Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sisko omii kaverini aikuisenakin
18.05.2020 |
Pari vuotta vanhempi siskoni on pienestä asti tunkenut minun ja kavereideni väliin. Hän ikäänkuin hyödynsi luomani suhteet lyöttäytymällä samaan kaveriporukkaan.
Sama homma on jatkunut pitkälle aikuisuuteen ja on alkanut välillä asian johdosta **tuttamaan. Hän oli vielä vuosien päästä yhteydessä ex-poikaystävääni, joka oli kohdellut minua törkeästi. Kun hän muutti paikkakunnalle, jossa olin asunut, hän otti yhteyttä moneen silloiseen kaverini, joita ei oikeastaan ennestään edes tuntenut, ja alkoi pyöriä heidän kanssa sen sijaan, että olisi luonut ihan omia ihmissuhteita alusta.
Ymmärrän, että ihmissuhteet elävät omaa elämäänsä ja joskus vaan käy niin, että joku tulee toimeen jonkun kanssa paremmin. Koen kuitenkin vähän ongelmallisena tämän toistuvan käytöksen. Aina välillä on käynyt niin, että mun "hankkimani" kaveri "jää" siskolle, koska itse en koe enää tilannetta luontevaksi. Mulle jotenkin nousee kynnys ottaa yhteyttä johonkin vanhaan tuttuun, jonka kanssa en ole ollut yhteydessä vähään aikaan, jos tiedän hänen olleen siskoni kanssa kaveriväleissä. Itse koen niin, että olisi kivampi olla omat piirit, joten en halua enää sellaisen kaverin kanssa läheiseksi, joka on siskoni kanssa paljon ollut tekemisissä. Myös joskus on käynyt niin, että ollaan siskon kanssa keskenään riitauduttu ja sitten olen alkanut välttää kaveria, joka joutuisi välikäteen siinä tai jolle en voisi puhua kuitenkaan avoimesti. Minulla meni itse asiassa aika kauan huomata tämä ilmiö - en edes tajunnut sitä, ennenkuin äitini sanoi siitä. Rajat pätevät silti toisinpäin, sillä en mä mene hänen vanhojen lukiokavereidensa kuulumisia kyselemään Facebookissa ja ala ehdotella jotain kahvitreffejä. En myöskään ole yhteydessä hänen eksiinsä. Mun mielestä toisen sosiaaliseen elämään voi pitää sillä tavalla etäisyyttä, tai se olisi kohteliasta, koska kavereiden jakaminen harvoin onnistuu.
Mistähän tuollainen käytös juontaa ja voiko sille tehdä mitään? Varsinkin jos omat kaveruuteni eivät ole olleet kovin syviä tai edes aktiivisia tällä hetkellä, niin en tietenkään näitä ihmisiä estä näkemästä siskoani, jos kerran sitä haluavat. Onko siskoni käytös teistä rajatonta tai outoa?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Surullista, että kaverisi lähtevät mukaan tuohon. Itse en lähtisi, vaikka jonkun kaverin sisarus pyytelisi johonkin. Jotenkin tuntuisi että ollaan liian paljon toistemme elämissä. Läheisessäkin ystävyydessä on silti lupa omaan yksityiselämään. Pitäisin todella kummallisena, jos minun veljeni lähtisi soittelemaan minun kavereita läpi, että mennäänkö kahville tms.
Mutta tosiaan, kaverit itse tekevät sen valinnan että innostuvatko tunkeilevasta pikkusiskosta.
Tuo kyllä kuulostaa ihan ihmeelliseltä omistushalulta. Ja ystävät kuitenkin vähän eri asia kuin miesystävä. Kyllähän se on luonnollista, että elämänpiirit sekoittuu. Mulla esimerkiksi kaverini ja sisareni tapasivat mun kautta. Tämä kaverini sitten oli menossa pariksi viikoksi kaupunkiin, jossa siskoni asuu ja kysyi multa, voisinko antaa siskoni numeron, jos treffaisin tämän siellä ollessaan. Kysyin siskolta, onko ok ja oli, joten annoin numeron. Onko se ihmisen omaa epävarmuutta vai mitä, jos tuollainen häiritsee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskot ovat tuollaisia, eikä se häviä iän myötä. T. pikkusisko 33v.
Miksihän mä en sitten ole tuollainen? Osin varmaan tietysti siksi, ettei siskollani liiemmin ole omia kavereita, heh. Ap
Naureskelet siis sille, että siskosi on kaveriton ja oireilee sitä noin?
Oma isosiskoni on ollut hyvin samankaltainen ja kyllä, olen kokenut sen yhtälailla ahdistavaksi. Etenkin nuorempina (ollaan nyt kolmekymppisiä) siskoni piti selkäni takana yhteyttä exiini; kävi syömässä jne. Jouduin myös tutustuttamaan häntä uusiin ihmisiin, koska ei itse "osannut". Olen kokenut, että etenkin sosiaalisissa suhteissa siskoni on kulkenut vanavedessä mukana, vaikka useissa elämän osa-alueissa hän on pyrkinytkin vähättelemään ja kontrolloimaan minua. Oon huomannut, että isosiskoja hyvin usein kalvaa tämä samanlainen kateus, kun pikkusisko on syntynyt reviirilleen ja tarvinnut enemmän huomiota ja huolenpitoa vauvana. Se on sääli, kuinka tällainen vaikuttaakin läpi elämän. Olen itse ratkaissut asian siten, etten yksinkertaisesti kerro siskolle asioitani, etten turhaan syyllistyisi, että myös hänelle kuuluu osa omasta elämästäni ja yksityisyydestäni - kun näin ei missään nimessä ole. Olen myös pyrkinyt ottamaan tietoisesti etäisyyttä.
Nää on hankalia hommia. Pystyn kuitenkin hyvin ymmärtämään sinua AP. Tsemppiä kovasti!
Vierailija kirjoitti:
Oma isosiskoni on ollut hyvin samankaltainen ja kyllä, olen kokenut sen yhtälailla ahdistavaksi. Etenkin nuorempina (ollaan nyt kolmekymppisiä) siskoni piti selkäni takana yhteyttä exiini; kävi syömässä jne. Jouduin myös tutustuttamaan häntä uusiin ihmisiin, koska ei itse "osannut". Olen kokenut, että etenkin sosiaalisissa suhteissa siskoni on kulkenut vanavedessä mukana, vaikka useissa elämän osa-alueissa hän on pyrkinytkin vähättelemään ja kontrolloimaan minua. Oon huomannut, että isosiskoja hyvin usein kalvaa tämä samanlainen kateus, kun pikkusisko on syntynyt reviirilleen ja tarvinnut enemmän huomiota ja huolenpitoa vauvana. Se on sääli, kuinka tällainen vaikuttaakin läpi elämän. Olen itse ratkaissut asian siten, etten yksinkertaisesti kerro siskolle asioitani, etten turhaan syyllistyisi, että myös hänelle kuuluu osa omasta elämästäni ja yksityisyydestäni - kun näin ei missään nimessä ole. Olen myös pyrkinyt ottamaan tietoisesti etäisyyttä.
Nää on hankalia hommia. Pystyn kuitenkin hyvin ymmärtämään sinua AP. Tsemppiä kovasti!
Miksi kuopus tarvitsisi esikoista enemmän huolenpitoa? Esikoinenhan se yleensä on, joka saa eniten huomiota koska on ensimmäinen.
Minulla oli vähän samalla tavalla, mutta vuotta nuoremman pikkusiskon kanssa ja kyllä minä itse olen syyllinen tilanteeseen.
Lapsena olimme aina kaksin ja ujona ja estyneenä ripustauduin siskooni.
Muut tytöt ystävystyivät hänen kanssa ja minä tulin siinä kaupanpäällisenä, usein kuitenkin tunsin, että en joukkoon kuulu. Omat luokkakaverini tutustuin siskooni, koska en osannut olla kahdestaan toisen tytön kanssa. Vanhemmat eivät oikein huomanneet tilannetta, heistä oli vain ihastuttavaa, että minun ja siskon välit säilyivät erottamattomina iän karttuessa, todellisuudessa sisko kuitenkin nälvi ja kiusasi minua jatkuvasti.
Tällä hetkellä minulla on yksi ainoa ystävä, joka on myös siskoni ystävä. Siskolla on kasapäin ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun yks kaveri käyttäytyi noin. Omi mun kavereita ja piti aina päästä mukasn. Omia piirejä oli kyl, joihin minä en kuulunut. Tosi ahdistavaa ja rajatonta käytöstä. Laitoin kerran rajat, loukkaantui verisesti ja loppu on historiaa. Että suosittelen laittamaan rajat jos se itseään ahdistaa. Varsinkin, jos se on toispuoleista, että toinen vaan rajattomasti omii, eikä hänen kaverit ja tutut ole ikinä ns. yhteisiä. Johan tuo vaikuttaa jo omien kavereidenkin kanssakäymiseen, tosi ahdistavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskot ovat tuollaisia, eikä se häviä iän myötä. T. pikkusisko 33v.
Miksihän mä en sitten ole tuollainen? Osin varmaan tietysti siksi, ettei siskollani liiemmin ole omia kavereita, heh. Ap
Naureskelet siis sille, että siskosi on kaveriton ja oireilee sitä noin?
En naurahtanut sosiaalisille ongelmille, vaan siksi että tilannetta on edes vaikea verrata toisinpäin. Enkä nyt jaksa kauhean empaattinen olla kyllä siskoani kohtaan tässä asiassa, kun syytön minä siihen olen jos hänellä ei ole kavereita, ja hän ei osaa tilannetta nähdä ilmeisesti mun näkökulmasta tai ei vaan välitä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma isosiskoni on ollut hyvin samankaltainen ja kyllä, olen kokenut sen yhtälailla ahdistavaksi. Etenkin nuorempina (ollaan nyt kolmekymppisiä) siskoni piti selkäni takana yhteyttä exiini; kävi syömässä jne. Jouduin myös tutustuttamaan häntä uusiin ihmisiin, koska ei itse "osannut". Olen kokenut, että etenkin sosiaalisissa suhteissa siskoni on kulkenut vanavedessä mukana, vaikka useissa elämän osa-alueissa hän on pyrkinytkin vähättelemään ja kontrolloimaan minua. Oon huomannut, että isosiskoja hyvin usein kalvaa tämä samanlainen kateus, kun pikkusisko on syntynyt reviirilleen ja tarvinnut enemmän huomiota ja huolenpitoa vauvana. Se on sääli, kuinka tällainen vaikuttaakin läpi elämän. Olen itse ratkaissut asian siten, etten yksinkertaisesti kerro siskolle asioitani, etten turhaan syyllistyisi, että myös hänelle kuuluu osa omasta elämästäni ja yksityisyydestäni - kun näin ei missään nimessä ole. Olen myös pyrkinyt ottamaan tietoisesti etäisyyttä.
Nää on hankalia hommia. Pystyn kuitenkin hyvin ymmärtämään sinua AP. Tsemppiä kovasti!
Miksi kuopus tarvitsisi esikoista enemmän huolenpitoa? Esikoinenhan se yleensä on, joka saa eniten huomiota koska on ensimmäinen.
Vauva-aikana kuopus luonnollisesti tarvitsee enemmän huolenpitoa kuin esim. omatoimisempi kaksivuotias sisaruksensa. Mutta esikoinen ei pienen lapsen asemassa ymmärrä tätä. Hän vain havaitsee sen, että taloon tulee uusi vauva, jota hoivataan. Tämä vauvan saama, aivan tavallinen huolenpito (imetys, nukuttaminen jne) voi pienen lapsen silmissä olla hämmentävää ja vanhempi lapsi voi hyvin kokea, että hän ei ole niin tärkeä kuin tämä uusi vauva. Hän voi tulla myös mustasukkaiseksi vanhemmistaan. Tästä saattaa vanhemman ja nuoremman sisaruksen välille jäädä pidempikestoinenkin vertailu- ja kilpailuasetelma. Nämä on aivan tavallisia psykologisia ilmiöitä. /26
Tuo exään yhteyden pitäminen kuulostaa kyllä aika rajattomalta, vaikka tilannetta paremmin tuntematta en voi suoralta kädeltä täysin tuomjtakaan. Sen sijaan tuota mustasukkaisuutta joistain jo valmiiksi ei-niin-läheisistä kavereista minun on vaikea ymmärtää. Miksi sinusta on epämukavaa olla yhteydessä näihin ihmisiin sen jälkeen, kun siskosi on kaverustunut heidän kanssaan? Pelkäätkö, että tämä ihminen kertoisi siskollesi jotain, mitä et halua hänen tietoonsa tulevan vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vähän samalla tavalla, mutta vuotta nuoremman pikkusiskon kanssa ja kyllä minä itse olen syyllinen tilanteeseen.
Lapsena olimme aina kaksin ja ujona ja estyneenä ripustauduin siskooni.Muut tytöt ystävystyivät hänen kanssa ja minä tulin siinä kaupanpäällisenä, usein kuitenkin tunsin, että en joukkoon kuulu. Omat luokkakaverini tutustuin siskooni, koska en osannut olla kahdestaan toisen tytön kanssa. Vanhemmat eivät oikein huomanneet tilannetta, heistä oli vain ihastuttavaa, että minun ja siskon välit säilyivät erottamattomina iän karttuessa, todellisuudessa sisko kuitenkin nälvi ja kiusasi minua jatkuvasti.
Tällä hetkellä minulla on yksi ainoa ystävä, joka on myös siskoni ystävä. Siskolla on kasapäin ystäviä.
Minulla sisko oli se, joka kontrolloi ja nälvi, kun oltiin lapsia. Jopa jotkut sukulaiset kertoo muistavansa tämän. Murrosiässä hän lopetti sen ja alkoi ystävystyä kanssani, kun ilmeisesti alkoi tuntua siltä, ettei kontrollointi enää onnistu ja muuten hän on se, joka jää ulkopuolelle. En sitä juurikaan miettinyt ja tajunnut ennenkuin aikuisena, että sisko oikeastaan kiusasi minua koko lapsuuden ja sitten käänsi takkiansa oman hyötynsä takia. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuo exään yhteyden pitäminen kuulostaa kyllä aika rajattomalta, vaikka tilannetta paremmin tuntematta en voi suoralta kädeltä täysin tuomjtakaan. Sen sijaan tuota mustasukkaisuutta joistain jo valmiiksi ei-niin-läheisistä kavereista minun on vaikea ymmärtää. Miksi sinusta on epämukavaa olla yhteydessä näihin ihmisiin sen jälkeen, kun siskosi on kaverustunut heidän kanssaan? Pelkäätkö, että tämä ihminen kertoisi siskollesi jotain, mitä et halua hänen tietoonsa tulevan vai mitä?
Jotenkin tuntuu vaan ristiriitaiselta, että sama ihminen olisi mun ja sisareni kaveri. Tuntuu, ettei voi puhua avoimesti, joten miksi ryhtyä lähentämään sellaista kaveruutta. Ja vähän myös hävettää se oma sisarussuhde,siis sen laatu tai sen puute. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainiin ja kiitos tsempeistä ja ymmärryksestä, 26! Ap
Taas hyvä muistutus miten yksin on parempi kuin tuollaisissa myrkyllisissä sosiaalisissa suhteissa.
On mullakin ollut joskus laaja kaveripiiri. Tuttua tollanen peli. Tällä hetkellä sisarusten kaverit ja puolisot jostain syystä yrittää luikerrella mun elämään. Totta kai tunnen ne ja tavatessa juttelen ja olen mukava niitä kohtaan. Sellaista normaalia sosiaalista kanssakäymistä.
Minun näkökulmasta ne on kuitenkin sisarusten kavereita/puolisoita. En halua olla niiden kanssa tekemisissä jos sisarus ei ole mukana. Tuntuu siltä, että moni ei ymmärrä "sosiaalista rajaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun mietin, niin omien parhaiden kavereideni sisarukset ovat suhtautuneet minuun aika välinpitämättömästi. Siis ihan ystävällisesti ja normaalisti, mutta ei missään nimessä sillä vaikutelmalla, että tutustutaan kunnolla. Yhden poikaystäväni sisko tuli aika läheiseksi mulle, mutta siihen suorastaan kannustettiin, koska heillä oli keskenään tosi kaverilliset välit. Ja kai asia on eri muutenkin, kun kyseessä oli seurustelukumppanin perhe. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo exään yhteyden pitäminen kuulostaa kyllä aika rajattomalta, vaikka tilannetta paremmin tuntematta en voi suoralta kädeltä täysin tuomjtakaan. Sen sijaan tuota mustasukkaisuutta joistain jo valmiiksi ei-niin-läheisistä kavereista minun on vaikea ymmärtää. Miksi sinusta on epämukavaa olla yhteydessä näihin ihmisiin sen jälkeen, kun siskosi on kaverustunut heidän kanssaan? Pelkäätkö, että tämä ihminen kertoisi siskollesi jotain, mitä et halua hänen tietoonsa tulevan vai mitä?
Jotenkin tuntuu vaan ristiriitaiselta, että sama ihminen olisi mun ja sisareni kaveri. Tuntuu, ettei voi puhua avoimesti, joten miksi ryhtyä lähentämään sellaista kaveruutta. Ja vähän myös hävettää se oma sisarussuhde,siis sen laatu tai sen puute. Ap
Eli oikea ongelma on sinun ja sisaresi välinen suhde, eikä varsinaisesti tai pelkästään tämä kaveriasia. Oletteko siskosi kanssa ollenkaan väleissä vai sellasissa tulehtuneissa "yritetään/yritän nyt vanhempien mieliksi tulla toimeen" -väleissä? Mitä menetettävää sinulla olisi huomauttaa siskollesi tuosta hänen käytöksestään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskot ovat tuollaisia, eikä se häviä iän myötä. T. pikkusisko 33v.
Miksihän mä en sitten ole tuollainen? Osin varmaan tietysti siksi, ettei siskollani liiemmin ole omia kavereita, heh. Ap
Naureskelet siis sille, että siskosi on kaveriton ja oireilee sitä noin?
En naurahtanut sosiaalisille ongelmille, vaan siksi että tilannetta on edes vaikea verrata toisinpäin. Enkä nyt jaksa kauhean empaattinen olla kyllä siskoani kohtaan tässä asiassa, kun syytön minä siihen olen jos hänellä ei ole kavereita, ja hän ei osaa tilannetta nähdä ilmeisesti mun näkökulmasta tai ei vaan välitä. Ap
Sisko ei ehkä osaa nähdä sitä sinun näkökulmastasi, mutta oletko itse uhrannut ajatustakaan sille, miksi pohjimmiltaan käyttäytyy noin? Oletko itse ajatellut asiaa hänen kannaltaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma isosiskoni on ollut hyvin samankaltainen ja kyllä, olen kokenut sen yhtälailla ahdistavaksi. Etenkin nuorempina (ollaan nyt kolmekymppisiä) siskoni piti selkäni takana yhteyttä exiini; kävi syömässä jne. Jouduin myös tutustuttamaan häntä uusiin ihmisiin, koska ei itse "osannut". Olen kokenut, että etenkin sosiaalisissa suhteissa siskoni on kulkenut vanavedessä mukana, vaikka useissa elämän osa-alueissa hän on pyrkinytkin vähättelemään ja kontrolloimaan minua. Oon huomannut, että isosiskoja hyvin usein kalvaa tämä samanlainen kateus, kun pikkusisko on syntynyt reviirilleen ja tarvinnut enemmän huomiota ja huolenpitoa vauvana. Se on sääli, kuinka tällainen vaikuttaakin läpi elämän. Olen itse ratkaissut asian siten, etten yksinkertaisesti kerro siskolle asioitani, etten turhaan syyllistyisi, että myös hänelle kuuluu osa omasta elämästäni ja yksityisyydestäni - kun näin ei missään nimessä ole. Olen myös pyrkinyt ottamaan tietoisesti etäisyyttä.
Nää on hankalia hommia. Pystyn kuitenkin hyvin ymmärtämään sinua AP. Tsemppiä kovasti!
Miksi kuopus tarvitsisi esikoista enemmän huolenpitoa? Esikoinenhan se yleensä on, joka saa eniten huomiota koska on ensimmäinen.
Mistä alapeukut? Selittäisikö joku, millä tavalla kuopus saa eniten huomiota muuten kuin esikoisen itsensä mielestä, kun ei tietenkään omaa huolenpitoaan ollut näkemässä? Esikoisesta pidetään kyllä aivan erityistä huolta ja saa yllin kyllin huomiota, koska kaikki on uutta. Kuopuksen tullessa ne on jo koettu.
Itse en näe, että sisarusten kavereihin/kavereiden sisaruksiin/kavereiden kavereihin toisista piireistä tutustumisessa olisi lähtökohtaisesti mitään väärää, tai että siinä mitään sosiaalisia rajoja ylitettäisiin. Se on ihan normaalia sosiaalisen piirin kasvattamista. Harvemmin ehkä vain tulee sitä kautta vastaan sellaisia ihmisiä, joihin haluaisi hieroa lähempää tuttavuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma isosiskoni on ollut hyvin samankaltainen ja kyllä, olen kokenut sen yhtälailla ahdistavaksi. Etenkin nuorempina (ollaan nyt kolmekymppisiä) siskoni piti selkäni takana yhteyttä exiini; kävi syömässä jne. Jouduin myös tutustuttamaan häntä uusiin ihmisiin, koska ei itse "osannut". Olen kokenut, että etenkin sosiaalisissa suhteissa siskoni on kulkenut vanavedessä mukana, vaikka useissa elämän osa-alueissa hän on pyrkinytkin vähättelemään ja kontrolloimaan minua. Oon huomannut, että isosiskoja hyvin usein kalvaa tämä samanlainen kateus, kun pikkusisko on syntynyt reviirilleen ja tarvinnut enemmän huomiota ja huolenpitoa vauvana. Se on sääli, kuinka tällainen vaikuttaakin läpi elämän. Olen itse ratkaissut asian siten, etten yksinkertaisesti kerro siskolle asioitani, etten turhaan syyllistyisi, että myös hänelle kuuluu osa omasta elämästäni ja yksityisyydestäni - kun näin ei missään nimessä ole. Olen myös pyrkinyt ottamaan tietoisesti etäisyyttä.
Nää on hankalia hommia. Pystyn kuitenkin hyvin ymmärtämään sinua AP. Tsemppiä kovasti!
Miksi kuopus tarvitsisi esikoista enemmän huolenpitoa? Esikoinenhan se yleensä on, joka saa eniten huomiota koska on ensimmäinen.
Mistä alapeukut? Selittäisikö joku, millä tavalla kuopus saa eniten huomiota muuten kuin esikoisen itsensä mielestä, kun ei tietenkään omaa huolenpitoaan ollut näkemässä? Esikoisesta pidetään kyllä aivan erityistä huolta ja saa yllin kyllin huomiota, koska kaikki on uutta. Kuopuksen tullessa ne on jo koettu.
Niin, tässä puhuttiinkin juuri siitä esikoisen näkökulmasta. Uusi vauva, joka totta kai tarvitsee paljon vanhempien huomiota, tulee perheeseen. Esikoinen, joka on tottunut saamaan vanhempiensa jakamattoman huomion, saattaa kokea olonsa hylätyksi. Jossain muodossa tämä jatkuu pidempäänkin, kun kyllähän se esikoinen jo itse osaa vaikka mitä ja pikkusisarus tarvitsee enemmän vanhempien apua, koska on pienempi. Ihan yksinkertaista.
Alue: Aihe vapaa
Pätee ainakin minun kohdallani. Pari lapsuusajan ystävää on sekä minun että pikkuveljeni ystäviä edelleen, on tunnettu 1970-luvulta ja ala-asteelta saakka.