Lue keskustelun säännöt.
Maatilalla asuvat, miten teillä on ratkaistu sukupolvenvaihdoksessa vanhan isäntäparin asuminen ja asema?
Oliko mielestänne toimiva ratkaisu, oletteko saaneet heti alusta asti pitää paikan omana kotinanne, vai onko vanha pari tai sisarukset pistäneet hanttiin? Erityisesti kiinnostaa miten on mennyt, jos vanha pari jää asumaan samaan talouteen, tai omaan rakennukseen samaan pihapiiriin.
Kommentit (471)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän parikin tapausta kun vanhemmilta saadaan edullisesti tontti taloa varten, rakennetaan heidän naapuriin. Ikkunoista katsotaan mitä milloinkin tehdään. Kun tulee ero- vaikea siihen on miniän tai vävyn jäädä asumaan. Usein vielä se talo on kaukana palveluista ja tosiaan-appivanhempien pihapiirissä.
MInä tiedän useitakin perheitä Töölössä, joissa appivanhemmat asuvat samassa rapussa nuorenparin kanssa.
Ju, samma här i Eira. Mycket sukutalo tässä på gatan.
Solveig från Eira
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän parikin tapausta kun vanhemmilta saadaan edullisesti tontti taloa varten, rakennetaan heidän naapuriin. Ikkunoista katsotaan mitä milloinkin tehdään. Kun tulee ero- vaikea siihen on miniän tai vävyn jäädä asumaan. Usein vielä se talo on kaukana palveluista ja tosiaan-appivanhempien pihapiirissä.
MInä tiedän useitakin perheitä Töölössä, joissa appivanhemmat asuvat samassa rapussa nuorenparin kanssa.
Ju, samma här i Eira. Mycket sukutalo tässä på gatan.
Solveig från Eira
Ei Helsingissä ole lainkaan epätavallista, että nuori ja vanha perhe vaihtavat asuntoja niin, että nuoret lapsineen muuttavat 4h+k asuntoon ja vanhukset samassa talossa 2h+k asuntoon. Harva helsinkiläinen muuttaa Helsingin sisällä muualle kuin lähikaupunginosiin, Töölöstä Viikkiin muuttavaa pidetään vinksahtaneena.
Meillä tuo asunto on kokoluokkaa kartano ja pihatontit 2 hehtaaria..
Pienen porukan ylläpidettäväksi näin suuri asuntokokonaisuus oli todella haastava joten siksi tämä että vanha isäntäväki asuu samassa talouden piirissä on kai kuitenkin aika luonteva ratkaisu..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän parikin tapausta kun vanhemmilta saadaan edullisesti tontti taloa varten, rakennetaan heidän naapuriin. Ikkunoista katsotaan mitä milloinkin tehdään. Kun tulee ero- vaikea siihen on miniän tai vävyn jäädä asumaan. Usein vielä se talo on kaukana palveluista ja tosiaan-appivanhempien pihapiirissä.
MInä tiedän useitakin perheitä Töölössä, joissa appivanhemmat asuvat samassa rapussa nuorenparin kanssa.
Ju, samma här i Eira. Mycket sukutalo tässä på gatan.
Solveig från Eira
Ei Helsingissä ole lainkaan epätavallista, että nuori ja vanha perhe vaihtavat asuntoja niin, että nuoret lapsineen muuttavat 4h+k asuntoon ja vanhukset samassa talossa 2h+k asuntoon. Harva helsinkiläinen muuttaa Helsingin sisällä muualle kuin lähikaupunginosiin, Töölöstä Viikkiin muuttavaa pidetään vinksahtaneena.
Näinhän se on. Meillä kolmanneksi vanhin tytär muutti raskaaksi tultuaan miehensä kanssa täältä Kontulasta Vesalaan. Ja siitä jatkoivat Korsoon. Me yritettiin sanoa että pysykää nyt tässä kun ollaan koko suku samassa taloyhtiössä ja nuorimmaiset vielä peruskoulussa. Mutta ei auttanut, veri veti maailmalle ja saivat muuttorahat fattasta.
tässä vaiheessa myötiin tilasta puolet pojalle ja tarkoitus eläkeiässä myydä loput.Teemme kolmistaan tilalla karjahommia ja pojan vaimo käy palkkatöissä.Nuorpari rakensi talon pihapiirin toiselle puolelle eikä mitään ongelmaa ole ilmennyt,hyvät välit kaikilla kaikkiin. Mulla ja miehelläni on oma elämä ,niinkuin nuorisollakin ,emmekä puutu toisten asioihin.Kun aikanaan myymme toisen puolikkaan ,niin muutetaan pois tilalta,tietenkin! Tämä on meille päivänselvä asia...mekin halutaan nauttia kiireettömistä eläkepäivistä ja harrastella :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmista kyllä halutaan heti eroon kun tilaa aletaan pitää, mutta sitten heidän pitää olla kuitenkin ilmainen työreservi ja lasten/lemmikkien hoitopalvelu aina tarvittaessa?
Nuoremmat ovat olleet se ilmainen työreservi siihen saakka. Vai kuvittelitko, että se on nuoren isännän työpäivä nro 1, kun paperihommat on saatu valmiiksi?
BMW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutulla tilalla oli kyseinen tapahtuma ja vanha isännöijät laittoivat uuden talon joidenkin kilometrien päähän eli, kyllä tuo tilallisen elämä kannattaa pääsee nuorena eläkkeelle ja pystyy vielä rakentamaan uuden talonkin, ei tavan duunari moiseen kykene. käy sieltä avustelemassa tarpeen tullen jos rengeillä ei ehditä kaikkea teetättää
Nuorena eläkkeelle ?? Ihan viralliseen eläkeikään minä ainakin vasta pääsin
Eläkeikä on nykyään maanviljelijöillä sama, kuin muillakin.
Monessa tapauksessa tämä viivästyttää sukupolvenvaihdosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat muuttivat n. kilometrin päähän, tilan maille. Homman piti olla selvä, päärakennus ja pihapiiri minun ja miehen omaa. Heti ekana kesänä anoppi kävi työpäiväni aikana poimimassa viinimarjat, ihan mitään kyselemättä tietysti. Vedin sellaiset herneet nenään että laitoin matalaksi kaikki marjapensaat, on harmittanut hemmetisti jälkikäteen. On myös tultu tekemään heille kotiin polttopuita silloin, kun meillä on ollut vieraita, tosi mukava istuskella ulkona kun sirkkeli huutaa vähän matkan päässä.
Oletko nyt oikeasti tosissasi että viinimarjojen poimiminen aiheutti raivarin??
Ei kukaan peräkamaripoika voi yksin päättää, että mä hei muutan nyt tähän mun naisystävän kanssa ja vanhemmat muuttaa muualle ja sisaruksilla ei ole enää mitään asiaa koko paikkaan.
Tiedän yhden tapauksen, missä perheen yksi lapsi neljästä painosti vanhempansa "sukupolvenvaihdokseen" ja hääti vanhemmat kirkonkylälle asumaan. Omistussuhteet säilyi kuitenkin ennallaan, eli tämä yksi ei kuitenkaan omistanut mitään, vaan edelleen ne vanhemmat. Hän vain työskenteli ja asui tilalla. Kuitenkin tämä alkoi käyttäytyä kuin olisi omistanut kaiken. Mielestäni tosi törkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmista kyllä halutaan heti eroon kun tilaa aletaan pitää, mutta sitten heidän pitää olla kuitenkin ilmainen työreservi ja lasten/lemmikkien hoitopalvelu aina tarvittaessa?
Nuoremmat ovat olleet se ilmainen työreservi siihen saakka. Vai kuvittelitko, että se on nuoren isännän työpäivä nro 1, kun paperihommat on saatu valmiiksi?
Enpä ole moista huomannut. Tiloilla on fiksuinta maksaa palkkaa myös lapsille, vaikka nämä eivät asuisi tilalla ja tekisivät töitä vain lomillaan. Vai miten oletat, että tyhjätasku nuori ostaa itselleen parin miljoonan velkarahalla tilan? Harvoin on sellaista onnea, että miniä tuo tullessaan edes 500 000 e verran.
Minä olisin anoppina ottanut ne marjapensaat mukaani. Samoin kaikki muut, mitä olen itse hommannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se hankala anoppi, joka en lähtenytkään muualle eli maat on myyty, mutta tilan päärakennus tontteineen jäi minulle. Vähän siinä oli miniällä kakistelemista, hän kun oletti, että tilakaupassa "kaikki" olisi tullut mukana. Tässä vain sattuu olemaan niin, että päärakenus on aikanaan tehty toisen tilan maille, lohkottu siitä ja saanut oman kiinteistötunnuksensa. Syytinkinä tulee polttopuut ja vesi, muuten vastaan kuluista itse.
Tämä olisi järkevää myös lapsenlapsia ajatellen. Missä heitä enää tapaa jos tilalle ei enää asiaa kenelläkään muulla kun siellä huseeraa yhden sisaruksen puoliso tai esimerkiksi jos itse sisarus alkoholisoitunut tai myy koko lafkan? Surullisia caseja jos ei lapsuuden kotitilalla pääse käymään, vaikka miten ollut ensin puhetta toisin.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan peräkamaripoika voi yksin päättää, että mä hei muutan nyt tähän mun naisystävän kanssa ja vanhemmat muuttaa muualle ja sisaruksilla ei ole enää mitään asiaa koko paikkaan.
Tiedän yhden tapauksen, missä perheen yksi lapsi neljästä painosti vanhempansa "sukupolvenvaihdokseen" ja hääti vanhemmat kirkonkylälle asumaan. Omistussuhteet säilyi kuitenkin ennallaan, eli tämä yksi ei kuitenkaan omistanut mitään, vaan edelleen ne vanhemmat. Hän vain työskenteli ja asui tilalla. Kuitenkin tämä alkoi käyttäytyä kuin olisi omistanut kaiken. Mielestäni tosi törkeää.
Mistä sä tiedät varmaksi ettei ole ositettu? Kuka alkaa pitämään tilaa tosissaan jos tuotto menee toisten pussiin ja yhtäkkiå joku voi viedä elinkeinon kaiken edestäsi?
Ennen kyllä tehtiin niin, että tila sille joka siihen jää ja muut ostetaan ulos. Järkevää tietysti jättää kaikille oma mökkipalsta tms. Jos o än maita. Nykyisin tilat vaan vaatii sen verta isoja lainoja että niiden pelkkiin koneiden ostoon tarvitaan takuita ja isoja lainoja, eli omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan peräkamaripoika voi yksin päättää, että mä hei muutan nyt tähän mun naisystävän kanssa ja vanhemmat muuttaa muualle ja sisaruksilla ei ole enää mitään asiaa koko paikkaan.
Tiedän yhden tapauksen, missä perheen yksi lapsi neljästä painosti vanhempansa "sukupolvenvaihdokseen" ja hääti vanhemmat kirkonkylälle asumaan. Omistussuhteet säilyi kuitenkin ennallaan, eli tämä yksi ei kuitenkaan omistanut mitään, vaan edelleen ne vanhemmat. Hän vain työskenteli ja asui tilalla. Kuitenkin tämä alkoi käyttäytyä kuin olisi omistanut kaiken. Mielestäni tosi törkeää.
No, mitään laillista oikeutta hänellä tuollaiseen ei tietenkään ollut.
Kaipa hän työskentelystä palkan sai, kun kerran työtä teki?
Kumma tarina...
Maatilan omistaja on yksityinen elinkeinonharjoittaja, joka maksaa ennakkoveroja ja työeläkemaksua.
Kummallista, jos tilalle tulee asumaan ja työskentelemään poika, jolla ei ole yrittäjästatusta...
Meillä saivat molemmat häkämyrkytyksen kun olisi muuten ollut hankala järjestää asuminen.
Kyllä se räntäsateisena marraskuun aamuna sapettaa mennä lappamaan lantaa, kun tietää
appiukon saavan oikein vanhan liiton karvareuhkaa ja kyllin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin anoppina ottanut ne marjapensaat mukaani. Samoin kaikki muut, mitä olen itse hommannut.
Ei normaaleissa talokaupoissa saa viedä pihaistutuksia pois, ellei siitä ole erikseen sovittu ennen kauppoja.
Idea kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se hankala anoppi, joka en lähtenytkään muualle eli maat on myyty, mutta tilan päärakennus tontteineen jäi minulle. Vähän siinä oli miniällä kakistelemista, hän kun oletti, että tilakaupassa "kaikki" olisi tullut mukana. Tässä vain sattuu olemaan niin, että päärakenus on aikanaan tehty toisen tilan maille, lohkottu siitä ja saanut oman kiinteistötunnuksensa. Syytinkinä tulee polttopuut ja vesi, muuten vastaan kuluista itse.
Tämä olisi järkevää myös lapsenlapsia ajatellen. Missä heitä enää tapaa jos tilalle ei enää asiaa kenelläkään muulla kun siellä huseeraa yhden sisaruksen puoliso tai esimerkiksi jos itse sisarus alkoholisoitunut tai myy koko lafkan? Surullisia caseja jos ei lapsuuden kotitilalla pääse käymään, vaikka miten ollut ensin puhetta toisin.
Miksi sinne tilalle enää pitäisi päästä käymään, kun kerran on kaupat tehty jollekin muulle. Kannattaa pitää hyvät välit sisaruksiin, niin pääsee edelleen kutsuttuna kyläilemään lapsuudenkodissa. Eihän sitä vieraiden kotiinkaan voi niin vain kävellä sisään, vaikka kuinka olisi ollut joskus oma lapsuudenkoti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin anoppina ottanut ne marjapensaat mukaani. Samoin kaikki muut, mitä olen itse hommannut.
Ei normaaleissa talokaupoissa saa viedä pihaistutuksia pois, ellei siitä ole erikseen sovittu ennen kauppoja.
Ennen kauppoja saa. Ei ole ostajan määriteltävissä, mitä myytävään kiinteistöön kuuluu.
Jos sukupolvenvaihdos olisi harkinnassa ja muutto edessä, todellakin ottaisin mukaan kaiken omaisuuteni.
MInä tiedän useitakin perheitä Töölössä, joissa appivanhemmat asuvat samassa rapussa nuorenparin kanssa.