Olitko lapsena melkein joka päivä pihalla leikkimässä kavereiden kanssa?
Vai olitko enemmän sisällä pelaamassa tms.? Saa kommentoida.
Minun lapsuudessani vuosituhannen vaihteessa piha oli aina täynnä lapsia. Minäkin leikin siellä melkein aamusta iltaan. Kotona käytiin syömässä. Sitten takaisin ulos.
Kommentit (19)
Pihalla piti olla. Halusi tai ei. Luin usein kirjaa puussa. Sateella ja pakkasella olisi ollut kiva olla sisällä.
Vm. 77
Vierailija kirjoitti:
Pihalla piti olla. Halusi tai ei. Luin usein kirjaa puussa. Sateella ja pakkasella olisi ollut kiva olla sisällä.
Vm. 77
No ei meillä pakotettu pakkasella ja sateella ulos, mutta ihan itse kuitenkin halusi mennä. Toisaalta kouluun kävellessä sai liikuntaa, en muista, että koskaan olisi mitään kyytejä järjestetty.
Tähän mennessä on tullut 37 vastausta ja vaikuttaisi siltä, että ikäluokalla ei ole vaikutusta. Minä tosiaan synnyin 90-luvun alkupuolella ja silloin kun olin teini-iässä lapset eivät enää menneetkään pihalle. Pihat tyhjenivät. Nykyään ikäisteni kavereiden kertoman mukaan he olivat lähinnä kotona pelaamassa pelejä. Eli mulla oli käsitys, että jossain siinä 90-00 lukujen taitteessa olisi ollut jokin murros. Mutta näiden vastausten perusteella ei.
Olin tietysti joka päivä pihalla, mutta en välttämättä kavereiden kanssa. Asuin maalla okt:ssa ja kavereille oli matkaa min. 1,5 km. Usein taitoin matkat kävellen tai pyörällä noin 10-vuotiaasta alkaen.
Pari vuotta vanhempi kaupunkilaisserkkuni kyllä vietti pitkiä päiviä kerrostalojen "sisäpihalla" talojen muiden lasten kanssa. Muistan kylmät talvet ja hyvät liukuri-/pulkkamäet siinä pihassa.
1977
Kyllä, synnyin 70-luvulla. Se vaihtoehto puuttui.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, synnyin 70-luvulla. Se vaihtoehto puuttui.
Sori, olen puusilmä.
Olin ulkona aina, kun asuttiin vielä kerrostalossa. Kun muutettiin okt:hen, ei ollut kavereita naapurustossa. Uusi asuinalue, jossa oli vauvoja, ei kavereita 10-vuotiaalle.
Vanhemmat eivät kannustaneet pitämään yhteyttä vanhoihin kaveteihin. Ei ollut puhelintakaan.
Jälkikäteen kuulin, että vanhemmilleni tarjottiin tonttia asuinalueella, jonne lapsuuden paras kaveri (kerrostalosta) muutti perheensä kanssa. Samoin tuolla asuntoalueella asui koulukaverini ja kummini.
Olisin varmasti ulkoillut enemmän ko. asuntoalueella.
Eipähän noita ollut mitää pelejäkään silloin. Ei edes videonauhuria.
70-luvulla syntynyt
Pihalla oltiin, aikaa ennen kännyköitä. Katuvalojen syttyessä tiedettiin että oli aika palata kotiin.
Samoilla nurkilla ei asunut lapsiperheitä. Paljon olin lapsena sisällä, en tosin pelaamassa. Olisin ihan mielellään mennyt useamminkin pihalle, mutten oikein tiennyt, milloin sinne saisi mennä.
Kaiket päivät silloin kun en ollut kotona pelaamassa tietsikalla.
Ulkona oltiin lähes koko ajan. Koko pihan lasten kanssa leikittiin esimerkiksi kirkonrottaa, kymmenen tikku laudalla, hypittiin narua, twistiä, juostiin muuten vaan (ja huudettiin). Polkupyöräiltiin, kiipeiltiin pihapuissa, rakennettiin majoja ja koteja, leikittiin barbeilla, hiekkalaatikolla rakennettiin autoratoja, keinuttiin keinussa ja kiipeiltiin kiipeilytelineissä. Seikkailtiin lähimetsässä ja seilattiin oma tekemillä lautoilla joutomaan kuralätäköissä. Ulkona oltiin aamusta iltaan. Ruoka-aikoja piti tiukasti noudattaa, mutta muuten annettiin olla eikä ollut kännyköitä. Uimarannalle sai mennä keskenään kavereiden kanssa. Jos oli rahaa saatettiin polkupyöräillä kiskalle ostamaan irtokarkkeja. Karkit myytiin yksitellen ja kiskanmyyjälle sanottiin "Yksi noita, 10 noita 10 pennin karkkeja, 7 merkkaria...eiku 8..."
Tämä 70-luvulla.
No perskeles. Olen syntynyt -69 ja profiloidun nyt samaan ryhmään -30 luvulla syntyneiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
No perskeles. Olen syntynyt -69 ja profiloidun nyt samaan ryhmään -30 luvulla syntyneiden kanssa.
En jaksanut tehdä ihan joka ikäluokasta :D
Mutta pointtina oli katsoa, missä vaiheessa se muutos on tullut. Tällä hetkellä 2000-luvulla syntyneiltä ei ole vielä tarpeeksi vastauksia, että voisi sanoa juuta tai jaata.
Ap
Pihalla oltiin loma-aikoina aina kun ei satanut tai ollut tulipalopakkanen. Kotona käytiin vain syömässä ja nukkumassa. Kavereiden kanssa leikittiin kirkonrottaa, hypättiin twistiä tai narua, ajeltiin fillareilla, rakennettiin majoja ja perustettiin salaseuroja. Uimarannallakin oltiin 10-kesäisinä aivan keskenämme. Koskaan ei mitään vakavaa sattunut ja aina oli tekemistä.
Nyt kun katsoo 10-vuotiaita, niin niitä pitäisi olla aktivoimassa tuhannen auringon voimalla, että liikahtaisivat muuallekin kuin mäkkäriin tai lintsille. Liian moni lapsi on lihava possu, joka kitisee sohvalla lisää pepsiä ja pelaa kännykällä yömyöhään.