Maatilalla asuvat, miten teillä on ratkaistu sukupolvenvaihdoksessa vanhan isäntäparin asuminen ja asema?

Ostettiin koiralle uusi iso koppi - ja appivanhemmat sai sen entisen.

Tavella jos oikein on kylmä, saavat tulla porstuaan. Aamulla takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juupa joo. Miksi sinne tilalle on pakko ängetä, jos niiden appivanhempien kanssa ei tulla toimeen?

Oikea kysymys on... miksi tehdään sukupolvenvaihdos, jos siihen ei olla valmiita? Usein kuulee tätä joko vanhusten tai sisarusten sekaantumista uuden isännän/emännän asioihin.

Tuo on hyvin yleistä, mikään ei saa muuttua koska kyseessä on sisarusten synnyinkoto, sitä ne vahtii ja kyttää.

Tullaan lomilla ja viikonloppuisinkin ilmaiseen täyshoitoon.

Ja kaikki sisaruksille tärkeät muistokapistukset pitää säilyttää muuttumattomina, vaikka heidän omiin koteihinsa ne eivät kelpaakaan. Mieheni kolmesta siskosta yksi ei ole kitissyt meidän tekemistä muutoksista. Hän on naimisissa maanviljelijän kanssa.

Mun olisi pitänyt säilyttää oikeaoppisesti miehen siskon hääpukua avioliitosta, josta eronnut lähes 20 v sitten. Lisäksi puku oli vielä ruma. Semmoinen röyhelösysteemi ei toivottavasti tule ikinä muotiin, jos on koskaan ollutkaan. En säilytellyt.

Vierailija kirjoitti:

Tutulla tilalla oli kyseinen tapahtuma ja vanha isännöijät laittoivat uuden talon joidenkin kilometrien päähän eli, kyllä tuo tilallisen elämä kannattaa  pääsee nuorena eläkkeelle ja pystyy vielä rakentamaan uuden talonkin, ei tavan duunari moiseen kykene. käy sieltä avustelemassa  tarpeen tullen jos rengeillä ei ehditä kaikkea teetättää

Niin missä pitäisi sitten asua?? Teltassako? Kyllä kapiainenkin joka on ikänsä varuskunnassa asunut joutuu hankkimaan eläköityään uuden kodin.

Puolisen vuotta asuttiin samaa taloutta ja sen jälkeen vanha pari muutti lähes samaan pihapiiriin remontoituun taloon (näköyhteyttä ei ole talosta taloon). Saman katon alla ei ainakaan kovin paljon pidempään oltaisi haluttu puolin eikä toisin asua, mutta muuten ratkaisu on ollut toimiva. Apua on saanut sitä pyydettäessä mutta muuten sitä ei ole tuputettu ja asua olemme saaneet rauhassa ilman puuttumisia siihen. Sisarukset eivät ole täältä muutettuaan pitäneet tätä kotinaan.

Mun tuttu muutti maatilalle miniäksi. Tilalla oli valtava vanha hirsinen päärakennus. Siitä oli puolet asutettu miehen äidin toimesta (isänsä oli kuollut} ja toinen puoli oli ollut pitkään remontoimaton ja asumaton. Tää nuoripari myi metsää ja remontoi sen puolen itselleen hienoksi kodiksi.

En tiedä, mutta oletan, että aikoinaan oli menetelty samoin. Eli muinainen vanha isäntäpari oli asunut tuolla ewmontoimatromalla puolella ja silloinen nuoripari oli rakentanut kotinsa siihen, missä tuo vanha äiti nyt asui.

Olen ollut kylässä paikassa, jossa oli kulmittain 2 aika suurta päärakennusta. Vanha pari oli asunut siinä vanhemmassa päärakennuksessa. Nyt se oli mennyt huonoon kuntoon.

Täällä oli yhdessä ketjussa joskus emäntien tarinoita siitä mitä kaikkea joutuivat kotonaan säikyttelemään sisarusten ym appivanhempien vaatimuksesta ja muitakin omituisia tapoja joita piti vaalia. Ketju oli kaikessa karmeudessaan todella viihdyttävä. Muistan kuinka nauroin aivan hysteerisenä, kun mukaan oli sattunut pari vähän parempaa kirjoittajaa😂😂😂

Harmi kun en muista otsikkoa, että voisin etsiä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli yhdessä ketjussa joskus emäntien tarinoita siitä mitä kaikkea joutuivat kotonaan säikyttelemään sisarusten ym appivanhempien vaatimuksesta ja muitakin omituisia tapoja joita piti vaalia. Ketju oli kaikessa karmeudessaan todella viihdyttävä. Muistan kuinka nauroin aivan hysteerisenä, kun mukaan oli sattunut pari vähän parempaa kirjoittajaa😂😂😂

Harmi kun en muista otsikkoa, että voisin etsiä.

SÄILYTTELEMÄÄN ei säikyttelemään. Ei herranjestas sentään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutulla tilalla oli kyseinen tapahtuma ja vanha isännöijät laittoivat uuden talon joidenkin kilometrien päähän eli, kyllä tuo tilallisen elämä kannattaa  pääsee nuorena eläkkeelle ja pystyy vielä rakentamaan uuden talonkin, ei tavan duunari moiseen kykene. käy sieltä avustelemassa  tarpeen tullen jos rengeillä ei ehditä kaikkea teetättää

Pitihän se tähänkin ketjuun löytyä yksi kateellinen tietämätön.😄

Tottakai. Sosialismin läpipesemillä amisduunareilla palaa käpy kun jossain mainitaan edes epäsuorasti maanviljely. Duunariherrasväen parempi ruoka kun tulee tehtaasta. 

Mut jos nyt ajatellaan, että vanhaisäntäpari on rakentanut vaikkapa 200 000 euron talon asunnokseen, kun entisestä kodista tuli lähdöt (myytiin pois), niin miettiä sopii mistä se raha tuli. Niin, se tuli siltä jatkajalta, joka osti vanhaisäntäparilta puolen miljoonan maat 200 000 eurolla. Ja lainasi ne rahat pankista. Että mikä nyt milloinkin on kannattavaa ja kenelle. Varmaa on ainoastaan, että pankki saa aina omansa. 

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli yhdessä ketjussa joskus emäntien tarinoita siitä mitä kaikkea joutuivat kotonaan säikyttelemään sisarusten ym appivanhempien vaatimuksesta ja muitakin omituisia tapoja joita piti vaalia. Ketju oli kaikessa karmeudessaan todella viihdyttävä. Muistan kuinka nauroin aivan hysteerisenä, kun mukaan oli sattunut pari vähän parempaa kirjoittajaa😂😂😂

Harmi kun en muista otsikkoa, että voisin etsiä.

Se missä oli suvun perinteinen kehto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se hankala anoppi, joka en lähtenytkään muualle eli maat on myyty, mutta tilan päärakennus tontteineen jäi minulle. Vähän siinä oli miniällä kakistelemista, hän kun oletti, että tilakaupassa "kaikki" olisi tullut mukana. Tässä vain sattuu olemaan niin, että päärakenus on aikanaan tehty toisen tilan maille, lohkottu siitä ja saanut oman kiinteistötunnuksensa. Syytinkinä tulee polttopuut ja vesi, muuten vastaan kuluista itse.

No mitäs poikasi on mieltä?

Toki hän tiesi, mitä on ostamassa ja millä ehdoilla. Maat on vain pojan omistuksessa ja avioehto sulkee puolison pois niin varoista kuin veloistakin. Ei ole miniällä edes moraalista velvollisuutta osallistua tilan töihin, kun ei siitä mitään omista. Eikä hänen tarvitse käyttää omaa omaisuuttaan tilan kulujen kattamiseen. Kaikkihan tässä voittivat.

Näinhän se kannattaa tehdä kun nykyliitot eivät tahdo kestää.

Tai puolisolla ei ole varaa maksaa puolikasta.

Toivon, että missään päin Suomea ei enää olisi sellaisia sukupolvenvaihdoksia, joissa edes vakavasti harkittaisiin mitään sellaista ratkaisua, jotta luopujat jäisivät asumaan samaan pihaan tai jopa saman katon alle jatkajien kanssa, taikka mitään muutakaan syytingin tyyppistä järjestelyä. Nuo kaikki ovat kammottavia kaikuja menneisyydestä, eikä niille voi olla mitään järkiperustetta.

Meilläkin 99-2000 vaihteessa vanha pari teki itsekin selväksi, jotta he eivät halua jäädä tähän nuorempien tielle pyörimään, ja hankkivat asunnon kunnan keskustaajamasta. Jollei talous veny tämmöiseen ratkaisuun, ei tila ole muutenkaan elinkelpoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Mitä sä horiset? Omilla rahoilla tai pankin rahoilla ne maatilat hommataan. Ilmaiseksiko luulit että tilat omistajaa vaihtaa?

Suosittelen lämpimästi, että et tule kommentoimaan asioita joista sinulla ei ole hajuakaan.

Mun vanhemmat ostivat asunnon kaupungista ja jättivät itselleen n.10ha rantatilan, johon rakensivat mökin. Nyt voivat viettää vapaa-aikaa tutuissa maisemissa ja tehdä metsätöitä

Veli jäi hoitamaan tilaa. Hänen vaimonsa ei puutu tilan töihin ollenkaan. Hän on terveydenhoitajana lähikaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli yhdessä ketjussa joskus emäntien tarinoita siitä mitä kaikkea joutuivat kotonaan säikyttelemään sisarusten ym appivanhempien vaatimuksesta ja muitakin omituisia tapoja joita piti vaalia. Ketju oli kaikessa karmeudessaan todella viihdyttävä. Muistan kuinka nauroin aivan hysteerisenä, kun mukaan oli sattunut pari vähän parempaa kirjoittajaa😂😂😂

Harmi kun en muista otsikkoa, että voisin etsiä.

Se missä oli suvun perinteinen kehto?

Ei hitto, en ole varma. Mutta siellä oli näitä kuinka kukkapenkitkin oli hävinnyt pihapiiristä ja viltit täynnä koulukirjoja 1950luvulta ja niitä piti säilyttää, kun joku kaukainen sukulainen kävi kerran kesässä tarkistamassa, että ne sieltä löytyy. Oli hänen mummolassa ollut talo joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma uusi talo on paras ratkaisu. Vaikka Appivanhemmat ja muut sisarukset asuisivat muualla, silti tulevat kuin omaan kotiinsa kun vierailevat. Jotenkin kuvittelevat että saavat päättää vanhan talon sisustuksesta, pihasuunnittelusta, tavaroiden esim astioiden järjestyksestä, aivan kaikesta. Tulevat myös mitään ilmoittamatta, koska sehän on heidän lapsuuden kotinsa.

Ei välttämättä. Miehen sisko ei ole meillä käynyt kuin kutsuttuna kun tähän muutettiin. Menee aina tuonne vanhusten puolelle ja hänelle on siellä oma huone. Anoppi myöskin jakoi osan "talon" tavaroista lastensa kesken niin ettei kellään ole nokankoputtamista.

Hyvä että edes jossain päin Suomea osataan käyttäytyä.

No he pitävät majaa nyt tuolla lähimetsässä. Kai siellä on joku maakuoppa jossa nukkuvat emmätiä mutta saatiin kyllä kivat maat ja koneet et ei siinä mitää :|

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sen verran kallis järjestely etten tiiä viittinkö edes sanoa...

Appivanhemmat jäivät asumaan tilan päärakennukseen, ilmaiseksi. Toki kauppahinta oli hieman alempi mutta me taas jouduimme ottamaan rutkasti asuntolainaa että saimme oman talon sopivan matkan päähän rakennettua. Kaikenlisäksi vanha navetta on niin rahasyöppö että toinen joutuu nyt kulkea muualla töissä ja silti on laskut jatkuvasti rästissä. Varsinkin maidon hinnan laskettua reilusti muutama vuosi sitten otti tiukille ja ottaa siis edelleen. Maksamme nyt siis kahden talon kustannukset. Hyvä puoli on se, että molemmat talot on sitten meidän omia kunhan pankille saa maksettua. Appivanhempien kanssa tulee juuri ja juuri toimeen. Appiukko käy auttelemasa minkä jaksaa/haluaa. Helposti ottaa ns nokkiinsa kaikesta mutta onneksi myös unohtaa nopeaa.

Enpä ole minäkään syytingistä kenellekään valitellut paitsi omille vanhemmille joskus, kun rahat eivät ole riittäneet. Kyllä se niin järjetön sopimus oli. Talvikauden kahden kuukauden lasku 800 euroa (pelkästään alakerrassa 300 neliötä) ja muut kulut päälle. Itse olemme asuneet pienessä mökissä perheen kanssa tilanahtaudessa ja suurissa veloissa, koska tilakauppa tehtiin siihen aikaan 90-luvun alussa, kun maataloudella pystyi vielä ansaitsemaan jotain, niillä hinnoilla. 

No, raha on rahaa, muut vaikeudet olivat vielä pahempia. En silti voi joskus olla ajattelematta, että olisihan elämänsä muutenkin voinut viettää kuin ainaisessa rahapulassa velkoja maksellen ja toisten asumista ja remontteja rahoitellen. Lastenvahdiksi ei voinut ajatellakaan eikä töihin avuksi. En oikein kotiutunut tänne tuon vuoksi, vaan pian kun pääsen eläkkeelle, ajattelimme muuttaa minun sukuni maatilalle, jonka omistan kokonaisuudessaan itse. Tämä on ollut pelkkä työpaikka kaikkien noiden ongelmien takia. Velat sitoivat tänne asumaan, EU:n alkuaikoina piti asua tilalla, jotta voi saada tukea.