Lue keskustelun säännöt.
IS: Joonaksella on seksiä puolisonsa kanssa kaksi kertaa kuukaudessa – ”hyvällä tuurilla”.
24.05.2020 |
– Se riippuu omasta jaksamisesta ja mielenkiinnosta, että jaksanko lähteä yrittämään vai toteanko vain, että on helpompi käydä nukkumaan.
Miten tällainen parisuhde voi toimia?
Kommentit (779)
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma siinä on jos molemmat haluavat olla ilman?
Ei se tee suhteesta silti mitään kaverisuhdetta! Kyllä minulla on kaverit erikseen ja mies erikseen ja suhde mieheni kanssa on "perhesuhde" jossa tehdään asioita perheen eteen ja perheen puolesta vaikka viimeiseen hengenvetoon. Tätä en tee yhdenkään kaverin kanssa!
Ei kukaan voi sivusta huudella, että kyllä teillä on vain kämppissuhde, ei todellakaan ole!
Tällaisessa suhteessahan ei ole mitään ongelmaa, jos molemmat hyväksyvät sen, että seksi ei kuulu tähän suhteeseen. Toimii varmasti loistavasti ja onnea teille, olette löytäneet toisillenne sopivan kumppanin.
Sen sijaan on yksinkertaisesti väärin olettaa, että jos omat seksihalut ovat 0 niin sen toisenkin halut on oltava 0 eikä mitään syrjähyppyjä suvaita. Eri asia tietysti, jos toinen osapuoli sanoo, että minulta et tule seksiä saamaan, mutta voit hakea sen muualta. Tällaisia liittoja tosin on alle prosentin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.
Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?
Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.
Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.
Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta.
Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).
Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."
No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.
Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.
Voi olla, voi olla olematta.
Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.
Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.?
Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.
Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).
Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.
Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.
Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.
En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?
Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.
Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.
Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?
Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.
Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.
Miten hyvin itse pystyt rentoutumaan ja heittäytymään jos sinusta tuntuu ettei sinun tarpeitasi ja itsemääräämisoikutta kunnioiteta vaan joku henkisesti pakottaa tekemään jotain sinulle vastenmielistä jota et halua tehdä? Miksi tässäkin on ongelma haluttomassa ,eikä siinä joka haluaa väärään aikaan väärällä tavalla haluttoman kannalta. Missä on se halukkaan kunnioitus kumppaniaan kohtaan kun kumppania käytetään runkkumattona.
Parisuhteessa on jo valmiiksi paljon mennyt pieleen jos ollaan tilanteessa jossa toista käytetään vain hyväksi. Eikä se pieleen mennyt asia liity enää suoranaisesti seksiin mitenkään.
Jos suhde on hyvä ja molemmin puolin kunnioittava, toista voi oikein hyvin helliä ja huomioida tuntematta itseään hyväksikäytetyksi. Tuskin moni tuntee itseään hyväksikäytetyksi tehdessään puolisolleen tämän mieliruokaa vaikka se ei itselleen se suosikki olisikaan. Mutta miksi se hyväksikäyttö tulee heti monille mieleen kun kyse on seksistä?
Ihmettelen aina ihmisiä, jotka vertaavat jotain ruuanlaittoa ja kotitöitä seksiin.
Useimmille seksi on varsin intiimi ja henkilökohtainen kokemus, jossa itsestään antaa paljon. Siksi se loukkaa, että kumppani ei koe sitä samalla tavalla (=haluaa henkistäkin yhteyttä, ei vain mekaanista suoritusta, koska sitähän seksi ilman halua ja yhteyttä on). Pelkkä sukuelinten hinkuttaminen ei yleensä ole kovin tyydyttävää, itselle ainakaan, vaan siinä pitää olla tunnetaso mukana.
Minä en ole koskaan ymmärtänyt miksi siinä ei voisi olla myös tunnetaso mukana jos hellin puolisoani? Ei sen tunnetason edellytys ole että kaikki on aina täydellisen molemminpuolista. Myös nautinnon tuottaminen toiselle voi olla tunnetasolla hyvin tyydyttävää. Itse asiassa minusta se on juuri suuri rakkauden osoitus että pystyy myös pyytettömästi ja ilolla antamaan.
Toki tämä edellyttää että sama pyytettömyys koskee molempia ja kaikissa parisuhteen asioissa.
Niinno, mieti asiaa niin, että olisi jotain muuta, mikä sinua ei useimmiten kiinnosta yhtään, mutta mistä kumppanisi nauttisi kovasti. Sanotaan nyt vaikkapa kirkossa käyminen (jos nautit siitä, keksi tähän jotain muuta). Kumppanisi haluaisi käydä siellä kirkossa monta kertaa viikossa ja haluaisi aina sinut mukaan. Kuinka usein oikeasti haluaisit siellä käydä vain, koska kumppanisi siitä kovasti nauttii?
Nautinnon tuottaminen riittää henkisenä eväänä johonkin pisteeseen saakka, mutta jos itse hyvin harvoin nauttii aidosti itse, kyllä se jossain kohtaa alkaa tökkiä.
Emme me parisuhteissa mihinkään muuhunkaan odota kumppaniemme osallistuvan täydellä riemulla, jos asia ei kumppania kiinnosta, vain siksi että "nautinnon tuottaminen toiselle on ihanaa". Keksimme muita tapoja harjoittaa kyseistä toimintaa tai vähennämme sitä.
Sama pätee minusta seksiin. Kyllä siinä pääosin pitää molempien olla täydestä halusta mukana, jos nyt joskus voi ajatella vain toisen mieliksi "antavansa" ja nauttivansa sitten siitä, kun saa tuottaa toiselle iloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma siinä on jos molemmat haluavat olla ilman?
Ei se tee suhteesta silti mitään kaverisuhdetta! Kyllä minulla on kaverit erikseen ja mies erikseen ja suhde mieheni kanssa on "perhesuhde" jossa tehdään asioita perheen eteen ja perheen puolesta vaikka viimeiseen hengenvetoon. Tätä en tee yhdenkään kaverin kanssa!
Ei kukaan voi sivusta huudella, että kyllä teillä on vain kämppissuhde, ei todellakaan ole!
Viimeiseen hengenvetoon, kunhan siihen ei liity seksi mitenkään
Pikkuhiljaa kannattaisi hyväksyä se, että ihmiset toteuttavat seksuaalisuuttaan tai ovat toteuttamatta sitä eri tavalla kuin sinä. Jotkut kokee seksissä kolmannenasteen yhteyden ja toisille se on vaan limakalvojen hinksutusta yhteen, eikä edes erityisen miellyttävällä tavalla. Kaikki yhtä luonnollinen olotila. Kysymys on siitä että tuntee ja hyväksyy itsensä. Toki olisi suotavaa että pariskunnat ovat viritetyt suunnilleen samalle aallonpituudelle tässä asiassa. Ettei tarvitse pimpanpuutteesta rutista. On biologinen fakta, että miehet haluavat seksiä enemmän ja kokevat saavansa sitä aina liian vähän. Naiset taas joutuvat harrastamaan seksiä enemmän kuin haluaisivat. Tämä ero johtuu erilaisista testosteronitasoista miehillä ja naisilla. En ymmärrä miksei miehet vaan voi vetää käteen tai hankkia fleshlightin. Lisäksi miehet näyttävät uhriutuvan seksin vähyydestä tunnistamatta ollenkaan omaa osuuttaan parisuhteen dynamiikkaan. Naiset usein haluaisivat muuta läheisyyttä enemmän. Miehet ja väestöliitto keskittyvät pyörimään yhdyntöjen ympärillä.
Väestöliitto finsex https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/sek…
Taas vedettiin mutkat suoriksi.
Kuinka usein täytyy vääntää rautalangasta, että ihmisten seksuaalisuus on mitä suurimmassa määrin yksilö- ja kulttuurisidonnaista?
Entä jos nainen haluaa enemmän yhdyntöjä kuin mies? Onko hän silloin luonnonoikku vai onko kyseessä vain parisuhteen poikkeustila, joka selitetään puhki jollakin hormonitasojen vaihtelulla?
Entä jos mies haluaa vähän tai ei ollenkaan seksiä? Onko hän tilastollinen poikkeama?
Ja miksi pelkkiin testosteronitasoihin vedotaan keskusteltaessa seksuaalisuudesta? Naisten testosteronitasojen viitearvo on 0.4-2 nmol/l ja miesten viitearvo 10-38 nmol/l. Voiko tästä siis päätellä, että naisten seksihalu on keskimäärin enintään 1/5 miesten seksihaluista?
Ja miten pitäisi tulkita Väestöliiton tutkimustulokset mieluisista ja toteutuneista yhdyntämääristä, jotka kertovat NAISTEN osalta sen, että joka ikäryhmässä mieluinen yhdyntämäärä on aina ilmoitettu suuremmaksi kuin toteutunut yhdyntämäärä (eli joka ikäryhmässä naiset raportoivat toivovansa seksiä ENEMMÄN kuin saavat)?
Ovatko siis Väestöliiton kyselyihin vastanneet kaikki valehtelijoita?
Väestöliiton tutkimuksessa suurin osa naisten toivomasta yhdyntämääristä oli pienempi kuin mitä joutuvat harrastamaan. Miehillä yleensä toisinpäin. Eli miehet yleensä aina olisivat halukkaita enempään ja naiset painostetaan harrastamaan enemmän kuin on kiinostusta.
Mielenkiintoista ,että et edes ymmärrä näkemääsi dataa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma siinä on jos molemmat haluavat olla ilman?
Ei se tee suhteesta silti mitään kaverisuhdetta! Kyllä minulla on kaverit erikseen ja mies erikseen ja suhde mieheni kanssa on "perhesuhde" jossa tehdään asioita perheen eteen ja perheen puolesta vaikka viimeiseen hengenvetoon. Tätä en tee yhdenkään kaverin kanssa!
Ei kukaan voi sivusta huudella, että kyllä teillä on vain kämppissuhde, ei todellakaan ole!
Viimeiseen hengenvetoon, kunhan siihen ei liity seksi mitenkään
Pikkuhiljaa kannattaisi hyväksyä se, että ihmiset toteuttavat seksuaalisuuttaan tai ovat toteuttamatta sitä eri tavalla kuin sinä. Jotkut kokee seksissä kolmannenasteen yhteyden ja toisille se on vaan limakalvojen hinksutusta yhteen, eikä edes erityisen miellyttävällä tavalla. Kaikki yhtä luonnollinen olotila. Kysymys on siitä että tuntee ja hyväksyy itsensä. Toki olisi suotavaa että pariskunnat ovat viritetyt suunnilleen samalle aallonpituudelle tässä asiassa. Ettei tarvitse pimpanpuutteesta rutista. On biologinen fakta, että miehet haluavat seksiä enemmän ja kokevat saavansa sitä aina liian vähän. Naiset taas joutuvat harrastamaan seksiä enemmän kuin haluaisivat. Tämä ero johtuu erilaisista testosteronitasoista miehillä ja naisilla. En ymmärrä miksei miehet vaan voi vetää käteen tai hankkia fleshlightin. Lisäksi miehet näyttävät uhriutuvan seksin vähyydestä tunnistamatta ollenkaan omaa osuuttaan parisuhteen dynamiikkaan. Naiset usein haluaisivat muuta läheisyyttä enemmän. Miehet ja väestöliitto keskittyvät pyörimään yhdyntöjen ympärillä.
Väestöliitto finsex https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/sek…
No naisilta jää taas yleensä ymmärtämättä se että miehille se seksin saaminen on se suurin hyväksynnän saaminen miehenä. Kun nainen haluaa seksiä miehen kanssa, mies kokee itsensä hyväksytyksi miehenä. Se on kuule aika perustavaa laatua oleva tarve tuntea itsensä hyväksi ja hyväksytyksi. Tämän kun naiset tajuaisivat miehistä niin päästäisiin paljon eteenpäin. Toki miehilläkin on paljon oppimista naisista, en sitä sanoa. Mutta ei se ymmärtämättömyys siis ole vain yksipulista vaikka naiset usein niin kuvittelevatksin.
Ethän sinä tule hyväksytyksi miehenä, mikäli onnistut haluttoman kumppanin pakottamaan harrastamaan seksiä kanssasi. Miehiltä on nähtävästi täysin turha odottaa mitään kykyä henkiseen kehittymiseen ja parempaan käsitykseen omasta itsestään. Ei. Hyväksytyksi voi tulla vaan survomalla palikkaa toiseen halusipa tai ei tämä sitä.
Kuka täällä on pakottamisesta puhunut? Jos rakastaa ja toisen tarpeista välittää, niin joskus voi harrastaa sitä seksiä ihan pelkkänä hellyyden ja rakkauden osoituksena vaikka se nuoruusvuosien kiihkein kiima puuttuukin. Ihan itse ja omana valintana. Jos tämä ei kiinnosta, niin voi miettiä onko koko suhteessa järkeä. Tai voisiko toiselle edes antaa sen luvan käydä vieraissa.
-eri
Miksi vain käydä vieraissa? Miksi ei siten painu helvettiin ja pysy vieraissa?
No miksi et itse eroa, jos olet sitä mieltä että se oksettava kumppani ällöine haluineen voi painua helvettiin?
Koska seksi ei sille ole kaikki kaikessa ja hän on täysin tyytyväinen elämäänsä, kunhan ei tarvitse täyttää sairaita halujasi silloin kun herraa sattuu huvittamaan.
Niin, tietysti se elämä voi olla helppoa, jos ei koe edes tarvetta ihmissuhteeseen jossa oikeasti välittäisi kumppanistaan. En nyt vaan oikein osaa samaistua tuohon. Itse kun en haluaisi olla parisuhteessa vastenmielisen ihmisen kanssa jonka kroppaa pidän oksettavana ja haluja sairaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.
Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?
Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.
Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.
Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta.
Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).
Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."
No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.
Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.
Voi olla, voi olla olematta.
Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.
Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.?
Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.
Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).
Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.
Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.
Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.
En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?
Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.
Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(
Nainen on onneton "ihan kiva" seksistä. Mies taas tyhjensi kassit häneen, hetken ehti jo innostua mutta taas tää meni näin...
Mies on onneton kun ei saa käyttää naista reikänään, mielellään vielä useana reikänä.
Voi mies parkaa
Vierailija kirjoitti:
Minusta on yllättävää, miten paljon vihaa näiden haluttomien kirjoituksissa on kumppania kohtaan. Ihmettelen, miksi näissä suhteissa edes halutaan roikkua. Mutta ketju valaisee sitä miksi lupaa muualta hakemiseen ei heru - pihtaaminen nähdään oikeutettuna rangaistuksena sille oksettavalle kumppanille. Eihän se nyt vetele, että tarpeet tulisi tyydytettyä muualla, silloinhan rangaistus menettää merkityksensä. Kostetaan sitä, että ollaan itse onnettomia suhteessa eikä uskalleta lähteä. Ehkä toivotaan, että se kumppani kyllästyy ja lähtee itse? Ei tämä toki kaikkien haluttomien kommentteja koske, mutta yllättävän monessa pohjasävy on tyyliä "hyi yök ällö kumppani, painuisi jo hittoon haluineen päivineen".
Ei se viha itsestään synny. Yleensä toinen osapuoli painostaa seksiin ja jossain vaiheessa siitä saa tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä, miksi tällainen vastavuoroinen toisten syytteleminen (haluton vs halukas) auttaa. Jotkin perusperiaatteet olisi hyvä muistaa seksiin liittyvissä parisuhdeongelmissa eli olit sitten kumpi vain osapuolista:
- Kunnioita toista.
- Muista, että tuossa on ihminen, jota rakastat ja hänen toiveensa, tarpeensa ja vaikeutensa ovat sinulle lähes yhtä tärkeitä kuin omasi.
- Haluttomuus on yhteinen ongelma.
- Haluttomuus ei ole vain päänsisäinen asia, vaan voi tuntua fyysisenä kipuna ja oksettavana olona sekä pakokauhuna seksin aikana.
- Ongelmat ovat ratkaistavissa, mutta voi vaatia aikaa.
- Keskity kertomaan, miltä itsestä tuntuu, miltä toisen haluttomuus tuntuu ja miltä se tuntuu, ettei halua (ainakin haluttomuus satutti minua itseäni aikanaan: olisin kovasti halunnut haluta)
- Miettikää yhdessä, miten lähdette ratkaisemaan asiaa, mistä haluttomuus johtuu ja mitä kumpikin toivoo toiselta.
- Silloin, kun seksin määrä vähenee parisuhteessa haluttomuuden takia, hellyyden ja läheisyyden tarve kasvaa. Keskittykää siihen ilman paineita.Sen halukkaan voi vain olla vaikea ymmärtää miksi saa kyllä kovasti helliä kunhan sen tekee "oikealla tavalla". Ja se "oikea tapa" on se mitä se toinen haluaa, ei se mitä itse haluaa.
Ja tämä halukas on tietysti yhtä kykenemätön ymmärtämään, että haluttomasta tuntuu pahalta joutua pakotettuna harrastamaan seksiä. Ei kuule henkistä psykofyysistä yhteyttä muodostu mikäli tulee aina painostetuksi seksiin syyttelyllä, bonkauksella ja kiukuttelulla. Osa porukasta käyttäytyy kuin pikkulapset kun ei saakaan sitä tikkaria.
Näiden haluttomien täytyy sitten ymmärtää, että se toinen lähtee siitä parisuhteesta tai hakee sen muualta, jos seksiä ei ole. Ei se ole niin vaikeaa ymmärtää. Jos oltaisiin rehellisiä alusta lähtien niin seksuaalisesti erilaiset ihmiset eivät pariutuisi toistensa kanssa. Näiden haluttomien ja aseksuaalinen ainoa partnerivaihtoehto on toinen samanlainen. Eihän toki koskaan löydy paria, jossa molemmat haluaisivat aina samaan aikaan, mutta tällaiset uhriutujat "mun on pakko harrastaa seksiä kun toinen kerran vonkaa" saisivat olla menemättä yhteenkään parisuhteeseen.
Siitä olen täsmälleen samaa mieltä, että jos ajatukset seksistä ja sen määrästä poikkeaa suuresti ei kannata alunperinkään mennä yhteen . Ei kannata myöskään elää syytellen toista osapuolta, mikäli suhde ei toimi kuten toivoisi. Aina kannattaa tällöin erota ja hakea toiveiden mukainen suhde. Mikä tätäkin esimerkin Joonasta estää. Kannattaa kuitenkin näiden suhteesta toiseen kiertävien muistaa, että vika voi olla myös itsessä jos sama kuvio toistuu useamman kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.
Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?
Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.
Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.
Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta.
Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).
Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."
No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.
Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.
Voi olla, voi olla olematta.
Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.
Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.?
Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.
Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).
Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.
Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.
Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.
En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?
Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.
Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(
Vaihtoehdot ovat:
1. minä olen onneton, koska se "no ihan kiva" tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Lisäksi se "no ihan kiva" voi myös olla "täysin turha" tai "oliko pakko". Haluan entistä vähemmän.
2. mies on onneton siinä hetkessä, mutta saa suuremmalla todennäköisyydellä isossa mittakaavassa enemmän sellaista seksiä, joka tekee kummatkin onnelliseksi.
Että mikä sitten lopulta on parempi tai huonompi. Ja sanotaan nyt selvennökseksi, että meidän seksitahtimme on kuitenkin useita kertoja kuukaudessa, ei mitään joka toinen vuosi ehkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on yllättävää, miten paljon vihaa näiden haluttomien kirjoituksissa on kumppania kohtaan. Ihmettelen, miksi näissä suhteissa edes halutaan roikkua. Mutta ketju valaisee sitä miksi lupaa muualta hakemiseen ei heru - pihtaaminen nähdään oikeutettuna rangaistuksena sille oksettavalle kumppanille. Eihän se nyt vetele, että tarpeet tulisi tyydytettyä muualla, silloinhan rangaistus menettää merkityksensä. Kostetaan sitä, että ollaan itse onnettomia suhteessa eikä uskalleta lähteä. Ehkä toivotaan, että se kumppani kyllästyy ja lähtee itse? Ei tämä toki kaikkien haluttomien kommentteja koske, mutta yllättävän monessa pohjasävy on tyyliä "hyi yök ällö kumppani, painuisi jo hittoon haluineen päivineen".
Ei se viha itsestään synny. Yleensä toinen osapuoli painostaa seksiin ja jossain vaiheessa siitä saa tarpeeksi.
Ja taas palataan asian alkulähteille eli tällaisten ihmisten ei pitäisi pariutua ylipäänsäkään. Jossain vaiheessa on jätetty jotain kertomatta, koska se ns. "painostava" ällöttävä osapuoli tuskin olisi siinä suhteessa, jos olisi tiennyt, että munan laittaminen pimppeliin ei olekaan sille toiselle niin kivaa kuin on annettu ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä, miksi tällainen vastavuoroinen toisten syytteleminen (haluton vs halukas) auttaa. Jotkin perusperiaatteet olisi hyvä muistaa seksiin liittyvissä parisuhdeongelmissa eli olit sitten kumpi vain osapuolista:
- Kunnioita toista.
- Muista, että tuossa on ihminen, jota rakastat ja hänen toiveensa, tarpeensa ja vaikeutensa ovat sinulle lähes yhtä tärkeitä kuin omasi.
- Haluttomuus on yhteinen ongelma.
- Haluttomuus ei ole vain päänsisäinen asia, vaan voi tuntua fyysisenä kipuna ja oksettavana olona sekä pakokauhuna seksin aikana.
- Ongelmat ovat ratkaistavissa, mutta voi vaatia aikaa.
- Keskity kertomaan, miltä itsestä tuntuu, miltä toisen haluttomuus tuntuu ja miltä se tuntuu, ettei halua (ainakin haluttomuus satutti minua itseäni aikanaan: olisin kovasti halunnut haluta)
- Miettikää yhdessä, miten lähdette ratkaisemaan asiaa, mistä haluttomuus johtuu ja mitä kumpikin toivoo toiselta.
- Silloin, kun seksin määrä vähenee parisuhteessa haluttomuuden takia, hellyyden ja läheisyyden tarve kasvaa. Keskittykää siihen ilman paineita.Sen halukkaan voi vain olla vaikea ymmärtää miksi saa kyllä kovasti helliä kunhan sen tekee "oikealla tavalla". Ja se "oikea tapa" on se mitä se toinen haluaa, ei se mitä itse haluaa.
Ehkä voisitte kokeilla jotain uutta? Oletko kysynyt haluaisiko vaimosi vetää sinua perseeseen straponilla? Sellaisella mustalla, isolla, nystyröidyllä? Ehkä se on mitä hän haluaa ja viestisi perusteella olisit epäitsekkäästi heti valmis ?
Esimerkkisi meni kyllä nyt vähän metsään. Minun kuvaamani tilanne on kyllä ennemmin se että nälkiintyneelle ehdottaa yhteistä ruoanlaittohetkeä mutta muistuttaa että valmistettuja ruokia ei sitten saa syödä. Ei se helliminen poista seksin tarpeita mitenkään ja voi tuntua haluavasta enemmänkin kidutukselta kuin mukavalta hetkeltä.
Mutta jos se oikea tapa olisi vaimosi mielestä tuo ja sinun pitää vähän joustaa? Saisit seksiä, sehän sinua kiinnostaa.
Vai tarkoitatko nyt että sinun tulee saada seksiä, silloin kun haluat, miten haluat?
Mikä ihmeen halu tässä on mennä ääripäästä toiseen? Tietenkin parisuhde tarvitsee myös hellimistä ilman seksiä eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Pidän itse myös siitä paljon. Mutta ehdotus että parisuhteessa olisi vain ja ainostaan hellyyttä on kohtuuton jos edes jompi kumpi joskus haluaisi myös sitä seksiä välillä.
Enkä ole ehdottanut että minun pitäisi saada seksiä aina kun haluan. Mutta edelleenkään runsaan hellyyden ehdottaminen seksin korvikkeeksi ei toimi.
Joissakin tilanteissa runsas hellyys ja ihokosketus voi korvata seksin.
Tällaisissa tilanteissa voisi ratkaisu olla esimerkiksi sellainen, että seksiä haluamaton puoliso joustaisi sen verran, että hyväilisi kumppanin vartaloa tämän masturboidessa, eli läheinen ihokosketus olisi yhdistettynä kumppanin itse toteuttamaan sooloseksiin. Tässä huomioitaisiin molempien tarpeita, ja haluton voisi tulla sen verran vastaan, että voisi olla ainakin läsnä toisen viedessä itse homman loppuun.
Tällainen ei mielestäni olisi vähemmän haluavallekaan mikään kohtuuton ratkaisu, tietenkin kompromissihalua pitäisi olla.
Minuista ei ole kohtuuton vaatimus että pystyisi myös koskemaan sen kumppanin sukupuolielimiin hellivästi vaikka ei itseä niin kauheasti seksi huvittaisikaan. Jos minun puolisoni kokisi minun vartaloni niin vastenmieliseksi että ei pysty sen jokaista paikkaa koskemaan niin kyllä se aika musertava tunne olisi.
Minkä ihmeen takia sinun sukupuolielimiä pitäisi toisen räplätä? Räplää itse jos siltä tuntuu.
Koska se tuntuu hyvältä. Seuraava kysymys...
Aivan eli itsekkäästi minä, minä, minä. Entäpä kun se toisesta tuntuu epämiellyttävältä ja oksettavalta? Edelleen mikset räplää itse?
Oletko miettinyt että miksi kumppanisi täysin normaalin ruumiinosan koskeminen aiheuttaa sinulle oksetusta? Onkos sellainen reaktio ihan normaali?
Hohhoijaa. Kuvitteleeko täällä joku että täällä kaikki puhutaan omista asioista ja omista suhteista? Varmaan sinua ei haluta ropeltaa koska on rumat ja haisee pahalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on yllättävää, miten paljon vihaa näiden haluttomien kirjoituksissa on kumppania kohtaan. Ihmettelen, miksi näissä suhteissa edes halutaan roikkua. Mutta ketju valaisee sitä miksi lupaa muualta hakemiseen ei heru - pihtaaminen nähdään oikeutettuna rangaistuksena sille oksettavalle kumppanille. Eihän se nyt vetele, että tarpeet tulisi tyydytettyä muualla, silloinhan rangaistus menettää merkityksensä. Kostetaan sitä, että ollaan itse onnettomia suhteessa eikä uskalleta lähteä. Ehkä toivotaan, että se kumppani kyllästyy ja lähtee itse? Ei tämä toki kaikkien haluttomien kommentteja koske, mutta yllättävän monessa pohjasävy on tyyliä "hyi yök ällö kumppani, painuisi jo hittoon haluineen päivineen".
Ei se viha itsestään synny. Yleensä toinen osapuoli painostaa seksiin ja jossain vaiheessa siitä saa tarpeeksi.
Ja taas palataan asian alkulähteille eli tällaisten ihmisten ei pitäisi pariutua ylipäänsäkään. Jossain vaiheessa on jätetty jotain kertomatta, koska se ns. "painostava" ällöttävä osapuoli tuskin olisi siinä suhteessa, jos olisi tiennyt, että munan laittaminen pimppeliin ei olekaan sille toiselle niin kivaa kuin on annettu ymmärtää.
Moni asia on kivaa alussa, rakastumishormoneiden hyrrätessä, mutta se tasaantuu useimmilla. Niillä miehilläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on yllättävää, miten paljon vihaa näiden haluttomien kirjoituksissa on kumppania kohtaan. Ihmettelen, miksi näissä suhteissa edes halutaan roikkua. Mutta ketju valaisee sitä miksi lupaa muualta hakemiseen ei heru - pihtaaminen nähdään oikeutettuna rangaistuksena sille oksettavalle kumppanille. Eihän se nyt vetele, että tarpeet tulisi tyydytettyä muualla, silloinhan rangaistus menettää merkityksensä. Kostetaan sitä, että ollaan itse onnettomia suhteessa eikä uskalleta lähteä. Ehkä toivotaan, että se kumppani kyllästyy ja lähtee itse? Ei tämä toki kaikkien haluttomien kommentteja koske, mutta yllättävän monessa pohjasävy on tyyliä "hyi yök ällö kumppani, painuisi jo hittoon haluineen päivineen".
Ei se viha itsestään synny. Yleensä toinen osapuoli painostaa seksiin ja jossain vaiheessa siitä saa tarpeeksi.
Ja taas palataan asian alkulähteille eli tällaisten ihmisten ei pitäisi pariutua ylipäänsäkään. Jossain vaiheessa on jätetty jotain kertomatta, koska se ns. "painostava" ällöttävä osapuoli tuskin olisi siinä suhteessa, jos olisi tiennyt, että munan laittaminen pimppeliin ei olekaan sille toiselle niin kivaa kuin on annettu ymmärtää.
Moni asia on kivaa alussa, rakastumishormoneiden hyrrätessä, mutta se tasaantuu useimmilla. Niillä miehilläkin.
Kyllä, ja miehillä se monesti ilmenee niin, että huomioiminen ja hellyys vähenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun oli pakko lopettaa viimeisin suhde seksin puutteen takia. Oltiin yhdessä noin 10 vuotta. Alku oli aivan mahtava, Alussa meni 2 ja puoli vuotta etten katsonut kertaakaan pornoa. Ei ollut mitään tarvetta kun seksi oli mielettömän hyvää ja sitä oli usein. Monesti aamulla ja illalla, usein myös päivällä. Aika hyvät halut keski-ikäisillä vai mitä?
Viimeiset ajat yli vuosi oli sitä että lähdin aika usein omaan asuntooni. Katselin rauhassa pornoa ja hoitelin itse. Helmikuussa lähdin lopullisesti kun ei halua niin ei halua. Ehkä hän alussa oikeasti nautti seksistä tai näytteli niin hyvin että joku palkinto sille pitäisi antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.
Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?
Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.
Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.
Miten hyvin itse pystyt rentoutumaan ja heittäytymään jos sinusta tuntuu ettei sinun tarpeitasi ja itsemääräämisoikutta kunnioiteta vaan joku henkisesti pakottaa tekemään jotain sinulle vastenmielistä jota et halua tehdä? Miksi tässäkin on ongelma haluttomassa ,eikä siinä joka haluaa väärään aikaan väärällä tavalla haluttoman kannalta. Missä on se halukkaan kunnioitus kumppaniaan kohtaan kun kumppania käytetään runkkumattona.
Parisuhteessa on jo valmiiksi paljon mennyt pieleen jos ollaan tilanteessa jossa toista käytetään vain hyväksi. Eikä se pieleen mennyt asia liity enää suoranaisesti seksiin mitenkään.
Jos suhde on hyvä ja molemmin puolin kunnioittava, toista voi oikein hyvin helliä ja huomioida tuntematta itseään hyväksikäytetyksi. Tuskin moni tuntee itseään hyväksikäytetyksi tehdessään puolisolleen tämän mieliruokaa vaikka se ei itselleen se suosikki olisikaan. Mutta miksi se hyväksikäyttö tulee heti monille mieleen kun kyse on seksistä?
Ihmettelen aina ihmisiä, jotka vertaavat jotain ruuanlaittoa ja kotitöitä seksiin.
Useimmille seksi on varsin intiimi ja henkilökohtainen kokemus, jossa itsestään antaa paljon. Siksi se loukkaa, että kumppani ei koe sitä samalla tavalla (=haluaa henkistäkin yhteyttä, ei vain mekaanista suoritusta, koska sitähän seksi ilman halua ja yhteyttä on). Pelkkä sukuelinten hinkuttaminen ei yleensä ole kovin tyydyttävää, itselle ainakaan, vaan siinä pitää olla tunnetaso mukana.
Minä en ole koskaan ymmärtänyt miksi siinä ei voisi olla myös tunnetaso mukana jos hellin puolisoani? Ei sen tunnetason edellytys ole että kaikki on aina täydellisen molemminpuolista. Myös nautinnon tuottaminen toiselle voi olla tunnetasolla hyvin tyydyttävää. Itse asiassa minusta se on juuri suuri rakkauden osoitus että pystyy myös pyytettömästi ja ilolla antamaan.
Toki tämä edellyttää että sama pyytettömyys koskee molempia ja kaikissa parisuhteen asioissa.
Niinno, mieti asiaa niin, että olisi jotain muuta, mikä sinua ei useimmiten kiinnosta yhtään, mutta mistä kumppanisi nauttisi kovasti. Sanotaan nyt vaikkapa kirkossa käyminen (jos nautit siitä, keksi tähän jotain muuta). Kumppanisi haluaisi käydä siellä kirkossa monta kertaa viikossa ja haluaisi aina sinut mukaan. Kuinka usein oikeasti haluaisit siellä käydä vain, koska kumppanisi siitä kovasti nauttii?
Nautinnon tuottaminen riittää henkisenä eväänä johonkin pisteeseen saakka, mutta jos itse hyvin harvoin nauttii aidosti itse, kyllä se jossain kohtaa alkaa tökkiä.
Emme me parisuhteissa mihinkään muuhunkaan odota kumppaniemme osallistuvan täydellä riemulla, jos asia ei kumppania kiinnosta, vain siksi että "nautinnon tuottaminen toiselle on ihanaa". Keksimme muita tapoja harjoittaa kyseistä toimintaa tai vähennämme sitä.
Sama pätee minusta seksiin. Kyllä siinä pääosin pitää molempien olla täydestä halusta mukana, jos nyt joskus voi ajatella vain toisen mieliksi "antavansa" ja nauttivansa sitten siitä, kun saa tuottaa toiselle iloa.
Ehkäpä juuri tästä syystä himouskovainen ja ateisti eivät oikein pariskuntana sovikaan yhteen. Mutta jostain syystä ajatellaan että vähän seksiä haluava ja paljon seksiä haluava sopisivat kun vain se enemmän haluava tajuaa olla haluamatta.
Eli toisin sanoen jos sen toisen ilahduttaminen muuttuu nopeasti vain puuduttavaksi velvollisuudeksi niin silloin pariskunnan yhteensopivuudessa on ongelmia jotka eivät ratkea vain sillä että se halukkaampi lopettaa haluamisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.
Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?
Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.
Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.
Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta.
Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).
Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."
No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.
Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.
Voi olla, voi olla olematta.
Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.
Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.?
Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.
Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).
Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.
Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.
Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.
En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?
Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.
Ja valitset mieluummin sen että miehesi on onneton, kuin koet "no ihan kiva"- seksiä? Anteeksi mutta kuulostaa todella itsekkäältä :(
Nainen on onneton "ihan kiva" seksistä. Mies taas tyhjensi kassit häneen, hetken ehti jo innostua mutta taas tää meni näin...
Mies on onneton kun ei saa käyttää naista reikänään, mielellään vielä useana reikänä.
Voi mies parkaa
Miksi? Ei se ole edes "ihan kivaa" jos siitä tulee onnettomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oksana kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ollut seksiä
muistaakseni noin viiteen vuoteen. Olen 45-vuotias nainen. Kerran tuossa alkuvuodesta halusin sitä miehelle ehdottaa, mutta homma tyssäsi jälleen lerpahtamiseen.
En enää tiedä miksi edes asun samassa talossa: Korona-tilanteen laannuttua aion lähteä.
Mies on vuosikausia ollut kykenemätön minkäänlaisiin alotteisiin seksin saralla. Selitykset vain muuttuvat. Milloin on liian myöhä, milloin liian varhaista, milloin on paha mieli riidoista tai nalkuttamisesta. Suhteemme alussa meillä oli ehkä puolisen vuotta seksiä, kunnes tajusin että aloittwen tein aina vain minä. Oli erektiohäiriötä joka latisti tunnelmaa, mies suostui sille asialle tekemään jotoan vasta vuosien vaatimisen jälkeen, itseään asia ei tuntunut niin vaivaavan. Kun fyysinen haitta sitten hoitui, kertaakaan seksiä ei edelleenkään saanut.En tiedä miksi mies roikkuu samassa taloudessa. En tiedä mikä on hänen todellinen seksuaalisuutensa, onko miehiin päin vai mitä ihmettä. Ei kykene puhumaan asiasta eikä halua. Alotteita ei tee koskaan. Päätin aikanani että en viitsi enää yksin yrittää asialle mitään. Olen niin turhautunut, pettynyt, vihainen ja surullinen, että en kykene puhumaan asiasta kellekään ja puran vihani sisäänpäin. Miehelle olen tyly ja katkera, kommunikaatio ei pelaa millään tasolla, riitelemme joka asiasta. Tietty passiivisuus ja aloitekyvyttömyys vaivaa ja leimaa kaikkea joka päivä, olen kuormittunut enkä saa apua.
Pariterapiaan mies ei ole lämminnyt ehdotuksistani huolimatta. Kun kysyn, mitä hän tällaisesta elämästä saa, hän sanoo vihaisena "En kuule itsekään tiedä!". Silti hän ei tee elettäkään muuttakseen mitään, suuttuu uhkaavasti kun sanon että talo myyntiin ja minä lähden. Olen pettynyt itseeni, elämääni ja valintaani. En olisi uskonut että tällaisia miehiä voi edes olla olemassa. Ja ei, hän ei käy vieraissa. Kävisipä edes joskus jossain edes talon ulkopuolella...
Miksi olet katsonut tuollaista itsekkyyttä noin kauan? Miehesi on joko homoseksuaali, saamaton vässykkä tai aseksuaali ja mitä ilmeisimmin pysyy talossanne joistain aivan käytännön syistä. Eikö hän edes välitä sinun tuskastasi asian suhteen? Millä tavoin hän hoitaa omat seksuaaliset tarpeensa vai hoitaako edes niitä (sinun vastaavistasi ei kuulosta olevan kiinnostunut...)?
Jätä itsekäs urpo, ja etsi itsellesi mies, joka on normaali, kiinnostunut muustakin kuin naisesta kyökkkipiikana ja asuntolainan maksajana ja ylläty. Elämä voi olla kivaakin!
Aion lähteäkin. Miestä rassaa ainoastaan se, että asuntoa myydessä "otetaan nyt takkiin", muuten ongelma tuntuu olevan vain minulla. Olisi pitänyt jo alussa ymmärtää, että mies ei tehnyt yhtään aloitetta seksiin vaan se olin minä. Kun lopetin aloitteet, tulos oli vuosia ilman mitään. Emme ole edes halanneet.
Puhuminen tai mikään asian esille nosto ei ole auttanut, miestä ei vaan kiinnosta. Voi olla että hän on hieman reppana, arka ja saamaton muutenkin. Ehkä hän on jäänyt kämppiksekseni koska tietää että muut naiset eivät tuollaista miestä riesoikseen ottaisi. Huraa, hieno onnistumisen tunne itsellä. No, viisi vuotta meni hukkaan.
Parasta tässä tosiaan on se, että ihan itse olet parisuhteesi valinnut
Miksi muuten lopetit aloitteet? Kieltäytyminen alkoi vìtuttaa? Ai kuin suloista, niin tuttu tunne monille miehille.
Mitä iloa tilanteeni muuten sinulle tuottaa? Ihan itse valitsin aikanaan suhteen juu, en tiennyt ettei mainos vastaakaan todellisuutta. En valitsisi miestä enää uudelleen. Ja kerroin jo miksi lopetin aloitteet, ei minullekaan pelkästään yksin seksielämän virittely kuulu. Ihan mielelläni olisin suhteessa, jossa molemmat haluavat ja suht. samalla frekvenssillä.
No mistä syystä et haluamaasi suhdetta hanki? Moni sanoo vaihtamalla paranevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä, miksi tällainen vastavuoroinen toisten syytteleminen (haluton vs halukas) auttaa. Jotkin perusperiaatteet olisi hyvä muistaa seksiin liittyvissä parisuhdeongelmissa eli olit sitten kumpi vain osapuolista:
- Kunnioita toista.
- Muista, että tuossa on ihminen, jota rakastat ja hänen toiveensa, tarpeensa ja vaikeutensa ovat sinulle lähes yhtä tärkeitä kuin omasi.
- Haluttomuus on yhteinen ongelma.
- Haluttomuus ei ole vain päänsisäinen asia, vaan voi tuntua fyysisenä kipuna ja oksettavana olona sekä pakokauhuna seksin aikana.
- Ongelmat ovat ratkaistavissa, mutta voi vaatia aikaa.
- Keskity kertomaan, miltä itsestä tuntuu, miltä toisen haluttomuus tuntuu ja miltä se tuntuu, ettei halua (ainakin haluttomuus satutti minua itseäni aikanaan: olisin kovasti halunnut haluta)
- Miettikää yhdessä, miten lähdette ratkaisemaan asiaa, mistä haluttomuus johtuu ja mitä kumpikin toivoo toiselta.
- Silloin, kun seksin määrä vähenee parisuhteessa haluttomuuden takia, hellyyden ja läheisyyden tarve kasvaa. Keskittykää siihen ilman paineita.Sen halukkaan voi vain olla vaikea ymmärtää miksi saa kyllä kovasti helliä kunhan sen tekee "oikealla tavalla". Ja se "oikea tapa" on se mitä se toinen haluaa, ei se mitä itse haluaa.
Ehkä voisitte kokeilla jotain uutta? Oletko kysynyt haluaisiko vaimosi vetää sinua perseeseen straponilla? Sellaisella mustalla, isolla, nystyröidyllä? Ehkä se on mitä hän haluaa ja viestisi perusteella olisit epäitsekkäästi heti valmis ?
Esimerkkisi meni kyllä nyt vähän metsään. Minun kuvaamani tilanne on kyllä ennemmin se että nälkiintyneelle ehdottaa yhteistä ruoanlaittohetkeä mutta muistuttaa että valmistettuja ruokia ei sitten saa syödä. Ei se helliminen poista seksin tarpeita mitenkään ja voi tuntua haluavasta enemmänkin kidutukselta kuin mukavalta hetkeltä.
Mutta jos se oikea tapa olisi vaimosi mielestä tuo ja sinun pitää vähän joustaa? Saisit seksiä, sehän sinua kiinnostaa.
Vai tarkoitatko nyt että sinun tulee saada seksiä, silloin kun haluat, miten haluat?
Mikä ihmeen halu tässä on mennä ääripäästä toiseen? Tietenkin parisuhde tarvitsee myös hellimistä ilman seksiä eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Pidän itse myös siitä paljon. Mutta ehdotus että parisuhteessa olisi vain ja ainostaan hellyyttä on kohtuuton jos edes jompi kumpi joskus haluaisi myös sitä seksiä välillä.
Enkä ole ehdottanut että minun pitäisi saada seksiä aina kun haluan. Mutta edelleenkään runsaan hellyyden ehdottaminen seksin korvikkeeksi ei toimi.
Joissakin tilanteissa runsas hellyys ja ihokosketus voi korvata seksin.
Tällaisissa tilanteissa voisi ratkaisu olla esimerkiksi sellainen, että seksiä haluamaton puoliso joustaisi sen verran, että hyväilisi kumppanin vartaloa tämän masturboidessa, eli läheinen ihokosketus olisi yhdistettynä kumppanin itse toteuttamaan sooloseksiin. Tässä huomioitaisiin molempien tarpeita, ja haluton voisi tulla sen verran vastaan, että voisi olla ainakin läsnä toisen viedessä itse homman loppuun.
Tällainen ei mielestäni olisi vähemmän haluavallekaan mikään kohtuuton ratkaisu, tietenkin kompromissihalua pitäisi olla.
Minuista ei ole kohtuuton vaatimus että pystyisi myös koskemaan sen kumppanin sukupuolielimiin hellivästi vaikka ei itseä niin kauheasti seksi huvittaisikaan. Jos minun puolisoni kokisi minun vartaloni niin vastenmieliseksi että ei pysty sen jokaista paikkaa koskemaan niin kyllä se aika musertava tunne olisi.
Minkä ihmeen takia sinun sukupuolielimiä pitäisi toisen räplätä? Räplää itse jos siltä tuntuu.
Koska se tuntuu hyvältä. Seuraava kysymys...
Aivan eli itsekkäästi minä, minä, minä. Entäpä kun se toisesta tuntuu epämiellyttävältä ja oksettavalta? Edelleen mikset räplää itse?
Oletko miettinyt että miksi kumppanisi täysin normaalin ruumiinosan koskeminen aiheuttaa sinulle oksetusta? Onkos sellainen reaktio ihan normaali?
Hohhoijaa. Kuvitteleeko täällä joku että täällä kaikki puhutaan omista asioista ja omista suhteista? Varmaan sinua ei haluta ropeltaa koska on rumat ja haisee pahalle.
Kyllä tässä puhuttin ihan yleisellä tasolla. Ja edelleen , on kyllä melkoinen ongelma parisuhteessa jos toisen kehon normaalit osat ällöttävät pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.
Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?
Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.
Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.
Miten hyvin itse pystyt rentoutumaan ja heittäytymään jos sinusta tuntuu ettei sinun tarpeitasi ja itsemääräämisoikutta kunnioiteta vaan joku henkisesti pakottaa tekemään jotain sinulle vastenmielistä jota et halua tehdä? Miksi tässäkin on ongelma haluttomassa ,eikä siinä joka haluaa väärään aikaan väärällä tavalla haluttoman kannalta. Missä on se halukkaan kunnioitus kumppaniaan kohtaan kun kumppania käytetään runkkumattona.
Parisuhteessa on jo valmiiksi paljon mennyt pieleen jos ollaan tilanteessa jossa toista käytetään vain hyväksi. Eikä se pieleen mennyt asia liity enää suoranaisesti seksiin mitenkään.
Jos suhde on hyvä ja molemmin puolin kunnioittava, toista voi oikein hyvin helliä ja huomioida tuntematta itseään hyväksikäytetyksi. Tuskin moni tuntee itseään hyväksikäytetyksi tehdessään puolisolleen tämän mieliruokaa vaikka se ei itselleen se suosikki olisikaan. Mutta miksi se hyväksikäyttö tulee heti monille mieleen kun kyse on seksistä?
Ihmettelen aina ihmisiä, jotka vertaavat jotain ruuanlaittoa ja kotitöitä seksiin.
Useimmille seksi on varsin intiimi ja henkilökohtainen kokemus, jossa itsestään antaa paljon. Siksi se loukkaa, että kumppani ei koe sitä samalla tavalla (=haluaa henkistäkin yhteyttä, ei vain mekaanista suoritusta, koska sitähän seksi ilman halua ja yhteyttä on). Pelkkä sukuelinten hinkuttaminen ei yleensä ole kovin tyydyttävää, itselle ainakaan, vaan siinä pitää olla tunnetaso mukana.
Minä en ole koskaan ymmärtänyt miksi siinä ei voisi olla myös tunnetaso mukana jos hellin puolisoani? Ei sen tunnetason edellytys ole että kaikki on aina täydellisen molemminpuolista. Myös nautinnon tuottaminen toiselle voi olla tunnetasolla hyvin tyydyttävää. Itse asiassa minusta se on juuri suuri rakkauden osoitus että pystyy myös pyytettömästi ja ilolla antamaan.
Toki tämä edellyttää että sama pyytettömyys koskee molempia ja kaikissa parisuhteen asioissa.
Niinno, mieti asiaa niin, että olisi jotain muuta, mikä sinua ei useimmiten kiinnosta yhtään, mutta mistä kumppanisi nauttisi kovasti. Sanotaan nyt vaikkapa kirkossa käyminen (jos nautit siitä, keksi tähän jotain muuta). Kumppanisi haluaisi käydä siellä kirkossa monta kertaa viikossa ja haluaisi aina sinut mukaan. Kuinka usein oikeasti haluaisit siellä käydä vain, koska kumppanisi siitä kovasti nauttii?
Nautinnon tuottaminen riittää henkisenä eväänä johonkin pisteeseen saakka, mutta jos itse hyvin harvoin nauttii aidosti itse, kyllä se jossain kohtaa alkaa tökkiä.
Emme me parisuhteissa mihinkään muuhunkaan odota kumppaniemme osallistuvan täydellä riemulla, jos asia ei kumppania kiinnosta, vain siksi että "nautinnon tuottaminen toiselle on ihanaa". Keksimme muita tapoja harjoittaa kyseistä toimintaa tai vähennämme sitä.
Sama pätee minusta seksiin. Kyllä siinä pääosin pitää molempien olla täydestä halusta mukana, jos nyt joskus voi ajatella vain toisen mieliksi "antavansa" ja nauttivansa sitten siitä, kun saa tuottaa toiselle iloa.
Ehkäpä juuri tästä syystä himouskovainen ja ateisti eivät oikein pariskuntana sovikaan yhteen. Mutta jostain syystä ajatellaan että vähän seksiä haluava ja paljon seksiä haluava sopisivat kun vain se enemmän haluava tajuaa olla haluamatta.
Eli toisin sanoen jos sen toisen ilahduttaminen muuttuu nopeasti vain puuduttavaksi velvollisuudeksi niin silloin pariskunnan yhteensopivuudessa on ongelmia jotka eivät ratkea vain sillä että se halukkaampi lopettaa haluamisen.
Luonnollisesti näin. Se eritarpeisuus seksissä vaan ei välttämättä käy ilmi kuin vasta vuosien päästä, koska alussahan useimmat haluavat enemmän kuin tavallisessa arjessa. Samoin kumpikin käyttäytyy alussa enemmän toista huomioiden, pyrkii tekemään hyvää vaikutusta jne, mikä ruokkii halukkuuttakin. Nämä ovat ihan tiedostamattomia malleja, ei mitään harhaanjohtamista. Rakkauden huumassa herkästi se vähemmän haluavakin haluaa päivittäin, mutta hormonien tasaantuessa tilanne voi radikaalisti muuttua.
Heh... eron jälkeen löysit jonku panomiehen ja seuraava mahdollinen parisuhde on parempi?
Se varmaan lohduttaa miestä joka kärsi seurassasi puutteesta aikaisemmin