Olen taiteellinen ja erakkoluonteinen nainen, silti miesmagneetti, miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan taiteelliset naiset <3<3<3 peruspulliaisten joukossa.

Mistä taiteellisen naisen tunnistaa?

Jotkut korostavat taiteellisuuttaan enemmän ulkonäössään (esim. Manuela Bosco) toki löytyy myös niitä, jotka eivät tuo ulkonäössään taiteellisuutta juuri ilmi. Omasta mielestäni taiteilijoilla on kuitenkin poikkeuksetta yleensä asukokonaisuudet visuaalisesti yhteensointuvia, vaikkei näyttäviä olisikaan.

Humble brag huomionkalastelu. Ap muka ihmettelee asiaa, niin että kaikki kehuu hänen kaltaisensa mysteerisen naisen vetovoimaista olemusta.

Erakkonainen olisi erakkomiehen unelma.

Vierailija kirjoitti:

Miten tällainen miesmagneettisuus näkyy käytännössä? Alkaako miehet juttelemaan kaupan kassalla? Kaksien treffejen jälkeen ovat muuttamassa yhteen? 

Hyvä kysymys. Itse en käyttäisi sanaa "miesmagneetti". Koen vaan, että miehet suhtautuu minuun hirveän myönteisesti, ystävällisesti, miellyttävästi, kunnioittavasti, avuliaasti, suojelevasti, ritarillisesti. Kun olen koirani kanssa lenkillä, vastaantulevat miehet hymyilee minulle ystävällisesti. Naiset ei ikinä. Tämä voi tietysti johtua koirastakin, joka on aika lystikäs tyyppi.

Koen, että kokemukseni miehistä on kautta linjan merkittävästi myönteisempi kuin naisilla keskimäärin. En näe, että tämä voisi selittyä millään muulla kuin sillä, että miehet oikeasti kohtelee minua tosi hyvin. Toisaalta en elä missään laalaamaassa missä kaikki ihmiset olisi ihania, koska koen myös että kokemukseni naisista on keskimääräistä kielteisempi: ts. saan jotenkin muilta naisilta niskakarvat pystyyn, naiset eivät pidä minusta ellen yritä teeskennellä normaalia jne.

Toki autismin kirjolaisena tulkintani sosiaalisista tilanteista voi olla ihan eri kuin muilla asianosaisilla.

t: se, joka pukeutuu kuten isänsä keski-ikäisenä. (eli miesten käytös ei todellakaan selity sillä että olisin vaan niin hemaiseva.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan taiteelliset naiset <3<3<3 peruspulliaisten joukossa.

Mistä taiteellisen naisen tunnistaa?

Jotkut korostavat taiteellisuuttaan enemmän ulkonäössään (esim. Manuela Bosco) toki löytyy myös niitä, jotka eivät tuo ulkonäössään taiteellisuutta juuri ilmi. Omasta mielestäni taiteilijoilla on kuitenkin poikkeuksetta yleensä asukokonaisuudet visuaalisesti yhteensointuvia, vaikkei näyttäviä olisikaan.

Niin, jos käsität taiteellisuudella vain kuvataiteilijan. Muusikot tunnetusti pukeutuvat huonosti, samoin kirjailijat. Poikkeuksia lukuunottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Erakkonainen olisi erakkomiehen unelma.

Vaikea löytäää.. Tuntuu että lähes jokainen nainen on ekstrovertti huomionkalastelija

Adolfina Mielivalta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla ja Adolfinalla on vain yksinkertaisesti hyvä pylly. Jos näin niin pukeutuminen sitten sen mukaan. Siististi vyötetty, tarpeeksi iso, harmaa jätesäkki toimii hienosti mustan tai valkoisen t-paidan ja crocksien kanssa.

Ehkä kuitenkin kannattaisi opetella sellaisia kohteliata torjuntoja? Jokin ominaisuus itsessä joka, valitettavasti, estää lähemmän kanssakäymisen? "Mulla kun on toi keliakia/katarri/ripuli/helkobakteerihoito jne, ja maha just ihan huonona, niin en voi oikein lähteä kahville, sori vaan."

Että tällainen teoria! Kiitos vinkeistä, kuulostavat ihan käyttökelpoisilta.

Ei siihen tuon kummempaa tarvita, me miehet innostumme naiskauneudesta. Se on se mekanismi kaiken taustalla loppujen lopuksi. Sitten jos nainen on lisäksi vielä vähän arvoituksellinen, niin johan kiehtoo.

seksisuhteet ilman paineita parisuhteesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen introvertti, omaan asperger-piirteitä, olen taiteellinen, pidän syvällisistä keskusteluista...miehet, jotka mun seuraan pyrkivät, haluavat musta vain seuraa sänkyyn, ikävää. Olen lisäksi demiseksuaali ja liian isorintainen, välillä tuntuu, että mut nähdään vain rintaparina. Joskus tuntuu, että pitää mennä rintojen pienennysleikkaukseen, että musta nähtäisiin muutakin kuin ulkokuori. Lisäksi pyrin olemaan aina oma itseni, mutta saan aika paljon kummastelua osakseni.

Miksi hakeudut sikamiesten seuraan etkä omantyylistesi? Taitaa olla vaan taas niin että oikeasti kiinnostaa jännät miehet.

En hakeudu sikamiesten seuraan, ne vaan ovat lähestyneet, joskus toki asiallisempikin mies on tullut vastaan (olen ollut avioliitossa 12 vuotta, eronnut n. 11 vuotta sitten). Alkuvaikutelma monesta miehestä on hyvä, sitten paljastuu muita piirteitä. Jännämiesten perään en ole ollenkaan.

Millä tavalla ap olet taiteellinen? Ihmiset meinaa tarkoittaa sillä aika eri juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Monet miehet tykkää omituisista naisista. En keksi mitään muuta selitystä miksi minustakin pidetään. Olen erakkoluonne, autismin kirjolla, en meikkaa ja pukeudun samoin kuin isäni keski-ikäisenä. Taiteellinen en kyllä ole pätkääkään.

Silti, jos vain olen oma itseni, about kaikki miehet tykkää minusta. Jos yritän esittää normaalia, tulen paremmin naisten kanssa toimeen mutta miesten en. Outoa.

Olen vieläpä onnistunut päätymään parisuhteeseen aivan ihanan ja täydellisen miehen kanssa. Ihmettelen vielä 15 vuotta myöhemminkin miten se on mahdollista.

Aivan sama täällä! Autismin kirjolla, introvertti ja ujo. Miehet on aina lähestyneet. Kai se erilaisuus kiehtoo, muuten en ymmärrä. Kai olen ihan nätti vaikken sitä koe niin.

Naisten kanssa ”joutuu” esittämään normaalia, joka on uuvuttavaa, mutta kokemuksen myötä oppinut että niin pääsee silti helpommalla. Naiset kommentoi kylmäksi, jota en todella ole, mutta täytyy uskoa että annan sen vaikutelman ulospäin.

olet todennäköisesti laiha tai normaalipainoinen ja ihan hyvän näköinen. siinä miesten isoimmat kriteerit. ja vielä jos olet itsenäinen, etkä roiku miehessä niin ne roikkuu sinussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erakkonainen olisi erakkomiehen unelma.

Vaikea löytäää.. Tuntuu että lähes jokainen nainen on ekstrovertti huomionkalastelija

Eikö tutkimusten mukaan tosiaan ole niin, että ekstroverttejä ihmisiä on enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Humble brag huomionkalastelu. Ap muka ihmettelee asiaa, niin että kaikki kehuu hänen kaltaisensa mysteerisen naisen vetovoimaista olemusta.

Ei ap minusta siltä kuulosta. Tällaisia asioita vaan on mukava pohdiskella. Huomaa ristiriitaisen ilmiön ja haluaa pohdiskella sitä.

Esim. minun kohdallani kyse ei missään tapauksessa ole siitä että miehet pitäisi minua jonain seksin jumalattarena. Jopa oma mieheni on sanonut minua hiirulaiseksi. Mutta SILTI miehet pitää minusta, omituisesta, erakkoluonteisesta ja  huonosti pukeutuvasta hiirulaisesta. Onhan se nyt pohdiskelemisen arvoinen asia maailmassa, jossa meille väitetään että vain kauniit ja hienosti pukeutuneet naiset on arvokkaita.

t: se joka pukeutuu kuten isänsä keski-ikäisenä

Ap taitaa olla kaunis.

Vain kauniit naiset saavat paljon huomiota..

Jotkut miehet tykkäävät kun nainen on helppo ja kiltti. Tai luulevat, että on. En tarkoita tällä helpolla mitään sukupuolisuutta. Nainen saa olla outo tai autistinenkin, mutta ei monimutkainen ja vaatia mieheltä liikaa. Miehen tulee kokea, että tuon naisen kanssa saan olla melko rauhassa ja se ei puhu liikaa. Nainen ei huomaa tai välitä vaikka olen suurimman osan omissa oloissani tai en huomio sitä suuremmin.

Myös on hyvä kun naisella ei ole liikaa omia mielipiteitä, ei liikaa kysymyksiä miehelle, vaikkapa mitä mieltä olet, mitä ajattelet tästä, miltä sinusta tuntuu, oletko miettinyt tätä, mietin tässä juuri, että, luin juuri hyvän kirjan aiheesta xxx, oletko lukenut, miehen on turvallista olla.

Itse ole saanut olla rauhassa sinkku jo vuosia. 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erakkonainen olisi erakkomiehen unelma.

Vaikea löytäää.. Tuntuu että lähes jokainen nainen on ekstrovertti huomionkalastelija

Oletko kokeillut Lapin vaelluksia? Usein metsän keskelle tullaan pakoon liiallisia sosiaalisia kanssakäymisiä.

Vierailija kirjoitti:

Adolfina Mielivalta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla ja Adolfinalla on vain yksinkertaisesti hyvä pylly. Jos näin niin pukeutuminen sitten sen mukaan. Siististi vyötetty, tarpeeksi iso, harmaa jätesäkki toimii hienosti mustan tai valkoisen t-paidan ja crocksien kanssa.

Ehkä kuitenkin kannattaisi opetella sellaisia kohteliata torjuntoja? Jokin ominaisuus itsessä joka, valitettavasti, estää lähemmän kanssakäymisen? "Mulla kun on toi keliakia/katarri/ripuli/helkobakteerihoito jne, ja maha just ihan huonona, niin en voi oikein lähteä kahville, sori vaan."

Että tällainen teoria! Kiitos vinkeistä, kuulostavat ihan käyttökelpoisilta.

Ei siihen tuon kummempaa tarvita, me miehet innostumme naiskauneudesta. Se on se mekanismi kaiken taustalla loppujen lopuksi. Sitten jos nainen on lisäksi vielä vähän arvoituksellinen, niin johan kiehtoo.

Entä, jos ei oikeasti ole mitenkään erikoisen kaunis? Olen nyt ihan varastanut ap:n ketjun, mutta olen tätä asiaa viime aikoina miettinyt.

Minä esimerkiksi olen pikemminkin omituisen näköinen kuin hyvän. Siis en ole lainkaan ruma, mutta näytän erikoiselta. Enkä edes millään söpöllä ja veikeällä keijumaisella tavalla, vaan lähinnä siltä että jollekin alienille on kerrottu miltä ihminen näyttää ja alien onnistui muodonmuutoksessaan ihan melkein. Pääni on vähän liian iso ja siitä on huomattava osa otsaa,  leukaperistä olisi rottweilerkin kateellinen ja silti minulla on ylipurenta ja niin edelleen.

Kroppani on ihan hyvä, mutta miehillä tuskin on sellaista röntgenkatsetta että pystyisivät sitä vaatteideni alta näkemään. Tykkään nimittäin että vaatteet on puolisen numeroa liian isot, tai vaikka numeronkin. Sitäpaitsi leikkaan itse tukkani, koska kunnon autistina en voi sietää sitä että päähäni kosketaan.

Itse mietin että jos joku on näin ilmeisen omituinen, ehkä se on jotenkin rentouttavaa? Miehet kokee että hekin voi olla omia itsejään? Ehkä normaalit naiset on niille jotenkin jännittäviä, minä en? Ja siitä seuraa se erittäin myönteinen kohtelu, mitä saan osakseni?

t: se, joka pukeutuu kuten isänsä keski-ikäisenä

Ehkä vähän outo esimerkki, mutta miettikääpä vaikka julkkista, joka tyrkyttää itseään iltapäivälehtiin kertoen "kaikki" asiat itsestään. Henkilöstä ehkä puhutaan ja henkilö kuvittelee olevansa ehkä jotenkin mielenkiintoinen tai haluttu. Mutta ainakin omasta mielestäni kyseiset henkilöt vaikuttavat hieman vajailta tai ei ainakaan kovinkaan kiinnostavilta, koska juuri mikään ei jää arvoitukseksi. Sitten taas nainen, joka ei ole ruma, ja on julkisuudessa, mutta ei paljasta itsestään paljon asioita vaikuttaa heti fiksummalta ja mystisemmältä, koska se että ei tiedä kaikkea saa ihmisessä halun tietää lisää.