IS: Joonaksella on seksiä puolisonsa kanssa kaksi kertaa kuukaudessa – ”hyvällä tuurilla”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on yllättävää, miten paljon vihaa näiden haluttomien kirjoituksissa on kumppania kohtaan. Ihmettelen, miksi näissä suhteissa edes halutaan roikkua. Mutta ketju valaisee sitä miksi lupaa muualta hakemiseen ei heru - pihtaaminen nähdään oikeutettuna rangaistuksena sille oksettavalle kumppanille. Eihän se nyt vetele, että tarpeet tulisi tyydytettyä muualla, silloinhan rangaistus menettää merkityksensä. Kostetaan sitä, että ollaan itse onnettomia suhteessa eikä uskalleta lähteä. Ehkä toivotaan, että se kumppani kyllästyy ja lähtee itse? Ei tämä toki kaikkien haluttomien kommentteja koske, mutta yllättävän monessa pohjasävy on tyyliä "hyi yök ällö kumppani, painuisi jo hittoon haluineen päivineen".

Ei se viha itsestään synny. Yleensä toinen osapuoli painostaa seksiin ja jossain vaiheessa siitä saa tarpeeksi.

Ja taas palataan asian alkulähteille eli tällaisten ihmisten ei pitäisi pariutua ylipäänsäkään. Jossain vaiheessa on jätetty jotain kertomatta, koska se ns. "painostava" ällöttävä osapuoli tuskin olisi siinä suhteessa, jos olisi tiennyt, että munan laittaminen pimppeliin ei olekaan sille toiselle niin kivaa kuin on annettu ymmärtää.

Olisi se kivaa jos mies osaisi hommansa, mutta kun se on liikaa vaadittu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Nainen on onneton "ihan kiva" seksistä. Mies taas tyhjensi kassit häneen, hetken ehti jo innostua mutta taas tää meni näin...

Mies on onneton kun ei saa käyttää naista reikänään, mielellään vielä useana reikänä.

Voi mies parkaa

Miksi? Ei se ole edes "ihan kivaa" jos siitä tulee onnettomaksi.

On se kivaa, sen minuutin mitä sitä kestää. Sitten tulee pettymys kun se nukahtaa sun päälles

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Nainen on onneton "ihan kiva" seksistä. Mies taas tyhjensi kassit häneen, hetken ehti jo innostua mutta taas tää meni näin...

Mies on onneton kun ei saa käyttää naista reikänään, mielellään vielä useana reikänä.

Voi mies parkaa

Miksi? Ei se ole edes "ihan kivaa" jos siitä tulee onnettomaksi.

On se kivaa, sen minuutin mitä sitä kestää. Sitten tulee pettymys kun se nukahtaa sun päälles

No silloin se on huonoa seksiä eikä mitään "ihan kivaa". Ja tästä ei ollut kyse siinä mistä alunperin puhuttiin eli siinä että yhden kirjoittajan mielestä seksin pitää aina olla todella hyvää jotta siihen kannattaa ryhtyä eikä mikään "ihan kivaa" ei riitä. Ja silloin hän tuskin puhui tuosta josta sinä nyt puhut.

Kyllä se vaan monesti näin on. Alku aikojen huumassa pelehdehtiin 3 kertaa päivässä, kunnes muutettiin saman katon alle. Itse hinguin melkein päivittäin, ehkö kerran viikossa onnistui. Toisessa suhteessa itse annoin aika lailla aina, vaikkei olisi tehnyt mielikään. Mies taas teki hyvin selväksi että kun ei kiinnostanut niin ei kiinnostanut, eli mitään oli turha odottaa silloin. Vasta vanhempana ymmärrän, että munkaan ei tarvitse antaa jos ei haluta. Seksin pitää olla mukavaa molemmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ongelma siinä on jos molemmat haluavat olla ilman?

Ei se tee suhteesta silti mitään kaverisuhdetta! Kyllä minulla on kaverit erikseen ja mies erikseen ja suhde mieheni kanssa on "perhesuhde" jossa tehdään asioita perheen eteen ja perheen puolesta vaikka viimeiseen hengenvetoon. Tätä en tee yhdenkään kaverin kanssa!

Ei kukaan voi sivusta huudella, että kyllä teillä on vain kämppissuhde, ei todellakaan ole!

Viimeiseen hengenvetoon, kunhan siihen ei liity seksi mitenkään

Pikkuhiljaa kannattaisi hyväksyä se, että ihmiset toteuttavat seksuaalisuuttaan tai ovat toteuttamatta sitä eri tavalla kuin sinä. Jotkut kokee seksissä kolmannenasteen yhteyden ja toisille se on vaan limakalvojen hinksutusta yhteen, eikä edes erityisen miellyttävällä tavalla. Kaikki yhtä luonnollinen olotila. Kysymys on siitä että tuntee ja hyväksyy itsensä. Toki olisi suotavaa että pariskunnat ovat viritetyt suunnilleen samalle aallonpituudelle tässä asiassa. Ettei tarvitse pimpanpuutteesta rutista. On biologinen fakta, että miehet haluavat seksiä enemmän ja kokevat saavansa sitä aina liian vähän. Naiset taas joutuvat harrastamaan seksiä enemmän kuin haluaisivat. Tämä ero johtuu erilaisista testosteronitasoista miehillä ja naisilla. En ymmärrä miksei miehet vaan voi vetää käteen tai hankkia fleshlightin. Lisäksi miehet näyttävät uhriutuvan seksin vähyydestä tunnistamatta ollenkaan omaa osuuttaan parisuhteen dynamiikkaan. Naiset usein haluaisivat muuta läheisyyttä enemmän. Miehet ja väestöliitto keskittyvät pyörimään yhdyntöjen ympärillä.

Väestöliitto finsex https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/sek…

Taas vedettiin mutkat suoriksi.

Kuinka usein täytyy vääntää rautalangasta, että ihmisten seksuaalisuus on mitä suurimmassa määrin yksilö- ja kulttuurisidonnaista?

Entä jos nainen haluaa enemmän yhdyntöjä kuin mies? Onko hän silloin luonnonoikku vai onko kyseessä vain parisuhteen poikkeustila, joka selitetään puhki jollakin hormonitasojen vaihtelulla?

Entä jos mies haluaa vähän tai ei ollenkaan seksiä? Onko hän tilastollinen poikkeama? 

Ja miksi pelkkiin testosteronitasoihin vedotaan keskusteltaessa seksuaalisuudesta? Naisten testosteronitasojen viitearvo on 0.4-2 nmol/l ja miesten viitearvo 10-38 nmol/l. Voiko tästä siis päätellä, että naisten seksihalu on keskimäärin enintään 1/5 miesten seksihaluista?

Ja miten pitäisi tulkita Väestöliiton tutkimustulokset mieluisista ja toteutuneista yhdyntämääristä, jotka kertovat NAISTEN osalta sen, että joka ikäryhmässä mieluinen yhdyntämäärä on aina ilmoitettu suuremmaksi kuin toteutunut yhdyntämäärä (eli joka ikäryhmässä naiset raportoivat toivovansa seksiä ENEMMÄN kuin saavat)?

Ovatko siis Väestöliiton kyselyihin vastanneet kaikki valehtelijoita?

Väestöliiton tutkimuksessa suurin osa naisten toivomasta yhdyntämääristä oli pienempi kuin mitä joutuvat harrastamaan. Miehillä yleensä toisinpäin. Eli miehet yleensä aina olisivat halukkaita enempään ja naiset painostetaan harrastamaan enemmän kuin on kiinostusta.

Mielenkiintoista ,että et edes ymmärrä näkemääsi dataa.

Voi hyvänen aika. Itse et ymmärrä.

Tässä on taulukko mieluisimmasta ja toteutuneesta yhdyntämääristä:

https://www.vaestoliitto.fi/@Bin/5340920/Mieluisin_ja_toteutunut_yhdynt…

Jos osaat katsoa, näet, että naiset jokaisessa ikäryhmässä ilmoittavat mieluisimman yhdyntämäärän kuukaudessa suuremmaksi kuin mitä on toteutunut.

Huomaatko, että tässä puhutaan juuri "mieluisimmasta" ja "toteutuneesta" yhdyntämäärästä?

Naiset raportoivat seksuaalisen halunsa matalammaksi kuin miehet, se on totta, mutta tässä oli kyse mieluisimmasta yhdyntämäärästä, ts. siitä määrästä yhdyntöjä, joita naiset toivoivat kuukausittain.

"Seksuaalinen halu ja mieluinen yhdyntämäärä tarkoittavat monille samoja asioita. Kun verrataan kuinka usein ihmiset olivat kertoneet tuntevansa seksuaalista halua ja mikä olisi heidän mieluisin yhdyntämääränsä, niin suunnilleen joka toinen mies ja nainen raportoivat nämä määrät yhtä suurina. Seksuaalisen halun esiintyvyys rinnastui siten mieluisaksi koettuun yhdyntämäärään. Miehillä nämä halun tyypit poikkesivat toisistaan useammin kuin naisilla. Melkein puolet miehistä toivoi yhdyntöjä harvemmin kuin he kertoivat tuntevansa seksuaalista halua. Naisilla vastaava osuus oli vain viidesosa."

"Useimmat ihmiset olivat tunteneet seksuaalista halua useammin kuin heillä oli ollut yhdyntöjä. Miehistä 83 prosentilla ja naisista 61 prosentilla oli ollut tämä tilanne". 

Vierailija kirjoitti:

Minusta on yllättävää, miten paljon vihaa näiden haluttomien kirjoituksissa on kumppania kohtaan. Ihmettelen, miksi näissä suhteissa edes halutaan roikkua. Mutta ketju valaisee sitä miksi lupaa muualta hakemiseen ei heru - pihtaaminen nähdään oikeutettuna rangaistuksena sille oksettavalle kumppanille. Eihän se nyt vetele, että tarpeet tulisi tyydytettyä muualla, silloinhan rangaistus menettää merkityksensä. Kostetaan sitä, että ollaan itse onnettomia suhteessa eikä uskalleta lähteä. Ehkä toivotaan, että se kumppani kyllästyy ja lähtee itse? Ei tämä toki kaikkien haluttomien kommentteja koske, mutta yllättävän monessa pohjasävy on tyyliä "hyi yök ällö kumppani, painuisi jo hittoon haluineen päivineen".

Viha mielestäni kohdistuu siihen, että oletusarvo on, että kaikki haluaa seksiä kaiken aikaa. Jos ei syystä tai toisesta kokonaan tai väliaikaisesti halua ,ollaan heti syyttelemässä, korjaamaassa vikaa , haukkumassa ja viimein joku tulee ja iskee raamatulla päähän tätä haluntonta. Tässä ei ole mitään henkilökohtaista, mutta miksi ikinä ei kiinnitetä huomiota siihen halukkaaseen ja hänen toimintaansa? Hän on yhtä osallinen tilanteeseen kuin se halutonkin. Tässä ketjussa kuullaan aina se yksi puoli asiasta ei sen toisen. Moni mies täälläkin hakkuu vaimoaan. Millainen tarina sillä toisella osapuolella olisi näissä keiseissä kerrottavana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Nainen on onneton "ihan kiva" seksistä. Mies taas tyhjensi kassit häneen, hetken ehti jo innostua mutta taas tää meni näin...

Mies on onneton kun ei saa käyttää naista reikänään, mielellään vielä useana reikänä.

Voi mies parkaa

Miksi? Ei se ole edes "ihan kivaa" jos siitä tulee onnettomaksi.

On se kivaa, sen minuutin mitä sitä kestää. Sitten tulee pettymys kun se nukahtaa sun päälles

No silloin se on huonoa seksiä eikä mitään "ihan kivaa". Ja tästä ei ollut kyse siinä mistä alunperin puhuttiin eli siinä että yhden kirjoittajan mielestä seksin pitää aina olla todella hyvää jotta siihen kannattaa ryhtyä eikä mikään "ihan kivaa" ei riitä. Ja silloin hän tuskin puhui tuosta josta sinä nyt puhut.

No minä olen se, joka kirjoitti "ihan kivasta" ja se ei todellakaan riitä motivaatioksi ryhtyä seksiin. Itselleni tulee esimerkiksi unettomuutta seksistä, jolloin iltaisin valvon monta tuntia sen jälkeen. Päivisin lapset ovat hereillä, ja me olemme töissä. Aamuisin mies ei jaksa herätä tarpeeksi aikaisin, jotta onnistuisi (enkä nyt itsekään, mutta se olisi kuitenkin paras vaihtoehto).

Joten ei, "ihan kiva" ja toisen nautinnosta nauttiminen eivät itselleni riitä. Kyllä sen on oltava todella hyvää ja oma nautinto ja halu kohdillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Nainen on onneton "ihan kiva" seksistä. Mies taas tyhjensi kassit häneen, hetken ehti jo innostua mutta taas tää meni näin...

Mies on onneton kun ei saa käyttää naista reikänään, mielellään vielä useana reikänä.

Voi mies parkaa

Miksi? Ei se ole edes "ihan kivaa" jos siitä tulee onnettomaksi.

On se kivaa, sen minuutin mitä sitä kestää. Sitten tulee pettymys kun se nukahtaa sun päälles

No silloin se on huonoa seksiä eikä mitään "ihan kivaa". Ja tästä ei ollut kyse siinä mistä alunperin puhuttiin eli siinä että yhden kirjoittajan mielestä seksin pitää aina olla todella hyvää jotta siihen kannattaa ryhtyä eikä mikään "ihan kivaa" ei riitä. Ja silloin hän tuskin puhui tuosta josta sinä nyt puhut.

Se on ihan kivaa, kun sitä kestää

Yhdessä 20 vuotta, seksiä on ollut viimeiset 5 vuotta ehkä 3-4 kertaa mutta vain jos vaimo on kännissä. Aina tulee kommenttia et nyt ei jaksa, tehdään huomenna. Kun huominen tulee niin sitten ollaan kuin mitään ei olisi koskaan sanottu. Hoidaan paineet itse ja kun lapset 19,15 ovat lähteneet kodista niin lähden myös itse. ei se tosta paremmaksi muutu. 

M45

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Vaihtoehdot ovat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onneton siinä hetkessä, mutta saa suuremmalla todennäköisyydellä isossa mittakaavassa enemmän sellaista seksiä, joka tekee kummatkin onnelliseksi.

Että mikä sitten lopulta on parempi tai huonompi. Ja sanotaan nyt selvennökseksi, että meidän seksitahtimme on kuitenkin useita kertoja kuukaudessa, ei mitään joka toinen vuosi ehkä.

Ymmärrän. Mutta MIKSI se täysin turha/oliko pakko- seksi sinut tekee vihaiseksi ja surulliseksi? Oletko koitanut analysoida asiaa pohjamutia myöden? Syötkö hormonaalisia ehkäisypillereitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on yllättävää, miten paljon vihaa näiden haluttomien kirjoituksissa on kumppania kohtaan. Ihmettelen, miksi näissä suhteissa edes halutaan roikkua. Mutta ketju valaisee sitä miksi lupaa muualta hakemiseen ei heru - pihtaaminen nähdään oikeutettuna rangaistuksena sille oksettavalle kumppanille. Eihän se nyt vetele, että tarpeet tulisi tyydytettyä muualla, silloinhan rangaistus menettää merkityksensä. Kostetaan sitä, että ollaan itse onnettomia suhteessa eikä uskalleta lähteä. Ehkä toivotaan, että se kumppani kyllästyy ja lähtee itse? Ei tämä toki kaikkien haluttomien kommentteja koske, mutta yllättävän monessa pohjasävy on tyyliä "hyi yök ällö kumppani, painuisi jo hittoon haluineen päivineen".

Viha mielestäni kohdistuu siihen, että oletusarvo on, että kaikki haluaa seksiä kaiken aikaa. Jos ei syystä tai toisesta kokonaan tai väliaikaisesti halua ,ollaan heti syyttelemässä, korjaamaassa vikaa , haukkumassa ja viimein joku tulee ja iskee raamatulla päähän tätä haluntonta. Tässä ei ole mitään henkilökohtaista, mutta miksi ikinä ei kiinnitetä huomiota siihen halukkaaseen ja hänen toimintaansa? Hän on yhtä osallinen tilanteeseen kuin se halutonkin. Tässä ketjussa kuullaan aina se yksi puoli asiasta ei sen toisen. Moni mies täälläkin hakkuu vaimoaan. Millainen tarina sillä toisella osapuolella olisi näissä keiseissä kerrottavana?

Mikään ongelma ei ratkea koskaan sillä että tuijotetaan vain toiseen osapuoleen. Osuutta on aina molemmissa. Ja parhaiten asiaa päästään purkamaan kun mietitään että mitä perustavaa laatua olevia tarpeita ne kyseessä olevat asiat kummallakin osapuolella edustavat. Luulen että usein (silloin kun haluton on nainen ja halukas on mies) niin naisen puoleta on tarvetta tulla kuulluksi ja huomioiduksi laajasti kaikilla parishteen osa-alueilla. Mies taas kaipaa hyväksyntää miehenä ja sitä että kelpaa naiselle nimenomaan fyysisesti miehenä.

Kun näitä tarpeita oikeasti kuunnellaan ja ymmärretään niin moni solmu voisi aueta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Nainen on onneton "ihan kiva" seksistä. Mies taas tyhjensi kassit häneen, hetken ehti jo innostua mutta taas tää meni näin...

Mies on onneton kun ei saa käyttää naista reikänään, mielellään vielä useana reikänä.

Voi mies parkaa

Miksi? Ei se ole edes "ihan kivaa" jos siitä tulee onnettomaksi.

On se kivaa, sen minuutin mitä sitä kestää. Sitten tulee pettymys kun se nukahtaa sun päälles

No silloin se on huonoa seksiä eikä mitään "ihan kivaa". Ja tästä ei ollut kyse siinä mistä alunperin puhuttiin eli siinä että yhden kirjoittajan mielestä seksin pitää aina olla todella hyvää jotta siihen kannattaa ryhtyä eikä mikään "ihan kivaa" ei riitä. Ja silloin hän tuskin puhui tuosta josta sinä nyt puhut.

No minä olen se, joka kirjoitti "ihan kivasta" ja se ei todellakaan riitä motivaatioksi ryhtyä seksiin. Itselleni tulee esimerkiksi unettomuutta seksistä, jolloin iltaisin valvon monta tuntia sen jälkeen. Päivisin lapset ovat hereillä, ja me olemme töissä. Aamuisin mies ei jaksa herätä tarpeeksi aikaisin, jotta onnistuisi (enkä nyt itsekään, mutta se olisi kuitenkin paras vaihtoehto).

Joten ei, "ihan kiva" ja toisen nautinnosta nauttiminen eivät itselleni riitä. Kyllä sen on oltava todella hyvää ja oma nautinto ja halu kohdillaan.

Minusta kuulostaa että ongelmanne on enemmän ajan puute kuin seksin laatu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Vaihtoehdot ovat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onneton siinä hetkessä, mutta saa suuremmalla todennäköisyydellä isossa mittakaavassa enemmän sellaista seksiä, joka tekee kummatkin onnelliseksi.

Että mikä sitten lopulta on parempi tai huonompi. Ja sanotaan nyt selvennökseksi, että meidän seksitahtimme on kuitenkin useita kertoja kuukaudessa, ei mitään joka toinen vuosi ehkä.

Ymmärrän. Mutta MIKSI se täysin turha/oliko pakko- seksi sinut tekee vihaiseksi ja surulliseksi? Oletko koitanut analysoida asiaa pohjamutia myöden? Syötkö hormonaalisia ehkäisypillereitä?

En käytä hormonaalista ehkäisyä.

Epäilen, että kyse on ihan vaan siitä, että seksin jälkeiset mielialahormonit eivät toimi samoin, kuin jos oikeasti on täydellä halulla mukana ja saa sen syvemmän kokemuksen ja kunnollisen nautinnon. Jos homma jää latteaksi, silloin vaan rasittaa, kun toinen haluaa kiehnätä kainalossa ja höpötellä hellyyksiä, kun itseltä se tunnemoodi puuttuu siinä kokonaan. Ja lopulta on vain vihainen ja surullinen ja ulkopuolinen olo omassa parisuhteessa,

Olen hakenut tälle erilaisia selityksiä aiemmista kokemuksista, lapsuudesta jne. Mutta ei minulla mitään sellaisia ratkaisevia seksuaalisuuteen liittyviä asioita ainakaan tietoisessa muistissa ole. Kiintyminenkin on vähintään normaalia, olen ihmissuhteissa avoin, luottavainen ja päästän lähelle. Elämäntilannekaan ei ole erityisen stressaava ja sinänsä seksissä mieltymykset kohtaavat silloin, kun halu on kohdillaan (eli käytännössä niihin aikoihin, kun on ovulaatio).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Miten hyvin itse pystyt rentoutumaan ja heittäytymään jos sinusta tuntuu ettei sinun tarpeitasi ja itsemääräämisoikutta kunnioiteta vaan joku henkisesti pakottaa tekemään jotain sinulle vastenmielistä jota et halua tehdä? Miksi tässäkin on ongelma haluttomassa ,eikä siinä joka haluaa väärään aikaan väärällä tavalla haluttoman kannalta. Missä on se halukkaan kunnioitus kumppaniaan kohtaan kun kumppania käytetään runkkumattona.

Parisuhteessa on jo valmiiksi paljon mennyt pieleen jos ollaan tilanteessa jossa toista käytetään vain hyväksi. Eikä se pieleen mennyt asia liity enää suoranaisesti seksiin mitenkään.

Jos suhde on hyvä ja molemmin puolin kunnioittava, toista voi oikein hyvin helliä ja huomioida tuntematta itseään hyväksikäytetyksi. Tuskin moni tuntee itseään hyväksikäytetyksi tehdessään puolisolleen tämän mieliruokaa vaikka se ei itselleen se suosikki olisikaan. Mutta miksi se hyväksikäyttö tulee heti monille mieleen kun kyse on seksistä?

Ihmettelen aina ihmisiä, jotka vertaavat jotain ruuanlaittoa ja kotitöitä seksiin. 

Useimmille seksi on varsin intiimi ja henkilökohtainen kokemus, jossa itsestään antaa paljon. Siksi se loukkaa, että kumppani ei koe sitä samalla tavalla (=haluaa henkistäkin yhteyttä, ei vain mekaanista suoritusta, koska sitähän seksi ilman halua ja yhteyttä on). Pelkkä sukuelinten hinkuttaminen ei yleensä ole kovin tyydyttävää, itselle ainakaan, vaan siinä pitää olla tunnetaso mukana.

Minä en ole koskaan ymmärtänyt miksi siinä ei voisi olla myös tunnetaso mukana jos hellin puolisoani? Ei sen tunnetason edellytys ole että kaikki on aina täydellisen molemminpuolista. Myös nautinnon tuottaminen toiselle voi olla tunnetasolla hyvin tyydyttävää. Itse asiassa minusta se on juuri suuri rakkauden osoitus että pystyy myös pyytettömästi ja ilolla antamaan.

Toki tämä edellyttää että sama pyytettömyys koskee molempia ja kaikissa parisuhteen asioissa.

Niinno, mieti asiaa niin, että olisi jotain muuta, mikä sinua ei useimmiten kiinnosta yhtään, mutta mistä kumppanisi nauttisi kovasti. Sanotaan nyt vaikkapa kirkossa käyminen (jos nautit siitä, keksi tähän jotain muuta). Kumppanisi haluaisi käydä siellä kirkossa monta kertaa viikossa ja haluaisi aina sinut mukaan. Kuinka usein oikeasti haluaisit siellä käydä vain, koska kumppanisi siitä kovasti nauttii?

Nautinnon tuottaminen riittää henkisenä eväänä johonkin pisteeseen saakka, mutta jos itse hyvin harvoin nauttii aidosti itse, kyllä se jossain kohtaa alkaa tökkiä.

Emme me parisuhteissa mihinkään muuhunkaan odota kumppaniemme osallistuvan täydellä riemulla, jos asia ei kumppania kiinnosta, vain siksi että "nautinnon tuottaminen toiselle on ihanaa". Keksimme muita tapoja harjoittaa kyseistä toimintaa tai vähennämme sitä.

Sama pätee minusta seksiin. Kyllä siinä pääosin pitää molempien olla täydestä halusta mukana, jos nyt joskus voi ajatella vain toisen mieliksi "antavansa" ja nauttivansa sitten siitä, kun saa tuottaa toiselle iloa.

Ehkäpä juuri tästä syystä himouskovainen ja ateisti eivät oikein pariskuntana sovikaan yhteen. Mutta jostain syystä ajatellaan että vähän seksiä haluava ja paljon seksiä haluava sopisivat kun vain se enemmän haluava tajuaa olla haluamatta.

Eli toisin sanoen jos sen toisen ilahduttaminen muuttuu nopeasti vain puuduttavaksi velvollisuudeksi niin silloin pariskunnan yhteensopivuudessa on ongelmia jotka eivät ratkea vain sillä että se halukkaampi lopettaa haluamisen.

Luonnollisesti näin. Se eritarpeisuus seksissä vaan ei välttämättä käy ilmi kuin vasta vuosien päästä, koska alussahan useimmat haluavat enemmän kuin tavallisessa arjessa. Samoin kumpikin käyttäytyy alussa enemmän toista huomioiden, pyrkii tekemään hyvää vaikutusta jne, mikä ruokkii halukkuuttakin. Nämä ovat ihan tiedostamattomia malleja, ei mitään harhaanjohtamista. Rakkauden huumassa herkästi se vähemmän haluavakin haluaa päivittäin, mutta hormonien tasaantuessa tilanne voi radikaalisti muuttua.

Tästä tullaan usein puhuttuun suhteen hoitamiseen. Oikeasti hyvä parisuhde vaatii töitä, ja vaivaa pitää nähdä vähän joka saralla. Toisen huomioiminen eri asioilla, kotitöiden jakamisella, kaunilla sanoilla ja eleillä, seksillä ym. Ei nämä asiat suttaannu itsestään läheskään aina, mutta nyt on kyse siitä, TAHDOTKO.

Jos on luvattu tahtoa, se ilman muuta tarkoittaa eri asioita, mukavuusalueen ulkopuolellakin elämistä. Ei koko ajan, mutta sen verran että ollaan yhdessä ja erikseen onnellisia <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Nainen on onneton "ihan kiva" seksistä. Mies taas tyhjensi kassit häneen, hetken ehti jo innostua mutta taas tää meni näin...

Mies on onneton kun ei saa käyttää naista reikänään, mielellään vielä useana reikänä.

Voi mies parkaa

Miksi? Ei se ole edes "ihan kivaa" jos siitä tulee onnettomaksi.

On se kivaa, sen minuutin mitä sitä kestää. Sitten tulee pettymys kun se nukahtaa sun päälles

No silloin se on huonoa seksiä eikä mitään "ihan kivaa". Ja tästä ei ollut kyse siinä mistä alunperin puhuttiin eli siinä että yhden kirjoittajan mielestä seksin pitää aina olla todella hyvää jotta siihen kannattaa ryhtyä eikä mikään "ihan kivaa" ei riitä. Ja silloin hän tuskin puhui tuosta josta sinä nyt puhut.

No minä olen se, joka kirjoitti "ihan kivasta" ja se ei todellakaan riitä motivaatioksi ryhtyä seksiin. Itselleni tulee esimerkiksi unettomuutta seksistä, jolloin iltaisin valvon monta tuntia sen jälkeen. Päivisin lapset ovat hereillä, ja me olemme töissä. Aamuisin mies ei jaksa herätä tarpeeksi aikaisin, jotta onnistuisi (enkä nyt itsekään, mutta se olisi kuitenkin paras vaihtoehto).

Joten ei, "ihan kiva" ja toisen nautinnosta nauttiminen eivät itselleni riitä. Kyllä sen on oltava todella hyvää ja oma nautinto ja halu kohdillaan.

Minusta kuulostaa että ongelmanne on enemmän ajan puute kuin seksin laatu.

Ei ole. Iltaisin olisi aikaa, ja jos seksi on todella tuntunut hyvältä, ei minua haittaa valvoa omissa ajatuksissani ja fiilistellä sitä tunnetta, kunnes nukahtaa. Mutta jos ei ole oikeasti hyvä fiilis, ei ole kivaa pyöriä kiukkuisena omissa ajatuksissaan, kun toinen nukahtaa hetkessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Miten hyvin itse pystyt rentoutumaan ja heittäytymään jos sinusta tuntuu ettei sinun tarpeitasi ja itsemääräämisoikutta kunnioiteta vaan joku henkisesti pakottaa tekemään jotain sinulle vastenmielistä jota et halua tehdä? Miksi tässäkin on ongelma haluttomassa ,eikä siinä joka haluaa väärään aikaan väärällä tavalla haluttoman kannalta. Missä on se halukkaan kunnioitus kumppaniaan kohtaan kun kumppania käytetään runkkumattona.

Parisuhteessa on jo valmiiksi paljon mennyt pieleen jos ollaan tilanteessa jossa toista käytetään vain hyväksi. Eikä se pieleen mennyt asia liity enää suoranaisesti seksiin mitenkään.

Jos suhde on hyvä ja molemmin puolin kunnioittava, toista voi oikein hyvin helliä ja huomioida tuntematta itseään hyväksikäytetyksi. Tuskin moni tuntee itseään hyväksikäytetyksi tehdessään puolisolleen tämän mieliruokaa vaikka se ei itselleen se suosikki olisikaan. Mutta miksi se hyväksikäyttö tulee heti monille mieleen kun kyse on seksistä?

Ihmettelen aina ihmisiä, jotka vertaavat jotain ruuanlaittoa ja kotitöitä seksiin. 

Useimmille seksi on varsin intiimi ja henkilökohtainen kokemus, jossa itsestään antaa paljon. Siksi se loukkaa, että kumppani ei koe sitä samalla tavalla (=haluaa henkistäkin yhteyttä, ei vain mekaanista suoritusta, koska sitähän seksi ilman halua ja yhteyttä on). Pelkkä sukuelinten hinkuttaminen ei yleensä ole kovin tyydyttävää, itselle ainakaan, vaan siinä pitää olla tunnetaso mukana.

Minä en ole koskaan ymmärtänyt miksi siinä ei voisi olla myös tunnetaso mukana jos hellin puolisoani? Ei sen tunnetason edellytys ole että kaikki on aina täydellisen molemminpuolista. Myös nautinnon tuottaminen toiselle voi olla tunnetasolla hyvin tyydyttävää. Itse asiassa minusta se on juuri suuri rakkauden osoitus että pystyy myös pyytettömästi ja ilolla antamaan.

Toki tämä edellyttää että sama pyytettömyys koskee molempia ja kaikissa parisuhteen asioissa.

Niinno, mieti asiaa niin, että olisi jotain muuta, mikä sinua ei useimmiten kiinnosta yhtään, mutta mistä kumppanisi nauttisi kovasti. Sanotaan nyt vaikkapa kirkossa käyminen (jos nautit siitä, keksi tähän jotain muuta). Kumppanisi haluaisi käydä siellä kirkossa monta kertaa viikossa ja haluaisi aina sinut mukaan. Kuinka usein oikeasti haluaisit siellä käydä vain, koska kumppanisi siitä kovasti nauttii?

Nautinnon tuottaminen riittää henkisenä eväänä johonkin pisteeseen saakka, mutta jos itse hyvin harvoin nauttii aidosti itse, kyllä se jossain kohtaa alkaa tökkiä.

Emme me parisuhteissa mihinkään muuhunkaan odota kumppaniemme osallistuvan täydellä riemulla, jos asia ei kumppania kiinnosta, vain siksi että "nautinnon tuottaminen toiselle on ihanaa". Keksimme muita tapoja harjoittaa kyseistä toimintaa tai vähennämme sitä.

Sama pätee minusta seksiin. Kyllä siinä pääosin pitää molempien olla täydestä halusta mukana, jos nyt joskus voi ajatella vain toisen mieliksi "antavansa" ja nauttivansa sitten siitä, kun saa tuottaa toiselle iloa.

Yhtenä olo vaatii myös yhdyntää, ja siinä on yksi avioliiton ydin. Lue vaikka sieltä Raamatusta ;) Ja tämä on yksi syy, miksi uskovaiset ei halua nussia muita kuin sitä yhtä: koska tullaan yhdeksi lihaksi. Se ei ole vähäpätöinen asia, vaan silloin todellakin kaksi ihmistä on yksi. Ja yhdessä toimitaan yhteiseksi parhaaksi, elämän eri saroilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

oksana kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole ollut seksiä

muistaakseni noin viiteen vuoteen. Olen 45-vuotias nainen. Kerran tuossa alkuvuodesta halusin sitä miehelle ehdottaa, mutta homma tyssäsi jälleen lerpahtamiseen.

En enää tiedä miksi edes asun samassa talossa: Korona-tilanteen laannuttua aion lähteä.

Mies on vuosikausia ollut kykenemätön minkäänlaisiin alotteisiin seksin saralla. Selitykset vain muuttuvat. Milloin on liian myöhä, milloin liian varhaista, milloin on paha mieli riidoista tai nalkuttamisesta. Suhteemme alussa meillä oli ehkä puolisen vuotta seksiä, kunnes tajusin että aloittwen tein aina vain minä. Oli erektiohäiriötä joka latisti tunnelmaa, mies suostui sille asialle tekemään jotoan vasta vuosien vaatimisen jälkeen, itseään asia ei tuntunut niin vaivaavan. Kun fyysinen haitta sitten hoitui, kertaakaan seksiä ei edelleenkään saanut.

En tiedä miksi mies roikkuu samassa taloudessa. En tiedä mikä on hänen todellinen seksuaalisuutensa, onko miehiin päin vai mitä ihmettä. Ei kykene puhumaan asiasta eikä halua. Alotteita ei tee koskaan. Päätin aikanani että en viitsi enää yksin yrittää asialle mitään. Olen niin turhautunut, pettynyt, vihainen ja surullinen, että en kykene puhumaan asiasta kellekään ja puran vihani sisäänpäin. Miehelle olen tyly ja katkera, kommunikaatio ei pelaa millään tasolla, riitelemme joka asiasta. Tietty passiivisuus ja aloitekyvyttömyys vaivaa ja leimaa kaikkea joka päivä, olen kuormittunut enkä saa apua.

Pariterapiaan mies ei ole lämminnyt ehdotuksistani huolimatta. Kun kysyn, mitä hän tällaisesta elämästä saa, hän sanoo vihaisena "En kuule itsekään tiedä!". Silti hän ei tee elettäkään muuttakseen mitään, suuttuu uhkaavasti kun sanon että talo myyntiin ja minä lähden. Olen pettynyt itseeni, elämääni ja valintaani. En olisi uskonut että tällaisia miehiä voi edes olla olemassa. Ja ei, hän ei käy vieraissa. Kävisipä edes joskus jossain edes talon ulkopuolella...

Miksi olet katsonut tuollaista itsekkyyttä noin kauan? Miehesi on joko homoseksuaali, saamaton vässykkä tai aseksuaali ja mitä ilmeisimmin pysyy talossanne joistain aivan käytännön syistä. Eikö hän edes välitä sinun tuskastasi asian suhteen? Millä tavoin hän hoitaa omat seksuaaliset tarpeensa vai hoitaako edes niitä (sinun vastaavistasi ei kuulosta olevan kiinnostunut...)?

Jätä itsekäs urpo, ja etsi itsellesi mies, joka on normaali, kiinnostunut muustakin kuin naisesta kyökkkipiikana ja asuntolainan maksajana ja ylläty. Elämä voi olla kivaakin!

Aion lähteäkin. Miestä rassaa ainoastaan se, että asuntoa myydessä "otetaan nyt takkiin", muuten ongelma tuntuu olevan vain minulla. Olisi pitänyt jo alussa ymmärtää, että mies ei tehnyt yhtään aloitetta seksiin vaan se olin minä. Kun lopetin aloitteet, tulos oli vuosia ilman mitään. Emme ole edes halanneet.

Puhuminen tai mikään asian esille nosto ei ole auttanut, miestä ei vaan kiinnosta. Voi olla että hän on hieman reppana, arka ja saamaton muutenkin. Ehkä hän on jäänyt kämppiksekseni koska tietää että muut naiset eivät tuollaista miestä riesoikseen ottaisi. Huraa, hieno onnistumisen tunne itsellä. No, viisi vuotta meni hukkaan.

Parasta tässä tosiaan on se, että ihan itse olet parisuhteesi valinnut

Miksi muuten lopetit aloitteet? Kieltäytyminen alkoi vìtuttaa? Ai kuin suloista, niin tuttu tunne monille miehille.

Mitä iloa tilanteeni muuten sinulle tuottaa? Ihan itse valitsin aikanaan suhteen juu, en tiennyt ettei mainos vastaakaan todellisuutta. En valitsisi miestä enää uudelleen. Ja kerroin jo miksi lopetin aloitteet, ei minullekaan pelkästään yksin seksielämän virittely kuulu. Ihan mielelläni olisin suhteessa, jossa molemmat haluavat ja suht. samalla frekvenssillä.

No mistä syystä et haluamaasi suhdetta hanki? Moni sanoo vaihtamalla paranevan.

Missä sanoin etten "hanki"? (Sikäli kun ihmissuhde vain hankitaan...). Yksi kerrallaan. Talo myyntiin ja omilleen, sen jälkeen tutustumaan uusiin ihmisiin. En minä tännekään voi miehiä raahata kun entinen nurkissa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Nainen on onneton "ihan kiva" seksistä. Mies taas tyhjensi kassit häneen, hetken ehti jo innostua mutta taas tää meni näin...

Mies on onneton kun ei saa käyttää naista reikänään, mielellään vielä useana reikänä.

Voi mies parkaa

Miksi? Ei se ole edes "ihan kivaa" jos siitä tulee onnettomaksi.

On se kivaa, sen minuutin mitä sitä kestää. Sitten tulee pettymys kun se nukahtaa sun päälles

No silloin se on huonoa seksiä eikä mitään "ihan kivaa". Ja tästä ei ollut kyse siinä mistä alunperin puhuttiin eli siinä että yhden kirjoittajan mielestä seksin pitää aina olla todella hyvää jotta siihen kannattaa ryhtyä eikä mikään "ihan kivaa" ei riitä. Ja silloin hän tuskin puhui tuosta josta sinä nyt puhut.

No minä olen se, joka kirjoitti "ihan kivasta" ja se ei todellakaan riitä motivaatioksi ryhtyä seksiin. Itselleni tulee esimerkiksi unettomuutta seksistä, jolloin iltaisin valvon monta tuntia sen jälkeen. Päivisin lapset ovat hereillä, ja me olemme töissä. Aamuisin mies ei jaksa herätä tarpeeksi aikaisin, jotta onnistuisi (enkä nyt itsekään, mutta se olisi kuitenkin paras vaihtoehto).

Joten ei, "ihan kiva" ja toisen nautinnosta nauttiminen eivät itselleni riitä. Kyllä sen on oltava todella hyvää ja oma nautinto ja halu kohdillaan.

Tämä on muuten monilla, etenkin naisilla, seksi virkistää ja siksi sen harrastaminen illalla ei vaan toimi (ja muut ajat taas ovat hankalampia ainakin, jos perhettä on).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Vaihtoehdot ovat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onneton siinä hetkessä, mutta saa suuremmalla todennäköisyydellä isossa mittakaavassa enemmän sellaista seksiä, joka tekee kummatkin onnelliseksi.

Että mikä sitten lopulta on parempi tai huonompi. Ja sanotaan nyt selvennökseksi, että meidän seksitahtimme on kuitenkin useita kertoja kuukaudessa, ei mitään joka toinen vuosi ehkä.

Entä jos vaihtoehdot ovat seuraavat:

1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.

2. mies on onnellinen niinä 1-2 päivänä kuukaudesta, jolloin saa seksiä, mutta on 28-30 päivää kuukaudesta surullinen ja vihainen, koska tietää, että seksi vaimon kanssa on ihanaa, mutta siihen ei ole mahdollisuuksia.

Jos olisin tämän parisuhteen miesosapuoli, vaihtoehtoni olisi:

3. lopettaisin seksin vaimoni kanssa kokonaan, koska se tekisi minut entistä surullisemmaksi ja vihaisemmaksi; ja

3a harrastaisin riittävän usein tyydyttävää sooloseksiä katsellen nettipornoa ja käyttäen apuvälineitä; tai

3b jonkin ajan kuluttua eroaisin vaimostani ja etsisin itselleni seksuaalisesti paremmin yhteensopivan puolison, jotta voisin olla aidosti onnellinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.

Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?

Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.

Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.

Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta. 

Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).

Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."

No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.

Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.

Voi olla, voi olla olematta.

Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.

Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.? 

Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.

Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).

Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.

Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.

Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.

En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?

Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.

Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(

Nainen on onneton "ihan kiva" seksistä. Mies taas tyhjensi kassit häneen, hetken ehti jo innostua mutta taas tää meni näin...

Mies on onneton kun ei saa käyttää naista reikänään, mielellään vielä useana reikänä.

Voi mies parkaa

Miksi? Ei se ole edes "ihan kivaa" jos siitä tulee onnettomaksi.

On se kivaa, sen minuutin mitä sitä kestää. Sitten tulee pettymys kun se nukahtaa sun päälles

No silloin se on huonoa seksiä eikä mitään "ihan kivaa". Ja tästä ei ollut kyse siinä mistä alunperin puhuttiin eli siinä että yhden kirjoittajan mielestä seksin pitää aina olla todella hyvää jotta siihen kannattaa ryhtyä eikä mikään "ihan kivaa" ei riitä. Ja silloin hän tuskin puhui tuosta josta sinä nyt puhut.

No minä olen se, joka kirjoitti "ihan kivasta" ja se ei todellakaan riitä motivaatioksi ryhtyä seksiin. Itselleni tulee esimerkiksi unettomuutta seksistä, jolloin iltaisin valvon monta tuntia sen jälkeen. Päivisin lapset ovat hereillä, ja me olemme töissä. Aamuisin mies ei jaksa herätä tarpeeksi aikaisin, jotta onnistuisi (enkä nyt itsekään, mutta se olisi kuitenkin paras vaihtoehto).

Joten ei, "ihan kiva" ja toisen nautinnosta nauttiminen eivät itselleni riitä. Kyllä sen on oltava todella hyvää ja oma nautinto ja halu kohdillaan.

Tämä on muuten monilla, etenkin naisilla, seksi virkistää ja siksi sen harrastaminen illalla ei vaan toimi (ja muut ajat taas ovat hankalampia ainakin, jos perhettä on).

Tämä seksin "piristävä" vaikutus ei ole sukupuolisidonnainen. Itseäni seksi piristää iltaisin, ja joudun käyttämään nukahtamislääkettä sen jälkeen, mutta vaimoni useimmiten nukahtaa pian seksin jälkeen, orgasmin/orgasmeja saatuaan, ja nukkuu myös yön sikeästi.