Sisko omii kaverini aikuisenakin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskot ovat tuollaisia, eikä se häviä iän myötä. T. pikkusisko 33v.

Miksihän mä en sitten ole tuollainen? Osin varmaan tietysti siksi, ettei siskollani liiemmin ole omia kavereita, heh. Ap

Naureskelet siis sille, että siskosi on kaveriton ja oireilee sitä noin?

En naurahtanut sosiaalisille ongelmille, vaan siksi että tilannetta on edes vaikea verrata toisinpäin. Enkä nyt jaksa kauhean empaattinen olla kyllä siskoani kohtaan tässä asiassa, kun syytön minä siihen olen jos hänellä ei ole kavereita, ja hän ei osaa tilannetta nähdä ilmeisesti mun näkökulmasta tai ei vaan välitä. Ap

Sisko ei ehkä osaa nähdä sitä sinun näkökulmastasi, mutta oletko itse uhrannut ajatustakaan sille, miksi pohjimmiltaan käyttäytyy noin? Oletko itse ajatellut asiaa hänen kannaltaan?

Olen ajatellut ja näitä ajatuksia on jo tästä keskustelusta luettavissa. Syitä on varmaan sosiaalinen osaamattomuus, kateus ja lapsuudessa iskostunut päähänpinttymä, että hän kilpailee kanssani kaikkien huomiosta, sekä kyvyttömyys/haluttomuus kunnioittaa minua. Ap

Et selkeästikään ole ajatellut, kun vastauksesi ovat naiivia kitinää siitä, että sisko nyt vain on paha. En ihmettele siskosi käytöstä lainkaan, kun pidät hänen yksinäisyyttään huvittavana asiana etkä edes suostu näkemään, että kyse olisi jostain muusta kuin siskon pahuudesta ja kateudesta.

Sinunko mielestä vanhemman siskon käytös on ihan ok?

Ei tietenkään ole, vaan epänormaalia. Siksi ihmettelenkin, miksi ap vain sättii siskoaan eikä huomaa sitä, että siskon asiat ovat huonosti, ap:lla itsellään ei niinkään. Siinä se syy varmaan tulikin, kykenemättömyys asettautua sellaisen asemaan, joka ei ole saanut elämässään samoja asioita kuin itse, vaikka lähtökohdat ovat olleet samat.

Mistä päättelet, että ap:lla on asiat hyvin? Jos yhdenlainen ongelmallinen käytös puuttuu, niin ei se tarkoita, että elämässä on kaikki hienosti. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen eräät kaksoset, jotka eivät halua asua samassa kaupungissa yhtä aikaa juuri sen takia, että kumpikin pystyisi säilyttämään omat kaveripiirinsä. Kuitenkin he saavat tutustua toistensa kavereihin, jotka ovat esimerkiksi jääneet toisen entiselle asuinpaikkakunnalle. Jotenkin tämä kuvio vähän huvittaa, mutta tuntuu toimivan hyvin heille: kummallakin se lähin kaveripiiri pysyy näin suurimmaksi osaksi omana, mutta silti löytyy yhteisiäkin ystäviä.

Ainakin he ovat samaa mieltä asiasta 😃 voin kuvitella, kuinka oma siskoni asian puheeksi otettaessa tiuskaisisi että hän ei ymmärrä, ja että saa hän olla kenen kanssa haluaa, ja että itsehän nämä ihmiset ovat häneen myös halunneet tutustua ja niin edelleen.... En tiedä pelkäänkö ottaa tätä puheeksi tuon reaktion takia vai tiedänkö jo valmiiksi, että se on turhaa.

Annan varmaan asian olla ja sisko pitäköön ne kaverit, joihin on kauttani tutustunut. Tästä lähtien en enää sisällytä häntä elämääni niin paljon, että tuo olisi edes mahdollista. Ja siskollani on jotain diagnooseja kyllä, en tiedä tarkalleen mitä. Ne voivat selittää mielialan vaihteluita ja paljon muuta, mutta eivät voi olla tekosyy olla kunnioittamatta toisia (tiettyjä) ihmisiä. Ap

Suosittelisin kyllä ottamaan asian puheeksi siskosi kanssa, vaikka hän suuttuisikin. Tietysti kannattaa muotoilla asia diplomaattisesti: onko hän huomannut tällaista kuviota, ja että se tuntuu sinusta epämukavalta. Ei siskosi välttämättä tee tuota ilkeyttään (vaikka tuollainen puolustautumisreaktio olisikin ensimmäinen reagointitapa). Tuollainen keskustelunavaus olisi sinulta hyvä tapa tuoda rajasi ilmi siskollesi.

Niin, olet varmaan oikeassa, tai siis kuulostaa järkevältä mutta... Puolien pitäminen on mulle vaikeaa ja perheessä on ollut sellainen kulttuuri, että syytetään pikkumaisuudesta ja ylireagoimisesta jos mitä tahansa mieltä painavaa asiaa yrittää tuoda keskusteluun. Yleensä "lisärangaistus" keskustelun yrittämisestä on ollut se, että sisko tai äiti kertoo eteenpäin (sukulaisille), että on taas dramaattisesti käyttäytyvä, helposti loukkaantuva ja negatiivisuudessa kieriskelevä... Sen lisäksi, että tulee torjutuksi, saa vielä huonomman maineenkin. Mutta siis niinhän se vaan on, että ne rajat olisi ilmaistava selkeästi jos kokee niitä ylitettävän. Silloin on edes tehnyt voitavansa. Ap

Ymmärrän kyllä hyvin tuon vaikeuden pitää puoliaan ja aiheuttaa "draamaa", meidän suvussa on ihan sama meininki. Tämä taitaa olla aika yleinenkin ongelma suomalaisilla naisilla. Teet kuitenkin itsellesi palveluksen opettelemalla pitämään puolesi, sillä se on elämässä tärkeä taito jota ilman saattaa jäädä katkerana nuolemaan näppejään. Rajattomia ihmisiä on aina, ja kynnysmatoksi ei pidä alkaa.

Piilota kaverilistasi facebookissa siskoltasi äläkä enää kutsu häntä illanistujaisiin. Älä myöskään puhu hänelle ystävistäsi. Onhan tuo nyt oikeasti hiton outoa käytöstä siskoltasi, ihan kuin yrittäisi päästä elämään sinun elämääsi.

En täysin ymmärrä ongelmaa, koska minulla on ollut "yhteiset" kaverit niin siskojen, kuin veljienkin kanssa. Asutteko kenties isommassa kaupungissa?

Itse olen niin pienistä piireistä, ettei tulis kysymykseenkään "omia" joitakin kavereita itselleen. On silti joskus ärsyttänyt, ettei voi avautua oman perheen asioista kun kaikki tuntee kaikki ja juorukellot helisee.

Koetko jotenkin jääväsi ulkopuolelle? Eikö siskosi pyydä sinua mukaan näihin tapaamisiin?

Vierailija kirjoitti:

En täysin ymmärrä ongelmaa, koska minulla on ollut "yhteiset" kaverit niin siskojen, kuin veljienkin kanssa. Asutteko kenties isommassa kaupungissa?

Itse olen niin pienistä piireistä, ettei tulis kysymykseenkään "omia" joitakin kavereita itselleen. On silti joskus ärsyttänyt, ettei voi avautua oman perheen asioista kun kaikki tuntee kaikki ja juorukellot helisee.

Koetko jotenkin jääväsi ulkopuolelle? Eikö siskosi pyydä sinua mukaan näihin tapaamisiin?

Alapeukut ovat turhia, jos ei vastaa mitään. :D

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mitä sosiaalisia rajoja pitäisi olla sisarusten kavereihin? Eikö ole ihan normaalia verkostumista jos heihin tutustuu? Minun sisarukseni löysi kavereistani puolisonkin. Ei se minua haittaa, päinvastoin.

Ei. Itseäni ei kiinnosta tutustua niihin. Tätä ei tietenkään voi sanoa päin naamaa vaan sellaisilla hienovaraisilla vihjeillä. Sitä ne ei tietenkään ymmärrä. Sitten pölähtävät sisaruksen kanssa kylään, vaikka oli puhe, että vain sisarus voi tulla "mut ku me ollaan nykyään kuin paita ja peppu :D". Joo-o no kiva, että toitte maitoa tullessanne minäpä keitän ne kahvit nyt.

Sitten sekin ihmetyttää, että miksi sisarusten seurustelukumppanit pitää yhteyttä? Ollaan 20-30 vuotiaita ja meitä on yhteensä viisi sisarusta. Olen keskimmäinen, sisaruksissa on sekä siskoja että veljiä. Miksi mun vanhimman sisaruksen puoliso soittelee kysyäkseen mun kuulumisia? Miksi perheen juniorin kaveri kysyy voiko tulla käymään, kun sisarus on jossain ja mä ilmeisesti olen sopiva korvike? Tätä mä tarkoitan sosiaalisilla rajoilla.

Sano hänelle suoraan että et tykkää että ottelee eksiisi yhteyttä, onhan tuo outoa. Hän varmaan kääntää sen jotenkin sun syyksi, mutta sitten voit ottaa etäisyyttä. Ymmärrän täysin tilanteesi, ei tuo mukavalta tunnu. Piilota fb kaverilistasi, älä kerro menoistasi enää tarkkaan, hanki uusia kavereita joita et tutustuta. Älä ole niin avoin siskolle.

Adolfina Mielivalta kirjoitti:

Minusta on vähän alentavaa sanoa, että joku "omii" ystävät. Ystävät ja kaverit ovat ihmisiä, eivät mitään keksejä, jotka toinen voi pihistää. Onhan kavereillasikin jotain sananvaltaa siihen, kenen kanssa seurustelevat. Mieti, miksi kaverisi haluavat aina vaihtaa sinut siskoosi.

Siellä taas yksi hemmoteltu narskusisko huutelee