Lue keskustelun säännöt.
IS: Joonaksella on seksiä puolisonsa kanssa kaksi kertaa kuukaudessa – ”hyvällä tuurilla”.
24.05.2020 |
– Se riippuu omasta jaksamisesta ja mielenkiinnosta, että jaksanko lähteä yrittämään vai toteanko vain, että on helpompi käydä nukkumaan.
Miten tällainen parisuhde voi toimia?
Kommentit (779)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.
Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan.
Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.
Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.
Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.
Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.
Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?
Ikävää jos sinut on joskus pakotettu johonkin jota et ole halunnut. Mutta jos on turvallisessa suhteessa jossa voi aina kieltäytyä siitä mistä ei pidä, ne rajat löytyvät ihan luonnostaan. Minä ainakin teen suhteessamme juuri niitä asioita joista pidän eikä tämä ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa että saatamme tehdä asioita joskus vain sen toisen tyydyttämiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.
Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan.
Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.
Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.
Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.
Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.
Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?
Luetko lainkaan mitä kirjoitan? Ainakaan et tunnu ymmärtävän.
Minä vain kerroin että kaikki naiset eivät koe asiaa kuten sinä. Kaikista ei ole vastenmielistä tyydyttää kumppania silloin kun itseä ei niin huvita seksi. Mitä pahaa siinä on? Koetko että tämä uhkaa sinun oikeuttasi kieltäytyä samasta? Eihän se sitä tarkoita. Tokikaan kenenkään ei tarvitse tehdä mitään mitä ei halua. Mutta jos minä haluan niin se ei ole sinulta pois.
Olen eri, mutta kyllä minäkin koen omituisena että jos yhtään ei huvita, tarjoilisi mekaanista tyydyttämistä toiselle. Jos itseä huvittaa, voi tietysti kumppanin tyydyttää, teen niin välillä itsekin ilman vastavuoroisuutta (ja mies minulle), mutta kyllä luen sen ihan seksikerraksi siinä missä vaikkapa yhdynnän. Ja siihen pitää silloin itsellä olla edes jossain määrin himokas olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina pitänyt seksistä ja avioliitossamme sitä on keskiarvojen mukaan paljon ollut.
Nyt kun ikää on kuitenkin se 45v, on hormonitoiminta selvästi alkanut muuttua. En syty seksiin kuten ennen, orgasmin saaminen on vaikeaa, hyvin harvoin tunnen spontaanisti halua. Eikä tasan tarkkaan ole kyse siitä, ettenkö rakastaisi miestäni.
Kieltämättä tämä latistaa kovasti seksielämää, ja se mikä ennen oli ihanaa, on alkanut tuntua puuduttavalta ja turhalta.
Onneksi me kykenemme tästä avoimesta puhumaan, ja ymmärrystä ja kunnioitusta on. Mutta mietin kyllä, että monella varmasti on tätä seksuaalisuuden muutosta iän myötä ja sen mukana tuleekin sitä eriparisuutta haluamisen suhteen.
Se avoimuus onkin aika avainsana. Omaankin liittoon on mahtunut vilkkaampaa ja kuivempaa kautta, ja kummallakin on ollut sekä halutonta että halukasta aikaa. Minusta aivan luonnollista. On stressaavaa elämänvaihetta, pikkulapsiaika voi olla hyvin väsynyttä, voi olla rahahuolia, terveysmurheita, parisuhdekin kokee ylä- ja alamäkiä...
Se että oletetaan seksielämän olevan jokin muuttumaton peruspilari kaiken muun keskellä, on yksinkertaisesti absurdia. Mutta siitä pitää pystyä kumppanin kanssa puhumaan, ja selittämään sitä miksi käyttäytyy kuten käyttäytyy.
Nämä itsekkäät jyystäjät eivät ymmärrä , että seksi on vain yksi pala kokonaisuutta ,jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Toinen asia jota ne ei ymmärrä on se, ettei halu synny napista painamalla. Siihen vaikuttaa se muu kokonaisuus ja kuormittavuus. Kaikilla ihmisillä on erilaisia kausia ja tämä nyt vaan on hyväksyttävä tai sitten ero on se paras ratkaisu.
On kuitenkin peljon helpompi ymmärtää näitä vaihteluita jos niistä puhutaan avoimesti. Ja ymmärretään myös sen toisen näkökulmaa ja tarpeita. Se että todetaan "mitäs siinä vonkaat", ei paranna tilannetta mitenkään. Jos sen sijaan sanotaan että "kurjaa että meillä on nyt tällainen vaihe jossa on vähemmän seksiä kun tiedän että sinä sitä kaipaat", tunnelma on taatusti aika toinen.
Entäpä toisinpäin? Voisiko se enemmän haluava yrittää ymmärtää, että sillä kumppanilla voi olla vaikkapa työstressiä tai jotain, mikä kerta kaikkiaan estää sitä pääsyä seksimoodiin. Ei vonkaisi ja olisi surkea ja odottaisi lohduttelua, vaan voisi itse olla myötätuntoinen ja antaa sen toisen olla tässä suhteessa rauhassa.
Jos on hankalaa elämässä, ei välttämättä jaksa surkutella sitä, että aikuinen ihminen joutuu olemaan vähemmällä seksillä. Kun itse kaipaisi sitä myötätuntoa ja keinoja päästä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina pitänyt seksistä ja avioliitossamme sitä on keskiarvojen mukaan paljon ollut.
Nyt kun ikää on kuitenkin se 45v, on hormonitoiminta selvästi alkanut muuttua. En syty seksiin kuten ennen, orgasmin saaminen on vaikeaa, hyvin harvoin tunnen spontaanisti halua. Eikä tasan tarkkaan ole kyse siitä, ettenkö rakastaisi miestäni.
Kieltämättä tämä latistaa kovasti seksielämää, ja se mikä ennen oli ihanaa, on alkanut tuntua puuduttavalta ja turhalta.
Onneksi me kykenemme tästä avoimesta puhumaan, ja ymmärrystä ja kunnioitusta on. Mutta mietin kyllä, että monella varmasti on tätä seksuaalisuuden muutosta iän myötä ja sen mukana tuleekin sitä eriparisuutta haluamisen suhteen.
Se avoimuus onkin aika avainsana. Omaankin liittoon on mahtunut vilkkaampaa ja kuivempaa kautta, ja kummallakin on ollut sekä halutonta että halukasta aikaa. Minusta aivan luonnollista. On stressaavaa elämänvaihetta, pikkulapsiaika voi olla hyvin väsynyttä, voi olla rahahuolia, terveysmurheita, parisuhdekin kokee ylä- ja alamäkiä...
Se että oletetaan seksielämän olevan jokin muuttumaton peruspilari kaiken muun keskellä, on yksinkertaisesti absurdia. Mutta siitä pitää pystyä kumppanin kanssa puhumaan, ja selittämään sitä miksi käyttäytyy kuten käyttäytyy.
Nämä itsekkäät jyystäjät eivät ymmärrä , että seksi on vain yksi pala kokonaisuutta ,jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Toinen asia jota ne ei ymmärrä on se, ettei halu synny napista painamalla. Siihen vaikuttaa se muu kokonaisuus ja kuormittavuus. Kaikilla ihmisillä on erilaisia kausia ja tämä nyt vaan on hyväksyttävä tai sitten ero on se paras ratkaisu.
On kuitenkin peljon helpompi ymmärtää näitä vaihteluita jos niistä puhutaan avoimesti. Ja ymmärretään myös sen toisen näkökulmaa ja tarpeita. Se että todetaan "mitäs siinä vonkaat", ei paranna tilannetta mitenkään. Jos sen sijaan sanotaan että "kurjaa että meillä on nyt tällainen vaihe jossa on vähemmän seksiä kun tiedän että sinä sitä kaipaat", tunnelma on taatusti aika toinen.
Entäpä toisinpäin? Voisiko se enemmän haluava yrittää ymmärtää, että sillä kumppanilla voi olla vaikkapa työstressiä tai jotain, mikä kerta kaikkiaan estää sitä pääsyä seksimoodiin. Ei vonkaisi ja olisi surkea ja odottaisi lohduttelua, vaan voisi itse olla myötätuntoinen ja antaa sen toisen olla tässä suhteessa rauhassa.
Jos on hankalaa elämässä, ei välttämättä jaksa surkutella sitä, että aikuinen ihminen joutuu olemaan vähemmällä seksillä. Kun itse kaipaisi sitä myötätuntoa ja keinoja päästä eteenpäin.
Olen eri, mutta tämähän riippuu täysin siitä kuinka kauan tällaiset stressit kestää. Tottakai jokaisella on huonoja päiviä ja silloin ei vain kiinnosta - ne täytyy puolison hyväksyä. Mutta jos se "stressi" ja "ei vaan nyt jaksa" kestää vaikka kuukausia niin silloin on enemmän kuin reilua yrittää tehdä asialle jotain. Vai onko se työstressi hyväksyttävä syy seuraavat 5 vuotta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.
Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan.
Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.
Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.
Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.
Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.
Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?
Luetko lainkaan mitä kirjoitan? Ainakaan et tunnu ymmärtävän.
Minä vain kerroin että kaikki naiset eivät koe asiaa kuten sinä. Kaikista ei ole vastenmielistä tyydyttää kumppania silloin kun itseä ei niin huvita seksi. Mitä pahaa siinä on? Koetko että tämä uhkaa sinun oikeuttasi kieltäytyä samasta? Eihän se sitä tarkoita. Tokikaan kenenkään ei tarvitse tehdä mitään mitä ei halua. Mutta jos minä haluan niin se ei ole sinulta pois.
Olen eri, mutta kyllä minäkin koen omituisena että jos yhtään ei huvita, tarjoilisi mekaanista tyydyttämistä toiselle. Jos itseä huvittaa, voi tietysti kumppanin tyydyttää, teen niin välillä itsekin ilman vastavuoroisuutta (ja mies minulle), mutta kyllä luen sen ihan seksikerraksi siinä missä vaikkapa yhdynnän. Ja siihen pitää silloin itsellä olla edes jossain määrin himokas olo.
Amen. On ihanaa antaa kumppanille vaikkapa suuseksiä jos on oikea mielentila. Mutta jos on sellainen olo, että seksi on EVVK, niin ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.
Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan.
Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.
Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.
Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.
Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.
Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?
Luetko lainkaan mitä kirjoitan? Ainakaan et tunnu ymmärtävän.
Minä vain kerroin että kaikki naiset eivät koe asiaa kuten sinä. Kaikista ei ole vastenmielistä tyydyttää kumppania silloin kun itseä ei niin huvita seksi. Mitä pahaa siinä on? Koetko että tämä uhkaa sinun oikeuttasi kieltäytyä samasta? Eihän se sitä tarkoita. Tokikaan kenenkään ei tarvitse tehdä mitään mitä ei halua. Mutta jos minä haluan niin se ei ole sinulta pois.
Olen eri, mutta kyllä minäkin koen omituisena että jos yhtään ei huvita, tarjoilisi mekaanista tyydyttämistä toiselle. Jos itseä huvittaa, voi tietysti kumppanin tyydyttää, teen niin välillä itsekin ilman vastavuoroisuutta (ja mies minulle), mutta kyllä luen sen ihan seksikerraksi siinä missä vaikkapa yhdynnän. Ja siihen pitää silloin itsellä olla edes jossain määrin himokas olo.
Ehkäpä vain koemme samat sanat eri tavalla. Se mikä sinulle on sitä että "ei huvita" on minulle taas jotain toista. Minulle se on sitä että ei juuri silloin ole omaa halua ja tarvetta mutta ei se toisen tyydyttäminen ole minulle silloinkaan mitään mekaanista vaan koen sen ihan mukavaksi toiminnaksi itsellenikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina pitänyt seksistä ja avioliitossamme sitä on keskiarvojen mukaan paljon ollut.
Nyt kun ikää on kuitenkin se 45v, on hormonitoiminta selvästi alkanut muuttua. En syty seksiin kuten ennen, orgasmin saaminen on vaikeaa, hyvin harvoin tunnen spontaanisti halua. Eikä tasan tarkkaan ole kyse siitä, ettenkö rakastaisi miestäni.
Kieltämättä tämä latistaa kovasti seksielämää, ja se mikä ennen oli ihanaa, on alkanut tuntua puuduttavalta ja turhalta.
Onneksi me kykenemme tästä avoimesta puhumaan, ja ymmärrystä ja kunnioitusta on. Mutta mietin kyllä, että monella varmasti on tätä seksuaalisuuden muutosta iän myötä ja sen mukana tuleekin sitä eriparisuutta haluamisen suhteen.
Se avoimuus onkin aika avainsana. Omaankin liittoon on mahtunut vilkkaampaa ja kuivempaa kautta, ja kummallakin on ollut sekä halutonta että halukasta aikaa. Minusta aivan luonnollista. On stressaavaa elämänvaihetta, pikkulapsiaika voi olla hyvin väsynyttä, voi olla rahahuolia, terveysmurheita, parisuhdekin kokee ylä- ja alamäkiä...
Se että oletetaan seksielämän olevan jokin muuttumaton peruspilari kaiken muun keskellä, on yksinkertaisesti absurdia. Mutta siitä pitää pystyä kumppanin kanssa puhumaan, ja selittämään sitä miksi käyttäytyy kuten käyttäytyy.
Nämä itsekkäät jyystäjät eivät ymmärrä , että seksi on vain yksi pala kokonaisuutta ,jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Toinen asia jota ne ei ymmärrä on se, ettei halu synny napista painamalla. Siihen vaikuttaa se muu kokonaisuus ja kuormittavuus. Kaikilla ihmisillä on erilaisia kausia ja tämä nyt vaan on hyväksyttävä tai sitten ero on se paras ratkaisu.
On kuitenkin peljon helpompi ymmärtää näitä vaihteluita jos niistä puhutaan avoimesti. Ja ymmärretään myös sen toisen näkökulmaa ja tarpeita. Se että todetaan "mitäs siinä vonkaat", ei paranna tilannetta mitenkään. Jos sen sijaan sanotaan että "kurjaa että meillä on nyt tällainen vaihe jossa on vähemmän seksiä kun tiedän että sinä sitä kaipaat", tunnelma on taatusti aika toinen.
Entäpä toisinpäin? Voisiko se enemmän haluava yrittää ymmärtää, että sillä kumppanilla voi olla vaikkapa työstressiä tai jotain, mikä kerta kaikkiaan estää sitä pääsyä seksimoodiin. Ei vonkaisi ja olisi surkea ja odottaisi lohduttelua, vaan voisi itse olla myötätuntoinen ja antaa sen toisen olla tässä suhteessa rauhassa.
Jos on hankalaa elämässä, ei välttämättä jaksa surkutella sitä, että aikuinen ihminen joutuu olemaan vähemmällä seksillä. Kun itse kaipaisi sitä myötätuntoa ja keinoja päästä eteenpäin.
Ymmärtämystä tarvitaan toki molempiin suuntiin. Parisuhteessa ymmärtämällä toista saa yleensä myös ymmärrystä itseään kohtaan. Ja jos on taas tyly toiselle niin saa tylyyttä myös takaisin.
Mutta niin moni ajattelee vain omaa napaansa ja sitä että juuri minua pitäisi ymmärtää ja vasta jos saan paljon ymmärtämystä niin sitten ymmärrän myös ehkä vähän toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina pitänyt seksistä ja avioliitossamme sitä on keskiarvojen mukaan paljon ollut.
Nyt kun ikää on kuitenkin se 45v, on hormonitoiminta selvästi alkanut muuttua. En syty seksiin kuten ennen, orgasmin saaminen on vaikeaa, hyvin harvoin tunnen spontaanisti halua. Eikä tasan tarkkaan ole kyse siitä, ettenkö rakastaisi miestäni.
Kieltämättä tämä latistaa kovasti seksielämää, ja se mikä ennen oli ihanaa, on alkanut tuntua puuduttavalta ja turhalta.
Onneksi me kykenemme tästä avoimesta puhumaan, ja ymmärrystä ja kunnioitusta on. Mutta mietin kyllä, että monella varmasti on tätä seksuaalisuuden muutosta iän myötä ja sen mukana tuleekin sitä eriparisuutta haluamisen suhteen.
Se avoimuus onkin aika avainsana. Omaankin liittoon on mahtunut vilkkaampaa ja kuivempaa kautta, ja kummallakin on ollut sekä halutonta että halukasta aikaa. Minusta aivan luonnollista. On stressaavaa elämänvaihetta, pikkulapsiaika voi olla hyvin väsynyttä, voi olla rahahuolia, terveysmurheita, parisuhdekin kokee ylä- ja alamäkiä...
Se että oletetaan seksielämän olevan jokin muuttumaton peruspilari kaiken muun keskellä, on yksinkertaisesti absurdia. Mutta siitä pitää pystyä kumppanin kanssa puhumaan, ja selittämään sitä miksi käyttäytyy kuten käyttäytyy.
Nämä itsekkäät jyystäjät eivät ymmärrä , että seksi on vain yksi pala kokonaisuutta ,jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Toinen asia jota ne ei ymmärrä on se, ettei halu synny napista painamalla. Siihen vaikuttaa se muu kokonaisuus ja kuormittavuus. Kaikilla ihmisillä on erilaisia kausia ja tämä nyt vaan on hyväksyttävä tai sitten ero on se paras ratkaisu.
On kuitenkin peljon helpompi ymmärtää näitä vaihteluita jos niistä puhutaan avoimesti. Ja ymmärretään myös sen toisen näkökulmaa ja tarpeita. Se että todetaan "mitäs siinä vonkaat", ei paranna tilannetta mitenkään. Jos sen sijaan sanotaan että "kurjaa että meillä on nyt tällainen vaihe jossa on vähemmän seksiä kun tiedän että sinä sitä kaipaat", tunnelma on taatusti aika toinen.
Entäpä toisinpäin? Voisiko se enemmän haluava yrittää ymmärtää, että sillä kumppanilla voi olla vaikkapa työstressiä tai jotain, mikä kerta kaikkiaan estää sitä pääsyä seksimoodiin. Ei vonkaisi ja olisi surkea ja odottaisi lohduttelua, vaan voisi itse olla myötätuntoinen ja antaa sen toisen olla tässä suhteessa rauhassa.
Jos on hankalaa elämässä, ei välttämättä jaksa surkutella sitä, että aikuinen ihminen joutuu olemaan vähemmällä seksillä. Kun itse kaipaisi sitä myötätuntoa ja keinoja päästä eteenpäin.
Olen eri, mutta tämähän riippuu täysin siitä kuinka kauan tällaiset stressit kestää. Tottakai jokaisella on huonoja päiviä ja silloin ei vain kiinnosta - ne täytyy puolison hyväksyä. Mutta jos se "stressi" ja "ei vaan nyt jaksa" kestää vaikka kuukausia niin silloin on enemmän kuin reilua yrittää tehdä asialle jotain. Vai onko se työstressi hyväksyttävä syy seuraavat 5 vuotta?
Se kausi kestää minkä kestää. Esimerkiksi vauvojen synnyttyä itselläni oli kummastakin yli vuoden sellainen olo (imetyshormonit...) ettei tehnyt yhtään mieli. Ja väsymys kaupan päälle. Mies kun rakensi meille taloa, se oli noin vuoden projekti, jaksoi ehkä kerran kuussa ja sekin selkeästi lähinnä velvollisuudesta.
Näitä tulee ja menee pitkässä suhteessa ja siinä tilanteessa vonkaamalla ja mököttämällä ja odottamalla sääliä ei ainakaan kasvata todennäköisyyttä, että himot palaavat. Jokainen tietenkin voi vetää johtopäätöksiä ja lähteä menemään, jos tilanne käy liian ahdistavaksi, mutta en kyllä näe, että mikään pidempi ihmissuhde on tässä mielessä staattinen, himot aina vakio ja seksielämä koko ajan kukoistaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina pitänyt seksistä ja avioliitossamme sitä on keskiarvojen mukaan paljon ollut.
Nyt kun ikää on kuitenkin se 45v, on hormonitoiminta selvästi alkanut muuttua. En syty seksiin kuten ennen, orgasmin saaminen on vaikeaa, hyvin harvoin tunnen spontaanisti halua. Eikä tasan tarkkaan ole kyse siitä, ettenkö rakastaisi miestäni.
Kieltämättä tämä latistaa kovasti seksielämää, ja se mikä ennen oli ihanaa, on alkanut tuntua puuduttavalta ja turhalta.
Onneksi me kykenemme tästä avoimesta puhumaan, ja ymmärrystä ja kunnioitusta on. Mutta mietin kyllä, että monella varmasti on tätä seksuaalisuuden muutosta iän myötä ja sen mukana tuleekin sitä eriparisuutta haluamisen suhteen.
Se avoimuus onkin aika avainsana. Omaankin liittoon on mahtunut vilkkaampaa ja kuivempaa kautta, ja kummallakin on ollut sekä halutonta että halukasta aikaa. Minusta aivan luonnollista. On stressaavaa elämänvaihetta, pikkulapsiaika voi olla hyvin väsynyttä, voi olla rahahuolia, terveysmurheita, parisuhdekin kokee ylä- ja alamäkiä...
Se että oletetaan seksielämän olevan jokin muuttumaton peruspilari kaiken muun keskellä, on yksinkertaisesti absurdia. Mutta siitä pitää pystyä kumppanin kanssa puhumaan, ja selittämään sitä miksi käyttäytyy kuten käyttäytyy.
Nämä itsekkäät jyystäjät eivät ymmärrä , että seksi on vain yksi pala kokonaisuutta ,jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Toinen asia jota ne ei ymmärrä on se, ettei halu synny napista painamalla. Siihen vaikuttaa se muu kokonaisuus ja kuormittavuus. Kaikilla ihmisillä on erilaisia kausia ja tämä nyt vaan on hyväksyttävä tai sitten ero on se paras ratkaisu.
On kuitenkin peljon helpompi ymmärtää näitä vaihteluita jos niistä puhutaan avoimesti. Ja ymmärretään myös sen toisen näkökulmaa ja tarpeita. Se että todetaan "mitäs siinä vonkaat", ei paranna tilannetta mitenkään. Jos sen sijaan sanotaan että "kurjaa että meillä on nyt tällainen vaihe jossa on vähemmän seksiä kun tiedän että sinä sitä kaipaat", tunnelma on taatusti aika toinen.
Entäpä toisinpäin? Voisiko se enemmän haluava yrittää ymmärtää, että sillä kumppanilla voi olla vaikkapa työstressiä tai jotain, mikä kerta kaikkiaan estää sitä pääsyä seksimoodiin. Ei vonkaisi ja olisi surkea ja odottaisi lohduttelua, vaan voisi itse olla myötätuntoinen ja antaa sen toisen olla tässä suhteessa rauhassa.
Jos on hankalaa elämässä, ei välttämättä jaksa surkutella sitä, että aikuinen ihminen joutuu olemaan vähemmällä seksillä. Kun itse kaipaisi sitä myötätuntoa ja keinoja päästä eteenpäin.
Pitää ihan paikkansa. Muista tuo kun seksi loppuu kokonaan ja huomaat olevasi itse se joka haluaa enemmän :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina pitänyt seksistä ja avioliitossamme sitä on keskiarvojen mukaan paljon ollut.
Nyt kun ikää on kuitenkin se 45v, on hormonitoiminta selvästi alkanut muuttua. En syty seksiin kuten ennen, orgasmin saaminen on vaikeaa, hyvin harvoin tunnen spontaanisti halua. Eikä tasan tarkkaan ole kyse siitä, ettenkö rakastaisi miestäni.
Kieltämättä tämä latistaa kovasti seksielämää, ja se mikä ennen oli ihanaa, on alkanut tuntua puuduttavalta ja turhalta.
Onneksi me kykenemme tästä avoimesta puhumaan, ja ymmärrystä ja kunnioitusta on. Mutta mietin kyllä, että monella varmasti on tätä seksuaalisuuden muutosta iän myötä ja sen mukana tuleekin sitä eriparisuutta haluamisen suhteen.
Se avoimuus onkin aika avainsana. Omaankin liittoon on mahtunut vilkkaampaa ja kuivempaa kautta, ja kummallakin on ollut sekä halutonta että halukasta aikaa. Minusta aivan luonnollista. On stressaavaa elämänvaihetta, pikkulapsiaika voi olla hyvin väsynyttä, voi olla rahahuolia, terveysmurheita, parisuhdekin kokee ylä- ja alamäkiä...
Se että oletetaan seksielämän olevan jokin muuttumaton peruspilari kaiken muun keskellä, on yksinkertaisesti absurdia. Mutta siitä pitää pystyä kumppanin kanssa puhumaan, ja selittämään sitä miksi käyttäytyy kuten käyttäytyy.
Nämä itsekkäät jyystäjät eivät ymmärrä , että seksi on vain yksi pala kokonaisuutta ,jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Toinen asia jota ne ei ymmärrä on se, ettei halu synny napista painamalla. Siihen vaikuttaa se muu kokonaisuus ja kuormittavuus. Kaikilla ihmisillä on erilaisia kausia ja tämä nyt vaan on hyväksyttävä tai sitten ero on se paras ratkaisu.
On kuitenkin peljon helpompi ymmärtää näitä vaihteluita jos niistä puhutaan avoimesti. Ja ymmärretään myös sen toisen näkökulmaa ja tarpeita. Se että todetaan "mitäs siinä vonkaat", ei paranna tilannetta mitenkään. Jos sen sijaan sanotaan että "kurjaa että meillä on nyt tällainen vaihe jossa on vähemmän seksiä kun tiedän että sinä sitä kaipaat", tunnelma on taatusti aika toinen.
Entäpä toisinpäin? Voisiko se enemmän haluava yrittää ymmärtää, että sillä kumppanilla voi olla vaikkapa työstressiä tai jotain, mikä kerta kaikkiaan estää sitä pääsyä seksimoodiin. Ei vonkaisi ja olisi surkea ja odottaisi lohduttelua, vaan voisi itse olla myötätuntoinen ja antaa sen toisen olla tässä suhteessa rauhassa.
Jos on hankalaa elämässä, ei välttämättä jaksa surkutella sitä, että aikuinen ihminen joutuu olemaan vähemmällä seksillä. Kun itse kaipaisi sitä myötätuntoa ja keinoja päästä eteenpäin.
Pitää ihan paikkansa. Muista tuo kun seksi loppuu kokonaan ja huomaat olevasi itse se joka haluaa enemmän :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.
Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan.
Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.
Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.
Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.
Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.
Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?
Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.
Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan.
Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.
Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.
Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.
Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.
Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?
Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä
Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.
Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.
Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan.
Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.
Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.
Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.
Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.
Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?
Luetko lainkaan mitä kirjoitan? Ainakaan et tunnu ymmärtävän.
Minä vain kerroin että kaikki naiset eivät koe asiaa kuten sinä. Kaikista ei ole vastenmielistä tyydyttää kumppania silloin kun itseä ei niin huvita seksi. Mitä pahaa siinä on? Koetko että tämä uhkaa sinun oikeuttasi kieltäytyä samasta? Eihän se sitä tarkoita. Tokikaan kenenkään ei tarvitse tehdä mitään mitä ei halua. Mutta jos minä haluan niin se ei ole sinulta pois.
Olen eri, mutta kyllä minäkin koen omituisena että jos yhtään ei huvita, tarjoilisi mekaanista tyydyttämistä toiselle. Jos itseä huvittaa, voi tietysti kumppanin tyydyttää, teen niin välillä itsekin ilman vastavuoroisuutta (ja mies minulle), mutta kyllä luen sen ihan seksikerraksi siinä missä vaikkapa yhdynnän. Ja siihen pitää silloin itsellä olla edes jossain määrin himokas olo.
Amen. On ihanaa antaa kumppanille vaikkapa suuseksiä jos on oikea mielentila. Mutta jos on sellainen olo, että seksi on EVVK, niin ei kiitos.
No todellakin. Helpommalla naisena pääsee haluttomana jos vaan antaa sitten ihan perinteistä yhdyntää. Mieluiten takaapäin, niin pääsee tosiaan helpoimmalla.
Mitä iloa joku mies tuollaisesta saisi onkin sitten toinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.
Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan.
Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.
Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.
Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.
Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.
Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?
Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä
Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.
Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.
Jos rakkautta on, eikä olla yhdessä vain tottumuksesta, kyllä se seksittömyys on silloin kahden kauppa. Siihen on joku henkinen tai fyysinen syy, ja parisuhteessa tätä tulisi rakentavasti ratkoa yhdessä. Syy voi olla hetkellinen (stressiä, huolia, kipuja, väsymystä whatever) tai pidempi (suhteessa kipeitä ratkomista vaativia asioita ihan muualla, esim) mutta yhtä kaikki siihen ei auta sen haluttoman syyllistäminen koskaan. Se on ykköstapa lopettaa vähäisetkin halut.
Siksi suosittelen kyllä pariterapiaa aika matalalla kynnyksellä, jos syy ei ole aivan ilmiselvä ja ohimenevä.
Enkä nyt tarkoita, etteikö haluissa voisi olla eriparisuutta, toinen haluaa päivittäin, toinen kerran viikossa, mutta näissä tapauksissa taas yleensä peiliin katselu (molemmilla) auttaa.
Vähän taas yksinkertaistaen asioita, aika monella naisella seksi ei ole vain fyysinen tapahtuma ja paineiden purkamista. Mielen täytyy olla mukana, jotta ylipäätään kiihottuminen on mahdollista.
Sitä voi sitten pohtia, saako mielen mukaan sillä, että ollaan vaatimassa väsyneeltä vaimolta seksiä koko ajan. Vai olisiko kuitenkin todennäköisempää onnistua seksissäkin, jos nyt esimerkiksi lapsiperheessä hoidetaan iltapuuhat yhdessä, välissä vähän halaillen tai silitellen ohimennen, sitten kun hiljaisuus kotiin laskeutuu, jutellaan nätisti, kysellään, kuunnellaan, ollaan kiinnostuneita siitä toisesta ihmisestä jne. Ehkä otetaan jotain pientä iltapalaa, ollaan kainalokkain ja siitä pikku hiljaa.
Tämä nyt vain esimerkki, jokaisella toimii yksilöllisesti tuo mieli, mutta sen mukaan saaminen ja irrottaminen siitä arkimoodista on ainakin itsellä ihan avainjuttu siihen, että alkaa tulla himokas olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.
Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan.
Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.
Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.
Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.
Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.
Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?
Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä
Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.
Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.
No minä itse asiassa ajattelen, että jokainen aikuinen on tosiaan vastuussa omasta hyvinvoinnistaan. Se ei ole koskaan toisen vastuulla.
Toki, suhteessa rakastavaa ja arvostavaa kohtelua saat todennäköisimmin tekemällä mukavia asioita kumppanille. Sekin on osa vastuunottamista nimenomaan omasta hyvinvoinnista. Mutta siinä on se pieni ajattelun ero, mikä on hyvin olennainen: jokainen vastaa omasta hyvästä olostaan, eikä yhdelläkään ihmisellä tasavertaisissa ihmissuhteissa ole minkäänlaisia velvollisuuksia toista kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vähän taas yksinkertaistaen asioita, aika monella naisella seksi ei ole vain fyysinen tapahtuma ja paineiden purkamista. Mielen täytyy olla mukana, jotta ylipäätään kiihottuminen on mahdollista.
Sitä voi sitten pohtia, saako mielen mukaan sillä, että ollaan vaatimassa väsyneeltä vaimolta seksiä koko ajan. Vai olisiko kuitenkin todennäköisempää onnistua seksissäkin, jos nyt esimerkiksi lapsiperheessä hoidetaan iltapuuhat yhdessä, välissä vähän halaillen tai silitellen ohimennen, sitten kun hiljaisuus kotiin laskeutuu, jutellaan nätisti, kysellään, kuunnellaan, ollaan kiinnostuneita siitä toisesta ihmisestä jne. Ehkä otetaan jotain pientä iltapalaa, ollaan kainalokkain ja siitä pikku hiljaa.
Tämä nyt vain esimerkki, jokaisella toimii yksilöllisesti tuo mieli, mutta sen mukaan saaminen ja irrottaminen siitä arkimoodista on ainakin itsellä ihan avainjuttu siihen, että alkaa tulla himokas olo.
Tässä onkin juuri yksi kohta joissa monissa perheissä mennään metsään. Ei siis aktiivisesti oteta sitä aikaa jolloin tulee sitä läheisyyttää ja hellyyttä ja joka sitten taas voi parhaassa tapauksessa johtaa seksiin. On niin helppo vain väsyneenä päivän töistä ja lapsiperheen arjesta hautautua kumpikin sen oman läppärin tai kännykän ruudun ääreen ja sitten mennä nukkkumaan kumpikin omaan tahtiinsa.
Minusta tämä on ihan samaa mitä monissa viesteissä on puhuttu eli että kunnioitetaan sitä toista ja sitä yhteistä suhdetta sillä että annetaan aikaa ja huomiota toiselle. Liian usein vain sanotaan että ei huvita eikä jaksa mutta ei olla valmiita uhraamaan yhtään aikaa sille että ehkä huvittaisikin kun vain annetaan sille mahdollisuus.
Muistan kun omat lapset olivat pieniä ja usein olisi tehnyt mieli mennä vain nukkumaan. Mutta tajuttiin silloin jo miehen kanssa että jos se on aina se mitä tehdään niin aika äkkiä ollaan vain kämppiksiä. Siksi otettiin ihan säännöllisestä aina vähintäänkin kerran viikossa se yhteinen hetki jossa halailtiin sylikkäin, hellittiin ja juteltiin ne kaikki mielen päällä olevat asiat. Ja aika usein se johti paljon muuhunkin eikä enää äkkiä väsyttänytkään niin paljon. Ainakin itse ajattelen että tuo pelasti meidän liittomme monelta murheelta. Siinä tuli hoideltua henkiset ja fyysiset parisuhdetarpeet kerralla ja jaksoi taas permmin eteenpäin tässä hektisessä maailmassa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.
Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan.
Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.
Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.
Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.
Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.
Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?
Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä
Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.
Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.
No minä itse asiassa ajattelen, että jokainen aikuinen on tosiaan vastuussa omasta hyvinvoinnistaan. Se ei ole koskaan toisen vastuulla.
Toki, suhteessa rakastavaa ja arvostavaa kohtelua saat todennäköisimmin tekemällä mukavia asioita kumppanille. Sekin on osa vastuunottamista nimenomaan omasta hyvinvoinnista. Mutta siinä on se pieni ajattelun ero, mikä on hyvin olennainen: jokainen vastaa omasta hyvästä olostaan, eikä yhdelläkään ihmisellä tasavertaisissa ihmissuhteissa ole minkäänlaisia velvollisuuksia toista kohtaan.
Tästä olen kyllä toista mieltä. Minusta (hyvässä) parisuhteessa on paljonkin velvollisuuksia. Jos vaikka kumppani sairastuu, masentuu tms. niin kyllä minulla on velvollisuus olla tukena ja turvana niin kauan kuin tarve jatkuu. Ja jos puolison jalka on kipsissä niin velvollisuuteni on auttaa häntä selviämään niistä toimista joihin hän ei itse pysty. Ja jos puoliso on työttömänä niin minun on velvollisuus huolehtia siitä että myös hänellä on ruokaa edessään. Tai jos toinen uupuu lastenhoidon paineissa niin se toinen ottaa vastuun ja antaa toisen levätä.
Ei parisuhteessa voi mennä niin että siinä ei muka olisi mitään vastuusta tai velvollisuutta toista kohtaan. Ei se ole silloin mikään PARIsuhde jos näin ei ole. Kyllä toisen perustavaa laatua olevista tarpeista on pystyttävä huolehtimaan edes jollain tasolla. Miten se milloinkin tapahtuu on sitten sen pariskunnan itse ratkaistava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa kamalalta nämä "jos en itse halua, niin tyydytän toisen"-kommentit. Ehkä en osaa peilata sitä nyt oikeassa mittakaavassa, mutta en ikinä voisi ajatella noin. Jos en halua, en todellakaan halua. En halua koskea (ehkä jotain halaamista enempää ainakaan), en pysty virittämään ajatuksia seksimoodiin, enkä todellakaan ikinä voisi rinnasta seksuaalisia tekoja lempiruuan tekemiseen tai johonkin muuhun älyttömään, mihin täällä verrataan. Tällainen olisi vain mekaaninen, ja ainakin jossain määrin vastentahtoinen teko ja olen aika varma, että mies kyllä itse osaa itsensä mekaanisesti tyydyttää. Ainakin itse osaan itseni.
Seksi on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhteyttä. Se voi olla tottakai pikaista tai rauhallista tai mitä vaan, ja välillä ollaan enemmän saavana tai antavana osapuolena, mutta kyllä siinä tunnetasolla pitää molempien olla mukana ja haluta sitä yhteyttä toiseen ihmiseen. Itselleni se on myös intensiivinen kokemus, en syty ihan helpolla, mutta kun saan ajatukset ns oikeinpäin, nautin kyllä kovasti ja haluan kumppaninkin nauttivan.
Onneksi meidän parisuhteessamme seksin määrä on kummankin mielestä oikein kohtuullinen, eli ainakaan toistaiseksi ei tästä ole tullut mitään ristiriitoja. Halusin vain kirjoittaa tämän, sillä se ajatus, että tekisi toiselle seksuaalisia tekoja silloin kun itseä ei tippaakaan huvita, on niin absurdi. Vaikka pääsääntöisesti kyllä pyrin päivittäin kumppania jotenkin ilahduttamaan, pienillä tai isoilla asioilla.
Toivottavasti kuitenkin pystyt myös ymmärtämään että on paljon ihmisiä joista ei ole lainkaan vastenmielistä helliä sitä kumppania vaikka itsellä ei niin tekisi juuri silloin mieli? Ja että meillä se todellakin vertautuu vaikka lempiruoan tekoon, kipeiden hartioiden hieromiseen tai muuhun toisen huomioimiseen. On meistä mukava nähdä kun toinen ilahtuu ja arvostaa sitä huomioimista.
Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Joillekin seksi on selvästikin paljon syvällisemmin henkinen asia jossa pitää olla koko ajan itsekin täysillä tunteella mukana. Ja toisille enemmän fyysinen asia.
Selvää on että jos pariskunnan halut ovat kovin erilaiset, on helpompaa niillä pareilla joissa on mahdollista huomioida toisen tarpeita myös silloin kun toinen ei halua.
Miksi mielestäsi enemmän haluavalla onaina määräämisoikeus? Miksi enemmän haluava ei voi vaan runkata itsekseen? Mies ksi pitää saada se toinen alistettua seksuaaliseen tekoon, jota se toinen ei halua tehdä?
Koska jos seksuaallisia haluja ei saa tyydytetyksi suhteessa, ei suhteessa ole mitään järkeä
Niinpä. Välillä tuntuu että monet nykyajan ihmiset ajattelevat että parisuhde solmitaan vain itseä varten eikä puolisoilla ole mitään vastuuta sen toisen hyvinvoinnista. Ja edelleen tämä ei tarkoita että pitäisi hampaat irvessä antaa jos ei yhtään nappaa vaan sitä että parisuhtessa pitäisi olla se kantava ajatus että toisen hyvinvointi on tärkeää. Ja jos sen ajatuksen ottaa ja sisäistää niin moni asia jota tekee sen toisen olon hyväksi alkaa tuntua itsestäkin mukavalta ja mielekkäältä.
Sanomattakin selvää on että tämän pitää olla aina molemminpuolista niin että kumpikin on samalla ajattelutavalla suhteessa.
No minä itse asiassa ajattelen, että jokainen aikuinen on tosiaan vastuussa omasta hyvinvoinnistaan. Se ei ole koskaan toisen vastuulla.
Toki, suhteessa rakastavaa ja arvostavaa kohtelua saat todennäköisimmin tekemällä mukavia asioita kumppanille. Sekin on osa vastuunottamista nimenomaan omasta hyvinvoinnista. Mutta siinä on se pieni ajattelun ero, mikä on hyvin olennainen: jokainen vastaa omasta hyvästä olostaan, eikä yhdelläkään ihmisellä tasavertaisissa ihmissuhteissa ole minkäänlaisia velvollisuuksia toista kohtaan.
Tästä olen kyllä toista mieltä. Minusta (hyvässä) parisuhteessa on paljonkin velvollisuuksia. Jos vaikka kumppani sairastuu, masentuu tms. niin kyllä minulla on velvollisuus olla tukena ja turvana niin kauan kuin tarve jatkuu. Ja jos puolison jalka on kipsissä niin velvollisuuteni on auttaa häntä selviämään niistä toimista joihin hän ei itse pysty. Ja jos puoliso on työttömänä niin minun on velvollisuus huolehtia siitä että myös hänellä on ruokaa edessään. Tai jos toinen uupuu lastenhoidon paineissa niin se toinen ottaa vastuun ja antaa toisen levätä.
Ei parisuhteessa voi mennä niin että siinä ei muka olisi mitään vastuusta tai velvollisuutta toista kohtaan. Ei se ole silloin mikään PARIsuhde jos näin ei ole. Kyllä toisen perustavaa laatua olevista tarpeista on pystyttävä huolehtimaan edes jollain tasolla. Miten se milloinkin tapahtuu on sitten sen pariskunnan itse ratkaistava.
Ei, velvollisuus se ei ole.
Useimmat haluavat olla tukena ja apuna noissa tilanteissa, ja hyvä niin, koska se on sen parisuhteen kokonaisuuden kannalta hyvä asia. Mutta velvollisuutta ei ole, vain oma tahto ja valinta.
Luetko lainkaan mitä kirjoitan? Ainakaan et tunnu ymmärtävän.
Minä vain kerroin että kaikki naiset eivät koe asiaa kuten sinä. Kaikista ei ole vastenmielistä tyydyttää kumppania silloin kun itseä ei niin huvita seksi. Mitä pahaa siinä on? Koetko että tämä uhkaa sinun oikeuttasi kieltäytyä samasta? Eihän se sitä tarkoita. Tokikaan kenenkään ei tarvitse tehdä mitään mitä ei halua. Mutta jos minä haluan niin se ei ole sinulta pois.