Voiko rumasta lapsesta tulla kaunis tai edes siedettävän näköinen?

Oliko tää se kaverisi, joka on lasun sossu ja jonka luona olit vappuna? Sairasta jauhaa ihmisten lapsista tuollaista palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Jossain hammastahnamainoksessa on järkyttävän ruma nainen. Sellanen luiseva kolho. Ne mustat tuuheet karvat otsalla vaan pahentaa asiaa. Miten ruma onkaan ollu lapsena...

Mikähän tässä on pointtina ?

No mun tyttö ei ollut mikään söpöläinen elämänsä ensi metreillä. En ala tässä kuvailemaan ulkonäköään, mutta ei hän ollut nätti  missään mielessä. Ajattelin, että tyttöparka, vaikka en todellakaan pidä ulkonäköä elämässä kovin tärkeänä asiana. Riittää, että on ihan ok. Yksivuotiaana tyttöni alkoi vain tulla nätemmäksi. Nyt, nuorena naisena hän on jumalaisen kaunis. Kaikki hänessä on ällistyttävän kaunista. Upeat hiukset, täydellinen iho, kaunis kasvojen muoto, mantelinmuotoiset silmät, syvän sininen silmien väri, täyteläiset huulet...täydellinen vartalo. Ja tämä ei ole vain minun mielipiteeni, kaikki hokevat jatkuvasti, miten älyttömän kaunis hän on. Hän on oikeasti yksi kauneimmista naisista, joita olen ikinä nähnyt. Suunnilleen kaikkien päät kääntyvät hänen peräänsä.

Mutta parasta hänessä on sittenkin sisäinen kauneus. Hän on vain niin ihanan huomaavainen, ystävällinen, auttavainen, älykäs, viisas, fiksu, hyväkäytöksinen. Eikä ole kauneus noussut yhtään päähän. Joskus mulle tulee kyynel silmään vain pelkästään liikutuksesta, miten ihana tytär mulla on.

Vaikka lasten ulkonäkö on asia, josta joidenkin palstalaisten mukaan ei "saisi" puhua, asia kuitenkin mietityttää monia. Parempi kai asioista on puhua edes näin anonyymisti, kuin teeskennellä, ettei kukaan tällaisia pohdi?

Kaksi ystävääni sai tyttövauvat suunnilleen samaan aikaan. Toinen vauva oli siropiirteinen ja kaunis, ja toinen taas kolhon eikä millään lailla suloisen näköinen. Nämä ulkonäköerot säilyivät tällaisina pari-kolmevuotiaiksi saakka. Nyt kun lapset ovat kouluikäisiä, on siro- ja kaunispiirteinen lapsi edelleen sievän näköinen, mutta kolhosta vauvasta ja taaperosta on tullut hätkähdyttävän kaunis tyttö. Myös hänen äitinsä on hyvin kaunis, minkä vuoksi ihmettelinkin lapsen ulkonäköä tämän ollessa pieni. Kasvot kuitenkin muuttuvat ja muovautuvat paljon varhaislapsuuden jälkeen. Pienen lapsen kasvoista on mahdotonta ennustaa tulevaa ulkonäköä tai viehättävyyttä. Kasvonpiirteiden lisäksi siihen vaikuttaa myös iho, ilmeet yms.

Itse aina olen ollut luonnonkaunis! Tukkani on kiiltävä ja tuuhea, silmäni eloisat ja kimaltavat, kehoni terve ja kurvikas oikeista kohdista ja kasvoni symmetriset ja kauniit. Tosin... tässäkin on haittapuolet, kun miehet tulevat pokailemaan koko ajan! Yläasteellakin kaikki teinipojat koittivat iskeä, joka sai muut tytöt kateellisiksi, jonka takia jouduin kiusaamisen kohteeksi! On ihanaa ja syntiä olla kaunis!

Tunnetko paljonkin sietämättömän näköisiä ihmisiä?

Mitä helvettiä?? Juu, lapsessa on tärkeintä se ulkonäkö. Miksi edes lisäännytte, kun olette noin julmia ja tyhmiä? Käyttäkää kondomia.

Voi. Itse olin ihan kuvottavan näköinen vauvasta yläasteelle, mutta aikuisena olenkin sitten varsin hemaiseva.

Tyttölapsen tärkein asia ei ole olla kaunis. Toksinen feminiinisyys vaivaa vielä 2000 luvulla naispoloja!

Keskittykää persoonaan ja ihmiseen enemmän ja ulkonäköön vähemmän, kanat.

Jo on ongelmat!

En ymmärrä kun monella julkkiksella on kauheen näkösiä lapsia, silti niitä kehutaan niin vuolaasti. Miksi ihmeessä? Joidenkin kohdalla toivon että ois vaan pitäny lapsen pois julkisuudesta..

Tuskin rumasta lapsesta kovin nättiä tai komeeta isona tulee.

Tunnen 5 - vuotiaan pojan, joka on ruma. Pää hullun mallinen ja isot hörökorvat. Lisäksi vaikuttaa vajaalta, tuijottaa suu auki. Noh vajaa hän onkin, laajoja oppimisvaikeuksia.

Pikkuveljensä on vielä rumempi, kuin joku isopäinen peikko, mutta normaaliälyinen kai sentään.

Tuskin muuttuu kovin erinäköiseksi. Ehkä voi silti olla jonkun mielestä kivannäköinen, vaikka olisi sinun mielestäsi ruma.

Päiväkodeissa ja leikkipuistossa näkee niitä rumia lapsia. Kun katsoo tarkemmin niin usein vanhemmatkin ovat rumia. Osaan lapsista sitten yhdistyy molemmilta vanhimmilta ne kammottavimmat piirteet. Lapsi saattaa näyttää Notredamen kellonsoittajalta.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin muuttuu kovin erinäköiseksi. Ehkä voi silti olla jonkun mielestä kivannäköinen, vaikka olisi sinun mielestäsi ruma.

Tuo on pötyä, kyllä ihmisiä yleismaailmallisesti viehättävät tietyt kasvonpiirteet.

Vierailija kirjoitti:

No mun tyttö ei ollut mikään söpöläinen elämänsä ensi metreillä. En ala tässä kuvailemaan ulkonäköään, mutta ei hän ollut nätti  missään mielessä. Ajattelin, että tyttöparka, vaikka en todellakaan pidä ulkonäköä elämässä kovin tärkeänä asiana. Riittää, että on ihan ok. Yksivuotiaana tyttöni alkoi vain tulla nätemmäksi. Nyt, nuorena naisena hän on jumalaisen kaunis. Kaikki hänessä on ällistyttävän kaunista. Upeat hiukset, täydellinen iho, kaunis kasvojen muoto, mantelinmuotoiset silmät, syvän sininen silmien väri, täyteläiset huulet...täydellinen vartalo. Ja tämä ei ole vain minun mielipiteeni, kaikki hokevat jatkuvasti, miten älyttömän kaunis hän on. Hän on oikeasti yksi kauneimmista naisista, joita olen ikinä nähnyt. Suunnilleen kaikkien päät kääntyvät hänen peräänsä.

Mutta parasta hänessä on sittenkin sisäinen kauneus. Hän on vain niin ihanan huomaavainen, ystävällinen, auttavainen, älykäs, viisas, fiksu, hyväkäytöksinen. Eikä ole kauneus noussut yhtään päähän. Joskus mulle tulee kyynel silmään vain pelkästään liikutuksesta, miten ihana tytär mulla on.

No, kun saa jatkuvasti kuulla hehkutusta itsestään niin helppoahan se on olla myös sisäisesti kaunis. Minua ei koskaan kehuttu lapsena eikä nuorena minkään näköiseksi ja itsetuntoni oli ihan surkea vs kaverilla jota kaikki kehuivat.

Vähemmän kaunis tai hyvin vaatimattoman näköinen lapsi voi olla nuorena/aikuisena kaunis ilmestys. Olen nähnyt monia tällaisia tapauksia, lapsuuskuvissa ihminen on ollut todella vaatimaton, mutta aikuisena upea. Samoin kuin moni lapsena todella kaunis onkin aikuisena hieman erikoisen tai hyvin arkisen näköinen. Tämä johtuu lasten kasvonpiirteiden ja kasvojen mittasuhteista. Toisilla nuo ovat "parhaimmillaan" lapsena, toisilla taas vasta myöhemmin, kun aikuistuessa mittasuhteet muuttuvat. Oma lapsuuden paras ystäväni oli kaikkien mielestä kuin nukke: suloinen ruususuu, kauniit silmät, kevyesti punottavat posket, vaaleat hiukset ja nukkemaisen kauniit kasvot. Kasvaessaan nuo piirteet muuttuivat ja on aikuisena todella tavallisen näköinen, eikä mikään kaunotar. Minä taas olin lapsena ja nuorena todella mitäänsanomaton harmaavarpunen, mutta aikuisena olen puhjennut kukkaan piirteiden muuttuessa ja lapsenpyöreyden kadottua.

Eli jos suret sitä, että lapsesi ei ole erityisen kaunis, niin huoli pois - aikuisena voi olla kaunis ilmestys. :)

Harvoin rumista lapsista tulee aikuisena kauniita. Kyllä se epäsymmetria, liian lähellä olevat silmät, possun nenä yms on on pienenä nähtävissä. Mitäänsanomattoman näköisistä voi tulla mitä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä esimerkki on Halle Berry.

Se ei mielestäni ole kaunis?

Vaikka itse sanonkin, niin mieheni on komea ja minä olen kaunis (tätä ovat sanoneet muutkin). Lapsena ei oltu, kumpikin muututtiin paremman näköisiksi vasta täysi-iän kynnyksellä kehon aikuistuessa.

Meidän 1 v lapsi ei todellakaan ole mikään maailman kaunein lapsi, synnyttyäänkin oli sellainen ruttuinen rusina. Kukaan ei kehu häntä kauniiksi lapseksi ja itsekin tiedostan, että lapsemme ei ole "perinteisellä tavalla kaunis". Silti hän on maailman rakkain. Oletan, että aika tekee tehtävänsä ja aikuiseksi kasvaessaan lapsi muuttuu kauniiksi piirteidensä aikuistuessa.