminen tuottaa sen, että halut katoavat kokonaan. Toinen merkittävä riski on se, että väkisin padotut halut kadottavat myös rakkauden parisuhteen toiseen osapuoleen, ja tuovat tilalle vihan ja katkeruuden, päihteiden käytön ja pahimmassa tapauksessa mielenterveysongelmat ja väkivallan. Käsittääkseni medikaaliseen seksuaalisen halukkuuden vähentämiseen ei ole tässä maassa juuri edes laillisia mahdollisuuksia.

No kai sitä nyt muitakin vaihtoehtoja on. Esim. se että haluton osapuoli vaikka katselee kun halukas masturboi mutta ei tarvitse itse tehdä mitään. Vaaraja toki että alkaa itsekin tehdä mieli :D. Tai penetraation sijaan käytetään vain kättä. Jne.

No se käden käyttö olisikin jo seksiä ja siihenhän ei haluton yleensä suostu. Muutenhan se seksi puute ei enemmän haluavalle varmaan ongelma olsikaan. Toki varmaan pelkkä käsi käy pidemmän päälle puuduttavaksi.

Ja monelle haluttomalle on ongelma jo se, että toinen masturboi. Niin tuskin sitä on valmis katselemaan, jos pelkkä ajatuskin siitä saa jo loukkaantumaan.

Siis oikeasti, kyllä nyt on jo joku asenneongelma ennemminkin kyseessä. Kyllä oman kumppanin eteen pitää olla valmis tekemään jotain. Vaikkei 100% haluttaisi, niin aina voi suostua pikapanoihin (etenkin liukkarin kanssa tuntuu hyvältä ja joskus siitä sitten innostuu itsekin) tai hoidella mies käsin. Tätä teen itse etenkin menkkojen aikaan, kun seksi ei silloin ole oikein kummankaan mieleen. Ja jos oikeasti on täysin haluton ihminen ja seksi ei kiinnosta, niin ei silloin ole reilua aloittaa parisuhdetta kenenkään kanssa asiasta varoittamatta. Ja jos alussa seksielämä toimi, niin silloin ongelma on omien korvien välissä tai hormonitoiminnassa tms. Pitäisikö toisen oikeasti vaan tyytyä seksittömään elämään? Todella kohtuuton vaatimus.

Ja minne se taas katosi, että seksi on kahden ihmisen välistä syvää yhteyttä ja mielihyvää, jos kerran se mekaaninen suoritus onkin ihan okei?

Ihmettelen mitä kukaan mies saa siitä, että käyttää toista mekaanisesti omien tarpeidensa tyydyttämiseen. Etenkin jos toinen ei halua yhtään.

Välillä hempeämpää, välillä villimpää, välillä leikkisämpää.

Meille terapeutti vinkkasi, että ajatelkaa että seksi on leikkiä, ei mitään kuolemanvakavaa touhua. Silloin voi toisen iloiseksi tekeminenkin olla hauskaa leikkiä, josta ei tarvitse puuttua syvää yhteyttä ja mielihyvää <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Vaihtoehdot ovat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onneton siinä hetkessä, mutta saa suuremmalla todennäköisyydellä isossa mittakaavassa enemmän sellaista seksiä, joka tekee kummatkin onnelliseksi.

Että mikä sitten lopulta on parempi tai huonompi. Ja sanotaan nyt selvennökseksi, että meidän seksitahtimme on kuitenkin useita kertoja kuukaudessa, ei mitään joka toinen vuosi ehkä.

Entä jos vaihtoehdot ovat seuraavat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onnellinen niinä 1-2 päivänä kuukaudesta, jolloin saa seksiä, mutta on 28-30 päivää kuukaudesta surullinen ja vihainen, koska tietää, että seksi vaimon kanssa on ihanaa, mutta siihen ei ole mahdollisuuksia.

Jos olisin tämän parisuhteen miesosapuoli, vaihtoehtoni olisi:

3. lopettaisin seksin vaimoni kanssa kokonaan, koska se tekisi minut entistä surullisemmaksi ja vihaisemmaksi; ja

3a harrastaisin riittävän usein tyydyttävää sooloseksiä katsellen nettipornoa ja käyttäen apuvälineitä; tai

3b jonkin ajan kuluttua eroaisin vaimostani ja etsisin itselleni seksuaalisesti paremmin yhteensopivan puolison, jotta voisin olla aidosti onnellinen

Kyllä, valinnoilla on seurauksia. 

Silti seksi on sellainen asia, että mikä tahansa kiukuttelu tai painostaminen, mikä siihen liitetään, tappaa aivan varmasti niitä haluja. Vain halun ruokkiminen voi synnyttää halukkuutta. 

Lähtökohtaisesti jokainen on tottakai vapaa lähtemään, jos asia muodostuu liian isoksi kuiluksi parisuhteessa. Silläkin valinnalla on taas omat seurauksensa.

Uskallan kuitenkin väittää, että jos haluaminen olisi puhtaasti valinta, useimmat valitsisivat haluamisen.

Jos olet haluton niin ei ole kumppanin harteilla saada sinut halukkaaksi. Sinun pitää itse nähdä sitä vaivaa, herätellä itse himojasi, tai edes yrittää. Jos kumppani tulee ehdottamaan seksiä, suutelee, hieroo, kertoo haluistaan, niin on aika törkeää vain sanoa "no ei nyt, emmä jaksa". Pitäisi kertoa sitten selvästi miten tilanne voisi edetä seksiin. "Minua ei nyt haluta, mutta ehkä jos nuolet niin lähtisin käyntiin" ois aika selkeä.

Mä tiedän että toi kuulostaa haluttomasta pahalta. Mutta se halujen kohtaamattomuus on ISO ongelma, ei sellainen jonka voi vain sivuuttaa sanomalla "ei hotsita, moro" ja ajatella että ongelma on sillä haluajalla. Että vastuu on 100% sillä toisella, jonka pitää vain hillitä halunsa ja siinä se, piiruakaan ei periksi anneta. Ja että jos suhde sitten romuttuu niim sekin on vissiin sen haluajan syy? Kun hänelle ei riittänyt muuten ah niin ihku suhde ja perhe-elämä.

Molempien pitää nähdä vaivaa, molempien. Seksiterapeutille voisi varata aikaa ja se haluton voisi käydä esim labroissa ja lääkärillä ja yrittää aktiivisesti herättää ne halut, tehdä kaikkensa asian eteen.

Ja jälleen kerran lähdetään korjaamaan halutonta, eikä sitä parisuhdetta, jossa on ongelmia ja joita se halukas on yhtälailla aiheuttamassa. Halukas saa aina vaatia seksiä ja haluton on se viallinen . Iske vielä raamatulla päähän.

Itse asiassa minä olen paukuttanut miestäni Raamatulla päähän, ja se auttoi ;) Ei toki pelkästään, käytiiin terapiassakin puhumassa niistä syistä siellä takana.

Asiaa auttoi et ollaan uskovaisia. Voipi olla että ei toimi ateistilla :D Mutta Raamattu sanoo selkeästi, että aktiivinen seksielämä on tärkeä ja Jumalan tahtoma asia. En kyllä tiedä mikä ateistia voisi auttaa kun Raamatun sana ei kiinnosta?

toivottavasti ette käytä ehkäisyä, jumalan sana jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Vaihtoehdot ovat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onneton siinä hetkessä, mutta saa suuremmalla todennäköisyydellä isossa mittakaavassa enemmän sellaista seksiä, joka tekee kummatkin onnelliseksi.

Että mikä sitten lopulta on parempi tai huonompi. Ja sanotaan nyt selvennökseksi, että meidän seksitahtimme on kuitenkin useita kertoja kuukaudessa, ei mitään joka toinen vuosi ehkä.

Entä jos vaihtoehdot ovat seuraavat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onnellinen niinä 1-2 päivänä kuukaudesta, jolloin saa seksiä, mutta on 28-30 päivää kuukaudesta surullinen ja vihainen, koska tietää, että seksi vaimon kanssa on ihanaa, mutta siihen ei ole mahdollisuuksia.

Jos olisin tämän parisuhteen miesosapuoli, vaihtoehtoni olisi:

3. lopettaisin seksin vaimoni kanssa kokonaan, koska se tekisi minut entistä surullisemmaksi ja vihaisemmaksi; ja

3a harrastaisin riittävän usein tyydyttävää sooloseksiä katsellen nettipornoa ja käyttäen apuvälineitä; tai

3b jonkin ajan kuluttua eroaisin vaimostani ja etsisin itselleni seksuaalisesti paremmin yhteensopivan puolison, jotta voisin olla aidosti onnellinen

Kyllä, valinnoilla on seurauksia. 

Silti seksi on sellainen asia, että mikä tahansa kiukuttelu tai painostaminen, mikä siihen liitetään, tappaa aivan varmasti niitä haluja. Vain halun ruokkiminen voi synnyttää halukkuutta. 

Lähtökohtaisesti jokainen on tottakai vapaa lähtemään, jos asia muodostuu liian isoksi kuiluksi parisuhteessa. Silläkin valinnalla on taas omat seurauksensa.

Uskallan kuitenkin väittää, että jos haluaminen olisi puhtaasti valinta, useimmat valitsisivat haluamisen.

Jos olet haluton niin ei ole kumppanin harteilla saada sinut halukkaaksi. Sinun pitää itse nähdä sitä vaivaa, herätellä itse himojasi, tai edes yrittää. Jos kumppani tulee ehdottamaan seksiä, suutelee, hieroo, kertoo haluistaan, niin on aika törkeää vain sanoa "no ei nyt, emmä jaksa". Pitäisi kertoa sitten selvästi miten tilanne voisi edetä seksiin. "Minua ei nyt haluta, mutta ehkä jos nuolet niin lähtisin käyntiin" ois aika selkeä.

Mä tiedän että toi kuulostaa haluttomasta pahalta. Mutta se halujen kohtaamattomuus on ISO ongelma, ei sellainen jonka voi vain sivuuttaa sanomalla "ei hotsita, moro" ja ajatella että ongelma on sillä haluajalla. Että vastuu on 100% sillä toisella, jonka pitää vain hillitä halunsa ja siinä se, piiruakaan ei periksi anneta. Ja että jos suhde sitten romuttuu niim sekin on vissiin sen haluajan syy? Kun hänelle ei riittänyt muuten ah niin ihku suhde ja perhe-elämä.

Molempien pitää nähdä vaivaa, molempien. Seksiterapeutille voisi varata aikaa ja se haluton voisi käydä esim labroissa ja lääkärillä ja yrittää aktiivisesti herättää ne halut, tehdä kaikkensa asian eteen.

Ja jälleen kerran lähdetään korjaamaan halutonta, eikä sitä parisuhdetta, jossa on ongelmia ja joita se halukas on yhtälailla aiheuttamassa. Halukas saa aina vaatia seksiä ja haluton on se viallinen . Iske vielä raamatulla päähän.

Itse asiassa minä olen paukuttanut miestäni Raamatulla päähän, ja se auttoi ;) Ei toki pelkästään, käytiiin terapiassakin puhumassa niistä syistä siellä takana.

Asiaa auttoi et ollaan uskovaisia. Voipi olla että ei toimi ateistilla :D Mutta Raamattu sanoo selkeästi, että aktiivinen seksielämä on tärkeä ja Jumalan tahtoma asia. En kyllä tiedä mikä ateistia voisi auttaa kun Raamatun sana ei kiinnosta?

toivottavasti ette käytä ehkäisyä, jumalan sana jne.

1. Ei tietenkään käytetä

2. Miksi olet niin huolissasi meidän asiasta, että oikein toivot asiaa?

ps. Jumala tulee isolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puffi kirjoitti:

Miksi eriparisia seksihaluja yritetään aina saada kohtaamaan "korjaamalla" se vähemmän haluava osapuoli? Parempi suhde on automaationa aina se, jossa on enemmän seksiä. Miten olisi, että innokkaammalle löydettäisiin jotain ratkaisua, jonka avulla viihtyä suhteessa?

Tämä.

Eli innokkaammalle pitäisi löytyä helpotusta jostakin seuraavista asioista:

a) sooloseksistä; b) avoimesta suhteesta tai c) "jarrusta".

Nämähän ilmeisesti ovat ne vaihtoehdot? Jokaisessa näistä on omat ongelmansa.

Sooloseksi on tietenkin hyvä vaihtoehto aina. Vai onko? Tosin tähänkin saattaa liittyä ongelmia: toinen osapuoli voi haluttomuudestaan huolimatta tuntea inhoa tietäessään, että toinen harrastaa sooloseksiä (johon saattaa liittyä myös pornografiaa ja erilaisia välineitä). Sooloseksin harrastamisessa on myös riski, että se etäännyttää puolisoita toisistaan - jos halukkaampi pystyy uppoutumaan liikaa sooloseksiin, saattaa käydä niin, että hän ei enää haluakaan seksiä silloin kuin vähemmän haluava olisi siihen valmis.

Avoin suhde on myös erittäin ongelmallinen. Siihen liittyviä lukuisia riskejä kannattaa tuskin edes toistaa.

Kolmaskin vaihtoehto on ongelmallinen, eli halukkaamman osapuolen halujen patoaminen jonkinlaisen "jarrun" avulla. Seksuaalisuuden patoamiseen - joko medikaalisin tai esim. korviketoiminnan kautta - on aina riskialtista. Tässä iso vaara on se, että halujen aktiiviseen patoamiseen ryhtyminen tuottaa sen, että halut katoavat kokonaan. Toinen merkittävä riski on se, että väkisin padotut halut kadottavat myös rakkauden parisuhteen toiseen osapuoleen, ja tuovat tilalle vihan ja katkeruuden, päihteiden käytön ja pahimmassa tapauksessa mielenterveysongelmat ja väkivallan. Käsittääkseni medikaaliseen seksuaalisen halukkuuden vähentämiseen ei ole tässä maassa juuri edes laillisia mahdollisuuksia.

No kai sitä nyt muitakin vaihtoehtoja on. Esim. se että haluton osapuoli vaikka katselee kun halukas masturboi mutta ei tarvitse itse tehdä mitään. Vaaraja toki että alkaa itsekin tehdä mieli :D. Tai penetraation sijaan käytetään vain kättä. Jne.

Sori mutta siinäpä mielikuva: toinen runkkaa sohvalla ja toinen - jotka koko asia ällöttää tai ei kiinnosta pätkääkään - katselee vierestä. Samalla voi varmaan keitellä perunoita tai leikata varpaankynsiä kun odottelee sitä huipennusta?

En kyllä itse tulisi varmaan koskaan, jos istuisin muna kädessä sohvalla ja vaimo hurraisi vieressä, että tule nyt jo, että päästään syömään :D

M39

Älä huoli, itse hoitelisin sinut itse kädellä, suulla tai rinnoilla ;). Ei tarvitsisi istua muna kädessä sohvalla. 

Joo no se haluton nainen ei hoitelis ketään, millään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Vaihtoehdot ovat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onneton siinä hetkessä, mutta saa suuremmalla todennäköisyydellä isossa mittakaavassa enemmän sellaista seksiä, joka tekee kummatkin onnelliseksi.

Että mikä sitten lopulta on parempi tai huonompi. Ja sanotaan nyt selvennökseksi, että meidän seksitahtimme on kuitenkin useita kertoja kuukaudessa, ei mitään joka toinen vuosi ehkä.

Entä jos vaihtoehdot ovat seuraavat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onnellinen niinä 1-2 päivänä kuukaudesta, jolloin saa seksiä, mutta on 28-30 päivää kuukaudesta surullinen ja vihainen, koska tietää, että seksi vaimon kanssa on ihanaa, mutta siihen ei ole mahdollisuuksia.

Jos olisin tämän parisuhteen miesosapuoli, vaihtoehtoni olisi:

3. lopettaisin seksin vaimoni kanssa kokonaan, koska se tekisi minut entistä surullisemmaksi ja vihaisemmaksi; ja

3a harrastaisin riittävän usein tyydyttävää sooloseksiä katsellen nettipornoa ja käyttäen apuvälineitä; tai

3b jonkin ajan kuluttua eroaisin vaimostani ja etsisin itselleni seksuaalisesti paremmin yhteensopivan puolison, jotta voisin olla aidosti onnellinen

Kyllä, valinnoilla on seurauksia. 

Silti seksi on sellainen asia, että mikä tahansa kiukuttelu tai painostaminen, mikä siihen liitetään, tappaa aivan varmasti niitä haluja. Vain halun ruokkiminen voi synnyttää halukkuutta. 

Lähtökohtaisesti jokainen on tottakai vapaa lähtemään, jos asia muodostuu liian isoksi kuiluksi parisuhteessa. Silläkin valinnalla on taas omat seurauksensa.

Uskallan kuitenkin väittää, että jos haluaminen olisi puhtaasti valinta, useimmat valitsisivat haluamisen.

Jos olet haluton niin ei ole kumppanin harteilla saada sinut halukkaaksi. Sinun pitää itse nähdä sitä vaivaa, herätellä itse himojasi, tai edes yrittää. Jos kumppani tulee ehdottamaan seksiä, suutelee, hieroo, kertoo haluistaan, niin on aika törkeää vain sanoa "no ei nyt, emmä jaksa". Pitäisi kertoa sitten selvästi miten tilanne voisi edetä seksiin. "Minua ei nyt haluta, mutta ehkä jos nuolet niin lähtisin käyntiin" ois aika selkeä.

Mä tiedän että toi kuulostaa haluttomasta pahalta. Mutta se halujen kohtaamattomuus on ISO ongelma, ei sellainen jonka voi vain sivuuttaa sanomalla "ei hotsita, moro" ja ajatella että ongelma on sillä haluajalla. Että vastuu on 100% sillä toisella, jonka pitää vain hillitä halunsa ja siinä se, piiruakaan ei periksi anneta. Ja että jos suhde sitten romuttuu niim sekin on vissiin sen haluajan syy? Kun hänelle ei riittänyt muuten ah niin ihku suhde ja perhe-elämä.

Molempien pitää nähdä vaivaa, molempien. Seksiterapeutille voisi varata aikaa ja se haluton voisi käydä esim labroissa ja lääkärillä ja yrittää aktiivisesti herättää ne halut, tehdä kaikkensa asian eteen.

Ja jälleen kerran lähdetään korjaamaan halutonta, eikä sitä parisuhdetta, jossa on ongelmia ja joita se halukas on yhtälailla aiheuttamassa. Halukas saa aina vaatia seksiä ja haluton on se viallinen . Iske vielä raamatulla päähän.

Itse asiassa minä olen paukuttanut miestäni Raamatulla päähän, ja se auttoi ;) Ei toki pelkästään, käytiiin terapiassakin puhumassa niistä syistä siellä takana.

Asiaa auttoi et ollaan uskovaisia. Voipi olla että ei toimi ateistilla :D Mutta Raamattu sanoo selkeästi, että aktiivinen seksielämä on tärkeä ja Jumalan tahtoma asia. En kyllä tiedä mikä ateistia voisi auttaa kun Raamatun sana ei kiinnosta?

toivottavasti ette käytä ehkäisyä, jumalan sana jne.

1. Ei tietenkään käytetä

2. Miksi olet niin huolissasi meidän asiasta, että oikein toivot asiaa?

ps. Jumala tulee isolla.

1. no hyvä

2. koska ikävä ajatella että uskovaiset päätyy helvettiin tuollaisen pikkujutun vuoksi. Toki sääntölista on teikäläisillä niin eeppinen että jos olitte oikeassa, alakerrassa nähdään

ps. tiedän oikein hyvin, mutta vain jos siihen uskoo. ei tonttuakaan kirjoiteta isolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Vaihtoehdot ovat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onneton siinä hetkessä, mutta saa suuremmalla todennäköisyydellä isossa mittakaavassa enemmän sellaista seksiä, joka tekee kummatkin onnelliseksi.

Että mikä sitten lopulta on parempi tai huonompi. Ja sanotaan nyt selvennökseksi, että meidän seksitahtimme on kuitenkin useita kertoja kuukaudessa, ei mitään joka toinen vuosi ehkä.

Entä jos vaihtoehdot ovat seuraavat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onnellinen niinä 1-2 päivänä kuukaudesta, jolloin saa seksiä, mutta on 28-30 päivää kuukaudesta surullinen ja vihainen, koska tietää, että seksi vaimon kanssa on ihanaa, mutta siihen ei ole mahdollisuuksia.

Jos olisin tämän parisuhteen miesosapuoli, vaihtoehtoni olisi:

3. lopettaisin seksin vaimoni kanssa kokonaan, koska se tekisi minut entistä surullisemmaksi ja vihaisemmaksi; ja

3a harrastaisin riittävän usein tyydyttävää sooloseksiä katsellen nettipornoa ja käyttäen apuvälineitä; tai

3b jonkin ajan kuluttua eroaisin vaimostani ja etsisin itselleni seksuaalisesti paremmin yhteensopivan puolison, jotta voisin olla aidosti onnellinen

Kyllä, valinnoilla on seurauksia. 

Silti seksi on sellainen asia, että mikä tahansa kiukuttelu tai painostaminen, mikä siihen liitetään, tappaa aivan varmasti niitä haluja. Vain halun ruokkiminen voi synnyttää halukkuutta. 

Lähtökohtaisesti jokainen on tottakai vapaa lähtemään, jos asia muodostuu liian isoksi kuiluksi parisuhteessa. Silläkin valinnalla on taas omat seurauksensa.

Uskallan kuitenkin väittää, että jos haluaminen olisi puhtaasti valinta, useimmat valitsisivat haluamisen.

Jos olet haluton niin ei ole kumppanin harteilla saada sinut halukkaaksi. Sinun pitää itse nähdä sitä vaivaa, herätellä itse himojasi, tai edes yrittää. Jos kumppani tulee ehdottamaan seksiä, suutelee, hieroo, kertoo haluistaan, niin on aika törkeää vain sanoa "no ei nyt, emmä jaksa". Pitäisi kertoa sitten selvästi miten tilanne voisi edetä seksiin. "Minua ei nyt haluta, mutta ehkä jos nuolet niin lähtisin käyntiin" ois aika selkeä.

Mä tiedän että toi kuulostaa haluttomasta pahalta. Mutta se halujen kohtaamattomuus on ISO ongelma, ei sellainen jonka voi vain sivuuttaa sanomalla "ei hotsita, moro" ja ajatella että ongelma on sillä haluajalla. Että vastuu on 100% sillä toisella, jonka pitää vain hillitä halunsa ja siinä se, piiruakaan ei periksi anneta. Ja että jos suhde sitten romuttuu niim sekin on vissiin sen haluajan syy? Kun hänelle ei riittänyt muuten ah niin ihku suhde ja perhe-elämä.

Molempien pitää nähdä vaivaa, molempien. Seksiterapeutille voisi varata aikaa ja se haluton voisi käydä esim labroissa ja lääkärillä ja yrittää aktiivisesti herättää ne halut, tehdä kaikkensa asian eteen.

Ja jälleen kerran lähdetään korjaamaan halutonta, eikä sitä parisuhdetta, jossa on ongelmia ja joita se halukas on yhtälailla aiheuttamassa. Halukas saa aina vaatia seksiä ja haluton on se viallinen . Iske vielä raamatulla päähän.

Itse asiassa minä olen paukuttanut miestäni Raamatulla päähän, ja se auttoi ;) Ei toki pelkästään, käytiiin terapiassakin puhumassa niistä syistä siellä takana.

Asiaa auttoi et ollaan uskovaisia. Voipi olla että ei toimi ateistilla :D Mutta Raamattu sanoo selkeästi, että aktiivinen seksielämä on tärkeä ja Jumalan tahtoma asia. En kyllä tiedä mikä ateistia voisi auttaa kun Raamatun sana ei kiinnosta?

toivottavasti ette käytä ehkäisyä, jumalan sana jne.

1. Ei tietenkään käytetä

2. Miksi olet niin huolissasi meidän asiasta, että oikein toivot asiaa?

ps. Jumala tulee isolla.

1. no hyvä

2. koska ikävä ajatella että uskovaiset päätyy helvettiin tuollaisen pikkujutun vuoksi. Toki sääntölista on teikäläisillä niin eeppinen että jos olitte oikeassa, alakerrassa nähdään

ps. tiedän oikein hyvin, mutta vain jos siihen uskoo. ei tonttuakaan kirjoiteta isolla.

2. Enpä usko että on sinusta oikeasti ikävä ajatella ;) Saattaisit olla jopa vähän vahingoniloinen, eikö, rehellisesti, myönnätkö? Koska me uskovaiset ollaan tyhmiä ja epäjohdonmukaisia ainakin heistä/teistä, jotka ette tunne Raamattua kokonaisuutena, niin kyllähän me ihan se helvetti oltais ansaittukin. Ja oikeassa olettekin, oikeastihan me ihan jokainen ollaan se ansaittu. Mutta onneksi Jeesus <3 Jospa vaan armo kelpaisi kaikille, sitä MÄ toivon ihan aidosti ja oikeasti <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Vaihtoehdot ovat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onneton siinä hetkessä, mutta saa suuremmalla todennäköisyydellä isossa mittakaavassa enemmän sellaista seksiä, joka tekee kummatkin onnelliseksi.

Että mikä sitten lopulta on parempi tai huonompi. Ja sanotaan nyt selvennökseksi, että meidän seksitahtimme on kuitenkin useita kertoja kuukaudessa, ei mitään joka toinen vuosi ehkä.

Entä jos vaihtoehdot ovat seuraavat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onnellinen niinä 1-2 päivänä kuukaudesta, jolloin saa seksiä, mutta on 28-30 päivää kuukaudesta surullinen ja vihainen, koska tietää, että seksi vaimon kanssa on ihanaa, mutta siihen ei ole mahdollisuuksia.

Jos olisin tämän parisuhteen miesosapuoli, vaihtoehtoni olisi:

3. lopettaisin seksin vaimoni kanssa kokonaan, koska se tekisi minut entistä surullisemmaksi ja vihaisemmaksi; ja

3a harrastaisin riittävän usein tyydyttävää sooloseksiä katsellen nettipornoa ja käyttäen apuvälineitä; tai

3b jonkin ajan kuluttua eroaisin vaimostani ja etsisin itselleni seksuaalisesti paremmin yhteensopivan puolison, jotta voisin olla aidosti onnellinen

Kyllä, valinnoilla on seurauksia. 

Silti seksi on sellainen asia, että mikä tahansa kiukuttelu tai painostaminen, mikä siihen liitetään, tappaa aivan varmasti niitä haluja. Vain halun ruokkiminen voi synnyttää halukkuutta. 

Lähtökohtaisesti jokainen on tottakai vapaa lähtemään, jos asia muodostuu liian isoksi kuiluksi parisuhteessa. Silläkin valinnalla on taas omat seurauksensa.

Uskallan kuitenkin väittää, että jos haluaminen olisi puhtaasti valinta, useimmat valitsisivat haluamisen.

Jos olet haluton niin ei ole kumppanin harteilla saada sinut halukkaaksi. Sinun pitää itse nähdä sitä vaivaa, herätellä itse himojasi, tai edes yrittää. Jos kumppani tulee ehdottamaan seksiä, suutelee, hieroo, kertoo haluistaan, niin on aika törkeää vain sanoa "no ei nyt, emmä jaksa". Pitäisi kertoa sitten selvästi miten tilanne voisi edetä seksiin. "Minua ei nyt haluta, mutta ehkä jos nuolet niin lähtisin käyntiin" ois aika selkeä.

Mä tiedän että toi kuulostaa haluttomasta pahalta. Mutta se halujen kohtaamattomuus on ISO ongelma, ei sellainen jonka voi vain sivuuttaa sanomalla "ei hotsita, moro" ja ajatella että ongelma on sillä haluajalla. Että vastuu on 100% sillä toisella, jonka pitää vain hillitä halunsa ja siinä se, piiruakaan ei periksi anneta. Ja että jos suhde sitten romuttuu niim sekin on vissiin sen haluajan syy? Kun hänelle ei riittänyt muuten ah niin ihku suhde ja perhe-elämä.

Molempien pitää nähdä vaivaa, molempien. Seksiterapeutille voisi varata aikaa ja se haluton voisi käydä esim labroissa ja lääkärillä ja yrittää aktiivisesti herättää ne halut, tehdä kaikkensa asian eteen.

Ja jälleen kerran lähdetään korjaamaan halutonta, eikä sitä parisuhdetta, jossa on ongelmia ja joita se halukas on yhtälailla aiheuttamassa. Halukas saa aina vaatia seksiä ja haluton on se viallinen . Iske vielä raamatulla päähän.

Itse asiassa minä olen paukuttanut miestäni Raamatulla päähän, ja se auttoi ;) Ei toki pelkästään, käytiiin terapiassakin puhumassa niistä syistä siellä takana.

Asiaa auttoi et ollaan uskovaisia. Voipi olla että ei toimi ateistilla :D Mutta Raamattu sanoo selkeästi, että aktiivinen seksielämä on tärkeä ja Jumalan tahtoma asia. En kyllä tiedä mikä ateistia voisi auttaa kun Raamatun sana ei kiinnosta?

toivottavasti ette käytä ehkäisyä, jumalan sana jne.

1. Ei tietenkään käytetä

2. Miksi olet niin huolissasi meidän asiasta, että oikein toivot asiaa?

ps. Jumala tulee isolla.

1. no hyvä

2. koska ikävä ajatella että uskovaiset päätyy helvettiin tuollaisen pikkujutun vuoksi. Toki sääntölista on teikäläisillä niin eeppinen että jos olitte oikeassa, alakerrassa nähdään

ps. tiedän oikein hyvin, mutta vain jos siihen uskoo. ei tonttuakaan kirjoiteta isolla.

2. Enpä usko että on sinusta oikeasti ikävä ajatella ;) Saattaisit olla jopa vähän vahingoniloinen, eikö, rehellisesti, myönnätkö? Koska me uskovaiset ollaan tyhmiä ja epäjohdonmukaisia ainakin heistä/teistä, jotka ette tunne Raamattua kokonaisuutena, niin kyllähän me ihan se helvetti oltais ansaittukin. Ja oikeassa olettekin, oikeastihan me ihan jokainen ollaan se ansaittu. Mutta onneksi Jeesus <3 Jospa vaan armo kelpaisi kaikille, sitä MÄ toivon ihan aidosti ja oikeasti <3

Juu, onneksi jeesus. Sama jeesus joka päästää taivaaseen pedofiilipapit jotka katuu kiinnijäämistään. No mikäs siinä, olette hyvässä seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Vaihtoehdot ovat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onneton siinä hetkessä, mutta saa suuremmalla todennäköisyydellä isossa mittakaavassa enemmän sellaista seksiä, joka tekee kummatkin onnelliseksi.

Että mikä sitten lopulta on parempi tai huonompi. Ja sanotaan nyt selvennökseksi, että meidän seksitahtimme on kuitenkin useita kertoja kuukaudessa, ei mitään joka toinen vuosi ehkä.

Entä jos vaihtoehdot ovat seuraavat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onnellinen niinä 1-2 päivänä kuukaudesta, jolloin saa seksiä, mutta on 28-30 päivää kuukaudesta surullinen ja vihainen, koska tietää, että seksi vaimon kanssa on ihanaa, mutta siihen ei ole mahdollisuuksia.

Jos olisin tämän parisuhteen miesosapuoli, vaihtoehtoni olisi:

3. lopettaisin seksin vaimoni kanssa kokonaan, koska se tekisi minut entistä surullisemmaksi ja vihaisemmaksi; ja

3a harrastaisin riittävän usein tyydyttävää sooloseksiä katsellen nettipornoa ja käyttäen apuvälineitä; tai

3b jonkin ajan kuluttua eroaisin vaimostani ja etsisin itselleni seksuaalisesti paremmin yhteensopivan puolison, jotta voisin olla aidosti onnellinen

Kyllä, valinnoilla on seurauksia. 

Silti seksi on sellainen asia, että mikä tahansa kiukuttelu tai painostaminen, mikä siihen liitetään, tappaa aivan varmasti niitä haluja. Vain halun ruokkiminen voi synnyttää halukkuutta. 

Lähtökohtaisesti jokainen on tottakai vapaa lähtemään, jos asia muodostuu liian isoksi kuiluksi parisuhteessa. Silläkin valinnalla on taas omat seurauksensa.

Uskallan kuitenkin väittää, että jos haluaminen olisi puhtaasti valinta, useimmat valitsisivat haluamisen.

Jos olet haluton niin ei ole kumppanin harteilla saada sinut halukkaaksi. Sinun pitää itse nähdä sitä vaivaa, herätellä itse himojasi, tai edes yrittää. Jos kumppani tulee ehdottamaan seksiä, suutelee, hieroo, kertoo haluistaan, niin on aika törkeää vain sanoa "no ei nyt, emmä jaksa". Pitäisi kertoa sitten selvästi miten tilanne voisi edetä seksiin. "Minua ei nyt haluta, mutta ehkä jos nuolet niin lähtisin käyntiin" ois aika selkeä.

Mä tiedän että toi kuulostaa haluttomasta pahalta. Mutta se halujen kohtaamattomuus on ISO ongelma, ei sellainen jonka voi vain sivuuttaa sanomalla "ei hotsita, moro" ja ajatella että ongelma on sillä haluajalla. Että vastuu on 100% sillä toisella, jonka pitää vain hillitä halunsa ja siinä se, piiruakaan ei periksi anneta. Ja että jos suhde sitten romuttuu niim sekin on vissiin sen haluajan syy? Kun hänelle ei riittänyt muuten ah niin ihku suhde ja perhe-elämä.

Molempien pitää nähdä vaivaa, molempien. Seksiterapeutille voisi varata aikaa ja se haluton voisi käydä esim labroissa ja lääkärillä ja yrittää aktiivisesti herättää ne halut, tehdä kaikkensa asian eteen.

Ja jälleen kerran lähdetään korjaamaan halutonta, eikä sitä parisuhdetta, jossa on ongelmia ja joita se halukas on yhtälailla aiheuttamassa. Halukas saa aina vaatia seksiä ja haluton on se viallinen . Iske vielä raamatulla päähän.

Itse asiassa minä olen paukuttanut miestäni Raamatulla päähän, ja se auttoi ;) Ei toki pelkästään, käytiiin terapiassakin puhumassa niistä syistä siellä takana.

Asiaa auttoi et ollaan uskovaisia. Voipi olla että ei toimi ateistilla :D Mutta Raamattu sanoo selkeästi, että aktiivinen seksielämä on tärkeä ja Jumalan tahtoma asia. En kyllä tiedä mikä ateistia voisi auttaa kun Raamatun sana ei kiinnosta?

toivottavasti ette käytä ehkäisyä, jumalan sana jne.

1. Ei tietenkään käytetä

2. Miksi olet niin huolissasi meidän asiasta, että oikein toivot asiaa?

ps. Jumala tulee isolla.

1. no hyvä

2. koska ikävä ajatella että uskovaiset päätyy helvettiin tuollaisen pikkujutun vuoksi. Toki sääntölista on teikäläisillä niin eeppinen että jos olitte oikeassa, alakerrassa nähdään

ps. tiedän oikein hyvin, mutta vain jos siihen uskoo. ei tonttuakaan kirjoiteta isolla.

2. Enpä usko että on sinusta oikeasti ikävä ajatella ;) Saattaisit olla jopa vähän vahingoniloinen, eikö, rehellisesti, myönnätkö? Koska me uskovaiset ollaan tyhmiä ja epäjohdonmukaisia ainakin heistä/teistä, jotka ette tunne Raamattua kokonaisuutena, niin kyllähän me ihan se helvetti oltais ansaittukin. Ja oikeassa olettekin, oikeastihan me ihan jokainen ollaan se ansaittu. Mutta onneksi Jeesus <3 Jospa vaan armo kelpaisi kaikille, sitä MÄ toivon ihan aidosti ja oikeasti <3

Juu, onneksi jeesus. Sama jeesus joka päästää taivaaseen pedofiilipapit jotka katuu kiinnijäämistään. No mikäs siinä, olette hyvässä seurassa.

Sinäkö nyt luulet olevasi Jeesus kun päästit jo pedofiilipapin taivaaseen :O ??