Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Näköalaton tilanne parisuhteessa ja elämässä - pakko purkautua
21.05.2020 |
[1/2]
Olen nuoriaikuinen ja tällä hetkellä ensimmäisessä ”oikeassa” työssä valmistumisen jälkeen. Muutin työn perässä usean tunnin matkan päähän perheestä (vanhemmilleni en tosin juuri enää juttele) ja muutamista tuttavista pikku-paikkakunnalle.
Vaikka näyttäisi siltä, että kaikki on hyvin, asiat eivät todellakaan ole hyvin.
Tuntuu siltä, että en oikeasti elä enää. Vaikeudet alkoivat jo useampi vuosi sitten, kun olin asunut puolisoni kanssa jonkin aikaa yhdessä. Hänellä on mielenterveysongelmia, jotka ovat johtaneet 1) pitkäaikaistyöttömyyteen ja 2) huumeongelmaan (joka on ajoittain paremmassa ja ajoittain huonommassa hallinnassa). Nämä yhdessä taas johtivat siihen, että puolisostani tuli varsinainen henkinen ja taloudellinen kiviriippa, mikä taas vaikuttaa oikeastaan kaikkeen edelleen negatiivisesti.
Viimeiset opiskeluvuoteni kuljin sumussa yliopiston, epätoivoisen työnteon ja mieleltään sairaan huumeaddiktipuolisoni väliä. Jossakin vaiheessa en enää edes jaksanut yrittää ja olin itsemurhan partaalla. Jotenkin taistelin itseni sängystä ylös (melkein) aina kun oli pakko, ja tähän saakka ollaan jollakin tavalla vältytty ulosotolta. Apuakin olen joutunut kirveen kanssa hankkimaan puolisoni terveysongelmiin itse. Tosin edes Kelan tukemaan terapiaan ei enää ole varaa, joten enpä tiedä, mitä terveydenhuolto on asiassa oikeastaan saavuttanut.
Edelleen tuntuu järjettömältä, että minä, joka olen aina hoitanut asiani kunnolla (koulu, työt, rahan käyttö) olen joutunut tähän epätoivoiseen henkiseeen ja taloudelliseen tilanteeseen, jossa minulla ei ole varaa eikä oikeastaan enää haluakaan tehdä mitään, edes käydä ulkona syömässä tai ajaa perheen/ystävien luokse.
Tämä on taas johtanut kolmeen asiaan:
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Mitä kamaa miehesi sitten vetää? Lievempiä vai kovempia päihteitä?
Lievempiä, onneksi. On itsekin sanonut, ettei uskalataisi mihinkään vahvempaan koskea, koska varmaan päätyisi sitä tietä katuojaan.
Jonkinlaista lopullista ratkaisua tässä haeskelen, pieni toivo kyllä elää vielä puolison (korkin kiinni laittamisen) suhteen.
Pahoittelen ristiriitaista viestintää, tuon ensimmäisen postaus kuvaili paljon nykytilanteen taustoja ja oli muutenkin vähän sellainen itsesääliviesti. Viime syksystä puoliso on yrittänyt kovasti, mutta nyt keväällä tuli taas alamäkeä. Paha ihminen hän ei ole, vaan negatiivisen kierre pitäisi saada loppumaan.
Ja kissanainen: sinäkin vaikutat mukavalta! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AA. Ei raitistuminen ikinä itsestään tapahdu. Ja näitä on yleensä joka ikisessä tuppukylässäkin. Ja jos hengellisyys ei nappaa, korkeampana voimana voi pitää esim. ryhmää. Kannattaa edes kokeilla. Ilmainen.
Siis ymmärsinkö oikein, että kunta ei suostunut järjestämään kuntouttavaa työtoimintaa? Ja toisaalta, että eivät halua maksaa valtiolle työttömistä työnhakijasta aiheutuvia kuluja. Se ei nyt ainakaan ole sun ongelma, kunta ja valtio sopinevat lakiin perustuvat velvollisuutensa keskenään. TE-toimistolla laaditaan aktivointisuunnitelma, se olisi nyt hyvä paikka aloittaa. Varmistua, että on tehty ja ehdottaa kuntouttavaa työtoimintaa siihen. Ei sen ole pakko olla kunnan omassa toiminnassa, voi olla yhdistys tms. Se ei kuitenkaan ole työtä, vaan ennemminkin sitä kuntoutusta. Siitä saa pienen korvauksen ja ennen kaikkea ryhtiä päivään.
Ja et kai sä ap noissa kokouksissa ole mukana? Kai se nyt on selvä, että mitään paikkaa ei saa jos joku muu huolehtii tuollaisista asioista...
Et sinä halua apua, sinä haluat sympatiaa. Mikään ei muutu, sinä valitat ja syytät kaikkea muuta paitsi itseäsi tilanteestasi ja valitat, jos se vaikka helpottaisi. Sympatia sentään lämmittää hetken.
Minä olen lähtenyt 30-vuotiaana avioliitosta kahta kättä heittäen ja selvisin. Jätin kaiken taakseni, muutin toiselle paikkakunnalle missä en tuntentut ketään eikä ollut edes työtä mihin mennä. Sain työpaikan, ja asiani järjestykseen. Kaikki velat on maksettu.
Joka ikinen syy millä perustelet ettet voi erota rististäsi on tekosyy. Selitä mitä tykkäät, se on totuus. Pelkäät elämistä ja pelkäät muutosta. Pelkäät yksinjäämistä. Siksi löydät tekosyitä niin että voit tehdä niistä listoja ja ruotia niitä päivät pitkät.
Ensin on tiedettävä mitä haluaa ja sitten tehtävä päätös sen mukaan, ja sen jälkeen kaikki muu on käytännön järjestelyjä. Ja käytännön järjestelyt onnistuu aina jotenkin jos ei ole ÄÖ 50 ja täysin vailla ongelman ratkaisutaitoja.
Sen takaan että voit olla tuossa vaikka 20 vuotta vielä eikä mikään ole muuttunut. Mitään palkintoa "uhrauksestasi" et tule saamaan, se on varma. En ole tavannut ketään joka olisi saanut. Läheisriippuvuus ei ole myöskään rakkautta vaikka se siltä saattaa tuntua kun ei paremmasta tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Et sinä halua apua, sinä haluat sympatiaa. Mikään ei muutu, sinä valitat ja syytät kaikkea muuta paitsi itseäsi tilanteestasi ja valitat, jos se vaikka helpottaisi. Sympatia sentään lämmittää hetken.
Minä olen lähtenyt 30-vuotiaana avioliitosta kahta kättä heittäen ja selvisin. Jätin kaiken taakseni, muutin toiselle paikkakunnalle missä en tuntentut ketään eikä ollut edes työtä mihin mennä. Sain työpaikan, ja asiani järjestykseen. Kaikki velat on maksettu.
Joka ikinen syy millä perustelet ettet voi erota rististäsi on tekosyy. Selitä mitä tykkäät, se on totuus. Pelkäät elämistä ja pelkäät muutosta. Pelkäät yksinjäämistä. Siksi löydät tekosyitä niin että voit tehdä niistä listoja ja ruotia niitä päivät pitkät.
Ensin on tiedettävä mitä haluaa ja sitten tehtävä päätös sen mukaan, ja sen jälkeen kaikki muu on käytännön järjestelyjä. Ja käytännön järjestelyt onnistuu aina jotenkin jos ei ole ÄÖ 50 ja täysin vailla ongelman ratkaisutaitoja.
Sen takaan että voit olla tuossa vaikka 20 vuotta vielä eikä mikään ole muuttunut. Mitään palkintoa "uhrauksestasi" et tule saamaan, se on varma. En ole tavannut ketään joka olisi saanut. Läheisriippuvuus ei ole myöskään rakkautta vaikka se siltä saattaa tuntua kun ei paremmasta tiedä.
Ketjua seuranneena tullut myös ajatus, ettei oikeasti halua tilanteen muuttuvan. Saa kai jonkinlaista tyydytystä olemalla pelastajan roolissa. Läheisriippuvainen kuten itsekin olen. Omani narsisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti et lähde tuosta hoitosuhteesta vaan koet velvollisuudeksesi jäädä paapomaan ja mahdollistamaan miehen päihdehuuruista elämää. Olet aikuinen ja teet kuten haluat. Mutta älä tee lasta tuohon suhteeseen!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies hakisi itselleen tukihenkilön (ja -ryhmän), niin sinun henkinen taakkasi vähenisi.
Hyvä ap
Uskon että täällä annettu neuvo erosta on sinulle myrkkyä.
Koet että nyt luovuttamalla parisuhteesta, tunnustat kaikkien näiden vuosien olleen turhia. Että olisit jotenkin luuseri ja epäonnistuja.
Tiedätkö sen vertauksen sammakosta kattilassa? (Kun sammakon laittaa tulikuumaan veteen, hyppää heti pois. Vaan kun sammakon laittaa kylmään veteen ja lieden kakkoselle, niin sammakko ei hoksaa veden kuumentumista ja näin ollen jää kiehuvaan veteen)
Ympäristössä olet opetellut selviytymään ja olet luottanut puolisosi tekevän oman parhaansa. Nyt vuosien jälkeen huomaat että haluat elämältä muita asioita kuin puolisosi.
Tuo on kasvamista erilleen eikä siinä ole mitään pahaa.
Jokaisella on oikeus ja velvollisuus omaan elämään. Sinä et ole puolisollesi velkaa yhtään mitään ja hän on vastuussa omasta onnestaan. Aivan kuten sinä olet vastuussa omasta onnestasi.
Olet yrittänyt sopeutua ja nyt tiedät ettet enää voi tämän enempää. Olet osasi tehnyt.
Pitkästäkin parisuhteesta erotaan kertomalla etten enää halua olla suhteessa, tahdon eron. Se riittää.
Anna puolisollesi tilaa muutamia päiviä sulattaa uutista. Vellominen ja lupaukset muutoksesta voit ohittaa sen jälkeen. Miksi uskoisit muutokseen enää, kaikkien näiden vuosien jälkeen kun hän ei ole sitä aiemminkaan tehnyt.
Teet niin tai näin, se on sinun oma päätöksesi. Vanhaan on aina helpompi jäädä, uusi pelottaa. Muista rakastaa itseäsi, olet onnellisen elämän arvoinen.
T. Aikalailla samoista olosuhteista eronnut, vasta toinen ero tuotti tuloksen. Sinulle toivon nopeampaa tulosta.
Koin eron henkilökohtaisena häviönä koska niin moni sanoi minulle että eroa. Tuntui painostukselta. Tiesin sen oikeaksi ja jokin tyhmä ylpeys esti sen.
Paras päätös, harmi kun en eronut aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari vuotta sitten olin samassa tilanteessa. Silloisen kumppanin päihteiden käyttö aiheutti sen, että minun todella pieni palkkani meni meidän elättämiseen, olin luovuttanut kaikkien haaveiden suhteen kun raha ei riittänyt mihinkään ja olin todella masentunut ja näköalaton. Siinä kävi niin onnellisesti että kumppanini jätti minut, itselläni ei ollut voimia ja osaamista lähteä, koska olen koko elämäni joutunut kannattelemaan muiden tunteita omieni kustannuksella ja ikään kuin tottunut tuollaiseen, lisäksi olin rankan manipulaation kohteena. Reilu puoli vuotta erosta, ja tapasin ihanan nykyisen kumppanini, jonka kanssa voidaan tehdä ja suunnitella asioita ja tulevaisuutta, näen hänen kanssaan onnellisen yhteisen tulevaisuuden ja on tosi hyvä olla. Toivon sinulle paljon voimia eroon! Se tuo niin paljon hyvää mukanaan, pystyt taas hengittämään ja näkemään maailmassa hyvää. Huumeongelmainen kumppani ei sovi sinulle, et itse ole addikti, hän ei kaipaa mahdollistajaa vaan hoitoa, johon hakeutuminen ei myöskään ole sinun vastuullasi. Et ole kumppanille velkaa mitään, vähiten oman onnellisuutesi ja elämäsi. Ero tekee tilaa hyvälle kumppanille, jonka kanssa voit perheenkin perustaa. Huumeaddiktin kanssa sitä et voi tehdä ja mieti miten ison asian uhraat.
Tulipahan ajatuksen virtaa. Kaikkea hyvää sinulle. Aloita siitä, että etsit uuden asunnon.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen lähinnä että miksi aloittaja ei itse tee mitään muutosta asioihin? Jos on pitkään ollut tyytymätön, kannattaisiko tehdä valintoja ja ratkaisuja että nykytilanne muuttuisi? Aloittajalla on vapaus ja vastuu omista valinnoistaan, voi valita haluaako kantaa taloudellista vastuuta muista, asua yhdessä tms. Kannattaisi varmaan muuttaa erilleen, ehkä hyvällä tuurilla se mies ryhdistäytyy ja voitte elää yhdessä tai sitten ei ja aloittaja löytää elämäänsä muuta. Kannattaako elämää tuhlata jäämällä piehtaroimaan tyytymättömänä? Kannattais tavoitella onnea vähän tarmokkaammin.
Usein sille on syynsä miksi ihmiset jäävät haitallisiin tilanteisiin, usein ihminen on vahvan manipulaation kohteena. Ap tarvitsee nyt tukea ja tsemppausta eropäätökseen, ei typerää syyllistämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista. Vaan mitäpä nuo auttaisivat - tiedän itsekin, että olen samanaikaisesti sekä parasta että pahinta mitä hänelle on sattunut ja päin vastoin.
Erilleen muuttaminen taas ei ole taloudellisesti oikein mahdollista... Jos rahaa ja tukea olisi, olisin varmaankin järjestänyt itselleni uuden elämän toisaalle jo aikoja sitten.
MIKSI EI OLE? Sinä käyt töissä ja elätät puolisosi. Jos muutat pois,puolisosi saa Kelan asumistuet ja muut tuet. Sinä tulet kyllä toimeen
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa kissoissa on? Itse eläisin mieluummin yksinäisenä kissamummona kuin hyysäisin taloudellisesti hyväksikäyttävää päihderiippuvaista.
Jep! Kissa on miljoona kertaa mukavampi (ja huomattavasti halvempi) kaveri kuin riippakivi.
Miksi AP kyselet täältä yhtään mitään, kun mikään neuvo, mitä sinulle on tässä ketjussa annettu, ei kelpaa. Sinä olet jo päättänyt jäädä tuohon suhteen irvikuvaan, joten turhaan täällä kukaan haaskaa aikaansa keksimällä sinulle tapoja, joilla parantaa elämää. Et sinä edes halua muuttaa elämääsi parempaan suuntaan.
eroa puolisostasi. Älä pilaa elämääsi kumppanisi huumeongelman vuoksi. Olet vielä sen verran nuori, että kerkeät aloittaa alusta. Kumppanisi puutteelliset elämänhallintataidot tulevat todennäköisesti vetämään sinutkin samoihin ongelmiin. Tässä tilanteessa se on ainoa oikea vaihtoehto, koska erittäin todennäköisesti kumppanisi ei tule saamaan päihdeongelmaansa hallintaan.
Rakas lapseni, poikani oli riippuvainen huumeista. Otti lopuksi yliannostuksen.
Ei ollut motivoitu ottamaan vastaan apua.
Me vanhemmat soitettiin kaikki paikat läpi. Ja yritettiin järjestää asioita. Stressi ja ikuinen huoli oli hirveä.
Pojallamme ei ollut parisuhdetta eikä jälkikasvua. Mistä olen kiitollinen.
Ap neuvoisin sinua eroamaan.
Ette ole hyväksi toisillenne.
Riippuvainen ei ikänä muutu sinun takia.
Alue: Aihe vapaa
Ihmettelen lähinnä että miksi aloittaja ei itse tee mitään muutosta asioihin? Jos on pitkään ollut tyytymätön, kannattaisiko tehdä valintoja ja ratkaisuja että nykytilanne muuttuisi? Aloittajalla on vapaus ja vastuu omista valinnoistaan, voi valita haluaako kantaa taloudellista vastuuta muista, asua yhdessä tms. Kannattaisi varmaan muuttaa erilleen, ehkä hyvällä tuurilla se mies ryhdistäytyy ja voitte elää yhdessä tai sitten ei ja aloittaja löytää elämäänsä muuta. Kannattaako elämää tuhlata jäämällä piehtaroimaan tyytymättömänä? Kannattais tavoitella onnea vähän tarmokkaammin.