Lue keskustelun säännöt.
IS: Joonaksella on seksiä puolisonsa kanssa kaksi kertaa kuukaudessa – ”hyvällä tuurilla”.
24.05.2020 |
– Se riippuu omasta jaksamisesta ja mielenkiinnosta, että jaksanko lähteä yrittämään vai toteanko vain, että on helpompi käydä nukkumaan.
Miten tällainen parisuhde voi toimia?
Kommentit (779)
Puff kirjoitti:
Miksi eriparisia seksihaluja yritetään aina saada kohtaamaan "korjaamalla" se vähemmän haluava osapuoli? Parempi suhde on automaationa aina se, jossa on enemmän seksiä. Miten olisi, että innokkaammalle löydettäisiin jotain ratkaisua, jonka avulla viihtyä suhteessa?
Lisäksi vielä seksi on aina se yhdyntä, mikään muu ei le seksiä. Tämä on sikäli otoua, koska reippaasti alle 50% naisista yleensä saa pelkällä penetraatiolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puffi kirjoitti:
Miksi eriparisia seksihaluja yritetään aina saada kohtaamaan "korjaamalla" se vähemmän haluava osapuoli? Parempi suhde on automaationa aina se, jossa on enemmän seksiä. Miten olisi, että innokkaammalle löydettäisiin jotain ratkaisua, jonka avulla viihtyä suhteessa?
Tämä.
Eli innokkaammalle pitäisi löytyä helpotusta jostakin seuraavista asioista:
a) sooloseksistä; b) avoimesta suhteesta tai c) "jarrusta".
Nämähän ilmeisesti ovat ne vaihtoehdot? Jokaisessa näistä on omat ongelmansa.
Sooloseksi on tietenkin hyvä vaihtoehto aina. Vai onko? Tosin tähänkin saattaa liittyä ongelmia: toinen osapuoli voi haluttomuudestaan huolimatta tuntea inhoa tietäessään, että toinen harrastaa sooloseksiä (johon saattaa liittyä myös pornografiaa ja erilaisia välineitä). Sooloseksin harrastamisessa on myös riski, että se etäännyttää puolisoita toisistaan - jos halukkaampi pystyy uppoutumaan liikaa sooloseksiin, saattaa käydä niin, että hän ei enää haluakaan seksiä silloin kuin vähemmän haluava olisi siihen valmis.
Avoin suhde on myös erittäin ongelmallinen. Siihen liittyviä lukuisia riskejä kannattaa tuskin edes toistaa.
Kolmaskin vaihtoehto on ongelmallinen, eli halukkaamman osapuolen halujen patoaminen jonkinlaisen "jarrun" avulla. Seksuaalisuuden patoamiseen - joko medikaalisin tai esim. korviketoiminnan kautta - on aina riskialtista. Tässä iso vaara on se, että halujen aktiiviseen patoamiseen ryhtyminen tuottaa sen, että halut katoavat kokonaan. Toinen merkittävä riski on se, että väkisin padotut halut kadottavat myös rakkauden parisuhteen toiseen osapuoleen, ja tuovat tilalle vihan ja katkeruuden, päihteiden käytön ja pahimmassa tapauksessa mielenterveysongelmat ja väkivallan. Käsittääkseni medikaaliseen seksuaalisen halukkuuden vähentämiseen ei ole tässä maassa juuri edes laillisia mahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.
Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?
Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.
Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.
Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta.
Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).
Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."
No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.
Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.
Voi olla, voi olla olematta.
Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.
Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.?
Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.
Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).
Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.
Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.
Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.
En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?
Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.
Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(
Vaihtoehdot ovat:
1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.
2. mies on onneton siinä hetkessä, mutta saa suuremmalla todennäköisyydellä isossa mittakaavassa enemmän sellaista seksiä, joka tekee kummatkin onnelliseksi.
Että mikä sitten lopulta on parempi tai huonompi. Ja sanotaan nyt selvennökseksi, että meidän seksitahtimme on kuitenkin useita kertoja kuukaudessa, ei mitään joka toinen vuosi ehkä.
Entä jos vaihtoehdot ovat seuraavat:
1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.
2. mies on onnellinen niinä 1-2 päivänä kuukaudesta, jolloin saa seksiä, mutta on 28-30 päivää kuukaudesta surullinen ja vihainen, koska tietää, että seksi vaimon kanssa on ihanaa, mutta siihen ei ole mahdollisuuksia.
Jos olisin tämän parisuhteen miesosapuoli, vaihtoehtoni olisi:
3. lopettaisin seksin vaimoni kanssa kokonaan, koska se tekisi minut entistä surullisemmaksi ja vihaisemmaksi; ja
3a harrastaisin riittävän usein tyydyttävää sooloseksiä katsellen nettipornoa ja käyttäen apuvälineitä; tai
3b jonkin ajan kuluttua eroaisin vaimostani ja etsisin itselleni seksuaalisesti paremmin yhteensopivan puolison, jotta voisin olla aidosti onnellinen
Kyllä, valinnoilla on seurauksia.
Silti seksi on sellainen asia, että mikä tahansa kiukuttelu tai painostaminen, mikä siihen liitetään, tappaa aivan varmasti niitä haluja. Vain halun ruokkiminen voi synnyttää halukkuutta.
Lähtökohtaisesti jokainen on tottakai vapaa lähtemään, jos asia muodostuu liian isoksi kuiluksi parisuhteessa. Silläkin valinnalla on taas omat seurauksensa.
Uskallan kuitenkin väittää, että jos haluaminen olisi puhtaasti valinta, useimmat valitsisivat haluamisen.
Jos olet haluton niin ei ole kumppanin harteilla saada sinut halukkaaksi. Sinun pitää itse nähdä sitä vaivaa, herätellä itse himojasi, tai edes yrittää. Jos kumppani tulee ehdottamaan seksiä, suutelee, hieroo, kertoo haluistaan, niin on aika törkeää vain sanoa "no ei nyt, emmä jaksa". Pitäisi kertoa sitten selvästi miten tilanne voisi edetä seksiin. "Minua ei nyt haluta, mutta ehkä jos nuolet niin lähtisin käyntiin" ois aika selkeä.
Mä tiedän että toi kuulostaa haluttomasta pahalta. Mutta se halujen kohtaamattomuus on ISO ongelma, ei sellainen jonka voi vain sivuuttaa sanomalla "ei hotsita, moro" ja ajatella että ongelma on sillä haluajalla. Että vastuu on 100% sillä toisella, jonka pitää vain hillitä halunsa ja siinä se, piiruakaan ei periksi anneta. Ja että jos suhde sitten romuttuu niim sekin on vissiin sen haluajan syy? Kun hänelle ei riittänyt muuten ah niin ihku suhde ja perhe-elämä.Molempien pitää nähdä vaivaa, molempien. Seksiterapeutille voisi varata aikaa ja se haluton voisi käydä esim labroissa ja lääkärillä ja yrittää aktiivisesti herättää ne halut, tehdä kaikkensa asian eteen.
Ja jälleen kerran lähdetään korjaamaan halutonta, eikä sitä parisuhdetta, jossa on ongelmia ja joita se halukas on yhtälailla aiheuttamassa. Halukas saa aina vaatia seksiä ja haluton on se viallinen . Iske vielä raamatulla päähän.
Ja sillä haluttomalla on suuri vastuu noiden asioiden korjaamisessa, ainakin sillä tasolla että tuo ne ilmi. Eikä vain käännä selkää ja ajattele että toinen on painostava urpo, kun ei osaa lukea ajatuksia. Että joko se halukas korjaa tämän suhteen täydelliseksi tai saa kärvistellä lopun elämäänsä. Kerro mitä haluat, kommunikoi avoimesti ja jatkuvasti, pyydä samaa kumppaniltasi.
Haluttomuus ei kuitenkaan oo mikään normaali ja hyvä tila ihmisen olla, jos normaalisti seksihaluja on ollut. Siksi on hyvä jo itsensäkin takia pyrkiä "korjaamaan" se haluttomuus.
Ja totta kai sen halukkaankin on tehtävä isosti töitä jos haluaa suhteen pelastaa. Usein vaakakuppi kallistuukin niin, että kaikki jää sen halukkaan harteille ja ongelma on yksin hänen ja toinen ei suostu edes puhumaan asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.
Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?
Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.
Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.
Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta.
Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).
Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."
No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.
Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.
Voi olla, voi olla olematta.
Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.
Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.?
Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.
Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).
Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.
Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.
Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.
En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?
Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.
Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(
Nainen on onneton "ihan kiva" seksistä. Mies taas tyhjensi kassit häneen, hetken ehti jo innostua mutta taas tää meni näin...
Mies on onneton kun ei saa käyttää naista reikänään, mielellään vielä useana reikänä.
Voi mies parkaa
Miksi? Ei se ole edes "ihan kivaa" jos siitä tulee onnettomaksi.
On se kivaa, sen minuutin mitä sitä kestää. Sitten tulee pettymys kun se nukahtaa sun päälles
No silloin se on huonoa seksiä eikä mitään "ihan kivaa". Ja tästä ei ollut kyse siinä mistä alunperin puhuttiin eli siinä että yhden kirjoittajan mielestä seksin pitää aina olla todella hyvää jotta siihen kannattaa ryhtyä eikä mikään "ihan kivaa" ei riitä. Ja silloin hän tuskin puhui tuosta josta sinä nyt puhut.
No minä olen se, joka kirjoitti "ihan kivasta" ja se ei todellakaan riitä motivaatioksi ryhtyä seksiin. Itselleni tulee esimerkiksi unettomuutta seksistä, jolloin iltaisin valvon monta tuntia sen jälkeen. Päivisin lapset ovat hereillä, ja me olemme töissä. Aamuisin mies ei jaksa herätä tarpeeksi aikaisin, jotta onnistuisi (enkä nyt itsekään, mutta se olisi kuitenkin paras vaihtoehto).
Joten ei, "ihan kiva" ja toisen nautinnosta nauttiminen eivät itselleni riitä. Kyllä sen on oltava todella hyvää ja oma nautinto ja halu kohdillaan.
Minusta kuulostaa että ongelmanne on enemmän ajan puute kuin seksin laatu.
Ei ole. Iltaisin olisi aikaa, ja jos seksi on todella tuntunut hyvältä, ei minua haittaa valvoa omissa ajatuksissani ja fiilistellä sitä tunnetta, kunnes nukahtaa. Mutta jos ei ole oikeasti hyvä fiilis, ei ole kivaa pyöriä kiukkuisena omissa ajatuksissaan, kun toinen nukahtaa hetkessä.
Kuten jo aikaisemmin yritin esittää, ongelmasi on se että sinulle tulee kaikesta muusta paitsi täydellisestä "paha fiilis". Miksi näin on ja koskeeko se vain seksiä vai kaikkea muutakin elämässä.? Jos vain seksiä niin silloin kyse on ajattelumallin ongelmasta jossa ajattelet että seksin pitää olla aina todella hyvää. Eli asetat liian suuria vaatimuksia seksille ja varsinkin sillä että juuri sinä nautit aina seksistä.
Monilla naisilla on se harhakäsitys että kun mies laukeaa niin silloin seksi on miehelle ollut aina hyvää. Mutta voin kertoa että näin ei ole todellakaan. Myös laukeamiseen päättynyt seksi voi olla välillä paljon latteampaa ja toisinaan taas aivan mahtavaa. Mutta ei sitä pidä jäädä murehtimaan koska niitä uusia kertoja tulee kyllä taas.
No ihan yhtä lailla voidaan kysyä, miksi uhraisin toistuvasti yöunia siihen, että mies saa nautintoa? Valvon monta tuntia, seuraava päivä menee sumussa, ei saa tehtyä töitä kunnon teholla jne. Tarvitsen ihan oikeasti todella hyvän fiiliksen, jotta se on sen arvoista. Jos se kokemus on "aivan sama, ihan jees", hommassa ei ole järkeä. Ja on aika paljon siltä toiselta sellaista vaatia.
Siitä se pohjimmiltaan sitten kumpuaa, se huono tunne. Toinen asia minkä uskon siihen vaikuttavan, on tosiaan ne mielihyvähormonit, jotka jäävät puuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puffi kirjoitti:
Miksi eriparisia seksihaluja yritetään aina saada kohtaamaan "korjaamalla" se vähemmän haluava osapuoli? Parempi suhde on automaationa aina se, jossa on enemmän seksiä. Miten olisi, että innokkaammalle löydettäisiin jotain ratkaisua, jonka avulla viihtyä suhteessa?
Tämä.
Eli innokkaammalle pitäisi löytyä helpotusta jostakin seuraavista asioista:
a) sooloseksistä; b) avoimesta suhteesta tai c) "jarrusta".
Nämähän ilmeisesti ovat ne vaihtoehdot? Jokaisessa näistä on omat ongelmansa.
Sooloseksi on tietenkin hyvä vaihtoehto aina. Vai onko? Tosin tähänkin saattaa liittyä ongelmia: toinen osapuoli voi haluttomuudestaan huolimatta tuntea inhoa tietäessään, että toinen harrastaa sooloseksiä (johon saattaa liittyä myös pornografiaa ja erilaisia välineitä). Sooloseksin harrastamisessa on myös riski, että se etäännyttää puolisoita toisistaan - jos halukkaampi pystyy uppoutumaan liikaa sooloseksiin, saattaa käydä niin, että hän ei enää haluakaan seksiä silloin kuin vähemmän haluava olisi siihen valmis.
Avoin suhde on myös erittäin ongelmallinen. Siihen liittyviä lukuisia riskejä kannattaa tuskin edes toistaa.
Kolmaskin vaihtoehto on ongelmallinen, eli halukkaamman osapuolen halujen patoaminen jonkinlaisen "jarrun" avulla. Seksuaalisuuden patoamiseen - joko medikaalisin tai esim. korviketoiminnan kautta - on aina riskialtista. Tässä iso vaara on se, että halujen aktiiviseen patoamiseen ryhtyminen tuottaa sen, että halut katoavat kokonaan. Toinen merkittävä riski on se, että väkisin padotut halut kadottavat myös rakkauden parisuhteen toiseen osapuoleen, ja tuovat tilalle vihan ja katkeruuden, päihteiden käytön ja pahimmassa tapauksessa mielenterveysongelmat ja väkivallan. Käsittääkseni medikaaliseen seksuaalisen halukkuuden vähentämiseen ei ole tässä maassa juuri edes laillisia mahdollisuuksia.
No kai sitä nyt muitakin vaihtoehtoja on. Esim. se että haluton osapuoli vaikka katselee kun halukas masturboi mutta ei tarvitse itse tehdä mitään. Vaaraja toki että alkaa itsekin tehdä mieli :D. Tai penetraation sijaan käytetään vain kättä. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puff kirjoitti:
Miksi eriparisia seksihaluja yritetään aina saada kohtaamaan "korjaamalla" se vähemmän haluava osapuoli? Parempi suhde on automaationa aina se, jossa on enemmän seksiä. Miten olisi, että innokkaammalle löydettäisiin jotain ratkaisua, jonka avulla viihtyä suhteessa?
Ihan tutkitusti hyvä ja tyydyttävä seksielämä parantaa parisuhdetta ja lisää pariskunnan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Miksi siis lähteä tietoisesti vähentämään suhteesta asiaa joka on suhteelle hyväksi?
Erilaisten "korviketoimintojen" tuominen suhteeseen on se viimeinen keino jota pitää käyttää vasta kun mikään muu ei auta.
Jos ihmisillä on eri käsitys siitä, mikä on hyvä ja tyydyttävä seksielämä niin miten seksin lisääminen lisää haluttomamman osapuolen tyytyväisyyttä parisuhteeseen? Sehän tuo vaanlisää ristiriitoja ja paineita. Ensiksi pitäisi päästä yhteisymmärrykseen siitä mikä on hyvä ja tyydyttävä. Jos toinen tykkää joka päivä kimppakivaa ja toisen hyvä ja tyydyttävä on kerran kuussa peiton alla? Aivan varmasti tällöin kumpikin on parisuhteeseensa.tyytymätön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.
Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?
Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.
Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.
Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta.
Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).
Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."
No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.
Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.
Voi olla, voi olla olematta.
Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.
Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.?
Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.
Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).
Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.
Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.
Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.
En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?
Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.
Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(
Nainen on onneton "ihan kiva" seksistä. Mies taas tyhjensi kassit häneen, hetken ehti jo innostua mutta taas tää meni näin...
Mies on onneton kun ei saa käyttää naista reikänään, mielellään vielä useana reikänä.
Voi mies parkaa
Miksi? Ei se ole edes "ihan kivaa" jos siitä tulee onnettomaksi.
On se kivaa, sen minuutin mitä sitä kestää. Sitten tulee pettymys kun se nukahtaa sun päälles
No silloin se on huonoa seksiä eikä mitään "ihan kivaa". Ja tästä ei ollut kyse siinä mistä alunperin puhuttiin eli siinä että yhden kirjoittajan mielestä seksin pitää aina olla todella hyvää jotta siihen kannattaa ryhtyä eikä mikään "ihan kivaa" ei riitä. Ja silloin hän tuskin puhui tuosta josta sinä nyt puhut.
No minä olen se, joka kirjoitti "ihan kivasta" ja se ei todellakaan riitä motivaatioksi ryhtyä seksiin. Itselleni tulee esimerkiksi unettomuutta seksistä, jolloin iltaisin valvon monta tuntia sen jälkeen. Päivisin lapset ovat hereillä, ja me olemme töissä. Aamuisin mies ei jaksa herätä tarpeeksi aikaisin, jotta onnistuisi (enkä nyt itsekään, mutta se olisi kuitenkin paras vaihtoehto).
Joten ei, "ihan kiva" ja toisen nautinnosta nauttiminen eivät itselleni riitä. Kyllä sen on oltava todella hyvää ja oma nautinto ja halu kohdillaan.
Minusta kuulostaa että ongelmanne on enemmän ajan puute kuin seksin laatu.
Ei ole. Iltaisin olisi aikaa, ja jos seksi on todella tuntunut hyvältä, ei minua haittaa valvoa omissa ajatuksissani ja fiilistellä sitä tunnetta, kunnes nukahtaa. Mutta jos ei ole oikeasti hyvä fiilis, ei ole kivaa pyöriä kiukkuisena omissa ajatuksissaan, kun toinen nukahtaa hetkessä.
Kuten jo aikaisemmin yritin esittää, ongelmasi on se että sinulle tulee kaikesta muusta paitsi täydellisestä "paha fiilis". Miksi näin on ja koskeeko se vain seksiä vai kaikkea muutakin elämässä.? Jos vain seksiä niin silloin kyse on ajattelumallin ongelmasta jossa ajattelet että seksin pitää olla aina todella hyvää. Eli asetat liian suuria vaatimuksia seksille ja varsinkin sillä että juuri sinä nautit aina seksistä.
Monilla naisilla on se harhakäsitys että kun mies laukeaa niin silloin seksi on miehelle ollut aina hyvää. Mutta voin kertoa että näin ei ole todellakaan. Myös laukeamiseen päättynyt seksi voi olla välillä paljon latteampaa ja toisinaan taas aivan mahtavaa. Mutta ei sitä pidä jäädä murehtimaan koska niitä uusia kertoja tulee kyllä taas.
No ihan yhtä lailla voidaan kysyä, miksi uhraisin toistuvasti yöunia siihen, että mies saa nautintoa? Valvon monta tuntia, seuraava päivä menee sumussa, ei saa tehtyä töitä kunnon teholla jne. Tarvitsen ihan oikeasti todella hyvän fiiliksen, jotta se on sen arvoista. Jos se kokemus on "aivan sama, ihan jees", hommassa ei ole järkeä. Ja on aika paljon siltä toiselta sellaista vaatia.
Siitä se pohjimmiltaan sitten kumpuaa, se huono tunne. Toinen asia minkä uskon siihen vaikuttavan, on tosiaan ne mielihyvähormonit, jotka jäävät puuttumaan.
Ehkä kompromissi olisi paikallaan? Välillä sinä vaadit että miehen on saatava huono fiilis ja torjut hänet. Ja ehkä silloin tällöin sinä otat puolestasi sitä huonoa fiilistä olemalla seuraavana päivänä väsynyt. Se olisi sun suhteelle ehkä paremmaksi kuin koko ajan torjua mies. Ei sen tarttis olla mikään 50-50 kompromissi, mutta pidän kyllä todella erikoisena, todella huonona mille vain suhteelle, jos sinä et KOSKAAN suostu vain siksi että ärsyttää olla väsynyt seuraavana päivänä. Haluatko olla ton miehen kanssa aina? Jos et niin eroa. Jos haluat niin kannattaa hoitaa suhdetta tai teillä on aika kurjat vuodet edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.
Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?
Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.
Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.
Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta.
Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).
Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."
No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.
Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.
Voi olla, voi olla olematta.
Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.
Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.?
Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.
Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).
Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.
Mieti miltä itsestäsi tuntuisi jos sillä viikolla kun sinä ovuloit, ette harrastaisi ollenkaan seksiä. Tuo sinun toiveesi tarkoittaisi, että miehesi tuntisi niin kolme viikkoa kuukaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.
Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?
Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.
Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.
Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta.
Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).
Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."
No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.
Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.
Voi olla, voi olla olematta.
Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.
Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.?
Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.
Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).
Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.
Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.
Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.
En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?
Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.
Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(
Nainen on onneton "ihan kiva" seksistä. Mies taas tyhjensi kassit häneen, hetken ehti jo innostua mutta taas tää meni näin...
Mies on onneton kun ei saa käyttää naista reikänään, mielellään vielä useana reikänä.
Voi mies parkaa
Miksi? Ei se ole edes "ihan kivaa" jos siitä tulee onnettomaksi.
On se kivaa, sen minuutin mitä sitä kestää. Sitten tulee pettymys kun se nukahtaa sun päälles
No silloin se on huonoa seksiä eikä mitään "ihan kivaa". Ja tästä ei ollut kyse siinä mistä alunperin puhuttiin eli siinä että yhden kirjoittajan mielestä seksin pitää aina olla todella hyvää jotta siihen kannattaa ryhtyä eikä mikään "ihan kivaa" ei riitä. Ja silloin hän tuskin puhui tuosta josta sinä nyt puhut.
No minä olen se, joka kirjoitti "ihan kivasta" ja se ei todellakaan riitä motivaatioksi ryhtyä seksiin. Itselleni tulee esimerkiksi unettomuutta seksistä, jolloin iltaisin valvon monta tuntia sen jälkeen. Päivisin lapset ovat hereillä, ja me olemme töissä. Aamuisin mies ei jaksa herätä tarpeeksi aikaisin, jotta onnistuisi (enkä nyt itsekään, mutta se olisi kuitenkin paras vaihtoehto).
Joten ei, "ihan kiva" ja toisen nautinnosta nauttiminen eivät itselleni riitä. Kyllä sen on oltava todella hyvää ja oma nautinto ja halu kohdillaan.
Minusta kuulostaa että ongelmanne on enemmän ajan puute kuin seksin laatu.
Ei ole. Iltaisin olisi aikaa, ja jos seksi on todella tuntunut hyvältä, ei minua haittaa valvoa omissa ajatuksissani ja fiilistellä sitä tunnetta, kunnes nukahtaa. Mutta jos ei ole oikeasti hyvä fiilis, ei ole kivaa pyöriä kiukkuisena omissa ajatuksissaan, kun toinen nukahtaa hetkessä.
Kuten jo aikaisemmin yritin esittää, ongelmasi on se että sinulle tulee kaikesta muusta paitsi täydellisestä "paha fiilis". Miksi näin on ja koskeeko se vain seksiä vai kaikkea muutakin elämässä.? Jos vain seksiä niin silloin kyse on ajattelumallin ongelmasta jossa ajattelet että seksin pitää olla aina todella hyvää. Eli asetat liian suuria vaatimuksia seksille ja varsinkin sillä että juuri sinä nautit aina seksistä.
Monilla naisilla on se harhakäsitys että kun mies laukeaa niin silloin seksi on miehelle ollut aina hyvää. Mutta voin kertoa että näin ei ole todellakaan. Myös laukeamiseen päättynyt seksi voi olla välillä paljon latteampaa ja toisinaan taas aivan mahtavaa. Mutta ei sitä pidä jäädä murehtimaan koska niitä uusia kertoja tulee kyllä taas.
No ihan yhtä lailla voidaan kysyä, miksi uhraisin toistuvasti yöunia siihen, että mies saa nautintoa? Valvon monta tuntia, seuraava päivä menee sumussa, ei saa tehtyä töitä kunnon teholla jne. Tarvitsen ihan oikeasti todella hyvän fiiliksen, jotta se on sen arvoista. Jos se kokemus on "aivan sama, ihan jees", hommassa ei ole järkeä. Ja on aika paljon siltä toiselta sellaista vaatia.
Siitä se pohjimmiltaan sitten kumpuaa, se huono tunne. Toinen asia minkä uskon siihen vaikuttavan, on tosiaan ne mielihyvähormonit, jotka jäävät puuttumaan.
Edelleen tämä on ihan joku muu ongelma kuin seksiongelma. Se on unettomuusongelma. Teillä ei ole aikaa seksille sellaisen aikaan jolloin se ei aiheuttaisi sinulle unettomuutta. Tämä on se ongelma, ei se että seksi ei ole aina absoluuttisen mahtavaa (koska se ei ole kenellekään aina sitä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puffi kirjoitti:
Miksi eriparisia seksihaluja yritetään aina saada kohtaamaan "korjaamalla" se vähemmän haluava osapuoli? Parempi suhde on automaationa aina se, jossa on enemmän seksiä. Miten olisi, että innokkaammalle löydettäisiin jotain ratkaisua, jonka avulla viihtyä suhteessa?
Tämä.
Eli innokkaammalle pitäisi löytyä helpotusta jostakin seuraavista asioista:
a) sooloseksistä; b) avoimesta suhteesta tai c) "jarrusta".
Nämähän ilmeisesti ovat ne vaihtoehdot? Jokaisessa näistä on omat ongelmansa.
Sooloseksi on tietenkin hyvä vaihtoehto aina. Vai onko? Tosin tähänkin saattaa liittyä ongelmia: toinen osapuoli voi haluttomuudestaan huolimatta tuntea inhoa tietäessään, että toinen harrastaa sooloseksiä (johon saattaa liittyä myös pornografiaa ja erilaisia välineitä). Sooloseksin harrastamisessa on myös riski, että se etäännyttää puolisoita toisistaan - jos halukkaampi pystyy uppoutumaan liikaa sooloseksiin, saattaa käydä niin, että hän ei enää haluakaan seksiä silloin kuin vähemmän haluava olisi siihen valmis.
Avoin suhde on myös erittäin ongelmallinen. Siihen liittyviä lukuisia riskejä kannattaa tuskin edes toistaa.
Kolmaskin vaihtoehto on ongelmallinen, eli halukkaamman osapuolen halujen patoaminen jonkinlaisen "jarrun" avulla. Seksuaalisuuden patoamiseen - joko medikaalisin tai esim. korviketoiminnan kautta - on aina riskialtista. Tässä iso vaara on se, että halujen aktiiviseen patoamiseen ryhtyminen tuottaa sen, että halut katoavat kokonaan. Toinen merkittävä riski on se, että väkisin padotut halut kadottavat myös rakkauden parisuhteen toiseen osapuoleen, ja tuovat tilalle vihan ja katkeruuden, päihteiden käytön ja pahimmassa tapauksessa mielenterveysongelmat ja väkivallan. Käsittääkseni medikaaliseen seksuaalisen halukkuuden vähentämiseen ei ole tässä maassa juuri edes laillisia mahdollisuuksia.
No kai sitä nyt muitakin vaihtoehtoja on. Esim. se että haluton osapuoli vaikka katselee kun halukas masturboi mutta ei tarvitse itse tehdä mitään. Vaaraja toki että alkaa itsekin tehdä mieli :D. Tai penetraation sijaan käytetään vain kättä. Jne.
Ei varmaan kovin pitkälle päästä sillä että haluton vain katselee masturboimista, jos ei siitä edes kiihotu. Menee vain huonompaan suuntaan, jos toinen kiusaantuneena näytän ällöksyvän tai vilkuilee taustalla pyörivää tv-sarjaa.
Mutta kyllä se sooloseksi tosiaan on yksi vaihtoehto, en tarkoita sitä torpata. En vaan näe että tilanne olisi kovin kiihottava, jos toinen seuraa vieressä kädet puuskassa ja suu mutrussa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.
Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?
Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.
Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.
Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta.
Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).
Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."
No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.
Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.
Voi olla, voi olla olematta.
Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.
Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.?
Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.
Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).
Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.
Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.
Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.
En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?
Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.
Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(
Vaihtoehdot ovat:
1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.
2. mies on onneton siinä hetkessä, mutta saa suuremmalla todennäköisyydellä isossa mittakaavassa enemmän sellaista seksiä, joka tekee kummatkin onnelliseksi.
Että mikä sitten lopulta on parempi tai huonompi. Ja sanotaan nyt selvennökseksi, että meidän seksitahtimme on kuitenkin useita kertoja kuukaudessa, ei mitään joka toinen vuosi ehkä.
Entä jos vaihtoehdot ovat seuraavat:
1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.
2. mies on onnellinen niinä 1-2 päivänä kuukaudesta, jolloin saa seksiä, mutta on 28-30 päivää kuukaudesta surullinen ja vihainen, koska tietää, että seksi vaimon kanssa on ihanaa, mutta siihen ei ole mahdollisuuksia.
Jos olisin tämän parisuhteen miesosapuoli, vaihtoehtoni olisi:
3. lopettaisin seksin vaimoni kanssa kokonaan, koska se tekisi minut entistä surullisemmaksi ja vihaisemmaksi; ja
3a harrastaisin riittävän usein tyydyttävää sooloseksiä katsellen nettipornoa ja käyttäen apuvälineitä; tai
3b jonkin ajan kuluttua eroaisin vaimostani ja etsisin itselleni seksuaalisesti paremmin yhteensopivan puolison, jotta voisin olla aidosti onnellinen
Kyllä, valinnoilla on seurauksia.
Silti seksi on sellainen asia, että mikä tahansa kiukuttelu tai painostaminen, mikä siihen liitetään, tappaa aivan varmasti niitä haluja. Vain halun ruokkiminen voi synnyttää halukkuutta.
Lähtökohtaisesti jokainen on tottakai vapaa lähtemään, jos asia muodostuu liian isoksi kuiluksi parisuhteessa. Silläkin valinnalla on taas omat seurauksensa.
Uskallan kuitenkin väittää, että jos haluaminen olisi puhtaasti valinta, useimmat valitsisivat haluamisen.
Jos olet haluton niin ei ole kumppanin harteilla saada sinut halukkaaksi. Sinun pitää itse nähdä sitä vaivaa, herätellä itse himojasi, tai edes yrittää. Jos kumppani tulee ehdottamaan seksiä, suutelee, hieroo, kertoo haluistaan, niin on aika törkeää vain sanoa "no ei nyt, emmä jaksa". Pitäisi kertoa sitten selvästi miten tilanne voisi edetä seksiin. "Minua ei nyt haluta, mutta ehkä jos nuolet niin lähtisin käyntiin" ois aika selkeä.
Mä tiedän että toi kuulostaa haluttomasta pahalta. Mutta se halujen kohtaamattomuus on ISO ongelma, ei sellainen jonka voi vain sivuuttaa sanomalla "ei hotsita, moro" ja ajatella että ongelma on sillä haluajalla. Että vastuu on 100% sillä toisella, jonka pitää vain hillitä halunsa ja siinä se, piiruakaan ei periksi anneta. Ja että jos suhde sitten romuttuu niim sekin on vissiin sen haluajan syy? Kun hänelle ei riittänyt muuten ah niin ihku suhde ja perhe-elämä.Molempien pitää nähdä vaivaa, molempien. Seksiterapeutille voisi varata aikaa ja se haluton voisi käydä esim labroissa ja lääkärillä ja yrittää aktiivisesti herättää ne halut, tehdä kaikkensa asian eteen.
Miksi tämä on aina jokotai?
Aika moni vähemmän halukaskin haluaa kuitenkin aika ajoin (jos nyt oikeasti seksiä on vain pari kertaa vuodessa tai harvemmin, ymmärrän että kyseessä on iso ongelma silloin, kun päätös ei ole yhteinen), eikä jätä kumppaniaan täysin vaille seksiä. Mutta se asetelma, että kumppani ei olisi hyväksytty, rakastettu jne, jos seksiä ei ole tiettyä määrää per viikko tms on jotenkin kummallinen. Tai ettei saisi torjua aloitteita ilman että on joku "oikea" syy.
Parisuhteessa tulee antaa tilaa kummallekin.
Pariterapiaa sinänsä kannatan lämpimästi, jos seksikertojen laatu, määrä, whatever muodostuu isoksi ongelmaksi. Lääkäristä harvemmin iloa on, halukkuutta lisääviä lääkkeitä kun ei ole (halukkuutta voivat luonnollisesti jotkut lääkkeet vähentää, mutta jos niitä on pakko käyttää, minkäs teet).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ne pihtaa kokonaan tuon kaksi viikkoa niin seksi on varmasti hyvää sitten kun sitä saa. Aika pakkopullaksi menee jos on pakko joka ilta tai joka toinen ilta paneskella.
Tämä! Itse elän etäsuhteessa, joten senkin vuoksi seksiä on pari - kolme kertaa kuukaudessa, mutta voi sitä kiihkon ja halun määrää, kun pääsemme toistemme kimppuun! Exän kanssa piti jyystää vähintään kolme kertaa viikossa, koska hänelle määrä oli hyvän seksielämän merkki (ja voi sitä murjotusta ja pettämisepäilyjä, jos joskus yritin ehdottaa vähän harvempia kertoja), ja kyllä oli mielikuvistus koetuksella, kun yritin löytää jonkun fantasian, joka kulloinkin kiihottaisi. Ex itse haki vauhtia pornosta.
Pihtari
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puff kirjoitti:
Miksi eriparisia seksihaluja yritetään aina saada kohtaamaan "korjaamalla" se vähemmän haluava osapuoli? Parempi suhde on automaationa aina se, jossa on enemmän seksiä. Miten olisi, että innokkaammalle löydettäisiin jotain ratkaisua, jonka avulla viihtyä suhteessa?
Ihan tutkitusti hyvä ja tyydyttävä seksielämä parantaa parisuhdetta ja lisää pariskunnan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Miksi siis lähteä tietoisesti vähentämään suhteesta asiaa joka on suhteelle hyväksi?
Erilaisten "korviketoimintojen" tuominen suhteeseen on se viimeinen keino jota pitää käyttää vasta kun mikään muu ei auta.
Jos ihmisillä on eri käsitys siitä, mikä on hyvä ja tyydyttävä seksielämä niin miten seksin lisääminen lisää haluttomamman osapuolen tyytyväisyyttä parisuhteeseen? Sehän tuo vaanlisää ristiriitoja ja paineita. Ensiksi pitäisi päästä yhteisymmärrykseen siitä mikä on hyvä ja tyydyttävä. Jos toinen tykkää joka päivä kimppakivaa ja toisen hyvä ja tyydyttävä on kerran kuussa peiton alla? Aivan varmasti tällöin kumpikin on parisuhteeseensa.tyytymätön.
Nyt puhuttiin määrästä, ei siitä millaista seksiä harrastetaan. Toki jos ne puolisoiden haluamat seksin tavat poikkeavat toisistaan liikaa niin se on vielä yksi ongelma lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puffi kirjoitti:
Miksi eriparisia seksihaluja yritetään aina saada kohtaamaan "korjaamalla" se vähemmän haluava osapuoli? Parempi suhde on automaationa aina se, jossa on enemmän seksiä. Miten olisi, että innokkaammalle löydettäisiin jotain ratkaisua, jonka avulla viihtyä suhteessa?
Tämä.
Eli innokkaammalle pitäisi löytyä helpotusta jostakin seuraavista asioista:
a) sooloseksistä; b) avoimesta suhteesta tai c) "jarrusta".
Nämähän ilmeisesti ovat ne vaihtoehdot? Jokaisessa näistä on omat ongelmansa.
Sooloseksi on tietenkin hyvä vaihtoehto aina. Vai onko? Tosin tähänkin saattaa liittyä ongelmia: toinen osapuoli voi haluttomuudestaan huolimatta tuntea inhoa tietäessään, että toinen harrastaa sooloseksiä (johon saattaa liittyä myös pornografiaa ja erilaisia välineitä). Sooloseksin harrastamisessa on myös riski, että se etäännyttää puolisoita toisistaan - jos halukkaampi pystyy uppoutumaan liikaa sooloseksiin, saattaa käydä niin, että hän ei enää haluakaan seksiä silloin kuin vähemmän haluava olisi siihen valmis.
Avoin suhde on myös erittäin ongelmallinen. Siihen liittyviä lukuisia riskejä kannattaa tuskin edes toistaa.
Kolmaskin vaihtoehto on ongelmallinen, eli halukkaamman osapuolen halujen patoaminen jonkinlaisen "jarrun" avulla. Seksuaalisuuden patoamiseen - joko medikaalisin tai esim. korviketoiminnan kautta - on aina riskialtista. Tässä iso vaara on se, että halujen aktiiviseen patoamiseen ryhtyminen tuottaa sen, että halut katoavat kokonaan. Toinen merkittävä riski on se, että väkisin padotut halut kadottavat myös rakkauden parisuhteen toiseen osapuoleen, ja tuovat tilalle vihan ja katkeruuden, päihteiden käytön ja pahimmassa tapauksessa mielenterveysongelmat ja väkivallan. Käsittääkseni medikaaliseen seksuaalisen halukkuuden vähentämiseen ei ole tässä maassa juuri edes laillisia mahdollisuuksia.
No kai sitä nyt muitakin vaihtoehtoja on. Esim. se että haluton osapuoli vaikka katselee kun halukas masturboi mutta ei tarvitse itse tehdä mitään. Vaaraja toki että alkaa itsekin tehdä mieli :D. Tai penetraation sijaan käytetään vain kättä. Jne.
No tietenkin nämä ovat vaihtoehtoja. Tuskin sellaiset ovat halukkaamman osapuolen mielestä mitenkään huonoja sellaisia; moni (naisen) haluttomuuden vuoksi kärsivä parisuhde olisi varmasti pelastettavissa tällaisilla järjestelyillä, ja varmasti todella moni halukkaampi mies ei enempää pyytäisikään.
Ikävä kyllä usein (vaikeassa) haluttomuustilanteessa asia ei ole tuolla tavoin ratkaistavissa.
Jos haluton nainen ei pysty esimerkiksi edes katsomaan miehen erektoitunutta penistä?
Tai ei halua olla seksuaalisesti kiihottuneen puolisonsa kanssa samassa huoneessa?
Montaa halutonta - ainakin lukemieni keskustelujen ja artikkelien mukaan - häiritsee ja jopa rikkoo, jos hän joutuu katselemaan, koskettelemaan tai jopa tyydyttämään käsin seksuaalisesti kiihottuneessa tilassa olevaa puolisoaan. Moni haluton ei "hyväksy" puolisonsa seksuaalista halukkuutta tai ei pysty kohtaamaan sitä lainkaan.
Miten silloin pitäisi voida toimia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.
Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?
Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.
Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.
Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta.
Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).
Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."
No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.
Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.
Voi olla, voi olla olematta.
Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.
Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.?
Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.
Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).
Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.
Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.
Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.
En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?
Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.
Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(
Nainen on onneton "ihan kiva" seksistä. Mies taas tyhjensi kassit häneen, hetken ehti jo innostua mutta taas tää meni näin...
Mies on onneton kun ei saa käyttää naista reikänään, mielellään vielä useana reikänä.
Voi mies parkaa
Miksi? Ei se ole edes "ihan kivaa" jos siitä tulee onnettomaksi.
On se kivaa, sen minuutin mitä sitä kestää. Sitten tulee pettymys kun se nukahtaa sun päälles
No silloin se on huonoa seksiä eikä mitään "ihan kivaa". Ja tästä ei ollut kyse siinä mistä alunperin puhuttiin eli siinä että yhden kirjoittajan mielestä seksin pitää aina olla todella hyvää jotta siihen kannattaa ryhtyä eikä mikään "ihan kivaa" ei riitä. Ja silloin hän tuskin puhui tuosta josta sinä nyt puhut.
No minä olen se, joka kirjoitti "ihan kivasta" ja se ei todellakaan riitä motivaatioksi ryhtyä seksiin. Itselleni tulee esimerkiksi unettomuutta seksistä, jolloin iltaisin valvon monta tuntia sen jälkeen. Päivisin lapset ovat hereillä, ja me olemme töissä. Aamuisin mies ei jaksa herätä tarpeeksi aikaisin, jotta onnistuisi (enkä nyt itsekään, mutta se olisi kuitenkin paras vaihtoehto).
Joten ei, "ihan kiva" ja toisen nautinnosta nauttiminen eivät itselleni riitä. Kyllä sen on oltava todella hyvää ja oma nautinto ja halu kohdillaan.
Minusta kuulostaa että ongelmanne on enemmän ajan puute kuin seksin laatu.
Ei ole. Iltaisin olisi aikaa, ja jos seksi on todella tuntunut hyvältä, ei minua haittaa valvoa omissa ajatuksissani ja fiilistellä sitä tunnetta, kunnes nukahtaa. Mutta jos ei ole oikeasti hyvä fiilis, ei ole kivaa pyöriä kiukkuisena omissa ajatuksissaan, kun toinen nukahtaa hetkessä.
Kuten jo aikaisemmin yritin esittää, ongelmasi on se että sinulle tulee kaikesta muusta paitsi täydellisestä "paha fiilis". Miksi näin on ja koskeeko se vain seksiä vai kaikkea muutakin elämässä.? Jos vain seksiä niin silloin kyse on ajattelumallin ongelmasta jossa ajattelet että seksin pitää olla aina todella hyvää. Eli asetat liian suuria vaatimuksia seksille ja varsinkin sillä että juuri sinä nautit aina seksistä.
Monilla naisilla on se harhakäsitys että kun mies laukeaa niin silloin seksi on miehelle ollut aina hyvää. Mutta voin kertoa että näin ei ole todellakaan. Myös laukeamiseen päättynyt seksi voi olla välillä paljon latteampaa ja toisinaan taas aivan mahtavaa. Mutta ei sitä pidä jäädä murehtimaan koska niitä uusia kertoja tulee kyllä taas.
No ihan yhtä lailla voidaan kysyä, miksi uhraisin toistuvasti yöunia siihen, että mies saa nautintoa? Valvon monta tuntia, seuraava päivä menee sumussa, ei saa tehtyä töitä kunnon teholla jne. Tarvitsen ihan oikeasti todella hyvän fiiliksen, jotta se on sen arvoista. Jos se kokemus on "aivan sama, ihan jees", hommassa ei ole järkeä. Ja on aika paljon siltä toiselta sellaista vaatia.
Siitä se pohjimmiltaan sitten kumpuaa, se huono tunne. Toinen asia minkä uskon siihen vaikuttavan, on tosiaan ne mielihyvähormonit, jotka jäävät puuttumaan.
Ehkä kompromissi olisi paikallaan? Välillä sinä vaadit että miehen on saatava huono fiilis ja torjut hänet. Ja ehkä silloin tällöin sinä otat puolestasi sitä huonoa fiilistä olemalla seuraavana päivänä väsynyt. Se olisi sun suhteelle ehkä paremmaksi kuin koko ajan torjua mies. Ei sen tarttis olla mikään 50-50 kompromissi, mutta pidän kyllä todella erikoisena, todella huonona mille vain suhteelle, jos sinä et KOSKAAN suostu vain siksi että ärsyttää olla väsynyt seuraavana päivänä. Haluatko olla ton miehen kanssa aina? Jos et niin eroa. Jos haluat niin kannattaa hoitaa suhdetta tai teillä on aika kurjat vuodet edessä.
Kyllä minä suostun. Olen ajat sitten tehnyt itseni kanssa rauhan tästä asiasta ja yritän olla mukana ja saada siitä jotain. Olen myös ajat sitten hyväksynyt, etten saa, muuta kuin sitä väsymystä. Olen tässä vaan yrittänyt tuoda esiin sitä näkökulmaa, että seksin haluamattomuus on monitahoinen asia ja moni parisuhde olisi onnellisempi, jos hyväksyttäisiin se, että hyvä seksi on parisuhteen liima mutta huono tai yhdentekevä ei.
Olen miehen kanssa, koska tässä parisuhteessa on todella paljon hyvää. Seksikin on hyvää sen 2-3 krt kuussa. Ei mikään muu parisuhde poistaisi tätä ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.
Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?
Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.
Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.
Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta.
Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).
Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."
No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.
Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.
Voi olla, voi olla olematta.
Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.
Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.?
Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.
Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).
Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.
Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.
Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.
En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?
Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.
Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(
Vaihtoehdot ovat:
1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.
2. mies on onneton siinä hetkessä, mutta saa suuremmalla todennäköisyydellä isossa mittakaavassa enemmän sellaista seksiä, joka tekee kummatkin onnelliseksi.
Että mikä sitten lopulta on parempi tai huonompi. Ja sanotaan nyt selvennökseksi, että meidän seksitahtimme on kuitenkin useita kertoja kuukaudessa, ei mitään joka toinen vuosi ehkä.
Entä jos vaihtoehdot ovat seuraavat:
1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.
2. mies on onnellinen niinä 1-2 päivänä kuukaudesta, jolloin saa seksiä, mutta on 28-30 päivää kuukaudesta surullinen ja vihainen, koska tietää, että seksi vaimon kanssa on ihanaa, mutta siihen ei ole mahdollisuuksia.
Jos olisin tämän parisuhteen miesosapuoli, vaihtoehtoni olisi:
3. lopettaisin seksin vaimoni kanssa kokonaan, koska se tekisi minut entistä surullisemmaksi ja vihaisemmaksi; ja
3a harrastaisin riittävän usein tyydyttävää sooloseksiä katsellen nettipornoa ja käyttäen apuvälineitä; tai
3b jonkin ajan kuluttua eroaisin vaimostani ja etsisin itselleni seksuaalisesti paremmin yhteensopivan puolison, jotta voisin olla aidosti onnellinen
Kyllä, valinnoilla on seurauksia.
Silti seksi on sellainen asia, että mikä tahansa kiukuttelu tai painostaminen, mikä siihen liitetään, tappaa aivan varmasti niitä haluja. Vain halun ruokkiminen voi synnyttää halukkuutta.
Lähtökohtaisesti jokainen on tottakai vapaa lähtemään, jos asia muodostuu liian isoksi kuiluksi parisuhteessa. Silläkin valinnalla on taas omat seurauksensa.
Uskallan kuitenkin väittää, että jos haluaminen olisi puhtaasti valinta, useimmat valitsisivat haluamisen.
Jos olet haluton niin ei ole kumppanin harteilla saada sinut halukkaaksi. Sinun pitää itse nähdä sitä vaivaa, herätellä itse himojasi, tai edes yrittää. Jos kumppani tulee ehdottamaan seksiä, suutelee, hieroo, kertoo haluistaan, niin on aika törkeää vain sanoa "no ei nyt, emmä jaksa". Pitäisi kertoa sitten selvästi miten tilanne voisi edetä seksiin. "Minua ei nyt haluta, mutta ehkä jos nuolet niin lähtisin käyntiin" ois aika selkeä.
Mä tiedän että toi kuulostaa haluttomasta pahalta. Mutta se halujen kohtaamattomuus on ISO ongelma, ei sellainen jonka voi vain sivuuttaa sanomalla "ei hotsita, moro" ja ajatella että ongelma on sillä haluajalla. Että vastuu on 100% sillä toisella, jonka pitää vain hillitä halunsa ja siinä se, piiruakaan ei periksi anneta. Ja että jos suhde sitten romuttuu niim sekin on vissiin sen haluajan syy? Kun hänelle ei riittänyt muuten ah niin ihku suhde ja perhe-elämä.Molempien pitää nähdä vaivaa, molempien. Seksiterapeutille voisi varata aikaa ja se haluton voisi käydä esim labroissa ja lääkärillä ja yrittää aktiivisesti herättää ne halut, tehdä kaikkensa asian eteen.
Miksi tämä on aina jokotai?
Aika moni vähemmän halukaskin haluaa kuitenkin aika ajoin (jos nyt oikeasti seksiä on vain pari kertaa vuodessa tai harvemmin, ymmärrän että kyseessä on iso ongelma silloin, kun päätös ei ole yhteinen), eikä jätä kumppaniaan täysin vaille seksiä. Mutta se asetelma, että kumppani ei olisi hyväksytty, rakastettu jne, jos seksiä ei ole tiettyä määrää per viikko tms on jotenkin kummallinen. Tai ettei saisi torjua aloitteita ilman että on joku "oikea" syy.
Parisuhteessa tulee antaa tilaa kummallekin.
Pariterapiaa sinänsä kannatan lämpimästi, jos seksikertojen laatu, määrä, whatever muodostuu isoksi ongelmaksi. Lääkäristä harvemmin iloa on, halukkuutta lisääviä lääkkeitä kun ei ole (halukkuutta voivat luonnollisesti jotkut lääkkeet vähentää, mutta jos niitä on pakko käyttää, minkäs teet).
Kyllä mä näkisin että se on iso merkki siitä että haluaa että parisuhde toimii, jos käy lääkärissä tutkituttamassa testosteroniarvonsa tai kilpirauhasen tai mitkä ikinä nyt onkaan niitä yleisiä fyysisiä syitä halujen vähenemiseen. Jos siis on ollut halukas aiemmin ja nyt on puhti laantunut. Se että vain olkia kohauttamalla itse hyväksyy tilanteen ja vaatii kumppanilta samaa on mielestäni itsekästä. Voi olla ettei kokeista löydy mitään, mutta arvostaisin todella että kumppani edes yrittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puffi kirjoitti:
Miksi eriparisia seksihaluja yritetään aina saada kohtaamaan "korjaamalla" se vähemmän haluava osapuoli? Parempi suhde on automaationa aina se, jossa on enemmän seksiä. Miten olisi, että innokkaammalle löydettäisiin jotain ratkaisua, jonka avulla viihtyä suhteessa?
Tämä.
Eli innokkaammalle pitäisi löytyä helpotusta jostakin seuraavista asioista:
a) sooloseksistä; b) avoimesta suhteesta tai c) "jarrusta".
Nämähän ilmeisesti ovat ne vaihtoehdot? Jokaisessa näistä on omat ongelmansa.
Sooloseksi on tietenkin hyvä vaihtoehto aina. Vai onko? Tosin tähänkin saattaa liittyä ongelmia: toinen osapuoli voi haluttomuudestaan huolimatta tuntea inhoa tietäessään, että toinen harrastaa sooloseksiä (johon saattaa liittyä myös pornografiaa ja erilaisia välineitä). Sooloseksin harrastamisessa on myös riski, että se etäännyttää puolisoita toisistaan - jos halukkaampi pystyy uppoutumaan liikaa sooloseksiin, saattaa käydä niin, että hän ei enää haluakaan seksiä silloin kuin vähemmän haluava olisi siihen valmis.
Avoin suhde on myös erittäin ongelmallinen. Siihen liittyviä lukuisia riskejä kannattaa tuskin edes toistaa.
Kolmaskin vaihtoehto on ongelmallinen, eli halukkaamman osapuolen halujen patoaminen jonkinlaisen "jarrun" avulla. Seksuaalisuuden patoamiseen - joko medikaalisin tai esim. korviketoiminnan kautta - on aina riskialtista. Tässä iso vaara on se, että halujen aktiiviseen patoamiseen ryhtyminen tuottaa sen, että halut katoavat kokonaan. Toinen merkittävä riski on se, että väkisin padotut halut kadottavat myös rakkauden parisuhteen toiseen osapuoleen, ja tuovat tilalle vihan ja katkeruuden, päihteiden käytön ja pahimmassa tapauksessa mielenterveysongelmat ja väkivallan. Käsittääkseni medikaaliseen seksuaalisen halukkuuden vähentämiseen ei ole tässä maassa juuri edes laillisia mahdollisuuksia.
No kai sitä nyt muitakin vaihtoehtoja on. Esim. se että haluton osapuoli vaikka katselee kun halukas masturboi mutta ei tarvitse itse tehdä mitään. Vaaraja toki että alkaa itsekin tehdä mieli :D. Tai penetraation sijaan käytetään vain kättä. Jne.
No tietenkin nämä ovat vaihtoehtoja. Tuskin sellaiset ovat halukkaamman osapuolen mielestä mitenkään huonoja sellaisia; moni (naisen) haluttomuuden vuoksi kärsivä parisuhde olisi varmasti pelastettavissa tällaisilla järjestelyillä, ja varmasti todella moni halukkaampi mies ei enempää pyytäisikään.
Ikävä kyllä usein (vaikeassa) haluttomuustilanteessa asia ei ole tuolla tavoin ratkaistavissa.
Jos haluton nainen ei pysty esimerkiksi edes katsomaan miehen erektoitunutta penistä?
Tai ei halua olla seksuaalisesti kiihottuneen puolisonsa kanssa samassa huoneessa?
Montaa halutonta - ainakin lukemieni keskustelujen ja artikkelien mukaan - häiritsee ja jopa rikkoo, jos hän joutuu katselemaan, koskettelemaan tai jopa tyydyttämään käsin seksuaalisesti kiihottuneessa tilassa olevaa puolisoaan. Moni haluton ei "hyväksy" puolisonsa seksuaalista halukkuutta tai ei pysty kohtaamaan sitä lainkaan.
Miten silloin pitäisi voida toimia?
Hyvä kiteytys ongelmasta! Juuri tämä on monesti se viimeinen "solmu" joka estää tilanteen ratkaisun. Ei edes ole mitään sellaista kompromissia jota voitaisiin hakea koska kaikki seksiin liittyvä on muuttunut sen haluttoman ajatusmaailmassa niin vastenmieliseksi. Miksi niin on käynyt ja onko se jonkun vika onkin sitten ihan eri kysymys. Mutta mikään ratkaisu on vaikeaa jos ollaan jo täysin eri maailmoissa koko seksin suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.
Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?
Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.
Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.
Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta.
Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).
Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."
No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.
Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.
Voi olla, voi olla olematta.
Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.
Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.?
Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.
Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).
Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.
Mieti miltä itsestäsi tuntuisi jos sillä viikolla kun sinä ovuloit, ette harrastaisi ollenkaan seksiä. Tuo sinun toiveesi tarkoittaisi, että miehesi tuntisi niin kolme viikkoa kuukaudesta.
Mietin. Ja varmasti pidemmän päälle se söisi naista.
Ei tätä asiaa voi kuitenkaan noin kääntää. Tai voi, mutta ei se auta mitään. En minä muutu haluavaksi sillä, että mietin miten kurjaa miehellä potentiaalisesti on tai ei. Halu ei ole mikään kytkin, jonka voi nappaista päälle ja pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.
Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?
Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.
Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.
Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta.
Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).
Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."
No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.
Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.
Voi olla, voi olla olematta.
Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.
Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.?
Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.
Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).
Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.
Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.
Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.
En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?
Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.
Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(
Nainen on onneton "ihan kiva" seksistä. Mies taas tyhjensi kassit häneen, hetken ehti jo innostua mutta taas tää meni näin...
Mies on onneton kun ei saa käyttää naista reikänään, mielellään vielä useana reikänä.
Voi mies parkaa
Miksi? Ei se ole edes "ihan kivaa" jos siitä tulee onnettomaksi.
On se kivaa, sen minuutin mitä sitä kestää. Sitten tulee pettymys kun se nukahtaa sun päälles
No silloin se on huonoa seksiä eikä mitään "ihan kivaa". Ja tästä ei ollut kyse siinä mistä alunperin puhuttiin eli siinä että yhden kirjoittajan mielestä seksin pitää aina olla todella hyvää jotta siihen kannattaa ryhtyä eikä mikään "ihan kivaa" ei riitä. Ja silloin hän tuskin puhui tuosta josta sinä nyt puhut.
No minä olen se, joka kirjoitti "ihan kivasta" ja se ei todellakaan riitä motivaatioksi ryhtyä seksiin. Itselleni tulee esimerkiksi unettomuutta seksistä, jolloin iltaisin valvon monta tuntia sen jälkeen. Päivisin lapset ovat hereillä, ja me olemme töissä. Aamuisin mies ei jaksa herätä tarpeeksi aikaisin, jotta onnistuisi (enkä nyt itsekään, mutta se olisi kuitenkin paras vaihtoehto).
Joten ei, "ihan kiva" ja toisen nautinnosta nauttiminen eivät itselleni riitä. Kyllä sen on oltava todella hyvää ja oma nautinto ja halu kohdillaan.
Minusta kuulostaa että ongelmanne on enemmän ajan puute kuin seksin laatu.
Ei ole. Iltaisin olisi aikaa, ja jos seksi on todella tuntunut hyvältä, ei minua haittaa valvoa omissa ajatuksissani ja fiilistellä sitä tunnetta, kunnes nukahtaa. Mutta jos ei ole oikeasti hyvä fiilis, ei ole kivaa pyöriä kiukkuisena omissa ajatuksissaan, kun toinen nukahtaa hetkessä.
Kuten jo aikaisemmin yritin esittää, ongelmasi on se että sinulle tulee kaikesta muusta paitsi täydellisestä "paha fiilis". Miksi näin on ja koskeeko se vain seksiä vai kaikkea muutakin elämässä.? Jos vain seksiä niin silloin kyse on ajattelumallin ongelmasta jossa ajattelet että seksin pitää olla aina todella hyvää. Eli asetat liian suuria vaatimuksia seksille ja varsinkin sillä että juuri sinä nautit aina seksistä.
Monilla naisilla on se harhakäsitys että kun mies laukeaa niin silloin seksi on miehelle ollut aina hyvää. Mutta voin kertoa että näin ei ole todellakaan. Myös laukeamiseen päättynyt seksi voi olla välillä paljon latteampaa ja toisinaan taas aivan mahtavaa. Mutta ei sitä pidä jäädä murehtimaan koska niitä uusia kertoja tulee kyllä taas.
No ihan yhtä lailla voidaan kysyä, miksi uhraisin toistuvasti yöunia siihen, että mies saa nautintoa? Valvon monta tuntia, seuraava päivä menee sumussa, ei saa tehtyä töitä kunnon teholla jne. Tarvitsen ihan oikeasti todella hyvän fiiliksen, jotta se on sen arvoista. Jos se kokemus on "aivan sama, ihan jees", hommassa ei ole järkeä. Ja on aika paljon siltä toiselta sellaista vaatia.
Siitä se pohjimmiltaan sitten kumpuaa, se huono tunne. Toinen asia minkä uskon siihen vaikuttavan, on tosiaan ne mielihyvähormonit, jotka jäävät puuttumaan.
Ehkä kompromissi olisi paikallaan? Välillä sinä vaadit että miehen on saatava huono fiilis ja torjut hänet. Ja ehkä silloin tällöin sinä otat puolestasi sitä huonoa fiilistä olemalla seuraavana päivänä väsynyt. Se olisi sun suhteelle ehkä paremmaksi kuin koko ajan torjua mies. Ei sen tarttis olla mikään 50-50 kompromissi, mutta pidän kyllä todella erikoisena, todella huonona mille vain suhteelle, jos sinä et KOSKAAN suostu vain siksi että ärsyttää olla väsynyt seuraavana päivänä. Haluatko olla ton miehen kanssa aina? Jos et niin eroa. Jos haluat niin kannattaa hoitaa suhdetta tai teillä on aika kurjat vuodet edessä.
Kyllä minä suostun. Olen ajat sitten tehnyt itseni kanssa rauhan tästä asiasta ja yritän olla mukana ja saada siitä jotain. Olen myös ajat sitten hyväksynyt, etten saa, muuta kuin sitä väsymystä. Olen tässä vaan yrittänyt tuoda esiin sitä näkökulmaa, että seksin haluamattomuus on monitahoinen asia ja moni parisuhde olisi onnellisempi, jos hyväksyttäisiin se, että hyvä seksi on parisuhteen liima mutta huono tai yhdentekevä ei.
Olen miehen kanssa, koska tässä parisuhteessa on todella paljon hyvää. Seksikin on hyvää sen 2-3 krt kuussa. Ei mikään muu parisuhde poistaisi tätä ongelmaa.
Ymmärrön että tää on teidän arkea ja olet asiaan itse tottunut. Sun tekstit on kuitenkin ulkopuolisen lukemana todella surullisia. Toivon että teille tulee vielä joskus parempi vaihe ja molemmat saatte tyydytystä ja rakkautta, joka tuntuu paremmalta kuin nyt. Tsemppiä jatkoon.
Tämä on niin totta!
Todella usein mietitään kyllä sitä miten miehen käytös vaikuttaa naiseen ja hänen tunteisiinsa sekä ymmärretään sitä miten se vaikuttaa naisen käytökseen. Toisin päin tätä tapahtuu todella vähän. Usein tilanne on kuitenkin se, että molemmat ovat haluaisivat jotain mitä eivät sillä hetkellä parisuhteesta saa. Se aiheuttaa heillä erinäisiä tunteita, jotka vaikuttavat heidän käytökseensä. Jos tämä vaikka jotenkin vielä ymmärretään, niin oletaan, että mies korjaa ensin omaa käytöstään ja sitten kun nainen tuntee olonsa paremmaksi niin hänenkin käytös alkaa muuttua. Miksi näin?