Lue keskustelun säännöt.
Uskotteko, jos joku puhuu pahaa toisesta teille tuntemattomasta?
23.05.2020 |
Minä en usko, vaan alan epäillä sitä pahaa puhunutta.
Jos on tarve mustamaalata muita ja vika on aina muissa, eikä ole milloinkaan tarvetta itsetutkiskeluun, niin silloin kannattaa pysyä ko. henkilöstä kaukana.
Juoruissa on joskus perääkin, mutta juoruilijat ja pahan puhujat ovat silti ihmistyyppi, mistä haluan pysyä kaukana.
Kommentit (12)
Tarinoissa on aina kaksi puolta, jos on kyse vaikka riidasta, avioerosta tai vastaavasta. Mutta jos juorutaan usealta taholta vaikka päihdeongelmasta, varastelusta tai jostain vaarallisesta, niin sen voi nähdä niinkin, että yritetään varoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu kuka juoruaa. Jos joku puolituttu, niin mielipiteeni kääntyy enemmän häntä vastaan (paitsi jos kyseessä on selvästi enemmän spontaani tunteenilmaisu, esim. kipeän avioeron aikana se tuska voi joskus purkautua niin, että tulee haukuttua sitä eksää vähän liioitellen). Jos taas hyvä ystävä, joka ei yleensä puhu pahaa muista, saatan uskoa.
En usko, vaan haluan juoruista jotain todisteita ja kuulla myös juorujen kohteen puolen asiasta. Joskus on ollut myös sellainen tilanne, että kaksi henkilöä, joiden kummankin kanssa olen ollut tekemisissä, puhuvat kumpikin toisistaan minulle pahaa. Kumpikin on yrittänyt ilmeisesti saada minut täysin puolelleen, mutta en lähde sellaiseen peliin.
Minua itseäni on mustamaalattu niin törkeästi, että olen oppinut ihan kantapään kautta, miten tärkeää on vahvistaa, että joku juoru tai huhu pitää paikkansa.
Jos joku uskoo kritiikittä, niin tuskin ÄO kovin korkea on. Minustakin on joskus juoruiltu jotain ihan soopaa, mutta ei sitä kukaan normaali ole uskonut. Eli jos joku on uskonutkin, niin so what. Mustamaalaaminen on samalla tavalla yksinkertaisten puuhaa, koska näyttävät sillä vain oman karvansa.
En. Yleensä se juoruilija kuitenkin suorastaan nuolee sen juorujen kohteen persausta kasvokkain ollessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jää kuuntelemaan pahoja puheita.
Uskotteko, jos joku sanoo vahingossa syöneensä muovihaarukan piikin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Yleensä se juoruilija kuitenkin suorastaan nuolee sen juorujen kohteen persausta kasvokkain ollessa.
Voimakkaasti narsistiset ihmiset tekevät tuota, ja siinä pitää kieltämättä olla tarkkana, koska he osaavat usein näytellä niin hyvin.
Olen uskonut hyvinkin sinisilmäisesti, nyttemmin tuppaa ne paskanpuhujat poistumaan itse mun kaveripiiristä enemminkin kuin puheiden kohde. Toki kaikkien puheiden kohteista en itsekään pidä, mutta silloin on kyseessä ihan oma arvio eikä kenenkään muun tulkinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nousee kysymys, että miksi on tarve puhua pahaa tästä henkilöstä?
Kuten jo sanottiinkin, niin luotettavuus riippuu myös siitä kuka pahaa puhuu tai juoruilee. Jos äiti sanoo jonkun tehneen tietyllä tavalla, niin uskon kaiken, koska ei koskaan puhu tahallaan pahaa kenestäkään, mutta jos taas eräs tuttavani puhuu, niin suhtaudun varauksella, koska en pidä häntä luotettavana.
Vierailija kirjoitti:
En usko, vaan haluan juoruista jotain todisteita ja kuulla myös juorujen kohteen puolen asiasta. Joskus on ollut myös sellainen tilanne, että kaksi henkilöä, joiden kummankin kanssa olen ollut tekemisissä, puhuvat kumpikin toisistaan minulle pahaa. Kumpikin on yrittänyt ilmeisesti saada minut täysin puolelleen, mutta en lähde sellaiseen peliin.
Minua itseäni on mustamaalattu niin törkeästi, että olen oppinut ihan kantapään kautta, miten tärkeää on vahvistaa, että joku juoru tai huhu pitää paikkansa.
Oletko siis todella mennyt kysymään juorun kohteelta, että pitääkö paikkansa? Minulle ei ole kyllä tullut mieleen, että joltain ilkeän juorun kohteelta menisin tivaamaan, että olet tehnyt teon X vai et, koska yleensä ne juoruttavat asiat ovat sen verran ikäviä ja arkaluontoisia. Esimerkiksi minusta juoruttu asia on sen verran törkeä ja täysin paikkansapitämätön, että jos joku olisi tullut kysymään siitä jotain, niin olisin kyllä pitänyt aikamoisena tomppelina vähintään. Mitä toisen asiat ensinnäkin kuuluvat jollekin suht tuntemattomille. Ja ystävä tietää asiat kysymättäkin, ei tarvitse uskoa juoruja.
En automaattisesti. Elämä on opettanut, että toisinaan jutuissa on perää, vaikka henkilö on hänet tavattuani vaikuttanut oikeinkin mukavalta. Toisinaan taas kyseessä on ollut selkeä mustamaalaus.