Kannattaako uudelle miehelle kertoa että ex oli väkivaltainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten siitä muka voisi kertoa leimautumatta itse typerykseksi? Että antoi kohdella itseään niin. En kertoisi. En ottaisi riskiä, että hyvä suhde menisi pilalle exän takia.

Samasta syystä en kerro. En halua näyttää heikolta lapaselta uuden miehen silmissä.

Eli defenssisi on vahvan naisen esittäminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata.

Ottaa opiksi vastaisuudessa eikä seurustele sellaisten kanssa.

Juurikin näin. Pahimmillaan kertominen vain pilaa nykyisen, hyvän, suhteen. Mennyt pitää käsitellä itse ja siirtyä suhteisiin vasta kun on oikeasti valmis.

Jos rehellisyys ja avoimmuus pilaa suhteen, suhde on kaukana hyvästä. 

En kyllä ymmärrä mitä hyvää voi koitua siitä, että tuo vanhat demonit uuteen suhteeseen. Ajattelen itse niin, että vien uuteen suhteeseen uuden minäni ja katson etten toista samoja vääriä kaavoja. Vanhan suhteen voi kuitata sanomalla ettei se ollut terve suhde,mutta olen oppinut ja vahvistunut paljon sen ansiosta.

Tuohan on nimenomaan sitä kertomista. Ei kukaan tällä tarkoita avoimmuudella sitä, että jokainen yksityiskohta pitää tarkkaan kuvailla. Eihän niin tehdä minkään muunkaan asian suhteen. 

Okei? Ymmärsin sitten väärin. Joka tapauksessa en kertoisi jos ei kysyttäisi ja jos kysyttäisiin,niin sanoisin kuten kuvailin.

Onnea vain siihen hetkeen, kun kumppanille paljastuu, että olet salaillut asioita. Aika moni ei ota sellaista hyvällä. On ihan normaalia kanssakäymistä kertoa itsekin asioita eikä vain odottaa, josko joku keksisi niistä kysyä. 

En minä ainakaan ajattele, että se on salailua, jos ei kerroa kaikkia yksityiskohtia entisestä elämästään. Tuo on kuitenkin yksityisasia. Mulle riittää, jos toinen sanoo, että oli ihan pee suhde, mutta ei halua puhua siitä. 

Missä kohtaa sanoin, että pitää kertoa jokainen yksityiskohta? 

Vierailija kirjoitti:

Uusi mies vain pitäisi sinua mielenterveysongelmaisena. Uhri kärsii aina.

Niin, koska miehethän on täysin kykenemättömiä empatiaan. Nyt jotain rajaa näihin miesvihapsykooseihin.

Mieti omalle kohdalle. Olisiko kiva tietää että uutta miestäsi on hakattu? Olisi varmaan. Ei tieto asiasta muuta parisuhdetta terapiasuhteeksi. Yhteys teidän välillä sen sijaan voi syventyä, kun ei tarvitse enää salata sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kertonut rskauksesta, koska en halunnut uhriviittaa tai erityiskohtelua. Se on entistä elämääni, eikä vaikuta nykysuhteeseen. Jos olisin jotenkin vammautunut, ja muuten haluaisin jotain suojeluja miehen taholta niin ehkä kertoisin väkivaltaisesta exästä. Eniten olisi varmaankin vaikea selittää miksi halusin jäädä hakkattavaksi. Jos taas kertahakkaus, niin antaisin olla.

Vammoja ne on henkiset vammatkin. Ilman niitä ei kukaan selviä väkivallasta. Enemmän tai vähemmän vammauttaa kaikkia. 

MInä hoidin henkiset vammani terapiassa. Minusta riittää, että puhuin niistä terapeutuille enkä halua puhua taas asioista uudelle kumppanille. 

Mikäpäs siinä, jos haluaa elää suhteessa, jossa on salaisuuksia. 

Mitä salaisuuksia. Eikö riitä, jos kertoo ettei suhde toiminut? Miksi kaikkia asiat pitää kertoa yksityiskohtia myöten? En minä ole nyt uudelta tapailukumppanilta kysynyt tarkemmin miksi hän erosi. Tiedän vain, että hän erosi viisi vuotta sitten, kun suhde ei enää toiminut. Itse olen sanonut, että rakkaus loppui omalta osalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata.

Ottaa opiksi vastaisuudessa eikä seurustele sellaisten kanssa.

Juurikin näin. Pahimmillaan kertominen vain pilaa nykyisen, hyvän, suhteen. Mennyt pitää käsitellä itse ja siirtyä suhteisiin vasta kun on oikeasti valmis.

Jos rehellisyys ja avoimmuus pilaa suhteen, suhde on kaukana hyvästä. 

En kyllä ymmärrä mitä hyvää voi koitua siitä, että tuo vanhat demonit uuteen suhteeseen. Ajattelen itse niin, että vien uuteen suhteeseen uuden minäni ja katson etten toista samoja vääriä kaavoja. Vanhan suhteen voi kuitata sanomalla ettei se ollut terve suhde,mutta olen oppinut ja vahvistunut paljon sen ansiosta.

No minäpä kerron: Se, että kerrot kumppanille kipeän asian (oli se ihan mikä tahansa), osoittaa, että koet olosi hänen kanssaan turvalliseksi ja luotat häneen. Terveessä parisuhteessa nuo kaksi ovat hyvin olennaisia asioita. 

Turvallisuus ja luottamus syntyy kyllä ihan muuta kautta kuin vellomalla menneessä ja puhumalla niistä.

Kultapieni, kertominen ei ole sama asia kuin vellominen. Kummallisen moni tuntuu ajattelevan, että "kerro kumppanille"="kuivaile jokainen yksityiskohta niin tarkasti kuin voit ja toista tämä joka päivä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten siitä muka voisi kertoa leimautumatta itse typerykseksi? Että antoi kohdella itseään niin. En kertoisi. En ottaisi riskiä, että hyvä suhde menisi pilalle exän takia.

Samasta syystä en kerro. En halua näyttää heikolta lapaselta uuden miehen silmissä.

Mutta eikö olisi reilua sitä uutta miestä kohtaan paljastaa heti valkoroskaisuutensa.

Itse haluaisin tietää tuollaisen asian. Luottamuksen osoitus olisi jos minulle kerrottaisiin. Olenkin todella ymmärtäväinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija p kirjoitti:

Hyvin sanottu tuo että parisuhde ei ole terapiasuhde! Kyllä naisena vi tuttaisi jauhaa ja kuunnella miehen entisistä kokemuksista "kun Laura mökötti ja heitteli tavaroita ja läpsi ja kirkui. Siksi olen tällainen". Huoh 🙄

Hoitakaa itsenne kuntoon ennen kuin alatte uuteen suhteeseen!

Sinun ei kannata ryhtyä parisuhteeseen, jos kuunteleminen ja toisen ymmärtäminen on noin hankalaa. En minäkään tarkoita, että menneissä pitää rypeä, mutta kyllä niistä voi normaalissa suhteessa puhua. 

Miksi? Miten minun ja miehen suhteeseen liittyy kirkuva Laura menneisyydestä? En halua miestä, joka puhuisi vanhojen suhteiden ongelmista minulle, joka olen kuitenkin ihan eri henkilö ja suhteemmekin olisi erilainen. Haluan keskittyä nykyisyyteen. Mulle riittää tieto, että Lauran kanssa ei sovittu yhteen tmv.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilastojen perusteella suurin osa suomalaisista naisista on kokenut parisuhdeväkivaltaa. Että ihan muistutuksena täällä provosoiville miehille. Sun työkaveri,naispuolinen opiskelukaveri, kassaneiti... On kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa kumppanin toimesta.

Sellaiset miesvihaprovot siellä sitten. Totuushan on vallan toinen: "..entisen tai nykyisen kumppanin taholta väkivaltaa tai väkivallalla uhkailua oli kokenut naisista 5,1 prosenttia" Lähde: Kansallinen rikosuhritutkimus.

Unohdat, että lähisuhdeväkivalta on piilorikollisuutta, jota on vaikea tutkia. Mutta jo tilastojen mukaan naiset ovat kärsijöitä

https://www.stat.fi/til/rpk/2018/15/rpk_2018_15_2019-06-06_tie_001_fi.h…

Ööh, edelleenkään tuossa antamassasi linkissä ei missään esitetä, että naisista suurin osa olisi kokenut parisuhdeväkivaltaa, kuten tuossa ylempänä väitettiin.

On yleistä yrittää vaihtaa puheenaihetta, kun huomaa olleensa väärässä. Harvoin kuitenkaan muut keskustelijat unohtavat, mistä puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten siitä muka voisi kertoa leimautumatta itse typerykseksi? Että antoi kohdella itseään niin. En kertoisi. En ottaisi riskiä, että hyvä suhde menisi pilalle exän takia.

Samasta syystä en kerro. En halua näyttää heikolta lapaselta uuden miehen silmissä.

Mutta eikö olisi reilua sitä uutta miestä kohtaan paljastaa heti valkoroskaisuutensa.

Mikä helvetin valkoroskaisuus? Olen akateeminen, hyvätuloinen nainen jonka myöskin akateeminen ex-aviomies oli väkivaltainen. Sitä ei kukaan ulkopuolinen meinannut uskoa, kun on kallis talo, lapset ja autotkin, vai? Sitä tapahtuu ihan jokaisessa yhteiskuntaluokassa.

Tässä se nähdään. Uhri ei uskalla kertoa kokemastaan väkivallasta, koska joutuu pelkäämään jopa suhteen jälkeen leimautumista hulluksi, tyhmäksi.. Sen sijaan väkivaltaa tehnyt voi jatkaa elämää onnellisena, uuden uhrin? Kanssa ja kukaan ei tiedä. Entinen uhri jää yksin, koska kokee olevansa pilalla. Voimia teille❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija p kirjoitti:

Hyvin sanottu tuo että parisuhde ei ole terapiasuhde! Kyllä naisena vi tuttaisi jauhaa ja kuunnella miehen entisistä kokemuksista "kun Laura mökötti ja heitteli tavaroita ja läpsi ja kirkui. Siksi olen tällainen". Huoh 🙄

Hoitakaa itsenne kuntoon ennen kuin alatte uuteen suhteeseen!

Sinun ei kannata ryhtyä parisuhteeseen, jos kuunteleminen ja toisen ymmärtäminen on noin hankalaa. En minäkään tarkoita, että menneissä pitää rypeä, mutta kyllä niistä voi normaalissa suhteessa puhua. 

Miksi? Miten minun ja miehen suhteeseen liittyy kirkuva Laura menneisyydestä? En halua miestä, joka puhuisi vanhojen suhteiden ongelmista minulle, joka olen kuitenkin ihan eri henkilö ja suhteemmekin olisi erilainen. Haluan keskittyä nykyisyyteen. Mulle riittää tieto, että Lauran kanssa ei sovittu yhteen tmv.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kertonut rskauksesta, koska en halunnut uhriviittaa tai erityiskohtelua. Se on entistä elämääni, eikä vaikuta nykysuhteeseen. Jos olisin jotenkin vammautunut, ja muuten haluaisin jotain suojeluja miehen taholta niin ehkä kertoisin väkivaltaisesta exästä. Eniten olisi varmaankin vaikea selittää miksi halusin jäädä hakkattavaksi. Jos taas kertahakkaus, niin antaisin olla.

Vammoja ne on henkiset vammatkin. Ilman niitä ei kukaan selviä väkivallasta. Enemmän tai vähemmän vammauttaa kaikkia. 

MInä hoidin henkiset vammani terapiassa. Minusta riittää, että puhuin niistä terapeutuille enkä halua puhua taas asioista uudelle kumppanille. 

Mikäpäs siinä, jos haluaa elää suhteessa, jossa on salaisuuksia. 

Mitä salaisuuksia. Eikö riitä, jos kertoo ettei suhde toiminut? Miksi kaikkia asiat pitää kertoa yksityiskohtia myöten? En minä ole nyt uudelta tapailukumppanilta kysynyt tarkemmin miksi hän erosi. Tiedän vain, että hän erosi viisi vuotta sitten, kun suhde ei enää toiminut. Itse olen sanonut, että rakkaus loppui omalta osalta. 

Ensin et kerro väkivaltaisesta suhteesta ja nyt oletkin kertonut. Ihan en pysy mukana. Ja nyt ei puhuta tapailusuhteesta, vaan vakavalla pohjalla olevasta suhteesta. Monessa viestissä jo sanottu, ettei tietenkään heti ensitreffeillä kaikkea avata, mutta jos ollaan tosissaan, kyllä silloin avoimmuus kuuluu parisuhteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Mieti omalle kohdalle. Olisiko kiva tietää että uutta miestäsi on hakattu? Olisi varmaan. Ei tieto asiasta muuta parisuhdetta terapiasuhteeksi. Yhteys teidän välillä sen sijaan voi syventyä, kun ei tarvitse enää salata sitä.

Miten se tieto muuttaa mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija p kirjoitti:

Hyvin sanottu tuo että parisuhde ei ole terapiasuhde! Kyllä naisena vi tuttaisi jauhaa ja kuunnella miehen entisistä kokemuksista "kun Laura mökötti ja heitteli tavaroita ja läpsi ja kirkui. Siksi olen tällainen". Huoh 🙄

Hoitakaa itsenne kuntoon ennen kuin alatte uuteen suhteeseen!

Sinun ei kannata ryhtyä parisuhteeseen, jos kuunteleminen ja toisen ymmärtäminen on noin hankalaa. En minäkään tarkoita, että menneissä pitää rypeä, mutta kyllä niistä voi normaalissa suhteessa puhua. 

Miksi? Miten minun ja miehen suhteeseen liittyy kirkuva Laura menneisyydestä? En halua miestä, joka puhuisi vanhojen suhteiden ongelmista minulle, joka olen kuitenkin ihan eri henkilö ja suhteemmekin olisi erilainen. Haluan keskittyä nykyisyyteen. Mulle riittää tieto, että Lauran kanssa ei sovittu yhteen tmv.

Turha edes yrittää selittää ihmiselle, joka ei halua nähdä asioita kuin omasta näkökulmastaan. Normaalit ihmiset tietävät, että menneisyys on osa ihmistä ja olemalla tietoinen siitä, ymmärtää toista paremmin kuin keskittymällä vain siihen mitä on tässä ja nyt. Se menneisyyshän on tehnyt ihmisestä sen, mikä hän on nyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilastojen perusteella suurin osa suomalaisista naisista on kokenut parisuhdeväkivaltaa. Että ihan muistutuksena täällä provosoiville miehille. Sun työkaveri,naispuolinen opiskelukaveri, kassaneiti... On kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa kumppanin toimesta.

Sellaiset miesvihaprovot siellä sitten. Totuushan on vallan toinen: "..entisen tai nykyisen kumppanin taholta väkivaltaa tai väkivallalla uhkailua oli kokenut naisista 5,1 prosenttia" Lähde: Kansallinen rikosuhritutkimus.

Unohdat, että lähisuhdeväkivalta on piilorikollisuutta, jota on vaikea tutkia. Mutta jo tilastojen mukaan naiset ovat kärsijöitä

https://www.stat.fi/til/rpk/2018/15/rpk_2018_15_2019-06-06_tie_001_fi.h…

Ööh, edelleenkään tuossa antamassasi linkissä ei missään esitetä, että naisista suurin osa olisi kokenut parisuhdeväkivaltaa, kuten tuossa ylempänä väitettiin.

On yleistä yrittää vaihtaa puheenaihetta, kun huomaa olleensa väärässä. Harvoin kuitenkaan muut keskustelijat unohtavat, mistä puhutaan.

"Aikuisista perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhreista 76,5 prosenttia naisia"

Otsikko.

Ja edelleen,nämä ovat jo tilastoituja lukuja ylipäätään perheväkivallasrata. Tiedämme, että todellinen osuus on paljon suurempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti omalle kohdalle. Olisiko kiva tietää että uutta miestäsi on hakattu? Olisi varmaan. Ei tieto asiasta muuta parisuhdetta terapiasuhteeksi. Yhteys teidän välillä sen sijaan voi syventyä, kun ei tarvitse enää salata sitä.

Miten se tieto muuttaa mitään?

Etkö osaa lukea? Selkokielellä kerrottu tuossa lainaamasi viestin viimeisessä lauseessa. t.eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija p kirjoitti:

Hyvin sanottu tuo että parisuhde ei ole terapiasuhde! Kyllä naisena vi tuttaisi jauhaa ja kuunnella miehen entisistä kokemuksista "kun Laura mökötti ja heitteli tavaroita ja läpsi ja kirkui. Siksi olen tällainen". Huoh 🙄

Hoitakaa itsenne kuntoon ennen kuin alatte uuteen suhteeseen!

Sinun ei kannata ryhtyä parisuhteeseen, jos kuunteleminen ja toisen ymmärtäminen on noin hankalaa. En minäkään tarkoita, että menneissä pitää rypeä, mutta kyllä niistä voi normaalissa suhteessa puhua. 

Miksi? Miten minun ja miehen suhteeseen liittyy kirkuva Laura menneisyydestä? En halua miestä, joka puhuisi vanhojen suhteiden ongelmista minulle, joka olen kuitenkin ihan eri henkilö ja suhteemmekin olisi erilainen. Haluan keskittyä nykyisyyteen. Mulle riittää tieto, että Lauran kanssa ei sovittu yhteen tmv.

Turha edes yrittää selittää ihmiselle, joka ei halua nähdä asioita kuin omasta näkökulmastaan. Normaalit ihmiset tietävät, että menneisyys on osa ihmistä ja olemalla tietoinen siitä, ymmärtää toista paremmin kuin keskittymällä vain siihen mitä on tässä ja nyt. Se menneisyyshän on tehnyt ihmisestä sen, mikä hän on nyt. 

Miten niin tuo olisi muka niin vaikeaa ymmärtää. Aivan selväähän tuo on! Menneisyydestään voi oppia eikä pilata uutta suhdetta samoilla termoilla, jotka hallitsivat elämää ja suhdetta aiemmin.

Minä kerroin jo aika varhaisessa vaiheessa. Hyvä niin, syvensi vain suhdettamme. Tästä yli neljä vuotta, asutaan yhdessä ja odotetaan vauvaa. :) Ihanaa kun on fiksu ja turvallinen mies.