Sisko omii kaverini aikuisenakin

Vierailija kirjoitti:

Minun näkökulmasta ne on kuitenkin sisarusten kavereita/puolisoita. En halua olla niiden kanssa tekemisissä jos sisarus ei ole mukana. Tuntuu siltä, että moni ei ymmärrä "sosiaalista rajaa".

Samanlaista henkistä rajanvetoa tulee välillä tehtyä myös "kaverien kaverien" kanssa. Joskus toki kaverin kaverista tuleekin ajan myötä läheisempi kuin alkuperäisestä kaverista. Tai sisaruksen kaveri muodostuukin syystä tai toisesta jossakin vaiheessa läheisemmäksi itselle kuin sisarukselle. Aina tuokaan ei tietenkään tapahdu ilman pientä mustasukkaisuuden heräämistä sisaruksessa tai alkuperäisessä kaverissa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma isosiskoni on ollut hyvin samankaltainen ja kyllä, olen kokenut sen yhtälailla ahdistavaksi. Etenkin nuorempina (ollaan nyt kolmekymppisiä) siskoni piti selkäni takana yhteyttä exiini; kävi syömässä jne. Jouduin myös tutustuttamaan häntä uusiin ihmisiin, koska ei itse "osannut". Olen kokenut, että etenkin sosiaalisissa suhteissa siskoni on kulkenut vanavedessä mukana, vaikka useissa elämän osa-alueissa hän on pyrkinytkin vähättelemään ja kontrolloimaan minua. Oon huomannut, että isosiskoja hyvin usein kalvaa tämä samanlainen kateus, kun pikkusisko on syntynyt reviirilleen ja tarvinnut enemmän huomiota ja huolenpitoa vauvana. Se on sääli, kuinka tällainen vaikuttaakin läpi elämän. Olen itse ratkaissut asian siten, etten yksinkertaisesti kerro siskolle asioitani, etten turhaan syyllistyisi, että myös hänelle kuuluu osa omasta elämästäni ja yksityisyydestäni - kun näin ei missään nimessä ole. Olen myös pyrkinyt ottamaan tietoisesti etäisyyttä.

Nää on hankalia hommia. Pystyn kuitenkin hyvin ymmärtämään sinua AP. Tsemppiä kovasti!

Miksi kuopus tarvitsisi esikoista enemmän huolenpitoa? Esikoinenhan se yleensä on, joka saa eniten huomiota koska on ensimmäinen.

Vauva-aikana kuopus luonnollisesti tarvitsee enemmän huolenpitoa kuin esim. omatoimisempi kaksivuotias sisaruksensa. Mutta esikoinen ei pienen lapsen asemassa ymmärrä tätä. Hän vain havaitsee sen, että taloon tulee uusi vauva, jota hoivataan. Tämä vauvan saama, aivan tavallinen huolenpito (imetys, nukuttaminen jne) voi pienen lapsen silmissä olla hämmentävää ja vanhempi lapsi voi hyvin kokea, että hän ei ole niin tärkeä kuin tämä uusi vauva. Hän voi tulla myös mustasukkaiseksi vanhemmistaan. Tästä saattaa vanhemman ja nuoremman sisaruksen välille jäädä pidempikestoinenkin vertailu- ja kilpailuasetelma. Nämä on aivan tavallisia psykologisia ilmiöitä. /26

En missään vaiheessa puhunut siitä, saako esikoinen huomiota kuopuksen vauva-aikana, vaan siitä, saako kuopus enemmän huomiota vauva-aikanaan kuin esikoinen vauva-aikanaan. Älä viitsi olla alentuva, jokainen ymmärtää kyllä asetelman siitä, kun esikoinen on mustasukkainen uudesta vauvasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten sisaruksilla on kai yhteisiäkin ystäviä, mutta pääosin ne "henkiystävät" ovat eri henkilöitä.

Onko näin? Itse en ole kyllä huomannut, että olisi kauhean yleistä. Toki on sellaisia sisaruksia, jotka tulevat hyvin toimeen keskenäänkin ja sillä yhteisiä tuttuja kertyy paljon, mutta tässä ei ole nyt sellaisesta kyse... Ap

Pätee ainakin minun kohdallani. Pari lapsuusajan ystävää on sekä minun että pikkuveljeni ystäviä edelleen, on tunnettu 1970-luvulta ja ala-asteelta saakka.

Onhan se nyt eri asia, jos on lapsesta asti tunnettu. Mulla siis on ollut esim. 22v. tapailusuhde jonkun kanssa, joka on jäänyt kaveriksi niin että harvakseltaan nähdään, ollaan kutsuttu toisiamme illanistujaisiin ym. Siellä sitten siskoni kanssa on jutellut ja jäänyt yhteyksiin. Ainoat eksät joiden kanssa sisko ei ole/ei ole yrittänyt olla tekemisissä taitavat olla sellaisia, joita hän ei ole tavannut 🙄 en siis usko, että hän yrittää näitä suhteisiin, hän vaan haluaa jonkun seuraa. Ehkä hän muuten kokee, että nämä miehet on turvallisia, koska on epätodennäköisempää että yrittäisivät eksän siskoa 🤔 todellisuudessa kyllä aika monet miehet eivät sellaisesta moraalista paljon piittaa... Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma isosiskoni on ollut hyvin samankaltainen ja kyllä, olen kokenut sen yhtälailla ahdistavaksi. Etenkin nuorempina (ollaan nyt kolmekymppisiä) siskoni piti selkäni takana yhteyttä exiini; kävi syömässä jne. Jouduin myös tutustuttamaan häntä uusiin ihmisiin, koska ei itse "osannut". Olen kokenut, että etenkin sosiaalisissa suhteissa siskoni on kulkenut vanavedessä mukana, vaikka useissa elämän osa-alueissa hän on pyrkinytkin vähättelemään ja kontrolloimaan minua. Oon huomannut, että isosiskoja hyvin usein kalvaa tämä samanlainen kateus, kun pikkusisko on syntynyt reviirilleen ja tarvinnut enemmän huomiota ja huolenpitoa vauvana. Se on sääli, kuinka tällainen vaikuttaakin läpi elämän. Olen itse ratkaissut asian siten, etten yksinkertaisesti kerro siskolle asioitani, etten turhaan syyllistyisi, että myös hänelle kuuluu osa omasta elämästäni ja yksityisyydestäni - kun näin ei missään nimessä ole. Olen myös pyrkinyt ottamaan tietoisesti etäisyyttä.

Nää on hankalia hommia. Pystyn kuitenkin hyvin ymmärtämään sinua AP. Tsemppiä kovasti!

Miksi kuopus tarvitsisi esikoista enemmän huolenpitoa? Esikoinenhan se yleensä on, joka saa eniten huomiota koska on ensimmäinen.

Mistä alapeukut? Selittäisikö joku, millä tavalla kuopus saa eniten huomiota muuten kuin esikoisen itsensä mielestä, kun ei tietenkään omaa huolenpitoaan ollut näkemässä? Esikoisesta pidetään kyllä aivan erityistä huolta ja saa yllin kyllin huomiota, koska kaikki on uutta. Kuopuksen tullessa ne on jo koettu.

Niin, tässä puhuttiinkin juuri siitä esikoisen näkökulmasta. Uusi vauva, joka totta kai tarvitsee paljon vanhempien huomiota, tulee perheeseen. Esikoinen, joka on tottunut saamaan vanhempiensa jakamattoman huomion, saattaa kokea olonsa hylätyksi. Jossain muodossa tämä jatkuu pidempäänkin, kun kyllähän se esikoinen jo itse osaa vaikka mitä ja pikkusisarus tarvitsee enemmän vanhempien apua, koska on pienempi. Ihan yksinkertaista.

”Oon huomannut, että isosiskoja hyvin usein kalvaa tämä samanlainen kateus, kun pikkusisko on syntynyt reviirilleen ja tarvinnut enemmän huomiota ja huolenpitoa vauvana.” Tämä virke viittaa siihen, että pikkusisarus olisi saanut enemmän huolenpitoa kuin esikoinen vauvana.

Tunnen eräät kaksoset, jotka eivät halua asua samassa kaupungissa yhtä aikaa juuri sen takia, että kumpikin pystyisi säilyttämään omat kaveripiirinsä. Kuitenkin he saavat tutustua toistensa kavereihin, jotka ovat esimerkiksi jääneet toisen entiselle asuinpaikkakunnalle. Jotenkin tämä kuvio vähän huvittaa, mutta tuntuu toimivan hyvin heille: kummallakin se lähin kaveripiiri pysyy näin suurimmaksi osaksi omana, mutta silti löytyy yhteisiäkin ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskot ovat tuollaisia, eikä se häviä iän myötä. T. pikkusisko 33v.

Miksihän mä en sitten ole tuollainen? Osin varmaan tietysti siksi, ettei siskollani liiemmin ole omia kavereita, heh. Ap

Naureskelet siis sille, että siskosi on kaveriton ja oireilee sitä noin?

En naurahtanut sosiaalisille ongelmille, vaan siksi että tilannetta on edes vaikea verrata toisinpäin. Enkä nyt jaksa kauhean empaattinen olla kyllä siskoani kohtaan tässä asiassa, kun syytön minä siihen olen jos hänellä ei ole kavereita, ja hän ei osaa tilannetta nähdä ilmeisesti mun näkökulmasta tai ei vaan välitä. Ap

Sisko ei ehkä osaa nähdä sitä sinun näkökulmastasi, mutta oletko itse uhrannut ajatustakaan sille, miksi pohjimmiltaan käyttäytyy noin? Oletko itse ajatellut asiaa hänen kannaltaan?

Olen ajatellut ja näitä ajatuksia on jo tästä keskustelusta luettavissa. Syitä on varmaan sosiaalinen osaamattomuus, kateus ja lapsuudessa iskostunut päähänpinttymä, että hän kilpailee kanssani kaikkien huomiosta, sekä kyvyttömyys/haluttomuus kunnioittaa minua. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma isosiskoni on ollut hyvin samankaltainen ja kyllä, olen kokenut sen yhtälailla ahdistavaksi. Etenkin nuorempina (ollaan nyt kolmekymppisiä) siskoni piti selkäni takana yhteyttä exiini; kävi syömässä jne. Jouduin myös tutustuttamaan häntä uusiin ihmisiin, koska ei itse "osannut". Olen kokenut, että etenkin sosiaalisissa suhteissa siskoni on kulkenut vanavedessä mukana, vaikka useissa elämän osa-alueissa hän on pyrkinytkin vähättelemään ja kontrolloimaan minua. Oon huomannut, että isosiskoja hyvin usein kalvaa tämä samanlainen kateus, kun pikkusisko on syntynyt reviirilleen ja tarvinnut enemmän huomiota ja huolenpitoa vauvana. Se on sääli, kuinka tällainen vaikuttaakin läpi elämän. Olen itse ratkaissut asian siten, etten yksinkertaisesti kerro siskolle asioitani, etten turhaan syyllistyisi, että myös hänelle kuuluu osa omasta elämästäni ja yksityisyydestäni - kun näin ei missään nimessä ole. Olen myös pyrkinyt ottamaan tietoisesti etäisyyttä.

Nää on hankalia hommia. Pystyn kuitenkin hyvin ymmärtämään sinua AP. Tsemppiä kovasti!

Miksi kuopus tarvitsisi esikoista enemmän huolenpitoa? Esikoinenhan se yleensä on, joka saa eniten huomiota koska on ensimmäinen.

Mistä alapeukut? Selittäisikö joku, millä tavalla kuopus saa eniten huomiota muuten kuin esikoisen itsensä mielestä, kun ei tietenkään omaa huolenpitoaan ollut näkemässä? Esikoisesta pidetään kyllä aivan erityistä huolta ja saa yllin kyllin huomiota, koska kaikki on uutta. Kuopuksen tullessa ne on jo koettu.

Niin, tässä puhuttiinkin juuri siitä esikoisen näkökulmasta. Uusi vauva, joka totta kai tarvitsee paljon vanhempien huomiota, tulee perheeseen. Esikoinen, joka on tottunut saamaan vanhempiensa jakamattoman huomion, saattaa kokea olonsa hylätyksi. Jossain muodossa tämä jatkuu pidempäänkin, kun kyllähän se esikoinen jo itse osaa vaikka mitä ja pikkusisarus tarvitsee enemmän vanhempien apua, koska on pienempi. Ihan yksinkertaista.

”Oon huomannut, että isosiskoja hyvin usein kalvaa tämä samanlainen kateus, kun pikkusisko on syntynyt reviirilleen ja tarvinnut enemmän huomiota ja huolenpitoa vauvana.” Tämä virke viittaa siihen, että pikkusisarus olisi saanut enemmän huolenpitoa kuin esikoinen vauvana.

😂😂 Tuskin kukaan osaa vertailla oman vauva-aikansa hoivaa yhtään mihinkään. Totta kai tuossa tarkoitetaan, että pikkusisaruksen vauva-aikana tämä on saanut enemmän huomiota kuin se vanhempi sisarus. Mutta saivartelu on toki aina yhtä kivaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten sisaruksilla on kai yhteisiäkin ystäviä, mutta pääosin ne "henkiystävät" ovat eri henkilöitä.

Onko näin? Itse en ole kyllä huomannut, että olisi kauhean yleistä. Toki on sellaisia sisaruksia, jotka tulevat hyvin toimeen keskenäänkin ja sillä yhteisiä tuttuja kertyy paljon, mutta tässä ei ole nyt sellaisesta kyse... Ap

Pätee ainakin minun kohdallani. Pari lapsuusajan ystävää on sekä minun että pikkuveljeni ystäviä edelleen, on tunnettu 1970-luvulta ja ala-asteelta saakka.

Onhan se nyt eri asia, jos on lapsesta asti tunnettu. Mulla siis on ollut esim. 22v. tapailusuhde jonkun kanssa, joka on jäänyt kaveriksi niin että harvakseltaan nähdään, ollaan kutsuttu toisiamme illanistujaisiin ym. Siellä sitten siskoni kanssa on jutellut ja jäänyt yhteyksiin. Ainoat eksät joiden kanssa sisko ei ole/ei ole yrittänyt olla tekemisissä taitavat olla sellaisia, joita hän ei ole tavannut 🙄 en siis usko, että hän yrittää näitä suhteisiin, hän vaan haluaa jonkun seuraa. Ehkä hän muuten kokee, että nämä miehet on turvallisia, koska on epätodennäköisempää että yrittäisivät eksän siskoa 🤔 todellisuudessa kyllä aika monet miehet eivät sellaisesta moraalista paljon piittaa... Ap

Nyt kun luin kirjoittamani, niin kuulostaa aika naiivilta! Eiköhän tässäkin ole todennäköisempää, että hän haluaa niiden miesten huomion, joita mulla on ollut, todistaakseen olevansa heille yhtä kelpaava. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskot ovat tuollaisia, eikä se häviä iän myötä. T. pikkusisko 33v.

Miksihän mä en sitten ole tuollainen? Osin varmaan tietysti siksi, ettei siskollani liiemmin ole omia kavereita, heh. Ap

Naureskelet siis sille, että siskosi on kaveriton ja oireilee sitä noin?

En naurahtanut sosiaalisille ongelmille, vaan siksi että tilannetta on edes vaikea verrata toisinpäin. Enkä nyt jaksa kauhean empaattinen olla kyllä siskoani kohtaan tässä asiassa, kun syytön minä siihen olen jos hänellä ei ole kavereita, ja hän ei osaa tilannetta nähdä ilmeisesti mun näkökulmasta tai ei vaan välitä. Ap

Sisko ei ehkä osaa nähdä sitä sinun näkökulmastasi, mutta oletko itse uhrannut ajatustakaan sille, miksi pohjimmiltaan käyttäytyy noin? Oletko itse ajatellut asiaa hänen kannaltaan?

Olen ajatellut ja näitä ajatuksia on jo tästä keskustelusta luettavissa. Syitä on varmaan sosiaalinen osaamattomuus, kateus ja lapsuudessa iskostunut päähänpinttymä, että hän kilpailee kanssani kaikkien huomiosta, sekä kyvyttömyys/haluttomuus kunnioittaa minua. Ap

Et selkeästikään ole ajatellut, kun vastauksesi ovat naiivia kitinää siitä, että sisko nyt vain on paha. En ihmettele siskosi käytöstä lainkaan, kun pidät hänen yksinäisyyttään huvittavana asiana etkä edes suostu näkemään, että kyse olisi jostain muusta kuin siskon pahuudesta ja kateudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskot ovat tuollaisia, eikä se häviä iän myötä. T. pikkusisko 33v.

Miksihän mä en sitten ole tuollainen? Osin varmaan tietysti siksi, ettei siskollani liiemmin ole omia kavereita, heh. Ap

Naureskelet siis sille, että siskosi on kaveriton ja oireilee sitä noin?

En naurahtanut sosiaalisille ongelmille, vaan siksi että tilannetta on edes vaikea verrata toisinpäin. Enkä nyt jaksa kauhean empaattinen olla kyllä siskoani kohtaan tässä asiassa, kun syytön minä siihen olen jos hänellä ei ole kavereita, ja hän ei osaa tilannetta nähdä ilmeisesti mun näkökulmasta tai ei vaan välitä. Ap

Sisko ei ehkä osaa nähdä sitä sinun näkökulmastasi, mutta oletko itse uhrannut ajatustakaan sille, miksi pohjimmiltaan käyttäytyy noin? Oletko itse ajatellut asiaa hänen kannaltaan?

Olen ajatellut ja näitä ajatuksia on jo tästä keskustelusta luettavissa. Syitä on varmaan sosiaalinen osaamattomuus, kateus ja lapsuudessa iskostunut päähänpinttymä, että hän kilpailee kanssani kaikkien huomiosta, sekä kyvyttömyys/haluttomuus kunnioittaa minua. Ap

Et selkeästikään ole ajatellut, kun vastauksesi ovat naiivia kitinää siitä, että sisko nyt vain on paha. En ihmettele siskosi käytöstä lainkaan, kun pidät hänen yksinäisyyttään huvittavana asiana etkä edes suostu näkemään, että kyse olisi jostain muusta kuin siskon pahuudesta ja kateudesta.

Sinunko mielestä vanhemman siskon käytös on ihan ok?

Vierailija kirjoitti:

Tunnen eräät kaksoset, jotka eivät halua asua samassa kaupungissa yhtä aikaa juuri sen takia, että kumpikin pystyisi säilyttämään omat kaveripiirinsä. Kuitenkin he saavat tutustua toistensa kavereihin, jotka ovat esimerkiksi jääneet toisen entiselle asuinpaikkakunnalle. Jotenkin tämä kuvio vähän huvittaa, mutta tuntuu toimivan hyvin heille: kummallakin se lähin kaveripiiri pysyy näin suurimmaksi osaksi omana, mutta silti löytyy yhteisiäkin ystäviä.

Ainakin he ovat samaa mieltä asiasta 😃 voin kuvitella, kuinka oma siskoni asian puheeksi otettaessa tiuskaisisi että hän ei ymmärrä, ja että saa hän olla kenen kanssa haluaa, ja että itsehän nämä ihmiset ovat häneen myös halunneet tutustua ja niin edelleen.... En tiedä pelkäänkö ottaa tätä puheeksi tuon reaktion takia vai tiedänkö jo valmiiksi, että se on turhaa.

Annan varmaan asian olla ja sisko pitäköön ne kaverit, joihin on kauttani tutustunut. Tästä lähtien en enää sisällytä häntä elämääni niin paljon, että tuo olisi edes mahdollista. Ja siskollani on jotain diagnooseja kyllä, en tiedä tarkalleen mitä. Ne voivat selittää mielialan vaihteluita ja paljon muuta, mutta eivät voi olla tekosyy olla kunnioittamatta toisia (tiettyjä) ihmisiä. Ap

Minun sosiaalisten suhteiden muodostamistani hankaloitti noin 10-16-vuotiaana se, että minut laitettiin vahtimaan/valvomaan pikkusisaruksiani todella usein. Tämä ei tehnyt hyvää myöskään meidän välisillemme suhteille, kun minusta tuli heidän silmissään pikkuaikuinen, enkä ollut osa sitä sisarusporukkaa. Nykyään onneksi meillä kaikilla on omat kaverit ja ihan ok välit. Tarkoitan kommentillani vain sitä, että vaikutat näkevän siskosi lähtökohtaisen ilkeänä, ja tällä on varmaan juurensa lapsuutenne dynamiikassa. Samoin hänen sosiaalisiset vaikeutensa voivat tulla sieltä lapsuudenkodista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskot ovat tuollaisia, eikä se häviä iän myötä. T. pikkusisko 33v.

Miksihän mä en sitten ole tuollainen? Osin varmaan tietysti siksi, ettei siskollani liiemmin ole omia kavereita, heh. Ap

Naureskelet siis sille, että siskosi on kaveriton ja oireilee sitä noin?

En naurahtanut sosiaalisille ongelmille, vaan siksi että tilannetta on edes vaikea verrata toisinpäin. Enkä nyt jaksa kauhean empaattinen olla kyllä siskoani kohtaan tässä asiassa, kun syytön minä siihen olen jos hänellä ei ole kavereita, ja hän ei osaa tilannetta nähdä ilmeisesti mun näkökulmasta tai ei vaan välitä. Ap

Sisko ei ehkä osaa nähdä sitä sinun näkökulmastasi, mutta oletko itse uhrannut ajatustakaan sille, miksi pohjimmiltaan käyttäytyy noin? Oletko itse ajatellut asiaa hänen kannaltaan?

Olen ajatellut ja näitä ajatuksia on jo tästä keskustelusta luettavissa. Syitä on varmaan sosiaalinen osaamattomuus, kateus ja lapsuudessa iskostunut päähänpinttymä, että hän kilpailee kanssani kaikkien huomiosta, sekä kyvyttömyys/haluttomuus kunnioittaa minua. Ap

Et selkeästikään ole ajatellut, kun vastauksesi ovat naiivia kitinää siitä, että sisko nyt vain on paha. En ihmettele siskosi käytöstä lainkaan, kun pidät hänen yksinäisyyttään huvittavana asiana etkä edes suostu näkemään, että kyse olisi jostain muusta kuin siskon pahuudesta ja kateudesta.

Sinunko mielestä vanhemman siskon käytös on ihan ok?

Ei tietenkään ole, vaan epänormaalia. Siksi ihmettelenkin, miksi ap vain sättii siskoaan eikä huomaa sitä, että siskon asiat ovat huonosti, ap:lla itsellään ei niinkään. Siinä se syy varmaan tulikin, kykenemättömyys asettautua sellaisen asemaan, joka ei ole saanut elämässään samoja asioita kuin itse, vaikka lähtökohdat ovat olleet samat.

Mulla ollut samantyylistä todennäköisen narsusiskoni kanssa, tosin se haluaa mieluiten eristää mut kaikista muutenkin. Rakastaa hokea, että "eihän sulla ole kavereita"(esim. riidassa hyvä lyömäase hälle)tai tivaa kenen kanssa teen mitäkin,menen minnekin, kaunako oltiin, mitä tehtiin jne. Tajusin jossain vaiheessa, että haluaa vain kontrolloida noilla tivaamisillaan, itse ei susotunut ikinä kertomaan mitään omista tekemisistään, jso kyselin joskus enkä edes yhtä yksityiskohatsiesti tivannut.

Olen myös (nykään)aika yksinäinen, mutta tämä haluaa yhä varmistella just sitä, että eihän mulla vaan olekaan kavereita. Hän ilmeisesti haluisi olla ainoa tukeni ja turvani(ei todlelakaan ole sellainen,ku empatiakyky nolla, saa raivokohtauksia mulle, syyllistää, kilpailee kaikesta vaikken halua itse jne.)

Itsellään on ainakin pintapuolisesti kavereita ollut aina minua enemmän, tykkää kerskailla mitä tekevät ja kuinka on taas nähty. Jos on oltu samassa porukassa, kohtelee kuin ilmaa minua tai toisaalta voi kehua muille vaikka oikeasti lyttää aina "vaivihkaa"kahden kesken, kuulostaako tutulta? Jos on oltu minun kaverini seurassa, yrittää selvästi hurmata ne puolelleen.

Yhdessä narskuvanhemman kanssa murtanut itsetuntoni ja uskon tämän kieroutuneen lapsuudenkuvion johtaneenkin moneen ongelmaan ihmissuhteissani(niitä ei ole, en pysty luottamaan kehenkään enää, ajaudun aina kiusatuksi, hylätyksi ja hyväksikäytetyksi ihmissihteissani joita joskus yritin jne.) Itse katkaisin välit ainakin vähäksi aikaa, jois aina on paha olo seurassaan jne. tai ainakin olisin tekemisissä mahdollisimman vähän ja yrittäisin pitää tiukasti kiinni omista rajoistani ja persoonastani.

Välillä tuntuu tässäkin ,että siskoni yrittää varastaa persoonani, "varastellut" mm .vitsejäni, lempimusaani, lempivärejäni omikseen ja syyttänyt etenkin nuorempana minua matkimisestaan! Kaikki on ihan ristiriitaista mitä sanoo ja tekee, luettuani narsismista ymmärsin tämän olevan tavallista tuollaisilla, kaikki kaasuvalotukset ym.kuulostivat niin tutuilta valitettavasti:(

Uskon, että tuo narskuvanhempi on jo lapsuudessamme istuttanut tuon kilpailuasetelman välillemme ja sisko jatkaa yhä niitä käyttäytymismalleja aikusiinakin, olen se pahanolopurku- Syntipukki, jota muka saa kontrolloida ja syyllistää, käskyttää, jolle saa raivota jne. ja itse on se Kultalapsi(kaunein,paras,tietävin, taitavin, aina muka oikeassa jne.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskot ovat tuollaisia, eikä se häviä iän myötä. T. pikkusisko 33v.

Miksihän mä en sitten ole tuollainen? Osin varmaan tietysti siksi, ettei siskollani liiemmin ole omia kavereita, heh. Ap

Naureskelet siis sille, että siskosi on kaveriton ja oireilee sitä noin?

En naurahtanut sosiaalisille ongelmille, vaan siksi että tilannetta on edes vaikea verrata toisinpäin. Enkä nyt jaksa kauhean empaattinen olla kyllä siskoani kohtaan tässä asiassa, kun syytön minä siihen olen jos hänellä ei ole kavereita, ja hän ei osaa tilannetta nähdä ilmeisesti mun näkökulmasta tai ei vaan välitä. Ap

Sisko ei ehkä osaa nähdä sitä sinun näkökulmastasi, mutta oletko itse uhrannut ajatustakaan sille, miksi pohjimmiltaan käyttäytyy noin? Oletko itse ajatellut asiaa hänen kannaltaan?

Olen ajatellut ja näitä ajatuksia on jo tästä keskustelusta luettavissa. Syitä on varmaan sosiaalinen osaamattomuus, kateus ja lapsuudessa iskostunut päähänpinttymä, että hän kilpailee kanssani kaikkien huomiosta, sekä kyvyttömyys/haluttomuus kunnioittaa minua. Ap

Et selkeästikään ole ajatellut, kun vastauksesi ovat naiivia kitinää siitä, että sisko nyt vain on paha. En ihmettele siskosi käytöstä lainkaan, kun pidät hänen yksinäisyyttään huvittavana asiana etkä edes suostu näkemään, että kyse olisi jostain muusta kuin siskon pahuudesta ja kateudesta.

Yrität provosoida minua kiistelemään. Se, mikä siskoani vaivaa ja miksi, on loppujen lopuksi hänen ja terapeuttinsa välinen asia. Varmasti hänellä kognitiivinen ymmärrys jotenkuten toimii, on siis ihan älykäs ihminen. Siskoni terrorisoi jo lapsuuttani, se riittää. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen eräät kaksoset, jotka eivät halua asua samassa kaupungissa yhtä aikaa juuri sen takia, että kumpikin pystyisi säilyttämään omat kaveripiirinsä. Kuitenkin he saavat tutustua toistensa kavereihin, jotka ovat esimerkiksi jääneet toisen entiselle asuinpaikkakunnalle. Jotenkin tämä kuvio vähän huvittaa, mutta tuntuu toimivan hyvin heille: kummallakin se lähin kaveripiiri pysyy näin suurimmaksi osaksi omana, mutta silti löytyy yhteisiäkin ystäviä.

Ainakin he ovat samaa mieltä asiasta 😃 voin kuvitella, kuinka oma siskoni asian puheeksi otettaessa tiuskaisisi että hän ei ymmärrä, ja että saa hän olla kenen kanssa haluaa, ja että itsehän nämä ihmiset ovat häneen myös halunneet tutustua ja niin edelleen.... En tiedä pelkäänkö ottaa tätä puheeksi tuon reaktion takia vai tiedänkö jo valmiiksi, että se on turhaa.

Annan varmaan asian olla ja sisko pitäköön ne kaverit, joihin on kauttani tutustunut. Tästä lähtien en enää sisällytä häntä elämääni niin paljon, että tuo olisi edes mahdollista. Ja siskollani on jotain diagnooseja kyllä, en tiedä tarkalleen mitä. Ne voivat selittää mielialan vaihteluita ja paljon muuta, mutta eivät voi olla tekosyy olla kunnioittamatta toisia (tiettyjä) ihmisiä. Ap

Suosittelisin kyllä ottamaan asian puheeksi siskosi kanssa, vaikka hän suuttuisikin. Tietysti kannattaa muotoilla asia diplomaattisesti: onko hän huomannut tällaista kuviota, ja että se tuntuu sinusta epämukavalta. Ei siskosi välttämättä tee tuota ilkeyttään (vaikka tuollainen puolustautumisreaktio olisikin ensimmäinen reagointitapa). Tuollainen keskustelunavaus olisi sinulta hyvä tapa tuoda rajasi ilmi siskollesi.

En ymmärrä mitä sosiaalisia rajoja pitäisi olla sisarusten kavereihin? Eikö ole ihan normaalia verkostumista jos heihin tutustuu? Minun sisarukseni löysi kavereistani puolisonkin. Ei se minua haittaa, päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskot ovat tuollaisia, eikä se häviä iän myötä. T. pikkusisko 33v.

Miksihän mä en sitten ole tuollainen? Osin varmaan tietysti siksi, ettei siskollani liiemmin ole omia kavereita, heh. Ap

Naureskelet siis sille, että siskosi on kaveriton ja oireilee sitä noin?

En naurahtanut sosiaalisille ongelmille, vaan siksi että tilannetta on edes vaikea verrata toisinpäin. Enkä nyt jaksa kauhean empaattinen olla kyllä siskoani kohtaan tässä asiassa, kun syytön minä siihen olen jos hänellä ei ole kavereita, ja hän ei osaa tilannetta nähdä ilmeisesti mun näkökulmasta tai ei vaan välitä. Ap

Sisko ei ehkä osaa nähdä sitä sinun näkökulmastasi, mutta oletko itse uhrannut ajatustakaan sille, miksi pohjimmiltaan käyttäytyy noin? Oletko itse ajatellut asiaa hänen kannaltaan?

Olen ajatellut ja näitä ajatuksia on jo tästä keskustelusta luettavissa. Syitä on varmaan sosiaalinen osaamattomuus, kateus ja lapsuudessa iskostunut päähänpinttymä, että hän kilpailee kanssani kaikkien huomiosta, sekä kyvyttömyys/haluttomuus kunnioittaa minua. Ap

Et selkeästikään ole ajatellut, kun vastauksesi ovat naiivia kitinää siitä, että sisko nyt vain on paha. En ihmettele siskosi käytöstä lainkaan, kun pidät hänen yksinäisyyttään huvittavana asiana etkä edes suostu näkemään, että kyse olisi jostain muusta kuin siskon pahuudesta ja kateudesta.

Yrität provosoida minua kiistelemään. Se, mikä siskoani vaivaa ja miksi, on loppujen lopuksi hänen ja terapeuttinsa välinen asia. Varmasti hänellä kognitiivinen ymmärrys jotenkuten toimii, on siis ihan älykäs ihminen. Siskoni terrorisoi jo lapsuuttani, se riittää. Ap

En yritä, korkeintaan haastan miettimään juurisyitä. Varmasti tiedät oikean syyn siskon käytökselle, kun oikein mietit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen eräät kaksoset, jotka eivät halua asua samassa kaupungissa yhtä aikaa juuri sen takia, että kumpikin pystyisi säilyttämään omat kaveripiirinsä. Kuitenkin he saavat tutustua toistensa kavereihin, jotka ovat esimerkiksi jääneet toisen entiselle asuinpaikkakunnalle. Jotenkin tämä kuvio vähän huvittaa, mutta tuntuu toimivan hyvin heille: kummallakin se lähin kaveripiiri pysyy näin suurimmaksi osaksi omana, mutta silti löytyy yhteisiäkin ystäviä.

Ainakin he ovat samaa mieltä asiasta 😃 voin kuvitella, kuinka oma siskoni asian puheeksi otettaessa tiuskaisisi että hän ei ymmärrä, ja että saa hän olla kenen kanssa haluaa, ja että itsehän nämä ihmiset ovat häneen myös halunneet tutustua ja niin edelleen.... En tiedä pelkäänkö ottaa tätä puheeksi tuon reaktion takia vai tiedänkö jo valmiiksi, että se on turhaa.

Annan varmaan asian olla ja sisko pitäköön ne kaverit, joihin on kauttani tutustunut. Tästä lähtien en enää sisällytä häntä elämääni niin paljon, että tuo olisi edes mahdollista. Ja siskollani on jotain diagnooseja kyllä, en tiedä tarkalleen mitä. Ne voivat selittää mielialan vaihteluita ja paljon muuta, mutta eivät voi olla tekosyy olla kunnioittamatta toisia (tiettyjä) ihmisiä. Ap

Suosittelisin kyllä ottamaan asian puheeksi siskosi kanssa, vaikka hän suuttuisikin. Tietysti kannattaa muotoilla asia diplomaattisesti: onko hän huomannut tällaista kuviota, ja että se tuntuu sinusta epämukavalta. Ei siskosi välttämättä tee tuota ilkeyttään (vaikka tuollainen puolustautumisreaktio olisikin ensimmäinen reagointitapa). Tuollainen keskustelunavaus olisi sinulta hyvä tapa tuoda rajasi ilmi siskollesi.

Niin, olet varmaan oikeassa, tai siis kuulostaa järkevältä mutta... Puolien pitäminen on mulle vaikeaa ja perheessä on ollut sellainen kulttuuri, että syytetään pikkumaisuudesta ja ylireagoimisesta jos mitä tahansa mieltä painavaa asiaa yrittää tuoda keskusteluun. Yleensä "lisärangaistus" keskustelun yrittämisestä on ollut se, että sisko tai äiti kertoo eteenpäin (sukulaisille), että on taas dramaattisesti käyttäytyvä, helposti loukkaantuva ja negatiivisuudessa kieriskelevä... Sen lisäksi, että tulee torjutuksi, saa vielä huonomman maineenkin. Mutta siis niinhän se vaan on, että ne rajat olisi ilmaistava selkeästi jos kokee niitä ylitettävän. Silloin on edes tehnyt voitavansa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskot ovat tuollaisia, eikä se häviä iän myötä. T. pikkusisko 33v.

Miksihän mä en sitten ole tuollainen? Osin varmaan tietysti siksi, ettei siskollani liiemmin ole omia kavereita, heh. Ap

Naureskelet siis sille, että siskosi on kaveriton ja oireilee sitä noin?

En naurahtanut sosiaalisille ongelmille, vaan siksi että tilannetta on edes vaikea verrata toisinpäin. Enkä nyt jaksa kauhean empaattinen olla kyllä siskoani kohtaan tässä asiassa, kun syytön minä siihen olen jos hänellä ei ole kavereita, ja hän ei osaa tilannetta nähdä ilmeisesti mun näkökulmasta tai ei vaan välitä. Ap

Sisko ei ehkä osaa nähdä sitä sinun näkökulmastasi, mutta oletko itse uhrannut ajatustakaan sille, miksi pohjimmiltaan käyttäytyy noin? Oletko itse ajatellut asiaa hänen kannaltaan?

Olen ajatellut ja näitä ajatuksia on jo tästä keskustelusta luettavissa. Syitä on varmaan sosiaalinen osaamattomuus, kateus ja lapsuudessa iskostunut päähänpinttymä, että hän kilpailee kanssani kaikkien huomiosta, sekä kyvyttömyys/haluttomuus kunnioittaa minua. Ap

Et selkeästikään ole ajatellut, kun vastauksesi ovat naiivia kitinää siitä, että sisko nyt vain on paha. En ihmettele siskosi käytöstä lainkaan, kun pidät hänen yksinäisyyttään huvittavana asiana etkä edes suostu näkemään, että kyse olisi jostain muusta kuin siskon pahuudesta ja kateudesta.

Yrität provosoida minua kiistelemään. Se, mikä siskoani vaivaa ja miksi, on loppujen lopuksi hänen ja terapeuttinsa välinen asia. Varmasti hänellä kognitiivinen ymmärrys jotenkuten toimii, on siis ihan älykäs ihminen. Siskoni terrorisoi jo lapsuuttani, se riittää. Ap

Sinulle on jäänyt selvästi pysyvä negatiivinen kuva siskostasi, koska hän sanojesi mukaan terrorisoi lapsuuttasi. En vähättele sitä, kotona kiusatuksi tuleminen on lapsen kasvua vääristävää ja todella ikävä. Siskosikin oli tuolloin kuitenkin lapsi, ja hänen käytöksensä ei siitä syystä voi olettaakaan olleen aina fiksua ja epäitsekästä. Vanhempien tehtävä olisi ollut puuttua tuohon. Nyt olette kuitenkin aikuisia, ja sinun olisi ihan hyvä kyseenalaistaa tuota kuvaasi siskostasi ja hänen motiiveistaan. Samoin aikuinen teko olisi asettaa omat rajat, joita lapsena et tietenkään pysynyt asettamaan.