Kannattaako uudelle miehelle kertoa että ex oli väkivaltainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kertonut rskauksesta, koska en halunnut uhriviittaa tai erityiskohtelua. Se on entistä elämääni, eikä vaikuta nykysuhteeseen. Jos olisin jotenkin vammautunut, ja muuten haluaisin jotain suojeluja miehen taholta niin ehkä kertoisin väkivaltaisesta exästä. Eniten olisi varmaankin vaikea selittää miksi halusin jäädä hakkattavaksi. Jos taas kertahakkaus, niin antaisin olla.

Vammoja ne on henkiset vammatkin. Ilman niitä ei kukaan selviä väkivallasta. Enemmän tai vähemmän vammauttaa kaikkia. 

MInä hoidin henkiset vammani terapiassa. Minusta riittää, että puhuin niistä terapeutuille enkä halua puhua taas asioista uudelle kumppanille. 

Mikäpäs siinä, jos haluaa elää suhteessa, jossa on salaisuuksia. 

Mitä salaisuuksia. Eikö riitä, jos kertoo ettei suhde toiminut? Miksi kaikkia asiat pitää kertoa yksityiskohtia myöten? En minä ole nyt uudelta tapailukumppanilta kysynyt tarkemmin miksi hän erosi. Tiedän vain, että hän erosi viisi vuotta sitten, kun suhde ei enää toiminut. Itse olen sanonut, että rakkaus loppui omalta osalta. 

Ensin et kerro väkivaltaisesta suhteesta ja nyt oletkin kertonut. Ihan en pysy mukana. Ja nyt ei puhuta tapailusuhteesta, vaan vakavalla pohjalla olevasta suhteesta. Monessa viestissä jo sanottu, ettei tietenkään heti ensitreffeillä kaikkea avata, mutta jos ollaan tosissaan, kyllä silloin avoimmuus kuuluu parisuhteeseen. 

No en minä utele asiasta tuon enempää tulevaisuudessakaan. Ollaan nyt tapailtu kaksi vuotta. 

Aivan käsittämättömiä kommentteja täällä. Moni syyttää uhria. ”En kertoisi, en halua leimautua kynnysmatoksi ja että uusi suhde menisi pilalle” jos sä ajattelet noin, olet elävä todiste kynnysmatosta - pienennän itseäni ja kokemuksiani, varon sanojani, jotta en vaan tule jätetyksi ja leimatuksi. Todella säälittävää.

Mitä sua kiinnostaa mitä muut susta ajattelee? Annat silloin vallan omasta itsestäsi toisille = kynnysmatto. Sehän todistaa vaan toisen ihmisen kyvyttömyydestä älykkyyteen ja empatiaan, jos hän ei kykenisi ymmärtämään sun kokemuksia, en hengailisi _päivääkään_ sellaisen miehen kanssa. Ansaitsen parasta ja vain parasta.

T. Entinen parisuhdeväkivallan uhri.

Vierailija kirjoitti:

Tässä se nähdään. Uhri ei uskalla kertoa kokemastaan väkivallasta, koska joutuu pelkäämään jopa suhteen jälkeen leimautumista hulluksi, tyhmäksi.. Sen sijaan väkivaltaa tehnyt voi jatkaa elämää onnellisena, uuden uhrin? Kanssa ja kukaan ei tiedä. Entinen uhri jää yksin, koska kokee olevansa pilalla. Voimia teille❤️

Ei pidä leimautua uhriksi, vaan toimia. Lääkäriin näyttämään vammat, rikosilmoitus tekijästä ja itselle terapia-ja keskusteluapua eteenpäin pääsemiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten siitä muka voisi kertoa leimautumatta itse typerykseksi? Että antoi kohdella itseään niin. En kertoisi. En ottaisi riskiä, että hyvä suhde menisi pilalle exän takia.

Tämän takia en itsekään kertoisi. Hävettäisi, että on jäänyt huonoon suhteeseen. 

Surullinen olo tuli näistä kommenteista. Miten suurta surua ja häpeää niistä välittyykin. 😞

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija p kirjoitti:

Hyvin sanottu tuo että parisuhde ei ole terapiasuhde! Kyllä naisena vi tuttaisi jauhaa ja kuunnella miehen entisistä kokemuksista "kun Laura mökötti ja heitteli tavaroita ja läpsi ja kirkui. Siksi olen tällainen". Huoh 🙄

Hoitakaa itsenne kuntoon ennen kuin alatte uuteen suhteeseen!

Sinun ei kannata ryhtyä parisuhteeseen, jos kuunteleminen ja toisen ymmärtäminen on noin hankalaa. En minäkään tarkoita, että menneissä pitää rypeä, mutta kyllä niistä voi normaalissa suhteessa puhua. 

Miksi? Miten minun ja miehen suhteeseen liittyy kirkuva Laura menneisyydestä? En halua miestä, joka puhuisi vanhojen suhteiden ongelmista minulle, joka olen kuitenkin ihan eri henkilö ja suhteemmekin olisi erilainen. Haluan keskittyä nykyisyyteen. Mulle riittää tieto, että Lauran kanssa ei sovittu yhteen tmv.

Turha edes yrittää selittää ihmiselle, joka ei halua nähdä asioita kuin omasta näkökulmastaan. Normaalit ihmiset tietävät, että menneisyys on osa ihmistä ja olemalla tietoinen siitä, ymmärtää toista paremmin kuin keskittymällä vain siihen mitä on tässä ja nyt. Se menneisyyshän on tehnyt ihmisestä sen, mikä hän on nyt. 

Miten niin tuo olisi muka niin vaikeaa ymmärtää. Aivan selväähän tuo on! Menneisyydestään voi oppia eikä pilata uutta suhdetta samoilla termoilla, jotka hallitsivat elämää ja suhdetta aiemmin.

Nyt hurahti pointti ohi ja lujaa. Otan rautalangan avuksi: Se mies ei olisi tuollainen kuin on ilman sitä kirkuvaa Lauraa. Sinun on hyvä tietää siitä Laurasta (huom! ei jokaista yksityiskohtaa), jotta voit ymmärtää paremmin miestä. Mutta tämänhän toki tietäisitkin, jos olisit terveessä parisuhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Aivan käsittämättömiä kommentteja täällä. Moni syyttää uhria. ”En kertoisi, en halua leimautua kynnysmatoksi ja että uusi suhde menisi pilalle” jos sä ajattelet noin, olet elävä todiste kynnysmatosta - pienennän itseäni ja kokemuksiani, varon sanojani, jotta en vaan tule jätetyksi ja leimatuksi. Todella säälittävää.

Mitä sua kiinnostaa mitä muut susta ajattelee? Annat silloin vallan omasta itsestäsi toisille = kynnysmatto. Sehän todistaa vaan toisen ihmisen kyvyttömyydestä älykkyyteen ja empatiaan, jos hän ei kykenisi ymmärtämään sun kokemuksia, en hengailisi _päivääkään_ sellaisen miehen kanssa. Ansaitsen parasta ja vain parasta.

T. Entinen parisuhdeväkivallan uhri.

Ymmärrän. Mutta voi myös jäädävanhan kokemuksen vangiksi, jolloin määrittää kaikkia miehiä sen kautta,miten he reagoivat kun kerrot väkivaltaisesta suhteestasi. Tuokin kertoo ettet ole vapaa menneestä ja toistat samoja kuvioita eri puolelta tosin.

Tietenkin jossain vaiheessa. Kun on suhde on syventynyt treffailusta eteenpäin.. Kyse on luottamuksesta toiseen, parisuhteessa jaetaan asioita, menneisyyskin.. se on rakentanut sellaiseksi, mitä olet nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija p kirjoitti:

Hyvin sanottu tuo että parisuhde ei ole terapiasuhde! Kyllä naisena vi tuttaisi jauhaa ja kuunnella miehen entisistä kokemuksista "kun Laura mökötti ja heitteli tavaroita ja läpsi ja kirkui. Siksi olen tällainen". Huoh 🙄

Hoitakaa itsenne kuntoon ennen kuin alatte uuteen suhteeseen!

Sinun ei kannata ryhtyä parisuhteeseen, jos kuunteleminen ja toisen ymmärtäminen on noin hankalaa. En minäkään tarkoita, että menneissä pitää rypeä, mutta kyllä niistä voi normaalissa suhteessa puhua. 

Miksi? Miten minun ja miehen suhteeseen liittyy kirkuva Laura menneisyydestä? En halua miestä, joka puhuisi vanhojen suhteiden ongelmista minulle, joka olen kuitenkin ihan eri henkilö ja suhteemmekin olisi erilainen. Haluan keskittyä nykyisyyteen. Mulle riittää tieto, että Lauran kanssa ei sovittu yhteen tmv.

Turha edes yrittää selittää ihmiselle, joka ei halua nähdä asioita kuin omasta näkökulmastaan. Normaalit ihmiset tietävät, että menneisyys on osa ihmistä ja olemalla tietoinen siitä, ymmärtää toista paremmin kuin keskittymällä vain siihen mitä on tässä ja nyt. Se menneisyyshän on tehnyt ihmisestä sen, mikä hän on nyt. 

Miten niin tuo olisi muka niin vaikeaa ymmärtää. Aivan selväähän tuo on! Menneisyydestään voi oppia eikä pilata uutta suhdetta samoilla termoilla, jotka hallitsivat elämää ja suhdetta aiemmin.

Nyt hurahti pointti ohi ja lujaa. Otan rautalangan avuksi: Se mies ei olisi tuollainen kuin on ilman sitä kirkuvaa Lauraa. Sinun on hyvä tietää siitä Laurasta (huom! ei jokaista yksityiskohtaa), jotta voit ymmärtää paremmin miestä. Mutta tämänhän toki tietäisitkin, jos olisit terveessä parisuhteessa. 

Nimenomaan näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilastojen perusteella suurin osa suomalaisista naisista on kokenut parisuhdeväkivaltaa. Että ihan muistutuksena täällä provosoiville miehille. Sun työkaveri,naispuolinen opiskelukaveri, kassaneiti... On kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa kumppanin toimesta.

Sellaiset miesvihaprovot siellä sitten. Totuushan on vallan toinen: "..entisen tai nykyisen kumppanin taholta väkivaltaa tai väkivallalla uhkailua oli kokenut naisista 5,1 prosenttia" Lähde: Kansallinen rikosuhritutkimus.

Unohdat, että lähisuhdeväkivalta on piilorikollisuutta, jota on vaikea tutkia. Mutta jo tilastojen mukaan naiset ovat kärsijöitä

https://www.stat.fi/til/rpk/2018/15/rpk_2018_15_2019-06-06_tie_001_fi.h…

Ööh, edelleenkään tuossa antamassasi linkissä ei missään esitetä, että naisista suurin osa olisi kokenut parisuhdeväkivaltaa, kuten tuossa ylempänä väitettiin.

On yleistä yrittää vaihtaa puheenaihetta, kun huomaa olleensa väärässä. Harvoin kuitenkaan muut keskustelijat unohtavat, mistä puhutaan.

"Aikuisista perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhreista 76,5 prosenttia naisia"

Otsikko.

Ja edelleen,nämä ovat jo tilastoituja lukuja ylipäätään perheväkivallasrata. Tiedämme, että todellinen osuus on paljon suurempi.

Niin, tuossa ei millään lailla oteta kantaa siihen, kuinka suuri osa parisuhteessa olevista naisista koki lähisuhdeväkivaltaa. Se taas kävi ilmi tuosta siteeraamastani rikosuhritutkimuksesta. Ja oli siis vain n. joka kahdeskymmenes nainen, eikä suinkaan "suurin osa", kuten virheellisesti väitettiin. Se että lähisuhdeväkivallan uhreista suurempi osa on naisia kuin miehiä, on aivan eri asia eikä mitenkään liity alkuperäiseen väitteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija p kirjoitti:

Hyvin sanottu tuo että parisuhde ei ole terapiasuhde! Kyllä naisena vi tuttaisi jauhaa ja kuunnella miehen entisistä kokemuksista "kun Laura mökötti ja heitteli tavaroita ja läpsi ja kirkui. Siksi olen tällainen". Huoh 🙄

Hoitakaa itsenne kuntoon ennen kuin alatte uuteen suhteeseen!

Sinun ei kannata ryhtyä parisuhteeseen, jos kuunteleminen ja toisen ymmärtäminen on noin hankalaa. En minäkään tarkoita, että menneissä pitää rypeä, mutta kyllä niistä voi normaalissa suhteessa puhua. 

Miksi? Miten minun ja miehen suhteeseen liittyy kirkuva Laura menneisyydestä? En halua miestä, joka puhuisi vanhojen suhteiden ongelmista minulle, joka olen kuitenkin ihan eri henkilö ja suhteemmekin olisi erilainen. Haluan keskittyä nykyisyyteen. Mulle riittää tieto, että Lauran kanssa ei sovittu yhteen tmv.

Turha edes yrittää selittää ihmiselle, joka ei halua nähdä asioita kuin omasta näkökulmastaan. Normaalit ihmiset tietävät, että menneisyys on osa ihmistä ja olemalla tietoinen siitä, ymmärtää toista paremmin kuin keskittymällä vain siihen mitä on tässä ja nyt. Se menneisyyshän on tehnyt ihmisestä sen, mikä hän on nyt. 

Miten niin tuo olisi muka niin vaikeaa ymmärtää. Aivan selväähän tuo on! Menneisyydestään voi oppia eikä pilata uutta suhdetta samoilla termoilla, jotka hallitsivat elämää ja suhdetta aiemmin.

Nyt hurahti pointti ohi ja lujaa. Otan rautalangan avuksi: Se mies ei olisi tuollainen kuin on ilman sitä kirkuvaa Lauraa. Sinun on hyvä tietää siitä Laurasta (huom! ei jokaista yksityiskohtaa), jotta voit ymmärtää paremmin miestä. Mutta tämänhän toki tietäisitkin, jos olisit terveessä parisuhteessa. 

Voisit opetella puhumaan kunniottavammin muita kohtaan. Haukuinko sinua? En, mutta sinä käyttäydyt huonosti ja ylimielisesti. En halua jatkaa keskustelua kanssasi.

Haluaisin tietää. Selittäisi varmasti paljon toisen käytöstä.

En ollut väkivaltaisessa suhteessa, mutta minut pahoinpideltiin täysin yllättäen treffien lopuksi keskellä yleistä paikkaa. En kertonut kenellekään, koska en halunnut esim vanhempieni joutuvan elämään sen tuskaisen tiedon kanssa, että minua oli satutettu. Vuoden piilottelin asiaa kunnes löysin uuden miehen, ihanan, turvallisen ja rakastavan. Kerroin hänelle asiasta kuukauden tapailun jälkeen. Mies ymmärsi, tuki ja sanoi ymmärtävänsä miksi aina pienekin riidan alkaessa näytän siltä että pelästyn häntä hirveästi ennen kuin taas muistan ettei tämä ole sama henkilö. Kertominen lähensi meitä todella paljon enkä voisi nähdä jakavani elämää kenenkään kanssa, jolle en voisi tällaisia suuria asioita kertoa.

Päätimme kuitenkin varmuuden vuoksi, etten kerro pahoinpitelijän nimeä miehelleni, sillä hän sanoi että jos vahingossakin joutuisi samaan tilaan miehen kanssa hänellä olisi todella vaikeaa olla sanomatta asiasta pahoinpitelijälle enkä halunnut tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä se nähdään. Uhri ei uskalla kertoa kokemastaan väkivallasta, koska joutuu pelkäämään jopa suhteen jälkeen leimautumista hulluksi, tyhmäksi.. Sen sijaan väkivaltaa tehnyt voi jatkaa elämää onnellisena, uuden uhrin? Kanssa ja kukaan ei tiedä. Entinen uhri jää yksin, koska kokee olevansa pilalla. Voimia teille❤️

Ei pidä leimautua uhriksi, vaan toimia. Lääkäriin näyttämään vammat, rikosilmoitus tekijästä ja itselle terapia-ja keskusteluapua eteenpäin pääsemiseksi.

Ja sitten kun teet rikosilmoituksen, saat ikuisen riesan väkivallan tekijästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija p kirjoitti:

Hyvin sanottu tuo että parisuhde ei ole terapiasuhde! Kyllä naisena vi tuttaisi jauhaa ja kuunnella miehen entisistä kokemuksista "kun Laura mökötti ja heitteli tavaroita ja läpsi ja kirkui. Siksi olen tällainen". Huoh 🙄

Hoitakaa itsenne kuntoon ennen kuin alatte uuteen suhteeseen!

Sinun ei kannata ryhtyä parisuhteeseen, jos kuunteleminen ja toisen ymmärtäminen on noin hankalaa. En minäkään tarkoita, että menneissä pitää rypeä, mutta kyllä niistä voi normaalissa suhteessa puhua. 

Miksi? Miten minun ja miehen suhteeseen liittyy kirkuva Laura menneisyydestä? En halua miestä, joka puhuisi vanhojen suhteiden ongelmista minulle, joka olen kuitenkin ihan eri henkilö ja suhteemmekin olisi erilainen. Haluan keskittyä nykyisyyteen. Mulle riittää tieto, että Lauran kanssa ei sovittu yhteen tmv.

Turha edes yrittää selittää ihmiselle, joka ei halua nähdä asioita kuin omasta näkökulmastaan. Normaalit ihmiset tietävät, että menneisyys on osa ihmistä ja olemalla tietoinen siitä, ymmärtää toista paremmin kuin keskittymällä vain siihen mitä on tässä ja nyt. Se menneisyyshän on tehnyt ihmisestä sen, mikä hän on nyt. 

Miten niin tuo olisi muka niin vaikeaa ymmärtää. Aivan selväähän tuo on! Menneisyydestään voi oppia eikä pilata uutta suhdetta samoilla termoilla, jotka hallitsivat elämää ja suhdetta aiemmin.

Nyt hurahti pointti ohi ja lujaa. Otan rautalangan avuksi: Se mies ei olisi tuollainen kuin on ilman sitä kirkuvaa Lauraa. Sinun on hyvä tietää siitä Laurasta (huom! ei jokaista yksityiskohtaa), jotta voit ymmärtää paremmin miestä. Mutta tämänhän toki tietäisitkin, jos olisit terveessä parisuhteessa. 

Voisit opetella puhumaan kunniottavammin muita kohtaan. Haukuinko sinua? En, mutta sinä käyttäydyt huonosti ja ylimielisesti. En halua jatkaa keskustelua kanssasi.

Totuusko se noin paljon sattui?

Eikö olisi vaan helpompi olla kertomatta? Toinen ei leimaisi sitten mitenkään. Se olisi uusi alku. Uutena ihmisenä.

Ihan heti tapailun alussa ei kannata kertoa. Jos suhde siitä syvenee ja keskustellaan muutenkin menneisyydestä ja aiemmista kokemuksista, kertoisin.

Jos mies silloin suhtautuu syyllistäen ja vaikuttaa pitävän uhria syyllisenä väkivaltaan, tietäisin erota.

Vierailija kirjoitti:

Eikö olisi vaan helpompi olla kertomatta? Toinen ei leimaisi sitten mitenkään. Se olisi uusi alku. Uutena ihmisenä.

Mutta kun se ei ole. Menneisyyttä ei voi muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö olisi vaan helpompi olla kertomatta? Toinen ei leimaisi sitten mitenkään. Se olisi uusi alku. Uutena ihmisenä.

Leimaisi??? Tarkoitat varmaan, että ei leimaisi sitä väkivaltaista exää sekopääksi.

Todella hmmästyttäviä naisvihamielisiä asenteita täällä, että laitetaan parisuhdeväkivalta uhrin syyksi.

Ei kannata alkaa avautumaan. Ei miehet kykene ottamaan tuollaista tietoa vastaan. Ja sitten vielä ajattelevat, että sinulla on mtongelmia yms. Älä kerro. Et halua pilata tuotakin suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Eikö olisi vaan helpompi olla kertomatta? Toinen ei leimaisi sitten mitenkään. Se olisi uusi alku. Uutena ihmisenä.

Ei ole. Puhuminen on yksi parhaista tavoista käsitellä traumoja. Lisäksi salailu on työlästä ja myrkyttää ennen pitkää suhteen kuin suhteen. Normaalit ihmiset eivät leimaa ketään siksi, että he ovat kohdanneet väkivaltaa. Uhrit vain usein kuvittelevat niin, koska eivät ole käsitelleet traumojaan. Terapia ja rehellisyys ovat terve väylä siihen uuteen ihmisyyteen.