Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija
Poiminta

Mua jotenkin hämmentää, voiko sellaisia usean henkilön tiiviitä ystäväporukoita olla aikuisena. Mulla on muutamia yksittäisiä ystäviä, joista olen toki todella kiitollinen. Mutta ei mulla ole sellaisia useamman naisen ystäväpoppoota, joiden kanssa käytäisiin festareilla, pidettäis kotibileitä, vietettäis juhannusta, oltaisiin ristiin kaasoja ja kummeja jne. Jotenkin harmittaa, ettei opinnoista sellaista saanut, on kyllä tuttavaporukka, muttei kukaan ikinä mitään syvällisiä juttele tai pyri tiiviimpään kanssakäymiseen. Kaikilla varmaan on jo ne porukkansa, eikä sitten tuosta porukasta, johon itse panosti ja laittoi odotuksia, tullutkaan "mitään". Haikeudella katselen sivusta muita tyttöporukoita, jotka viettävät mökkiviikonloppuja jne, mutta mietin voiko se olla niin syvällistä vai laitetaanko someen vaan parhaita paloja.

Kertokaa siis, millaisia tiiviitä ystäväporukoita teillä on, ja onko teillä siis aidosti syvä yhteys kaikkiin porukan jäseniin? Millaista se kanssakäyminen on, miten se porukka on mielestäsi muototutunut niin lämpimäksi?

Sivut

Kommentit (167)

Vierailija

Mullakaan ei ole ja ihan samaa tullut mietittyä :/ Tai no jos kolmen henkilön porukka, jonka kanssa nähdään tosi harvoin, mutta silloin on tosi vapautunutta ja syvällistä, lasketaan, niin sitten mun "resepti" sille on se, että tutustuttiin jo yläkoulussa, ei olla menty elämässä liian eri suuntiin, ja tiedetään toisistamme tosi paljon ilman, että tarvitsi erikseen tutustua. Teini-iän myrskyissä tultiin tutuiksi luonnollisesti. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mullakaan ei ole ja ihan samaa tullut mietittyä :/ Tai no jos kolmen henkilön porukka, jonka kanssa nähdään tosi harvoin, mutta silloin on tosi vapautunutta ja syvällistä, lasketaan, niin sitten mun "resepti" sille on se, että tutustuttiin jo yläkoulussa, ei olla menty elämässä liian eri suuntiin, ja tiedetään toisistamme tosi paljon ilman, että tarvitsi erikseen tutustua. Teini-iän myrskyissä tultiin tutuiksi luonnollisesti. 

Kiitos vastauksesta. Onko teillä siis kaikkien osapuolten kesken tiiviit yhteydet, pelaako kemiat kaikkien kanssa? 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Ja saa myös kertoa sellaisia kokemuksia, jos on sama tilanne kuin minulla. Mitä ajatuksia teillä on ja koetteko tilannetta yhtä haikeana/ongelmana kuin minä koen?

Vierailija

Minulla ei ole mitään tyttö porukkaa. Olisihan se varmasti kivaa, jos olisi.
Koulu aikaisista kavereista en juuri tiedä, missä menevät. Sen tiedän, että joilla on juuri sellaisia kaveriporukoita, joissa voi viettää tyttöjen iltoja.
Epäonnekseni olen ollut vuosia työssä miesvaltaisella alalla, ja siellä se ainoa naispuolinen työkaveri sanoi suoraan, että ei halua olla tekemisissä työkavereiden kanssa työajan ulkopuolella.

Vierailija

En ole ikinä elämässäni kuulunut mihinkään tyttöporukkaan eikä minulla ole myöskään aikuisiällä ollut ketään läheisempää naispuolista kaveria. Sinänsä olen asian kanssa ihan ok, mutta täytyy myöntää että iskee välillä pieni kateus kun mies lähtee omien kavereidensa kanssa mökkireissulle, pelaamaan futista tai muuten vain viettämään iltaa. Silloin iskee aina sellainen riipivä tunne, että olisipa minullakin joskus tuollaista.

Mutta mies on minua sosiaalisesti taitavampi niin en kai minä tällaisena sosiaalisena surkimuksena voikaan vaatia mitään kavereita.

Vierailija

Mulla ei ole koskaan ollut tyttöporukkaa myöskään. Minulla on 2 naispuolista hyvää ystävää, mutta he tuntevat toisensa vain minun kautta ja useimmiten välimatkan vuoksi tapaan heitä 1 kerrallaan. Yksi ystävä asuu 200 km päässä, toinen 500 km päässä. Se on harmi. Tutustuin molempiin koulun/opiskelun kautta ja minulla on ikävä sitä, kun asuin jomman kumman kanssa samalla paikkakunnalla.

Olen introvertti enkä oikein haluakaan tutustua uusiin ihmisiin, tapaisin mieluummin ystäviäni. Joskus nuorempana kaipasin porukkaa, mutta nyt olen tajunnut, että en välttämättä jaksaisi ylläpitää ihmissuhdetta kaikkien porukan jäsenten kanssa. Viihdyn sittenkin enemmän yksin tai kahdestaan jonkun ystävän kanssa, kuin porukassa.

Vierailija

Mulla on tällainen tyttöporukka. Ollaan tunnettu ala-asteelta, matkustetaan ja mökkeillään yhdessä ja kivaa on. Mitä haluaisit tietää?

Vierailija

Oli niin pitkään, kunnes kateus minun menestymistä kohtaan astui ystävyyksien väliin. Selän takana p*skan jauhantaa ja lopettivat yhteydenpidon kuin seinään. Ei kutsuttu enää mihinkään kekkereihin yms.

Nykyään on 1 hyvä ystävä ja se riittää, enempää en kaipaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mulla on tällainen tyttöporukka. Ollaan tunnettu ala-asteelta, matkustetaan ja mökkeillään yhdessä ja kivaa on. Mitä haluaisit tietää?

Kiinnostaisi tietää, miten se teidän porukka on muotoutunut, ja minkä koet salaisuudeksi että teillä on aidosti kivaa ja ilmeisesti jokaisella jäsenellä synkkaa jokaisen jäsenen kanssa eikä ole kuppikuntia? :) Mietin vaan, miksei minulle tällaista porukkaa suotu

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole koskaan ollut tyttöporukkaa myöskään. Minulla on 2 naispuolista hyvää ystävää, mutta he tuntevat toisensa vain minun kautta ja useimmiten välimatkan vuoksi tapaan heitä 1 kerrallaan. Yksi ystävä asuu 200 km päässä, toinen 500 km päässä. Se on harmi. Tutustuin molempiin koulun/opiskelun kautta ja minulla on ikävä sitä, kun asuin jomman kumman kanssa samalla paikkakunnalla.

Olen introvertti enkä oikein haluakaan tutustua uusiin ihmisiin, tapaisin mieluummin ystäviäni. Joskus nuorempana kaipasin porukkaa, mutta nyt olen tajunnut, että en välttämättä jaksaisi ylläpitää ihmissuhdetta kaikkien porukan jäsenten kanssa. Viihdyn sittenkin enemmän yksin tai kahdestaan jonkun ystävän kanssa, kuin porukassa.

Minullakin kieltämättä on ehkä nyt vanhempana tullut realismi tähän teemaan liittyen mukaan: En oikeastaan ehkä jaksaisikaan ylläpitää ihmissuhteita moneen ihmiseen. Mutta jotenkin olisi kiva, että olisi enemmän ihmisiä, joiden kanssa puuhailla, kun ei ne muutama ystävä aina ehdi. Ja haluaisin vain joskus päästä kokemaan sen, että isolla porukalla keräännytään mökille, juhlitaan, pidetään isommin hauskaa. Some on täynnä tällaista, ja mietin miksi joillakin sellaista elämää on, mutta minulla ei. Joku "trauma" tästä on itselleni jäänyt, kun olen tällaisia jäänyt haikailemaan.

Vierailija

Peruskoulussa onneksi oli useampia kavereita, mutta ystäväksi niistä jäi yksi. Ollaan nyt kolmekymppisiä ja hän on ainoa ystäväni edelleen. Yritin opiskeluaikana tutustua ihmisiin ja melkein jo luulin että minulle ja kolmelle naiselle muodostui porukka, mutta välit viileni heti valmistumisen jälkeen. Harrastuksissa tapaa mukavia ihmisiä, mutta ei se vain oikein lähde syvenemään... tuntuu että nykyään ihmiset vaan valittaa miten kiire on :D näin aikuisena, hieman ujona introverttina tuntuu lähes mahdottomalta löytää enää uusia ystäviä. On ihan erilaista tuon lapsuudesta säilyneen ystävän kanssa, kun tunnetaan niin pitkältä ajalta.

Ystävyyssuhteet

Olen läheltä seurannut sisareni ystävyyssuhteita. Hänellä on sosiaalisena luonteena paljon kavereita peruskoulusta lähtien. On picnikkejä, synttärijuhlia jne. Se on kuitenkin sisareni ystäväpiiri. Niillä muilla on omat ystäväpiirinsä, jotka kokoontuvat toisaalla yhdessä.

Kuvio on erilainen kuin oma ystäväpiirini, missä me kaikki 12 miestä muodostamme sen. Ei niin, että erilliset ystäväpiirimme vain leikkaisivat toisiaan kohdallani.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Peruskoulussa onneksi oli useampia kavereita, mutta ystäväksi niistä jäi yksi. Ollaan nyt kolmekymppisiä ja hän on ainoa ystäväni edelleen. Yritin opiskeluaikana tutustua ihmisiin ja melkein jo luulin että minulle ja kolmelle naiselle muodostui porukka, mutta välit viileni heti valmistumisen jälkeen. Harrastuksissa tapaa mukavia ihmisiä, mutta ei se vain oikein lähde syvenemään... tuntuu että nykyään ihmiset vaan valittaa miten kiire on :D näin aikuisena, hieman ujona introverttina tuntuu lähes mahdottomalta löytää enää uusia ystäviä. On ihan erilaista tuon lapsuudesta säilyneen ystävän kanssa, kun tunnetaan niin pitkältä ajalta.

Onko sinulla mitään arvelua, miksi välit alkoivat viilentyä valmistumisen jälkeen? Tuo kiire on kyllä monella aina (teko)syy, miksei voida tavata. Itse ajattelisin, että koska arki on niin hektistä ja mieltä tylsyttävää, niin sitä suuremmalla syyllä olisi mukava viettää kivaa aikaa ja juhlistaa asioita. Kiva, että sulla on kuitenkin ystävä, vaikkei porukkaa olekaan. :)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Aika harvoin se some näyttää muuta kuin ns parhaat puolensa. Ja mieluummin yksi hyvä ystävä kuin kymmenen hyvänpäiväntuttua.

Niinpä, tämä on vaan niin vaikea sisäistää. Ja toisaalta tuntuu, että kyllä monella isolla porukalla kuitenkin on pakko olla hyvät ja syvät välit kun he jatkuvasti kuitenkin viettävät juhannusta/uutta vuotta yhdessä, eli "uhraavat" lomapäiviään toisten seuraan ja käyttävät rahaa mökkivuokriin yms. En vaan jotenkin pääse irti tästä pettymyksestä...

Vierailija

Ystävyyssuhteet kirjoitti:
Olen läheltä seurannut sisareni ystävyyssuhteita. Hänellä on sosiaalisena luonteena paljon kavereita peruskoulusta lähtien. On picnikkejä, synttärijuhlia jne. Se on kuitenkin sisareni ystäväpiiri. Niillä muilla on omat ystäväpiirinsä, jotka kokoontuvat toisaalla yhdessä.

Kuvio on erilainen kuin oma ystäväpiirini, missä me kaikki 12 miestä muodostamme sen. Ei niin, että erilliset ystäväpiirimme vain leikkaisivat toisiaan kohdallani.

Kiitos mielenkiintoisesta kommentista. Miten sinun ystäväpiirisi on muodostunut? Voisitko kenen tahansa kanssa jutella elämäsi iloista tai suruista vai onko osa läheisempiä kuin toiset?

Vierailija

Asutaan kaikki eri kaupungeissa, mutta tavataan kerran vuoteen porukalla. Yksittäin puhutaan puhelimessa tai What’sAppissa. Välillä otetaan teamipuhelu. Lapsuudessa ja nuoruudesta kerääntyi meidän jengi.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla