Olen taiteellinen ja erakkoluonteinen nainen, silti miesmagneetti, miksi?
Vaikka viihdyn yksinäni ja olemukseni huutaa että haluan myös olla yksin, olen myös osaamaton sosiaalisissa tilanteissa. silti miestarjokkaita on, paljon.....
Kommentit (154)
Sama ongelma. Vaikka yritän välttää katsekontaktia.
ehkä mystisyys kiehtoo? alfauros haluaa valloittaa "erikoisen" yksilön
Samaa vikaa minussa. Koeta pärjätä ja pyydä paras kaveri esittämään nais-/miesystävää.
Eikö se niin mene, että ne jotka metsästävät epätoivoisesti jäävät ilman miestä. Jos ei etsi niin löytää liikaakin?
Olisit onnessasi. Mua lähinnä kartetaan.
Vierailija kirjoitti:
Olisit onnessasi. Mua lähinnä kartetaan.
Miksi ihminen olisi onnellinen epätoivotusta huomiosta? Varsinkin jos on kyse ihmisestä, joka viihtyy _yksin_.
Vierailija kirjoitti:
kuka vain kelpaa miehille :)
Ei kelpaa tempparinainen tälle Jantterille.
Vierailija kirjoitti:
ehkä mystisyys kiehtoo? alfauros haluaa valloittaa "erikoisen" yksilön
Mistä lähtien seinäruusut ovat olleet mystisiä?
Jos sinulla ja Adolfinalla on vain yksinkertaisesti hyvä pylly. Jos näin niin pukeutuminen sitten sen mukaan. Siististi vyötetty, tarpeeksi iso, harmaa jätesäkki toimii hienosti mustan tai valkoisen t-paidan ja crocksien kanssa.
Ehkä kuitenkin kannattaisi opetella sellaisia kohteliata torjuntoja? Jokin ominaisuus itsessä joka, valitettavasti, estää lähemmän kanssakäymisen? "Mulla kun on toi keliakia/katarri/ripuli/helkobakteerihoito jne, ja maha just ihan huonona, niin en voi oikein lähteä kahville, sori vaan."
Monet miehet tykkää omituisista naisista. En keksi mitään muuta selitystä miksi minustakin pidetään. Olen erakkoluonne, autismin kirjolla, en meikkaa ja pukeudun samoin kuin isäni keski-ikäisenä. Taiteellinen en kyllä ole pätkääkään.
Silti, jos vain olen oma itseni, about kaikki miehet tykkää minusta. Jos yritän esittää normaalia, tulen paremmin naisten kanssa toimeen mutta miesten en. Outoa.
Olen vieläpä onnistunut päätymään parisuhteeseen aivan ihanan ja täydellisen miehen kanssa. Ihmettelen vielä 15 vuotta myöhemminkin miten se on mahdollista.
Otatt tilan haltuun sillon kun sinua huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se niin mene, että ne jotka metsästävät epätoivoisesti jäävät ilman miestä. Jos ei etsi niin löytää liikaakin?
On läheisriippuvaista metsästää epätoivoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Otatt tilan haltuun sillon kun sinua huvittaa.
Ekstrovertiaalin ja introvertin piiirteen kääntyy lapsuuden ja nuoruuden rajoilla yleeensä päin vastoin monesti. Jos on lapsena introvertti ja ujo niin onkin aikuisena ekstovertti ja toisinpäin.
Ehkä miehet alkaa kyllästymään geneerisiin huulitäytettyihin tempparinaisiin?
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla ja Adolfinalla on vain yksinkertaisesti hyvä pylly. Jos näin niin pukeutuminen sitten sen mukaan. Siististi vyötetty, tarpeeksi iso, harmaa jätesäkki toimii hienosti mustan tai valkoisen t-paidan ja crocksien kanssa.
Ehkä kuitenkin kannattaisi opetella sellaisia kohteliata torjuntoja? Jokin ominaisuus itsessä joka, valitettavasti, estää lähemmän kanssakäymisen? "Mulla kun on toi keliakia/katarri/ripuli/helkobakteerihoito jne, ja maha just ihan huonona, niin en voi oikein lähteä kahville, sori vaan."
Että tällainen teoria! Kiitos vinkeistä, kuulostavat ihan käyttökelpoisilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ehkä mystisyys kiehtoo? alfauros haluaa valloittaa "erikoisen" yksilön
Mistä lähtien seinäruusut ovat olleet mystisiä?
Ainahan ne ovat olleet mystisiä.
nörttimies
kuka vain kelpaa miehille :)