IS: Joonaksella on seksiä puolisonsa kanssa kaksi kertaa kuukaudessa – ”hyvällä tuurilla”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Vaihtoehdot ovat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onneton siinä hetkessä, mutta saa suuremmalla todennäköisyydellä isossa mittakaavassa enemmän sellaista seksiä, joka tekee kummatkin onnelliseksi.

Että mikä sitten lopulta on parempi tai huonompi. Ja sanotaan nyt selvennökseksi, että meidän seksitahtimme on kuitenkin useita kertoja kuukaudessa, ei mitään joka toinen vuosi ehkä.

Entä jos vaihtoehdot ovat seuraavat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onnellinen niinä 1-2 päivänä kuukaudesta, jolloin saa seksiä, mutta on 28-30 päivää kuukaudesta surullinen ja vihainen, koska tietää, että seksi vaimon kanssa on ihanaa, mutta siihen ei ole mahdollisuuksia.

Jos olisin tämän parisuhteen miesosapuoli, vaihtoehtoni olisi:

3. lopettaisin seksin vaimoni kanssa kokonaan, koska se tekisi minut entistä surullisemmaksi ja vihaisemmaksi; ja

3a harrastaisin riittävän usein tyydyttävää sooloseksiä katsellen nettipornoa ja käyttäen apuvälineitä; tai

3b jonkin ajan kuluttua eroaisin vaimostani ja etsisin itselleni seksuaalisesti paremmin yhteensopivan puolison, jotta voisin olla aidosti onnellinen

Kyllä, valinnoilla on seurauksia. 

Silti seksi on sellainen asia, että mikä tahansa kiukuttelu tai painostaminen, mikä siihen liitetään, tappaa aivan varmasti niitä haluja. Vain halun ruokkiminen voi synnyttää halukkuutta. 

Lähtökohtaisesti jokainen on tottakai vapaa lähtemään, jos asia muodostuu liian isoksi kuiluksi parisuhteessa. Silläkin valinnalla on taas omat seurauksensa.

Uskallan kuitenkin väittää, että jos haluaminen olisi puhtaasti valinta, useimmat valitsisivat haluamisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Nainen on onneton "ihan kiva" seksistä. Mies taas tyhjensi kassit häneen, hetken ehti jo innostua mutta taas tää meni näin...

Mies on onneton kun ei saa käyttää naista reikänään, mielellään vielä useana reikänä.

Voi mies parkaa

Miksi? Ei se ole edes "ihan kivaa" jos siitä tulee onnettomaksi.

On se kivaa, sen minuutin mitä sitä kestää. Sitten tulee pettymys kun se nukahtaa sun päälles

No silloin se on huonoa seksiä eikä mitään "ihan kivaa". Ja tästä ei ollut kyse siinä mistä alunperin puhuttiin eli siinä että yhden kirjoittajan mielestä seksin pitää aina olla todella hyvää jotta siihen kannattaa ryhtyä eikä mikään "ihan kivaa" ei riitä. Ja silloin hän tuskin puhui tuosta josta sinä nyt puhut.

No minä olen se, joka kirjoitti "ihan kivasta" ja se ei todellakaan riitä motivaatioksi ryhtyä seksiin. Itselleni tulee esimerkiksi unettomuutta seksistä, jolloin iltaisin valvon monta tuntia sen jälkeen. Päivisin lapset ovat hereillä, ja me olemme töissä. Aamuisin mies ei jaksa herätä tarpeeksi aikaisin, jotta onnistuisi (enkä nyt itsekään, mutta se olisi kuitenkin paras vaihtoehto).

Joten ei, "ihan kiva" ja toisen nautinnosta nauttiminen eivät itselleni riitä. Kyllä sen on oltava todella hyvää ja oma nautinto ja halu kohdillaan.

Tämä on muuten monilla, etenkin naisilla, seksi virkistää ja siksi sen harrastaminen illalla ei vaan toimi (ja muut ajat taas ovat hankalampia ainakin, jos perhettä on).

Tämä seksin "piristävä" vaikutus ei ole sukupuolisidonnainen. Itseäni seksi piristää iltaisin, ja joudun käyttämään nukahtamislääkettä sen jälkeen, mutta vaimoni useimmiten nukahtaa pian seksin jälkeen, orgasmin/orgasmeja saatuaan, ja nukkuu myös yön sikeästi.

Nussittuna nukut paremmin.

Naiset vain harvoin saavat kun miehiltä palaa jo nalli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Vaihtoehdot ovat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onneton siinä hetkessä, mutta saa suuremmalla todennäköisyydellä isossa mittakaavassa enemmän sellaista seksiä, joka tekee kummatkin onnelliseksi.

Että mikä sitten lopulta on parempi tai huonompi. Ja sanotaan nyt selvennökseksi, että meidän seksitahtimme on kuitenkin useita kertoja kuukaudessa, ei mitään joka toinen vuosi ehkä.

Entä jos vaihtoehdot ovat seuraavat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onnellinen niinä 1-2 päivänä kuukaudesta, jolloin saa seksiä, mutta on 28-30 päivää kuukaudesta surullinen ja vihainen, koska tietää, että seksi vaimon kanssa on ihanaa, mutta siihen ei ole mahdollisuuksia.

Jos olisin tämän parisuhteen miesosapuoli, vaihtoehtoni olisi:

3. lopettaisin seksin vaimoni kanssa kokonaan, koska se tekisi minut entistä surullisemmaksi ja vihaisemmaksi; ja

3a harrastaisin riittävän usein tyydyttävää sooloseksiä katsellen nettipornoa ja käyttäen apuvälineitä; tai

3b jonkin ajan kuluttua eroaisin vaimostani ja etsisin itselleni seksuaalisesti paremmin yhteensopivan puolison, jotta voisin olla aidosti onnellinen

Olen täysin samaa mieltä. Mies tuskin on onneton ja pettynyt vain siinä hetkessä kun tulee torjutuksi, vaan ne torjunnat alkaa vaikuttaa koko hänen minäkuvaansa ja käsitykseen suhteesta. Vähitellen alkaa tuntua ettei ylipäänsä ole haluttu, on altavastaaja, toinen ei välitä minun tarpeista.. ja se suhde muuttuu katkeraksi ja turhauttavaksi, siinä roikutaan kun on lapset tai muuten ero tuntuu liian hankalalta ja vaivalloiselta. Iltaisin haaveillaan millaista elämä olisi vapaana, haluttuna ja hyväksyttynä. Toisaalta rakastaa kumppaniaan, eikä haluaisi erota. Toisaalta kumppani inhottaa, koska ei saa kaipaamaansa rakkautta ja hyväksyntää. Todella hankala tilanne.

Itse uskoin ennen että seksin pitää olla sellaista, että molemmat haluaa 100% ja intohimoissaan syöksytään yhteen ja kaadutaan sänkyyn. Nykyään olen vahvasti sitä mieltä että seksiä harrastetaan MYÖS parisuhteen ylläpitämiseksi ja tyydyttääkseen toista. About 20% kerroista voi olla sellaisia, ettei hirveästi hotsita, mutta imen, vatkaan ja tyydytän mieheni, kehun ja ihastelen. Tai että mies hoitelee minut tavalla x, y tai z. Sitten ne loput 80% ollaan molemmat kiihkeän kiinnostuneita. Odotan että mieheni lähtee VÄLILLÄ mukaan ehdotuksiini, vaikka hän olisi väsynyt tai katsoisi mieluummin leffaa. Samoin en voi itse JOKA KERTA torjua vain siksi että "njääh, ei kiinnosta". Tai siis tietysti voi aina ja aina ja aina ja aina torjua ja olla kiinnostunut vain sillon kun itselle aika on täydellinen. Kokemukseni mukaan se nyt vaan on kamalaa, ihan kamalaa ja julmaa, sille torjutulle. Enkä rakastavassa parisuhteessa aio toimia niin.

T. Nainen 35, joka oli joskus se haluttomampi. Ja jonka silmät aukesi kun oli haluttomamman miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Vaihtoehdot ovat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onneton siinä hetkessä, mutta saa suuremmalla todennäköisyydellä isossa mittakaavassa enemmän sellaista seksiä, joka tekee kummatkin onnelliseksi.

Että mikä sitten lopulta on parempi tai huonompi. Ja sanotaan nyt selvennökseksi, että meidän seksitahtimme on kuitenkin useita kertoja kuukaudessa, ei mitään joka toinen vuosi ehkä.

Entä jos vaihtoehdot ovat seuraavat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onnellinen niinä 1-2 päivänä kuukaudesta, jolloin saa seksiä, mutta on 28-30 päivää kuukaudesta surullinen ja vihainen, koska tietää, että seksi vaimon kanssa on ihanaa, mutta siihen ei ole mahdollisuuksia.

Jos olisin tämän parisuhteen miesosapuoli, vaihtoehtoni olisi:

3. lopettaisin seksin vaimoni kanssa kokonaan, koska se tekisi minut entistä surullisemmaksi ja vihaisemmaksi; ja

3a harrastaisin riittävän usein tyydyttävää sooloseksiä katsellen nettipornoa ja käyttäen apuvälineitä; tai

3b jonkin ajan kuluttua eroaisin vaimostani ja etsisin itselleni seksuaalisesti paremmin yhteensopivan puolison, jotta voisin olla aidosti onnellinen

Kyllä, valinnoilla on seurauksia. 

Silti seksi on sellainen asia, että mikä tahansa kiukuttelu tai painostaminen, mikä siihen liitetään, tappaa aivan varmasti niitä haluja. Vain halun ruokkiminen voi synnyttää halukkuutta. 

Lähtökohtaisesti jokainen on tottakai vapaa lähtemään, jos asia muodostuu liian isoksi kuiluksi parisuhteessa. Silläkin valinnalla on taas omat seurauksensa.

Uskallan kuitenkin väittää, että jos haluaminen olisi puhtaasti valinta, useimmat valitsisivat haluamisen.

Tietenkin valinnoilla on seurauksia.

Mutta on myös tiedostettava se, että haluttomuus pakottaa toisen osapuolen tekemään niitä valintoja. Valintatilanne tulee usein nopeammin eteen, kuin mihin haluton osapuoli on valmis.

Moni ihminen tekee tästä johtuen niitä vääriä valintoja: joko pettää halutonta puolisoaan toisen kanssa (naiset ja miehet), kääntyy ammattilaisten palveluiden puoleen (miehet) tai tyytyy asemaansa ja harrastaa sooloseksiä tai sopeutuu muuten tilanteeseen, useimmiten katkerana ja vihaisena.

Valintatilannetta vaikeuttaa huomattavasti se, että seksi ja seksittömyys ovat ehkä kaikkein eniten tunteita herättäviä asioita elämässä. Jo siitä keskusteleminen asiallisesti on usein todella vaikeaa (kuten näkee jo pelkästä nettikeskustelustakin).

Ehkä elämän suurimmat valinnat liittyvät juuri seksiin ja seksuaalisuuteen, eikä vähiten sen vuoksi, että nämä asiat kuuluvat samaan pakettiin ihmisten lisääntymisbiologian kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on yllättävää, miten paljon vihaa näiden haluttomien kirjoituksissa on kumppania kohtaan. Ihmettelen, miksi näissä suhteissa edes halutaan roikkua. Mutta ketju valaisee sitä miksi lupaa muualta hakemiseen ei heru - pihtaaminen nähdään oikeutettuna rangaistuksena sille oksettavalle kumppanille. Eihän se nyt vetele, että tarpeet tulisi tyydytettyä muualla, silloinhan rangaistus menettää merkityksensä. Kostetaan sitä, että ollaan itse onnettomia suhteessa eikä uskalleta lähteä. Ehkä toivotaan, että se kumppani kyllästyy ja lähtee itse? Ei tämä toki kaikkien haluttomien kommentteja koske, mutta yllättävän monessa pohjasävy on tyyliä "hyi yök ällö kumppani, painuisi jo hittoon haluineen päivineen".

Viha mielestäni kohdistuu siihen, että oletusarvo on, että kaikki haluaa seksiä kaiken aikaa. Jos ei syystä tai toisesta kokonaan tai väliaikaisesti halua ,ollaan heti syyttelemässä, korjaamaassa vikaa , haukkumassa ja viimein joku tulee ja iskee raamatulla päähän tätä haluntonta. Tässä ei ole mitään henkilökohtaista, mutta miksi ikinä ei kiinnitetä huomiota siihen halukkaaseen ja hänen toimintaansa? Hän on yhtä osallinen tilanteeseen kuin se halutonkin. Tässä ketjussa kuullaan aina se yksi puoli asiasta ei sen toisen. Moni mies täälläkin hakkuu vaimoaan. Millainen tarina sillä toisella osapuolella olisi näissä keiseissä kerrottavana?

Mikään ongelma ei ratkea koskaan sillä että tuijotetaan vain toiseen osapuoleen. Osuutta on aina molemmissa. Ja parhaiten asiaa päästään purkamaan kun mietitään että mitä perustavaa laatua olevia tarpeita ne kyseessä olevat asiat kummallakin osapuolella edustavat. Luulen että usein (silloin kun haluton on nainen ja halukas on mies) niin naisen puoleta on tarvetta tulla kuulluksi ja huomioiduksi laajasti kaikilla parishteen osa-alueilla. Mies taas kaipaa hyväksyntää miehenä ja sitä että kelpaa naiselle nimenomaan fyysisesti miehenä.

Kun näitä tarpeita oikeasti kuunnellaan ja ymmärretään niin moni solmu voisi aueta. 

Miehen taas tulee ymmärtää että nainen kaipaa hyväksyntää juuri ihmisenä , eikä jonain välttämättömänä pahana siinä reiän ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Nainen on onneton "ihan kiva" seksistä. Mies taas tyhjensi kassit häneen, hetken ehti jo innostua mutta taas tää meni näin...

Mies on onneton kun ei saa käyttää naista reikänään, mielellään vielä useana reikänä.

Voi mies parkaa

Miksi? Ei se ole edes "ihan kivaa" jos siitä tulee onnettomaksi.

On se kivaa, sen minuutin mitä sitä kestää. Sitten tulee pettymys kun se nukahtaa sun päälles

No silloin se on huonoa seksiä eikä mitään "ihan kivaa". Ja tästä ei ollut kyse siinä mistä alunperin puhuttiin eli siinä että yhden kirjoittajan mielestä seksin pitää aina olla todella hyvää jotta siihen kannattaa ryhtyä eikä mikään "ihan kivaa" ei riitä. Ja silloin hän tuskin puhui tuosta josta sinä nyt puhut.

No minä olen se, joka kirjoitti "ihan kivasta" ja se ei todellakaan riitä motivaatioksi ryhtyä seksiin. Itselleni tulee esimerkiksi unettomuutta seksistä, jolloin iltaisin valvon monta tuntia sen jälkeen. Päivisin lapset ovat hereillä, ja me olemme töissä. Aamuisin mies ei jaksa herätä tarpeeksi aikaisin, jotta onnistuisi (enkä nyt itsekään, mutta se olisi kuitenkin paras vaihtoehto).

Joten ei, "ihan kiva" ja toisen nautinnosta nauttiminen eivät itselleni riitä. Kyllä sen on oltava todella hyvää ja oma nautinto ja halu kohdillaan.

Minusta kuulostaa että ongelmanne on enemmän ajan puute kuin seksin laatu.

Ei ole. Iltaisin olisi aikaa, ja jos seksi on todella tuntunut hyvältä, ei minua haittaa valvoa omissa ajatuksissani ja fiilistellä sitä tunnetta, kunnes nukahtaa. Mutta jos ei ole oikeasti hyvä fiilis, ei ole kivaa pyöriä kiukkuisena omissa ajatuksissaan, kun toinen nukahtaa hetkessä.

Kuten jo aikaisemmin yritin esittää, ongelmasi on se että sinulle tulee kaikesta muusta paitsi täydellisestä "paha fiilis". Miksi näin on ja koskeeko se vain seksiä vai kaikkea muutakin elämässä.? Jos vain seksiä niin silloin kyse on ajattelumallin ongelmasta jossa ajattelet että seksin pitää olla aina todella hyvää. Eli asetat liian suuria vaatimuksia seksille ja varsinkin sillä että juuri sinä nautit aina seksistä.

Monilla naisilla on se harhakäsitys että kun mies laukeaa niin silloin seksi on miehelle ollut aina hyvää. Mutta voin kertoa että näin ei ole todellakaan. Myös laukeamiseen päättynyt seksi voi olla välillä paljon latteampaa ja toisinaan taas aivan mahtavaa. Mutta ei sitä pidä jäädä murehtimaan koska niitä uusia kertoja tulee kyllä taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on yllättävää, miten paljon vihaa näiden haluttomien kirjoituksissa on kumppania kohtaan. Ihmettelen, miksi näissä suhteissa edes halutaan roikkua. Mutta ketju valaisee sitä miksi lupaa muualta hakemiseen ei heru - pihtaaminen nähdään oikeutettuna rangaistuksena sille oksettavalle kumppanille. Eihän se nyt vetele, että tarpeet tulisi tyydytettyä muualla, silloinhan rangaistus menettää merkityksensä. Kostetaan sitä, että ollaan itse onnettomia suhteessa eikä uskalleta lähteä. Ehkä toivotaan, että se kumppani kyllästyy ja lähtee itse? Ei tämä toki kaikkien haluttomien kommentteja koske, mutta yllättävän monessa pohjasävy on tyyliä "hyi yök ällö kumppani, painuisi jo hittoon haluineen päivineen".

Viha mielestäni kohdistuu siihen, että oletusarvo on, että kaikki haluaa seksiä kaiken aikaa. Jos ei syystä tai toisesta kokonaan tai väliaikaisesti halua ,ollaan heti syyttelemässä, korjaamaassa vikaa , haukkumassa ja viimein joku tulee ja iskee raamatulla päähän tätä haluntonta. Tässä ei ole mitään henkilökohtaista, mutta miksi ikinä ei kiinnitetä huomiota siihen halukkaaseen ja hänen toimintaansa? Hän on yhtä osallinen tilanteeseen kuin se halutonkin. Tässä ketjussa kuullaan aina se yksi puoli asiasta ei sen toisen. Moni mies täälläkin hakkuu vaimoaan. Millainen tarina sillä toisella osapuolella olisi näissä keiseissä kerrottavana?

Mikään ongelma ei ratkea koskaan sillä että tuijotetaan vain toiseen osapuoleen. Osuutta on aina molemmissa. Ja parhaiten asiaa päästään purkamaan kun mietitään että mitä perustavaa laatua olevia tarpeita ne kyseessä olevat asiat kummallakin osapuolella edustavat. Luulen että usein (silloin kun haluton on nainen ja halukas on mies) niin naisen puoleta on tarvetta tulla kuulluksi ja huomioiduksi laajasti kaikilla parishteen osa-alueilla. Mies taas kaipaa hyväksyntää miehenä ja sitä että kelpaa naiselle nimenomaan fyysisesti miehenä.

Kun näitä tarpeita oikeasti kuunnellaan ja ymmärretään niin moni solmu voisi aueta. 

Miehen taas tulee ymmärtää että nainen kaipaa hyväksyntää juuri ihmisenä , eikä jonain välttämättömänä pahana siinä reiän ympärillä.

Tietenkin. Ja tuota sanomaa ovat kaikki lehdet ja tiedotusvälineet pullollaan. Mutta aika harvoin puhutaan siitä mikä henkinen merkitys seksillä on miehelle parisuhteessa. Vai milloin olet lukenut viimeksi jutun siitä? Siis ihan todella syvälle menevän jutun eikä vain sitä miten "seksi on miehelle tärkeämpää kuin naiselle" tyylillä. Eli siis että miksi ja milla tavalla se on tärkeämpää. Mitä asioita miehen mielessä se edustaa ja mitä henkisiä tarpeita tyydyttää.

Miksi eriparisia seksihaluja yritetään aina saada kohtaamaan "korjaamalla" se vähemmän haluava osapuoli? Parempi suhde on automaationa aina se, jossa on enemmän seksiä. Miten olisi, että innokkaammalle löydettäisiin jotain ratkaisua, jonka avulla viihtyä suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Vaihtoehdot ovat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onneton siinä hetkessä, mutta saa suuremmalla todennäköisyydellä isossa mittakaavassa enemmän sellaista seksiä, joka tekee kummatkin onnelliseksi.

Että mikä sitten lopulta on parempi tai huonompi. Ja sanotaan nyt selvennökseksi, että meidän seksitahtimme on kuitenkin useita kertoja kuukaudessa, ei mitään joka toinen vuosi ehkä.

Entä jos vaihtoehdot ovat seuraavat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onnellinen niinä 1-2 päivänä kuukaudesta, jolloin saa seksiä, mutta on 28-30 päivää kuukaudesta surullinen ja vihainen, koska tietää, että seksi vaimon kanssa on ihanaa, mutta siihen ei ole mahdollisuuksia.

Jos olisin tämän parisuhteen miesosapuoli, vaihtoehtoni olisi:

3. lopettaisin seksin vaimoni kanssa kokonaan, koska se tekisi minut entistä surullisemmaksi ja vihaisemmaksi; ja

3a harrastaisin riittävän usein tyydyttävää sooloseksiä katsellen nettipornoa ja käyttäen apuvälineitä; tai

3b jonkin ajan kuluttua eroaisin vaimostani ja etsisin itselleni seksuaalisesti paremmin yhteensopivan puolison, jotta voisin olla aidosti onnellinen

Kyllä, valinnoilla on seurauksia. 

Silti seksi on sellainen asia, että mikä tahansa kiukuttelu tai painostaminen, mikä siihen liitetään, tappaa aivan varmasti niitä haluja. Vain halun ruokkiminen voi synnyttää halukkuutta. 

Lähtökohtaisesti jokainen on tottakai vapaa lähtemään, jos asia muodostuu liian isoksi kuiluksi parisuhteessa. Silläkin valinnalla on taas omat seurauksensa.

Uskallan kuitenkin väittää, että jos haluaminen olisi puhtaasti valinta, useimmat valitsisivat haluamisen.

Jos olet haluton niin ei ole kumppanin harteilla saada sinut halukkaaksi. Sinun pitää itse nähdä sitä vaivaa, herätellä itse himojasi, tai edes yrittää. Jos kumppani tulee ehdottamaan seksiä, suutelee, hieroo, kertoo haluistaan, niin on aika törkeää vain sanoa "no ei nyt, emmä jaksa". Pitäisi kertoa sitten selvästi miten tilanne voisi edetä seksiin. "Minua ei nyt haluta, mutta ehkä jos nuolet niin lähtisin käyntiin" ois aika selkeä.

Mä tiedän että toi kuulostaa haluttomasta pahalta. Mutta se halujen kohtaamattomuus on ISO ongelma, ei sellainen jonka voi vain sivuuttaa sanomalla "ei hotsita, moro" ja ajatella että ongelma on sillä haluajalla. Että vastuu on 100% sillä toisella, jonka pitää vain hillitä halunsa ja siinä se, piiruakaan ei periksi anneta. Ja että jos suhde sitten romuttuu niim sekin on vissiin sen haluajan syy? Kun hänelle ei riittänyt muuten ah niin ihku suhde ja perhe-elämä.

Molempien pitää nähdä vaivaa, molempien. Seksiterapeutille voisi varata aikaa ja se haluton voisi käydä esim labroissa ja lääkärillä ja yrittää aktiivisesti herättää ne halut, tehdä kaikkensa asian eteen.

Miksi eriparisia seksihaluja yritetään aina saada kohtaamaan "korjaamalla" se vähemmän haluava osapuoli? Parempi suhde on automaationa aina se, jossa on enemmän seksiä. Miten olisi, että innokkaammalle löydettäisiin jotain ratkaisua, jonka avulla viihtyä suhteessa?

Puff kirjoitti:

Miksi eriparisia seksihaluja yritetään aina saada kohtaamaan "korjaamalla" se vähemmän haluava osapuoli? Parempi suhde on automaationa aina se, jossa on enemmän seksiä. Miten olisi, että innokkaammalle löydettäisiin jotain ratkaisua, jonka avulla viihtyä suhteessa?

Ihan tutkitusti hyvä ja tyydyttävä seksielämä parantaa parisuhdetta ja lisää pariskunnan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Miksi siis lähteä tietoisesti vähentämään suhteesta asiaa joka on suhteelle hyväksi?

Erilaisten "korviketoimintojen" tuominen suhteeseen on se viimeinen keino jota pitää käyttää vasta kun mikään muu ei auta.

Puffi kirjoitti:

Miksi eriparisia seksihaluja yritetään aina saada kohtaamaan "korjaamalla" se vähemmän haluava osapuoli? Parempi suhde on automaationa aina se, jossa on enemmän seksiä. Miten olisi, että innokkaammalle löydettäisiin jotain ratkaisua, jonka avulla viihtyä suhteessa?

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on yllättävää, miten paljon vihaa näiden haluttomien kirjoituksissa on kumppania kohtaan. Ihmettelen, miksi näissä suhteissa edes halutaan roikkua. Mutta ketju valaisee sitä miksi lupaa muualta hakemiseen ei heru - pihtaaminen nähdään oikeutettuna rangaistuksena sille oksettavalle kumppanille. Eihän se nyt vetele, että tarpeet tulisi tyydytettyä muualla, silloinhan rangaistus menettää merkityksensä. Kostetaan sitä, että ollaan itse onnettomia suhteessa eikä uskalleta lähteä. Ehkä toivotaan, että se kumppani kyllästyy ja lähtee itse? Ei tämä toki kaikkien haluttomien kommentteja koske, mutta yllättävän monessa pohjasävy on tyyliä "hyi yök ällö kumppani, painuisi jo hittoon haluineen päivineen".

Viha mielestäni kohdistuu siihen, että oletusarvo on, että kaikki haluaa seksiä kaiken aikaa. Jos ei syystä tai toisesta kokonaan tai väliaikaisesti halua ,ollaan heti syyttelemässä, korjaamaassa vikaa , haukkumassa ja viimein joku tulee ja iskee raamatulla päähän tätä haluntonta. Tässä ei ole mitään henkilökohtaista, mutta miksi ikinä ei kiinnitetä huomiota siihen halukkaaseen ja hänen toimintaansa? Hän on yhtä osallinen tilanteeseen kuin se halutonkin. Tässä ketjussa kuullaan aina se yksi puoli asiasta ei sen toisen. Moni mies täälläkin hakkuu vaimoaan. Millainen tarina sillä toisella osapuolella olisi näissä keiseissä kerrottavana?

Mikään ongelma ei ratkea koskaan sillä että tuijotetaan vain toiseen osapuoleen. Osuutta on aina molemmissa. Ja parhaiten asiaa päästään purkamaan kun mietitään että mitä perustavaa laatua olevia tarpeita ne kyseessä olevat asiat kummallakin osapuolella edustavat. Luulen että usein (silloin kun haluton on nainen ja halukas on mies) niin naisen puoleta on tarvetta tulla kuulluksi ja huomioiduksi laajasti kaikilla parishteen osa-alueilla. Mies taas kaipaa hyväksyntää miehenä ja sitä että kelpaa naiselle nimenomaan fyysisesti miehenä.

Kun näitä tarpeita oikeasti kuunnellaan ja ymmärretään niin moni solmu voisi aueta. 

Miehen taas tulee ymmärtää että nainen kaipaa hyväksyntää juuri ihmisenä , eikä jonain välttämättömänä pahana siinä reiän ympärillä.

Sama pätee naiseen. Naisen tulee ymmärtää, että mies kaipaa hyväksynnän ja kelpuuttamisen tunnetta omana itsenään - haluineen tai haluttomuuksineen.

Jos nainen vain yksioikoisesti torjuu miehen aloitteet, voi olla aivan varma siitä, että torjutuksi tullut mies katkeroituu ja tuntee huonoa omaatuntoa, eikä enää pysty antamaan hyväksyntää, läheisyyttä tai huomiota sille toiselle osapuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Jos ne pihtaa kokonaan tuon kaksi viikkoa niin seksi on varmasti hyvää sitten kun sitä saa. Aika pakkopullaksi menee jos on pakko joka ilta tai joka toinen ilta paneskella.

Aika kuivaksi menee, jos on pakko laskea kalenterista kaksi viikkoa ennen kuin voi uudestaan ehdotella.

Vierailija kirjoitti:

Puff kirjoitti:

Miksi eriparisia seksihaluja yritetään aina saada kohtaamaan "korjaamalla" se vähemmän haluava osapuoli? Parempi suhde on automaationa aina se, jossa on enemmän seksiä. Miten olisi, että innokkaammalle löydettäisiin jotain ratkaisua, jonka avulla viihtyä suhteessa?

Ihan tutkitusti hyvä ja tyydyttävä seksielämä parantaa parisuhdetta ja lisää pariskunnan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Miksi siis lähteä tietoisesti vähentämään suhteesta asiaa joka on suhteelle hyväksi?

Erilaisten "korviketoimintojen" tuominen suhteeseen on se viimeinen keino jota pitää käyttää vasta kun mikään muu ei auta.

Ihan tutkitusti eläimissäkin on aseksuaalisia yksilöitä mutta kukaan ei ole huolissaan libidoltaan heikompien jatkuvasta ponnistelusta että kumppanilla olisi kivempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ne pihtaa kokonaan tuon kaksi viikkoa niin seksi on varmasti hyvää sitten kun sitä saa. Aika pakkopullaksi menee jos on pakko joka ilta tai joka toinen ilta paneskella.

Aika kuivaksi menee, jos on pakko laskea kalenterista kaksi viikkoa ennen kuin voi uudestaan ehdotella.

Lisäksi ei kauheasti paranna tunnelmaa kun jo sen aktin aikana alkaa ajattelemaan miten "tässä tämä sitten taas kohta oli ja seuraavaa kertaa saa taas odotella".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Nainen on onneton "ihan kiva" seksistä. Mies taas tyhjensi kassit häneen, hetken ehti jo innostua mutta taas tää meni näin...

Mies on onneton kun ei saa käyttää naista reikänään, mielellään vielä useana reikänä.

Voi mies parkaa

Miksi? Ei se ole edes "ihan kivaa" jos siitä tulee onnettomaksi.

On se kivaa, sen minuutin mitä sitä kestää. Sitten tulee pettymys kun se nukahtaa sun päälles

No silloin se on huonoa seksiä eikä mitään "ihan kivaa". Ja tästä ei ollut kyse siinä mistä alunperin puhuttiin eli siinä että yhden kirjoittajan mielestä seksin pitää aina olla todella hyvää jotta siihen kannattaa ryhtyä eikä mikään "ihan kivaa" ei riitä. Ja silloin hän tuskin puhui tuosta josta sinä nyt puhut.

No minä olen se, joka kirjoitti "ihan kivasta" ja se ei todellakaan riitä motivaatioksi ryhtyä seksiin. Itselleni tulee esimerkiksi unettomuutta seksistä, jolloin iltaisin valvon monta tuntia sen jälkeen. Päivisin lapset ovat hereillä, ja me olemme töissä. Aamuisin mies ei jaksa herätä tarpeeksi aikaisin, jotta onnistuisi (enkä nyt itsekään, mutta se olisi kuitenkin paras vaihtoehto).

Joten ei, "ihan kiva" ja toisen nautinnosta nauttiminen eivät itselleni riitä. Kyllä sen on oltava todella hyvää ja oma nautinto ja halu kohdillaan.

Minusta kuulostaa että ongelmanne on enemmän ajan puute kuin seksin laatu.

Ei ole. Iltaisin olisi aikaa, ja jos seksi on todella tuntunut hyvältä, ei minua haittaa valvoa omissa ajatuksissani ja fiilistellä sitä tunnetta, kunnes nukahtaa. Mutta jos ei ole oikeasti hyvä fiilis, ei ole kivaa pyöriä kiukkuisena omissa ajatuksissaan, kun toinen nukahtaa hetkessä.

Kuten jo aikaisemmin yritin esittää, ongelmasi on se että sinulle tulee kaikesta muusta paitsi täydellisestä "paha fiilis". Miksi näin on ja koskeeko se vain seksiä vai kaikkea muutakin elämässä.? Jos vain seksiä niin silloin kyse on ajattelumallin ongelmasta jossa ajattelet että seksin pitää olla aina todella hyvää. Eli asetat liian suuria vaatimuksia seksille ja varsinkin sillä että juuri sinä nautit aina seksistä.

Monilla naisilla on se harhakäsitys että kun mies laukeaa niin silloin seksi on miehelle ollut aina hyvää. Mutta voin kertoa että näin ei ole todellakaan. Myös laukeamiseen päättynyt seksi voi olla välillä paljon latteampaa ja toisinaan taas aivan mahtavaa. Mutta ei sitä pidä jäädä murehtimaan koska niitä uusia kertoja tulee kyllä taas.

Uskoisin, että se paha fiilis tulee siitä että kun henkisesti painostettuna suostuu uhraamaan unen ja levon siihen, että toinen runkkaa sinuun saamatta itse yhtään mitään muuta kuin väsymyksen palkaksi. Tämä herättää ärtymystä tätä vonkaajaa kohtaan ja vähentää yritystä saada niitä hyviä fiiliksiä koskaan.

-eri

Puffi kirjoitti:

Miksi eriparisia seksihaluja yritetään aina saada kohtaamaan "korjaamalla" se vähemmän haluava osapuoli? Parempi suhde on automaationa aina se, jossa on enemmän seksiä. Miten olisi, että innokkaammalle löydettäisiin jotain ratkaisua, jonka avulla viihtyä suhteessa?

Yleensä sillä haluttomalla on kaikki valta kiukutella, syyllistää ja kieltää. Saatetaan ällöksyä pornon katsomista, että "no en mä nyt ainakaan sua halua kun tykkäät katsoa muiden seksiä". Maksullisissa käyminen on tietysti pois kysymyksestä ja avoin suhde olisi isku vasten kasvoja... On toki poikkeuksiakin, mutta usein sen halukkaan halut on jotenkin vastenmielinen ja eläimellinen juttu, ne halut pitäisi vain kuolettaa, koska niiden tyydyttäminen tavalla tai toisella on jotenkin ällöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Vaihtoehdot ovat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onneton siinä hetkessä, mutta saa suuremmalla todennäköisyydellä isossa mittakaavassa enemmän sellaista seksiä, joka tekee kummatkin onnelliseksi.

Että mikä sitten lopulta on parempi tai huonompi. Ja sanotaan nyt selvennökseksi, että meidän seksitahtimme on kuitenkin useita kertoja kuukaudessa, ei mitään joka toinen vuosi ehkä.

Entä jos vaihtoehdot ovat seuraavat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onnellinen niinä 1-2 päivänä kuukaudesta, jolloin saa seksiä, mutta on 28-30 päivää kuukaudesta surullinen ja vihainen, koska tietää, että seksi vaimon kanssa on ihanaa, mutta siihen ei ole mahdollisuuksia.

Jos olisin tämän parisuhteen miesosapuoli, vaihtoehtoni olisi:

3. lopettaisin seksin vaimoni kanssa kokonaan, koska se tekisi minut entistä surullisemmaksi ja vihaisemmaksi; ja

3a harrastaisin riittävän usein tyydyttävää sooloseksiä katsellen nettipornoa ja käyttäen apuvälineitä; tai

3b jonkin ajan kuluttua eroaisin vaimostani ja etsisin itselleni seksuaalisesti paremmin yhteensopivan puolison, jotta voisin olla aidosti onnellinen

Kyllä, valinnoilla on seurauksia. 

Silti seksi on sellainen asia, että mikä tahansa kiukuttelu tai painostaminen, mikä siihen liitetään, tappaa aivan varmasti niitä haluja. Vain halun ruokkiminen voi synnyttää halukkuutta. 

Lähtökohtaisesti jokainen on tottakai vapaa lähtemään, jos asia muodostuu liian isoksi kuiluksi parisuhteessa. Silläkin valinnalla on taas omat seurauksensa.

Uskallan kuitenkin väittää, että jos haluaminen olisi puhtaasti valinta, useimmat valitsisivat haluamisen.

Jos olet haluton niin ei ole kumppanin harteilla saada sinut halukkaaksi. Sinun pitää itse nähdä sitä vaivaa, herätellä itse himojasi, tai edes yrittää. Jos kumppani tulee ehdottamaan seksiä, suutelee, hieroo, kertoo haluistaan, niin on aika törkeää vain sanoa "no ei nyt, emmä jaksa". Pitäisi kertoa sitten selvästi miten tilanne voisi edetä seksiin. "Minua ei nyt haluta, mutta ehkä jos nuolet niin lähtisin käyntiin" ois aika selkeä.

Mä tiedän että toi kuulostaa haluttomasta pahalta. Mutta se halujen kohtaamattomuus on ISO ongelma, ei sellainen jonka voi vain sivuuttaa sanomalla "ei hotsita, moro" ja ajatella että ongelma on sillä haluajalla. Että vastuu on 100% sillä toisella, jonka pitää vain hillitä halunsa ja siinä se, piiruakaan ei periksi anneta. Ja että jos suhde sitten romuttuu niim sekin on vissiin sen haluajan syy? Kun hänelle ei riittänyt muuten ah niin ihku suhde ja perhe-elämä.

Molempien pitää nähdä vaivaa, molempien. Seksiterapeutille voisi varata aikaa ja se haluton voisi käydä esim labroissa ja lääkärillä ja yrittää aktiivisesti herättää ne halut, tehdä kaikkensa asian eteen.

Ja jälleen kerran lähdetään korjaamaan halutonta, eikä sitä parisuhdetta, jossa on ongelmia ja joita se halukas on yhtälailla aiheuttamassa. Halukas saa aina vaatia seksiä ja haluton on se viallinen . Iske vielä raamatulla päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Vaihtoehdot ovat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onneton siinä hetkessä, mutta saa suuremmalla todennäköisyydellä isossa mittakaavassa enemmän sellaista seksiä, joka tekee kummatkin onnelliseksi.

Että mikä sitten lopulta on parempi tai huonompi. Ja sanotaan nyt selvennökseksi, että meidän seksitahtimme on kuitenkin useita kertoja kuukaudessa, ei mitään joka toinen vuosi ehkä.

Entä jos vaihtoehdot ovat seuraavat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onnellinen niinä 1-2 päivänä kuukaudesta, jolloin saa seksiä, mutta on 28-30 päivää kuukaudesta surullinen ja vihainen, koska tietää, että seksi vaimon kanssa on ihanaa, mutta siihen ei ole mahdollisuuksia.

Jos olisin tämän parisuhteen miesosapuoli, vaihtoehtoni olisi:

3. lopettaisin seksin vaimoni kanssa kokonaan, koska se tekisi minut entistä surullisemmaksi ja vihaisemmaksi; ja

3a harrastaisin riittävän usein tyydyttävää sooloseksiä katsellen nettipornoa ja käyttäen apuvälineitä; tai

3b jonkin ajan kuluttua eroaisin vaimostani ja etsisin itselleni seksuaalisesti paremmin yhteensopivan puolison, jotta voisin olla aidosti onnellinen

Kyllä, valinnoilla on seurauksia. 

Silti seksi on sellainen asia, että mikä tahansa kiukuttelu tai painostaminen, mikä siihen liitetään, tappaa aivan varmasti niitä haluja. Vain halun ruokkiminen voi synnyttää halukkuutta. 

Lähtökohtaisesti jokainen on tottakai vapaa lähtemään, jos asia muodostuu liian isoksi kuiluksi parisuhteessa. Silläkin valinnalla on taas omat seurauksensa.

Uskallan kuitenkin väittää, että jos haluaminen olisi puhtaasti valinta, useimmat valitsisivat haluamisen.

Jos olet haluton niin ei ole kumppanin harteilla saada sinut halukkaaksi. Sinun pitää itse nähdä sitä vaivaa, herätellä itse himojasi, tai edes yrittää. Jos kumppani tulee ehdottamaan seksiä, suutelee, hieroo, kertoo haluistaan, niin on aika törkeää vain sanoa "no ei nyt, emmä jaksa". Pitäisi kertoa sitten selvästi miten tilanne voisi edetä seksiin. "Minua ei nyt haluta, mutta ehkä jos nuolet niin lähtisin käyntiin" ois aika selkeä.

Mä tiedän että toi kuulostaa haluttomasta pahalta. Mutta se halujen kohtaamattomuus on ISO ongelma, ei sellainen jonka voi vain sivuuttaa sanomalla "ei hotsita, moro" ja ajatella että ongelma on sillä haluajalla. Että vastuu on 100% sillä toisella, jonka pitää vain hillitä halunsa ja siinä se, piiruakaan ei periksi anneta. Ja että jos suhde sitten romuttuu niim sekin on vissiin sen haluajan syy? Kun hänelle ei riittänyt muuten ah niin ihku suhde ja perhe-elämä.

Molempien pitää nähdä vaivaa, molempien. Seksiterapeutille voisi varata aikaa ja se haluton voisi käydä esim labroissa ja lääkärillä ja yrittää aktiivisesti herättää ne halut, tehdä kaikkensa asian eteen.

Se halun ruokkiminen lähtee ihan muualta. Siinä vaiheessa, kun ollaan jo seksiin päätymässä, on tapahtunut paljon.

Kannattaa lähteä sieltä ihan parisuhteen peruspilareista. Onko kunnioitus kunnossa, onko suhde (riittävän) tasa-arvoinen, vietetäänkö aikaa yhdessä kumpaakin tyydyttävällä tavalla, hoituvatko velvollisuudet (riittävän) tasaisesti, toimiiko keskusteluyhteys, saako ja uskaltaako kumpikin puhua tarpeistaan jne.

Ja tämä on ihan kummankin vastuulla.