Voiko rumasta lapsesta tulla kaunis tai edes siedettävän näköinen?

Minusta ei tullut. Olin aina se kuvien, luokan, porukan rumin tyttö. Erikoiset, vahvat kasvonpiirteet.

Tiedän kyllä tapauksia joissa rumasta lapsesta on sittemmin kuoriutunut ihan nätti, jopa kaunis aikuinen.

Miksi pitäisi esittää että lapsi on söpö? EIkö siinä lapsessa voi kehua ja ihastella muita asioita, joita voi rehellisesti kehua?

Mun mielestä myöskään söpöys ei ole samaa  kuin hyvännäköisyys tai kauneus. Sellainen vähän rumempikin lapsi voi kyllä mun mielestä olla söpö.

Tuttavan tyttö oli lapsena hieman omituisen näköinen, voimakkaat piirteet ja isohko nenä. Hänestä kasvoi todella kaunis ja näyttävä nuori nainen.

Monesta rumiluksesta kehkeytyy aikuisena kaunotar, itse asiassa kokemukseni mukaan hyvin usein.

Lapseni eräs luokkakaveri oli persoonallisen näköinen lapsena ja minusta ei ollut erityisen kaunis. Nyt nuorena aikuisena hän on edelleen persoonallisen näköinen mutta myös häkellyttävän kaunis.

Hyvä esimerkki on Halle Berry.

Kato peiliin. Onko susta tullut kaunis?

Tämähän on kokonaan sen lapsen ongelma. Kannattaa sihtautua neutraalisti ulkonäköön ja kehua enemmän mitä lapsi tekee.

Ruma on ruma aikuisenakin. Ei tuu Jormaliisasta missiä.

Vihdoinkin saa sanoa että on olemassa rumia lapsia. Niitä todellakin on. Ja vauva vasta ruma onkin. Kaiken maailman Klonkkuja ja Notre Damen kellonsoittajia olen elämässäni nähnyt mutta pitää vaan esittää että onpas söpö ettei pahoita kenenkään mieltä.

Olin mielestäni ruma, todella pullaposkinen ja possunenäinen lapsi, ja en olisi uskonut että minusta voi näinkin kaunis tulla, mitä nyt sitten tuli.

Eli voi. Riippuu toki vähän missä piirteissä se rumuus on.

Toivon tätä oman lapsen kohdalla. Asia, josta todellakaan ei saa puhua ääneen.

Kaverin lapsi on 1-vuotiskuvassaan kun Klonkku mekossa,  oli vaikeaa kehua pokerinaamalla kaunista kuvaa.  Eikä ikävä kyllä ole mikään sievä tyttö vieläkään, vaan semmoinen laiha mopsinsilmäinen harvahapsi. Jännä sinänsä kun kaverini on sievä ja miehensäkin ihan tavallisen kivan  näköinen. 

Jossain hammastahnamainoksessa on järkyttävän ruma nainen. Sellanen luiseva kolho. Ne mustat tuuheet karvat otsalla vaan pahentaa asiaa. Miten ruma onkaan ollu lapsena...

Minun serkkupoika oli lapsena Miehen puolikkaiden Jaken huonompi versio. Teininä alkoi kasvojen turpeus hävitä, tuli komea poika, paranee vain vanhetessaan. Kyse ei ollut pelkästään painosta, oli vain hieman tukevahko. Jotenkin lapsena rasva kerääntyi kasvoille.

Mitä missien lapsuuskuvia on nähnyt, niin järjestäen ovat todella rumia olleet lapsena. Kaunottaria osasta kasvoi silti.

Vierailija kirjoitti:

Kato peiliin. Onko susta tullut kaunis?

Mistä sä tiedät, miltä näytin lapsena? Olet todella lapsellinen ja luulit olevasi toooosi nokkela tolla kommentillas.

Kaikista minun tuntemistani rumista lapsista on tullut rumia aikuisia. Tarkoitan tietenkin vain niitä, joista olen nähnyt, minkä näköisiä heistä aikuisina tuli.

Joskus voi tulla kaunis, mutta useimmiten ei.

Mutta miksi se kauneus olisi niin tärkeää? Itse olin lapsena jo ruma ja omituisen näköinen ja olen sitä aikuisenakin. Minulla on kuitenkin ollut kaikin puolin hyvä elämä tästä huolimatta. On mies ja 2 lastakin. Ja hyvä ura teknisellä alalla. 

Kauneus on katsojan silmässä. Rumuus on siis oman pääsi sisässä. Mutta ei hätää. Ihminen voi muuttaa ajattelutapaansa.