IS: Joonaksella on seksiä puolisonsa kanssa kaksi kertaa kuukaudessa – ”hyvällä tuurilla”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Vaihtoehdot ovat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onneton siinä hetkessä, mutta saa suuremmalla todennäköisyydellä isossa mittakaavassa enemmän sellaista seksiä, joka tekee kummatkin onnelliseksi.

Että mikä sitten lopulta on parempi tai huonompi. Ja sanotaan nyt selvennökseksi, että meidän seksitahtimme on kuitenkin useita kertoja kuukaudessa, ei mitään joka toinen vuosi ehkä.

Entä jos vaihtoehdot ovat seuraavat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onnellinen niinä 1-2 päivänä kuukaudesta, jolloin saa seksiä, mutta on 28-30 päivää kuukaudesta surullinen ja vihainen, koska tietää, että seksi vaimon kanssa on ihanaa, mutta siihen ei ole mahdollisuuksia.

Jos olisin tämän parisuhteen miesosapuoli, vaihtoehtoni olisi:

3. lopettaisin seksin vaimoni kanssa kokonaan, koska se tekisi minut entistä surullisemmaksi ja vihaisemmaksi; ja

3a harrastaisin riittävän usein tyydyttävää sooloseksiä katsellen nettipornoa ja käyttäen apuvälineitä; tai

3b jonkin ajan kuluttua eroaisin vaimostani ja etsisin itselleni seksuaalisesti paremmin yhteensopivan puolison, jotta voisin olla aidosti onnellinen

Kyllä, valinnoilla on seurauksia. 

Silti seksi on sellainen asia, että mikä tahansa kiukuttelu tai painostaminen, mikä siihen liitetään, tappaa aivan varmasti niitä haluja. Vain halun ruokkiminen voi synnyttää halukkuutta. 

Lähtökohtaisesti jokainen on tottakai vapaa lähtemään, jos asia muodostuu liian isoksi kuiluksi parisuhteessa. Silläkin valinnalla on taas omat seurauksensa.

Uskallan kuitenkin väittää, että jos haluaminen olisi puhtaasti valinta, useimmat valitsisivat haluamisen.

Jos olet haluton niin ei ole kumppanin harteilla saada sinut halukkaaksi. Sinun pitää itse nähdä sitä vaivaa, herätellä itse himojasi, tai edes yrittää. Jos kumppani tulee ehdottamaan seksiä, suutelee, hieroo, kertoo haluistaan, niin on aika törkeää vain sanoa "no ei nyt, emmä jaksa". Pitäisi kertoa sitten selvästi miten tilanne voisi edetä seksiin. "Minua ei nyt haluta, mutta ehkä jos nuolet niin lähtisin käyntiin" ois aika selkeä.

Mä tiedän että toi kuulostaa haluttomasta pahalta. Mutta se halujen kohtaamattomuus on ISO ongelma, ei sellainen jonka voi vain sivuuttaa sanomalla "ei hotsita, moro" ja ajatella että ongelma on sillä haluajalla. Että vastuu on 100% sillä toisella, jonka pitää vain hillitä halunsa ja siinä se, piiruakaan ei periksi anneta. Ja että jos suhde sitten romuttuu niim sekin on vissiin sen haluajan syy? Kun hänelle ei riittänyt muuten ah niin ihku suhde ja perhe-elämä.

Molempien pitää nähdä vaivaa, molempien. Seksiterapeutille voisi varata aikaa ja se haluton voisi käydä esim labroissa ja lääkärillä ja yrittää aktiivisesti herättää ne halut, tehdä kaikkensa asian eteen.

Miksi tämä on aina jokotai?

Aika moni vähemmän halukaskin haluaa kuitenkin aika ajoin (jos nyt oikeasti seksiä on vain pari kertaa vuodessa tai harvemmin, ymmärrän että kyseessä on iso ongelma silloin, kun päätös ei ole yhteinen), eikä jätä kumppaniaan täysin vaille seksiä. Mutta se asetelma, että kumppani ei olisi hyväksytty, rakastettu jne, jos seksiä ei ole tiettyä määrää per viikko tms on jotenkin kummallinen. Tai ettei saisi torjua aloitteita ilman että on joku "oikea" syy.

Parisuhteessa tulee antaa tilaa kummallekin.

Pariterapiaa sinänsä kannatan lämpimästi, jos seksikertojen laatu, määrä, whatever muodostuu isoksi ongelmaksi. Lääkäristä harvemmin iloa on, halukkuutta lisääviä lääkkeitä kun ei ole (halukkuutta voivat luonnollisesti jotkut lääkkeet vähentää, mutta jos niitä on pakko käyttää, minkäs teet).

Kyllä mä näkisin että se on iso merkki siitä että haluaa että parisuhde toimii, jos käy lääkärissä tutkituttamassa testosteroniarvonsa tai kilpirauhasen tai mitkä ikinä nyt onkaan niitä yleisiä fyysisiä syitä halujen vähenemiseen. Jos siis on ollut halukas aiemmin ja nyt on puhti laantunut. Se että vain olkia kohauttamalla itse hyväksyy tilanteen ja vaatii kumppanilta samaa on mielestäni itsekästä. Voi olla ettei kokeista löydy mitään, mutta arvostaisin todella että kumppani edes yrittäisi.

Mutta vaikka löytyisikin, ei alentuneita hormonitasoja oikein millään voi hoitaa. Se on vähän voivoi.

Liikunta ja terveet elämäntavat ehkä paras keino, mutta ei aukoton sekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Nainen on onneton "ihan kiva" seksistä. Mies taas tyhjensi kassit häneen, hetken ehti jo innostua mutta taas tää meni näin...

Mies on onneton kun ei saa käyttää naista reikänään, mielellään vielä useana reikänä.

Voi mies parkaa

Miksi? Ei se ole edes "ihan kivaa" jos siitä tulee onnettomaksi.

On se kivaa, sen minuutin mitä sitä kestää. Sitten tulee pettymys kun se nukahtaa sun päälles

No silloin se on huonoa seksiä eikä mitään "ihan kivaa". Ja tästä ei ollut kyse siinä mistä alunperin puhuttiin eli siinä että yhden kirjoittajan mielestä seksin pitää aina olla todella hyvää jotta siihen kannattaa ryhtyä eikä mikään "ihan kivaa" ei riitä. Ja silloin hän tuskin puhui tuosta josta sinä nyt puhut.

No minä olen se, joka kirjoitti "ihan kivasta" ja se ei todellakaan riitä motivaatioksi ryhtyä seksiin. Itselleni tulee esimerkiksi unettomuutta seksistä, jolloin iltaisin valvon monta tuntia sen jälkeen. Päivisin lapset ovat hereillä, ja me olemme töissä. Aamuisin mies ei jaksa herätä tarpeeksi aikaisin, jotta onnistuisi (enkä nyt itsekään, mutta se olisi kuitenkin paras vaihtoehto).

Joten ei, "ihan kiva" ja toisen nautinnosta nauttiminen eivät itselleni riitä. Kyllä sen on oltava todella hyvää ja oma nautinto ja halu kohdillaan.

Minusta kuulostaa että ongelmanne on enemmän ajan puute kuin seksin laatu.

Ei ole. Iltaisin olisi aikaa, ja jos seksi on todella tuntunut hyvältä, ei minua haittaa valvoa omissa ajatuksissani ja fiilistellä sitä tunnetta, kunnes nukahtaa. Mutta jos ei ole oikeasti hyvä fiilis, ei ole kivaa pyöriä kiukkuisena omissa ajatuksissaan, kun toinen nukahtaa hetkessä.

Kuten jo aikaisemmin yritin esittää, ongelmasi on se että sinulle tulee kaikesta muusta paitsi täydellisestä "paha fiilis". Miksi näin on ja koskeeko se vain seksiä vai kaikkea muutakin elämässä.? Jos vain seksiä niin silloin kyse on ajattelumallin ongelmasta jossa ajattelet että seksin pitää olla aina todella hyvää. Eli asetat liian suuria vaatimuksia seksille ja varsinkin sillä että juuri sinä nautit aina seksistä.

Monilla naisilla on se harhakäsitys että kun mies laukeaa niin silloin seksi on miehelle ollut aina hyvää. Mutta voin kertoa että näin ei ole todellakaan. Myös laukeamiseen päättynyt seksi voi olla välillä paljon latteampaa ja toisinaan taas aivan mahtavaa. Mutta ei sitä pidä jäädä murehtimaan koska niitä uusia kertoja tulee kyllä taas.

No ihan yhtä lailla voidaan kysyä, miksi uhraisin toistuvasti yöunia siihen, että mies saa nautintoa? Valvon monta tuntia, seuraava päivä menee sumussa, ei saa tehtyä töitä kunnon teholla jne. Tarvitsen ihan oikeasti todella hyvän fiiliksen, jotta se on sen arvoista. Jos se kokemus on "aivan sama, ihan jees", hommassa ei ole järkeä. Ja on aika paljon siltä toiselta sellaista vaatia.

Siitä se pohjimmiltaan sitten kumpuaa, se huono tunne. Toinen asia minkä uskon siihen vaikuttavan, on tosiaan ne mielihyvähormonit, jotka jäävät puuttumaan. 

Ehkä kompromissi olisi paikallaan? Välillä sinä vaadit että miehen on saatava huono fiilis ja torjut hänet. Ja ehkä silloin tällöin sinä otat puolestasi sitä huonoa fiilistä olemalla seuraavana päivänä väsynyt. Se olisi sun suhteelle ehkä paremmaksi kuin koko ajan torjua mies. Ei sen tarttis olla mikään 50-50 kompromissi, mutta pidän kyllä todella erikoisena, todella huonona mille vain suhteelle, jos sinä et KOSKAAN suostu vain siksi että ärsyttää olla väsynyt seuraavana päivänä. Haluatko olla ton miehen kanssa aina? Jos et niin eroa. Jos haluat niin kannattaa hoitaa suhdetta tai teillä on aika kurjat vuodet edessä.

Kyllä minä suostun. Olen ajat sitten tehnyt itseni kanssa rauhan tästä asiasta ja yritän olla mukana ja saada siitä jotain. Olen myös ajat sitten hyväksynyt, etten saa, muuta kuin sitä väsymystä. Olen tässä vaan yrittänyt tuoda esiin sitä näkökulmaa, että seksin haluamattomuus on monitahoinen asia ja moni parisuhde olisi onnellisempi, jos hyväksyttäisiin se, että hyvä seksi on parisuhteen liima mutta huono tai yhdentekevä ei.

Olen miehen kanssa, koska tässä parisuhteessa on todella paljon hyvää. Seksikin on hyvää sen 2-3 krt kuussa. Ei mikään muu parisuhde poistaisi tätä ongelmaa.

Vielä tulee mieleen kysyä, miten suhtautuisit sellaiseen kompromissiin, että olisit miehellesi läsnä hänen masturboidessaan (esim. silittelisit tai halaisit) tai esimerkiksi tyydyttäisit häntä käsin?

Tekisikö se sinulle likaisen ja inhottavan olon vai olisiko sellainen sinun mielestäsi siedettävää?

Kysyn uteliaisuudesta, koska tätä ehdotettiin yllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Mieti miltä itsestäsi tuntuisi jos sillä viikolla kun sinä ovuloit, ette harrastaisi ollenkaan seksiä. Tuo sinun toiveesi tarkoittaisi, että miehesi tuntisi niin kolme viikkoa kuukaudesta.

Mietin. Ja varmasti pidemmän päälle se söisi naista. 

Ei tätä asiaa voi kuitenkaan noin kääntää. Tai voi, mutta ei se auta mitään. En minä muutu haluavaksi sillä, että mietin miten kurjaa miehellä potentiaalisesti on tai ei. Halu ei ole mikään kytkin, jonka voi nappaista päälle ja pois.

Kyllä auttaa. Ainakin minua miehenä auttaisi kovasti kestämään kumppanin haluttomuus jos näkisin hänen olevan aidosti pahoillaan siitä kärsimyksestä jota tilanne minulle aiheuttaa. Siis sen sijaan että toinen tuhahtelee ja halveksii minun halujani ja tapeitani. Vaikka mikään ei muuttusi, tuntuisi hyvältä että toinen edes aidosti ymmärtäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puffi kirjoitti:

Miksi eriparisia seksihaluja yritetään aina saada kohtaamaan "korjaamalla" se vähemmän haluava osapuoli? Parempi suhde on automaationa aina se, jossa on enemmän seksiä. Miten olisi, että innokkaammalle löydettäisiin jotain ratkaisua, jonka avulla viihtyä suhteessa?

Tämä.

Eli innokkaammalle pitäisi löytyä helpotusta jostakin seuraavista asioista:

a) sooloseksistä; b) avoimesta suhteesta tai c) "jarrusta".

Nämähän ilmeisesti ovat ne vaihtoehdot? Jokaisessa näistä on omat ongelmansa.

Sooloseksi on tietenkin hyvä vaihtoehto aina. Vai onko? Tosin tähänkin saattaa liittyä ongelmia: toinen osapuoli voi haluttomuudestaan huolimatta tuntea inhoa tietäessään, että toinen harrastaa sooloseksiä (johon saattaa liittyä myös pornografiaa ja erilaisia välineitä). Sooloseksin harrastamisessa on myös riski, että se etäännyttää puolisoita toisistaan - jos halukkaampi pystyy uppoutumaan liikaa sooloseksiin, saattaa käydä niin, että hän ei enää haluakaan seksiä silloin kuin vähemmän haluava olisi siihen valmis.

Avoin suhde on myös erittäin ongelmallinen. Siihen liittyviä lukuisia riskejä kannattaa tuskin edes toistaa.

Kolmaskin vaihtoehto on ongelmallinen, eli halukkaamman osapuolen halujen patoaminen jonkinlaisen "jarrun" avulla. Seksuaalisuuden patoamiseen - joko medikaalisin tai esim. korviketoiminnan kautta - on aina riskialtista. Tässä iso vaara on se, että halujen aktiiviseen patoamiseen ryhtyminen tuottaa sen, että halut katoavat kokonaan. Toinen merkittävä riski on se, että väkisin padotut halut kadottavat myös rakkauden parisuhteen toiseen osapuoleen, ja tuovat tilalle vihan ja katkeruuden, päihteiden käytön ja pahimmassa tapauksessa mielenterveysongelmat ja väkivallan. Käsittääkseni medikaaliseen seksuaalisen halukkuuden vähentämiseen ei ole tässä maassa juuri edes laillisia mahdollisuuksia.

No kai sitä nyt muitakin vaihtoehtoja on. Esim. se että haluton osapuoli vaikka katselee kun halukas masturboi mutta ei tarvitse itse tehdä mitään. Vaaraja toki että alkaa itsekin tehdä mieli :D. Tai penetraation sijaan käytetään vain kättä. Jne.

No se käden käyttö olisikin jo seksiä ja siihenhän ei haluton yleensä suostu. Muutenhan se seksi puute ei enemmän haluavalle varmaan ongelma olsikaan. Toki varmaan pelkkä käsi käy pidemmän päälle puuduttavaksi.

Ja monelle haluttomalle on ongelma jo se, että toinen masturboi. Niin tuskin sitä on valmis katselemaan, jos pelkkä ajatuskin siitä saa jo loukkaantumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Mieti miltä itsestäsi tuntuisi jos sillä viikolla kun sinä ovuloit, ette harrastaisi ollenkaan seksiä. Tuo sinun toiveesi tarkoittaisi, että miehesi tuntisi niin kolme viikkoa kuukaudesta.

Mietin. Ja varmasti pidemmän päälle se söisi naista. 

Ei tätä asiaa voi kuitenkaan noin kääntää. Tai voi, mutta ei se auta mitään. En minä muutu haluavaksi sillä, että mietin miten kurjaa miehellä potentiaalisesti on tai ei. Halu ei ole mikään kytkin, jonka voi nappaista päälle ja pois.

Kyllä auttaa. Ainakin minua miehenä auttaisi kovasti kestämään kumppanin haluttomuus jos näkisin hänen olevan aidosti pahoillaan siitä kärsimyksestä jota tilanne minulle aiheuttaa. Siis sen sijaan että toinen tuhahtelee ja halveksii minun halujani ja tapeitani. Vaikka mikään ei muuttusi, tuntuisi hyvältä että toinen edes aidosti ymmärtäisi.

No tuo on sinun parisuhteesi ongelma. En minä tuhahtele, vähättele tai halveksi kenenkään tarpeita. 

Toivon kuitenkin myös, ettei minun tarpeilleni tehdä sitä myöskään.

Puff kirjoitti:

Miksi eriparisia seksihaluja yritetään aina saada kohtaamaan "korjaamalla" se vähemmän haluava osapuoli? Parempi suhde on automaationa aina se, jossa on enemmän seksiä. Miten olisi, että innokkaammalle löydettäisiin jotain ratkaisua, jonka avulla viihtyä suhteessa?

Joo, eikös jossain Euroopan maassa 30-40-luvuilla tehty ihmisillä tämmöisen Josef Mengelen toimesta vähän kokeita että miten niiden haluja ja ajatuksia saa muutettua? Tämän voisi ottaa taas käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Nainen on onneton "ihan kiva" seksistä. Mies taas tyhjensi kassit häneen, hetken ehti jo innostua mutta taas tää meni näin...

Mies on onneton kun ei saa käyttää naista reikänään, mielellään vielä useana reikänä.

Voi mies parkaa

Miksi? Ei se ole edes "ihan kivaa" jos siitä tulee onnettomaksi.

On se kivaa, sen minuutin mitä sitä kestää. Sitten tulee pettymys kun se nukahtaa sun päälles

No silloin se on huonoa seksiä eikä mitään "ihan kivaa". Ja tästä ei ollut kyse siinä mistä alunperin puhuttiin eli siinä että yhden kirjoittajan mielestä seksin pitää aina olla todella hyvää jotta siihen kannattaa ryhtyä eikä mikään "ihan kivaa" ei riitä. Ja silloin hän tuskin puhui tuosta josta sinä nyt puhut.

No minä olen se, joka kirjoitti "ihan kivasta" ja se ei todellakaan riitä motivaatioksi ryhtyä seksiin. Itselleni tulee esimerkiksi unettomuutta seksistä, jolloin iltaisin valvon monta tuntia sen jälkeen. Päivisin lapset ovat hereillä, ja me olemme töissä. Aamuisin mies ei jaksa herätä tarpeeksi aikaisin, jotta onnistuisi (enkä nyt itsekään, mutta se olisi kuitenkin paras vaihtoehto).

Joten ei, "ihan kiva" ja toisen nautinnosta nauttiminen eivät itselleni riitä. Kyllä sen on oltava todella hyvää ja oma nautinto ja halu kohdillaan.

Minusta kuulostaa että ongelmanne on enemmän ajan puute kuin seksin laatu.

Ei ole. Iltaisin olisi aikaa, ja jos seksi on todella tuntunut hyvältä, ei minua haittaa valvoa omissa ajatuksissani ja fiilistellä sitä tunnetta, kunnes nukahtaa. Mutta jos ei ole oikeasti hyvä fiilis, ei ole kivaa pyöriä kiukkuisena omissa ajatuksissaan, kun toinen nukahtaa hetkessä.

Kuten jo aikaisemmin yritin esittää, ongelmasi on se että sinulle tulee kaikesta muusta paitsi täydellisestä "paha fiilis". Miksi näin on ja koskeeko se vain seksiä vai kaikkea muutakin elämässä.? Jos vain seksiä niin silloin kyse on ajattelumallin ongelmasta jossa ajattelet että seksin pitää olla aina todella hyvää. Eli asetat liian suuria vaatimuksia seksille ja varsinkin sillä että juuri sinä nautit aina seksistä.

Monilla naisilla on se harhakäsitys että kun mies laukeaa niin silloin seksi on miehelle ollut aina hyvää. Mutta voin kertoa että näin ei ole todellakaan. Myös laukeamiseen päättynyt seksi voi olla välillä paljon latteampaa ja toisinaan taas aivan mahtavaa. Mutta ei sitä pidä jäädä murehtimaan koska niitä uusia kertoja tulee kyllä taas.

No ihan yhtä lailla voidaan kysyä, miksi uhraisin toistuvasti yöunia siihen, että mies saa nautintoa? Valvon monta tuntia, seuraava päivä menee sumussa, ei saa tehtyä töitä kunnon teholla jne. Tarvitsen ihan oikeasti todella hyvän fiiliksen, jotta se on sen arvoista. Jos se kokemus on "aivan sama, ihan jees", hommassa ei ole järkeä. Ja on aika paljon siltä toiselta sellaista vaatia.

Siitä se pohjimmiltaan sitten kumpuaa, se huono tunne. Toinen asia minkä uskon siihen vaikuttavan, on tosiaan ne mielihyvähormonit, jotka jäävät puuttumaan. 

Ehkä kompromissi olisi paikallaan? Välillä sinä vaadit että miehen on saatava huono fiilis ja torjut hänet. Ja ehkä silloin tällöin sinä otat puolestasi sitä huonoa fiilistä olemalla seuraavana päivänä väsynyt. Se olisi sun suhteelle ehkä paremmaksi kuin koko ajan torjua mies. Ei sen tarttis olla mikään 50-50 kompromissi, mutta pidän kyllä todella erikoisena, todella huonona mille vain suhteelle, jos sinä et KOSKAAN suostu vain siksi että ärsyttää olla väsynyt seuraavana päivänä. Haluatko olla ton miehen kanssa aina? Jos et niin eroa. Jos haluat niin kannattaa hoitaa suhdetta tai teillä on aika kurjat vuodet edessä.

Kyllä minä suostun. Olen ajat sitten tehnyt itseni kanssa rauhan tästä asiasta ja yritän olla mukana ja saada siitä jotain. Olen myös ajat sitten hyväksynyt, etten saa, muuta kuin sitä väsymystä. Olen tässä vaan yrittänyt tuoda esiin sitä näkökulmaa, että seksin haluamattomuus on monitahoinen asia ja moni parisuhde olisi onnellisempi, jos hyväksyttäisiin se, että hyvä seksi on parisuhteen liima mutta huono tai yhdentekevä ei.

Olen miehen kanssa, koska tässä parisuhteessa on todella paljon hyvää. Seksikin on hyvää sen 2-3 krt kuussa. Ei mikään muu parisuhde poistaisi tätä ongelmaa.

Vielä tulee mieleen kysyä, miten suhtautuisit sellaiseen kompromissiin, että olisit miehellesi läsnä hänen masturboidessaan (esim. silittelisit tai halaisit) tai esimerkiksi tyydyttäisit häntä käsin?

Tekisikö se sinulle likaisen ja inhottavan olon vai olisiko sellainen sinun mielestäsi siedettävää?

Kysyn uteliaisuudesta, koska tätä ehdotettiin yllä.

No tämä menee jo aika detaljitasolle meidän seksielämästä. Sanotaan nyt näin, että en minä lähtökohtaisesti ajatusta inhoa, kenties vähän ihmettelisin miksi mieheni tuollaista haluaisi (eikä pidä käsittää taas väärin, jos joku haluaa niin fine).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puffi kirjoitti:

Miksi eriparisia seksihaluja yritetään aina saada kohtaamaan "korjaamalla" se vähemmän haluava osapuoli? Parempi suhde on automaationa aina se, jossa on enemmän seksiä. Miten olisi, että innokkaammalle löydettäisiin jotain ratkaisua, jonka avulla viihtyä suhteessa?

Tämä.

Eli innokkaammalle pitäisi löytyä helpotusta jostakin seuraavista asioista:

a) sooloseksistä; b) avoimesta suhteesta tai c) "jarrusta".

Nämähän ilmeisesti ovat ne vaihtoehdot? Jokaisessa näistä on omat ongelmansa.

Sooloseksi on tietenkin hyvä vaihtoehto aina. Vai onko? Tosin tähänkin saattaa liittyä ongelmia: toinen osapuoli voi haluttomuudestaan huolimatta tuntea inhoa tietäessään, että toinen harrastaa sooloseksiä (johon saattaa liittyä myös pornografiaa ja erilaisia välineitä). Sooloseksin harrastamisessa on myös riski, että se etäännyttää puolisoita toisistaan - jos halukkaampi pystyy uppoutumaan liikaa sooloseksiin, saattaa käydä niin, että hän ei enää haluakaan seksiä silloin kuin vähemmän haluava olisi siihen valmis.

Avoin suhde on myös erittäin ongelmallinen. Siihen liittyviä lukuisia riskejä kannattaa tuskin edes toistaa.

Kolmaskin vaihtoehto on ongelmallinen, eli halukkaamman osapuolen halujen patoaminen jonkinlaisen "jarrun" avulla. Seksuaalisuuden patoamiseen - joko medikaalisin tai esim. korviketoiminnan kautta - on aina riskialtista. Tässä iso vaara on se, että halujen aktiiviseen patoamiseen ryhtyminen tuottaa sen, että halut katoavat kokonaan. Toinen merkittävä riski on se, että väkisin padotut halut kadottavat myös rakkauden parisuhteen toiseen osapuoleen, ja tuovat tilalle vihan ja katkeruuden, päihteiden käytön ja pahimmassa tapauksessa mielenterveysongelmat ja väkivallan. Käsittääkseni medikaaliseen seksuaalisen halukkuuden vähentämiseen ei ole tässä maassa juuri edes laillisia mahdollisuuksia.

No kai sitä nyt muitakin vaihtoehtoja on. Esim. se että haluton osapuoli vaikka katselee kun halukas masturboi mutta ei tarvitse itse tehdä mitään. Vaaraja toki että alkaa itsekin tehdä mieli :D. Tai penetraation sijaan käytetään vain kättä. Jne.

No se käden käyttö olisikin jo seksiä ja siihenhän ei haluton yleensä suostu. Muutenhan se seksi puute ei enemmän haluavalle varmaan ongelma olsikaan. Toki varmaan pelkkä käsi käy pidemmän päälle puuduttavaksi.

Ja monelle haluttomalle on ongelma jo se, että toinen masturboi. Niin tuskin sitä on valmis katselemaan, jos pelkkä ajatuskin siitä saa jo loukkaantumaan.

Todella valitettavaa jos näin on. Minulle ei onneksi ole koskaan ollut ongelma vähän "autella" meistäni kädellä silloin kun ne omat halut ovat vähän kadoksissa. Oikein mielelläni suon hänelle helpotuksen. Ei se ole sen kummempi asia kuin se että mies hieroo minun hartioitani aina kun ne ovat jumissa. Ja oikein mielellään hänkin minulle sen "helpotuksen" suo ja antaa. Hassua että niin monet tekevät näistä ihan luonnollisista jutuista niin suuren numeron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Nainen on onneton "ihan kiva" seksistä. Mies taas tyhjensi kassit häneen, hetken ehti jo innostua mutta taas tää meni näin...

Mies on onneton kun ei saa käyttää naista reikänään, mielellään vielä useana reikänä.

Voi mies parkaa

Miksi? Ei se ole edes "ihan kivaa" jos siitä tulee onnettomaksi.

On se kivaa, sen minuutin mitä sitä kestää. Sitten tulee pettymys kun se nukahtaa sun päälles

No silloin se on huonoa seksiä eikä mitään "ihan kivaa". Ja tästä ei ollut kyse siinä mistä alunperin puhuttiin eli siinä että yhden kirjoittajan mielestä seksin pitää aina olla todella hyvää jotta siihen kannattaa ryhtyä eikä mikään "ihan kivaa" ei riitä. Ja silloin hän tuskin puhui tuosta josta sinä nyt puhut.

No minä olen se, joka kirjoitti "ihan kivasta" ja se ei todellakaan riitä motivaatioksi ryhtyä seksiin. Itselleni tulee esimerkiksi unettomuutta seksistä, jolloin iltaisin valvon monta tuntia sen jälkeen. Päivisin lapset ovat hereillä, ja me olemme töissä. Aamuisin mies ei jaksa herätä tarpeeksi aikaisin, jotta onnistuisi (enkä nyt itsekään, mutta se olisi kuitenkin paras vaihtoehto).

Joten ei, "ihan kiva" ja toisen nautinnosta nauttiminen eivät itselleni riitä. Kyllä sen on oltava todella hyvää ja oma nautinto ja halu kohdillaan.

Minusta kuulostaa että ongelmanne on enemmän ajan puute kuin seksin laatu.

Ei ole. Iltaisin olisi aikaa, ja jos seksi on todella tuntunut hyvältä, ei minua haittaa valvoa omissa ajatuksissani ja fiilistellä sitä tunnetta, kunnes nukahtaa. Mutta jos ei ole oikeasti hyvä fiilis, ei ole kivaa pyöriä kiukkuisena omissa ajatuksissaan, kun toinen nukahtaa hetkessä.

Kuten jo aikaisemmin yritin esittää, ongelmasi on se että sinulle tulee kaikesta muusta paitsi täydellisestä "paha fiilis". Miksi näin on ja koskeeko se vain seksiä vai kaikkea muutakin elämässä.? Jos vain seksiä niin silloin kyse on ajattelumallin ongelmasta jossa ajattelet että seksin pitää olla aina todella hyvää. Eli asetat liian suuria vaatimuksia seksille ja varsinkin sillä että juuri sinä nautit aina seksistä.

Monilla naisilla on se harhakäsitys että kun mies laukeaa niin silloin seksi on miehelle ollut aina hyvää. Mutta voin kertoa että näin ei ole todellakaan. Myös laukeamiseen päättynyt seksi voi olla välillä paljon latteampaa ja toisinaan taas aivan mahtavaa. Mutta ei sitä pidä jäädä murehtimaan koska niitä uusia kertoja tulee kyllä taas.

No ihan yhtä lailla voidaan kysyä, miksi uhraisin toistuvasti yöunia siihen, että mies saa nautintoa? Valvon monta tuntia, seuraava päivä menee sumussa, ei saa tehtyä töitä kunnon teholla jne. Tarvitsen ihan oikeasti todella hyvän fiiliksen, jotta se on sen arvoista. Jos se kokemus on "aivan sama, ihan jees", hommassa ei ole järkeä. Ja on aika paljon siltä toiselta sellaista vaatia.

Siitä se pohjimmiltaan sitten kumpuaa, se huono tunne. Toinen asia minkä uskon siihen vaikuttavan, on tosiaan ne mielihyvähormonit, jotka jäävät puuttumaan. 

Ehkä kompromissi olisi paikallaan? Välillä sinä vaadit että miehen on saatava huono fiilis ja torjut hänet. Ja ehkä silloin tällöin sinä otat puolestasi sitä huonoa fiilistä olemalla seuraavana päivänä väsynyt. Se olisi sun suhteelle ehkä paremmaksi kuin koko ajan torjua mies. Ei sen tarttis olla mikään 50-50 kompromissi, mutta pidän kyllä todella erikoisena, todella huonona mille vain suhteelle, jos sinä et KOSKAAN suostu vain siksi että ärsyttää olla väsynyt seuraavana päivänä. Haluatko olla ton miehen kanssa aina? Jos et niin eroa. Jos haluat niin kannattaa hoitaa suhdetta tai teillä on aika kurjat vuodet edessä.

Kyllä minä suostun. Olen ajat sitten tehnyt itseni kanssa rauhan tästä asiasta ja yritän olla mukana ja saada siitä jotain. Olen myös ajat sitten hyväksynyt, etten saa, muuta kuin sitä väsymystä. Olen tässä vaan yrittänyt tuoda esiin sitä näkökulmaa, että seksin haluamattomuus on monitahoinen asia ja moni parisuhde olisi onnellisempi, jos hyväksyttäisiin se, että hyvä seksi on parisuhteen liima mutta huono tai yhdentekevä ei.

Olen miehen kanssa, koska tässä parisuhteessa on todella paljon hyvää. Seksikin on hyvää sen 2-3 krt kuussa. Ei mikään muu parisuhde poistaisi tätä ongelmaa.

Ymmärrön että tää on teidän arkea ja olet asiaan itse tottunut. Sun tekstit on kuitenkin ulkopuolisen lukemana todella surullisia. Toivon että teille tulee vielä joskus parempi vaihe ja molemmat saatte tyydytystä ja rakkautta, joka tuntuu paremmalta kuin nyt. Tsemppiä jatkoon.

Kiitos. Toivon sitä itsekin, että koittaa vielä sellainen aika elämässä, kun seksin harrastaminen tuntuu mukavalta kaikkina aikoina kuukaudesta. Epäilen, mutta toivon, kyllähän hormonitoiminta iän myötä muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Mieti miltä itsestäsi tuntuisi jos sillä viikolla kun sinä ovuloit, ette harrastaisi ollenkaan seksiä. Tuo sinun toiveesi tarkoittaisi, että miehesi tuntisi niin kolme viikkoa kuukaudesta.

Mietin. Ja varmasti pidemmän päälle se söisi naista. 

Ei tätä asiaa voi kuitenkaan noin kääntää. Tai voi, mutta ei se auta mitään. En minä muutu haluavaksi sillä, että mietin miten kurjaa miehellä potentiaalisesti on tai ei. Halu ei ole mikään kytkin, jonka voi nappaista päälle ja pois.

Kyllä auttaa. Ainakin minua miehenä auttaisi kovasti kestämään kumppanin haluttomuus jos näkisin hänen olevan aidosti pahoillaan siitä kärsimyksestä jota tilanne minulle aiheuttaa. Siis sen sijaan että toinen tuhahtelee ja halveksii minun halujani ja tapeitani. Vaikka mikään ei muuttusi, tuntuisi hyvältä että toinen edes aidosti ymmärtäisi.

No tuo on sinun parisuhteesi ongelma. En minä tuhahtele, vähättele tai halveksi kenenkään tarpeita. 

Toivon kuitenkin myös, ettei minun tarpeilleni tehdä sitä myöskään.

En minä sitä sanonutkaan. Yritin vain kommentoida siihen etteikö olisi väliä että mietitkö sinä miten kurjalta tilanne miehesi kannalta voi tuntua vai et. Kyllä kaikki toisen tunteiden ymmärtäminen on aina hyväksi vaikka siitä ei sen kummempaa muutosta seuraisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Nainen on onneton "ihan kiva" seksistä. Mies taas tyhjensi kassit häneen, hetken ehti jo innostua mutta taas tää meni näin...

Mies on onneton kun ei saa käyttää naista reikänään, mielellään vielä useana reikänä.

Voi mies parkaa

Miksi? Ei se ole edes "ihan kivaa" jos siitä tulee onnettomaksi.

On se kivaa, sen minuutin mitä sitä kestää. Sitten tulee pettymys kun se nukahtaa sun päälles

No silloin se on huonoa seksiä eikä mitään "ihan kivaa". Ja tästä ei ollut kyse siinä mistä alunperin puhuttiin eli siinä että yhden kirjoittajan mielestä seksin pitää aina olla todella hyvää jotta siihen kannattaa ryhtyä eikä mikään "ihan kivaa" ei riitä. Ja silloin hän tuskin puhui tuosta josta sinä nyt puhut.

No minä olen se, joka kirjoitti "ihan kivasta" ja se ei todellakaan riitä motivaatioksi ryhtyä seksiin. Itselleni tulee esimerkiksi unettomuutta seksistä, jolloin iltaisin valvon monta tuntia sen jälkeen. Päivisin lapset ovat hereillä, ja me olemme töissä. Aamuisin mies ei jaksa herätä tarpeeksi aikaisin, jotta onnistuisi (enkä nyt itsekään, mutta se olisi kuitenkin paras vaihtoehto).

Joten ei, "ihan kiva" ja toisen nautinnosta nauttiminen eivät itselleni riitä. Kyllä sen on oltava todella hyvää ja oma nautinto ja halu kohdillaan.

Minusta kuulostaa että ongelmanne on enemmän ajan puute kuin seksin laatu.

Ei ole. Iltaisin olisi aikaa, ja jos seksi on todella tuntunut hyvältä, ei minua haittaa valvoa omissa ajatuksissani ja fiilistellä sitä tunnetta, kunnes nukahtaa. Mutta jos ei ole oikeasti hyvä fiilis, ei ole kivaa pyöriä kiukkuisena omissa ajatuksissaan, kun toinen nukahtaa hetkessä.

Kuten jo aikaisemmin yritin esittää, ongelmasi on se että sinulle tulee kaikesta muusta paitsi täydellisestä "paha fiilis". Miksi näin on ja koskeeko se vain seksiä vai kaikkea muutakin elämässä.? Jos vain seksiä niin silloin kyse on ajattelumallin ongelmasta jossa ajattelet että seksin pitää olla aina todella hyvää. Eli asetat liian suuria vaatimuksia seksille ja varsinkin sillä että juuri sinä nautit aina seksistä.

Monilla naisilla on se harhakäsitys että kun mies laukeaa niin silloin seksi on miehelle ollut aina hyvää. Mutta voin kertoa että näin ei ole todellakaan. Myös laukeamiseen päättynyt seksi voi olla välillä paljon latteampaa ja toisinaan taas aivan mahtavaa. Mutta ei sitä pidä jäädä murehtimaan koska niitä uusia kertoja tulee kyllä taas.

No ihan yhtä lailla voidaan kysyä, miksi uhraisin toistuvasti yöunia siihen, että mies saa nautintoa? Valvon monta tuntia, seuraava päivä menee sumussa, ei saa tehtyä töitä kunnon teholla jne. Tarvitsen ihan oikeasti todella hyvän fiiliksen, jotta se on sen arvoista. Jos se kokemus on "aivan sama, ihan jees", hommassa ei ole järkeä. Ja on aika paljon siltä toiselta sellaista vaatia.

Siitä se pohjimmiltaan sitten kumpuaa, se huono tunne. Toinen asia minkä uskon siihen vaikuttavan, on tosiaan ne mielihyvähormonit, jotka jäävät puuttumaan. 

Ehkä kompromissi olisi paikallaan? Välillä sinä vaadit että miehen on saatava huono fiilis ja torjut hänet. Ja ehkä silloin tällöin sinä otat puolestasi sitä huonoa fiilistä olemalla seuraavana päivänä väsynyt. Se olisi sun suhteelle ehkä paremmaksi kuin koko ajan torjua mies. Ei sen tarttis olla mikään 50-50 kompromissi, mutta pidän kyllä todella erikoisena, todella huonona mille vain suhteelle, jos sinä et KOSKAAN suostu vain siksi että ärsyttää olla väsynyt seuraavana päivänä. Haluatko olla ton miehen kanssa aina? Jos et niin eroa. Jos haluat niin kannattaa hoitaa suhdetta tai teillä on aika kurjat vuodet edessä.

Kyllä minä suostun. Olen ajat sitten tehnyt itseni kanssa rauhan tästä asiasta ja yritän olla mukana ja saada siitä jotain. Olen myös ajat sitten hyväksynyt, etten saa, muuta kuin sitä väsymystä. Olen tässä vaan yrittänyt tuoda esiin sitä näkökulmaa, että seksin haluamattomuus on monitahoinen asia ja moni parisuhde olisi onnellisempi, jos hyväksyttäisiin se, että hyvä seksi on parisuhteen liima mutta huono tai yhdentekevä ei.

Olen miehen kanssa, koska tässä parisuhteessa on todella paljon hyvää. Seksikin on hyvää sen 2-3 krt kuussa. Ei mikään muu parisuhde poistaisi tätä ongelmaa.

Vielä tulee mieleen kysyä, miten suhtautuisit sellaiseen kompromissiin, että olisit miehellesi läsnä hänen masturboidessaan (esim. silittelisit tai halaisit) tai esimerkiksi tyydyttäisit häntä käsin?

Tekisikö se sinulle likaisen ja inhottavan olon vai olisiko sellainen sinun mielestäsi siedettävää?

Kysyn uteliaisuudesta, koska tätä ehdotettiin yllä.

No tämä menee jo aika detaljitasolle meidän seksielämästä. Sanotaan nyt näin, että en minä lähtökohtaisesti ajatusta inhoa, kenties vähän ihmettelisin miksi mieheni tuollaista haluaisi (eikä pidä käsittää taas väärin, jos joku haluaa niin fine).

No tämä kuulostaa mielestäni ratkaisulta.

Kuten yllä useassa kommentissa kerrottiin, iso osa ongelmaa halukkaamman osapuolen kohdalla on se, että haluttomampi osapuoli ei halua kohdata toisen osapuolen halukkuutta. Tai ainakin monessa tilanteessa halukkaampi helposti tulkitsee asian näin.

Monta pattitilannetta voisi ratkaista tuollainen kompromissi, jossa haluttomampi vetää selkeästi rajan siihen, mihin on (sillä hetkellä) halukas: eli "kiitos, en halua kanssasi yhdyntää, mutta jos haluat, voin olla mukana, kun masturboit tai olen valmis hyväilemään sinua kädellä".

Tällainen kompromissi on haluttomalle varmasti iso myönnytys, mutta toisaalta halukkaammalle se voisi tehdä selväksi sen, että toinen osapuoli ei mitätöi hänen tuntemaansa seksuaalista halua, vaan osaa kohdata sen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehen asia motivoi noin paljon? Miksi miehet ei ole koskaan painottamassa miten miehen kuuluu tehdä kotitöitä? Aina miehen pitää saada sitä ja tätä. Naisille aina sanotaan miten on heidän oma vastuu saada orgasmi ja miten on naisen oma vika kun mies laiskottelee. Mies se vaan saa kaiken.

Miehet ei koskaan vaihda nimiään. He eivät koskaan tee mitään uhrauksia suhteen tai liiton eteen. Mitäpä jos miehet kestäisi uhraukset? Naisetkin satuttavat itseään, luopuvat nimestään, abortoivat tytön käskystä. Miesten pitäisi aina saada kaikki, niinkö? Jos itse laiminlyö naisia ja tyttöjä, on ihan turha pyydellä mitään nautintoa. Katse peiliin.

Miksi miehet eivät koskaan aloita itsestään? Hehän painostavat, alentavat naisen bottom roolia seksissä. Sitten ihmettelevät kun mieli ei tee. Mies ei koskaan voi käyttää kondomia, vaan pistävät naisen tekemään senkin.

Kas, sukunimihullukin aktivoitui. Johan oli aikakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puffi kirjoitti:

Miksi eriparisia seksihaluja yritetään aina saada kohtaamaan "korjaamalla" se vähemmän haluava osapuoli? Parempi suhde on automaationa aina se, jossa on enemmän seksiä. Miten olisi, että innokkaammalle löydettäisiin jotain ratkaisua, jonka avulla viihtyä suhteessa?

Tämä.

Eli innokkaammalle pitäisi löytyä helpotusta jostakin seuraavista asioista:

a) sooloseksistä; b) avoimesta suhteesta tai c) "jarrusta".

Nämähän ilmeisesti ovat ne vaihtoehdot? Jokaisessa näistä on omat ongelmansa.

Sooloseksi on tietenkin hyvä vaihtoehto aina. Vai onko? Tosin tähänkin saattaa liittyä ongelmia: toinen osapuoli voi haluttomuudestaan huolimatta tuntea inhoa tietäessään, että toinen harrastaa sooloseksiä (johon saattaa liittyä myös pornografiaa ja erilaisia välineitä). Sooloseksin harrastamisessa on myös riski, että se etäännyttää puolisoita toisistaan - jos halukkaampi pystyy uppoutumaan liikaa sooloseksiin, saattaa käydä niin, että hän ei enää haluakaan seksiä silloin kuin vähemmän haluava olisi siihen valmis.

Avoin suhde on myös erittäin ongelmallinen. Siihen liittyviä lukuisia riskejä kannattaa tuskin edes toistaa.

Kolmaskin vaihtoehto on ongelmallinen, eli halukkaamman osapuolen halujen patoaminen jonkinlaisen "jarrun" avulla. Seksuaalisuuden patoamiseen - joko medikaalisin tai esim. korviketoiminnan kautta - on aina riskialtista. Tässä iso vaara on se, että halujen aktiiviseen patoamiseen ryhtyminen tuottaa sen, että halut katoavat kokonaan. Toinen merkittävä riski on se, että väkisin padotut halut kadottavat myös rakkauden parisuhteen toiseen osapuoleen, ja tuovat tilalle vihan ja katkeruuden, päihteiden käytön ja pahimmassa tapauksessa mielenterveysongelmat ja väkivallan. Käsittääkseni medikaaliseen seksuaalisen halukkuuden vähentämiseen ei ole tässä maassa juuri edes laillisia mahdollisuuksia.

No kai sitä nyt muitakin vaihtoehtoja on. Esim. se että haluton osapuoli vaikka katselee kun halukas masturboi mutta ei tarvitse itse tehdä mitään. Vaaraja toki että alkaa itsekin tehdä mieli :D. Tai penetraation sijaan käytetään vain kättä. Jne.

Sori mutta siinäpä mielikuva: toinen runkkaa sohvalla ja toinen - jotka koko asia ällöttää tai ei kiinnosta pätkääkään - katselee vierestä. Samalla voi varmaan keitellä perunoita tai leikata varpaankynsiä kun odottelee sitä huipennusta?

En kyllä itse tulisi varmaan koskaan, jos istuisin muna kädessä sohvalla ja vaimo hurraisi vieressä, että tule nyt jo, että päästään syömään :D

M39

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puffi kirjoitti:

Miksi eriparisia seksihaluja yritetään aina saada kohtaamaan "korjaamalla" se vähemmän haluava osapuoli? Parempi suhde on automaationa aina se, jossa on enemmän seksiä. Miten olisi, että innokkaammalle löydettäisiin jotain ratkaisua, jonka avulla viihtyä suhteessa?

Tämä.

Eli innokkaammalle pitäisi löytyä helpotusta jostakin seuraavista asioista:

a) sooloseksistä; b) avoimesta suhteesta tai c) "jarrusta".

Nämähän ilmeisesti ovat ne vaihtoehdot? Jokaisessa näistä on omat ongelmansa.

Sooloseksi on tietenkin hyvä vaihtoehto aina. Vai onko? Tosin tähänkin saattaa liittyä ongelmia: toinen osapuoli voi haluttomuudestaan huolimatta tuntea inhoa tietäessään, että toinen harrastaa sooloseksiä (johon saattaa liittyä myös pornografiaa ja erilaisia välineitä). Sooloseksin harrastamisessa on myös riski, että se etäännyttää puolisoita toisistaan - jos halukkaampi pystyy uppoutumaan liikaa sooloseksiin, saattaa käydä niin, että hän ei enää haluakaan seksiä silloin kuin vähemmän haluava olisi siihen valmis.

Avoin suhde on myös erittäin ongelmallinen. Siihen liittyviä lukuisia riskejä kannattaa tuskin edes toistaa.

Kolmaskin vaihtoehto on ongelmallinen, eli halukkaamman osapuolen halujen patoaminen jonkinlaisen "jarrun" avulla. Seksuaalisuuden patoamiseen - joko medikaalisin tai esim. korviketoiminnan kautta - on aina riskialtista. Tässä iso vaara on se, että halujen aktiiviseen patoamiseen ryhtyminen tuottaa sen, että halut katoavat kokonaan. Toinen merkittävä riski on se, että väkisin padotut halut kadottavat myös rakkauden parisuhteen toiseen osapuoleen, ja tuovat tilalle vihan ja katkeruuden, päihteiden käytön ja pahimmassa tapauksessa mielenterveysongelmat ja väkivallan. Käsittääkseni medikaaliseen seksuaalisen halukkuuden vähentämiseen ei ole tässä maassa juuri edes laillisia mahdollisuuksia.

No kai sitä nyt muitakin vaihtoehtoja on. Esim. se että haluton osapuoli vaikka katselee kun halukas masturboi mutta ei tarvitse itse tehdä mitään. Vaaraja toki että alkaa itsekin tehdä mieli :D. Tai penetraation sijaan käytetään vain kättä. Jne.

No se käden käyttö olisikin jo seksiä ja siihenhän ei haluton yleensä suostu. Muutenhan se seksi puute ei enemmän haluavalle varmaan ongelma olsikaan. Toki varmaan pelkkä käsi käy pidemmän päälle puuduttavaksi.

Ja monelle haluttomalle on ongelma jo se, että toinen masturboi. Niin tuskin sitä on valmis katselemaan, jos pelkkä ajatuskin siitä saa jo loukkaantumaan.

Joo no meillä on näitä vaihtoehtoja harrastettu että toinen osallistuu edes vähän silloin kun ei itse huvita, kyllähän se yhteistyötä vaatii eikä siitä mitään tuu jos toinen ei hyväksy ja tuhahtelee. Pakko myöntää että itsekin silloin tällöin olen tuohon tuhahteluun sortunut ja ainakin minulla se on aina sellainen suojautumiskeino. Johonkin pelkoon se perustuu. Pitäisi saada tuhahtelijalle turvallinen olo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puffi kirjoitti:

Miksi eriparisia seksihaluja yritetään aina saada kohtaamaan "korjaamalla" se vähemmän haluava osapuoli? Parempi suhde on automaationa aina se, jossa on enemmän seksiä. Miten olisi, että innokkaammalle löydettäisiin jotain ratkaisua, jonka avulla viihtyä suhteessa?

Tämä.

Eli innokkaammalle pitäisi löytyä helpotusta jostakin seuraavista asioista:

a) sooloseksistä; b) avoimesta suhteesta tai c) "jarrusta".

Nämähän ilmeisesti ovat ne vaihtoehdot? Jokaisessa näistä on omat ongelmansa.

Sooloseksi on tietenkin hyvä vaihtoehto aina. Vai onko? Tosin tähänkin saattaa liittyä ongelmia: toinen osapuoli voi haluttomuudestaan huolimatta tuntea inhoa tietäessään, että toinen harrastaa sooloseksiä (johon saattaa liittyä myös pornografiaa ja erilaisia välineitä). Sooloseksin harrastamisessa on myös riski, että se etäännyttää puolisoita toisistaan - jos halukkaampi pystyy uppoutumaan liikaa sooloseksiin, saattaa käydä niin, että hän ei enää haluakaan seksiä silloin kuin vähemmän haluava olisi siihen valmis.

Avoin suhde on myös erittäin ongelmallinen. Siihen liittyviä lukuisia riskejä kannattaa tuskin edes toistaa.

Kolmaskin vaihtoehto on ongelmallinen, eli halukkaamman osapuolen halujen patoaminen jonkinlaisen "jarrun" avulla. Seksuaalisuuden patoamiseen - joko medikaalisin tai esim. korviketoiminnan kautta - on aina riskialtista. Tässä iso vaara on se, että halujen aktiiviseen patoamiseen ryhtyminen tuottaa sen, että halut katoavat kokonaan. Toinen merkittävä riski on se, että väkisin padotut halut kadottavat myös rakkauden parisuhteen toiseen osapuoleen, ja tuovat tilalle vihan ja katkeruuden, päihteiden käytön ja pahimmassa tapauksessa mielenterveysongelmat ja väkivallan. Käsittääkseni medikaaliseen seksuaalisen halukkuuden vähentämiseen ei ole tässä maassa juuri edes laillisia mahdollisuuksia.

No kai sitä nyt muitakin vaihtoehtoja on. Esim. se että haluton osapuoli vaikka katselee kun halukas masturboi mutta ei tarvitse itse tehdä mitään. Vaaraja toki että alkaa itsekin tehdä mieli :D. Tai penetraation sijaan käytetään vain kättä. Jne.

Sori mutta siinäpä mielikuva: toinen runkkaa sohvalla ja toinen - jotka koko asia ällöttää tai ei kiinnosta pätkääkään - katselee vierestä. Samalla voi varmaan keitellä perunoita tai leikata varpaankynsiä kun odottelee sitä huipennusta?

En kyllä itse tulisi varmaan koskaan, jos istuisin muna kädessä sohvalla ja vaimo hurraisi vieressä, että tule nyt jo, että päästään syömään :D

M39

Koeta löytää parempi mielikuva. Meillä maataan sunnuntaiaamuna vierekkäin sängyssä ja minä puoliksi torkkuen pidän palleista kiinni ja vähän kynsillä puristelen samalla kun mies runkkaa. Lopuksi suukko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Vaihtoehdot ovat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onneton siinä hetkessä, mutta saa suuremmalla todennäköisyydellä isossa mittakaavassa enemmän sellaista seksiä, joka tekee kummatkin onnelliseksi.

Että mikä sitten lopulta on parempi tai huonompi. Ja sanotaan nyt selvennökseksi, että meidän seksitahtimme on kuitenkin useita kertoja kuukaudessa, ei mitään joka toinen vuosi ehkä.

Entä jos vaihtoehdot ovat seuraavat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onnellinen niinä 1-2 päivänä kuukaudesta, jolloin saa seksiä, mutta on 28-30 päivää kuukaudesta surullinen ja vihainen, koska tietää, että seksi vaimon kanssa on ihanaa, mutta siihen ei ole mahdollisuuksia.

Jos olisin tämän parisuhteen miesosapuoli, vaihtoehtoni olisi:

3. lopettaisin seksin vaimoni kanssa kokonaan, koska se tekisi minut entistä surullisemmaksi ja vihaisemmaksi; ja

3a harrastaisin riittävän usein tyydyttävää sooloseksiä katsellen nettipornoa ja käyttäen apuvälineitä; tai

3b jonkin ajan kuluttua eroaisin vaimostani ja etsisin itselleni seksuaalisesti paremmin yhteensopivan puolison, jotta voisin olla aidosti onnellinen

Kyllä, valinnoilla on seurauksia. 

Silti seksi on sellainen asia, että mikä tahansa kiukuttelu tai painostaminen, mikä siihen liitetään, tappaa aivan varmasti niitä haluja. Vain halun ruokkiminen voi synnyttää halukkuutta. 

Lähtökohtaisesti jokainen on tottakai vapaa lähtemään, jos asia muodostuu liian isoksi kuiluksi parisuhteessa. Silläkin valinnalla on taas omat seurauksensa.

Uskallan kuitenkin väittää, että jos haluaminen olisi puhtaasti valinta, useimmat valitsisivat haluamisen.

Jos olet haluton niin ei ole kumppanin harteilla saada sinut halukkaaksi. Sinun pitää itse nähdä sitä vaivaa, herätellä itse himojasi, tai edes yrittää. Jos kumppani tulee ehdottamaan seksiä, suutelee, hieroo, kertoo haluistaan, niin on aika törkeää vain sanoa "no ei nyt, emmä jaksa". Pitäisi kertoa sitten selvästi miten tilanne voisi edetä seksiin. "Minua ei nyt haluta, mutta ehkä jos nuolet niin lähtisin käyntiin" ois aika selkeä.

Mä tiedän että toi kuulostaa haluttomasta pahalta. Mutta se halujen kohtaamattomuus on ISO ongelma, ei sellainen jonka voi vain sivuuttaa sanomalla "ei hotsita, moro" ja ajatella että ongelma on sillä haluajalla. Että vastuu on 100% sillä toisella, jonka pitää vain hillitä halunsa ja siinä se, piiruakaan ei periksi anneta. Ja että jos suhde sitten romuttuu niim sekin on vissiin sen haluajan syy? Kun hänelle ei riittänyt muuten ah niin ihku suhde ja perhe-elämä.

Molempien pitää nähdä vaivaa, molempien. Seksiterapeutille voisi varata aikaa ja se haluton voisi käydä esim labroissa ja lääkärillä ja yrittää aktiivisesti herättää ne halut, tehdä kaikkensa asian eteen.

Miksi tämä on aina jokotai?

Aika moni vähemmän halukaskin haluaa kuitenkin aika ajoin (jos nyt oikeasti seksiä on vain pari kertaa vuodessa tai harvemmin, ymmärrän että kyseessä on iso ongelma silloin, kun päätös ei ole yhteinen), eikä jätä kumppaniaan täysin vaille seksiä. Mutta se asetelma, että kumppani ei olisi hyväksytty, rakastettu jne, jos seksiä ei ole tiettyä määrää per viikko tms on jotenkin kummallinen. Tai ettei saisi torjua aloitteita ilman että on joku "oikea" syy.

Parisuhteessa tulee antaa tilaa kummallekin.

Pariterapiaa sinänsä kannatan lämpimästi, jos seksikertojen laatu, määrä, whatever muodostuu isoksi ongelmaksi. Lääkäristä harvemmin iloa on, halukkuutta lisääviä lääkkeitä kun ei ole (halukkuutta voivat luonnollisesti jotkut lääkkeet vähentää, mutta jos niitä on pakko käyttää, minkäs teet).

Mikä siinä on kummallista, että torjuttu ei tunne itseään hyväksytyksi tai rakastetuksi? Etsi joku ketju, jossa naiset avautuvat siitä kun mies ei halua seksiä. Aika moni heistä valittaa, miten se saa heidät tuntemaan rumiksi, ei-naiselliseksi ja ei-rakastetuksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puffi kirjoitti:

Miksi eriparisia seksihaluja yritetään aina saada kohtaamaan "korjaamalla" se vähemmän haluava osapuoli? Parempi suhde on automaationa aina se, jossa on enemmän seksiä. Miten olisi, että innokkaammalle löydettäisiin jotain ratkaisua, jonka avulla viihtyä suhteessa?

Tämä.

Eli innokkaammalle pitäisi löytyä helpotusta jostakin seuraavista asioista:

a) sooloseksistä; b) avoimesta suhteesta tai c) "jarrusta".

Nämähän ilmeisesti ovat ne vaihtoehdot? Jokaisessa näistä on omat ongelmansa.

Sooloseksi on tietenkin hyvä vaihtoehto aina. Vai onko? Tosin tähänkin saattaa liittyä ongelmia: toinen osapuoli voi haluttomuudestaan huolimatta tuntea inhoa tietäessään, että toinen harrastaa sooloseksiä (johon saattaa liittyä myös pornografiaa ja erilaisia välineitä). Sooloseksin harrastamisessa on myös riski, että se etäännyttää puolisoita toisistaan - jos halukkaampi pystyy uppoutumaan liikaa sooloseksiin, saattaa käydä niin, että hän ei enää haluakaan seksiä silloin kuin vähemmän haluava olisi siihen valmis.

Avoin suhde on myös erittäin ongelmallinen. Siihen liittyviä lukuisia riskejä kannattaa tuskin edes toistaa.

Kolmaskin vaihtoehto on ongelmallinen, eli halukkaamman osapuolen halujen patoaminen jonkinlaisen "jarrun" avulla. Seksuaalisuuden patoamiseen - joko medikaalisin tai esim. korviketoiminnan kautta - on aina riskialtista. Tässä iso vaara on se, että halujen aktiiviseen patoamiseen ryhtyminen tuottaa sen, että halut katoavat kokonaan. Toinen merkittävä riski on se, että väkisin padotut halut kadottavat myös rakkauden parisuhteen toiseen osapuoleen, ja tuovat tilalle vihan ja katkeruuden, päihteiden käytön ja pahimmassa tapauksessa mielenterveysongelmat ja väkivallan. Käsittääkseni medikaaliseen seksuaalisen halukkuuden vähentämiseen ei ole tässä maassa juuri edes laillisia mahdollisuuksia.

No kai sitä nyt muitakin vaihtoehtoja on. Esim. se että haluton osapuoli vaikka katselee kun halukas masturboi mutta ei tarvitse itse tehdä mitään. Vaaraja toki että alkaa itsekin tehdä mieli :D. Tai penetraation sijaan käytetään vain kättä. Jne.

Sori mutta siinäpä mielikuva: toinen runkkaa sohvalla ja toinen - jotka koko asia ällöttää tai ei kiinnosta pätkääkään - katselee vierestä. Samalla voi varmaan keitellä perunoita tai leikata varpaankynsiä kun odottelee sitä huipennusta?

En kyllä itse tulisi varmaan koskaan, jos istuisin muna kädessä sohvalla ja vaimo hurraisi vieressä, että tule nyt jo, että päästään syömään :D

M39

Tuskin kukaan nyt keittelisi perunoita tai leikkaisi varpaankynsiä.

Väitätkö, ettei tuntuisi mukavalta, jos vaimosi esimerkiksi silittelisi hartioitasi, halailisi tai vaikka olisi vähissä vaatteissa selkääsi vasten painautuneena samalla, kun hoitelisit itsesi? Olisi kai tämä parempi vaihtoehto esimerkiksi kerran viikossa kuin jatkuva vessassa hanskaan hakkaaminen?

Tottumiskysymyshän tämäkin olisi, ja monissa parisuhdeterapiaharjoituksissa tehdään vähän tämänkaltaisia juttuja. Uskoisin, että sinullakin nalli palaisi ja olisi mukavaa, kunhan muutaman kerran harjoittelisit tällaista tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Mieti miltä itsestäsi tuntuisi jos sillä viikolla kun sinä ovuloit, ette harrastaisi ollenkaan seksiä. Tuo sinun toiveesi tarkoittaisi, että miehesi tuntisi niin kolme viikkoa kuukaudesta.

Mietin. Ja varmasti pidemmän päälle se söisi naista. 

Ei tätä asiaa voi kuitenkaan noin kääntää. Tai voi, mutta ei se auta mitään. En minä muutu haluavaksi sillä, että mietin miten kurjaa miehellä potentiaalisesti on tai ei. Halu ei ole mikään kytkin, jonka voi nappaista päälle ja pois.

Nimenomaan, kun ei niitä haluja voi noin vaan sammuttaakaan. Siksi sellaisen ratkaisun pohtiminen, että mies tyytyisi siihen, että seksiä harrastetaan vain kuin sinä haluat, on ihan yhtä hedelmätön kuin ratkaisumalli, jossa seksiä harrastetaan aina kun miehesi sitä haluaisi.

Usein se, että ajattelee asiaa hetken ihan vain toisen näkökulmasta auttaa avaamaan omia silmiä. Ja monesti jo se, että toinen kertoo ymmärtävänsä miten ikävä tilanne toiselle on, auttaa toisen mielialaa. Sen jälkeen voi olla paljon helpompi lähteä etsimään niitä ratkaisuja ongelmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ne pihtaa kokonaan tuon kaksi viikkoa niin seksi on varmasti hyvää sitten kun sitä saa. Aika pakkopullaksi menee jos on pakko joka ilta tai joka toinen ilta paneskella.

Aika kuivaksi menee, jos on pakko laskea kalenterista kaksi viikkoa ennen kuin voi uudestaan ehdotella.

Yhden naisen kanssa se oli viikko kuukaudesta halukasta ja kolme viikkoa rutikuivaa. Se oli lopulta niin ärsyttävää että ainoa ratkaisu oli ero. Joskus erittäin harvoin kuivien viikkojen aikana teki jotain käsillään. Kerran kun asiasta käytiin aika kiivasta keskustelua kertoi että häntä suorastaan ällöttää silloin ajatuskin seksistä. Sit se yksi viikko niin ihan himona.

Aika kauan minä yritin ymmärtää. En vain lopulta pystynyt. Kolme viikkoa joka kuukausi on suurin osa ajasta. Ei se auta että viikon saa ihan mitä keksii haluta. En vain kestänyt niitä pitkiä toistuvia kuivia aikoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ne pihtaa kokonaan tuon kaksi viikkoa niin seksi on varmasti hyvää sitten kun sitä saa. Aika pakkopullaksi menee jos on pakko joka ilta tai joka toinen ilta paneskella.

Aika kuivaksi menee, jos on pakko laskea kalenterista kaksi viikkoa ennen kuin voi uudestaan ehdotella.

Yhden naisen kanssa se oli viikko kuukaudesta halukasta ja kolme viikkoa rutikuivaa. Se oli lopulta niin ärsyttävää että ainoa ratkaisu oli ero. Joskus erittäin harvoin kuivien viikkojen aikana teki jotain käsillään. Kerran kun asiasta käytiin aika kiivasta keskustelua kertoi että häntä suorastaan ällöttää silloin ajatuskin seksistä. Sit se yksi viikko niin ihan himona.

Aika kauan minä yritin ymmärtää. En vain lopulta pystynyt. Kolme viikkoa joka kuukausi on suurin osa ajasta. Ei se auta että viikon saa ihan mitä keksii haluta. En vain kestänyt niitä pitkiä toistuvia kuivia aikoja.

Tämä olisi se pahin mahdollinen tilanne.

Helpompaa olisi varmasti sellainenkin, jos puoliso olisi "tasaisen" haluton. 

Sen sijaan se, että esim. yhden viikon aikana kuukaudesta seksiä tekee toisella mieli päivittäin, ja muulloin ei lainkaan, olisi kaikkein rasittavinta parisuhteen kannalta, yhtä helvettiä.

Juuri tällaisissa tilanteissa tarvittaisiin kompromissia, eli "kuivina aikoina" myötämielistä suhtautumista siihen, että toisen seksihalut ovat ennallaan, ja voisi hyväillä käsin esimerkiksi kerran viikossa.

Olisin kyllä itsekin lähtenyt tuollaisesta liitosta.