Minulla on salaisuus, jonka peittely vaatii jatkuvaa valehtelua

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset rakastavat puhua itsestään, jos eivät ole kovin introverttejä. Tätä käytän hyväkseni näissä tilanteissa. Joka kodissa löytyy jotain kehuttavaa, saattaa olla selviä keräilynkohteita tms. Kerrot että olet kotiäiti, jos tulee puheeksi. Voisit myös ilmottaa johonkin kurseille tietsikan kautta. Luetko paljon ja mitä? Sivistä itseäsi. Oletko ajantasalla poliittisesti, mitä tapahtuu maailmalla. Harrastatko, maalaatko, runoilet, käsityöt? Puutyöt? Olet varmasti paljon muutakin kun kotiäiti. Mieti etukäteen mitä haluat itsestäsi kertoa.

Ajattele ryhtiäsi, reipas askel,tosin ei tietenkään mitään jäykkää seivästä selässä.

Vastasinkin jo ensimmäisellä sivulla, että soitan pianoa ja kitaraa, luen ja kirjoitan ja seuraan politiikkaa. Sivistän itseäni ihan päivittäin, seuraan uutisia ja kuuntelen politiikkapodcasteja (sekä suomalaisia että englanninkielisiä), meillä on kirjahylly täynnä minun sinne hankkimia kirjoja. Minulla olisi paljon puhuttavaa, mutta ei itsestäni :D

Ap

Minulla vähän vastaavaa. Olin nuorena mt-syistä monta vuotta määräaikaisella eläkkeellä josta noin 90% jatkaa pysyvälle eläkkeelle. Lukuisia im-yrityksiä, vuosia psyk. osastoilla.

Sitten sain kunnon hoitoa. Päätin parantua ja sain siihen apua. Opiskelin psykologiksi,nyt työhistoriaa takana hyvällä menestyksellä liki 20 v. Äiti, puoliso, okt:n omistaja hyvällä alueella.

Nykyisestä elämästäni hyvin harva tietää menneisyydestäni. Vain lähtöperhe, puoliso, yksi ystävä. Kellekään kenet olen tavannut lasten syntymän jälkeen, kellekään työkaverille en ole kertonut. Mikä paskamyrsky siitä nousisikaan ja todennäköisesti tässä palstallakin nousee. Että mikset opiskellut vaikka kaupan kassaksi tai siivoojaksi. Mutta en halunnut. Halusin psykologiksi ja minulla on siihen sama oikeus kuin kellä tahansa. Ymmärrän ap:tä hyvin. En itsekään uskalla kertoa. Mutta mitä se taas kertoo maailmastamme ja asenneympäristöstämme...

AP, todennäköisesti nämä lasten kaveri en vanhemmat jäävätkin hyvänpäivän tutuiksi.

Elikkä ei mitään paljastuksia mikä voi tulevaisuudessa vaikuttaa negatiivisesti lapsesi elämään. Sanotaan että lapsesi saa jonku änkyrä kohtauksen, tai toimii oudosti, niin äkkiäkö siinä jo levitettäisiin että perinnöllistä, äitikin kotona, mtpotilas jne.

Ap, sinä et voi mitenkään muuttaa sitä että mt ongelmat ovat vieläkin jollekkin kun heiluttais härän punasta vaatetta.

Suojeli lastasi ja itseäsi turhilta spekuloinneilta. Ero on myös sydänystävillä ja hyvänpäiväntutuilla. Noita sydänystäviä sattuu elämässä kohdalle hyvässä tuurissa pari. Enkä tarkota mitään rakkauden kohdetta tolla sydänystäviä.

Nythän on muotia keskittyä itsensä kehittämiseen, sanot että haluat keskittyä lapsiin, ja koulutuksen tai urat sivuutat ympäri pyöreillä vastauksilla. En mäkään jaksa pitkään puhua ihmisten kanssa koulutuksesta tai työstä, muutakin puhuttavaa on.

Tai, kuten edelläkin sanottiin, jos sanot olevasi eläkkeellä ja se siitä, pitää olla toisen aika moukka jos inttää että No miks ja mitä ja kerro nyt.

Mutta ymmärrän sua ap hyvin, suhtautuminen mt asioihin on edelleen turhauttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro olevasi kotiäiti.

Minkälainen mielen vointisi on nykyään? Oletko pohtinut, haluaisitko opiskella jotakin ja riittäisivätkö voimasi siihen? Oletko saanut tukea ja apua?

 

Mielenvointini ei ole mitenkään ihmeellinen. Siis ihan tavallista minua, heh. Olen pohtinut opiskelua, mutta siihen ryhtymiseen on valtava kynnys. Olen jo 36-vuotias. En saa tukea tai apua, paitsi toki mieheltäni, mutta hän on puolisoni, ei terapeuttini. Hoitosuhdetta mihinkään tahoon ei ole, sillä Kela ei korvaa mitään hoitoa, yksityisellä puolella on kaikkialla täyttä ja se maksaakin vielä aika paljon. Ap

Olisiko sinun mahdollista kustantaa esim. Vastaamon kautta yksikin terapiaistunto (n. 80-90e)? Siellä on joka päivä vapaita aikoja ja itse oon jutellu etävälitteisesti. Yksikin käynti antoi minulle voimaa ja herätteli uudenlaisia ajatuksia, kun olen itse ollut vaan omien ajatusteni kanssa yksin. Mielenterveyden asiat on tosi tosi yleisiä, ja ymmärrän tuon haasteen, että on vaikea keksiä jotakin "alibia", kun on 36-vuotias eikä ehkä ole tulevaisuudessakaan mahdollista opiskella/työskennellä (en tarkoita kuulostaa tuomitsevalta, vaan ymmärrän sun tuskan koska itselläni ollu samanlainen tilanne ja realiteetit oli vaan ne, että oli hankala keksiä jotakin sosiaalisesti hyväksyttävää "tarinaa"). En kannustaisi sua valehtelemaan/keksimään peitetarinaa, koska se kuulostaa vievän ihan hirveesti sulta voimia, ja se on myös haastava lähtökohta kaverisuhteen luomiselle. Voisitko vaan sanoa jos sulta kysytään, että mitäs teet, että tällä hetkellä olet kotiäitinä ihan ja jotenkin tykkäät siitä. Jossakin toisessa kulttuurissa, esim. Saksassa, tuo olis täysin neutraali asia että nainen on kotosalla. Enkä usko, että moni oikeasti tuomitsee Suomessakaan sitä, ehkä sulla itselläsi tuo on vaan niin kipeä asia että ajattelet valtaosan suhtautuvan asiaan pahasti? Voimia ja vahvuutta sinulle olla oma itsesi. <3

On mahdollista, ja myönnän että siitä on hetki aikaa kun terapeuttitilannetta katselin. Vastaamo on nimenä tuttu, ja meidän kaupungissa sellainen näköjään on. Pelkään, että pelkän oman taustan kertomiseen menee se pari kertaa, ellei sitä sitten voi vaikka kirjoittaa etukäteen. Tietenkin tämä kaikki selviää kysymällä. 

Kiitos sanoistasi ja kannustuksesta, ne tuntuu hyvältä. Ap

sano et sulla on sen verran omaisuutta että elät koroilla. et tee töitä ku haluut olla lasten kans. 

Noh, sinä et ole käynyt läpi kouluttautumisen ja urakehityksen vaivaa ja stressiä, eikä sinulla siis ole sillä oikeutta ylpeillä, karua mutta totta. Ole rehellisesti mitä olet. Onhan sinulla sentään ihania lapsia?

Hei, saat olla juuri sellainen kuin olet. Terveystietosi eivät kuulu muille. Itse koen että mt-ongelmat ovat niin tunnettu ja tiedostettu ongelma, että vain erittäin rajoittuneet ihmiset eivät ymmärrä sitä. Ethän halua olla mielipiteiltään rajoittuneiden seurassa ; ) Kotiäitiys on arvokasta, onhan sinulla sentään maailman rakastettavimmat työnantajat omissa lapsissasi!

Vierailija kirjoitti:

Miksi et sano, että olet sairas ja sen takia kotona. Ei tarvitse kertoa mikä vaivaa. Näen hyvin positiivisena, että pystyt hoitamaan kotisi ja perheesi.

Ei hyvä. Toi herättää mielenkiintoa. Et sä itsekkään vois olla utelematta että mikä sairaus?

Vierailija kirjoitti:

Noh, sinä et ole käynyt läpi kouluttautumisen ja urakehityksen vaivaa ja stressiä, eikä sinulla siis ole sillä oikeutta ylpeillä, karua mutta totta. Ole rehellisesti mitä olet. Onhan sinulla sentään ihania lapsia?

Anteeksi, mutta minua vähän nauratti tämä. Ajattelen ilmeisen korkealentoisesti, että ihminen opiskelee ja luo uraa lähinnä itsensä takia, mutta ei siksi että voisi ylpeillä selvinneensä rankasta vaiheesta, vaan siksi, että tavoittelee jotain muuta itselleen tärkeää. 

Älä huoli, en ylpeile mistään, mitä en ole tehnyt. Ap

Rehellisesti kertoo kuten asia on. Eihän ap voi ikuisesti olla kotiäiti. Entä kun lapset ovat esim teini-iässä? Silloinhan ihmiset kummeksuu, miksi on niin isojen lasten takia kotiäitinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset rakastavat puhua itsestään, jos eivät ole kovin introverttejä. Tätä käytän hyväkseni näissä tilanteissa. Joka kodissa löytyy jotain kehuttavaa, saattaa olla selviä keräilynkohteita tms. Kerrot että olet kotiäiti, jos tulee puheeksi. Voisit myös ilmottaa johonkin kurseille tietsikan kautta. Luetko paljon ja mitä? Sivistä itseäsi. Oletko ajantasalla poliittisesti, mitä tapahtuu maailmalla. Harrastatko, maalaatko, runoilet, käsityöt? Puutyöt? Olet varmasti paljon muutakin kun kotiäiti. Mieti etukäteen mitä haluat itsestäsi kertoa.

Ajattele ryhtiäsi, reipas askel,tosin ei tietenkään mitään jäykkää seivästä selässä.

Vastasinkin jo ensimmäisellä sivulla, että soitan pianoa ja kitaraa, luen ja kirjoitan ja seuraan politiikkaa. Sivistän itseäni ihan päivittäin, seuraan uutisia ja kuuntelen politiikkapodcasteja (sekä suomalaisia että englanninkielisiä), meillä on kirjahylly täynnä minun sinne hankkimia kirjoja. Minulla olisi paljon puhuttavaa, mutta ei itsestäni :D

Ap

Hyvä, hienoa. Olemme kaikki niin paljon muutakin kun työminämme. Tsemppiä.

Myös korona on nyt tosi hyvä keskustelunaihe. Olen huomannut että 80 prossaa keskusteluista koskee tätä.

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti kertoo kuten asia on. Eihän ap voi ikuisesti olla kotiäiti. Entä kun lapset ovat esim teini-iässä? Silloinhan ihmiset kummeksuu, miksi on niin isojen lasten takia kotiäitinä.

Kotiäidistä kypsytään kotirouvaksi.

En ehtinyt lukea kaikkea. Ensinnäkään ei ole mitään tarvetta paljastaa itsestään arkaluontoisia asioita. Kaartelet vaan ohi eikä välttämättä tule edes puheeksi. Ja voit sitten ympäripyöreästi kertoa olevasi nyt kotona ja jos joku utelee tarkemmin, voit sanoa siinä olevan henkilökohtaisia syitä tai vakava sairaus (josta ei todellakaan tarvitse kertoa, että se on mielenterveydessä). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti kertoo kuten asia on. Eihän ap voi ikuisesti olla kotiäiti. Entä kun lapset ovat esim teini-iässä? Silloinhan ihmiset kummeksuu, miksi on niin isojen lasten takia kotiäitinä.

Kotiäidistä kypsytään kotirouvaksi.

Sehän vasta outoa on jos mies on tavallinen työntekijä. Jos olisi miljonäärin vaimo niin voisi olla kotirouva.

Vastaamosta voi mistä tahansa päin Suomea varata terapia-ajan, jos on kännykkä tai läppäri käytössä, jossa toimii videokuva. Ja ehkä jopa puhelinkeskusteluaika mahdollinen. Ja jos etäkeskustelu jännittää niin senkin voi sanoa istunnon alussa, että tuntuupas erikoiselta, jännitti jotenkin etukäteen tämä. Siinä voi aikaa varatessa kirjoittaa lyhyesti omasta tilanteestaan. Ja voithan kokeilla tapaamista sillä ajatuksella, että ei ole tarkoituskaan kartoittaa omaa taustaa, vaan voit esittää toiveen, että lähtökohta olisi ratkaisukeskeinen, että haluaisit kesittyä nyt yhteen spesifiin ongelmaan: kuinka hoitaa tilanteet, joissa oman itsensä "paljastaminen" aiheuttaa päänvaivaa.

Ihmisiä on kaikenlaisia, myös tuomitsevia, ja heidän asenteensa kertoo vain heistä itsestään, ei sinusta (helpommin sanottu kuin sisäistetty). Itse en edes välitä jutella työasioista vapaa-ajalla, vaan on kivaa jutella muista asioista, eikä henkilökohtaisesti kiinnosta, onko joku töissä vai työkyvyttömyyseläkkeellä. Se voisi häiritä, jos joku tekisi itse liian ison numeron omasta tilanteestaan ja voivottelisi (ei kuulosta että sinä teet näin), mutta siinäkään ei olisi ongelma se toisen mielenterveyden tilanne, vaan se, miten se siihen itse suhtautuisi ja miten tuo sen ilmi sosiaalisissa tilanteissa. Kuulostaa, että sulla on kuitenkin paljon materiaalia, mistä jutella: perhe-elämä, harrastukset, politiikka, päivän tapahtumat. Siinähän on jo vaikka mitä mielenkiintoista ja normaalia! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et sano, että olet sairas ja sen takia kotona. Ei tarvitse kertoa mikä vaivaa. Näen hyvin positiivisena, että pystyt hoitamaan kotisi ja perheesi.

Ei hyvä. Toi herättää mielenkiintoa. Et sä itsekkään vois olla utelematta että mikä sairaus?

Minä ainakin pystyn olemaan utelematta jonkun sairauksista yksityiskohtia, jos joku ilmaisee, ettei halua puhua siitä tarkemmin. Mikä moukka sinä olet?

Vierailija kirjoitti:

Hei, saat olla juuri sellainen kuin olet. Terveystietosi eivät kuulu muille. Itse koen että mt-ongelmat ovat niin tunnettu ja tiedostettu ongelma, että vain erittäin rajoittuneet ihmiset eivät ymmärrä sitä. Ethän halua olla mielipiteiltään rajoittuneiden seurassa ; ) Kotiäitiys on arvokasta, onhan sinulla sentään maailman rakastettavimmat työnantajat omissa lapsissasi!

Suomi on rajoittuneita ihmisiä täynnä. Tässäkin ketjussa spekulointi käynnissä että kuinka paha mt-tapaus ap.n tarttee olla, melkeinpä yksisarvinen joittenkin mielestä.

En itse todellakaan kertoisi, vaikka itse olenkin ei-rajoittunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset rakastavat puhua itsestään, jos eivät ole kovin introverttejä. Tätä käytän hyväkseni näissä tilanteissa. Joka kodissa löytyy jotain kehuttavaa, saattaa olla selviä keräilynkohteita tms. Kerrot että olet kotiäiti, jos tulee puheeksi. Voisit myös ilmottaa johonkin kurseille tietsikan kautta. Luetko paljon ja mitä? Sivistä itseäsi. Oletko ajantasalla poliittisesti, mitä tapahtuu maailmalla. Harrastatko, maalaatko, runoilet, käsityöt? Puutyöt? Olet varmasti paljon muutakin kun kotiäiti. Mieti etukäteen mitä haluat itsestäsi kertoa.

Ajattele ryhtiäsi, reipas askel,tosin ei tietenkään mitään jäykkää seivästä selässä.

Vastasinkin jo ensimmäisellä sivulla, että soitan pianoa ja kitaraa, luen ja kirjoitan ja seuraan politiikkaa. Sivistän itseäni ihan päivittäin, seuraan uutisia ja kuuntelen politiikkapodcasteja (sekä suomalaisia että englanninkielisiä), meillä on kirjahylly täynnä minun sinne hankkimia kirjoja. Minulla olisi paljon puhuttavaa, mutta ei itsestäni :D

Ap

Luulenpa, että olet liian fiksua seuraa niissä piireissä, joissa nyt elämäntilanteesi takia pyörit.

Hirmu monia ihmisiä kiinnostaa kulissit enemmän kuin sisällöt. Ihmiset puhuvat töistään, koulutuksestaan, lapsistaan, miehestään jne. Hirveän harva ihminen miettii mitään sen syvällisempää.

Vierailija kirjoitti:

Noh, sinä et ole käynyt läpi kouluttautumisen ja urakehityksen vaivaa ja stressiä, eikä sinulla siis ole sillä oikeutta ylpeillä, karua mutta totta. Ole rehellisesti mitä olet. Onhan sinulla sentään ihania lapsia?

Ehkä sinunkin olisi pitänyt tehdä elämässäsi jotain muuta kuin stressata opinnoissa ja uralla niin olisit ehkä saanut jotain syvyyttä ja ymmärrystä itseesi. Nyt taisi jäädä elämänkokemukset saamatta ja tehtyä robotti.